Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Usko mennyt miehiin lopullisesti, en tiedä mitä teen
26.07.2019 |
Kauniina naisena olen saanut vuosien saatossa huomata, et olen ollut miehille vain kiva asia, jota voi p anna.
Itkettää. Tapasin taannoin kivan miehen harrastukseni parissa, juttelimme, ihastuin häneen ja hän osoitti kiinnostustaan minuun suoraan, flirttaili jne. No enköhän äsken facebookista huomannut, et hänellä on vaimo kotona.
Tällaiset jutut ei ole eka kerta. Olen ystävällinen, kiltti ja älykäs, jo vuosia olen toivonut että tapaisin sellaisen miehen, joka arvostaisi ja kunnioittaisi minua. En ole mikään b imbo, en todellakaan, aivan normaali ihminen.
En keksi enää mitään syytä tälle kuin ulkonäköni. Sen perusteella minusta saa ehkä kuvan, että mua ei tarvii kunnioittaa, oon ollut kiva edustuskappale ja fe tissien täyttymys ja sit mut on voinut vaan heittää mäkeen.
Kuulostaa teistä varmasti turhalta valitukselta, itsesääliltä tms. En vaan jaksa tätä enää. En oikeasti jaksa.
Kiitos kun jaksoit lukea.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo yksikin mies kyllästyi, luotatko liikaa ulkonäkösi voimaan? Mites se persoona?
Musta tuntuu, että olen välillä ulkonäköni vanki. Haluan olla minä, juuri tällainen, en muuttaisi mitään. Mutta jos avaan suuni ja kerron mielipiteeni talouspolitiikkaan, usa:n vankien kohteluun, ihmis- ja eläinoikeuksiin niin saan miehiltä outoja katseita. Ihan kuin olisin heille uhka.
Olen juuri keskellä Desmond Morriksen kirjaa Ihmisten Eläintarha, ja hän puhuu tästä ilmiöstä paljon. On siis jollain tavalla normaalia, että urokset niin ihmisissä kuin muissa lajeissa hakeutuvat alitajuisesti suhteisiin joissa saavat olla ”ottajan” roolissa, eli voimakkaita ja hallitsevia.
Tänne avautuminen auttoi, kiitos kommenteistanne. Sain ajattelemisen aihetta.
Ap
Anteeksi nyt, mutta miksi sä haluat kertoa mielipiteesi talouspolitiikkaan tai USA:n vankien kohteluun? Mä tiedän kulttuuripiireistä keski-ikäisiä miehiä, jotka tällaisista haluavat puhua (ja joo yliopistolta varmaan löytyy myös), mutta eihän tällaisia asioita parisuhteessakaan puhuta small talkina.
Mulla on maisterin paperit ja aika monialainen työ (yleistietoa tarvitaan), mutta tollaisista asioista ei työpaikalla puhu kukaan. Toi on sellasta besserwissereitten jargonia, jota näkee Twitterissä.
Jos oikeasti puhut jostain ihmisoikeuksista treffeillä, sut tulkitaan tiukkapipoiseksi vihervassariksi (minä en ajattele sinun olevan sellainen, mutta sellaisen mielikuvan se välittää jos ei ole niistä asioista kiinnostunut).
Mulla on korkeakoulun kesken jättänyt periaatteessa duunaritasoinen mies, jonka kanssa puhutaan meitä koskettavista asioista, maahanmuuttopolitiikasta, mutta se on aika pieni osa keskustelua.
Sun täytyy etsiä mies, joka haluaa puhua vankien kohtelusta. Minä en tunne yhtään miestä (enkä edes naista), jota se kiinnostaa lounastauon puheenaiheena.
Olen sun kanssasi täysin eri mieltä. En sitten tiedä mistä itse puhut treffeillä, illanvietoissa jne. Mutta itse olen käynyt usein keskusteluja miesten kanssa niin politiikasta, ajankohtaisista ilmiöistä, ihmisoikeuksista, historiasta, miellyttävistä elokuvista ja kirjoista. Ja silti pystyn juttelemaan kevyistäkin asioista, olemaan läsnä ja heittämään läppää, ei nää ole toisiaan poissulkevia asioita. Ja nämä mainitsemani aihealueet olivat esimerkkejä.
