Lue keskustelun säännöt.
Sain tänään tietää odottavani down-syndroomaista
23.07.2019 |
Kamala tilanne, ajatukset ovat ihan sekaisin, enkä tiedä kuinka tämän kertoisin miehelleni. Pelkään tuntevani hänet sen verran hyvin että haluaa keskeytyksen...miten aina käy huonosti, ikääkin vasta alle 30 :((
Kommentit (641)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella törkeää tulla sanomaan kuinka vammaiset vie verorahojamme. Yhtä lailla verorahoja kertyy tupakoinnista, mielenterveyspalveluista, alkoholin ja ylipainon aiheuttamista sairauksista. Pitääkö nämä myös laittaa vaikka piikille kun ovat tuottamattomia yhteiskunnan jäseniä?
On tämä erittäin paradoksiaalista, kun tupakoitsijalle tai alkoholistille saa tulla sanomaan, että ota niskasta kiinni ja paranna tapasi mutta kehitysvammaiset ovat niin söpöjä maskotteja, vaikka sylkisivät toisten päälle tai tappaisivat.
Tupakoitsija on itse valinnut tapansa ja tiedostaa varmaan riskit sairauksille ja lyhyelle eliniälle. Sitä paitsi tupakoija voi päästä tupakasta eroon. Kehitysvammasta ei koskaan pääse eroon, joten siksi abortti on suotavaa jos vamma on tiedossa.
Miten sä arviot ultran perusteella kuinka vakavasta vammasta on kyse? Jos ultrassa näkyy vaikka epämuodostuma toisessa jalassa, niin onko se automaattisesti huono elämä syntymän jälkeen?
Kuka on puhunut epämuodostumasta? Jotkut epämuodostumat pystyy korjaamaan lähes normaaliksi, mutta Downin ylimääräistä kromosomia ei mikään hoito auta.
se oli esimerkki, koska sä et voi ultran perusteella tietää, miten vakavasta vammasta on kyse. Voihan epämuodostuman taustalla olla paljon muutakin, joka selviää vasta jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi tytärtä; vanhin on lievästi kehitysvammainen ja nuorin lukion aloittanut.
Vanhin tytär kävi Valteri-koulua ja sieltä jatkoi erityisammattikouluun, missä opiskeli kodinhuoltajalinjaa ja on ollut päiväkodissa töissä. Haluaisi taas kovasti töihin päiväkotiin. Kavereita on tytöillä niin koulun kuin harrastusten (missä nk. normaaleja ihmisiä).
Sitten tämä nuorin tyttö, joka aloitti lukion viime. On nyt masentunut ja stressaa. Epäilen korona-ajan myös tekevän tehtävänsä.
Hyvin lievästi nehitysvammaiset nuoret voi olla iloisia ja elämäänsä tyytyväisiä, jos heitä on tuettu pienestä pitäen ja ollaan tiedostavia vammaisuuden suhteen. Resurssit on riittävät kehitysvammaisten tukemiseen.
Sitten taas "normi"nuorissa on niitä masentuneita, jotka jää neljän seinän sisälle vailla tukea.
Ollaan huolissaan kehitysvammaisten suojatyöpaikoista muttei nuorten syrjäytymisestä tai koulutuksesta, josta vaan leikataan.
Kehitysvammaisten tukiliitto, kehitysvammaiset omaisineen ovat tasa-arvoa vailla, niin kohdistetaan kehitysvammaisille myös se sama paska, mitä työttömille, opiskelijoille, vanhuksille ja vähävaraisille lapsiperheille tehdään: leikataan tuista ja työtä vaan hakemaan karenssin uhalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi tytärtä; vanhin on lievästi kehitysvammainen ja nuorin lukion aloittanut.
Vanhin tytär kävi Valteri-koulua ja sieltä jatkoi erityisammattikouluun, missä opiskeli kodinhuoltajalinjaa ja on ollut päiväkodissa töissä. Haluaisi taas kovasti töihin päiväkotiin. Kavereita on tytöillä niin koulun kuin harrastusten (missä nk. normaaleja ihmisiä).
