Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä lasten hoitoon viemisestä anoppilaan?
Pyydättekö te puolison vanhemmilta lasten hoitoapua? Vai tarjoutuvatko isovanhemmat itse ottamaan lapsia hoitoon?
Meillä tilanne se, että omat vanhempani ovat molemmat kuolleet ja meillä kolme lasta, joista nuorin vasta vauva. Olen nyt äitiyslomalla kesän, ja samoin vanhemmat lapset ovat lomalla koko kesän.
Minusta on ihanaa olla lasten kanssa, MUTTA mies tehnyt koko kesän pitkää päivää lähes ilman lomaa, joten olen ollut käytännössä yksin kolmen lapsen kanssa KOKO kesän. Olen kysynyt mieheltä monesti että eikö oikeasti ole mahdollista pitää yhtään lomaa. Yhden viikon siis piti, eikä osaa sanoa koska pitää seuraavan kerran lomaa. Ja sen ainoan lomaviikonkin oli auttamassa omia vanhempiaan kun heillä isompi piharemppa meneillään. Perheenä emme ole tehneet oikeastaan mitään koko kesänä.
Sanoin taas tänään, että käy kyllä voimille koittaa yksin keksiä isommille lapsille jatkuvasti tekemistä, toivoisin kuitenkin että heillä olisi edes vähän kiva kesä. Mies on sitä mieltä, että voisin ”työntää” lapsia hänen vanhemmilleen hoitoon. Minulle se on tosi vaikeaa, koska eivät itse tarjoudu ollenkaan ottamaan lapsia.
Mielipiteitä?
Kommentit (257)
Ei ole "appivanhempia", lapsilla on vain isovanhempia. Totta kai hoitoapua pitää ja voi pyytää, mies asialle vain jos tarvitsee. Aina voi aloittaa parin tunnin hoitokäynnistä, ei heti tarvitse jättää viikoksi sijaishoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On miehesi homma sopia asia omien vanhempiensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
On miehesi homma sopia asia omien vanhempiensa kanssa.
5 vuotta sitten. Nuorimmainenkin on jo ajat sitten päässyt vaipoistaan.
En nyt ymmärrä, miksi se olisit JUURI SINÄ, joka niitä lapsia olisi MIEHESI SUKULAISILLE työntämässä. Eikö se mies voi sopia asiaa omien sukulaistensa kanssa ihan itse?
Sulla on tyypillinen mies. Ei keskiverto mies halua osallistua kotihommiin ja lapsenhoitohommiin. Sitten ne on ihan yllättyneitä ja surkeita kun tulee ero, koska kaikkihan oli niin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä melkoisen törkeää isovanhemmilta hyppyyttää kolmen pienen lapsen työssäkäyvää isää auttamaan kaikenmaailman omissa hommissaan, tarjoutumatta itse lapsenvahdiksi ja avuksi vuorostaan. Tuollaiset ihmiset ei todennäköisesti auttaisi vaikka pyydettäisiin, tai korkeintaan suuren marinan saattelemana. Jotkut on vaan ottajia.
Mutta kyllähän mies on tässä isoin ongelma jos ei kotona suostu mitään tekemään. Tuossa tilanteessa ap pääsisi helpommalla jos ottaisi eron. Vähemmän tiskiä ja pyykkiä ja sotkua ja lapset ehkä joskus olisi isällään hoidossa. Yhteiskunnaltakin saa yksinhuoltajana helpommin apuja kuten tukiperhettä tarvittaessa. Taloudellisesti pärjää kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, enkä maininnut että mies myös viikonloppuisin autellut paljon vanhempiaan! Viikonloput huomaan olevani yhtä lailla yksin lasten kanssa.
En tiedä miksi mies ei pysty/ halua ottaa ollenkaan aikaa perheelleen. Perhevapaita on myös käyttämättä, jotka voisi hyvin käyttää pois. Harmittaa kun vauvakin jäänyt hänelle aivan vieraaksi.
