Lue keskustelun säännöt.
Mielipiteitä lasten hoitoon viemisestä anoppilaan?
Pyydättekö te puolison vanhemmilta lasten hoitoapua? Vai tarjoutuvatko isovanhemmat itse ottamaan lapsia hoitoon?
Meillä tilanne se, että omat vanhempani ovat molemmat kuolleet ja meillä kolme lasta, joista nuorin vasta vauva. Olen nyt äitiyslomalla kesän, ja samoin vanhemmat lapset ovat lomalla koko kesän.
Minusta on ihanaa olla lasten kanssa, MUTTA mies tehnyt koko kesän pitkää päivää lähes ilman lomaa, joten olen ollut käytännössä yksin kolmen lapsen kanssa KOKO kesän. Olen kysynyt mieheltä monesti että eikö oikeasti ole mahdollista pitää yhtään lomaa. Yhden viikon siis piti, eikä osaa sanoa koska pitää seuraavan kerran lomaa. Ja sen ainoan lomaviikonkin oli auttamassa omia vanhempiaan kun heillä isompi piharemppa meneillään. Perheenä emme ole tehneet oikeastaan mitään koko kesänä.
Sanoin taas tänään, että käy kyllä voimille koittaa yksin keksiä isommille lapsille jatkuvasti tekemistä, toivoisin kuitenkin että heillä olisi edes vähän kiva kesä. Mies on sitä mieltä, että voisin ”työntää” lapsia hänen vanhemmilleen hoitoon. Minulle se on tosi vaikeaa, koska eivät itse tarjoudu ollenkaan ottamaan lapsia.
Mielipiteitä?
Kommentit (257)
Vierailija kirjoitti:
Jos lasten saaminen hoitoon joskus on ongelma, niin eihän isovanhemmat ole ainoa mahdollinen ratkaisu. Ettekö voi kysyä esim. sisaruksilta, kummeilta, kavereilta tai lasten kavereiden vanhemmilta apua? Moni varmasti hoitaisi mielellään, jos saa vastavuoroisesti omat lapsensa joskus hoitoon.
Uupumistilanteessa kummit ja kaverit jne on huono vaihtoehto kun jää kiitollisuudenvelkaan ja pitää otse väsyneenä vastavuoroisesti jaksaa hoitaa.
Palkattu apu on parasta. Ei jää kiitollisuudenvelkaa tai vastavuoropakkoa ja raha hoitaa kiitollisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä mies tekee työkseen, josta ei oikeasti voi olla yhtään pois? Olen itse yrittäjä ja kolmen lapsen yksinhuoltaja. Lapset tosin isoja jo. Mutta oikeasti se on myös arvoista kiinni, kuinka paljon siellä työmaalla pitää olla. Ja tuollainen lomien vietto talkooapua on ihan omien resurssien yliarvioimosta ja perheen ylikävelyä. Eihän se isän suhde nuorimmaiseen mitenkään kehity, jos lapsen kanssa ei ole.
Anoppilasta päivää :) Ohitan nyt ongelman miehesi kanssa, mutta ilmeisesti sulla on etäiset välit appivanhempiisi? Vanhin lapsistasi on jo 8 v, mutta et ole koskaan pyytänyt appivanhemmiltasi apua. Mitäpä jos pistäisit miehesi kysymään vanhemmiltaan, onko ok, että sinä pyydät heiltä tarvitessasi apua? Ja jos heille on ok, sen jälkeen sun ei enää tarvitsisi miettiä, voitko pyytää vai et.
Olen ollut anoppi jo 10 vuotta ja jo ihan alussa sanoin miniälleni, että jos hän tarvitsee minulta jotain - rahaa, siivousapua, hoitoapua, ihan mitä vaan - hänen pitää sanoa se. En ala kyselemään, onko heillä rahaa, riittävästi ruokaa, tarvitseeko jotain vaan niinpäin, että he kertovat, mitä minulta tarvitsevat. Jos mitään ei tarvita, oletan asioiden olevan ihan hyvin ja heidän pärjäävän ilman apuanikin. Tämä on toiminut meillä oikein hyvin ja monenlaista apua on vuosien varrella pyydetty.