Sitten tämä nuorin tyttö, joka aloitti lukion viime. On nyt masentunut ja stressaa. Epäilen korona-ajan myös tekevän tehtävänsä.
Hyvin lievästi nehitysvammaiset nuoret voi olla iloisia ja elämäänsä tyytyväisiä, jos heitä on tuettu pienestä pitäen ja ollaan tiedostavia vammaisuuden suhteen. Resurssit on riittävät kehitysvammaisten tukemiseen.
Sitten taas "normi"nuorissa on niitä masentuneita, jotka jää neljän seinän sisälle vailla tukea.
Ollaan huolissaan kehitysvammaisten suojatyöpaikoista muttei nuorten syrjäytymisestä tai koulutuksesta, josta vaan leikataan.
Kehitysvammaisten tukiliitto, kehitysvammaiset omaisineen ovat tasa-arvoa vailla, niin kohdistetaan kehitysvammaisille myös se sama paska, mitä työttömille, opiskelijoille, vanhuksille ja vähävaraisille lapsiperheille tehdään: leikataan tuista ja työtä vaan hakemaan karenssin uhalla.
No onko lähtökohta tasa-arvoinen? Ei siis mitenkään. Ja vaikka olisi lievästi vammainen, mutta vamma on näkyvä, niin ennakkoluulot vaikeuttavat työhön valintaa.
10-vuotias tyttäreni sanoi juuri viime viikolla, että down-syndroomaiset ovat kaikista ihanimpia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi tytärtä; vanhin on lievästi kehitysvammainen ja nuorin lukion aloittanut.
Vanhin tytär kävi Valteri-koulua ja sieltä jatkoi erityisammattikouluun, missä opiskeli kodinhuoltajalinjaa ja on ollut päiväkodissa töissä. Haluaisi taas kovasti töihin päiväkotiin. Kavereita on tytöillä niin koulun kuin harrastusten (missä nk. normaaleja ihmisiä).
Sitten tämä nuorin tyttö, joka aloitti lukion viime. On nyt masentunut ja stressaa. Epäilen korona-ajan myös tekevän tehtävänsä.
Hyvin lievästi nehitysvammaiset nuoret voi olla iloisia ja elämäänsä tyytyväisiä, jos heitä on tuettu pienestä pitäen ja ollaan tiedostavia vammaisuuden suhteen. Resurssit on riittävät kehitysvammaisten tukemiseen.
Sitten taas "normi"nuorissa on niitä masentuneita, jotka jää neljän seinän sisälle vailla tukea.
Ollaan huolissaan kehitysvammaisten suojatyöpaikoista muttei nuorten syrjäytymisestä tai koulutuksesta, josta vaan leikataan.
Kehitysvammaisten tukiliitto, kehitysvammaiset omaisineen ovat tasa-arvoa vailla, niin kohdistetaan kehitysvammaisille myös se sama paska, mitä työttömille, opiskelijoille, vanhuksille ja vähävaraisille lapsiperheille tehdään: leikataan tuista ja työtä vaan hakemaan karenssin uhalla.
No onko lähtökohta tasa-arvoinen? Ei siis mitenkään. Ja vaikka olisi lievästi vammainen, mutta vamma on näkyvä, niin ennakkoluulot vaikeuttavat työhön valintaa.
Lisään vielä, että tasa-arvoista ei ole sekään, että monella diagnosoidulla on rajalliset mahdollisuudet edes valita ammattia, johon opiskelisi.
Vierailija kirjoitti:
Alkushokki on varmaan iso, mutta nyt kannattaa vetää henkeä pari päivää ja sitten hakea keskusteluapua jos yhtään tuntuu että tarvitset sellaista.
Se että lapsella on down ei vielä tarkoita että lapsen (tai sinun) elämästä tulisi huono. Minulla on sisko joka on down-lapsi (nyt 14-vuotias) ja hänen elämänsä on onnellista ja lähes normaalia.
