Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa ehdottomasti abortin, minä en
27.07.2019 |
Sain viime viikolla tietää olevani raskaana. Aiemmin, kun ollaan keskusteltu miehen kanssa, ollaan molemmat oltu abortin kannalla. Kuitenkin nyt yllättäen asian konkretisoiduttua ajatus keskeytyksestä tuntuu ylitsepääsemättömän kamalalta ja on oikeastaan ajanut mut siihen tilaan, että olen aborttipapereiden hakemisen jälkeen maannut viimeisen viikon kotonani neljän seinän sisällä itkemässä ja pakenemassa ajatusta.
Mies on viikonloppureissussa kavereidensa kanssa, eilen illalla viestitellessämme kyseli, pitäisikö ensi viikolla vaan "käydä hoitamassa homma pois alta", koko ajatus raskaudesta on hänen mukaansa ihan kamala ja hän haluaa vain eroon siitä, totesi sivulauseessa myös että varmaan tappaisi itsensä hyvin pian, jos pidettäisiin lapsi.
Kaikki tuo sattui ihan älyttömästi, enkä ole edes varma miksi. Ahdistaa niin paljon. Lääkäri sanoi, etten voi antaa kenenkään muun tehdä päätöstä puolestani ja että on tehtävä se päätös, jonka kanssa pystyy elämään. En halua tuhota mieheni elämää, mutta samalla pelkään, että oma mielenterveyteni romahtaa abortin myötä. En kuitenkaan usko, että pystyisi äitiyteen yksin, olen tällä hetkellä työtön ja mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Ahdistaa niin saakelisti. Onko kukaan ollut esim. vastaavassa tilanteessa? Mikä oli ratkaisunne ja mitä siitä seurasi?
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestäkin pitää kuunnella. Teet lapsen yksin jos teet, etkä ole vailla elareita. Ketään ei saa pakottaa isäksi.
Mies lienee ihan yhteisymmärryksessä laittanut pippeliä pimpsaan. Ei siinä ole ketään pakotettu.
Ymmärryksessä on myös oltu, että abortin kannalla on molemmat jos vahinko käy ja nyt ap yrittää muuttaa mieltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin samassa tilanteessa ja minullakin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Oli uusi työ ja kumppani täysin vastaan.
Päädyin aborttiin ja vielä puolen vuoden jälkeenkin iskee ahdistus asiasta. Keskeytys oli erittäin kivulias ja traumaattinen kokemus, joka aiheutti mm. aivotärähdyksen. Yritän miettiä, että on vielä mahdollisuus raskautua myöhemmin, mutta mistä sen tietää onko.
Toivotan voimia raskaaseen tilanteeseen. Älä tee keskeytystä ennen kuin olet täysin varma, että pystyt elämään asian kanssa. Ajoittain tuntuu, etten ole vieläkään itse toipunut.
Ei helv...siis lapsi ilman isää maailmaan jos vähänkin siltä tuntuu! Hienoa!!!
Näinhän tämä menee ja mammat kannustaa. En keksi itsekkäänpää tekoa kuin tuoda lapsi ilman isää maailmaan, vain siksi että pelkää abortin seurauksia.
Onhan se ikävä seuraus, kun lapsi siinä abortissa kuolee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei saa isäksi pakottaa.
Kuinka tätäkin kommenttia dissataan!? Ilmeisesti on myös ok pakottaa nainen äidiksi, tai vähintäänkin yrittää sitä. Miten naiset kutsuvat itseään empaattisiksi, mutta sitä empatiaa ei heru kuin valituissa tilanteissa ja silloinkin eläimille?
Ja missä se empatia on sitä sikiötä kohtaan, jos miehen mieliksi lähtee toimimaan? Nainen on rakennettu niin, että se jälkeläisen suojelu menee kaiken ohi ja niin kuuluukin olla.
Sikiö ei ole lapsi eikä tarvi empatiaa. Jos on mahdollisuus säästää lapsi huonoilta elinolosuhteilta, niin tekee abortin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tai näin, tuo mies kannattaa unohtaa. Ei kukaan kiristä rakastaan tuolla tavoin. Suunnittelematon raskaus on tottakai kriisi, mutta se tulisi käsitellä rakentavasti yhdessä, jos parisuhde on tärkeä. Kummankin tunteet ovat tärkeitä ja niille tulee antaa tilaa, mutta jos kumppania alkaa kohdella vihollisena koska tämä on eri mieltä tai epäröi, ei oikeasti ole kypsä suhteessa olemaan.
