Oletko saanut lääkäriltä huonoa palvelua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lääkäriltä, mutta hoitajilta kyllä. Meidän kaupungissa pitää mennä hoitajan vastaanotolle ennen kuin saa lääkäriajan. Siellä sitten arvioidaan hoidon tarve. Monesti on pitänyt sitten mennä yksityiselle hoidattamaan ihovaivoja, kun hoitajalta ei ole saanut lähetettä ja ohjeet on ollut luokkaa "laita aqualania".

Mun mielestäni tämä on osa sitä ongelmaa, joka julkisessa terveydenhuollossa on. En ymmärrä miten hoitaja voi arvioida hoidon tarvetta. Hoitajien koulutukseen ei kuulu diagnosointi joten mielestäni on järjetöntä että hoitajat näitä arvioita tekevät. Tämä hoidon tarpeen arviointi on ilmeisesti tehty siksi että olisi olemassa jonkinlainen "tulppa" ettei julkisen puolen palvelut kuormitu liiaksi. Kuitenkin tämä systeemi kääntyy itseään vastaan siinä, että sairas ei pääse lääkärin vastaanotolle ajoissa, jolloin vaiva pitkittyy ja usein myös vaikeutuu. Tästä aiheutuu tuplasti enemmän kustannuksia kuin siitä, että vaiva olisi heti alussa hoidettu.

Samaa mieltä, kokonaisuudessaan melko järjetön systeemi. Lääkäreiltä olen kyllä saanut kaupungissani aina hyvää ja ystävällistä palvelua silloin, kun olen sinne asti päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin saada vatsansuojalääkettä, mutta lääkäri ei kirjoittanutkaan sitä, no varasin toisen lääkärin joka kirjoitti. Ja rahaa meni.

Antepsia, Gavisconia ja muita vatsansuojalääkkeitä saa apteekista ilman reseptiäkin. Myös oma aktiivisuus sen suhteen laittaako suuhunsa jotain sellaista mikä ärsyttää vatsaa auttaa. Säästät rahaa, omaa aikaa ja julkisen terveydenhoidon aikaa ja rahaa.

Minä sain lääkäriltä kortisonitabletit ja antibioottikuurin. Koska tiedän tuon yhdessä tekevän vatsani kipeäksi, pyysin kirjoittamaan vatsansuojalääkettä. Lääkäri sanoi, että niitä saa ilman reseptiä. Apteekissa sanottiin, että minulle sopiva lääke on reseptillä ja he neuvoivat, että pitäisi mennä lääkäriin. Päätin säästää yhteiskunnan varoja ja sinnittelin ilman lääkettä vaikka tuntuikin, että mahalaukkuun on syöpymässä reikä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lääkäriltä, mutta hoitajilta kyllä. Meidän kaupungissa pitää mennä hoitajan vastaanotolle ennen kuin saa lääkäriajan. Siellä sitten arvioidaan hoidon tarve. Monesti on pitänyt sitten mennä yksityiselle hoidattamaan ihovaivoja, kun hoitajalta ei ole saanut lähetettä ja ohjeet on ollut luokkaa "laita aqualania".

Mun mielestäni tämä on osa sitä ongelmaa, joka julkisessa terveydenhuollossa on. En ymmärrä miten hoitaja voi arvioida hoidon tarvetta. Hoitajien koulutukseen ei kuulu diagnosointi joten mielestäni on järjetöntä että hoitajat näitä arvioita tekevät. Tämä hoidon tarpeen arviointi on ilmeisesti tehty siksi että olisi olemassa jonkinlainen "tulppa" ettei julkisen puolen palvelut kuormitu liiaksi. Kuitenkin tämä systeemi kääntyy itseään vastaan siinä, että sairas ei pääse lääkärin vastaanotolle ajoissa, jolloin vaiva pitkittyy ja usein myös vaikeutuu. Tästä aiheutuu tuplasti enemmän kustannuksia kuin siitä, että vaiva olisi heti alussa hoidettu.