Hän käy koulua, harrastaa uintia, hänellä on ystäviä ja kotona ollessaan hän tykkää mm. katsoa tv:tä, leikkiä koiran kanssa pihalla ja soittaa ksylofonia.
"Normaalin" nuoren elämästä hänen elämänsä eroaa siten, että menee kouluun kunnan hankkimalla kyydillä ja muualle kulkee vanhempien kyydillä. Lisäksi hän käy jossain vammaisten tukipaikassa kerran viikossa.
Vanhempamme eivät ole uupuneita, koska siskoni ei tarvitse juuri mitään erityistä hoivaamista. Hän syö, juo, peseytyy, käy wc:ssä ja pesee hampaat itsenäisesti.
N24
On ihan ok tuoda näitä positiivisiakin kokemuksia ilmi, mutta olisi epäeettistä luvata kenellekään down-lasta odottavalle, että vammaisuus ei vaikuta erityisesti elämään tai vaikeuta sitä. Down-syndroomaa sairastavia on todella laajassa spektrissä niin omatoimisuuden, kognitiivisten taitojen, käytöshäiriöiden kuin liitännäissairauksienkin suhteen. Kukaan ei voi ennustaa, mitä ongelmia juuri sillä omalla lapsella tulee olemaan. Lisäksi vanhempasi eivät välttämättä jaa huoliaan ja ongelmiaan kanssasi ihan samalla tavalla kuin keskenään, vaikka jo aikuinen oletkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi tytärtä; vanhin on lievästi kehitysvammainen ja nuorin lukion aloittanut.
Vanhin tytär kävi Valteri-koulua ja sieltä jatkoi erityisammattikouluun, missä opiskeli kodinhuoltajalinjaa ja on ollut päiväkodissa töissä. Haluaisi taas kovasti töihin päiväkotiin. Kavereita on tytöillä niin koulun kuin harrastusten (missä nk. normaaleja ihmisiä).
Sitten tämä nuorin tyttö, joka aloitti lukion viime. On nyt masentunut ja stressaa. Epäilen korona-ajan myös tekevän tehtävänsä.
Hyvin lievästi nehitysvammaiset nuoret voi olla iloisia ja elämäänsä tyytyväisiä, jos heitä on tuettu pienestä pitäen ja ollaan tiedostavia vammaisuuden suhteen. Resurssit on riittävät kehitysvammaisten tukemiseen.
Sitten taas "normi"nuorissa on niitä masentuneita, jotka jää neljän seinän sisälle vailla tukea.
Ollaan huolissaan kehitysvammaisten suojatyöpaikoista muttei nuorten syrjäytymisestä tai koulutuksesta, josta vaan leikataan.
Kehitysvammaisten tukiliitto, kehitysvammaiset omaisineen ovat tasa-arvoa vailla, niin kohdistetaan kehitysvammaisille myös se sama paska, mitä työttömille, opiskelijoille, vanhuksille ja vähävaraisille lapsiperheille tehdään: leikataan tuista ja työtä vaan hakemaan karenssin uhalla.
No onko lähtökohta tasa-arvoinen? Ei siis mitenkään. Ja vaikka olisi lievästi vammainen, mutta vamma on näkyvä, niin ennakkoluulot vaikeuttavat työhön valintaa.
Lisään vielä, että tasa-arvoista ei ole sekään, että monella diagnosoidulla on rajalliset mahdollisuudet edes valita ammattia, johon opiskelisi.
Ratkaistaanko tämäkin ongelma luomalla kehitysvammaiskiintiöt ja eduskuntaan saatava puolet vammaisia, kun onhan naisillekin sama suotu. Seuraava pressakin voisi olla down, kun ei homopressaa onnistuttu saamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kaksi tytärtä; vanhin on lievästi kehitysvammainen ja nuorin lukion aloittanut.