Jos suhteessa on sovittu pelisäännöt ja niitä ei sitten noudatetakkaan, niin eikö tuo kerro että on keskenkasvuinen, eikä todellakaan kypsä suhteeseen? Siksi näistä tulee keskustella ja sopimuksissa pysyä, mikä järki muuten näillä keskusteluilla olisi?
Höpöhöpö. Kukaan ei voi luvata, että oma mielipide asiaan x pysyy muuttumattomana ikuisesti. Eikä sitä muutosta välttämättä tajua ennenkuin itse asia iskee kohdalle.
Raskaus on erittäin mullistava kokemus hormonien vuoksi naiselle. Mielipide voi muuttua täysin laidasta laitaan hetkessä ja se täytyy vaan tiedostaa.
Keskusteluja on hyvä käydä, mutta vasta tositilanteessa se punnitaan, mitä lopulta tapahtuu. Eikä aborttia tule koskaan tehdä vastoin tahtoaan, vaikka olisi sovittu mitä. Se on vähän eri kokoluokan asia kuin useimmat muut asiat, mitkä parisuhteessa eteen voivat tulla.
Jos se oma mielipide muuttuu, niin asiasta keskustellaan ja jos yhteisymmärrystä ei tule, mennään vanhojen sopimusten perusteella. Tosipaikassa se luottamus punnitaan, on vain harmillista että tämäkin luottamus maksaa miehelle +50000€. Tämä ei tietenkään kuulosta kohtuuttomalta, koska edunsaaja on mamma, jos edunsaaja olisi lapsi, niin lapsella olisi synnyttyään hänet maailmaan tahtova isä.
Meinaat tosissaan, että mies voi jättää ehkäisyn pois luottaen siihen, että kyllä se nainen abortin tekee?
Jos ei haluta lasta, pidetään ehkäisystä extrahyvää huolta. Meillä ei haluta enempää lapsia ja mies käyttää mukisematta kumia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestäkin pitää kuunnella. Teet lapsen yksin jos teet, etkä ole vailla elareita. Ketään ei saa pakottaa isäksi.
Mies lienee ihan yhteisymmärryksessä laittanut pippeliä pimpsaan. Ei siinä ole ketään pakotettu.
on, ja yhteisymmärryksessä sovittu että abortti tehdään jos vahinko käy. Selventäisitkö mitä et ymmärrä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No anna se tehdä aborttinsa ja heitä pihalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tai näin, tuo mies kannattaa unohtaa. Ei kukaan kiristä rakastaan tuolla tavoin. Suunnittelematon raskaus on tottakai kriisi, mutta se tulisi käsitellä rakentavasti yhdessä, jos parisuhde on tärkeä. Kummankin tunteet ovat tärkeitä ja niille tulee antaa tilaa, mutta jos kumppania alkaa kohdella vihollisena koska tämä on eri mieltä tai epäröi, ei oikeasti ole kypsä suhteessa olemaan.
Jos suhteessa on sovittu pelisäännöt ja niitä ei sitten noudatetakkaan, niin eikö tuo kerro että on keskenkasvuinen, eikä todellakaan kypsä suhteeseen? Siksi näistä tulee keskustella ja sopimuksissa pysyä, mikä järki muuten näillä keskusteluilla olisi?
Höpöhöpö. Kukaan ei voi luvata, että oma mielipide asiaan x pysyy muuttumattomana ikuisesti. Eikä sitä muutosta välttämättä tajua ennenkuin itse asia iskee kohdalle.
Raskaus on erittäin mullistava kokemus hormonien vuoksi naiselle. Mielipide voi muuttua täysin laidasta laitaan hetkessä ja se täytyy vaan tiedostaa.
Keskusteluja on hyvä käydä, mutta vasta tositilanteessa se punnitaan, mitä lopulta tapahtuu. Eikä aborttia tule koskaan tehdä vastoin tahtoaan, vaikka olisi sovittu mitä. Se on vähän eri kokoluokan asia kuin useimmat muut asiat, mitkä parisuhteessa eteen voivat tulla.
