Lue keskustelun säännöt.
Minkä takia vanhemmat antaa lapsen kirkua kaupassa?
tinnituksen helvetissä
22.07.2019 |
Tänään Myyrmäen Cittarissa joku taas antoi lapsen kiljua niin että pää räjähti ja tinnitus laulaa hyvä jos vain kaksi seuraava vuorokautta. Miksi ei aikuinen ihminen osaa laittaa käden kiljujan suun eteen ettei muut siitä kärsis? Oisko aikuisen, joka ei osaa toimia lapsen kanssa, syytä olla hankkimatta niitä huollettavia. Lapsi ei voi tietää että hän tekee väärin jos aikuinen ei edes sano mitään. Jä tässä tapauksessa olis riittänyt että se saakelin "aikuinen" olis ottanut huomioon muut kanssaihmiset ja laittanut käden lapsen kiljunnan eteen ja vaimentanut sen äänen vähemmän tappavaksi. Ja minä en ollut edes lähellä silti nyt tappomigreeni ja vinkunaa korvissa. Eli ei sitten nukuta muutamana yönä. Ja koska tää tekee minut hulluksi niin voi olla että ensi kerralla minä menen kiljumaan sen huoltajan korvaan.
Terveisin vähintään kolme seuravaa vuorokautta
Kommentit (114)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on hyvää kasvatusta että lapsi ei saa sillä kiljumisella niitä kiljumiaan asioita. Siinähän huutaa. Vanhempi pysyy rauhallisena, aivan mahtavaa! Seuraavalla kauppareissulla lapsi tuskin kiljuu enää kun tietää mikä on pelin henki. Toisin kuin se jolle on annettu kiljunnasta huomiota, karkkia tai alettu itse kiljumaan että turpa kiinni. Esimerkkiä he seuraavat. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
-neljän äiti
Ei tarvitse ihmetellä miksi lapsiperheet eivät ole suosiossa. Tuollainen välinpitämättömyys muista ihmisistä on puistattavaa. Jos se "maailma" sattuu olemaan kauppa, kirjasto, kirkko, kerrostalo, bussi tms. vanhemman velvollisuus on ojentaa lastaan ja käskeä olemaan hiljaa. Vaikka ensiksi karkin voimalla, myöhemmin pelkällä sanomisella.
Lapset oppii nopeesti. Lahjo kerran karkilla hiljaseks niin varmasti huutaa joka kerta jotta saa sen karkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänään lähikaupan kssajonossa lapsi kiljui suoraa huutoa. Vanhemmat eivät reagoineet mitenkään. Jätin ostoskärryn siihen, ei pää kestänyt. Lähellä oln onneksi toinen kauppa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on hyvää kasvatusta että lapsi ei saa sillä kiljumisella niitä kiljumiaan asioita. Siinähän huutaa. Vanhempi pysyy rauhallisena, aivan mahtavaa! Seuraavalla kauppareissulla lapsi tuskin kiljuu enää kun tietää mikä on pelin henki. Toisin kuin se jolle on annettu kiljunnasta huomiota, karkkia tai alettu itse kiljumaan että turpa kiinni. Esimerkkiä he seuraavat. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
-neljän äiti
Ei tarvitse ihmetellä miksi lapsiperheet eivät ole suosiossa. Tuollainen välinpitämättömyys muista ihmisistä on puistattavaa. Jos se "maailma" sattuu olemaan kauppa, kirjasto, kirkko, kerrostalo, bussi tms. vanhemman velvollisuus on ojentaa lastaan ja käskeä olemaan hiljaa. Vaikka ensiksi karkin voimalla, myöhemmin pelkällä sanomisella.
Lapset oppii nopeesti. Lahjo kerran karkilla hiljaseks niin varmasti huutaa joka kerta jotta saa sen karkin
Niinpä, parempi antaa huutaa vaan. Kyllä ne muut asiakkaat kaikkoaa. Niin minäkin.