Lain mukaan vain lääkäri saa tehdä taudinmäärityksen eli diagnoosin koulutuksensa pohjalta, tähän vaaditaan peruskoulun jälkeen vähintään 9 vuoden koulutus päälle eli toiseksi korkein akateeminen loppututkinto (lisensiaatti), eli toisen asteen koulutuksen päälle 6 vuotta tiivistä kovatahtista vaativaa opiskelua yliopistossa tiedekunnassa joka on eräs vaikeimpia päästä sisään, kilpailu on kovaa ja hakijat kovatasoisia lukioiden ja yliopistojen muiden tiedekuntien priimuksia.

Lain mukaan lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä hoidosta ja lääkärillä on oikeus määrätä lääkkeitä. Sellainen kummallisuus laissa on että erityisen lisäkoulutuksen hyväksytysti suorittanut lisäkoulutettu sairaanhoitaja saa määrätä muutamaa lääkettä tuhansien lääkkeiden joukosta vaikka sairaanhoitaja ei saakaan tehdä taudinmääritystä sen taudin osalta johon lääkettä olisi määräämässä.

Hoidontarpeenarvion saa lain mukaan tehdä kuka vain terveydenhuollon ammattilainen, hoitotakuussa puhutaan vain terveydenhuoltoalan ammattilaisesta eli lähihoitajakin saa arvioida onko tarvetta hoidolle vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin saada vatsansuojalääkettä, mutta lääkäri ei kirjoittanutkaan sitä, no varasin toisen lääkärin joka kirjoitti. Ja rahaa meni.

Antepsia, Gavisconia ja muita vatsansuojalääkkeitä saa apteekista ilman reseptiäkin. Myös oma aktiivisuus sen suhteen laittaako suuhunsa jotain sellaista mikä ärsyttää vatsaa auttaa. Säästät rahaa, omaa aikaa ja julkisen terveydenhoidon aikaa ja rahaa.

Minä sain lääkäriltä kortisonitabletit ja antibioottikuurin. Koska tiedän tuon yhdessä tekevän vatsani kipeäksi, pyysin kirjoittamaan vatsansuojalääkettä. Lääkäri sanoi, että niitä saa ilman reseptiä. Apteekissa sanottiin, että minulle sopiva lääke on reseptillä ja he neuvoivat, että pitäisi mennä lääkäriin. Päätin säästää yhteiskunnan varoja ja sinnittelin ilman lääkettä vaikka tuntuikin, että mahalaukkuun on syöpymässä reikä.

Antibiootit eivät altista mahahaavalle eikä mahansuojalääkkeistä ole hyötyä antibioottien aiheuttamiin suolistovaivoihin. Maitohappobakteerit eivät myöskään suojaa mahaa kortikosteroidien tai tulehduskipulääkkeiden haitoilta. Apteekissa sanottiin väärin, happosalpaajia saa ilman reseptiäkin. Useimmiten se antibiootti lisäksi tappaa sen maitohappobakteerinkin eli parempi olisi ottaa probioottia antibioottiripulin ehkäisyyn ja kortikosteroidien ja tulehduskipulääkkeiden haittojen ehkäisyyn taas happosalpaajaa joita siis saa ilman reseptiäkin nykyään. Toki isompia pakkauksia ja halvemmalla ja Kelan osittain korvaamina ne saa reseptillä.

Vierailija kirjoitti:

Minä jouduin menemään päivystykseen kipeytyneen vatsan takia, päivystyksessä oli ns. tuontilääkäri, eli puhui vahvasti venäjää murtaen, mutta oli kuitenkin ihan ystävällinen. Laittoi röntgeniin ultraääneen. Ultraääni olikin sitten aikamoinen sirkus kun kiukkuinen vanha valkotakkinainen pauhasi miten väsynyt hän on, kurotti luokseni sen kummemmin esittäytymättä ja karjaisi "nyt *kele paita pois ja räpylät irti mahalta!". Paineli laitteella ja poistui mitään sanomatta. Voin sanoa saaneeni aikamoisen kammon ja kotona itkin. Vieläkin itkettää muistella vaikka tästä on jo kaksi vuotta. Venäläinen lääkäri kertoi minulla olevan sappirakontulehduksen.