Miniöiden ja anoppien välillä on varsin usein epävarmuutta siitä, miten voi toimia. Sen vuoksi suosittelen kaikille anopeille samaa eli kertokaa miniöillenne, että teiltä saa ja PITÄÄ pyytää apua, jos olette valmiita apua antamaan. Miniöille myös tiedoksi, että nykyisinhän anopeilta on ehdottomasti kielletty millään tavalla puuttumasta aikuisten lastensa ja heidän perheidensä elämään, joten moni anoppi ei myöskään kysy, tarvitsisiko nuori perhe lastenhoitoapua, siivousapua, rahaa tai jotain muuta. Koska sehän on puuttumista lasten elämään. Jostain syystä samaa ongelmaa ei yleensä ole appien ja vävyjen välillä. Vävy voi oikein hyvin pyytää appeaan remonttiavuksi tai appi tarjoutua tulemaan remonttiavuksi.
Nyt jatkan siivousta, miniä kun soitti toissapäivänä ja kysyi, voiko lapset tulla perjantaina viikonlopuksi tänne.
Vierailija kirjoitti:
Anoppilasta päivää :) Ohitan nyt ongelman miehesi kanssa, mutta ilmeisesti sulla on etäiset välit appivanhempiisi? Vanhin lapsistasi on jo 8 v, mutta et ole koskaan pyytänyt appivanhemmiltasi apua. Mitäpä jos pistäisit miehesi kysymään vanhemmiltaan, onko ok, että sinä pyydät heiltä tarvitessasi apua? Ja jos heille on ok, sen jälkeen sun ei enää tarvitsisi miettiä, voitko pyytää vai et.
Olen ollut anoppi jo 10 vuotta ja jo ihan alussa sanoin miniälleni, että jos hän tarvitsee minulta jotain - rahaa, siivousapua, hoitoapua, ihan mitä vaan - hänen pitää sanoa se. En ala kyselemään, onko heillä rahaa, riittävästi ruokaa, tarvitseeko jotain vaan niinpäin, että he kertovat, mitä minulta tarvitsevat. Jos mitään ei tarvita, oletan asioiden olevan ihan hyvin ja heidän pärjäävän ilman apuanikin. Tämä on toiminut meillä oikein hyvin ja monenlaista apua on vuosien varrella pyydetty.
Miniöiden ja anoppien välillä on varsin usein epävarmuutta siitä, miten voi toimia. Sen vuoksi suosittelen kaikille anopeille samaa eli kertokaa miniöillenne, että teiltä saa ja PITÄÄ pyytää apua, jos olette valmiita apua antamaan. Miniöille myös tiedoksi, että nykyisinhän anopeilta on ehdottomasti kielletty millään tavalla puuttumasta aikuisten lastensa ja heidän perheidensä elämään, joten moni anoppi ei myöskään kysy, tarvitsisiko nuori perhe lastenhoitoapua, siivousapua, rahaa tai jotain muuta. Koska sehän on puuttumista lasten elämään. Jostain syystä samaa ongelmaa ei yleensä ole appien ja vävyjen välillä. Vävy voi oikein hyvin pyytää appeaan remonttiavuksi tai appi tarjoutua tulemaan remonttiavuksi.
Nyt jatkan siivousta, miniä kun soitti toissapäivänä ja kysyi, voiko lapset tulla perjantaina viikonlopuksi tänne.
Niin no, tuo toimi SINULLA. Minulla anoppi sanoi että missään ei sitten auteta ja heille on turha soittaa jos apua tarvitsee. Rakennapa nyt tämän perusteella lämpimät ja läheiset välit sitten. Eipä olla apuja pyydetty eikä anopin elämään tuppauduttu.
