Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa ehdottomasti abortin, minä en
27.07.2019 |
Sain viime viikolla tietää olevani raskaana. Aiemmin, kun ollaan keskusteltu miehen kanssa, ollaan molemmat oltu abortin kannalla. Kuitenkin nyt yllättäen asian konkretisoiduttua ajatus keskeytyksestä tuntuu ylitsepääsemättömän kamalalta ja on oikeastaan ajanut mut siihen tilaan, että olen aborttipapereiden hakemisen jälkeen maannut viimeisen viikon kotonani neljän seinän sisällä itkemässä ja pakenemassa ajatusta.
Mies on viikonloppureissussa kavereidensa kanssa, eilen illalla viestitellessämme kyseli, pitäisikö ensi viikolla vaan "käydä hoitamassa homma pois alta", koko ajatus raskaudesta on hänen mukaansa ihan kamala ja hän haluaa vain eroon siitä, totesi sivulauseessa myös että varmaan tappaisi itsensä hyvin pian, jos pidettäisiin lapsi.
Kaikki tuo sattui ihan älyttömästi, enkä ole edes varma miksi. Ahdistaa niin paljon. Lääkäri sanoi, etten voi antaa kenenkään muun tehdä päätöstä puolestani ja että on tehtävä se päätös, jonka kanssa pystyy elämään. En halua tuhota mieheni elämää, mutta samalla pelkään, että oma mielenterveyteni romahtaa abortin myötä. En kuitenkaan usko, että pystyisi äitiyteen yksin, olen tällä hetkellä työtön ja mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Ahdistaa niin saakelisti. Onko kukaan ollut esim. vastaavassa tilanteessa? Mikä oli ratkaisunne ja mitä siitä seurasi?
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi puran tätä enää tänne, kaipa tämä on jollain tasolla vähän terapeuttista, kun on kyse asioista joita en uskaltaisi minut tunteville ihmisille kertoa. Täällä kukaan ei ainakaan tiedä, kuka olen.
Nyt paljastui, että miehen eksä on tosiaan jo aikaisemmin abortoinut ainakin yhden tällaisen vahingon. Mies kertoi asiasta ihan rehellisesti, kun kysyin. En tiedä, miksi on näin ahdistunut ja jotenkin oudosti loukkaantunut olo asiasta. Jotenkin vaan alkaa tuntumaan siltä, että mies näkee abortin jonkinlaisena jälkiehkäisynä, vaikka itselleni se tuntuu maailman kokoiselta asialta. Inhottaa niin paljon, vaikka rakastankin miestä ihan älyttömästi.
ap
Mene ultraan kun raskausviikkoja on n. 7 ja vaadi mies tulemaan mukaan.
Siinä mies joutuu kasvokkain asian kanssa, että siellä vatsassa oikeasti kasvaa pieni ihminen. Nyt on helppo sulkea silmät ja korvat ja leikkiä, että abortti olisi sama kuin e-pillerin syöminen.
Ja ala näkemään asia realistisesti, ei tuo mies sinua rakasta, kun tahallaan hankkiutuu noihin tilanteisiin.
Se ei ole mikään "pieni ihminen", vaan kuten sanottua: solumöykky, jossa on pykäliä. Eikä miehen ole mikään pakko lähteä mukaan (kuka helkkarin hullu tuollaista rupeaa edes vaatimaan?)
