Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä lasten hoitoon viemisestä anoppilaan?
Pyydättekö te puolison vanhemmilta lasten hoitoapua? Vai tarjoutuvatko isovanhemmat itse ottamaan lapsia hoitoon?
Meillä tilanne se, että omat vanhempani ovat molemmat kuolleet ja meillä kolme lasta, joista nuorin vasta vauva. Olen nyt äitiyslomalla kesän, ja samoin vanhemmat lapset ovat lomalla koko kesän.
Minusta on ihanaa olla lasten kanssa, MUTTA mies tehnyt koko kesän pitkää päivää lähes ilman lomaa, joten olen ollut käytännössä yksin kolmen lapsen kanssa KOKO kesän. Olen kysynyt mieheltä monesti että eikö oikeasti ole mahdollista pitää yhtään lomaa. Yhden viikon siis piti, eikä osaa sanoa koska pitää seuraavan kerran lomaa. Ja sen ainoan lomaviikonkin oli auttamassa omia vanhempiaan kun heillä isompi piharemppa meneillään. Perheenä emme ole tehneet oikeastaan mitään koko kesänä.
Sanoin taas tänään, että käy kyllä voimille koittaa yksin keksiä isommille lapsille jatkuvasti tekemistä, toivoisin kuitenkin että heillä olisi edes vähän kiva kesä. Mies on sitä mieltä, että voisin ”työntää” lapsia hänen vanhemmilleen hoitoon. Minulle se on tosi vaikeaa, koska eivät itse tarjoudu ollenkaan ottamaan lapsia.
Mielipiteitä?
Kommentit (257)
No, meillä kaksi lasta ja kun he olivat pienempiä, oli vaihe jolloin mies teki paljon töitä. Vapaa-ajalla oli sitten aika raato, eikä jaksanut kuin pakolliset taloon liittyvät tehdä ja muuten sitten joko kalasti tai touhusi verstaalla.
Vastapainoa työlle pitää olla toki, mutta ärsytti suunnattomasti kun reissutöiden takia olin paljon yksin lasten kanssa, eikä mulla ollut mahdollista harrastaa ja töissä kuitenkin kävin minäkin. Kun mies kotiutui niin vetäytyi verstaalleen. Ei paljon näkynyt. Yritin asiasta puhua ja sain suuttuneita kommentteja, että kaiken stressin lisäksi pitäisi vielä jaksaa miettiä mitä minä haluan. Kuuroille korville meni ne sanani, että perheen pitäisi olla voimavara, ei taakka.
Mietin mielessäni eroakin, mutta kuitenkin ihan hyvä mies strerrittömämpänä aikana. Päätin sitten niin, että elän lasten kanssa saman katon alla niin hyvää elämää kuin pystyn, en pyydä, en vaadi. Teen omat suunnitelmat, en stressaa miehen aikatauluista jne. Kävin lasten kanssa yhdessä omilla vanhemmillani, appivanhemmilla jolloin sain hiukan itsekin hengähtää. Kävin lasten kanssa tapahtumissa ja välillä harvoin jopa ystävieni kanssa juhlimassa tai elokuvissa. Jos mies oli kotona, ilmoitin että nyt menen ja on oltava lasten kanssa, jos ei, lapset olivat vanhemmillani yhden yön.
Jossain vaiheessa mies alkoi havahtua asiaan, että hän alkaa olla ulkoistettu asioista, eikä haluakaan sitä. Alkoi ehdottamaan yhteistä tekemistä meille kaksin sekä perheenä. Kriisiaikaa oli vuosi tai kaksi. Ei helppoa, mutta tiesin että se mies johon rakastuin on siellä jossain vielä.
Nykyisin perheellämme on hyvin tiiviit välit. Mies ottaa työkeikkoja vastaan huomioiden minut ja yhteisen aikamme. Ennen otti kaikki mitä hänelle tarjottiin. Vietetään paljon yhteistä aikaa ja meillä on kivaa. Puhutaan myös paljon. Kun hän on töissä, en häiritse, kumma kyllä silti aikaa hänellä riittää soittaa kotiin nykyisin kiireenkin keskeltä ja kun on kotona, on nykyisin läsnä.
En sano että toimii kaikilla, mutta meillä toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, meillä kaksi lasta ja kun he olivat pienempiä, oli vaihe jolloin mies teki paljon töitä. Vapaa-ajalla oli sitten aika raato, eikä jaksanut kuin pakolliset taloon liittyvät tehdä ja muuten sitten joko kalasti tai touhusi verstaalla.
Vastapainoa työlle pitää olla toki, mutta ärsytti suunnattomasti kun reissutöiden takia olin paljon yksin lasten kanssa, eikä mulla ollut mahdollista harrastaa ja töissä kuitenkin kävin minäkin. Kun mies kotiutui niin vetäytyi verstaalleen. Ei paljon näkynyt. Yritin asiasta puhua ja sain suuttuneita kommentteja, että kaiken stressin lisäksi pitäisi vielä jaksaa miettiä mitä minä haluan. Kuuroille korville meni ne sanani, että perheen pitäisi olla voimavara, ei taakka.