Vanhin tytär kävi Valteri-koulua ja sieltä jatkoi erityisammattikouluun, missä opiskeli kodinhuoltajalinjaa ja on ollut päiväkodissa töissä. Haluaisi taas kovasti töihin päiväkotiin. Kavereita on tytöillä niin koulun kuin harrastusten (missä nk. normaaleja ihmisiä).
Sitten tämä nuorin tyttö, joka aloitti lukion viime. On nyt masentunut ja stressaa. Epäilen korona-ajan myös tekevän tehtävänsä.
Hyvin lievästi nehitysvammaiset nuoret voi olla iloisia ja elämäänsä tyytyväisiä, jos heitä on tuettu pienestä pitäen ja ollaan tiedostavia vammaisuuden suhteen. Resurssit on riittävät kehitysvammaisten tukemiseen.
Sitten taas "normi"nuorissa on niitä masentuneita, jotka jää neljän seinän sisälle vailla tukea.
Ollaan huolissaan kehitysvammaisten suojatyöpaikoista muttei nuorten syrjäytymisestä tai koulutuksesta, josta vaan leikataan.
Kehitysvammaisten tukiliitto, kehitysvammaiset omaisineen ovat tasa-arvoa vailla, niin kohdistetaan kehitysvammaisille myös se sama paska, mitä työttömille, opiskelijoille, vanhuksille ja vähävaraisille lapsiperheille tehdään: leikataan tuista ja työtä vaan hakemaan karenssin uhalla.
No onko lähtökohta tasa-arvoinen? Ei siis mitenkään. Ja vaikka olisi lievästi vammainen, mutta vamma on näkyvä, niin ennakkoluulot vaikeuttavat työhön valintaa.
Lisään vielä, että tasa-arvoista ei ole sekään, että monella diagnosoidulla on rajalliset mahdollisuudet edes valita ammattia, johon opiskelisi.
Tasa-arvohan on susta samanlaisuutta. Totta kai pitää tehdä kehitysmaalaisille tai miksei saman tien vaikka kehitysmmaisille omat pääsykokeet lääkikseen tai sokea bussikuskiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos hankitte nyt down syndoraama lapsen älkää hankkiko enää sen jälkeen lapsia.
Ne ”tavalliset” lapset jäävät vaille huomiota ja välitätte vain down lapsesta T. Siskollani on down syndroomaa
Eräs suomalainen nuoripari sai yllärinä downin esikoiseksi, ja heille enemmän tai vähemmän suositeltiin toisen lapsen tekoa mahdollisimman pian (saattoi toki olla muotoiltu että jos haluatte lisää lapsia) koska se tukisi downin kasvua.
Vuoden ikäerolla syntyi terve lapsi ja downin kanssa kehittyivät samaa tahtia. Blogin perusteella ainakin heillä menee ihan hyvin, kolmaskin lapsi tuli vielä.
En nyt sitten tiedä mitä tästä pitäisi olla mieltä. Miten paljon down hyötyy sisaruksista vs. miten paljon sisarukset kärsivät downista, miten paljon vanhemmat haluaisivat myös terveen lapsen vs. miten paljon heidän tulee tehdä lisätöitä että huomiota riittäisi kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä
Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit
Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...
Hel vetin huonosti järjestetyt tukitoimet tai munattomat vanhemmat, jotka ei osaa rajoja asettaa aikuiselle lapselleen. (Kehitysvammaisuus on tuossa sivuseikka)
Terv. ohjaaja vammaispalveluista
Paljon näkee näitä pilalle hemmoteltuja kehitysvammaisia aikuisia. Vanhemmat eivät välttämättä mitään vikaa näe lapsestaan, mutta sitten taas korostetaan sitä "erityisyyttä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuntele sydäntäsi. Keskeytys ei ole ollenkaan ainoa mahdollinen ratkaisu.