Vierailija kirjoitti:
tinnituksen helvetissä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillakin lapsilla auttaa huutamiseen, jos saa jotakin todella mieleistä, esim mehua, suklaata ja katsella videoita. Oisit antanut karkkia jos noin häiritsi, mutta etpä tietenkään voinut auttaa.
Miksi lasta pitää ensinnäkin palkita huonosta käyttäytymistä? Juuri tuo on huonoa vanhemmuutta. Ja kuten jo olen maininnut. En ollut lähellä, en edes tiedä mikä lapsi ja mikä huoltaja oli kyseessä. Kiljunta oli niin kova, että varmaan kuului kolmanteen kerrokseen, lapsella on Mariah Carey -kapasiteettia, valitettavasti. Tottakai lapsi huutaa jos aina saa jotain "kivaa" kun huutaa. Lapselle pitää opettaa että ei tuollainen käytös ole oikein ja jos lapsi on liian pieni ymmärtämään, huoltaja vaimentaa ääntä laittamalla äänivaimennuksen - eli käden - eteen. Se ääni vähenee kun se osuu kämmenen kuoppaan.
Ehkä tämä lapsi oli kehitysvammainen tai esim. autistinen. Ajattelisitko silloinkin samoin?
Oikeasti, ymmärrän että v*tuttaa, mutta kyllähän sä tiedät että ulkomaailmassa kuuluu ääniä, jotka voivat laukaista sun tinnituksen. Miksi et lähtenyt välittömästi kaupasta? Äläkä nyt sano, että sinulla on oikeus olla kaupassa kuulematta kiljuntaa. Ehkä on, mutta jos minulla olisi tuollainen taipumus niin en varmasti riskeeraisi migreenin puhkeamista. Vaikka äiti veisikin lapsen heti ulos niin helposti joudut kuulemaan sitä huutoa parikin minuuttia, joten aika ison riskin otat.
Hyvä huomautus. Ajattelisinko samoin. Täytyykin muistaa tämä että kyse voi olla erityislapsesta joka kommunikoi korkeilla äänillä.
Tiedän että kuuluu ääniä, harvemmin ne pääsee yllättämään kuten tänään. Hornetitkin kun on tulossa laitan jo valmiiksi kädet korville. Lähdin välittömästi, mutta se loppui jo ennenkuin pääsin kassoille. Kuten jo kirjoitin se oli yksi-kertainen jonkin verran venyytetty tapahtuma, mutta kamalan kova. Ei kai minulla ole sen enempää oikeus olla kaupassa kuin kukaan muukaan versus yhtä paljon kaikilla on oikeus olla kaupassa, en minä sitä kielläkkään. Enkä edes vaadi kenenkään poistumista kaupasta, en todellakaan. Tänään olisin vain kaivannut vaimennuksen sihen kiljaisuun. Tämä kiljaisu oli ihan omiaan, koska en ole koskaan kuullut vastaavaa kiljaisua. Olen kuulluut kiukku-huutoa ja itku-huutoa ja yleensä ne ovat olleet sellaisia useissa osissa olevia sarjoja ja saan kädet korville. Ja ne ovat huutoja. Joskus kuulen kiljaisuja junassa, mutta sielläkin se on ollut huomattavasti "vaimeampaa". En osaa selittää paremmin. Ihan kuin hirveä paniikkihätähuuto. Tai sitten se että "minä haluan jotain" / "en halua totella" / tai jotain muuta kiukkua.
Nyt kun olen saanut purkaa itseni ja hoitanut näin psykoterapiani ja pahoittanut joidenkin mieltä - pyydän heiltä vielä kerran anteeksi! - niin poistun harkitsemaan mitä taas tuli tehtyä ja kasvoinko tästä yhtään paremmaksi kiljuntaa kestäväksi hyypiöksi.
Hyvää yötä.
PS. löysin korvatulpat.
Ei nyt huutavan lapsen suun eteen kuulu kättä laittaa, mutta ymmärrän kyllä että tuollainen ottaa päähän. Itseäni ei ärsytä esim. vauvojen itku, koska se on heidän tapansa kommunikoida, mutta sellaisen uhmaikäisen kiukkurääky on hirveää kuunneltavaa. Itse veisin huutavan lapsen kaupan ulkopuolelle rauhoittumaan, jos ei meinaa millään lopettaa. Sitten sisälle tekemään ostokset loppuun.