Jos itse mielummin jaarittelet säästä ja jonninjoutavista asioista treffeillä niin go for it. Itse nautin syvällisistä, toista kunnioittavista keskusteluista joissa saan kuvaa sen toisen ihmisen arvomaailmasta ja ajatuksista.
Ihan käsittämätön kommentti.
Ap
No kumpi meistä on parisuhteessa ja kummalla ei ole ollut minkäänlaisia kuvailemiasi ongelmia miesten kanssa? Itsehän sinä aloituksessa uhriudut, kun et löydä miestä ja toivo on menetetty. Boldaamani kohta: oletko käynyt näitä keskusteluja treffeillä vai miesten kanssa, joista et ole kiinnostunut? Monen sinua kiinnostavan miehen kanssa olet onnistunut keskustelemaan näistä kiinnostuksen kohteistasi?
Sori, mutta vaikutat vähän sellaiselta besserwisseriltä, joka tykkää päteä ja väitellä asioista (kutsut sitä kaiketi rakentavaksi keskusteluksi). News flash: useimpia ihmisiä ei ennen kunnon tutustumista kiinnosta jutella tuollaisista, ei se ole toiseen ihmiseen tutustumista lainkaan, jos kyselee ulkopolitiikasta.
Kerroin sinulle omat arvaukseni siitä, mistä kiikastaa. Sosiaalisesti älykkään ihmisen ei tarvitse todistella älykkyyttään ekoilla treffeillä, tai todistella sitä muutenkaan. Kyllä sen älykkyyden ja hyvätapaisuuden näkee muistakin seikoista kuin siitä, kiinnostaako jutella poliittisista vangeista.
Minulla ei ole ollut ikinä ongelmia miesten suhteen, olen ollut pitkissä parisuhteissa, jotka ovat päättyneet sopuisasti. Parhaillaan seurustelen Tinderissä tapaamani miehen kanssa, jonka kanssa taidettiin ekoilla treffeillä kietaista pienet tumut pubissa. Mutta niin sitä vaan päädyttiin kesälomalla mökillä yömyöhään viinilasit kädessä istumaan terassille puhumaan maahanmuuttopolitiikasta ja ulkopolitiikasta.
Mutta jos kumpi tahansa oli ensimmäisillä deiteillä alkanut niistä jauhaa, olisi ollut turn off.
Löysää pipoa, ei aina tartte olla niin tärkeä.
En nyt ihan ymmärrä sua. Mun tarkoitus ei ole tuoda esille omaa tärkeyttäni tai älykkyyttäni, jos keskustelu ajautuu itseään kiinnostaviin asioihin, niin pitäisikö mun kieltäytyä puhumasta siitä?
En ymmärrä sun hyökkäävää puhetapaa tai sitä, että kahden ihmisen keskustelu ja naisen mielipiteet esimerkiksi nyt politiikasta olisi jotenkin todistelua omasta älykkyydestään. Mutta ok. :D
Ehkä nää äijät on ollut samanlaisia kuin sä, että ottavat keskustelun ja naisen mielipiteet jotenkin loukkaavina tai tärkeilynä. Siksi homma ei toimi. Ehkä paras paikka teille onkin tavata tasoistanne seuraa Tinderissä, kietaista pienet tumut (ja sama suomeksi eli perskännit pata ässässä) ja käydä p ersumaisia avartavia dialogeja m aahanmuutosta.
Ap
Jos en olisi parisuhteessa, haluaisin ja etsisin käsiini juuri tällaisen naisen.
Siis nimenomaan tällaisen älykkään, sanavalmiin ja keskustelutaitoisen. Tosin ap etsi miehekästä miestä, joten en ehkä osuisi ensimmäisenä hänen tutkaansa.
Toisaalta hyvä niin. Sanavalmiista naisista tulee helposti myös kontrolloivia parisuhteessa. Mies ei välttämättä saa suunvuoroa eikä kykene puolustamaan omia kantojaan suustaan hitaampana.
Ap:n kohderyhmää voisi olla yrittäjäpiireissä. Slush tai muut vastaavat verkostotapahtumat voisivat olla hänelle hyvä paikka hakea seuraa. Tosin yrittäjillä ei taida olla juuri aikaa parisuhteisiin.
Tuskin yrittäjillä on aikaa kuunnella ap:n maailmanparannusta ja vankien asemasta paasausta.