Vierailija kirjoitti:
Anoppilasta päivää :) Ohitan nyt ongelman miehesi kanssa, mutta ilmeisesti sulla on etäiset välit appivanhempiisi? Vanhin lapsistasi on jo 8 v, mutta et ole koskaan pyytänyt appivanhemmiltasi apua. Mitäpä jos pistäisit miehesi kysymään vanhemmiltaan, onko ok, että sinä pyydät heiltä tarvitessasi apua? Ja jos heille on ok, sen jälkeen sun ei enää tarvitsisi miettiä, voitko pyytää vai et.
Olen ollut anoppi jo 10 vuotta ja jo ihan alussa sanoin miniälleni, että jos hän tarvitsee minulta jotain - rahaa, siivousapua, hoitoapua, ihan mitä vaan - hänen pitää sanoa se. En ala kyselemään, onko heillä rahaa, riittävästi ruokaa, tarvitseeko jotain vaan niinpäin, että he kertovat, mitä minulta tarvitsevat. Jos mitään ei tarvita, oletan asioiden olevan ihan hyvin ja heidän pärjäävän ilman apuanikin. Tämä on toiminut meillä oikein hyvin ja monenlaista apua on vuosien varrella pyydetty.
Miniöiden ja anoppien välillä on varsin usein epävarmuutta siitä, miten voi toimia. Sen vuoksi suosittelen kaikille anopeille samaa eli kertokaa miniöillenne, että teiltä saa ja PITÄÄ pyytää apua, jos olette valmiita apua antamaan. Miniöille myös tiedoksi, että nykyisinhän anopeilta on ehdottomasti kielletty millään tavalla puuttumasta aikuisten lastensa ja heidän perheidensä elämään, joten moni anoppi ei myöskään kysy, tarvitsisiko nuori perhe lastenhoitoapua, siivousapua, rahaa tai jotain muuta. Koska sehän on puuttumista lasten elämään. Jostain syystä samaa ongelmaa ei yleensä ole appien ja vävyjen välillä. Vävy voi oikein hyvin pyytää appeaan remonttiavuksi tai appi tarjoutua tulemaan remonttiavuksi.
Nyt jatkan siivousta, miniä kun soitti toissapäivänä ja kysyi, voiko lapset tulla perjantaina viikonlopuksi tänne.
Ei kaikki anopit halua sanoa noin. Siis että minulta saa pyytää apua jos tarvii. Monet anopit ei vaan HALUA auttaa eikä silloin kannata lupailla mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kommentoijille 65 ja 66: Lause ei lopu pilkkuun vaan pisteeseen, joten tässä nyt vielä uudelleen
"Sen vuoksi suosittelen kaikille anopeille samaa eli kertokaa miniöillenne, että teiltä saa ja PITÄÄ pyytää apua, jos olette valmiita apua antamaan. "
Vierailija kirjoitti:
Kommentoijille 65 ja 66: Lause ei lopu pilkkuun vaan pisteeseen, joten tässä nyt vielä uudelleen
"Sen vuoksi suosittelen kaikille anopeille samaa eli kertokaa miniöillenne, että teiltä saa ja PITÄÄ pyytää apua, jos olette valmiita apua antamaan. "
No selkeesti sulla on oletus että muutkin anopit haluaa auttaa kun sinäkin haluat. Ei kaikki ole noin kivoja anoppeja niinkuin sinä. Olisipa mulla sinunkaltainen anoppi, vaan eipä ole, on kotka joka sanoi että miniöiden lapset (joiden isä on siis oma poika) ei kiinnosta, eikä ne ole oikeita lapsenlapsia niinkuin tyttären lapset on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huhhuh. tätä nykyajan perhe-elämää. Puuttuu vain, kun ap. kertoo, kuinka teillä on omat rahat ja tilit, maksat puolet perheen kuluista ja omaisuus on miehen nimissä ja vielä avioehto. Ja kuvioon on tehty kolme lasta. Ja hoidat lapset ja kotityöt, kun mies on yrittäjä ja tekee pitkää päivää ja miehellä illat menevät lepoon ja nukkumiseen, kun on syönyt ap. valmistaman ja tarjoileman aterian.