No, johan olet herkkä! Jos vatsaa on tarkoitus ultrata, niin tietysti on riisuttava paita pois ja pidettävä kädet poissa kuvantamisalueelta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin saada vatsansuojalääkettä, mutta lääkäri ei kirjoittanutkaan sitä, no varasin toisen lääkärin joka kirjoitti. Ja rahaa meni.

Antepsia, Gavisconia ja muita vatsansuojalääkkeitä saa apteekista ilman reseptiäkin. Myös oma aktiivisuus sen suhteen laittaako suuhunsa jotain sellaista mikä ärsyttää vatsaa auttaa. Säästät rahaa, omaa aikaa ja julkisen terveydenhoidon aikaa ja rahaa.

Minä sain lääkäriltä kortisonitabletit ja antibioottikuurin. Koska tiedän tuon yhdessä tekevän vatsani kipeäksi, pyysin kirjoittamaan vatsansuojalääkettä. Lääkäri sanoi, että niitä saa ilman reseptiä. Apteekissa sanottiin, että minulle sopiva lääke on reseptillä ja he neuvoivat, että pitäisi mennä lääkäriin. Päätin säästää yhteiskunnan varoja ja sinnittelin ilman lääkettä vaikka tuntuikin, että mahalaukkuun on syöpymässä reikä.

Tässä taas apteekki on mennyt vaatimaan lääkärikäyntiä ilman perusteita. Ihan kaikkia Suomessa kaupan olevia mahansuojalääkkeitä saa ilman reseptiä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lääkäriltä, mutta hoitajilta kyllä. Meidän kaupungissa pitää mennä hoitajan vastaanotolle ennen kuin saa lääkäriajan. Siellä sitten arvioidaan hoidon tarve. Monesti on pitänyt sitten mennä yksityiselle hoidattamaan ihovaivoja, kun hoitajalta ei ole saanut lähetettä ja ohjeet on ollut luokkaa "laita aqualania".

Mun mielestäni tämä on osa sitä ongelmaa, joka julkisessa terveydenhuollossa on. En ymmärrä miten hoitaja voi arvioida hoidon tarvetta. Hoitajien koulutukseen ei kuulu diagnosointi joten mielestäni on järjetöntä että hoitajat näitä arvioita tekevät. Tämä hoidon tarpeen arviointi on ilmeisesti tehty siksi että olisi olemassa jonkinlainen "tulppa" ettei julkisen puolen palvelut kuormitu liiaksi. Kuitenkin tämä systeemi kääntyy itseään vastaan siinä, että sairas ei pääse lääkärin vastaanotolle ajoissa, jolloin vaiva pitkittyy ja usein myös vaikeutuu. Tästä aiheutuu tuplasti enemmän kustannuksia kuin siitä, että vaiva olisi heti alussa hoidettu.

Lain mukaan vain lääkäri saa tehdä taudinmäärityksen eli diagnoosin koulutuksensa pohjalta, tähän vaaditaan peruskoulun jälkeen vähintään 9 vuoden koulutus päälle eli toiseksi korkein akateeminen loppututkinto (lisensiaatti), eli toisen asteen koulutuksen päälle 6 vuotta tiivistä kovatahtista vaativaa opiskelua yliopistossa tiedekunnassa joka on eräs vaikeimpia päästä sisään, kilpailu on kovaa ja hakijat kovatasoisia lukioiden ja yliopistojen muiden tiedekuntien priimuksia.

Lain mukaan lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä hoidosta ja lääkärillä on oikeus määrätä lääkkeitä. Sellainen kummallisuus laissa on että erityisen lisäkoulutuksen hyväksytysti suorittanut lisäkoulutettu sairaanhoitaja saa määrätä muutamaa lääkettä tuhansien lääkkeiden joukosta vaikka sairaanhoitaja ei saakaan tehdä taudinmääritystä sen taudin osalta johon lääkettä olisi määräämässä.