Elä ny, ku aivan ihana ois 15 tunnin työpäivän jälkeen istahtaa terassille kalja kädessä, johon sitten ap pelmahtaisi viinilasi kädessään vaatimaan mp:tä vankien kohtelusta ja eläinten oikeuksista. #perhemurder
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo yksikin mies kyllästyi, luotatko liikaa ulkonäkösi voimaan? Mites se persoona?
Musta tuntuu, että olen välillä ulkonäköni vanki. Haluan olla minä, juuri tällainen, en muuttaisi mitään. Mutta jos avaan suuni ja kerron mielipiteeni talouspolitiikkaan, usa:n vankien kohteluun, ihmis- ja eläinoikeuksiin niin saan miehiltä outoja katseita. Ihan kuin olisin heille uhka.
Olen juuri keskellä Desmond Morriksen kirjaa Ihmisten Eläintarha, ja hän puhuu tästä ilmiöstä paljon. On siis jollain tavalla normaalia, että urokset niin ihmisissä kuin muissa lajeissa hakeutuvat alitajuisesti suhteisiin joissa saavat olla ”ottajan” roolissa, eli voimakkaita ja hallitsevia.
Tänne avautuminen auttoi, kiitos kommenteistanne. Sain ajattelemisen aihetta.
Ap
Anteeksi nyt, mutta miksi sä haluat kertoa mielipiteesi talouspolitiikkaan tai USA:n vankien kohteluun? Mä tiedän kulttuuripiireistä keski-ikäisiä miehiä, jotka tällaisista haluavat puhua (ja joo yliopistolta varmaan löytyy myös), mutta eihän tällaisia asioita parisuhteessakaan puhuta small talkina.
Mulla on maisterin paperit ja aika monialainen työ (yleistietoa tarvitaan), mutta tollaisista asioista ei työpaikalla puhu kukaan. Toi on sellasta besserwissereitten jargonia, jota näkee Twitterissä.
Jos oikeasti puhut jostain ihmisoikeuksista treffeillä, sut tulkitaan tiukkapipoiseksi vihervassariksi (minä en ajattele sinun olevan sellainen, mutta sellaisen mielikuvan se välittää jos ei ole niistä asioista kiinnostunut).
Mulla on korkeakoulun kesken jättänyt periaatteessa duunaritasoinen mies, jonka kanssa puhutaan meitä koskettavista asioista, maahanmuuttopolitiikasta, mutta se on aika pieni osa keskustelua.
Sun täytyy etsiä mies, joka haluaa puhua vankien kohtelusta. Minä en tunne yhtään miestä (enkä edes naista), jota se kiinnostaa lounastauon puheenaiheena.
Olen sun kanssasi täysin eri mieltä. En sitten tiedä mistä itse puhut treffeillä, illanvietoissa jne. Mutta itse olen käynyt usein keskusteluja miesten kanssa niin politiikasta, ajankohtaisista ilmiöistä, ihmisoikeuksista, historiasta, miellyttävistä elokuvista ja kirjoista. Ja silti pystyn juttelemaan kevyistäkin asioista, olemaan läsnä ja heittämään läppää, ei nää ole toisiaan poissulkevia asioita. Ja nämä mainitsemani aihealueet olivat esimerkkejä.
Jos itse mielummin jaarittelet säästä ja jonninjoutavista asioista treffeillä niin go for it. Itse nautin syvällisistä, toista kunnioittavista keskusteluista joissa saan kuvaa sen toisen ihmisen arvomaailmasta ja ajatuksista.
Ihan käsittämätön kommentti.
Ap
Ap, mikset ole napannut itsellesi yhtä näistä keskustelumiehistä? Ehkä he eivät ole olleet Miehekkäitä Miehiä?
Naisen kannattaa aina valita itseään ns.huonompitasoinen mies niin säästyy pettymyksiltä. Miehellä ei tällöin yleensä ole mahdollisuuksia vaihdella naisia ja osaa arvostaa. Tietää ettei saisi parempaa. En kaipaa poikkeustapauksista raportointia,onhan niitäkin.
aloittajalle. Mä niin ymmärrän sua! siihen kestää vain hieman tajuta että asia todella on niin, ja se tuntuu pahalta. Olen myös kaunis nainen , mutta yksin.