Ja jos ei nainen enää jaksa, huudetaan anoppia apuun, kun oma äiti on kuollut.
Missä on miehet? Lapsen isä ja isoisät. Vai eikö he osaa hoitaa lapsia tai tehdä kotitöitä?
On todella surullista, kuinka tämän päivån naiset polkevat perheen tasa-arvoa ja naisen oikeuksia. Millaisen maailman ja arvot jätätte omille tyttärillenne.
Kait te hankitte lapset yhteistuumin ja jos mies halusi kolme lasta, niin eikö se ole itsestään selvää, että myös hän joutuu luopumaan vapaa-ajasta ja vähentämään työntekoa.
Ja toisin, silloin palkataan ulkopuolista apua, jonka mies maksaa.
Ja nyt siihen on loistava tilaisuus kun lukiolaiset ja opiskelijat ovat työtä vailla ja tulevat pientä palkkaa vastaan tulevat hoitamaan lapsia ja auttamaan kotitöissä.
Näin asiat ratkaistiin ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei KUMMATKAAN isovanhemmat hoida tai auta koskaan eivätkä jalsa edes osallistua perheemme elämään mitenkään. Esim ovat vanhempani eivät pidä mitään yhteyttä eivätkä ole kiinnostuneita tapaamaan. Esim kaikki kolme raskuttani ovat olleet sellaisia että vanhempani eivät ole niistä tienneet, sitten ollaan ilmoitettu kun lapsi syntynyt. Ovat vaan todenneet että ”jaa”, eivätkä ole viitsineet tulla ristiäisiin.
Appikset eivät hoida sekuntiakaan edes hädässä. Heillä syy on se että auttavat vain tyttären perhettä ja ovat kahdelle pojalleen tehneet hyvin selväksi että poikien lapset ei kiinnosta ja niitä ei hoideta, kaikko panostus ja aika kohdennetaan tärkeimpään eli tyttären perheeseen.
Tää on nykyaikaa, suuret ikäluokat on itsekkäitä ja heitä ei lastenhoito kiinnosta. Omat lapsensa tietenkin kyllä hoidattivat vanhemmillaan (olin itse lapsena ”aina” mummolassa”,
Tsemppiä ap:lle!
Ohis...ap ei kuitenkaan ole edes kysynyt appivanhemmiltaan, ottaisivatko nämä lapsia hoitoonsa tai tulisivat hoitoavuksi. Eri tilanne siis kuin sinulla.
No ihan sama tilanne. Eli ei omia vanhempia elämässä mukana ja appikset on nihkeet eikä osoita kiinnostusta.
Ilman apuja on vaan sit pakko pärjätä. Mulla ei ole ollut 11 vuoteen yhtään kahdenkeskistä yötä miehen kanssa, ja näillä korteilla vaan on mentävä.
Sama tilanne vain jos sinullakaan mies ei osallistu perhe-elämään mitenkään. Sehän tässä on aloittajan todellinen ongelma. Ei isovanhemmat voi korvata isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh. tätä nykyajan perhe-elämää. Puuttuu vain, kun ap. kertoo, kuinka teillä on omat rahat ja tilit, maksat puolet perheen kuluista ja omaisuus on miehen nimissä ja vielä avioehto. Ja kuvioon on tehty kolme lasta. Ja hoidat lapset ja kotityöt, kun mies on yrittäjä ja tekee pitkää päivää ja miehellä illat menevät lepoon ja nukkumiseen, kun on syönyt ap. valmistaman ja tarjoileman aterian.
Ja jos ei nainen enää jaksa, huudetaan anoppia apuun, kun oma äiti on kuollut.
Missä on miehet? Lapsen isä ja isoisät. Vai eikö he osaa hoitaa lapsia tai tehdä kotitöitä?
