Naisella kymmenkunta exää - kannaattaako katsoa vai skipata?

Edelleenkään ei ole määritelty, mikä on itsekullekin parisuhde. Jos lasketaan muutaman viikon/kuukauden tapailut, niin itselläni on niin paljon parisuhteita, etten jaksa edes laskea. Vanhimmat niistä noin 40 vuoden takaa. Jos parisuhteeksi lasketaan vain "vakavat" suhteet, joissa on jo tehty vakavissaan tulevaisuuden suunnitelmia, tavattu sukua, osallistuttu pariskuntana sukujuhliin yms tilaisuuksiin jne, niin oma lukumääräni putoaa yhden käden sormilla laskettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttaa tyypiltä, joka eroaa alkuhuuman jälkeen. Sinustakin tulee ex jossain vaiheessa, mutta mikset nauttisi suhteesta siihen saakka?

En halua tuhlata kummankaan aikaa ja mahdollisuuksia katsoa muualle. Enkä varsinkaan tehdä vaikeata erotyötä. Tässä vaiheessa olisi tuskattominta laittaa poikki.

Ap

Ai että rakastuneena on muka tuskattominta laittaa poikki? Et sinä edes ole rakastunut naiseen. Haluat vain selvästi kerätä kokemuksia ja saada menettämäsi aika takaisin ja olet selvästikin kateellinen nykyiselle kumppanillesi ja kärsit omasta epävarmuudestasi ja heikosta itsetunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paxi kirjoitti:

Makuasioita. Yhtä ei haittaa pätkääkään vaikka vaimo olisi jakanut pesää koko kaupungin ikäluokalle ja toinen taas valitsee tarkemmin. En nyt oikein ymmärrä mikä siinä on palon sieraimeen vetämisen arvoista?

Tämä nyt on vain keskustelua siitä onko järkevää keski-ikäisenä odottaa että toisella ei ole mitään menneisyyttä. Pikkukaupunkien kuviot joissa on aina pakko ottaa joku tutun ex, koska kaikki on tuttuja, on muutenkin sairaita.

Eihän nyt tuossa siitä ollut kysymys että on menneisyyttä, vaan siitä toistuuko se taas samanlaisena. Lähtisitkö itse rakentamaan suhdetta ihmiseen jonka suhteissa toistuu sama kaava. Keski-ikäisellä ei ole vuosia hukattavaksi suhteessa joka todennäköisesti päättyy samalla tavalla kuten edellisetkin.

Silloinhan ei myöskään kyseisen naisen kannata jatkaa suhdetta aloittajaan, koska tämä on varmasti jumiutunut entisen suhteen tapoihin samaa kaavaa toistaen. Aikaa hukkaantuu paljon enemmän pitkässä suhteessa, kun siitä sitten lopulta eroaa.

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään ei ole määritelty, mikä on itsekullekin parisuhde. Jos lasketaan muutaman viikon/kuukauden tapailut, niin itselläni on niin paljon parisuhteita, etten jaksa edes laskea. Vanhimmat niistä noin 40 vuoden takaa. Jos parisuhteeksi lasketaan vain "vakavat" suhteet, joissa on jo tehty vakavissaan tulevaisuuden suunnitelmia, tavattu sukua, osallistuttu pariskuntana sukujuhliin yms tilaisuuksiin jne, niin oma lukumääräni putoaa yhden käden sormilla laskettavaksi.

No ei kai nyt kukaan laskekaan mitään tapailuita tai panoja parisuhteeksi. Vakavat suhteet on parisuhteita. Siitähän se nimikin kertoo, että ollaan pari ja se on julkista tietoa.

Vaatija-naisilla on tällanen määrä exiä. Aluksi ollaan niin ihastuneita mieheen kuin mieheen ja rakastutaan herkästi. Sitten ihastumisen jäljeen tulee vaatimuslistat ja kun yleensä mies ei niihin taivu, niin erotaan. Siihen menee se pari vuotta.

no jos on sellainen tyyppi ettei ole viikkoakaan ilman kumppania, ja kaikki tekeminen ja puheet liittyy aina parisuhteeseen, niin kannattaa jättää väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paxi kirjoitti:

Makuasioita. Yhtä ei haittaa pätkääkään vaikka vaimo olisi jakanut pesää koko kaupungin ikäluokalle ja toinen taas valitsee tarkemmin. En nyt oikein ymmärrä mikä siinä on palon sieraimeen vetämisen arvoista?

Tämä nyt on vain keskustelua siitä onko järkevää keski-ikäisenä odottaa että toisella ei ole mitään menneisyyttä. Pikkukaupunkien kuviot joissa on aina pakko ottaa joku tutun ex, koska kaikki on tuttuja, on muutenkin sairaita.

Eihän nyt tuossa siitä ollut kysymys että on menneisyyttä, vaan siitä toistuuko se taas samanlaisena. Lähtisitkö itse rakentamaan suhdetta ihmiseen jonka suhteissa toistuu sama kaava. Keski-ikäisellä ei ole vuosia hukattavaksi suhteessa joka todennäköisesti päättyy samalla tavalla kuten edellisetkin.

Silloinhan ei myöskään kyseisen naisen kannata jatkaa suhdetta aloittajaan, koska tämä on varmasti jumiutunut entisen suhteen tapoihin samaa kaavaa toistaen. Aikaa hukkaantuu paljon enemmän pitkässä suhteessa, kun siitä sitten lopulta eroaa.

Nii, kyllä se aika aina hukkaan menee, tekipä mitä tahaansa.

Vierailija kirjoitti:

Edelleenkään ei ole määritelty, mikä on itsekullekin parisuhde. Jos lasketaan muutaman viikon/kuukauden tapailut, niin itselläni on niin paljon parisuhteita, etten jaksa edes laskea. Vanhimmat niistä noin 40 vuoden takaa. Jos parisuhteeksi lasketaan vain "vakavat" suhteet, joissa on jo tehty vakavissaan tulevaisuuden suunnitelmia, tavattu sukua, osallistuttu pariskuntana sukujuhliin yms tilaisuuksiin jne, niin oma lukumääräni putoaa yhden käden sormilla laskettavaksi.

Ei se suhteen vakavuus siitä riipu, miten kauan on oltu yhdessä tai miten pitkälle on ehditty mennä käytännön järjestelyissä ja tekemisissä, vaan siitä miten vakavissaan on oltu sen asian kanssa. Siis että onko tosissaan oltu rakastuneita.

Montako petikaveria/seurustelusuhdetta yli 40v naisella sitten saisi olla? Jos oletetaan ettei ole ollut sitä teininä löydettyä parisuhdetta, joka on kestänyt yli 20v? Jos seurustelusuhteet eivät realisoidu parisuhteeksi syystä tai toisesta, missä kohtaa pitää vain luovuttaa ettei Se Luku nouse liian korkeaksi?