Mietin mielessäni eroakin, mutta kuitenkin ihan hyvä mies strerrittömämpänä aikana. Päätin sitten niin, että elän lasten kanssa saman katon alla niin hyvää elämää kuin pystyn, en pyydä, en vaadi. Teen omat suunnitelmat, en stressaa miehen aikatauluista jne. Kävin lasten kanssa yhdessä omilla vanhemmillani, appivanhemmilla jolloin sain hiukan itsekin hengähtää. Kävin lasten kanssa tapahtumissa ja välillä harvoin jopa ystävieni kanssa juhlimassa tai elokuvissa. Jos mies oli kotona, ilmoitin että nyt menen ja on oltava lasten kanssa, jos ei, lapset olivat vanhemmillani yhden yön.
Jossain vaiheessa mies alkoi havahtua asiaan, että hän alkaa olla ulkoistettu asioista, eikä haluakaan sitä. Alkoi ehdottamaan yhteistä tekemistä meille kaksin sekä perheenä. Kriisiaikaa oli vuosi tai kaksi. Ei helppoa, mutta tiesin että se mies johon rakastuin on siellä jossain vielä.
Nykyisin perheellämme on hyvin tiiviit välit. Mies ottaa työkeikkoja vastaan huomioiden minut ja yhteisen aikamme. Ennen otti kaikki mitä hänelle tarjottiin. Vietetään paljon yhteistä aikaa ja meillä on kivaa. Puhutaan myös paljon. Kun hän on töissä, en häiritse, kumma kyllä silti aikaa hänellä riittää soittaa kotiin nykyisin kiireenkin keskeltä ja kun on kotona, on nykyisin läsnä.
En sano että toimii kaikilla, mutta meillä toimi.
Lisään tähän vielä, että nykyisin pääsen helpommalla muutenkin, mies useammin siivoaakin nykyään kuin minä ja tekee ruuat. No, vuosia sitä tein minä yksin, joten ei haittaa. Tehdään näitä toki yhdessäkin, mutta välillä näinkin päin.
Älä vaan sano, että sä teet miehelle ruuatkin valmiiksi ja peset sen pyykit! Nyt hanki vuokrakämppä ja lähde sinne ottamaan aikalisä. Havaitset, että sulla on vähemmän duunia hoitaa 3 lasta kuin 4.
Ja takaisin vasta, kun mies ymmärtää, että ensin autetaan omaa vaimoa ja sitten vasta vanhempien piharemontissa.
Vierailija kirjoitti:
Miehen ex-vaimo, eli lasten äiti on tunkemassa lapsia koko ajan mieheni vanhemmille, eli EX-anoppilaan, joten varmaankin voit kysyä appivanhemmiltasi :D
Ei varmaan mihinkään ex-anoppilaan kuitenkaan, vaan lasten omaan nykyiseen mummolaan.
Ukko36 kirjoitti:
Meillä miniä on käyttänyt anoppiaan ilmaisena lapsenvahtina jo 15v.
Lapsia neljä.
Joskus mukuloita on anopilla jopa koko kesän, putkeen!Miks pitää tehdä lapsia, jos ei niitä itse halua/voi/kykene hoitamaan?
Miniä? Eli lapset eivät ole poikasi lapsia?
Jos ovat, miksi poikasi tekee lapsia, joita ei hoida.
Aloittajan miehen käytös on törkeää. Ja minusta asia kuuluu nostaa esille. Jos oma vaimo uupuu, vapaa-aikaa ei käytetä minuuttiakaan muita ihmisiä auttaen. Ja töistä on pakko saada enemmän vapaata. Tilanteen oikeasti pitää muuttua, eikä vain parilla lisävapaalla.
Ja mies pyytää lastenhoitoapua, koska hän on se, joka on pahasti laiminlyönyt oman osansa lasten hoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos kaikista vastauksista! En ole trolli kuten joku epäili, mutta kyllä huomaan tekeväni miehelleni ruoan ja pesen pyykitkin... Mies on kotitöiden suhteen vähän sellainen että tekee mitä huvittaa, jos tekee.
Olen esim toivonut että laittaisi ruokaa (suunnittelisi myös) edes viikonloppuisin yhtenä päivänä, koska nyt kesällä tuntuu siltä että elämä on pelkkää ruoanlaittoa, kun lapset kotona, ja vielä vauvallekin täytyy miettiä ateriat. Sanoi että voi laittaa, vaan eipä ole sitten ehtinyt, kun onkin lähtenyt ostamaan jotain puutavaraa sun tms kun on ruoka-aika. Mies muutenkin sellainen että herää ruoka-asiaan vasta siinä vaiheessa, kun kaikki huutaa nälkää, ja sitten tajuaa ettei olekaan mitään ruokaa jääkaapissa.. En vaan jaksa sitä, lapset sitten minulle vihaisia.. Kokeiltu on sitäkin kyllä.