On todella surullista, kuinka tämän päivån naiset polkevat perheen tasa-arvoa ja naisen oikeuksia. Millaisen maailman ja arvot jätätte omille tyttärillenne.
Kait te hankitte lapset yhteistuumin ja jos mies halusi kolme lasta, niin eikö se ole itsestään selvää, että myös hän joutuu luopumaan vapaa-ajasta ja vähentämään työntekoa.
Ja toisin, silloin palkataan ulkopuolista apua, jonka mies maksaa.Ja nyt siihen on loistava tilaisuus kun lukiolaiset ja opiskelijat ovat työtä vailla ja tulevat pientä palkkaa vastaan tulevat hoitamaan lapsia ja auttamaan kotitöissä.
Näin asiat ratkaistiin ennen.
Perhe-elämä 70-80 luvuilla; vanhempani veivät lapset koko ajan molempiin mummoloihin, mummot hoiti joka viikonloppu, koulujen lomat, aina kun lapsenlapset sairasti, välillä olivat 1-2 vko kerrallaan auttamassa vanhempia perheessä asuen.
Perhe-elämä 2010-luvulla: kunmatkaan isovanhemmat eivät ole auttaneet mitenkään, koskaan. Ei siis mitään apua tai välittämistä, ei edes henkistä tukea.
Mitäpä kuulet kummalla perheellä on raskaampaa? Sukupolvien ketju katkesi monissa suvuissa suuriin ikäluokkiin eli aiemmin jatkunut auttamisketju loppui siihrn kun suuret ikäluokat ilmoitti että me emme sitten auta.
Todella tekopyhää verrata että ennen osattiin paremmin.
Äitini tuli äidiksi 70-luvulla ja voin sanoa että oli helppoa ja lokoisaa. Kodinhoitaja oli kotona ennen synnytystä ja synnytyksen jälkeen, mummot auttoivat viikottain, muita sukulaisia asui 30km säteellä ja auttoivat lasten kanssa. Vanhempani kävivät kaksin lomilla ja laittoivat lapset usein mummolaan kun haluaisvat lapsivapaata, siis tyyliin joka toinen viikonloppu.
Kyllä minäkin jaksaisin jos olisi noin lokoisaa.
Mutta kun ei ole. Ei ole mummolaa mihin viedä lapset (isovanhemmat eivät halua kotiaan kutsittavan mummolaksi ja sinne ei lapset saa mennä, eivät halua hoitaa tai viettää aikaa lastenlasten kanssa) eikä ole muutenkaan ketään kuka hetken katsoisi lapsia. Yksin on jaksettava aina ja puolison kanssa ei kaksin pääse koskaan mihinkään. Palkattu lastenvahti on lähinnä stressi ja usein huono kokemus (mll teini tehnyt oharit jne).
Ei mikään ihme että nykyäidit uupuu. Ollaan yksin ilman tukea ja apua ja yksin pitää jaksaa aina. Kyllä ennen oli letkeän lupsakkaa!
Suurten ikäluokkien muorit ei edes tajua miten helppoa niillä oli nykypäivään verrattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anoppilasta päivää :) Ohitan nyt ongelman miehesi kanssa, mutta ilmeisesti sulla on etäiset välit appivanhempiisi? Vanhin lapsistasi on jo 8 v, mutta et ole koskaan pyytänyt appivanhemmiltasi apua. Mitäpä jos pistäisit miehesi kysymään vanhemmiltaan, onko ok, että sinä pyydät heiltä tarvitessasi apua? Ja jos heille on ok, sen jälkeen sun ei enää tarvitsisi miettiä, voitko pyytää vai et.
Olen ollut anoppi jo 10 vuotta ja jo ihan alussa sanoin miniälleni, että jos hän tarvitsee minulta jotain - rahaa, siivousapua, hoitoapua, ihan mitä vaan - hänen pitää sanoa se. En ala kyselemään, onko heillä rahaa, riittävästi ruokaa, tarvitseeko jotain vaan niinpäin, että he kertovat, mitä minulta tarvitsevat. Jos mitään ei tarvita, oletan asioiden olevan ihan hyvin ja heidän pärjäävän ilman apuanikin. Tämä on toiminut meillä oikein hyvin ja monenlaista apua on vuosien varrella pyydetty.