Hoidontarpeenarvion saa lain mukaan tehdä kuka vain terveydenhuollon ammattilainen, hoitotakuussa puhutaan vain terveydenhuoltoalan ammattilaisesta eli lähihoitajakin saa arvioida onko tarvetta hoidolle vai ei.

Sekvästikään tuota hoidontarvetta ei osata arvioida. Minulla aqualan ei auttanut ja toinen hoitajan suositus, kortisoni, vain pahensi ihoni tilannetta. Kun menin yksityiselle, sain tarvittavan avun ja toimivat hoito-ohjeet, jotta vaiva ei uusiudu. Lääkäri vielä sanoi, että kortisonia ei missään tapauksessa saa käyttää vaivaani, koska se vaan pahentaa sitä.

En ole saanut varsinaisesti huonoa palvelua niin, että lääkärissä olisi tiuskittu tms, mutta hieman epäluottamusta herättävää kyllä. Sektion jälkeen haava ei yhdestä kohtaa meinannut umpeutua millään, vaikka suihkuttelin ja annoin ilmakylpyä (ohjeet synnytyssairaalasta) jne. Neuvolalääkäri käski laittaa Sorbactia, joka ei tehonnut (haava ei sinällään repsottanut eikä ollut ontelohaava). Menin yksityiselle, jossa lääkäri mietti ja pähkäili, että mitäköhän ja hmm ja pitäisköhän ottaa näyte haavasta vai ei hmm.. lopuksi laittoi antibioottikuurin ja sanoi vielä, että jos kuuri ei tehoa, pitää koko haava repiä auki ja tikata uudestaan.

Olin ihan kauhistunut. Tuttu onneksi vinkkasi, että kannattaa mieluummin mennä sairaanhoitajalle, ne tietää enemmän haavanhoidosta. Menin, hoitaja putsas haavan ja laittoi siihen jonkun haavasiteen tms. ja ohjeisti, että anna olla pari päivää rauhassa ilman suihkutteluja ja vaihda sitten uuteen. Kolmen päivän päästä haava oli vihdoin ummessa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En lääkäriltä, mutta hoitajilta kyllä. Meidän kaupungissa pitää mennä hoitajan vastaanotolle ennen kuin saa lääkäriajan. Siellä sitten arvioidaan hoidon tarve. Monesti on pitänyt sitten mennä yksityiselle hoidattamaan ihovaivoja, kun hoitajalta ei ole saanut lähetettä ja ohjeet on ollut luokkaa "laita aqualania".

Mun mielestäni tämä on osa sitä ongelmaa, joka julkisessa terveydenhuollossa on. En ymmärrä miten hoitaja voi arvioida hoidon tarvetta. Hoitajien koulutukseen ei kuulu diagnosointi joten mielestäni on järjetöntä että hoitajat näitä arvioita tekevät. Tämä hoidon tarpeen arviointi on ilmeisesti tehty siksi että olisi olemassa jonkinlainen "tulppa" ettei julkisen puolen palvelut kuormitu liiaksi. Kuitenkin tämä systeemi kääntyy itseään vastaan siinä, että sairas ei pääse lääkärin vastaanotolle ajoissa, jolloin vaiva pitkittyy ja usein myös vaikeutuu. Tästä aiheutuu tuplasti enemmän kustannuksia kuin siitä, että vaiva olisi heti alussa hoidettu.

Tämä hoitajien vastuu on ihan liian suuri. Tilanteessa jossa he eivät tiedä mitä tehdä he laittavat ehkä turhaan lääkärille jotta vastuu on pois itseltä tai tekevätkin arviointi virheen ja lääkäri aikaa ei heru. Myös jos potilaat ovat uhkaavia ja vaativat aikaa, vaikka kyseessä olisi kaksi päivää kestänyt nuha niin onko heillä vaihtoehtoja.

