Lue keskustelun säännöt.
Pitkään sinkkuna olleet naiset, miksi ette kelpaa miehille?
23.07.2019 |
Kysymys on ehkä provosoiva, mutta itsekin kuulun tähän joukkoon. Olen 27-vuotias enkä ole koskaan seurustellut, joten haluaisin kuulla muiden samankaltaisten naisten kokemuksia ja ajatuksia siitä miksi eivät ole löytäneet miestä.
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen
Tinderissä vuodesta toiseen pyörii samat naisten naamat, matchataankin useampia kertoja.
Ei sanaakaan, koska miehen TÄYTYY tehdä aloite. Aloittaa ei kuitenkaan saa kysymällä esim. Mitä kuuluu, tutustua ei saa myöskään kysymällä esim harrastuksia, koska ne on tylsiä kysymyksiä ne.Lopetin itse aloitteiden tekemisen tinderissä ja lähden treffeille ainoastaan niiden naisten kanssa, jotka uskaltavat edes sanoa moi.
Hiljaista on. Ehkä 1/30 naisesta tekee aloitteen :D
Suomalaiset naiset saavat tietysti tämänkin minun syykseni "koska olen ruma" tms. tosiasia kuitenkin on se että samat naamat pyörivät vuodesta toiseen mätseissä, eli flaksi ei heilläkään ihan turhan usein käy.aamuja naiset!
M24
Mulla on ollut ihan sama periaate. Se nainen pääsee eteenpäin, joka itse tarttuu asiaan. Harvemmin tosiaan aloitteita tulee, mutta sitten kun tulee niin niissä onkin potentiaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalainen nainen
Tinderissä vuodesta toiseen pyörii samat naisten naamat, matchataankin useampia kertoja.
Ei sanaakaan, koska miehen TÄYTYY tehdä aloite. Aloittaa ei kuitenkaan saa kysymällä esim. Mitä kuuluu, tutustua ei saa myöskään kysymällä esim harrastuksia, koska ne on tylsiä kysymyksiä ne.Lopetin itse aloitteiden tekemisen tinderissä ja lähden treffeille ainoastaan niiden naisten kanssa, jotka uskaltavat edes sanoa moi.
Hiljaista on. Ehkä 1/30 naisesta tekee aloitteen :D
Suomalaiset naiset saavat tietysti tämänkin minun syykseni "koska olen ruma" tms. tosiasia kuitenkin on se että samat naamat pyörivät vuodesta toiseen mätseissä, eli flaksi ei heilläkään ihan turhan usein käy.aamuja naiset!
M24Moni nainen pitää Tinderiä vaan huvikseen, kiva matsäillä ja katsella millaisia miehiä löytyy. En minä ainakaan ota sitä niin tosissani että jaksaisin mitään viestejä alkaa ventovieraille kirjoitella
Hittoako siellä sitten pyörit? Ihan tarpeeksi vaikeaa löytää kumppania ilman teitä turhakkeitakin.
Vierailija kirjoitti:
110 kilon paino 160-senttisellä naisella kertonee tärkeimmän syyn miksi en kelpaa ;) En kyllä ole 90 kilon jälkeen edes ketään etsinyt, kun olen itsekin sitä mieltä että ulkonäköni on niin vastenmielinen että en odota kenenkään kiinnostuvan seksuaalisessa mielessä. Laihduttamaan en pysty, yritetty monta kertaa ja lihon aina takaisin ja entistä isommaksi. Joten olen hyväksynyt että loppuelämä ilman seksiä ja suhteita.
Nuorempana mulla oli muutama suhde (olin silloin hoikka), mutta niissä oli aika lailla epäonnea niin että mistään niistä ei tullut avioliittoa.
- Yliopistolta löysin toisen opiskelijan seurustelukaveriksi. Mutta oltiin molemmat bilehileitä vailla huolta huomisesta, ei edes mietitty mitään loppuiän suhdetta. 4 vuotta pyörittiin yhdessä asuen aina erillään, kunnes mulla täyttyi mitta miehen kännipettämisiin ja lopetin suhteen.