Lasten älytön huutaminen ja juokseminen kaupoissa ja kahviloissa taas ärsyttää ihan oikeasti. Tai eniten siinä rasittavat ne vanhemmat. Monesti olen nähnyt, kun lapset törmäilevät toisiin ihmisiin, hiplaavat heidän ostoksiaan ja ties mitä, eivätkä vanhemmat ole moksiskaan! Minulta eivät omat vanhemmat sellaista pelleilyä sallineet, vaan tiukka komennus tuli aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on hyvää kasvatusta että lapsi ei saa sillä kiljumisella niitä kiljumiaan asioita. Siinähän huutaa. Vanhempi pysyy rauhallisena, aivan mahtavaa! Seuraavalla kauppareissulla lapsi tuskin kiljuu enää kun tietää mikä on pelin henki. Toisin kuin se jolle on annettu kiljunnasta huomiota, karkkia tai alettu itse kiljumaan että turpa kiinni. Esimerkkiä he seuraavat. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
-neljän äiti
Ei tarvitse ihmetellä miksi lapsiperheet eivät ole suosiossa. Tuollainen välinpitämättömyys muista ihmisistä on puistattavaa. Jos se "maailma" sattuu olemaan kauppa, kirjasto, kirkko, kerrostalo, bussi tms. vanhemman velvollisuus on ojentaa lastaan ja käskeä olemaan hiljaa. Vaikka ensiksi karkin voimalla, myöhemmin pelkällä sanomisella.
Lapset oppii nopeesti. Lahjo kerran karkilla hiljaseks niin varmasti huutaa joka kerta jotta saa sen karkin
Ihan sama. Jos et muuten hiljaiseksi saa. Lapsi pitää kasvattaa yhteisönsä jäseneksi, ei miksikään uniikiksi lumihiutaleeksi.
Tilanteessa voi edes yrittää suunnata lapsen huomion johonkin muuhun asiaan, samalla pysyen itse rauhallisena. Harmin taustalla on usein joku syy, väsymys, nälkä, tms. jonka ennakoiminen voi auttaa seuraavalla kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen saanut kärsiä niin paljon rääkyvistä lapsista ja välinpitämättömistä, töykeistä vanhemmista, että voitte olla varmoja, että minäkin hankin jonain päivänä lapsia ja tuon ne kauppoihin, busseihin ja muihin julkisiin paikkoihin riehumaan ihan muiden kiusaksi. N25
Lapsen itku/huuto on maailman ärsyttävin ääni ja se on koodattu meidän DNAhan. Jengi voi tyytyväisenä hengata Weekend festareilla kaiutinpatterin edessä, mutta silti lapsen kiljunta se vasta sattuukin korviin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on hyvää kasvatusta että lapsi ei saa sillä kiljumisella niitä kiljumiaan asioita. Siinähän huutaa. Vanhempi pysyy rauhallisena, aivan mahtavaa! Seuraavalla kauppareissulla lapsi tuskin kiljuu enää kun tietää mikä on pelin henki. Toisin kuin se jolle on annettu kiljunnasta huomiota, karkkia tai alettu itse kiljumaan että turpa kiinni. Esimerkkiä he seuraavat. Kyllä maailmaan ääntä mahtuu.
-neljän äiti
Ei tarvitse ihmetellä miksi lapsiperheet eivät ole suosiossa. Tuollainen välinpitämättömyys muista ihmisistä on puistattavaa. Jos se "maailma" sattuu olemaan kauppa, kirjasto, kirkko, kerrostalo, bussi tms. vanhemman velvollisuus on ojentaa lastaan ja käskeä olemaan hiljaa. Vaikka ensiksi karkin voimalla, myöhemmin pelkällä sanomisella.
Lapset oppii nopeesti. Lahjo kerran karkilla hiljaseks niin varmasti huutaa joka kerta jotta saa sen karkin
Lapsen pitää saada osallistua.