Hei ap. Minulla on ollut älytön tuuri ja löysin jo ekoilla treffeillä (hakiessani ensimmäistä kertaa totista seuraa mieluiten loppuelämäksi pitkän avioliiton jälkeen) aivan ihanan miehen. Minua vanhempi, elämänkokemusta ja viisautta, kiinnostunut maailmasta ja sen ilmiöistä sekä ihmisistä, on tutkistellut itseään ja on aidon rehellinen, pystymme keskustelemaan kaikesta ja molemmat olemme auki uusille kokemuksille, kummallakaan ei ole tarvetta päteä. Vaikka hän on minua hieman lyhyempi kuin minä ei se vähennä yhtään hänen luonnollista miehekkyyttään: rauhallisuutta ja sellaista luontevaa autoritäärisyyttä ilman mitään tarvetta dominoida, pohtivaa rationaalisuutta. Ja ihana, hyvin huollettu kroppa ;). Ja kaiken lisäksi huumorimme kohtaavat ihan älyttömän hyvin. En ole siskoni lisäksi nauranut kenenkään kanssa niin paljon, välillä molemmilla ihan kyyneleet silmissä. Ja seksikin on mahtavaa!
Eli ap, halusin vain kertoa, että näinkin voi käydä! Minä olin aivan varma, että en löydä enää koskaan ketään. Ja parhaimman vinkin sain täältä kun etsin apua hyvän miehen tunnistamiseen: tarkkaile onko sinulla jo alusta saakka helppo ja luonteva olo hänen kanssaan. Toivotan todella paljon onnea sen hyvän ja oikean partnerin löytämiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä aihe, osa 10 476. Copy & paste.
Nätti mutta tylsä nainen etsii komeaa, menestynyttä, miehekästä, älykästä ja sytyttävää miestä.
-> ap tapaa miehen
-> panemista
-> ap ihmettelee miksi kaikki miehet ovat sikoja
Joka viikko palstalla on näitä. Kirjoittajana poikkeuksetta 30+ tai 35+ "koulutettu, nätti ja tyylikäs" nainen.
Voisiko jossain vaiheessa tajuja miten kaava toimii ja miksi?
Vierailija kirjoitti:
Naisen kannattaa aina valita itseään ns.huonompitasoinen mies niin säästyy pettymyksiltä. Miehellä ei tällöin yleensä ole mahdollisuuksia vaihdella naisia ja osaa arvostaa. Tietää ettei saisi parempaa. En kaipaa poikkeustapauksista raportointia,onhan niitäkin.
Selvästikään ap:n taso ei ole niin korkea kuin hän kuvittelee.
Ulkonäkö ratkoo joo-o, mutta selvästikin niillä ap:n haluamilla miehillä on varaa vaatia sen lisäksi muutakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo yksikin mies kyllästyi, luotatko liikaa ulkonäkösi voimaan? Mites se persoona?
Musta tuntuu, että olen välillä ulkonäköni vanki. Haluan olla minä, juuri tällainen, en muuttaisi mitään. Mutta jos avaan suuni ja kerron mielipiteeni talouspolitiikkaan, usa:n vankien kohteluun, ihmis- ja eläinoikeuksiin niin saan miehiltä outoja katseita. Ihan kuin olisin heille uhka.
Olen juuri keskellä Desmond Morriksen kirjaa Ihmisten Eläintarha, ja hän puhuu tästä ilmiöstä paljon. On siis jollain tavalla normaalia, että urokset niin ihmisissä kuin muissa lajeissa hakeutuvat alitajuisesti suhteisiin joissa saavat olla ”ottajan” roolissa, eli voimakkaita ja hallitsevia.
Tänne avautuminen auttoi, kiitos kommenteistanne. Sain ajattelemisen aihetta.
Ap
Anteeksi nyt, mutta miksi sä haluat kertoa mielipiteesi talouspolitiikkaan tai USA:n vankien kohteluun? Mä tiedän kulttuuripiireistä keski-ikäisiä miehiä, jotka tällaisista haluavat puhua (ja joo yliopistolta varmaan löytyy myös), mutta eihän tällaisia asioita parisuhteessakaan puhuta small talkina.
Mulla on maisterin paperit ja aika monialainen työ (yleistietoa tarvitaan), mutta tollaisista asioista ei työpaikalla puhu kukaan. Toi on sellasta besserwissereitten jargonia, jota näkee Twitterissä.