Kuka jossain tekee myös linjauksia minkä vuoksi pitää päästä esimerkiksi päivystykseen, kuka päättää mikä kipu on esimerkiksi riittävää? En yksistään syytä hoitajia jotka puhelimessa jahkaavat ja miettivät mitä tehdä, mutta kun viimeksi itse joudun tähän nöyrtymään tuli jo mieleen pääseekö sinne oikeasti muuten kuin kolarin seurauksena tai joku aivohalvaus, sydänkohtaus keissi. Omalla kohdallani oli tilanne lopulta, että silti istumalta mentiin toimenpiteeseen ja kovat kipulääkkeet. Seula pitää olla ettei viikonloppupäivystys ruuhkaannu mistään olemattomasta, mutta on jo mennyt hulluksi jos välitöntä toimenpidettä vaativan kipupotilaan kanssa jahkataan mietitään selviäisitkö kuitenkin maanantaihin. Joku päivystys on muutenkin niin vihoviimeinen paikka mihin mennä, sitä miettii jo ennemmin selviäisikkö parin sadan kilometrin edestakaisin matkasta yksityiselle.

Kyllä. Huono lääkäri meni samantien vaihtoon.

En kaipaa hänen henkilökohtaista mielipidettään siihen, tulisiko minun lisääntyä vai ei. Olin nimittäin aivan muun asian vuoksi hänen vastaanotollaan.

Siis ei jatkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin saada vatsansuojalääkettä, mutta lääkäri ei kirjoittanutkaan sitä, no varasin toisen lääkärin joka kirjoitti. Ja rahaa meni.

Antepsia, Gavisconia ja muita vatsansuojalääkkeitä saa apteekista ilman reseptiäkin. Myös oma aktiivisuus sen suhteen laittaako suuhunsa jotain sellaista mikä ärsyttää vatsaa auttaa. Säästät rahaa, omaa aikaa ja julkisen terveydenhoidon aikaa ja rahaa.

Minä sain lääkäriltä kortisonitabletit ja antibioottikuurin. Koska tiedän tuon yhdessä tekevän vatsani kipeäksi, pyysin kirjoittamaan vatsansuojalääkettä. Lääkäri sanoi, että niitä saa ilman reseptiä. Apteekissa sanottiin, että minulle sopiva lääke on reseptillä ja he neuvoivat, että pitäisi mennä lääkäriin. Päätin säästää yhteiskunnan varoja ja sinnittelin ilman lääkettä vaikka tuntuikin, että mahalaukkuun on syöpymässä reikä.

Antibiootit eivät altista mahahaavalle eikä mahansuojalääkkeistä ole hyötyä antibioottien aiheuttamiin suolistovaivoihin. Maitohappobakteerit eivät myöskään suojaa mahaa kortikosteroidien tai tulehduskipulääkkeiden haitoilta. Apteekissa sanottiin väärin, happosalpaajia saa ilman reseptiäkin. Useimmiten se antibiootti lisäksi tappaa sen maitohappobakteerinkin eli parempi olisi ottaa probioottia antibioottiripulin ehkäisyyn ja kortikosteroidien ja tulehduskipulääkkeiden haittojen ehkäisyyn taas happosalpaajaa joita siis saa ilman reseptiäkin nykyään. Toki isompia pakkauksia ja halvemmalla ja Kelan osittain korvaamina ne saa reseptillä.

Mikäs tohtori siellä höpisee omiaan, kirjoitat ihan aiheen vierestä ripuleinesi. En myöskään kertonut, että tuo olisi tapahtunut tänä vuonna,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalasta seuraavaa tässä ilmeisesti lääkäreistä tehdään!

Heidän työnsä on nimen omaan palvella: neuvoa, auttaa, leikata, kipsata ja ennen kaikkea parantaa!!!