No kai sitä nyt vähintään pitäisi pystyä katsomaan mitä on vaatimassa tapettavaksi? Siellä sen oman jälkeläisen sydän jo sykkii, roskikseen vaan vai? Ehkä se sykkeen näkeminen herättäisi edes murto-osan siitä mitä se tekee äidille. Ehkä se ehkäisy alkaisi seuraavassa suhteessa vihdoin kiinnostamaan.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en ole hirveän hyvin ketjua seurannut, mutta ymmärsin että ap on bipolaari ja silloin on pakko sanoa, että bipot nyt haluaa yhtä sun toista. Raskaushormonit sekoittaa lisää päätä. Bipolaarihäiriöisen ei pitäisi tehdä lasta muuta kuin silloin kun on asiaa pitkään harkinnut ja ns. "selvinpäin", koska haluaa sitä totuutta hyväksyä tai ei, niin raskaushormonit todellakin sekoittaa pään ja bipot on herkkiä kaikenlaisille vaihteluille ja myllerryksille jolloin ne suuntaavat heti sinne mistä aita on matalin ja tekevät pääosin aina typeriä impulssiin perustuvia ratkaisuja joita katuvat myöhemmin. Se lapsi ei häviä siinä vaiheessa kun pää selkiää ja huurut väistyy, se on siinä 18 vuotta hoidettavana. Ei anna nukkua, ei syödä, ei levätä vaikka pää leviäisi. lapsi ei anna armoa eikä odottele että äidillä olisi hyvä päivä, koska se ei välitä, se pitää vain huolen selviämisestään. Lapsi ei ole mikään kiva ja söpö juttu, se on rankka työ ilman lomia vuodesta toiseen ja pääosin kuluttava tekijä elämässä, ei mikään voimavara.
Vierailija kirjoitti:
Abortti. Tai jos et keskeytä raskautta vaan annat sikiön kehittyä täysiaikaiseksi (huom: se ei vielä ole mikään lapsi vaan solumöykky) ja synnytät sen, niin et rupea vänkäämään miestä isäksi ja elättämään.
Itseäni ahdistaa ajatuskin siitä, että joku yrittäisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua...
Mieti nyt kunnolla, haluatko ihan oikeasti lapsen. Se ihaaaana pikku vavvvva kun ei pysy vavvelina ikuisesti eikä siitä sitten sen synnyttyä voi hankkiutua eroon (paitsi antamalla sen huostaan tai adoptioon, molemmat aborttia hankalampia ja raskaampia juttuja).
Aborttia itselleen tai muille puolustavalle se on solumöykky. Sitä lasta toivovalle ja odottavalle vanhemmalle se on aika hiton paljon enemmän. Jos ei ihan vielä vauva, niin ainakin vauvan alku. Ap on kallistunut haluamaan lapsen, joten ap tuskin enää ajattelee sitä pelkkänä solumöykkynä vaikka täällä sanottaisiin mitä.
Älä tee aborttia, katuisit sitä Koko elämäsi ajan. Miehesi on ollut mukana lapsen alulle laittamisessa ja on jo tarpeeksi aikuinen tietääkseen mahdolliset riskit. Adoptioon antamalla lapselle voidaan taata hyvä elämä, jos et itse pystykään hoitamaan lasta. Anna jo alun saaneelle elämälle mahdollisuus.
Tätähän tämä yhteiskunta tarvitsee, mt-ongelmaisen työttömän hankkimaan yksin lapsia. Porukka vielä komppaa että kyllä ne lapsilisät riittää ja älä turhaan huoli.
Mielenterveysongelmat periytyvät hyvin suurella todennäköisyydellä, mieti oikeasti haluatko tuoda tähän maailmaan sairaita ihmisiä lisää kun ihan kaikinpuolin terveilläkään ei ole helppoa. Joskus olisi hyvä ajatella muitakin kuin mitä itse tahtoo.
https://www.mediuutiset.fi/uutiset/kaksisuuntainen-mielialahairio-periy…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi puran tätä enää tänne, kaipa tämä on jollain tasolla vähän terapeuttista, kun on kyse asioista joita en uskaltaisi minut tunteville ihmisille kertoa. Täällä kukaan ei ainakaan tiedä, kuka olen.
Nyt paljastui, että miehen eksä on tosiaan jo aikaisemmin abortoinut ainakin yhden tällaisen vahingon. Mies kertoi asiasta ihan rehellisesti, kun kysyin. En tiedä, miksi on näin ahdistunut ja jotenkin oudosti loukkaantunut olo asiasta. Jotenkin vaan alkaa tuntumaan siltä, että mies näkee abortin jonkinlaisena jälkiehkäisynä, vaikka itselleni se tuntuu maailman kokoiselta asialta. Inhottaa niin paljon, vaikka rakastankin miestä ihan älyttömästi.
ap
Mene ultraan kun raskausviikkoja on n. 7 ja vaadi mies tulemaan mukaan.