- Kolmekymppisenä löysin miehen jonka uskoin olevan lottovoitto. Korkeasti koulutettu, älykäs, varakas, energinen, luova, hyvän näköinen. Ja sellainen kiinnostunut minusta taviksesta? Rakastuin korviani myöden ja muutettiin yhteen hyvin pian miehen aloitteesta. Aika pian paljastui miehen pimeä puoli. Jokapäiväinen alkoholin tissuttelu ja mt-ongelmat. Ex-vaimoltaan sain tietää että hänellä oli diagnoosit kahdesta vakavasta mt-ongelmasta, joista toiseen hänen olisi ehdottomasti pitänyt syödä lääkkeitä mutta ei syönyt. Ex oli jättänyt miehen kun ei enää kestänyt sitä sekoilua. Minä olin kuitenkin niin rakastunut että 4 vuotta kestin sitä upeiden kausien ja aivan hirvittävien kausien vaihtelua.
- Pari vuotta tuon jälkeen työpaikalla rakastuin mieheen, ja päädyin suhteeseen. MInulla oli vähän vauvakuumettakin ja olisin halunnut edetä nopeasti, mies oli kuitenkin välttelevä jotenkin vaikka halusi kovasti seksiä ja tavata. Kävi ilmi, että miehellä oli toisella paikkakunnalla vaimo ja lapsia. Olin hänelle vain sivuseikkailu.
Miksi olet luovuttanut laihduttamisen suhteen? Onko kilpirauhasarvot tarkistettu?
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Aika samanlaista tarinaa kuin muillakin taalla. Ulkonakoni tavanomainen, koulutus korkea, harrastan liikuntaa, olematta kuitenkaan todellakaan mikaan superihminen enka todellakaan sellaista luule tai vaita. Miesten antamia syita siihen, etta suhde paattyi: en voi olla itseani parempikuntoisen naisen kanssa (tama oli nuorena, mies itse ei juuri urheillut), en voi olla itseani alykkaamman naisen kanssa (miehellakin korkea koulutus, mutta lassahtanyt ura), et tarvitse minua mihinkaan, loydat jostain parempitasoisen miehen jne jne. Noh tietysti tasoteoreetikkojen mielesta on kyse siita, etta olen oikeasti matalatasoinen rumilus ja miehet vain kohteliaita, mutta minusta kyse on siita, etta he nimenomaan luulivat minun noudattavan tuota tasologiikkaa ja etsivan jotain ihmeellista. Osittain ehka siksi, etten yleensa kovin helposti imartele ihmisia enka varsinkaan koskaan vahattele omaa osaamistani tai himmaile jotta miehelle tulisi hyva olo (mitenkaan silti tietenkaan heita nujertamatta). Minulle riittaisi ihan vaan mukava seura, mutta valitettavasti sellaisilla haluamillani miehilla on tapana lahtea johonkin sanattomaan kilpailuun tai heilla on erityisen hauras ego.
Osittain varmasti ihan sattumaakin. Onhan niita erilaisiakin miehia. Olen myos tajunnut etta tuossa kilpailuhenkisyydessaan tapailemani miehet ovat muistuttaneet paljolti isaani, joka oli sita tyyppia joka halusi naisten silmissa olla joku ylospain katsottava sankari, oli siihen rahkeita tai ei. hanen lapsuudenkodissaan taas palvottiin poikia tyttojen kustannuksella.
Miten se meneekin koulutetuilla ihmisillä aina johonkin nokitteluun ja itsensä määrittelemiseen sen koulutuksen kautta? Ihan kuin koulutetuimmat ihmiset olisivat niitä kaikkein lapsellisimpia.
Vierailija kirjoitti:
Vaatimuslistani on kova. Tämä siksi, että kaksi pitkää suhdettani (toinen oli kihlaus ja toinen pitkä avioliitto mistä lapsia) on molemmat päättyneet miehen pettämiseen. Olen kai miesten mielestä ronkeli nykyään.