Jos oikeasti puhut jostain ihmisoikeuksista treffeillä, sut tulkitaan tiukkapipoiseksi vihervassariksi (minä en ajattele sinun olevan sellainen, mutta sellaisen mielikuvan se välittää jos ei ole niistä asioista kiinnostunut).
Mulla on korkeakoulun kesken jättänyt periaatteessa duunaritasoinen mies, jonka kanssa puhutaan meitä koskettavista asioista, maahanmuuttopolitiikasta, mutta se on aika pieni osa keskustelua.
Sun täytyy etsiä mies, joka haluaa puhua vankien kohtelusta. Minä en tunne yhtään miestä (enkä edes naista), jota se kiinnostaa lounastauon puheenaiheena.
Olen sun kanssasi täysin eri mieltä. En sitten tiedä mistä itse puhut treffeillä, illanvietoissa jne. Mutta itse olen käynyt usein keskusteluja miesten kanssa niin politiikasta, ajankohtaisista ilmiöistä, ihmisoikeuksista, historiasta, miellyttävistä elokuvista ja kirjoista. Ja silti pystyn juttelemaan kevyistäkin asioista, olemaan läsnä ja heittämään läppää, ei nää ole toisiaan poissulkevia asioita. Ja nämä mainitsemani aihealueet olivat esimerkkejä.
Jos itse mielummin jaarittelet säästä ja jonninjoutavista asioista treffeillä niin go for it. Itse nautin syvällisistä, toista kunnioittavista keskusteluista joissa saan kuvaa sen toisen ihmisen arvomaailmasta ja ajatuksista.
Ihan käsittämätön kommentti.
Ap
No kumpi meistä on parisuhteessa ja kummalla ei ole ollut minkäänlaisia kuvailemiasi ongelmia miesten kanssa? Itsehän sinä aloituksessa uhriudut, kun et löydä miestä ja toivo on menetetty. Boldaamani kohta: oletko käynyt näitä keskusteluja treffeillä vai miesten kanssa, joista et ole kiinnostunut? Monen sinua kiinnostavan miehen kanssa olet onnistunut keskustelemaan näistä kiinnostuksen kohteistasi?
Sori, mutta vaikutat vähän sellaiselta besserwisseriltä, joka tykkää päteä ja väitellä asioista (kutsut sitä kaiketi rakentavaksi keskusteluksi). News flash: useimpia ihmisiä ei ennen kunnon tutustumista kiinnosta jutella tuollaisista, ei se ole toiseen ihmiseen tutustumista lainkaan, jos kyselee ulkopolitiikasta.
Kerroin sinulle omat arvaukseni siitä, mistä kiikastaa. Sosiaalisesti älykkään ihmisen ei tarvitse todistella älykkyyttään ekoilla treffeillä, tai todistella sitä muutenkaan. Kyllä sen älykkyyden ja hyvätapaisuuden näkee muistakin seikoista kuin siitä, kiinnostaako jutella poliittisista vangeista.
Minulla ei ole ollut ikinä ongelmia miesten suhteen, olen ollut pitkissä parisuhteissa, jotka ovat päättyneet sopuisasti. Parhaillaan seurustelen Tinderissä tapaamani miehen kanssa, jonka kanssa taidettiin ekoilla treffeillä kietaista pienet tumut pubissa. Mutta niin sitä vaan päädyttiin kesälomalla mökillä yömyöhään viinilasit kädessä istumaan terassille puhumaan maahanmuuttopolitiikasta ja ulkopolitiikasta.
Mutta jos kumpi tahansa oli ensimmäisillä deiteillä alkanut niistä jauhaa, olisi ollut turn off.
Löysää pipoa, ei aina tartte olla niin tärkeä.
En nyt ihan ymmärrä sua. Mun tarkoitus ei ole tuoda esille omaa tärkeyttäni tai älykkyyttäni, jos keskustelu ajautuu itseään kiinnostaviin asioihin, niin pitäisikö mun kieltäytyä puhumasta siitä?