Siinä mies joutuu kasvokkain asian kanssa, että siellä vatsassa oikeasti kasvaa pieni ihminen. Nyt on helppo sulkea silmät ja korvat ja leikkiä, että abortti olisi sama kuin e-pillerin syöminen.
Ja ala näkemään asia realistisesti, ei tuo mies sinua rakasta, kun tahallaan hankkiutuu noihin tilanteisiin.
Se ei ole mikään "pieni ihminen", vaan kuten sanottua: solumöykky, jossa on pykäliä. Eikä miehen ole mikään pakko lähteä mukaan (kuka helkkarin hullu tuollaista rupeaa edes vaatimaan?)
No kai sitä nyt vähintään pitäisi pystyä katsomaan mitä on vaatimassa tapettavaksi? Siellä sen oman jälkeläisen sydän jo sykkii, roskikseen vaan vai? Ehkä se sykkeen näkeminen herättäisi edes murto-osan siitä mitä se tekee äidille. Ehkä se ehkäisy alkaisi seuraavassa suhteessa vihdoin kiinnostamaan.
-eri
Raskaushan on vasta todettu ja aivan alussa, jolloin kyseessä todellakin on pelkkä solumöykky, kuten joku tuossa edellä kirjoittaa.
- myöskin eri
Vierailija kirjoitti:
Älä tee sitä. Jos epäilet, kadut myöhemmin. Lapsi on kuitenkin niin arvokas asia, että se päätös pitää tehdä varmana, jos haluaa keskeyttää. Mieti, mitä ITSE ensisijaisesti haluat. Tuo kertoo kyllä miehestäsi paljon, että "milloin asia apua pois -asenne" ja jos nytkin ollut vain bilettämässä poikien kanssa.
Muista, että miehiä tulee ja miehiä menee, mutta lapset on vähän eri asia <3
Voihan olla, ettet enää koskaan uudestaan tule raskaaksi. Ja mieti, millainen ihminen tästä sikiöstä tulisi. Voimia <3 Lapset on ainakin itselleni maailman rakkain ja paras asia. <3
Terveisin: Kahden lapsen äiti
Aborttihullu spämmää palstaa? No nyt sitä loogisuutta peliin. Lapsen kasvatus on 20 vuoden projekti, erityisesti ensimmäiset 5 vuotta tärkeintä aikaa lapsen persoonallisuuden ja tunne-elämän kehityksen kannalta. Tänä aikana ei saisi olla mitään epävakaata sekoilua lapsen elämässä ja lapsen tarpeisiin vastaaminen pitäisi olla kunnossa niin emotionaaliselta, sosiaaliselta kuin fyysiseltä kannalta. Lapselle ei riitä se, että kotona makaa työtön mt-ongelmainen mamma. Jos 26 vuotiaana on tuossa tilassa niin ei voi olettaa myöhemminkään kovin hyvää ennustetta työ- tai kouluelämässä.
Tai voihan ap kuulua niihin pieneen osaan joka hokkuspokkus saa elämänsä kuntoon lapsen myötä, mutta en voi ottaa kantaa koska ap ei kerro enempää mt-ongelmistaan tai aikaisemmasta elämästään työttömänä (eri asia olla työttömänä pieni pätkä kuin koko aikuisikä mt-ongelmien takia). Lapsi ei ainakaan helpota tilannetta. Lapsen kasvatus on rankkaa ja se on haastavaa ihan terveillekin ihmisille. Se vaatii tiiviin läsnäolon pari ekaa vuotta, jolloin kuka tahansa väsyy. Mielenterveysongelmaisilla on suurentunut riski sairastua syn. jälk masennukseen ja lapsivuodepsykoosiin. Hormonien muutoksien myötä. Unohtamatta, että lapsi voi olla haastava potenssiin tuhat jos ilmenee allergiaa, yliherkkyyttä, kehityshäiriöitä, sairauksia tai vaativaa temperamenttia. Mitä sitten kun koliikkinen tai muuten hankala vauva rääkyy sen koko illan putkeen? Miten ap jaksaa? Onko itse tunne-elämältään epätasapainoinen kykenevä käsittelemään omat tunnereaktiot näissä tilanteissa (esim. Hermostuminen). Lapsiin kohdistuva väkivalta ei ole tavatonta esim. Vauvan ravistelu.