Lääkäri on käynyt 6 vuotta peruskoulutusta ja siihen päälle mahdollisesti vuosien erikoistumisen, jopa 6-7 vuotta lisää. Lääkäri määrää tutkimukset, kertoo mikä sinulla on ja määrää hoidon. Se ei ole palvelua vaan asiantuntijatyötä. Lääkäri ei ketään kipsaa, siihen on erikseen huomattavasti matalamman koulutuksen saanut henkilö, joka päivät kipsaa erillisten ohjeiden mukaan. Potilas ei ole siinä asemassa, että hän määrää hoidostaan, kieltäytyä hoidoista voi, mutta potilaan ehdotuksia ja käskyjä ei lääkärin tarvitse toteuttaa. Eli lääkärille ei mennä sillä asenteella että minä määrään ja lääkäri tottelee. Lääkäri voi keskustella rajallisen ajan puitteissa potilaan kanssa ja jos aikaa riittää niin vähän neuvoakin, mutta pakko ei lääkärin ole.

Eikös lääkärin pitäisi YHTEISTYÖSSÄ asiakkaan kanssa toimia, eikä vain ylhäältä päin sanella ja jyrätä toinen? Kukaanhan ei virheetön ole, joten suotavaa olisi, että asiakkaankin kokemukset ja näkökannat otettaisiin huomioon. Miten tämä mielestäsi toteutuu, jos on tuollainen asenne, mikä tekstistäsi välittyy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalasta seuraavaa tässä ilmeisesti lääkäreistä tehdään!

Heidän työnsä on nimen omaan palvella: neuvoa, auttaa, leikata, kipsata ja ennen kaikkea parantaa!!!

Lääkäri on käynyt 6 vuotta peruskoulutusta ja siihen päälle mahdollisesti vuosien erikoistumisen, jopa 6-7 vuotta lisää. Lääkäri määrää tutkimukset, kertoo mikä sinulla on ja määrää hoidon. Se ei ole palvelua vaan asiantuntijatyötä. Lääkäri ei ketään kipsaa, siihen on erikseen huomattavasti matalamman koulutuksen saanut henkilö, joka päivät kipsaa erillisten ohjeiden mukaan. Potilas ei ole siinä asemassa, että hän määrää hoidostaan, kieltäytyä hoidoista voi, mutta potilaan ehdotuksia ja käskyjä ei lääkärin tarvitse toteuttaa. Eli lääkärille ei mennä sillä asenteella että minä määrään ja lääkäri tottelee. Lääkäri voi keskustella rajallisen ajan puitteissa potilaan kanssa ja jos aikaa riittää niin vähän neuvoakin, mutta pakko ei lääkärin ole.

Eikös lääkärin pitäisi YHTEISTYÖSSÄ asiakkaan kanssa toimia, eikä vain ylhäältä päin sanella ja jyrätä toinen? Kukaanhan ei virheetön ole, joten suotavaa olisi, että asiakkaankin kokemukset ja näkökannat otettaisiin huomioon. Miten tämä mielestäsi toteutuu, jos on tuollainen asenne, mikä tekstistäsi välittyy?

Edelleenkään, lääkärillä ei ole asiakkaita. Lääkäri on asiantuntija ja hänellä on potilaita. Esim. kotihoidossa sitten hoitajilla asiakkaita. 

Kävin yksityisellä kardiologilla, voi että miten ihminen voi olla mukava, rento ja jopa hauska 💚.

Julkisella puolella on tullut vastaan monenlaista kohtelua ivallisuuteen saakka. Eihän niitä pitäisi ottaa vakavasti mutta usein monet elämän tärkeimmät asiat riippuu lääkärin tekemisistä ja lausunnoista.

Yksityisellä lääkärillä on asiakkaita, julkisen puolen lääkärillä potilaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalasta seuraavaa tässä ilmeisesti lääkäreistä tehdään!

Heidän työnsä on nimen omaan palvella: neuvoa, auttaa, leikata, kipsata ja ennen kaikkea parantaa!!!