Mitäkö vaatisin mieheltä? 100% uskollisuutta (ei edes Tindereitä tai treffipalstoilla roikkumista), ei tupakointia, vähäinen alkoholin käyttö (pari oluttölkkiä enintään viikossa), perussiisteys (likaisia vaatteita ei viskellä lattioille ja anneta olla lattialla viikkotolkulla), järkevä rahan käyttö (ei uhkapelejä ja baareissa notkumista), ei valehtelua, ei salailua, ei jatkuvaa se*sin vonkaamista (en halua joka päivä), ei jatkuvaa se*silelujen tilaamista ja käyttöä (mulle riittää useimmiten ihan perusjutut), ei minun haukkumista (ulkonäkö ja luonne).
Pitkä lista. En edes halua tutustua kehenkään enää. Ja jos joku osoittaa kiinnostusta niin torjun äkkiä. Asiaa ei helpota yhtään että olen miesvaltaisella alalla ja aina joku meidän tehtaalla yrittää tehdä tuttavuutta. Tälläkin hetkellä on ihan koominen tilanne käynnissä työpaikalla. Noin 35 v mies yrittää koko ajan lähestyä mua muutakin kuin työtuttavana ja mä olen jo 42 v :) Jotenkin niiiiiiin absurdia, että nuori kolli kulkee perässä :) Ihan söpö mies hän on, mutta usko miehiin on mennyt....
Ihan heittämällä täytän nuo kriteerit, joten kyllä sinulle joku löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
110 kilon paino 160-senttisellä naisella kertonee tärkeimmän syyn miksi en kelpaa ;) En kyllä ole 90 kilon jälkeen edes ketään etsinyt, kun olen itsekin sitä mieltä että ulkonäköni on niin vastenmielinen että en odota kenenkään kiinnostuvan seksuaalisessa mielessä. Laihduttamaan en pysty, yritetty monta kertaa ja lihon aina takaisin ja entistä isommaksi. Joten olen hyväksynyt että loppuelämä ilman seksiä ja suhteita.
Nuorempana mulla oli muutama suhde (olin silloin hoikka), mutta niissä oli aika lailla epäonnea niin että mistään niistä ei tullut avioliittoa.
- Yliopistolta löysin toisen opiskelijan seurustelukaveriksi. Mutta oltiin molemmat bilehileitä vailla huolta huomisesta, ei edes mietitty mitään loppuiän suhdetta. 4 vuotta pyörittiin yhdessä asuen aina erillään, kunnes mulla täyttyi mitta miehen kännipettämisiin ja lopetin suhteen.
- Kolmekymppisenä löysin miehen jonka uskoin olevan lottovoitto. Korkeasti koulutettu, älykäs, varakas, energinen, luova, hyvän näköinen. Ja sellainen kiinnostunut minusta taviksesta? Rakastuin korviani myöden ja muutettiin yhteen hyvin pian miehen aloitteesta. Aika pian paljastui miehen pimeä puoli. Jokapäiväinen alkoholin tissuttelu ja mt-ongelmat. Ex-vaimoltaan sain tietää että hänellä oli diagnoosit kahdesta vakavasta mt-ongelmasta, joista toiseen hänen olisi ehdottomasti pitänyt syödä lääkkeitä mutta ei syönyt. Ex oli jättänyt miehen kun ei enää kestänyt sitä sekoilua. Minä olin kuitenkin niin rakastunut että 4 vuotta kestin sitä upeiden kausien ja aivan hirvittävien kausien vaihtelua.
- Pari vuotta tuon jälkeen työpaikalla rakastuin mieheen, ja päädyin suhteeseen. MInulla oli vähän vauvakuumettakin ja olisin halunnut edetä nopeasti, mies oli kuitenkin välttelevä jotenkin vaikka halusi kovasti seksiä ja tavata. Kävi ilmi, että miehellä oli toisella paikkakunnalla vaimo ja lapsia. Olin hänelle vain sivuseikkailu.
Miksi olet luovuttanut laihduttamisen suhteen? Onko kilpirauhasarvot tarkistettu?
On tarkastettu. Laihdun kyllä hyvin kaikilla tavoilla mitä olen kokeillut mutta sitten repsahtaa ja ahmin hulluna kunnes painan entisen aloituspainon + muutama kilo bonusta. Jonkinalinen "päävika" se on selvästi, ettei pysty omaa syömistään kontrolloimaan, mutta kun ei syömishäiriöihin ja laihduttamiseen erikoistunut terapeuttikaan osannut toimivasti auttaa niin siinä vaiheessa luovutin.