Miniöiden ja anoppien välillä on varsin usein epävarmuutta siitä, miten voi toimia. Sen vuoksi suosittelen kaikille anopeille samaa eli kertokaa miniöillenne, että teiltä saa ja PITÄÄ pyytää apua, jos olette valmiita apua antamaan. Miniöille myös tiedoksi, että nykyisinhän anopeilta on ehdottomasti kielletty millään tavalla puuttumasta aikuisten lastensa ja heidän perheidensä elämään, joten moni anoppi ei myöskään kysy, tarvitsisiko nuori perhe lastenhoitoapua, siivousapua, rahaa tai jotain muuta. Koska sehän on puuttumista lasten elämään. Jostain syystä samaa ongelmaa ei yleensä ole appien ja vävyjen välillä. Vävy voi oikein hyvin pyytää appeaan remonttiavuksi tai appi tarjoutua tulemaan remonttiavuksi.
Nyt jatkan siivousta, miniä kun soitti toissapäivänä ja kysyi, voiko lapset tulla perjantaina viikonlopuksi tänne.
Niin no, tuo toimi SINULLA. Minulla anoppi sanoi että missään ei sitten auteta ja heille on turha soittaa jos apua tarvitsee. Rakennapa nyt tämän perusteella lämpimät ja läheiset välit sitten. Eipä olla apuja pyydetty eikä anopin elämään tuppauduttu.
Mikä teillä ei toimi? Anoppihan sanoi sulle suorin sanoin, ettei halua olla hoitoautomaatti. Ja kun tiedät sen, voit ratkaista asian palkkaamalla ulkop. hoitoapua tai perustaa hoito ringin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kommentoijille 65 ja 66: Lause ei lopu pilkkuun vaan pisteeseen, joten tässä nyt vielä uudelleen
"Sen vuoksi suosittelen kaikille anopeille samaa eli kertokaa miniöillenne, että teiltä saa ja PITÄÄ pyytää apua, jos olette valmiita apua antamaan. "
No selkeesti sulla on oletus että muutkin anopit haluaa auttaa kun sinäkin haluat. Ei kaikki ole noin kivoja anoppeja niinkuin sinä. Olisipa mulla sinunkaltainen anoppi, vaan eipä ole, on kotka joka sanoi että miniöiden lapset (joiden isä on siis oma poika) ei kiinnosta, eikä ne ole oikeita lapsenlapsia niinkuin tyttären lapset on!
Ohis. ... et voi valita anoppiasi, mutta voit valita, millainen anoppi itse aiot olla. Tuo vinkki on ihan hyvä myös sinulle, jos joskus olet anoppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitäisi kysyä asiaa vanhemmiltaan.
Ymmärrän, että olet poikki, minullakin kolmas on vauva. Kuinka vanhoja isommat ovat? Leikkivätkö keskenään?
Isommat ovat 5 ja 8, aika vähän leikkivät keskenään, enemmän tappelevat ja ovat muutenkin hyvin vilkkaita. Varmaan osittain tappelu johtuu siitä, että eivät saa tarpeeksi huomiota, kun en pysty mitenkään yksin kahdestaan olemaan kaikkien kanssa erikseen kovinkaan usein.
Mieskään ei jaksa iltaisin tehdä juuri mitään töiden jälkeen. Käytännössä iltaisinkin lähden kolmen lapsen kanssa puistoon, rannalle tms, kun mies jää kotiin lepäämään.