Lääkäri on käynyt 6 vuotta peruskoulutusta ja siihen päälle mahdollisesti vuosien erikoistumisen, jopa 6-7 vuotta lisää. Lääkäri määrää tutkimukset, kertoo mikä sinulla on ja määrää hoidon. Se ei ole palvelua vaan asiantuntijatyötä. Lääkäri ei ketään kipsaa, siihen on erikseen huomattavasti matalamman koulutuksen saanut henkilö, joka päivät kipsaa erillisten ohjeiden mukaan. Potilas ei ole siinä asemassa, että hän määrää hoidostaan, kieltäytyä hoidoista voi, mutta potilaan ehdotuksia ja käskyjä ei lääkärin tarvitse toteuttaa. Eli lääkärille ei mennä sillä asenteella että minä määrään ja lääkäri tottelee. Lääkäri voi keskustella rajallisen ajan puitteissa potilaan kanssa ja jos aikaa riittää niin vähän neuvoakin, mutta pakko ei lääkärin ole.

Eikös lääkärin pitäisi YHTEISTYÖSSÄ asiakkaan kanssa toimia, eikä vain ylhäältä päin sanella ja jyrätä toinen? Kukaanhan ei virheetön ole, joten suotavaa olisi, että asiakkaankin kokemukset ja näkökannat otettaisiin huomioon. Miten tämä mielestäsi toteutuu, jos on tuollainen asenne, mikä tekstistäsi välittyy?

Edelleenkään, lääkärillä ei ole asiakkaita. Lääkäri on asiantuntija ja hänellä on potilaita. Esim. kotihoidossa sitten hoitajilla asiakkaita. 

Onhan ne asiakkaita, terveydenhuollon asiakkaita. Kunnioittavampaakin on käyttää nimitystä asiakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jumalasta seuraavaa tässä ilmeisesti lääkäreistä tehdään!

Heidän työnsä on nimen omaan palvella: neuvoa, auttaa, leikata, kipsata ja ennen kaikkea parantaa!!!

Lääkäri on käynyt 6 vuotta peruskoulutusta ja siihen päälle mahdollisesti vuosien erikoistumisen, jopa 6-7 vuotta lisää. Lääkäri määrää tutkimukset, kertoo mikä sinulla on ja määrää hoidon. Se ei ole palvelua vaan asiantuntijatyötä. Lääkäri ei ketään kipsaa, siihen on erikseen huomattavasti matalamman koulutuksen saanut henkilö, joka päivät kipsaa erillisten ohjeiden mukaan. Potilas ei ole siinä asemassa, että hän määrää hoidostaan, kieltäytyä hoidoista voi, mutta potilaan ehdotuksia ja käskyjä ei lääkärin tarvitse toteuttaa. Eli lääkärille ei mennä sillä asenteella että minä määrään ja lääkäri tottelee. Lääkäri voi keskustella rajallisen ajan puitteissa potilaan kanssa ja jos aikaa riittää niin vähän neuvoakin, mutta pakko ei lääkärin ole.

Eikös lääkärin pitäisi YHTEISTYÖSSÄ asiakkaan kanssa toimia, eikä vain ylhäältä päin sanella ja jyrätä toinen? Kukaanhan ei virheetön ole, joten suotavaa olisi, että asiakkaankin kokemukset ja näkökannat otettaisiin huomioon. Miten tämä mielestäsi toteutuu, jos on tuollainen asenne, mikä tekstistäsi välittyy?

Edelleenkään, lääkärillä ei ole asiakkaita. Lääkäri on asiantuntija ja hänellä on potilaita. Esim. kotihoidossa sitten hoitajilla asiakkaita. 

Onhan ne asiakkaita, terveydenhuollon asiakkaita. Kunnioittavampaakin on käyttää nimitystä asiakas.