Vierailija kirjoitti:
Syy mun sinkkuuteen löytyy kissasta, joka omaa järkyttävän mustasukkaisen luonteen. Lisäksi se on liki kymmenen kiloinen jätti, joten kun se tunkee mun ja sulhasehdokkaan väliin sohvalle sähisemään, miehet yleensä luovuttavat. Eräskin, joka yritti suudella mua, joutui lopettamaan kissan iskiessä kynnet kiinni alaselkään. Kissa on mulle kuitenkin rakas, joten varmaankin se tietää, mikä mulle on parasta.
N23
Tämän on oltava trolli, mutta jos ei olekaan niin ehkä ei kuitenkaan pitäisi antaa ihmissuhteista mitään ymmärtämättömän luontokappaleen päättää tuollaisista asioista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tasot on ihmisten kesken on totta, mutta samoin on totta sekin, että sen heikon tason on useimmiten aiheuttanut ihminen itse omilla valinnoillaan. Ei aina mutta useimmiten. Elämä on kuitenkin jatkuvaa kilpailua ja yksilöiden pitää jatkuvasti kehittää itseään ja tiedostaa, mitä tällä hetkellä pidetään ihanteena. Muuten tippuu armotta alimmille tasoille. Se mikä ennen riitti hyvänä puolisona olemiseen ei monestikkaan enää riitä nykypäivänä.
Naisilla toki on tietty itseisarvo miehiin verrattuna, mutta niin se vain on ja siihen ei ole tulossa muutosta. Se on vain parempi hyväksyä ja yhriutumalla tiput vielä siltä alimmata tasolta, joka siis on neutraali sille tasolle jossa sinua inhotaan.
Mikä ihmeen itseisarvo naisilla muka on? Kaikki heille annettu ylimääräinen arvo miehiin verrattuna on miesten itsensä antamaa ja se pitää ansaita omalla toiminnallaan, se ei tipu taivaasta. Eivät naiset sen kummempia nisäkkäitä ole kuin me miehetkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole malli tai missi kirjoitti:
Ulkonäköni ei kelpaa ja exät ovat tästä sanoneet suoraan.
Olen liian lyhyt, 164cm ja ”normaalin” painoinen eli en mallimitoissa. Rintani liian pienet. Nykyisin myös liikaa ikää. Miehet haluavat alle 30v. naisen.
164cm ei ole lyhyt vaan keskimittainen. Ihmeellisiä miehiä, kun nainen ei saa olla pitkä, eikä liian lyhyt, mutta keskimittainenkaan ei kelpaa.
No, nämähän ovat siis kirjoittajien uskomuksia asioista. En usko, että 164cm on kenellekään liian lyhyt... Joskus voi vaan olla helpompi vedota johonkin typerään syyhyn, kuin todelliseen syyhyn erota ihmisestä.
Ihmiset eivät löydä kumppania, koska etsivät jotain liian tasokasta itselleen. Näin se vaan menee. Tutkitustikin ihmiset tykkäävät eniten suht samanlaisen koulutustaustan, arvomaailman ja ulkonäön omaavista ihmisistä. Ihmisellä oltava siis sama sosiaalinen status. Moni ehkä arvioi itsensä paremmaksi, kuin onkaan.
Etenkin moni nainen näyttää vaativan paljon, mutta olevan itse valmis tarjoamaan aika vähän... Eihän se tule toimimaan. Ensin pitää laittaa oma ulkonäkö, elämäntilanne ja asenne kuntoon. Ensin on oltava valmis tarjoamaan itse jotain hyvää, todennäköisesti saa jotain hyvää vastavuoroisesti myös.
Sieltähän se taas tuli. Vielä kun joku osaisi yksiselitteisesti määritellä nämä kuuluisat "tasot". Itse en edes usko niihin.
Kyllä sinäkin arvotat ihmiset heidän luonteensa ja ominaisuuksiensa kautta, joko korkeammalle tai matalammalle. Jos et ulkoisien ominaisuuksien kautta niin viimeistään sisäisten.