Jos se oma mielipide muuttuu, niin asiasta keskustellaan ja jos yhteisymmärrystä ei tule, mennään vanhojen sopimusten perusteella. Tosipaikassa se luottamus punnitaan, on vain harmillista että tämäkin luottamus maksaa miehelle +50000€. Tämä ei tietenkään kuulosta kohtuuttomalta, koska edunsaaja on mamma, jos edunsaaja olisi lapsi, niin lapsella olisi synnyttyään hänet maailmaan tahtova isä.
Meinaat tosissaan, että mies voi jättää ehkäisyn pois luottaen siihen, että kyllä se nainen abortin tekee?
Jos ei haluta lasta, pidetään ehkäisystä extrahyvää huolta. Meillä ei haluta enempää lapsia ja mies käyttää mukisematta kumia.
Kyllä jos näin on sovittu. Suhteet perustuvat luottamukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei saa isäksi pakottaa.
Kuinka tätäkin kommenttia dissataan!? Ilmeisesti on myös ok pakottaa nainen äidiksi, tai vähintäänkin yrittää sitä. Miten naiset kutsuvat itseään empaattisiksi, mutta sitä empatiaa ei heru kuin valituissa tilanteissa ja silloinkin eläimille?
Ja missä se empatia on sitä sikiötä kohtaan, jos miehen mieliksi lähtee toimimaan? Nainen on rakennettu niin, että se jälkeläisen suojelu menee kaiken ohi ja niin kuuluukin olla.
Et vastannut. Voiko väkisinmakaajakin vedota biologiaan? Suomen lakia tulisi muuttaa niin, että jos lapsi ei ole toivottu ja se yksipuolisella päätöksellä pidetään, niin automaattisesti toisen elatusvelvollisuus raukeaa.
Tai sitten vaan miehet voisivat opetella käyttämään sitä kumia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi ei ole maailmanloppu! Lapset ovat ihania!
Kersat OVAT maailmanloppu miehelle. Ne aiheuttavat taloudellisen konkurssin mikä on sama kuin että elämä on ohitse ennen kuin se kerkeää edes kunnolla alkaa. Kersat ovat ihania vain silloin kun mies on vähintään miljonääri. Tavalliselle palkansaajalle kersa on sama kuin pakkotyö ja kuolemantuomio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älä tee aborttia. Se on liian kova hinta. Sinä et ole vastuussa miehen elämästä. Jos hän on itsetuhoinen raskauden takia, niin hänen pitää hakea itselleen apua. Se ei silti tarkoita, että sinun pitäisi uhrata vauvasi henki miehen takia. Yllättävä raskaus on shokki, mutta selviät varmasti. Suomessa pärjää taloudellisesti myös yksinhuoltajana. Sosiaalitoimesta voit saada myös muuta tukea tai sitten ihan vertaistukea muista äideistä, esim seurakunnasta tai perhekahviloista yms. Myös adoptio on yksi vaihtoehto. Kuitenkaan talous, terveys yms eivät estä sinua olemastasi lapsellesi äiti, jos haluat lapsen pitää. Tilanne on varmasti ahdistava ja pelottava, mutta sinulla on vielä hyvin aikaa valmistautua vauvan tuloon. Anna lapsellesi elämä!
Voit soittaa myös Ituun:
Tampereen NNKY:n Itu-työ tukee kriisiraskaustilanteessa olevia, raskauttaan vaikeassa tilanteessa jatkavia ja abortin läpikäyneitä tyttöjä ja naisia. Palvelut ovat ilmaisia ja luottamuksellisia.
Valtakunnallinen puhelinpäivystys 9-21
050 401 5567
"Älä tee aborttia"'. Tämä on jo hyvin käskevä muoto, ei enää edes ehdotus. Tälläisiä ne aborttihullut on. Tämä sama "itu-projekti" yritti myös painostaa minua pari vuotta sitten pitämään lapsen vakavasti mielenterveysongelmaisena. Heille lapsen paras ei merkitse mitään, kunhan vain jättää abortin tekemättä. Vaarallinen yhdistys
Suosittelen kääntymään ammattilaisten puoleen, jotka ovat puolueettomia (ei ajamassa omaa kiihkeää agendaansa).