Eli huomaan itse suunnittelevani ruoan ja laittavani sen myös aina...Ärsyttävää. Riitatilanteessa saattaa lupailla kaikkea, mutta lupaukset eivät toteudu. Lupasi jossain vaiheessa että imuroisi jatkossa aina viikonloppuisin, vaan onko kertaakaan omatoimisesti tarttunut imuriin? Vaatimalla vaadin aikana, kunnes en enää jaksanut. Meillä jää joko imuroimatta tai sitten imuroin vauva kantoliinassa jossain välissä kun ehdin ja jaksan. Lapsetkin saattavat auttaa, mutta niitä on patistettava. Ja kukas muu sen tekee kuin minä? Sekin on rankkaa!
Mies itse asiassa onkin välillä ottanut lapsia vanhemmilleen (yhden lapsen kerrallaan), mutta hänen vanhemmat olivat vielä reissussa osan kesästä, vaikka mies oli hommissa, eikä siten heistä ollut hoitoapua. Vanhempi lapsi ei mielellään lähde mukaan, koska on kuulemma tylsää olla siellä ja nuorempi taas hidastaa hommia sen verran paljon, että mies ei kovin mielellään häntäkään ota mukaan. Mutta on joitakin kertoja kyllä ollut mukana, mutta yleensä sanovat että lähtisivät mielummin minun kanssani esim rannalle tai muuta, koska aina toisen lapsen kanssa kuitenkin teen jotain, joten taas viime viikonloppuna huomasin olevani yksin kaikkien lasten kanssa.
Tilanne on mielestäni myös tosi epäreilu, mutta en osaa sitä ratkaista yksin. Yritän vaan luovia, jotenkin selvitä päivästä toiseen, tehdä kaiken mitä mies ei halua/suostu/saa aikaiseksi tehdä, ja lapsille kans kehitellä jotain, että heille jäisi kivoja muistoja kesästä, vauvasta ja isästä huolimatta. Olemme kyllä keskenämme kiertäneet perhekohteita, mutta nyt loppukesästä alan itse olla tosi poikki, ja ikävä kyllä enemmän ärtynyt myös lapsia kohtaan kuin mitä yleensä. En vaan jaksaisi yhtään tappelua enää selvittää tai sotkua siivota YKSIN.
Etenkin kun vauva nukkunut huonommin, välillä tekisi mieli itsekin vaan nukkua itsekin koko päivä. Kunpa saisi edes tunnin pari levätä ilman että joku kokoajan ruinaamassa jotain! Mutta kun ei kukaan voi levätä - edes vauva, kun vanhemmat lapset riehuvat ja tappelevat sisällä. Pakko vaan jaksaa lähteä jonnekin, jotta vauva voi edes vaunuissa nukkua.
Tottakai minun pitää jaksaa hoitaa lapseni. Mutta on ne miehenkin lapsia, ja minä en esim voi mennä omille vanhemmilleni viikonlopuksi, kuten jotkut kaverini, jos mies töissä viikonlopun, jotta saavat vähän edes hoitoapua/henkistä tukea.
Tuli nyt tosi pitkä vuodatus, piti vielä miehen työstä sanoa, että hänellä on kyllä täydet lomat, mutta työn luonne sellainen että kesällä eniten töitä, joten moni työpaikalla pitää vähemmän lomaa kesällä, mutta ei kaikki. Niin ja mies ei suostu maksamaan lastenhoitoavusta, koska ratkaisu on ”työntää” lapset hänen vanhemmilleen. T. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ap, olet oikeassa, ei lapsia voi ns työntää kellekään! Jos mies ei kysy asiaa, sitten tilaa vain MLL:ltä apua. Noin 9 e tunnista on ok hinta, ja palkka.fi hoitaa palkanmaksun ja paperityöt. Edes 4 h lepoa...
Perhetyöstä kunnalta voit varsinkin kesäaikaan saada apua. Se on tosi edullista. Kysy neuvolan kautta. Naapuri sai ihan vain nukkumiseen valvottujen öiden jälkeen, myöhemmin työhakemuksen teon ajalle. Se on ennaltaehkäisevää perhetyötä, ei tarvitse olla ongelmia isolla o:lla. Kaikissa kunnissa tosin ei ole resursseja...
Onko sinulla auto käytössä? Suosittelen sinulle ja lapsille viikon lomaa täysihoitolassa.Siellä ruuat ( ihanaa kotiruokaa) ovat valmiina, lapsille on ohjattua toimintaa, kotieläimiä mitä syöttää ja silittää, paljon muita lapsia kavereiksi jne...googlaa ja etsi sopiva. Saattaa saada loppuunmyydyistäkin peruutuspaikan. Esim.Hauholla Iloranta on oiva paikka. Ja heillä ympäri vuoden toimintaa.
