Minkä takia vanhemmat antaa lapsen kirkua kaupassa?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kun noissa tilanteissa ei auta vaikka kuinka yrittää hiljentää lapsen, todennäköisesti se kiljumalla nimenomaan haluaisi huomiota ja jos sillä saa vanhemman hermostumaan niin tasan varmasti kiljuu ens kerralla vielä enemmän. Käsi suun eteen alkaa jo nykymittapuulla olla väkivaltaa ja varma lasun aihe. En oo kyllä koskaan kuullut julkisilla paikoilla semmoista kiljumista että korvat soisi, ei kai ole mikään pakko jäädä pitemmäksi aikaa hengaamaan jonkun kiljukaulan lähelle? Ajatelkaa ne vanhemmat ei voi edes kävellä pois vaan joutuu kuuntelemaan sitä kiljumista joka päivä ja vielä toisten ihmisten pahat katseet päälle.

Auktoriteetilla meidän äiti hiljensi meitä, pelkkä katse jos riehuttiin epäsopivasti. Kyse on kasvattamisesta ja kyllä sen suun eteen voi laittaa käden niin että se huuto vaimentuu. Jos tuolla mennään että ei voi koske lapseen niin eihän sitä sitten saa ottaa sylinkään, vai!!??  En todellakaan ollut lähellä siinäpä se, enkä jäänyt hengaamaan vaan menin kassoille päin saman tien.  Mutta kun en pystynyt teleporttaamaan itseni mihinkään samalla sekunnilla kun kuulen kiljuntaa, niin vastuu on kyllä lapsen huoltajassa ei minussa. Valitettavasti korvani kärsii kovista äänistä ja mitä kimeämpi sen pahempi. Siksi en voi edes kuunnella Mariah Carytä koska se vinkuna on jotan helvetillistä. 

No saanko mäkin laittaa käden sun suun eteen kun sun valitus saa mun pään särkemään? Btw, tappomigreenissä et kykenis näpyttää tänne.

Joillakin lapsilla auttaa huutamiseen, jos saa jotakin todella mieleistä, esim mehua, suklaata ja katsella videoita. Oisit antanut karkkia jos noin häiritsi, mutta etpä tietenkään voinut auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia napata kiljuva lapsi kainaloon ja lähteä kotiin. Shoppailu loppuu välittömästi. Eihä sinne ole mitään järkeä jäädä huutavan ipanan kanssa

Joskus on pakko jatkaa homma loppuun. Toisinaan ei kauppaan yksinkertaisesti ehdi minään muuna päivänä, eikä ole muita, jotka kävisivät puolesta ja syötäväkin on. 

Sitten kipinkapin lähimpää pikku k-kauppaan, sieltä kaurahiutaleet ja maito ja viivana pois?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä niiden oli ihan pakko hakea kaurahiutaleita tai maitoa. Äiti varmaan oli yrittänyt hiljentää lasta jo aiemmin, mutta todennut pahentavansa tilannetta. Ajatteli sitten, että juostaan nyt ne kaurahiutaleet äkkiä että päästään syömään.

Niinpä tietenkin. Koskaan nämä mammat ei juokse vaan talsivat vailla mitään kiirettä.

Parastahan olisi jos pääsisi käymään kaupassa useamman perheenjäsenen kanssa, johon kuuluisi vähintään 2 aikuista. Siinä kohtaa kun mukula vetää tantereeseen eikä useista yrityksistä huolimatta lasta saa hiljaiseksi, niin ainakin toinen vanhemmista voi ottaa pennun kantoon ja lähteä odottamaan autolle että toinen saa hoidettua ostokset loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi ei kilju kaupassa, mutta kiljahtelee jos innostuu jostakin. Joskus myös joku toinen taapero "vastaa" tuohon ja oma lapsi sitten vastaa takaisin ja oravanpyörä on valmis.

Tottakai yritän hiljentää monta kertaa, jatkuvasti. Jos ei usko ensimmäisestä parista kerrasta, sitten sanon tiukemmin asiasta ja seuraavalla kerralla laitan sen käden suun eteen, vaikka pelkäänkin jonkun tekevän lasun. Yleensä lopettaa tämän jälkeen viimeistään, aika usein uskoo viimeistään kun tiukasti sanoo. Kerran on silti tämänkin hiljentämisen jälkeen jatkanut, silloin onneksi lopetti kun pysähdyttiin eikä liikuttu ennenkuin loppui kiljahtelu. 