Olen huolissani tästä vauvasta. Elämä mielenterveysongelmaisen vanhemman kanssa voi olla kuin kananmunankuorilla kävelemistä. Pieni vauva aistii jopa äidin masennuksen. Isättömyys aiheuttaa paljon surua lapsessa ja kysymyksiä taapero ikäisestä alkaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti. Tai jos et keskeytä raskautta vaan annat sikiön kehittyä täysiaikaiseksi (huom: se ei vielä ole mikään lapsi vaan solumöykky) ja synnytät sen, niin et rupea vänkäämään miestä isäksi ja elättämään.
Itseäni ahdistaa ajatuskin siitä, että joku yrittäisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua...
Mieti nyt kunnolla, haluatko ihan oikeasti lapsen. Se ihaaaana pikku vavvvva kun ei pysy vavvelina ikuisesti eikä siitä sitten sen synnyttyä voi hankkiutua eroon (paitsi antamalla sen huostaan tai adoptioon, molemmat aborttia hankalampia ja raskaampia juttuja).
Aborttia itselleen tai muille puolustavalle se on solumöykky. Sitä lasta toivovalle ja odottavalle vanhemmalle se on aika hiton paljon enemmän. Jos ei ihan vielä vauva, niin ainakin vauvan alku. Ap on kallistunut haluamaan lapsen, joten ap tuskin enää ajattelee sitä pelkkänä solumöykkynä vaikka täällä sanottaisiin mitä.
Siltä kuulostaakin, että nuo muutamat jakautuneet solut halutaan nähdä täysin kehittyneenä ihmisenä. Jotenkin ap:n teksteistä tulee vahva mielikuva, että hän haluaa kaikin keinoin pitää kiinni suhteesta mieheensä, vaikka siitäkin keskustelussa ollaan pääosin toista mieltä. Aivan kuin tuo solumöykky olisi ap:n ajatuksissa keino pitää pysyvä side hänen rakastamaansa mieheen.
Teet niinkuin kaikki muutkin nykynaiset. Eli itse oman päätöksen. Mitä väliä on miehen mielipiteellä? Tai sillä et mielesi muuttui? Teet sen miltä itsestäs tuntuu eli pidät sen. Mä voin taas käyttää tätä muiden lukemattomien joukossa "naiset on naisia ja menee tunne edellä ja järki takana".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko päässä käynyt ajatus, että mies voisi olla ns. luonnehäiriöinen? Tuo itsemurhalla uhkailu ja ihmeellisen kylmä suhtautuminen koko aborttiin oli nimittäin aika hemmetin jäätävää luettavaa.
hei. Nainen -- vain nainen -- päättää omasta ruumiistaan myös kun haluaa pitää lapsen. Mies ei ole raskaana. Kuvaamasi uhkailu on sairasta ja jos joku sellasia esittää niin mahdollisimman nopeasti etäisyyttä asianomaiseen, jotta saat rauhan odottaa ja kasvattaa lapsesi. Elämä voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Abortti. Tai jos et keskeytä raskautta vaan annat sikiön kehittyä täysiaikaiseksi (huom: se ei vielä ole mikään lapsi vaan solumöykky) ja synnytät sen, niin et rupea vänkäämään miestä isäksi ja elättämään.
Itseäni ahdistaa ajatuskin siitä, että joku yrittäisi pakottaa minut pitämään lapsen, jota en halua...
Mieti nyt kunnolla, haluatko ihan oikeasti lapsen. Se ihaaaana pikku vavvvva kun ei pysy vavvelina ikuisesti eikä siitä sitten sen synnyttyä voi hankkiutua eroon (paitsi antamalla sen huostaan tai adoptioon, molemmat aborttia hankalampia ja raskaampia juttuja).