Kyllä mieskin herää kun hehkutatte ihanaa lomaa jälkeenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ukko36 kirjoitti:
Meillä miniä on käyttänyt anoppiaan ilmaisena lapsenvahtina jo 15v.
Lapsia neljä.
Joskus mukuloita on anopilla jopa koko kesän, putkeen!Miks pitää tehdä lapsia, jos ei niitä itse halua/voi/kykene hoitamaan?
Miniä? Eli lapset eivät ole poikasi lapsia?
Jos ovat, miksi poikasi tekee lapsia, joita ei hoida.
Aloittajan miehen käytös on törkeää. Ja minusta asia kuuluu nostaa esille. Jos oma vaimo uupuu, vapaa-aikaa ei käytetä minuuttiakaan muita ihmisiä auttaen. Ja töistä on pakko saada enemmän vapaata. Tilanteen oikeasti pitää muuttua, eikä vain parilla lisävapaalla.
Ja mies pyytää lastenhoitoapua, koska hän on se, joka on pahasti laiminlyönyt oman osansa lasten hoidossa.
Nämä keskustelut tästä aiheesta on aina sillä tavalla sukupuolitettuja, että miniöitten mielestä anopit tekee väärin. No sitten kun joku anoppi on sitä mieltä, että miniä tekee väärin, käännetäänkin asia niin, että syy on siinä anopin pojassa, kun ei tee niin tai näin ja usein vielä muistutetaan, että anoppi on sen pojan kasvattanut - väärin.
Miksi sitten miniät ei koskaan kirjoita, että appiukot tekee jotain väärin ja appiukot on kasvattaneet poikansa väärin?
Miksi se on aina anoppi se väärässäoleva? Miksi ei oteta sitä appea siihen käristysvartaaseen? Taidokkaasti saadaan aina se anoppi syylliseksi, mutta appiukko saa olla kokolailla sivussa näistä kärhämistä.
Ja voiko olla niin, että miniöissä ei ikinä ole vian vikaa? Voiko? Koska täällä aina käännetään syy johonkin toiseen, ikinä ei myönnetä, että omassakin käytöksessä voisi olla korjaamista. En nyt puutu tähän varsinaiseen ketjun käsittelemään aiheeseen, vaan tähän asennoitumiseen, joka näkyy joka ikisessä tämänlaisessa keskustelussa.
Tässäkin vastauksessa, mihin kommentoin, on todennäköistä, että se kuitenkin on ollut se miniä, joka on pyytänyt anoppia hoitamaan lapsiaan ja miniä on junaillut nämä lapsenhoitoasiat ohitse miehensä. Ei miehet näihin asioihin puutu, monet miehet ei lapsenhoitamista pidä edes työnä eikä minään, koska heidän elämässään se on ollut ihan naisten hallussa koko asia. Jos äiti kerran tykkää hoitaa heidän lapsiaan, niin senkun hoitaa. Mitä tapahtuu, jos anoppi sanoo pojalleen, että teidän lapset on meillä ihan liikaa hoidossa? Ei muuta kuin että poika möläyttää sen vaimolleen ja saa aikaan helvetinmoisen sodan. Sitten mökötetään ja möksötetään ja ollaan niin marttyyria, että ei sitten kun ei kelpaa, ei käydä siellä ikinä eikä mummo saa nähdä lapsenlapsiaan sitten enää ollenkaan.
Entäpä jo tämäkin anoppi tuntee ja tietää miniänsä luonteenlaadun ja tietää, että kieltäytymisestä seuraa se, että mennään sitten samantien toiseen ääripäähän ja vihoittelu voi jatkua vaikka koko loppuelämän.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikista vastauksista! En ole trolli kuten joku epäili, mutta kyllä huomaan tekeväni miehelleni ruoan ja pesen pyykitkin... Mies on kotitöiden suhteen vähän sellainen että tekee mitä huvittaa, jos tekee.
Olen esim toivonut että laittaisi ruokaa (suunnittelisi myös) edes viikonloppuisin yhtenä päivänä, koska nyt kesällä tuntuu siltä että elämä on pelkkää ruoanlaittoa, kun lapset kotona, ja vielä vauvallekin täytyy miettiä ateriat. Sanoi että voi laittaa, vaan eipä ole sitten ehtinyt, kun onkin lähtenyt ostamaan jotain puutavaraa sun tms kun on ruoka-aika. Mies muutenkin sellainen että herää ruoka-asiaan vasta siinä vaiheessa, kun kaikki huutaa nälkää, ja sitten tajuaa ettei olekaan mitään ruokaa jääkaapissa.. En vaan jaksa sitä, lapset sitten minulle vihaisia.. Kokeiltu on sitäkin kyllä.