Mies voi varmaan kysyä hoitoapua vanhemmiltaan myös, mutta oli sitä mieltä että minun pitäisi kysyä sitä sillon kun tarvin. Mietin myös sitä kun eivät ole ollenkaan tarjonneet apua,
olisivat ihan hyvin voineet tarjontakin, että eivätkö hekään jaksa hoitaa lapsia.. T. Ap
Kuules nyt. Työnnät mukulat miehen mukaan kun hän lähtee vanhemmilleen. Sanot heippa, nähdään huomenna tai ehkä ylihuomenna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset menevät naimisiin ja tekevät lapsia? Ovatko typeriä? Pakotetaanko? Tuleeko kaikki huono yllärinä? Miten ihminen voi haluta jokapäiväisiin hankaluuksiin, vaikka taatusti on nähnyt ympärillään juuri sitä.
Vanha äitini hoiti sisareni lapset päivisin ja iltaisin/viikonloppuisin kun sisareni töitten jälkeen harrasti iltaisin sitäsuntätä, minun lapsiani ei koskaan. Valitteli kyllä ettei jaksaisi mutta!
Olin aivan tyrmistynyt ja lapseni ihmettelivät eikö mummo välitä heistä. Onneksi toinen mummo huomioi kun vierailtiin siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitäisi kysyä asiaa vanhemmiltaan.
Ymmärrän, että olet poikki, minullakin kolmas on vauva. Kuinka vanhoja isommat ovat? Leikkivätkö keskenään?
Isommat ovat 5 ja 8, aika vähän leikkivät keskenään, enemmän tappelevat ja ovat muutenkin hyvin vilkkaita. Varmaan osittain tappelu johtuu siitä, että eivät saa tarpeeksi huomiota, kun en pysty mitenkään yksin kahdestaan olemaan kaikkien kanssa erikseen kovinkaan usein.
Mieskään ei jaksa iltaisin tehdä juuri mitään töiden jälkeen. Käytännössä iltaisinkin lähden kolmen lapsen kanssa puistoon, rannalle tms, kun mies jää kotiin lepäämään.
T. Ap
Miksi miehelläsi ei ole lomaa? Onko hän yrittäjä?
Kuulostaa vähän siltä, että mies välttelee omien lasten hoitoa töillä.
Vierailija kirjoitti:
Niin, enkä maininnut että mies myös viikonloppuisin autellut paljon vanhempiaan! Viikonloput huomaan olevani yhtä lailla yksin lasten kanssa.
En tiedä miksi mies ei pysty/ halua ottaa ollenkaan aikaa perheelleen. Perhevapaita on myös käyttämättä, jotka voisi hyvin käyttää pois. Harmittaa kun vauvakin jäänyt hänelle aivan vieraaksi.
Mies voi varmaan kysyä hoitoapua vanhemmiltaan myös, mutta oli sitä mieltä että minun pitäisi kysyä sitä sillon kun tarvin. Mietin myös sitä kun eivät ole ollenkaan tarjonneet apua, olisivat ihan hyvin voineet tarjontakin, että eivätkö hekään jaksa hoitaa lapsia.. T. Ap
Ei tullut sitten jo sen 1.lapsen jälkeen mieleen pohtia että kukakohan nämä hoitaa kun itse en viitsi eikä miestäkään kiinnosta. Mutta ei, lisää vaan piti tehdä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullisia tämän kaltaiset aloitukset. Jokainen lapsi tarvitsee (ansaitsisi) kaikissa kehitysvaiheissaan läsnä olevan isän. No tuohan on vain unelma josta saavat erittäin harvat lapset kasvaessaan nauttia. Isäni kuoli ollessani 11v. Monet asiat olivat äidille tietenkin raskaita jatkaa yksin lastensa kanssa. Lapsi ei kuitenkaan ole syyllinen vanhempiensa yksinhuoltajuuteen. On eroja on kuolemia tai jopa tuntemattomaksi jääneitä isiä. Kuten ketjussa on