Niin mutta eivät todellakaan siinä mielessä asiakkaita missä sinä annat mieltää. Kyllä minä ainakin pidän itseäni julkisella puolella ihan potilaana enkä asiakkaana. Juuri tässä kävin erittäin arvostamani ja mukavan lääkärin (naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin) vastaanotolla julkisella puolella. Kirjauksiin ainakin hän on aina kirjoittanut potilas eikä asiakas. Ainakin minulle on sellainen positiivinen Lääkäri-potilas-suhde muodostunut juuri esm. tämän vuoksi että ollaan korrekteja oikeassa kontekstissa. Hän toki työskentelee yksityisellä puolellakin mutta kuvittelisin että yksityisellä sitten voisi kutsuakin esimerkiksi minua todellakin asiakkaaksi. Se ei minua tuolloin haittaisi. Tuolloinhan minä maksan hänelle hänen ajastaan ja työstään. Toki minä julkisellakin maksan mutta se ei ole yhtä suoraviivaista.

Joo, omassa pienessä kunnassa yleislääkäri joka samalla "lastenlääkäri". Melkein vuosi yritetty saada lähetettä lastenneurologille erinäisten kehitysviivästymien vuoksi. Terveyskeskuksessa lääkäri vain sanoi jatkuvasti että: "Seurataan tilannetta." Aina jos kirjoitti lähetettä mihinkään niin piti saada lausuntoa päivähoidosta, puheterapeutilta jne. Lähete oli aina joku 20 kertaa ja taas välipalautteiden pyyntö. Puheterapeuttikin ihmetteli kun jo kolmatta kertaa pyydetään välipalautetta että saadaan lapselle tarpeellinen hoito. Lääkärin ohjeita oli mm. "Lukekaa lapselle paljon". Aijaa, ihanko tosi? Luuletko ettei lueta?

Kyllästyttiin ja päätettiin mennä yksityiselle lastenneurologille. Kirjoitti samantien lähetteen keskussairaalaan osastolle missä tehdään testit. Samalla laittoi lähetteen aivosähkökäyrille yms. Ja sanoi että soittakaa puheterapeutille että olisiko aikaa ottaa lapsi, soitatte vaan keskussairaalan lastenneurologian osastolle ja sanotte sihteerille että tarvitsette lähetteen niin hän kirjoittaa sen heti.

Ero kuin yöllä ja päivällä. Olisi pitänyt vain hakeutua suoraan yksityiselle. Luotto julkiseen terveydenhuoltoon mennyt kun elämän alussa olevalta lapselta pantataan hoitoa. Ensimmäisinä elinvuosina todella tärkeää saada oikeaa hoitoa ja oikeat tukitoiminnot, joiden avulla ehkä sitten kasvaa "normaaliksi", aika näyttää.

Kyllä asiallinen potilas asialliseen kipuoireeseen ja muuhunkin vaivaan lääkkeensä saa. Mutta on niin paljon näitä, jotka uusittavat viikon välein sitä Panacodia tai Tramalia ja kirkkain silmin väittävät että a) ei ole riippuvuutta b) lääkettä ei mene tuttaville ja/tai katukauppaan. Lääkärillä on tässä ammattioikeutensa pelissä, tiesittekö.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä asiallinen potilas asialliseen kipuoireeseen ja muuhunkin vaivaan lääkkeensä saa. Mutta on niin paljon näitä, jotka uusittavat viikon välein sitä Panacodia tai Tramalia ja kirkkain silmin väittävät että a) ei ole riippuvuutta b) lääkettä ei mene tuttaville ja/tai katukauppaan. Lääkärillä on tässä ammattioikeutensa pelissä, tiesittekö.

Voi olla näinkin. Ikävät lääkäri kokemukset yleisesti oli keskustelun avaus ei lääkkeiden väärinkäyttäjät. Kovan kivun kyllä näkee ihmisestä tai vaiva joka kivun aiheuttaa on nähtävissä mikäli sinne lääkärin vastaaotolle ensin pääsee ja lääkäri on siinä hetkessä hoitamassa juuri sitä potilasta ei yleistämässä kaikkia lääkkeiden hupi käyttäjäksi. Hoitaja puhelimessa ei näe kipua.