Eli huomaan itse suunnittelevani ruoan ja laittavani sen myös aina...Ärsyttävää. Riitatilanteessa saattaa lupailla kaikkea, mutta lupaukset eivät toteudu. Lupasi jossain vaiheessa että imuroisi jatkossa aina viikonloppuisin, vaan onko kertaakaan omatoimisesti tarttunut imuriin? Vaatimalla vaadin aikana, kunnes en enää jaksanut. Meillä jää joko imuroimatta tai sitten imuroin vauva kantoliinassa jossain välissä kun ehdin ja jaksan. Lapsetkin saattavat auttaa, mutta niitä on patistettava. Ja kukas muu sen tekee kuin minä? Sekin on rankkaa!
Mies itse asiassa onkin välillä ottanut lapsia vanhemmilleen (yhden lapsen kerrallaan), mutta hänen vanhemmat olivat vielä reissussa osan kesästä, vaikka mies oli hommissa, eikä siten heistä ollut hoitoapua. Vanhempi lapsi ei mielellään lähde mukaan, koska on kuulemma tylsää olla siellä ja nuorempi taas hidastaa hommia sen verran paljon, että mies ei kovin mielellään häntäkään ota mukaan. Mutta on joitakin kertoja kyllä ollut mukana, mutta yleensä sanovat että lähtisivät mielummin minun kanssani esim rannalle tai muuta, koska aina toisen lapsen kanssa kuitenkin teen jotain, joten taas viime viikonloppuna huomasin olevani yksin kaikkien lasten kanssa.
Tilanne on mielestäni myös tosi epäreilu, mutta en osaa sitä ratkaista yksin. Yritän vaan luovia, jotenkin selvitä päivästä toiseen, tehdä kaiken mitä mies ei halua/suostu/saa aikaiseksi tehdä, ja lapsille kans kehitellä jotain, että heille jäisi kivoja muistoja kesästä, vauvasta ja isästä huolimatta. Olemme kyllä keskenämme kiertäneet perhekohteita, mutta nyt loppukesästä alan itse olla tosi poikki, ja ikävä kyllä enemmän ärtynyt myös lapsia kohtaan kuin mitä yleensä. En vaan jaksaisi yhtään tappelua enää selvittää tai sotkua siivota YKSIN.
Etenkin kun vauva nukkunut huonommin, välillä tekisi mieli itsekin vaan nukkua itsekin koko päivä. Kunpa saisi edes tunnin pari levätä ilman että joku kokoajan ruinaamassa jotain! Mutta kun ei kukaan voi levätä - edes vauva, kun vanhemmat lapset riehuvat ja tappelevat sisällä. Pakko vaan jaksaa lähteä jonnekin, jotta vauva voi edes vaunuissa nukkua.
Tottakai minun pitää jaksaa hoitaa lapseni. Mutta on ne miehenkin lapsia, ja minä en esim voi mennä omille vanhemmilleni viikonlopuksi, kuten jotkut kaverini, jos mies töissä viikonlopun, jotta saavat vähän edes hoitoapua/henkistä tukea.
Tuli nyt tosi pitkä vuodatus, piti vielä miehen työstä sanoa, että hänellä on kyllä täydet lomat, mutta työn luonne sellainen että kesällä eniten töitä, joten moni työpaikalla pitää vähemmän lomaa kesällä, mutta ei kaikki. Niin ja mies ei suostu maksamaan lastenhoitoavusta, koska ratkaisu on ”työntää” lapset hänen vanhemmilleen. T. Ap
Sitten vaan käsket miestäsi työntämään lapset vanhemmilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n ongelma on mies, joka ei vietä aikaa perheen kanssa eikä osallistu perhe-elämään mitenkään. Mahdollinen lastenhoitoapu satunnaisesti appivanhemmilta ei ole ratkaisu tähän ongelmaan. Miehen kanssa on keskusteltava vakavasti siitä, miksi hän on perheen halunnut ja miten aikoo jatkossa olla osallistuva vanhempi. Ehdotan, että lähdet ap yksin viikonlopuksi johonkin tuulettumaan ja rentoutumaan ja jätät lapset miehelle. Sen jälkeen keskustelette vakavasti siitä, miten perheenne arki jatkossa järjestetään. Appivanhempien piharemontti ei voi jatkuvasti mennä oman perheen hyvin voinnin edelle. Miehen on opeteltava ottamaan vastuu muustakin kuin rahan tuomisesta perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ukko36 kirjoitti:
Meillä miniä on käyttänyt anoppiaan ilmaisena lapsenvahtina jo 15v.
Lapsia neljä.
Joskus mukuloita on anopilla jopa koko kesän, putkeen!Miks pitää tehdä lapsia, jos ei niitä itse halua/voi/kykene hoitamaan?
Miniä? Eli lapset eivät ole poikasi lapsia?
Jos ovat, miksi poikasi tekee lapsia, joita ei hoida.