T. Ap
Miehen kotiin tultua lähde itseksesi lenkille, kesäjumppaan tai torijätskille. Kyllä nyt miehenkin kuuluu lapsiaan hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh. tätä nykyajan perhe-elämää. Puuttuu vain, kun ap. kertoo, kuinka teillä on omat rahat ja tilit, maksat puolet perheen kuluista ja omaisuus on miehen nimissä ja vielä avioehto. Ja kuvioon on tehty kolme lasta. Ja hoidat lapset ja kotityöt, kun mies on yrittäjä ja tekee pitkää päivää ja miehellä illat menevät lepoon ja nukkumiseen, kun on syönyt ap. valmistaman ja tarjoileman aterian.
Ja jos ei nainen enää jaksa, huudetaan anoppia apuun, kun oma äiti on kuollut.
Missä on miehet? Lapsen isä ja isoisät. Vai eikö he osaa hoitaa lapsia tai tehdä kotitöitä?
On todella surullista, kuinka tämän päivån naiset polkevat perheen tasa-arvoa ja naisen oikeuksia. Millaisen maailman ja arvot jätätte omille tyttärillenne.
Kait te hankitte lapset yhteistuumin ja jos mies halusi kolme lasta, niin eikö se ole itsestään selvää, että myös hän joutuu luopumaan vapaa-ajasta ja vähentämään työntekoa.
Ja toisin, silloin palkataan ulkopuolista apua, jonka mies maksaa.Ja nyt siihen on loistava tilaisuus kun lukiolaiset ja opiskelijat ovat työtä vailla ja tulevat pientä palkkaa vastaan tulevat hoitamaan lapsia ja auttamaan kotitöissä.
Näin asiat ratkaistiin ennen.
Perhe-elämä 70-80 luvuilla; vanhempani veivät lapset koko ajan molempiin mummoloihin, mummot hoiti joka viikonloppu, koulujen lomat, aina kun lapsenlapset sairasti, välillä olivat 1-2 vko kerrallaan auttamassa vanhempia perheessä asuen.
Perhe-elämä 2010-luvulla: kunmatkaan isovanhemmat eivät ole auttaneet mitenkään, koskaan. Ei siis mitään apua tai välittämistä, ei edes henkistä tukea.
Mitäpä kuulet kummalla perheellä on raskaampaa? Sukupolvien ketju katkesi monissa suvuissa suuriin ikäluokkiin eli aiemmin jatkunut auttamisketju loppui siihrn kun suuret ikäluokat ilmoitti että me emme sitten auta.
Todella tekopyhää verrata että ennen osattiin paremmin.
Tuo nyt ei pidä paikkaansa, ainoastaan silloin, jos mummi oli maatalon emäntä tai kotirouva, sillä suurin osa 70-80-luvulla isoäiti-ikäisistä olivat työelämässä ja työtä tehtii 6pv viikkossa, eikä työelämästä voinut olla poissa, jos lapsi sairastui.
Ja 60-70-luvulta Suomi muuttui maatalousvaltaisesta teollisuusvaltioksi ja maalta muutettiin kaupunkiin ja suurimmalla osalla isovanhemmat asuivat satojen kilometrien päässä (omat 700km) ei siinä noin vain viety lapsia hoitoon viikonlopuksi. Ainoastaan pari kertaa vuodessa käytiin vierailulla. Ja näin oli myös omassa ystävä- ja tuttavapiirissä
Kaikki joilla on hyvät appivanhemmat ja omat vanhemmat, olkaa kiitollisia. Maksaisin mitä vaan jos mun lapsella olisi edes yhdet hyvät isovanhemmat. Nyt on vaan kahdet mt-ongelmaiset juopot / välinpitämättömät osovanhemmat jotka ei lapsiamme tapaa ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen pitäisi kysyä asiaa vanhemmiltaan.
Ymmärrän, että olet poikki, minullakin kolmas on vauva. Kuinka vanhoja isommat ovat? Leikkivätkö keskenään?