Itse asiassa en. Se mikä minulle merkitsee parisuhdetta muodstettaessa, on tunne toisesta ihmisestä. En laita ihmisiä arvojärjestykseen.
Tuskin äskeinen kirjoittaja tarkoitti, että teet Exceliin listoja ja pisteytyksiä. Kyse oli siitä, että tietyillä ominaisuuksilla varustetut ihmiset sytyttävät sinuun sen tietyn tunteen ja toiset ei.
Onko siinä sitten tasoista kyse? En oikein osaa ajatella niin. Voihan toki ollakin.
Miehet ehkä käytännollisempinä näkevät tuon asian määriteltävinä tasoina, kun taas naiset enemmän tunteellisina olentoina näkevät sen tunnetilojen muutoksina eriihmisiä kohtaan. Ehkä..
Rakastuminen on tunne. On mielestäni kuitenkin tervettä pitää sitä tunnetason muutoksena. Jos esineellistät sekä itsesi että toiset ja laskeskelet ihmisille erinäisiä pisteitä hänen keskimääräisen tilastollisen suosionsa perusteella, niin saatat kyllä aika pahasti vaikeuttaa rakastumisen tunteen syntymistä itsessäsi yleiselläkin tasolla. Eivät ihmiset rakastu toisiinsa pelkästään sen perusteella, miten suosittuja ovat vaan sen perusteella, miten sopivia ovat toisilleen. Kaikkien välillä ei vain ole "kemiaa", ei fyysistä eikä henkistä. Myös elämäntilanne ja tilannesidonnaiset tekijät takuulla vaikuttavat spontaanisti nouseviin rakastumisen ja ihastumisen tunteisiin enemmän kuin oletetaan.
Ei kukaan yleensä tietoisesti laske mitään pisteitä, vaan se tapahtuu monen tekijän summana jossain takaraivossa. Kyllä, tunne ratkaisee mutta se tunne on alisteinen muille tekijöille. Jos kumppaniehdokas on jossain mielessä(naama, älykkyys, sosioekonominen asema tms.) liian kaukana siitä, mitkä ominaisuudet ovat sinulle mieleisiä, ei mitään tunteita pääse syttymään. Niille on mahdollisuus silloin, kun kumppanin ominaisuudet ovat tiettyjen raja-arvojen sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
110 kilon paino 160-senttisellä naisella kertonee tärkeimmän syyn miksi en kelpaa ;) En kyllä ole 90 kilon jälkeen edes ketään etsinyt, kun olen itsekin sitä mieltä että ulkonäköni on niin vastenmielinen että en odota kenenkään kiinnostuvan seksuaalisessa mielessä. Laihduttamaan en pysty, yritetty monta kertaa ja lihon aina takaisin ja entistä isommaksi. Joten olen hyväksynyt että loppuelämä ilman seksiä ja suhteita.
Nuorempana mulla oli muutama suhde (olin silloin hoikka), mutta niissä oli aika lailla epäonnea niin että mistään niistä ei tullut avioliittoa.
- Yliopistolta löysin toisen opiskelijan seurustelukaveriksi. Mutta oltiin molemmat bilehileitä vailla huolta huomisesta, ei edes mietitty mitään loppuiän suhdetta. 4 vuotta pyörittiin yhdessä asuen aina erillään, kunnes mulla täyttyi mitta miehen kännipettämisiin ja lopetin suhteen.
- Kolmekymppisenä löysin miehen jonka uskoin olevan lottovoitto. Korkeasti koulutettu, älykäs, varakas, energinen, luova, hyvän näköinen. Ja sellainen kiinnostunut minusta taviksesta? Rakastuin korviani myöden ja muutettiin yhteen hyvin pian miehen aloitteesta. Aika pian paljastui miehen pimeä puoli. Jokapäiväinen alkoholin tissuttelu ja mt-ongelmat. Ex-vaimoltaan sain tietää että hänellä oli diagnoosit kahdesta vakavasta mt-ongelmasta, joista toiseen hänen olisi ehdottomasti pitänyt syödä lääkkeitä mutta ei syönyt. Ex oli jättänyt miehen kun ei enää kestänyt sitä sekoilua. Minä olin kuitenkin niin rakastunut että 4 vuotta kestin sitä upeiden kausien ja aivan hirvittävien kausien vaihtelua.