Aloittajan miehen käytös on törkeää. Ja minusta asia kuuluu nostaa esille. Jos oma vaimo uupuu, vapaa-aikaa ei käytetä minuuttiakaan muita ihmisiä auttaen. Ja töistä on pakko saada enemmän vapaata. Tilanteen oikeasti pitää muuttua, eikä vain parilla lisävapaalla.
Ja mies pyytää lastenhoitoapua, koska hän on se, joka on pahasti laiminlyönyt oman osansa lasten hoidossa.
Nämä keskustelut tästä aiheesta on aina sillä tavalla sukupuolitettuja, että miniöitten mielestä anopit tekee väärin. No sitten kun joku anoppi on sitä mieltä, että miniä tekee väärin, käännetäänkin asia niin, että syy on siinä anopin pojassa, kun ei tee niin tai näin ja usein vielä muistutetaan, että anoppi on sen pojan kasvattanut - väärin.
Miksi sitten miniät ei koskaan kirjoita, että appiukot tekee jotain väärin ja appiukot on kasvattaneet poikansa väärin?
Miksi se on aina anoppi se väärässäoleva? Miksi ei oteta sitä appea siihen käristysvartaaseen? Taidokkaasti saadaan aina se anoppi syylliseksi, mutta appiukko saa olla kokolailla sivussa näistä kärhämistä.
Ja voiko olla niin, että miniöissä ei ikinä ole vian vikaa? Voiko? Koska täällä aina käännetään syy johonkin toiseen, ikinä ei myönnetä, että omassakin käytöksessä voisi olla korjaamista. En nyt puutu tähän varsinaiseen ketjun käsittelemään aiheeseen, vaan tähän asennoitumiseen, joka näkyy joka ikisessä tämänlaisessa keskustelussa.
Tässäkin vastauksessa, mihin kommentoin, on todennäköistä, että se kuitenkin on ollut se miniä, joka on pyytänyt anoppia hoitamaan lapsiaan ja miniä on junaillut nämä lapsenhoitoasiat ohitse miehensä. Ei miehet näihin asioihin puutu, monet miehet ei lapsenhoitamista pidä edes työnä eikä minään, koska heidän elämässään se on ollut ihan naisten hallussa koko asia. Jos äiti kerran tykkää hoitaa heidän lapsiaan, niin senkun hoitaa. Mitä tapahtuu, jos anoppi sanoo pojalleen, että teidän lapset on meillä ihan liikaa hoidossa? Ei muuta kuin että poika möläyttää sen vaimolleen ja saa aikaan helvetinmoisen sodan. Sitten mökötetään ja möksötetään ja ollaan niin marttyyria, että ei sitten kun ei kelpaa, ei käydä siellä ikinä eikä mummo saa nähdä lapsenlapsiaan sitten enää ollenkaan.
Entäpä jo tämäkin anoppi tuntee ja tietää miniänsä luonteenlaadun ja tietää, että kieltäytymisestä seuraa se, että mennään sitten samantien toiseen ääripäähän ja vihoittelu voi jatkua vaikka koko loppuelämän.
No siinä tapauksessa poika on kyllä poikkeuksellisen surkea isä, jos ei näe lastenhoitoa ollenkaan omana työnään.
Kuten on myös aloittajan mies. Minusta tilanne vaikuttaa vakavalta, ja on perheterapian paikka. Menkää hyvin pian joko kirkon tai kunnan perheterapiaan, mihin vain pääsette nopeammin, ja sanot miehelle suoraan, että tilanne ei jatku näin. Miehesi kohtelee sinua todella väärin, samoin lapsiaan. Jos mies haluaa perhe-elämän jatkuvan, hänen on jatkossa hoidettava puolet työajan ulkopuolisesta lastenhoidosta ja kotitöistä, ja huolehdittava, että työaika on kohtuullinen. Ja lomat on vietettävä omien lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei KUMMATKAAN isovanhemmat hoida tai auta koskaan eivätkä jalsa edes osallistua perheemme elämään mitenkään. Esim ovat vanhempani eivät pidä mitään yhteyttä eivätkä ole kiinnostuneita tapaamaan. Esim kaikki kolme raskuttani ovat olleet sellaisia että vanhempani eivät ole niistä tienneet, sitten ollaan ilmoitettu kun lapsi syntynyt. Ovat vaan todenneet että ”jaa”, eivätkä ole viitsineet tulla ristiäisiin.
Appikset eivät hoida sekuntiakaan edes hädässä. Heillä syy on se että auttavat vain tyttären perhettä ja ovat kahdelle pojalleen tehneet hyvin selväksi että poikien lapset ei kiinnosta ja niitä ei hoideta, kaikko panostus ja aika kohdennetaan tärkeimpään eli tyttären perheeseen.