Kovin huolettomasti ihmiset suhtautuvat aborttiin. Jo se, että vaihtoehtoiksi sanotaan abortti tai lapsen pitäminen, kertoo että kohdussa on lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä tee aborttia. Se on liian kova hinta. Sinä et ole vastuussa miehen elämästä. Jos hän on itsetuhoinen raskauden takia, niin hänen pitää hakea itselleen apua. Se ei silti tarkoita, että sinun pitäisi uhrata vauvasi henki miehen takia. Yllättävä raskaus on shokki, mutta selviät varmasti. Suomessa pärjää taloudellisesti myös yksinhuoltajana. Sosiaalitoimesta voit saada myös muuta tukea tai sitten ihan vertaistukea muista äideistä, esim seurakunnasta tai perhekahviloista yms. Myös adoptio on yksi vaihtoehto. Kuitenkaan talous, terveys yms eivät estä sinua olemastasi lapsellesi äiti, jos haluat lapsen pitää. Tilanne on varmasti ahdistava ja pelottava, mutta sinulla on vielä hyvin aikaa valmistautua vauvan tuloon. Anna lapsellesi elämä!
Voit soittaa myös Ituun:
Tampereen NNKY:n Itu-työ tukee kriisiraskaustilanteessa olevia, raskauttaan vaikeassa tilanteessa jatkavia ja abortin läpikäyneitä tyttöjä ja naisia. Palvelut ovat ilmaisia ja luottamuksellisia.
Valtakunnallinen puhelinpäivystys 9-21
050 401 5567"Älä tee aborttia"'. Tämä on jo hyvin käskevä muoto, ei enää edes ehdotus. Tälläisiä ne aborttihullut on. Tämä sama "itu-projekti" yritti myös painostaa minua pari vuotta sitten pitämään lapsen vakavasti mielenterveysongelmaisena. Heille lapsen paras ei merkitse mitään, kunhan vain jättää abortin tekemättä. Vaarallinen yhdistys
Suosittelen kääntymään ammattilaisten puoleen, jotka ovat puolueettomia (ei ajamassa omaa kiihkeää agendaansa).
Lapsen paras ei ole kuolema.
Toivoisin vähän ymmärrystä aloittajan puolisolle. He ovat aikaisemmin keskustelleet abortista, ja heidän kantansa on ollut sama. Nyt kuitenkin aloittaja on yllättäen muuttanut mieltään, ja puoliso on varmasti järkyttynyt ja ahdistunut tilanteesta, ihan syystäkin. En väitä, että itsarilla uhkailu olisi erityisen kypsää touhua, mutta hänen puolisonsa on tavallaan pettänyt hänet. Kyllä minäkin järkyttyisin pahasti, jos puolisoni tosipaikan tullen vaihtaisi kantansa päinvastaiseksi näin isossa asiassa. Antakaa hänelle vähän armoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin samassa tilanteessa ja minullakin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Oli uusi työ ja kumppani täysin vastaan.
Päädyin aborttiin ja vielä puolen vuoden jälkeenkin iskee ahdistus asiasta. Keskeytys oli erittäin kivulias ja traumaattinen kokemus, joka aiheutti mm. aivotärähdyksen. Yritän miettiä, että on vielä mahdollisuus raskautua myöhemmin, mutta mistä sen tietää onko.
Toivotan voimia raskaaseen tilanteeseen. Älä tee keskeytystä ennen kuin olet täysin varma, että pystyt elämään asian kanssa. Ajoittain tuntuu, etten ole vieläkään itse toipunut.
Ei helv...siis lapsi ilman isää maailmaan jos vähänkin siltä tuntuu! Hienoa!!!
Eiköhän lapselle riitä yksikin hyvä vanhempi. Olen ainakin päätynyt siihen, että mieluummin kasvatan lapsen yksin kuin ei sopivan-kumppanin kanssa vain, jotta lapsella olisi isä... Miehet kun lähtevät muutenkin helposti, kun perhe-elämä käy raskaaksi.
Mammat perustelee hormoneilla epärationaalisia päätöksiä vuonna 2019. Tämä pistää miettimään, että miten jonkun elämästä voi päättää sellainen, joka ei osaa ajatella selkeästi. Tämä siis ihan mammojen omasta suusta ja ilmeisesti on ihan ok. Voiko myös päättää jonkun päivän ja sitten oikeudessa vedota että hormonit? Toinen vaihtoehto on että hormonipäissään pitää aiemmasta selväpäisenä sovitusta kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestäkin pitää kuunnella. Teet lapsen yksin jos teet, etkä ole vailla elareita. Ketään ei saa pakottaa isäksi.
Mies lienee ihan yhteisymmärryksessä laittanut pippeliä pimpsaan. Ei siinä ole ketään pakotettu.