Kun menee lapsen kanssa kauppaan, suunnitellaan jo etukäteen mitä sieltä ostetaan. Kaupassa lapsi saa kantaa / pidellä jotain käteensä sopivaa pakettia.
Karkkia voi ostaa sen ikäisen lapsen kanssa, joka on karkkipäiväiässä. Pienten kanssa ei koskaan.
Toimi neljän lapsen kanssa.
Nälkäisiä lapsia ei pidä viedä kauppaan. Mukavuudenhaluinen vanhempi muistaa pitää evästä mukana. Jos ei ole eväitä, ja niitä tarvitaan, on asia hoidettava ennen muita ostoksia, koska nälkä on lapselle sietämättömämpää kuin aikuiselle.
Minkälaiset ihmiset antaa lapsensa kirkua ja kiljua junissa ja busseissa? Hetkelliset kiljaisut ymmärrän, mutta yhtä soittoa ilman, että vanhempi yrittää yhtään mitään. Karmeata kuunnella ja maisemien katselu ja rentoutuminen estetty itsekkäiden vanhempien takia. Lasta en syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omen 50-vuotias kahden teinin äiti. Olen liikkunut paljon eri paikoissa, mutten ole tähän kiljumiseen törmännyt. En tiedä onko kyse omasta asenteesta vai mistä.
Jos kovat/korkeat äänet aiheuttaa sulle noin isoja ongelmia niin miksi et kulje vastamelukuulokkeet/napit korvissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kun noissa tilanteissa ei auta vaikka kuinka yrittää hiljentää lapsen, todennäköisesti se kiljumalla nimenomaan haluaisi huomiota ja jos sillä saa vanhemman hermostumaan niin tasan varmasti kiljuu ens kerralla vielä enemmän.
Toinen vanhemmista kantaa lapsen pois autoon ja kaikki kivat ja mahdolliset karkit jätetään sillä kertaa väliin. Ei tarvitse tehdä tämän kuin kerran niin muksu tottelee siitä lähin. Kauppareissuilla voi alakouluikäisille muksuille vaikka tikkaria vastaan antaa jonkun "homman" mihin keskittyvät, ottavat oman pienen ostoskärryn ja sitten seuraavat, ääneen sanot listasta mitä tarvii ja kysyt siltäkin että löytyykö hyllystä. Semmoinen kaupparituaali saa ainakin ne "mää itte!"-muksut innostumaan.
Kurinpidossa on aina relevanttia pitää joku rangaistus, sen uhka pitää sen kurin yllä. Ja jos sääntöjä rikotaan niin rangaistuksen pitää aina tulla johdonmukaisesti ja automaattisesti ilman mitään tekosyitä.
Jos lapsen suuta aletaan väkivalloin tukkimaan, lapsi panikoituu vielä enemmän ja huutaa taatusti vielä enemmän. Mietipä itse, kun joku tulisi sullomaan sinun suullesi väkisin kättä. Aina lapsen vienti kaupasta pois ei ole ratkaisu. Sen sijaan lapseton mul***u pääsee helposti ulos kaupasta, jos ei kykene käsittelemään maailman ääniä. Vedä panadol nassuun ja ole hiljaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kun noissa tilanteissa ei auta vaikka kuinka yrittää hiljentää lapsen, todennäköisesti se kiljumalla nimenomaan haluaisi huomiota ja jos sillä saa vanhemman hermostumaan niin tasan varmasti kiljuu ens kerralla vielä enemmän.
Toinen vanhemmista kantaa lapsen pois autoon ja kaikki kivat ja mahdolliset karkit jätetään sillä kertaa väliin. Ei tarvitse tehdä tämän kuin kerran niin muksu tottelee siitä lähin. Kauppareissuilla voi alakouluikäisille muksuille vaikka tikkaria vastaan antaa jonkun "homman" mihin keskittyvät, ottavat oman pienen ostoskärryn ja sitten seuraavat, ääneen sanot listasta mitä tarvii ja kysyt siltäkin että löytyykö hyllystä. Semmoinen kaupparituaali saa ainakin ne "mää itte!"-muksut innostumaan.