Voiko lapselta kysyä miksi hän tekee niin ja ymmärtääkö hän kipua? Jos ymmärtää kipua voi selittää että kiljuminen oikeasti sattuu muiden korvissa. Intokiljahdukset ovat yleensä lyhyitä ja vähemmän vammauttavia, ja jos huomaan tuollaisten sarja-kiljuntojen konsertin osaan laittaa sormet korviini, mutta yllätyshyökkäyksiltä on vaikeaa suojautua. Ymmärrän oikein hyvin että yllätys se voi olla huoltajallekin, mutta jos lapsi vetää kunnon kokokeuhkojen kapasiteetilla pitkän pillin täysillä volyymillä, niin siihen pitäisi keretä reagoimaan, ellei ole jättänyt sitä lasta sinne kärryyn ja mennyt hyllyn taakse, jolloin syy on taas huoltajan, joka meni ja jätti lapsen niin että lapsen näköyhteys huoltajaan katoaa.

tinnituksen helvetissä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ottipa sua kovasti päähän 😅

Niin ottaa. Sattuu ihan helvetisti. Vieläkin ja siitä on jo monta tuntia! Ja se tekee oikeesti puoli psykoottiseksi, jos et usko mä voin kiljuu sun korvaa ja katotaan sitten onko ottamatta sun päähän.

Terveisin vähintään kolme seuravaa vuorokautta tinnituksen helvetissä.

No, nyt kun tiedät.

Käytä korvatulppia aina, jos on meteliriski.

Itse käytän aina autossa, junassa, muuallakin jos tuntuu tarpeelliselta.

T. nim. Aina soi

Mua kans nyppii. Viime kerralla siellä ei ollut yhtään kiljuvaa penskaa ihme kyllä, mutta eiköhän joku ulkomaalainen vihellellyt nuotin vierestä koko ajan. Olkaa hiljaa!

tinnitksen helvetissä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kun noissa tilanteissa ei auta vaikka kuinka yrittää hiljentää lapsen, todennäköisesti se kiljumalla nimenomaan haluaisi huomiota ja jos sillä saa vanhemman hermostumaan niin tasan varmasti kiljuu ens kerralla vielä enemmän. Käsi suun eteen alkaa jo nykymittapuulla olla väkivaltaa ja varma lasun aihe. En oo kyllä koskaan kuullut julkisilla paikoilla semmoista kiljumista että korvat soisi, ei kai ole mikään pakko jäädä pitemmäksi aikaa hengaamaan jonkun kiljukaulan lähelle? Ajatelkaa ne vanhemmat ei voi edes kävellä pois vaan joutuu kuuntelemaan sitä kiljumista joka päivä ja vielä toisten ihmisten pahat katseet päälle.

Auktoriteetilla meidän äiti hiljensi meitä, pelkkä katse jos riehuttiin epäsopivasti. Kyse on kasvattamisesta ja kyllä sen suun eteen voi laittaa käden niin että se huuto vaimentuu. Jos tuolla mennään että ei voi koske lapseen niin eihän sitä sitten saa ottaa sylinkään, vai!!??  En todellakaan ollut lähellä siinäpä se, enkä jäänyt hengaamaan vaan menin kassoille päin saman tien.  Mutta kun en pystynyt teleporttaamaan itseni mihinkään samalla sekunnilla kun kuulen kiljuntaa, niin vastuu on kyllä lapsen huoltajassa ei minussa. Valitettavasti korvani kärsii kovista äänistä ja mitä kimeämpi sen pahempi. Siksi en voi edes kuunnella Mariah Carytä koska se vinkuna on jotan helvetillistä. 

Kuule kun ne lapset ei kaikki ole samanlaisia ja niille ei toimi samat keinot. Mulla esim esikoinen on kiltti ja hiljainen lapsi, kasvattaminen on ollu helppoa hänen kohdallaan. Nuoremmalla sit taas on impulssiivisuuden kanssa ongelmia ja on todella herkkä ja ongelmainen pieni ihminen. Hänkin on toisinaan kiltti ja hiljainen, mutta esim jos se siellä kaupassa huutais niin pahin virhe jota ite voisin tehdä on se, että käyttäisin kieltosanoja saati sitten et laittaisin käden suun eteen. Ei vaan hänelle pitää selittää miksi ei voida huutaa ja jos ei kykene kuuntelemaan niin on hyvin todennäköistä, että meidän pitäis lähteä kaupasta jotta saisin sen rauhoittumaan. Mua ei siinä vaiheessa kyllä kiinnostais yhtään joku ääniherkkä asiakas vieressä. Täällä maapallolla kun on muitakin ihmisiä, kaikki erilaisia ja kaikilla omat ongelmat. Enpä mäkään siinä tahallaan lasta huudattais mutta kyllä mulle on tärkeämpää kasvattaa lapsestani terve yhteiskuntakelpoinen aikuinen niillä lastenpsykologin ohjeilla kun laittaa kättä lapseni suun eteen ettei sinun päähäsi satu.

tinnituksen helvetissä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ottipa sua kovasti päähän 😅

Niin ottaa. Sattuu ihan helvetisti. Vieläkin ja siitä on jo monta tuntia! Ja se tekee oikeesti puoli psykoottiseksi, jos et usko mä voin kiljuu sun korvaa ja katotaan sitten onko ottamatta sun päähän.