Tää on nykyaikaa, suuret ikäluokat on itsekkäitä ja heitä ei lastenhoito kiinnosta. Omat lapsensa tietenkin kyllä hoidattivat vanhemmillaan (olin itse lapsena ”aina” mummolassa”,
Tsemppiä ap:lle!
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei KUMMATKAAN isovanhemmat hoida tai auta koskaan eivätkä jalsa edes osallistua perheemme elämään mitenkään. Esim ovat vanhempani eivät pidä mitään yhteyttä eivätkä ole kiinnostuneita tapaamaan. Esim kaikki kolme raskuttani ovat olleet sellaisia että vanhempani eivät ole niistä tienneet, sitten ollaan ilmoitettu kun lapsi syntynyt. Ovat vaan todenneet että ”jaa”, eivätkä ole viitsineet tulla ristiäisiin.
Appikset eivät hoida sekuntiakaan edes hädässä. Heillä syy on se että auttavat vain tyttären perhettä ja ovat kahdelle pojalleen tehneet hyvin selväksi että poikien lapset ei kiinnosta ja niitä ei hoideta, kaikko panostus ja aika kohdennetaan tärkeimpään eli tyttären perheeseen.
Tää on nykyaikaa, suuret ikäluokat on itsekkäitä ja heitä ei lastenhoito kiinnosta. Omat lapsensa tietenkin kyllä hoidattivat vanhemmillaan (olin itse lapsena ”aina” mummolassa”,
Tsemppiä ap:lle![/
Ikävä, että tällaisiakin isovanhempia on. Sanoisin kuitenkin, että isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lapsen lapsiaan, vaikka oudolta tuntuu, jos ei lapsen lapsistaan ole kiinnostunut. Ap:n ongelma on mies ja hänellä lasten isänä on kuitenkin velvollisuus huolehtia jälkikasvustaan. Ei ole isovanhempien tehtävä korvata isää, joka ei jaksa tai viitsi perheensä kanssa aikaa viettää.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei KUMMATKAAN isovanhemmat hoida tai auta koskaan eivätkä jalsa edes osallistua perheemme elämään mitenkään. Esim ovat vanhempani eivät pidä mitään yhteyttä eivätkä ole kiinnostuneita tapaamaan. Esim kaikki kolme raskuttani ovat olleet sellaisia että vanhempani eivät ole niistä tienneet, sitten ollaan ilmoitettu kun lapsi syntynyt. Ovat vaan todenneet että ”jaa”, eivätkä ole viitsineet tulla ristiäisiin.
Appikset eivät hoida sekuntiakaan edes hädässä. Heillä syy on se että auttavat vain tyttären perhettä ja ovat kahdelle pojalleen tehneet hyvin selväksi että poikien lapset ei kiinnosta ja niitä ei hoideta, kaikko panostus ja aika kohdennetaan tärkeimpään eli tyttären perheeseen.
Tää on nykyaikaa, suuret ikäluokat on itsekkäitä ja heitä ei lastenhoito kiinnosta. Omat lapsensa tietenkin kyllä hoidattivat vanhemmillaan (olin itse lapsena ”aina” mummolassa”,
Tsemppiä ap:lle!
Ohis...ap ei kuitenkaan ole edes kysynyt appivanhemmiltaan, ottaisivatko nämä lapsia hoitoonsa tai tulisivat hoitoavuksi. Eri tilanne siis kuin sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei KUMMATKAAN isovanhemmat hoida tai auta koskaan eivätkä jalsa edes osallistua perheemme elämään mitenkään. Esim ovat vanhempani eivät pidä mitään yhteyttä eivätkä ole kiinnostuneita tapaamaan. Esim kaikki kolme raskuttani ovat olleet sellaisia että vanhempani eivät ole niistä tienneet, sitten ollaan ilmoitettu kun lapsi syntynyt. Ovat vaan todenneet että ”jaa”, eivätkä ole viitsineet tulla ristiäisiin.
Appikset eivät hoida sekuntiakaan edes hädässä. Heillä syy on se että auttavat vain tyttären perhettä ja ovat kahdelle pojalleen tehneet hyvin selväksi että poikien lapset ei kiinnosta ja niitä ei hoideta, kaikko panostus ja aika kohdennetaan tärkeimpään eli tyttären perheeseen.
Tää on nykyaikaa, suuret ikäluokat on itsekkäitä ja heitä ei lastenhoito kiinnosta. Omat lapsensa tietenkin kyllä hoidattivat vanhemmillaan (olin itse lapsena ”aina” mummolassa”,
Tsemppiä ap:lle!
Ohis...ap ei kuitenkaan ole edes kysynyt appivanhemmiltaan, ottaisivatko nämä lapsia hoitoonsa tai tulisivat hoitoavuksi. Eri tilanne siis kuin sinulla.
No ihan sama tilanne. Eli ei omia vanhempia elämässä mukana ja appikset on nihkeet eikä osoita kiinnostusta.