ilmennyt jotkut lapset voivat jäädä myös ilman isovanhempiensa yhteydenpitoa, hoivaa, lämpöä/ tukea. Suomessa tämä on ilmeisesti melko yleistä. Lapset jää jalkoihin kun vävyt / miniät eivät tule hyväksytyksi tai tule toimeen puolisonsa vanhempien kanssa. Isovanhempia ei mielestäni saa hyväksikäyttää, itsestään selvinä jokapaikan apureina. Ikä-ihmiset myös väsyy ja haluavat omaa aikaa nauttia (mikäli terveydelliset olosuhteet sallivat) ansaitusta eläke-ajastaan. Luonnollisesti on myös isovanhempia jotka ovat edelleen työelämässä, joten heidän apuaan täytyy miettiä eri tasolta. Tämän ketjun aloittaja tuskin enää ilmestyy asioistaan kertomaan, mutta entäs te muut joiden kohdalla nämä ongelmat ovat juurikin nyt meneillään. Kertokaa, käyn myöhemmin lukemassa. Hyvää meneillään olevaa kesää kaikille.🤗
En katsoisi päivääkään miestä, jota omat lapset ei kiinnosta. Oma vaimo ja lapset tulee aina ensin, sitten vasta mietitään päästäänkö auttamaan muiden piharemonteissa tai muissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En katsoisi päivääkään miestä, jota omat lapset ei kiinnosta. Oma vaimo ja lapset tulee aina ensin, sitten vasta mietitään päästäänkö auttamaan muiden piharemonteissa tai muissa.
* Mielestäni olet oikeassa, mies jättää lapsuudenkotinsa perustaessaan oman perheen. Oma perhe on aina ykkönen, eikös? En kuitenkaan poissulje sitä, etteikö mies saisi käydä auttamassa vanhempiaan. Mitä nuorempana mies itsenästyy, sitä paremmat mahdollisuudet luulisin olevan puolisoonsa ja lapsiin, siis omaan perheeseen sitoutuminen. Appeni sanoi, että joutui myymään omakotitalon ja muuttamaan vaimonsa kanssa kerrostaloon, kun lapset kävivät harvoin ja mm. pihatyöt ja ruohonleikkuu jäi hänelle. Heidän muuttonsa ja siihen liittyvät asiat, tapahtui ennen kuin tapasin puolisoni.
Aloittajan lapset ovat jo isoja. Ei hän kaipaa teidän neuvojanne.
Kai se piharemontti on jo valmis kun aloitettu 2019.
Ei se kyllä ihan noinkaan mene! Riippuu siitä minkälaiset välit heillä on. Kyllä miniän /pojan pitää myös kysyä (en muistaAP oletko jo kysynyt).
Minä pidän mielelläni lastenlapsia ja pyydän heitä myös. Varsinkin teinejä kavereineen. He itse kysyvät voiko tulla ja otraa kaverin mukaan. Pienempiä en pyydä,kun on vähän kremppaa joka paikassa. Mutta otan kyllä hoitoon vähäksi aikaa ellei ole jotain omaa menoa ja sanon rohkeasti,että nyt ei sovi. Lapset tietävät,että sanon kyllä rehellisesti,eivätkä pahastu. Itse virkistyn,kun on lapsia hoidossa. Ja tunnen olevani tarpeellinen!Olen siis eläkkeellä ja meillä on iso talo ja iso piha ja koneita,joilla teinit voivat ajella pellolla. Eli se on ihan eri asia kuin jos asuisi kerrostalossa.
He auttavat meitä joissakin heille sopivassa työssä. Joistakin töistä maksamme palkkaa.Meillä on siis hyvä tilanne,jota ei monella ole.
Ymmärsin,että vanhin lapsesi ei halua mennä mummolaan. Voisiko hänelle maksaa jostain työstä siellä?Se tuntuisi varmaan hänestä tärkeältä ja tuntisi itsensä tarpeelliseksi.
Alkuperäisestä viestistä on jo 5 vuotta. Mikä tilanne on nyt?