Olisitko sinä onnellinen jos pystyisit liikkumaan vaan sen verran

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistathan ap kiittää miestäsi ja olla hyvällä päällä ja huomioida häntä. Jos myrkytät ilmapiirin marttyyriasenteellasi, ei ihme, että miehesi väsyy sinuun. Minun mieheni auttaa minua sisällä mielellään ja hoitaa asioitani, mutta minä en olekaan naama norsunvidulla. Olen aina sisällä lopun elämääni ja tyydyn siihen. Nauramme paljon yhdessä ja laskemme leikkiä vammavaimosta. Asenne ratkaisee.

Kyllä minä huomioin häntä. Ostan lahjoja jos on synttärit, nimpparit tms. Teen lempiruokaa. Leivon tuoreita sämpylöitä yms.

Ai sä pystyt laittamaan ruokaa ja leipomaan. Oi. Minä makaan sängyssä aina. Tosin en tykkää ruuanlaitosta.

Juu, pystyn kyllä ja minä sen meidän perheessä teenkin. Olen pahoillani että joudut vain makaamaan.

Olen tottunut. Ja tässäkin voi tehdä paljon, palstailla, lukea kirjoja, kuunnella musiikkia, katsoa telkkaria ja nettiä, soittaa sukulaisille, kirjoitella kaikkea, haaveilla, puhua ja nauraa miehen kanssa. Olen kiitollinen tästä. Minulla on kivuttomia päiviä ja minä elän. Minua rakastetaan ja minä rakastan. Olen onnellinen näin. Opettele sinäkin ottamaan onni pienistä asioista, sinulla on niitä todella paljon vielä jäljellä.

Hienoa että miehesi arvostaa ja rakastaa sinua. Minun mieheni on monesti sanonut minun olevan taakka ja jopa kerran toivovani minun kuolemaa. Yritän kyllä nautyia elämästä ja tsemppiä sinulle. Ap

Kiitos! Nautitaan elämästä!