Tsemppiä tilanteessa <3
Sen hoivavietin voi unohtaa hetkeksi ja ruveta ajattelemaan päällä. Siihen ette naiset vaan kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä
Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit
Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...
aattelitko että normaalilapset ei vaadi jatkuvaa valvoimsta? Tai teinit? Mis mun koulureppu? En vie roskia! Niitähän sitä vasta saa valvoa, aina pahanteossa, röökiä, viinaa, jne. Helpommalla nuo pääsee kun tietää mitä jälkikasvu puuhaa.
ja eiks ne vamm..aiset asu omillaan nykyään, tai tuetussa asunnossa.
Missä oma nuoruutesi oli? Etkö huutanut silloin vanhemmillesi, ettet vie roskia, tai ollut utelias, että miltä alkoholi maistuu? Ne sentään itsenäistyy, vaikka hölmöyksiä tekevät tunnepohjalta, mutta entäpä kehitysvammaisen tunneäly. Kehitysvammaisilla tunneälykin on heikentynyt ja he eivät välttämättä ymmärrä, miksi toinen ei pidä enää yhteyttä loukattuaan tätä pahasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
veronmaksajien taholta toivottavaa olisi tietysti jotenkin tolkuissaan oleva jälkeläinen, joka verojen muodossa maksaa aikanaan takaisin yhteiskunnalle mitä on lapsuusaikana saanut.
Muu on sitten ylellisyyttä ja sarjassa "hyysärien lemmikit".
Monilla uskonto joukolla on näitä epämuodostuneita . Johtuu varmaan siitä kun niin kovasti muita kiroavat.
Joopa joo...
Olipa uskottava juttu😎
Mulla käy todella sääliksi hoitoalalla työskenteleviä ihmisiä. Oikeasti monet kehitysvammaiset tekee heidän elämästä suoraan sanoen painajaista, elävää painajaista. Rahaa vaan törsätään heihin ja samaan aikaan vanhukset saa syödä ravintoköyhää ruokaa ja olla p****vaipoissa ja mielenterveysongelmaiset saa pärjätä omillaan. Monissa masentuneissa, joita on nykyään nuorissakin, on taatusti enemmän potentiaalia vaikka mihin kuin yhdellä kehitysvammaisella lukuun ottamatta niitä, jotka muutaman kerran viikossa pyyhkii pöytiä Mäkkärissä neljä tuntia.
Velipuoleni on down. Oli iloinen herttainen lapsi, aivan ihana. Murrosiässä alkoi tyttöjen/naisten väkisinpussailu ja tisseistä kiinni ottaminen, sekä raivokohtaukset. On nyt 22, asuu asuntolassa ja pitää vähän jokaista naispuolista tyttökaverinaan, kiinni käyminen onneksi vähentynyt.
Laitat sen nurkkaan nii sitten se on down on the corner. Jos meet sen kanssa biitsille niin se voi olla down by the laituri.
Alkushokki on varmaan iso, mutta nyt kannattaa vetää henkeä pari päivää ja sitten hakea keskusteluapua jos yhtään tuntuu että tarvitset sellaista.
Se että lapsella on down ei vielä tarkoita että lapsen (tai sinun) elämästä tulisi huono. Minulla on sisko joka on down-lapsi (nyt 14-vuotias) ja hänen elämänsä on onnellista ja lähes normaalia.
Hän käy koulua, harrastaa uintia, hänellä on ystäviä ja kotona ollessaan hän tykkää mm. katsoa tv:tä, leikkiä koiran kanssa pihalla ja soittaa ksylofonia.
"Normaalin" nuoren elämästä hänen elämänsä eroaa siten, että menee kouluun kunnan hankkimalla kyydillä ja muualle kulkee vanhempien kyydillä. Lisäksi hän käy jossain vammaisten tukipaikassa kerran viikossa.
Vanhempamme eivät ole uupuneita, koska siskoni ei tarvitse juuri mitään erityistä hoivaamista. Hän syö, juo, peseytyy, käy wc:ssä ja pesee hampaat itsenäisesti.
N24