En ymmärrä sun hyökkäävää puhetapaa tai sitä, että kahden ihmisen keskustelu ja naisen mielipiteet esimerkiksi nyt politiikasta olisi jotenkin todistelua omasta älykkyydestään. Mutta ok. :D
Ehkä nää äijät on ollut samanlaisia kuin sä, että ottavat keskustelun ja naisen mielipiteet jotenkin loukkaavina tai tärkeilynä. Siksi homma ei toimi. Ehkä paras paikka teille onkin tavata tasoistanne seuraa Tinderissä, kietaista pienet tumut (ja sama suomeksi eli perskännit pata ässässä) ja käydä p ersumaisia avartavia dialogeja m aahanmuutosta.
Ap
Jos en olisi parisuhteessa, haluaisin ja etsisin käsiini juuri tällaisen naisen.
Siis nimenomaan tällaisen älykkään, sanavalmiin ja keskustelutaitoisen. Tosin ap etsi miehekästä miestä, joten en ehkä osuisi ensimmäisenä hänen tutkaansa.
Toisaalta hyvä niin. Sanavalmiista naisista tulee helposti myös kontrolloivia parisuhteessa. Mies ei välttämättä saa suunvuoroa eikä kykene puolustamaan omia kantojaan suustaan hitaampana.
Ap:n kohderyhmää voisi olla yrittäjäpiireissä. Slush tai muut vastaavat verkostotapahtumat voisivat olla hänelle hyvä paikka hakea seuraa. Tosin yrittäjillä ei taida olla juuri aikaa parisuhteisiin.
Tuskin yrittäjillä on aikaa kuunnella ap:n maailmanparannusta ja vankien asemasta paasausta.
Elä ny, ku aivan ihana ois 15 tunnin työpäivän jälkeen istahtaa terassille kalja kädessä, johon sitten ap pelmahtaisi viinilasi kädessään vaatimaan mp:tä vankien kohtelusta ja eläinten oikeuksista. #perhemurder
Tämä.
Jos mies on yrittäjä tai bisnesmies, viimeinen asia jota mies haluaa on nainen joka "haastaa" keskusteluihin pitkän työpäivän jälkeen. Niitä haasteita on töissä riittävästi. Naiset tyypillisesti haluavat tätä. Ei miehet.
Jos mies on miehekäs, tyypillisesti haussa ei ole tuota tyyppiä edustava nainen, vaan nainen joka täydentää miestä feminiinisillä ominaisuuksilla.
Ap:lla on ulkonäköä mutta vääränlainen luonne niille miehille joista ap kiinnostuu -> pano.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tuo yksikin mies kyllästyi, luotatko liikaa ulkonäkösi voimaan? Mites se persoona?
Musta tuntuu, että olen välillä ulkonäköni vanki. Haluan olla minä, juuri tällainen, en muuttaisi mitään. Mutta jos avaan suuni ja kerron mielipiteeni talouspolitiikkaan, usa:n vankien kohteluun, ihmis- ja eläinoikeuksiin niin saan miehiltä outoja katseita. Ihan kuin olisin heille uhka.
Olen juuri keskellä Desmond Morriksen kirjaa Ihmisten Eläintarha, ja hän puhuu tästä ilmiöstä paljon. On siis jollain tavalla normaalia, että urokset niin ihmisissä kuin muissa lajeissa hakeutuvat alitajuisesti suhteisiin joissa saavat olla ”ottajan” roolissa, eli voimakkaita ja hallitsevia.
Tänne avautuminen auttoi, kiitos kommenteistanne. Sain ajattelemisen aihetta.
Ap
Anteeksi nyt, mutta miksi sä haluat kertoa mielipiteesi talouspolitiikkaan tai USA:n vankien kohteluun? Mä tiedän kulttuuripiireistä keski-ikäisiä miehiä, jotka tällaisista haluavat puhua (ja joo yliopistolta varmaan löytyy myös), mutta eihän tällaisia asioita parisuhteessakaan puhuta small talkina.
Mulla on maisterin paperit ja aika monialainen työ (yleistietoa tarvitaan), mutta tollaisista asioista ei työpaikalla puhu kukaan. Toi on sellasta besserwissereitten jargonia, jota näkee Twitterissä.
Jos oikeasti puhut jostain ihmisoikeuksista treffeillä, sut tulkitaan tiukkapipoiseksi vihervassariksi (minä en ajattele sinun olevan sellainen, mutta sellaisen mielikuvan se välittää jos ei ole niistä asioista kiinnostunut).