Aborttia itselleen tai muille puolustavalle se on solumöykky. Sitä lasta toivovalle ja odottavalle vanhemmalle se on aika hiton paljon enemmän. Jos ei ihan vielä vauva, niin ainakin vauvan alku. Ap on kallistunut haluamaan lapsen, joten ap tuskin enää ajattelee sitä pelkkänä solumöykkynä vaikka täällä sanottaisiin mitä.
Siltä kuulostaakin, että nuo muutamat jakautuneet solut halutaan nähdä täysin kehittyneenä ihmisenä. Jotenkin ap:n teksteistä tulee vahva mielikuva, että hän haluaa kaikin keinoin pitää kiinni suhteesta mieheensä, vaikka siitäkin keskustelussa ollaan pääosin toista mieltä. Aivan kuin tuo solumöykky olisi ap:n ajatuksissa keino pitää pysyvä side hänen rakastamaansa mieheen.
Huoh. Kun se joillekin ON enemmän. Se on kehittymässä oleva vauva ja uuden ihmisen alku. Se, missä vaiheessa hedelmöittyneestä munasolusta tulee ihminen on monisyinen filosofinen kysymys, johon ei ole oikeaa vastausta. Mutta kun on lusikalla annettu, niin voi kutistaa näinkin monimutkaisen ihmiselämän alkua koskevan kysymyksen pelkäksi jankkaukseksi solumöykyistä. Sinä et ole yhtään sen enempää oikeassa kuin se joka pitää sitä alkiota ihmisenä.
Mielestäni kyse ei ole enää "solumöykystä" vaan elävästä olennosta, kun tällä lyö jo sydän. Meneppä se syke sitten siitä pysäyttämään... En tiedä Ap:n raskausviikkoja, mutta ainakin hyvin pian pieni sydän lyö jo sisällään.
Itse nimittäisin solumöykyksi ennemminkin hedelmöittymisen ja solujen jakautumisen jälkeen kohtuun kiinnittyvää alkiorakkulaa, blastokystiä. Huom. ennen kiinnittymistä tuleva istukka ei edes vielä eritä raskaushormonia, joten raskaustesti näyttäisi vielä negaa tässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei saa isäksi pakottaa.
Tässä on ehkä tärkein kommentti. Isäksi ei saa pakottaa. Pitäisi olla lailla kielletty tai sitten sillälailla, että jos tekee lapsen ilman isän suostumusta niin ei voisi vaatia elatusmaksujakaan sitten.
Kuule, vielä vähemmän se minulle veronmaksajana kuuluu sinun paneskelureissujasi kustantaa. Pidä housut jalassa jos ei huvita maksaa.
Olet ihan oikeassa. Ei valtionkaan kuuluisi maksaa mitään kenellekkään. Silloin tulisi joku roti tähän lapsen tekemiseen muiden piikkiin. Aloittajaa en tässä nyt tarkoita vaan yleisesti.
Lol! Maailmassa on valtioita joissa sosiaaliturva on olematon ja köyhille syntyy silti lapsia, jotka elävät sitten valtavassa kurjuudessa. Eli ei toimi tuo, että haastavissa tilanteissa olevat lakkaavat tekemästä lapsia, jos tukia ei ole. Suomalaisessa yhteiskuntamallissa oikeudenmukaisuus ei anna periksi jättää näitä lapsia heitteille. Sopii muuttaa muualle jos tämä malli ei kelpaa.
Ap:ta tämä ei enää edes koske, hänellä on kaikki mahdollisuudet pärjätä lapsen kanssa hyvin ja kaikki oikeus ottaa tarjolla oleva apu vastaan. Ap, älä vaan anna palstan eugeniikka-jonnen vaikuttaa päätöksiisi, hän on naurettava (onneksi koulut kohta alkavat).
