Kysymys uskovaisille: miten hyvin mielestäsi uskosi toimii käytännössä?

Usko on ristiriitaista. Tieto syö miestä.

Tuo mainitsemasi asia on sellainen mikä minua vaivaa koko ajan uskossani ja kristinuskossa yleensä. Jeesus tosiaan kun sanoi, että hänen seuraajiaan pitäisi seurata ihmeet ja merkit, ja että ne tekisivät suurempiakin tekoja kuin hän itse. Mutta ei näy ihmeitä eikä merkkejä ev-lut. seurakunnassa eikä sellaisiin edes uskota.

Tähänhän tietysti on selitys: ihmeiden ja merkkien tarve oli vain, kunnes kristinusko saatiin alkuseurakunnissa vakiinnutettua, ja siksi ihmeiden aika on apostolien myötä ohi. Mutta minusta selitys ontuu. Ei Jeesus siksi tehnyt vain ihmeitä että todistaisi että hänen oppinsa on oikea vaan auttaakseen ihmisiä kärsimyksessä. Miksei seurakuntien tehtävä olisi se edelleen? Miksi nyt vaan turvattaisiin uskoon ja armoon ja elettäisiin kuin ei Jumalaa ja Jeesusta olisikaan, odotellen vain taivasta rajan takana?

Näiden ajatusten vallassa yhdessä vaiheessa yritin käydä ns. karismaattisissa seurakunnissa. Näin siellä kyllä kielilläpuhumista ja jonkinlaisia profetioita, jotka ei kuitenkaan vaikuttaneet kovin vakuuttavilta. Ongelma oli se että ne ihmiset kiihdyttivät itsensä ylistyksellä ja kiitoksella hurmostilaan, ja sitten vasta alkoi tulla juttua. Sillä tekniikalla tulee helposti vain omasta alitajunnasta kaikenlaista mitä siellä nyt sattuu olemaan. Moni profetia selvästi muutenkin heijasti niiden ihmisten omia ennakkoluuloja ja pelkoja. Esim. eräs vanhempi rouva profetoi että Jumala rankaisee Suomea homoseksuaalisuuden syntien takia jne.

Koska ns. elävämpää uskoa ei ole tarjolla, olen sitten sellaisessa uskossa kuin on tarjolla. Mutta toivoisin että olisi vielä sellaista hengellisyyttä jossa on sitä HENKEÄ ja sen vaikutuksiakin olemassa eikä vain järjen tason oppeja.