- Pari vuotta tuon jälkeen työpaikalla rakastuin mieheen, ja päädyin suhteeseen. MInulla oli vähän vauvakuumettakin ja olisin halunnut edetä nopeasti, mies oli kuitenkin välttelevä jotenkin vaikka halusi kovasti seksiä ja tavata. Kävi ilmi, että miehellä oli toisella paikkakunnalla vaimo ja lapsia. Olin hänelle vain sivuseikkailu.
Miksi olet luovuttanut laihduttamisen suhteen? Onko kilpirauhasarvot tarkistettu?
On tarkastettu. Laihdun kyllä hyvin kaikilla tavoilla mitä olen kokeillut mutta sitten repsahtaa ja ahmin hulluna kunnes painan entisen aloituspainon + muutama kilo bonusta. Jonkinalinen "päävika" se on selvästi, ettei pysty omaa syömistään kontrolloimaan, mutta kun ei syömishäiriöihin ja laihduttamiseen erikoistunut terapeuttikaan osannut toimivasti auttaa niin siinä vaiheessa luovutin.
Olet käynyt ihan terapiassakin? No ei sinua ainakaan yrittämisen puutteesta voi syyttää. Siitä hatunnosto.
En ajattele, etten olisi "kelvannut" miehille. En vain tavannut vuosiin ketään sopivaa, jonka kanssa "kelpaaminen" olisi ollut molemminpuolista. Lisäksi olin varmaankin aika ujo, ja kuulemma vaikutin miesten mielestä siltä etten ollut kiinnostunut heistä.
Kun ujous iän myötä karisi, oli minulla ylipainoisena nelikymppisenä enemmän vientiä kuin kaikkina hoikkina nuoruusvuosina yhteensä. Parhaan kanssa sitten muodostui se parisuhdekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kyse siitä ettenkö kelpaisi. Olen helvetin nirso..
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse siitä ettenkö kelpaisi. Olen helvetin nirso..
Luuletko ansaitsevasi itseäsi paremman miehen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse siitä ettenkö kelpaisi. Olen helvetin nirso..
Luuletko ansaitsevasi itseäsi paremman miehen?
Fyi: ihminen ei ole jotakin, mitä _ansaitaan_.
Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse siitä ettenkö kelpaisi. Olen helvetin nirso..
Luuletko ansaitsevasi itseäsi paremman miehen?
Aika moni luulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse siitä ettenkö kelpaisi. Olen helvetin nirso..
Luuletko ansaitsevasi itseäsi paremman miehen?
Fyi: ihminen ei ole jotakin, mitä _ansaitaan_.
Eri
Eli mielestäsi spurgulle kuuluu 20-vuotias supermalli, jos se spurgu vaan riittävän kovaa tahtoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyse siitä ettenkö kelpaisi. Olen helvetin nirso..
Luuletko ansaitsevasi itseäsi paremman miehen?
Fyi: ihminen ei ole jotakin, mitä _ansaitaan_.
Eri
Eli mielestäsi spurgulle kuuluu 20-vuotias supermalli, jos se spurgu vaan riittävän kovaa tahtoo.
Ei ole kyse ansaitsemisesta eikä tahtomisestakaan. Pitää syntyä molemminpuolinen vetovoima.
Vierailija kirjoitti:
Minusta ei ole kukaan kiinnostunut. Miehet tykkäävät kyllä pilailla ja leikkiä kanssani. Usein huvittaa kun treffeilläkin huomaa ettei mies viihdy yhtään 😂 Niin läpinäkyvää. Millainen olen? Ihan tavallinen töissä käyvä perusnätti nainen, aika suorapuheinen ja fiksu.
N23
Usein kun nainen sanoo suorapuheinen, niin mies kokee epämiellyttävä.
Sinccis
Rehellisesti näin ..
Kyllä naiset sitten on tyhmiä!
Sinccis
Onko seksi sinulle vain toisen tarpeiden tyydyttämistä? Minulle ainakin on tärkeää, että nainen nauttii itsekin seksistä ja nauttii siitä kanssani, eikä vain tyydyttele minua.