En ole eugeniikka-jonne, mutta sinä et taida tunne KETÄÄN jolla olisi kaksisuuntainen. Minä tunnen. Ja voin kertoa, että siinä keinussa ei hyvät äidit keinu. Koska antipsykootit ja Lito on erittäin vahvoja lääkkeitä, ap ei luultavasti niitä voisi raskausaikana käyttää edes. Joten nousukiitoa odotellessa.
Tyypillistä kaksisuuntaisille on, että kun olo on "hyvä" (eli mania alkamassa), heivataan lääkkeet. Tai jos hoito on siirretty terveyskeskukseen kun on ollut pidempi tasainen vaihe, joku vähämielinen lääkäri siellä päättää keventää lääkitystä. Sitten läheiset odottaa sydän syrjällään koska tyyppi on riittävän sekaisin että voidaan toimittaa taas kerran pakkohoitoon. Sinä aikana bipo ehtii tehdä velkaa, suututtaa kaikki tuntemansa ihmiset ja sitä rahaa. Kun mania talttuu, se kääntyy masennukseksi ja taas ollaan suljetulla. Minun läheiseni ei itse asiassa usein ehdi manian ja masennuksen välissä kotiin ollenkaan. Sitten kun masennuksesta on lopulta noustu, kotiutetaan. Sitten pari vuoden päästä viimeistään sama rumba alkaa taas.
Bipolaarinen EI OLE SOVELIAS VANHEMMAKSI AINAKAAN JOS EI OLE TOISTA VASTUULLISTA AIKUISTA PERHEESSÄ.
Kaksisuuntainen on myös aika periytyvä.
Se, että sinun on kokemuksesi on tuollainen ei tarkoita, että kaikilla bipolaarihäiriöisillä menee noin. Itse olen ollut aina sairaudentuntoinen ja vaikka minulla onkin I tyyppi, en ole kertaakaan ollut osastolla.
Tottakai sairauden ääripäät toistuvat pahimpana mahdollisina, mikäli lääkitys jää ottamatta.
Bipolaarihäiriön periytyvyyden mahdollisuus yhdeltä vanhemmalta on noin 20 %.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi puran tätä enää tänne, kaipa tämä on jollain tasolla vähän terapeuttista, kun on kyse asioista joita en uskaltaisi minut tunteville ihmisille kertoa. Täällä kukaan ei ainakaan tiedä, kuka olen.
Nyt paljastui, että miehen eksä on tosiaan jo aikaisemmin abortoinut ainakin yhden tällaisen vahingon. Mies kertoi asiasta ihan rehellisesti, kun kysyin. En tiedä, miksi on näin ahdistunut ja jotenkin oudosti loukkaantunut olo asiasta. Jotenkin vaan alkaa tuntumaan siltä, että mies näkee abortin jonkinlaisena jälkiehkäisynä, vaikka itselleni se tuntuu maailman kokoiselta asialta. Inhottaa niin paljon, vaikka rakastankin miestä ihan älyttömästi.
ap
Mene ultraan kun raskausviikkoja on n. 7 ja vaadi mies tulemaan mukaan.
Siinä mies joutuu kasvokkain asian kanssa, että siellä vatsassa oikeasti kasvaa pieni ihminen. Nyt on helppo sulkea silmät ja korvat ja leikkiä, että abortti olisi sama kuin e-pillerin syöminen.
Ja ala näkemään asia realistisesti, ei tuo mies sinua rakasta, kun tahallaan hankkiutuu noihin tilanteisiin.
Se ei ole mikään "pieni ihminen", vaan kuten sanottua: solumöykky, jossa on pykäliä. Eikä miehen ole mikään pakko lähteä mukaan (kuka helkkarin hullu tuollaista rupeaa edes vaatimaan?)
Jokainen meistä on ollut se "solumöykky". Vain viikkoja eteenpäin ja se "solumöykky" on ihminen.
Ja tosiaan vaatisin miehen katsomaan. Kyllä pitää pystyä katsomaan tekojaan silmiin ja ymmärtää, mitä tekee kun pelleilee ehkäisyllä vaatien aborttia.