Isommat ovat 5 ja 8, aika vähän leikkivät keskenään, enemmän tappelevat ja ovat muutenkin hyvin vilkkaita. Varmaan osittain tappelu johtuu siitä, että eivät saa tarpeeksi huomiota, kun en pysty mitenkään yksin kahdestaan olemaan kaikkien kanssa erikseen kovinkaan usein.
Mieskään ei jaksa iltaisin tehdä juuri mitään töiden jälkeen. Käytännössä iltaisinkin lähden kolmen lapsen kanssa puistoon, rannalle tms, kun mies jää kotiin lepäämään.
T. Ap
Miksi mies ei lähde iltaisin mukaan!?
Koska on kuolemanväsynyt, tyhmä nainen!
Olen itse ollut ap:n miehen tilanteessa. Piti käydä töissä ja ottaa mahdolliset lisäpäivystykset jotta rahat olisivat riittäneet ex-vaimon vaatimaan elintasoon. Itse ei töissä viihtynyt. Jostain kumman syystä oli, kuten ap:n, muka tosi vaikeaa pyytää äidiltäni apua lastenhoidossa. Miksi ihmeessä?!?! Koska olihan ne minun lapsiakin eli anopin lapsenlapsia. Vai onko tuo taas joku salainen äitimyytti ja naisten lyömäase jos joutuu pyytämään apua lastenhoitoon? Minun olisi pitänyt järjestellä vielä lastenhoitoasioita vaikka illalla ja aamulla tuskin jaksoin nousta sängystä työrasitteiden vuoksi. Kaiken ylimääräisen vapaa-aikani yritin viettää lasten kanssa, mutta ahneelle naiselle ei sekään riittänyt.
Minun mielestä kylmissä ja piittaamattomissa isovanhemmissa on pahasti joku vialla. Mun omat vanhemmat on tällaset. Olivat huonot paskavanhemmat, kaltoinkohtelivat, hakkasivat. Kun lapset täytti 18 ne heitettiin ulos ja siihen loppu yhteydenpito eikä lapsuudenkotiin saanut enää mennä.
Olen nyt itse äiti enkä ikinä voisi toimia samoin. Aivan tunnevammainen on se joka ei välitä lapsestaan tai lapsenlapsestaan. Ikävä kyllä tänäkin päivänä tunnevammaisia vanhempia/isovanhempia on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ei jaksa, mies ei ehdi, mies auttaa vanhempiaan, mies lepää ... olisiko nyt niin, että ongelmana on se mies eikä se, kuka lapsia hoitaa? Ei miehen tarvitse töiden jälkeen levätä, mies on silloin perheen kanssa ja jos ei ole, niin sitten lähdetään perheneuvolaan heti, kun sinne saa ajan.
Toiseksi jos tarvitset apua, niin sitä saa koska tahansa rahalla. MLL:n lastenhoitaja voi tulla leikittämään lapsia, vaikka olet itse kotona. Siihen ei todellakaan tarvita isovanhempia!
Kannatetaan!
Jos mies tekee töitä ympäri vuorokauden (no lähes koko ajan) niin hänellä on varmaan sitten varaa maksaa ulkopuolisesta lastenhoitoavusta. Vai ilmaiseksiko töitä tekee?
Kaikki naiset ei suostu ulkopuolisen avun palkkaamiseen, ilmeisesti joku äitimyytti taas. Paitsi sitten toisella kierroksella kun ollaan viisaampia.
(Ehdotin siis ex-vaimolle monta kertaa ulkoisen hoitoavun palkaamista, mutta se ei sopinut. Nyt sitten uuden kuumakallemiehen kanssa kummasti näiden yhteiset lapset on heidän "menojen" aikaan lastenhoitajan hoidettavana.)
Jos lasten saaminen hoitoon joskus on ongelma, niin eihän isovanhemmat ole ainoa mahdollinen ratkaisu. Ettekö voi kysyä esim. sisaruksilta, kummeilta, kavereilta tai lasten kavereiden vanhemmilta apua? Moni varmasti hoitaisi mielellään, jos saa vastavuoroisesti omat lapsensa joskus hoitoon.