Mulla on korkeakoulun kesken jättänyt periaatteessa duunaritasoinen mies, jonka kanssa puhutaan meitä koskettavista asioista, maahanmuuttopolitiikasta, mutta se on aika pieni osa keskustelua.
Sun täytyy etsiä mies, joka haluaa puhua vankien kohtelusta. Minä en tunne yhtään miestä (enkä edes naista), jota se kiinnostaa lounastauon puheenaiheena.
Olen sun kanssasi täysin eri mieltä. En sitten tiedä mistä itse puhut treffeillä, illanvietoissa jne. Mutta itse olen käynyt usein keskusteluja miesten kanssa niin politiikasta, ajankohtaisista ilmiöistä, ihmisoikeuksista, historiasta, miellyttävistä elokuvista ja kirjoista. Ja silti pystyn juttelemaan kevyistäkin asioista, olemaan läsnä ja heittämään läppää, ei nää ole toisiaan poissulkevia asioita. Ja nämä mainitsemani aihealueet olivat esimerkkejä.
Jos itse mielummin jaarittelet säästä ja jonninjoutavista asioista treffeillä niin go for it. Itse nautin syvällisistä, toista kunnioittavista keskusteluista joissa saan kuvaa sen toisen ihmisen arvomaailmasta ja ajatuksista.
Ihan käsittämätön kommentti.
Ap
Kuulostaa kivalta.
Monikin tuntemani mies pitäisi tuollaisesta. Ovat älykkäitä, hyvin käyttäytyviä ja pitkässä suhteessa viihtyviä herrasmiehiä.
Mutta yksikään näistä ei takuulla ole sellainen "miehekäs mies" jota haet.
Luultavasti tunnet itsekin lukuisia tällaisia miehiä. Kavereina. Ne miehekkäät miehet sitten katselevat toisen tyyppisiä naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis suurin osa miehistähän ei tiedä vielä edes 35-vuotiaana mitä haluaa ja siksi ne käyttäytyvät näin, tuskin se liittyy aloittajan ulkonäköön sinänsä. Kaikennäköisiä naisia petetään ja suurin osa miehistä pettää, ikävä kyllä. JOten todennäköisyys että niin käy aloittajallekin on suuri.
Lähipiirissäni olevista miehistä kaikki ovat pettäneet ja lähipiirini koostuu kuitenkin aika fiksuista ihmisistä.
Mun mielestä sun kannattais yrittää löytää niitä miehiä, joita kiinnostaa nuo jutut. Suurinta osaa ihmisistä ei kiinnosta paljoa mikää, joten ei se ulkonäkö vaan se ettei kiinnostuksen kohteet kohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuossa maskuliinisuus/feminiinisyys-asiassa oli perää.
Hyvin maskuliiniset miehet ja hyvin feminiiniset naiset sopivat yhteen. Siksi ne voittajamiehet seurustelevat ap:n silmissä typerien bimbojen kanssa joiden vahvuuksina ovat tunneäly, empatia, estetiikka, jne.
Tavaliset prismapariskunnat eivät edusta ääripäitä. Sopivat yhteen.
Ap haluaa vahvan ja dominoivan saalistajamiehen joka muuttuu tasa-arvoiseksi kun ap haluaa. Mutta sellainen mies ei halua ap:n kaltaista naista.
Se on sitä. Jos minä hakisin tiimalasivartaloista kodin hengetärtä, mahdollisuudet löytää parisuhde olisivat luokkaa 0%. Ne naiset eivät katsele minun kaltaisiani kynäniskaisia hiljaisia introverttiälyköitä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi annat panna ennenkuin olet selvittänyt taustat?
Missä ap kirjoittaa näin? Juntti!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi panet vain jännä miehiä?
Miksi fantasioit olemattomia? Lukeeko ihmisellä muuten otsassa, että "jmies"? Tällainen yleistäminenhän on juuri sitä m-i-esvihaa, josta jotkut palstalla huutelevat.
Vierailija kirjoitti:
AP itse kiinnostu vain huonoista miehistä.
Tuo että kiinnostut "miehekkäistä" on koodisana niille huonosti kohteleville jännämiehille.