Vierailija kirjoitti:
Teet niinkuin kaikki muutkin nykynaiset. Eli itse oman päätöksen. Mitä väliä on miehen mielipiteellä? Tai sillä et mielesi muuttui? Teet sen miltä itsestäs tuntuu eli pidät sen. Mä voin taas käyttää tätä muiden lukemattomien joukossa "naiset on naisia ja menee tunne edellä ja järki takana".
Kyllä miehenkin mielipiteellä täytyy olla väliä - onhan lapsi yhtälailla hänen! Naurettavaa, kuinka näissä tilanteissa täytyy olla niin feministi. Lapsi jää vaille isää koska on ei-toivottu, sitä on mukava sitten selitellä myöhemmin kun lapsi isästään alkaa kyselemään. Niin väärin hankkia lasta, jos miehen mielipide on ehdoton ei.
Mun aviomieheni exä halusi pitää lapsen miehen kielloista huolimatta joten ymmärrän näinollen isän kannan. Lasta hän ei näe eikä haluakaan, mutta tiedän että asia silti vaivaa häntä loppuelämänsä ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet niinkuin kaikki muutkin nykynaiset. Eli itse oman päätöksen. Mitä väliä on miehen mielipiteellä? Tai sillä et mielesi muuttui? Teet sen miltä itsestäs tuntuu eli pidät sen. Mä voin taas käyttää tätä muiden lukemattomien joukossa "naiset on naisia ja menee tunne edellä ja järki takana".
Kyllä miehenkin mielipiteellä täytyy olla väliä - onhan lapsi yhtälailla hänen! Naurettavaa, kuinka näissä tilanteissa täytyy olla niin feministi. Lapsi jää vaille isää koska on ei-toivottu, sitä on mukava sitten selitellä myöhemmin kun lapsi isästään alkaa kyselemään. Niin väärin hankkia lasta, jos miehen mielipide on ehdoton ei.
Mun aviomieheni exä halusi pitää lapsen miehen kielloista huolimatta joten ymmärrän näinollen isän kannan. Lasta hän ei näe eikä haluakaan, mutta tiedän että asia silti vaivaa häntä loppuelämänsä ajan.
Tämä tarinan mies on jo toista kertaa vaatimassa naista tekemään aborttia.
Montakos kertaa voi "vahingossa" saattaa naisia raskaaksi ja olettaa, että abortti toki tehdään koska minä en halua isäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teet niinkuin kaikki muutkin nykynaiset. Eli itse oman päätöksen. Mitä väliä on miehen mielipiteellä? Tai sillä et mielesi muuttui? Teet sen miltä itsestäs tuntuu eli pidät sen. Mä voin taas käyttää tätä muiden lukemattomien joukossa "naiset on naisia ja menee tunne edellä ja järki takana".
Kyllä miehenkin mielipiteellä täytyy olla väliä - onhan lapsi yhtälailla hänen! Naurettavaa, kuinka näissä tilanteissa täytyy olla niin feministi. Lapsi jää vaille isää koska on ei-toivottu, sitä on mukava sitten selitellä myöhemmin kun lapsi isästään alkaa kyselemään. Niin väärin hankkia lasta, jos miehen mielipide on ehdoton ei.
Mun aviomieheni exä halusi pitää lapsen miehen kielloista huolimatta joten ymmärrän näinollen isän kannan. Lasta hän ei näe eikä haluakaan, mutta tiedän että asia silti vaivaa häntä loppuelämänsä ajan.
Lopputulema on silti joka tapauksessa se ettei miehen mielipiteellä oikeastaan ole väliä, koska viimeinen sana on aina naisella (syystä). Jos miehen mielipiteellä on väliä lopputulemahan olisi nimenomaan se, että mies saa siitä päättää ja sillä tavalla se yksinkertaisesti ei voi mennä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei saa isäksi pakottaa.
Tässä on ehkä tärkein kommentti. Isäksi ei saa pakottaa. Pitäisi olla lailla kielletty tai sitten sillälailla, että jos tekee lapsen ilman isän suostumusta niin ei voisi vaatia elatusmaksujakaan sitten.