Ilman apuja on vaan sit pakko pärjätä. Mulla ei ole ollut 11 vuoteen yhtään kahdenkeskistä yötä miehen kanssa, ja näillä korteilla vaan on mentävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei KUMMATKAAN isovanhemmat hoida tai auta koskaan eivätkä jalsa edes osallistua perheemme elämään mitenkään. Esim ovat vanhempani eivät pidä mitään yhteyttä eivätkä ole kiinnostuneita tapaamaan. Esim kaikki kolme raskuttani ovat olleet sellaisia että vanhempani eivät ole niistä tienneet, sitten ollaan ilmoitettu kun lapsi syntynyt. Ovat vaan todenneet että ”jaa”, eivätkä ole viitsineet tulla ristiäisiin.
Appikset eivät hoida sekuntiakaan edes hädässä. Heillä syy on se että auttavat vain tyttären perhettä ja ovat kahdelle pojalleen tehneet hyvin selväksi että poikien lapset ei kiinnosta ja niitä ei hoideta, kaikko panostus ja aika kohdennetaan tärkeimpään eli tyttären perheeseen.
Tää on nykyaikaa, suuret ikäluokat on itsekkäitä ja heitä ei lastenhoito kiinnosta. Omat lapsensa tietenkin kyllä hoidattivat vanhemmillaan (olin itse lapsena ”aina” mummolassa”,
Tsemppiä ap:lle!
Ohis...ap ei kuitenkaan ole edes kysynyt appivanhemmiltaan, ottaisivatko nämä lapsia hoitoonsa tai tulisivat hoitoavuksi. Eri tilanne siis kuin sinulla.
No ihan sama tilanne. Eli ei omia vanhempia elämässä mukana ja appikset on nihkeet eikä osoita kiinnostusta.
Ilman apuja on vaan sit pakko pärjätä. Mulla ei ole ollut 11 vuoteen yhtään kahdenkeskistä yötä miehen kanssa, ja näillä korteilla vaan on mentävä.
Ei ole sama tilanne. Sulla ei ole apua sen vuoksi, että appivanhempasi eivät auta. Ap:n tilanne taas on, että appivanhemmat saattaisivat hyvinkin auttaa, mutta ap ei halua pyytää heiltä apua. Sinä et voi tilanteellesi mitään, ap saattaisi voidakin, jos haluaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei KUMMATKAAN isovanhemmat hoida tai auta koskaan eivätkä jalsa edes osallistua perheemme elämään mitenkään. Esim ovat vanhempani eivät pidä mitään yhteyttä eivätkä ole kiinnostuneita tapaamaan. Esim kaikki kolme raskuttani ovat olleet sellaisia että vanhempani eivät ole niistä tienneet, sitten ollaan ilmoitettu kun lapsi syntynyt. Ovat vaan todenneet että ”jaa”, eivätkä ole viitsineet tulla ristiäisiin.
Appikset eivät hoida sekuntiakaan edes hädässä. Heillä syy on se että auttavat vain tyttären perhettä ja ovat kahdelle pojalleen tehneet hyvin selväksi että poikien lapset ei kiinnosta ja niitä ei hoideta, kaikko panostus ja aika kohdennetaan tärkeimpään eli tyttären perheeseen.
Tää on nykyaikaa, suuret ikäluokat on itsekkäitä ja heitä ei lastenhoito kiinnosta. Omat lapsensa tietenkin kyllä hoidattivat vanhemmillaan (olin itse lapsena ”aina” mummolassa”,
Tsemppiä ap:lle!
Ohis...ap ei kuitenkaan ole edes kysynyt appivanhemmiltaan, ottaisivatko nämä lapsia hoitoonsa tai tulisivat hoitoavuksi. Eri tilanne siis kuin sinulla.
No ihan sama tilanne. Eli ei omia vanhempia elämässä mukana ja appikset on nihkeet eikä osoita kiinnostusta.
Ilman apuja on vaan sit pakko pärjätä. Mulla ei ole ollut 11 vuoteen yhtään kahdenkeskistä yötä miehen kanssa, ja näillä korteilla vaan on mentävä.Ei ole sama tilanne. Sulla ei ole apua sen vuoksi, että appivanhempasi eivät auta. Ap:n tilanne taas on, että appivanhemmat saattaisivat hyvinkin auttaa, mutta ap ei halua pyytää heiltä apua. Sinä et voi tilanteellesi mitään, ap saattaisi voidakin, jos haluaisi.
Kyllä sen aistii ja näkee onko appivanhemmat nihkeitä ja haluttomia vai innokkaita. Jos nihkeitä niin en minäkään apn asemassa kysyisi niiltä yhtään mitään. Aloite saisi tulla isovanhemmilta.
En tiedä missä päin asutte, mutta nyt vaan lähdette kiertämään perhekohteita kolmisin. Isommat lapset ovat ansainneet jotain järkevää tekemistä, vauva tulee siinä ohessa.