Aiemmin ketjussa tuli esiin, että raskaus johtui molempien huolimattomuudesta, ja että aiempi ymmärrys on se, että abortti tehdään jos vahinko käy.
Ei AP:lla ole velvollisuutta aborttiin, mutta ymmärrän myös miltä miehestä tuntuu. Kuitenkin AP:n viesteistä saa käsityksen että jotain ehkäisyä olisi käytetty, ja se olisi pettänyt, mahdollisesti siksi että sitä on käytetty huolimattomasti.
Valitettavasti hyviä vaihtoehtoja ei taida liiemmin olla. Jos AP tekee abortin, hän saattaa katua sitä.
Jos AP ei tee aborttia, hän jää yksinhuoltajaksi, ja joutuu eroamaan (ja on ero iso suru, etenkin jos se tulee ns. puskista sellaisen syyn kuten yllättävä raskaus vuoksi). Eikä se tee miehestä täysin mätää jos hän on todennäköisesti järkyttyneenä laittanut AP:lle viestin jossa uhkaa itsemurhalla, vaikka sellaisen viestin laittaminen onkin erittäin tyhmästi tehty. Kukapa meistä ei joskus tekisi tyhmiä asioita.
Eikä se poista AP:n rakkautta miestä kohtaan, joten ero todennäköisesti olisi iso henkinen shokki, mikä on erityisen hankalaa AP:n kaksisuuntaisen vuoksi, etenkin raskaana kun kaikkia lääkkeitä ei voi käyttää.
Itse tekisin abortin jos olisin AP:n tilanteessa, mutta ei kumpikaan ratkaisu ole hyvä ja ymmärrän niitä jotka valitsisivat toisin.
Vastaavassa tilanteessa pidin lapsen. On nyt 8-vuotias. Hyvin mennyt! Aborttiin painostettiin mutta en olisi kestänyt sitä kun muutenkin masennusta. Lapsi toi ilon ja tarkoituksen elämään. Isäänsä tapaa silloin tällöin.
Vierailija kirjoitti:
Toivoisin vähän ymmärrystä aloittajan puolisolle. He ovat aikaisemmin keskustelleet abortista, ja heidän kantansa on ollut sama. Nyt kuitenkin aloittaja on yllättäen muuttanut mieltään, ja puoliso on varmasti järkyttynyt ja ahdistunut tilanteesta, ihan syystäkin. En väitä, että itsarilla uhkailu olisi erityisen kypsää touhua, mutta hänen puolisonsa on tavallaan pettänyt hänet. Kyllä minäkin järkyttyisin pahasti, jos puolisoni tosipaikan tullen vaihtaisi kantansa päinvastaiseksi näin isossa asiassa. Antakaa hänelle vähän armoa.
Niin ja olen itse siis nainen, mikäli sillä on tässä väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin samassa tilanteessa ja minullakin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Oli uusi työ ja kumppani täysin vastaan.
Päädyin aborttiin ja vielä puolen vuoden jälkeenkin iskee ahdistus asiasta. Keskeytys oli erittäin kivulias ja traumaattinen kokemus, joka aiheutti mm. aivotärähdyksen. Yritän miettiä, että on vielä mahdollisuus raskautua myöhemmin, mutta mistä sen tietää onko.
Toivotan voimia raskaaseen tilanteeseen. Älä tee keskeytystä ennen kuin olet täysin varma, että pystyt elämään asian kanssa. Ajoittain tuntuu, etten ole vieläkään itse toipunut.
Ei helv...siis lapsi ilman isää maailmaan jos vähänkin siltä tuntuu! Hienoa!!!
Eiköhän lapselle riitä yksikin hyvä vanhempi. Olen ainakin päätynyt siihen, että mieluummin kasvatan lapsen yksin kuin ei sopivan-kumppanin kanssa vain, jotta lapsella olisi isä... Miehet kun lähtevät muutenkin helposti, kun perhe-elämä käy raskaaksi.
Varmasti riittää. Eikö silloin lapsi tulisikin hankia muilla keinoin? Naiset tekevät perhe-elämästä raskasta ja vaivalloista. Yhisä.
Näinhän tämä menee ja mammat kannustaa. En keksi itsekkäänpää tekoa kuin tuoda lapsi ilman isää maailmaan, vain siksi että pelkää abortin seurauksia.