Kuule, vielä vähemmän se minulle veronmaksajana kuuluu sinun paneskelureissujasi kustantaa. Pidä housut jalassa jos ei huvita maksaa.
Olet ihan oikeassa. Ei valtionkaan kuuluisi maksaa mitään kenellekkään. Silloin tulisi joku roti tähän lapsen tekemiseen muiden piikkiin. Aloittajaa en tässä nyt tarkoita vaan yleisesti.
Lol! Maailmassa on valtioita joissa sosiaaliturva on olematon ja köyhille syntyy silti lapsia, jotka elävät sitten valtavassa kurjuudessa. Eli ei toimi tuo, että haastavissa tilanteissa olevat lakkaavat tekemästä lapsia, jos tukia ei ole. Suomalaisessa yhteiskuntamallissa oikeudenmukaisuus ei anna periksi jättää näitä lapsia heitteille. Sopii muuttaa muualle jos tämä malli ei kelpaa.
Ap:ta tämä ei enää edes koske, hänellä on kaikki mahdollisuudet pärjätä lapsen kanssa hyvin ja kaikki oikeus ottaa tarjolla oleva apu vastaan. Ap, älä vaan anna palstan eugeniikka-jonnen vaikuttaa päätöksiisi, hän on naurettava (onneksi koulut kohta alkavat).
En ole eugeniikka-jonne, mutta sinä et taida tunne KETÄÄN jolla olisi kaksisuuntainen. Minä tunnen. Ja voin kertoa, että siinä keinussa ei hyvät äidit keinu. Koska antipsykootit ja Lito on erittäin vahvoja lääkkeitä, ap ei luultavasti niitä voisi raskausaikana käyttää edes. Joten nousukiitoa odotellessa.
Tyypillistä kaksisuuntaisille on, että kun olo on "hyvä" (eli mania alkamassa), heivataan lääkkeet. Tai jos hoito on siirretty terveyskeskukseen kun on ollut pidempi tasainen vaihe, joku vähämielinen lääkäri siellä päättää keventää lääkitystä. Sitten läheiset odottaa sydän syrjällään koska tyyppi on riittävän sekaisin että voidaan toimittaa taas kerran pakkohoitoon. Sinä aikana bipo ehtii tehdä velkaa, suututtaa kaikki tuntemansa ihmiset ja sitä rahaa. Kun mania talttuu, se kääntyy masennukseksi ja taas ollaan suljetulla. Minun läheiseni ei itse asiassa usein ehdi manian ja masennuksen välissä kotiin ollenkaan. Sitten kun masennuksesta on lopulta noustu, kotiutetaan. Sitten pari vuoden päästä viimeistään sama rumba alkaa taas.
Bipolaarinen EI OLE SOVELIAS VANHEMMAKSI AINAKAAN JOS EI OLE TOISTA VASTUULLISTA AIKUISTA PERHEESSÄ.
Kaksisuuntainen on myös aika periytyvä.
Se, että sinun on kokemuksesi on tuollainen ei tarkoita, että kaikilla bipolaarihäiriöisillä menee noin. Itse olen ollut aina sairaudentuntoinen ja vaikka minulla onkin I tyyppi, en ole kertaakaan ollut osastolla.
Tottakai sairauden ääripäät toistuvat pahimpana mahdollisina, mikäli lääkitys jää ottamatta.
Bipolaarihäiriön periytyvyyden mahdollisuus yhdeltä vanhemmalta on noin 20 %.
Ainiin ja omassa tapauksessani lääkitys tarkoittaa tällä hetkellä - ja on jo monta vuotta tarkoittanut, yhtä pilleriä päivässä.
Kummallakaan vanhemmistani ei ole tätä sairautta. Yhdellä isovanhemmistani oli.
Ap on jo useaan kertaan sanonut että hänellä on hoitokontakti ja lääkityksenä lääke, joka sopii raskaana ollessa. Tunnen vain yhden bipon henkilökohtaisesti, hän on eronnut ja lapsi on hänellä noin puolet ajasta. Hän on hyvä isä ja lapsi voi hyvin.