Ovatko kaikki törpöt, ilkeät ja ääliöt jne. jann-amiehiä ja -naisia? Eivät normaalit ihmiset käytä tuollaisia termejä.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos yltäpäältä tatuoitujen kivitalossa istuneiden sijaan kokeilisit sitä ihan tavallista mikkoa joka kävi koulun ja nyt tekee leppoisaa toimistotyötä, asuu rivitalossa ja ajaa harmaalla tojotalla (1.3l)?
Tai miksi et antaisi mahdollisuutta yksinäiselle kiltti miehelle joka tarvitsee rakkautta kaikista eniten?
Miksi et itse antaisi mahdollisuutta ylipainoiselle yh-äidille, joka on lämmin ihminen mutta ulkonäkö on kuormittunut raskaista vuosista?
Ymmärrätkö? Ei ihminen voi vain lähteä parisuhteeseen sellaisen henkilön kanssa, johon ei tunne vetovoimaa.
Ap
Tätä pohdin varmaan elämäni loppuun saakka, mutta en vain ymmärrä miksi naiset AINA ihastuvat vain niihin pahoihin poikiin. Mutta eniveis, ei se naisten vika ole, pohdinpahan vain.
Eivätkä ihastu, senkin autistinen jankkaaja.
Siellä missä on kauniita naisia on aina ääliömiehiä. Sellaiset miehet haluavat hallita ja alistaa keinolla millä hyvänsä, koska heillä on testosteroonia enemmän kuin normimiehillä tai ovat muutoin vain ääliöitä, jotka tottuneet, että kiltit ihmiset tottelevat heitä. Jos odottelet muutaman vuoden ja annat ulkonäkösi rupsahtaa niin ongelmasi on poistunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos yltäpäältä tatuoitujen kivitalossa istuneiden sijaan kokeilisit sitä ihan tavallista mikkoa joka kävi koulun ja nyt tekee leppoisaa toimistotyötä, asuu rivitalossa ja ajaa harmaalla tojotalla (1.3l)?
Tai miksi et antaisi mahdollisuutta yksinäiselle kiltti miehelle joka tarvitsee rakkautta kaikista eniten?
Miksi et itse antaisi mahdollisuutta ylipainoiselle yh-äidille, joka on lämmin ihminen mutta ulkonäkö on kuormittunut raskaista vuosista?
Ymmärrätkö? Ei ihminen voi vain lähteä parisuhteeseen sellaisen henkilön kanssa, johon ei tunne vetovoimaa.
Ap
Tätä pohdin varmaan elämäni loppuun saakka, mutta en vain ymmärrä miksi naiset AINA ihastuvat vain niihin pahoihin poikiin. Mutta eniveis, ei se naisten vika ole, pohdinpahan vain.
Samaa miettinyt. Aina pitäisi saada se jännämíes "kun siinä nyt vain on sitä jotain".
Ja samaan aikaan kiltille ja kunnolliselle sanotaan että "olet mukava mutta en vain tunne itsessäni sitä jotain"
Naiset itse valitsevat vääriä miehiä joten en ymmärrä mitä valittavat että "usko mennyt", omaan miesmakuunko?
Nuo kaksi asiaa eivät kyllä ole toisilleen synonyymeja. Ihmisessä täytyy olla muutakin kuin kiltteys ja kunnollisuus. Nuo piirteet ovat kaikille ihmisille itsestäänselviä kriteerejä kumppanille. Tämän sanominen ei kuitenkaan tarkoita, että fanittaisin jotain olematonta j-miestä.
Luulin jo että oon itse käynyt kirjoittamassa ton tekstin. Ihan samanlainen tapaus, kiltti tyttö, joka on aina tottunut syyttämään itseään kaikesta.
Yritän suorittaa parisuhteen. Kuvittelen että kun oon sellainen kuin miehet haluaa, mua rakastetaan.
Kyse on myös siitä että mun täytyy myös rakastaa, eikä ajatella että kun oon tällänen saalis niin ei kukaan halua mua jättää..
Mun viimeisin mies oli lyhyt, pienimunainen, vanha... Ajattelin itsekkäästi että koska oon kaunis yms. ei mun tarvi tehdä mitään suhteen eteen. Väärin ajateltu. Mies ghostas.. kyllä miehen pitää saada tuntea että nainen haluaa juuri hänet.
Alue: Aihe vapaa
Tuskin yrittäjillä on aikaa kuunnella ap:n maailmanparannusta ja vankien asemasta paasausta.