Kurinpidossa on aina relevanttia pitää joku rangaistus, sen uhka pitää sen kurin yllä. Ja jos sääntöjä rikotaan niin rangaistuksen pitää aina tulla johdonmukaisesti ja automaattisesti ilman mitään tekosyitä.
Kärry ja omat ostokset jo paljon nuoremmalle lapselle. Eikä mitään rangaistusten uhkaa tarvita mihinkään. Lapsi haluaa, että on kivaa ja vähänkään järkevä aikuinen osaa toimia niin että kaikilla on kivaa. Pelolla ei mitään kivaa saa kenellekkään.
Vierailija kirjoitti:
Minkälaiset ihmiset antaa lapsensa kirkua ja kiljua junissa ja busseissa? Hetkelliset kiljaisut ymmärrän, mutta yhtä soittoa ilman, että vanhempi yrittää yhtään mitään. Karmeata kuunnella ja maisemien katselu ja rentoutuminen estetty itsekkäiden vanhempien takia. Lasta en syytä.
No edelleen siinä on vähän eroa onko lapsi 2.v vai eskarissa. Ja se ettei vanhempi näytä tekevän mitään ei tarkoita ettei olisi miettinyt sen olevan paras ratkaisu. Vanhempi tuntee lapsen parhaiten ja yleensä miettii pitkää strategiaa. Taaperosta ei ole taikanappulaa. Jos vaikka päikyssä huonot unet ja kyökkinyt ruokansa, niin eväistä huolimatta voi olla väsynyt. Meillä pari kertaa viikossa 40 min bussimatka on paljon pienelle, mutta joskus niin on tehtävä, kun ei ole ajokorttia. Olen hyssytellyt aina onnistuneesti, mutta tiedän että tietyssä pisteessä sille huudolle ei vaan voi mitään, jos ns. yli pääsee. Sitten on pakko antaa huutaa, kun pois ei voi jäädä motarille ja vaunuista ei voi ottaa pois. Ei minustakaan ole kiva kun lapsi huutaa, mutta niin ne vaan joskus tekee. Onnea vaan sitten pahimmille besserwissereille, kun ehkä joskus sattuukin se lapsi itselle, joka opettaa ettei se lapsen kasvatus olekaan aina niin helppoa ja kiinni siitä ’ mikset vaan tee’ asenteesta.
Minulta oli oikeasti mennä kuulo kun joku bansheen sukua oleva pikkulikka kiljui kahvilassa viereisessä pöydässä, en ole oikeasti kuullut niin korviavihlovaa ääntä lapsesta ! Vanhemmilla varmaan tinnitus,
Niin... Työpaikkani on ison marketin yhteydessä olevassa liikkeessä. Välikatto puuttuu, vain "sermi" väliseinänä. Työsuhde-etuihini kuuluu tämän kiljumisen ja huutamisen kuuleminen joka ikinen päivä.
Takuuvarmat ajat ovat klo 11-13 ja klo 15-17. Omassa mielessäni yhdistän huutoraivarit lapsen väsymykseen ja nälkään. Olisko pitänyt olla jo kotona, että lapsi ehtii ajoissa päiväunille, ennen kuikkuväsymystä? Ja iltapäivällä, tullaanko hoitopaikasta suoraan kauppaan nälkäisen lapsen kanssa? Riittäisi, kun yhden kerran ostaisi yhden päivän ruuat enemmän ja jatkossa ensin lapselle ruokaa napaan ja sitten vasta kauppaan.
Ei tarvitse ihmetellä miksi lapsiperheet eivät ole suosiossa. Tuollainen välinpitämättömyys muista ihmisistä on puistattavaa. Jos se "maailma" sattuu olemaan kauppa, kirjasto, kirkko, kerrostalo, bussi tms. vanhemman velvollisuus on ojentaa lastaan ja käskeä olemaan hiljaa. Vaikka ensiksi karkin voimalla, myöhemmin pelkällä sanomisella.