Terveisin vähintään kolme seuravaa vuorokautta tinnituksen helvetissä.

Onneksi sinä olet ollut ihan hiljaa kaupassa aina. Ihan pikkuisena jo pidit pääsi kiinni.

Nyt siirrät tuon raivosi muihin.

Psykoterapia auttaa, kela maksaa kun et itse pysty 👍

Miten muksun saa sitten hiljenemään? Jeesusteippiä suuhun kiinni lätkäistään? Kaikki ne kovapäisimmätkin penskat täytyy neljän seinän sisältä päästä ihmisten ilmoille.

tinnitksen helvetissä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kun noissa tilanteissa ei auta vaikka kuinka yrittää hiljentää lapsen, todennäköisesti se kiljumalla nimenomaan haluaisi huomiota ja jos sillä saa vanhemman hermostumaan niin tasan varmasti kiljuu ens kerralla vielä enemmän. Käsi suun eteen alkaa jo nykymittapuulla olla väkivaltaa ja varma lasun aihe. En oo kyllä koskaan kuullut julkisilla paikoilla semmoista kiljumista että korvat soisi, ei kai ole mikään pakko jäädä pitemmäksi aikaa hengaamaan jonkun kiljukaulan lähelle? Ajatelkaa ne vanhemmat ei voi edes kävellä pois vaan joutuu kuuntelemaan sitä kiljumista joka päivä ja vielä toisten ihmisten pahat katseet päälle.

Auktoriteetilla meidän äiti hiljensi meitä, pelkkä katse jos riehuttiin epäsopivasti. Kyse on kasvattamisesta ja kyllä sen suun eteen voi laittaa käden niin että se huuto vaimentuu. Jos tuolla mennään että ei voi koske lapseen niin eihän sitä sitten saa ottaa sylinkään, vai!!??  En todellakaan ollut lähellä siinäpä se, enkä jäänyt hengaamaan vaan menin kassoille päin saman tien.  Mutta kun en pystynyt teleporttaamaan itseni mihinkään samalla sekunnilla kun kuulen kiljuntaa, niin vastuu on kyllä lapsen huoltajassa ei minussa. Valitettavasti korvani kärsii kovista äänistä ja mitä kimeämpi sen pahempi. Siksi en voi edes kuunnella Mariah Carytä koska se vinkuna on jotan helvetillistä. 

Suun eteen ei todellakaan voi laittaa kättä, sen nyt sanoo järkikin. Siitä tulee lasu aivan varmasti ja syystä. 

Omille lapsilleni riitti aikanaan helposti se, että vilkaisin heihin tiukasti. Tiedän kuitenkin varsin hyvin, että tässä ei ollut kyse minun erinomaisista kasvatuskyvyistäni, vaan erittäin rauhallisista lapsista. Niinhän sitä sanotaan myös, että muiden lapsia on aina helpoin kasvattaa (vierestä neuvomalla).

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut saman ilmiön. On todella tuskastuttavaa kun kaupassa jonkun kersa kiljuu kuin syötävä. Ja vanhempi ei edes yritä hyssyttää sitä. En ymmärrä miksi lapsille voi opettaa käytöstapoja? Kaikkien olisi paljon helpompaa kuin ne ei olisi niin huonosti kasvatettuja.

Itsekin kasvatin lapseni.

Minäkin olen omat lapseni kasvattanut, mutta yksi lapsista siitä huolimatta välillä kiljui kaupassa. Kaksi lapsistamme oli aina teini-ikään asti hyvin käyttäytyviä, mutta yksi jo hyvin pienestä asti sellainen, että tiesi mitä haluaa ja jos ei saanut niin sai itkupotkuraivarit. Tätä pahensi se, että jos tälle lapselle erehtyi puhumaan ennen kun oli rauhottunut niin kiljui kaks kertaa pitempään ennen kun rauhottui ja kun oli rauhottunut niin sitten hälle voi taas puhua. Vielä aikuisenakin tämä lapsi on hyvin temperamenttinen, toisin kun sisaruksensa.

tinnituksen helvetissä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä lapsi ei kilju kaupassa, mutta kiljahtelee jos innostuu jostakin. Joskus myös joku toinen taapero "vastaa" tuohon ja oma lapsi sitten vastaa takaisin ja oravanpyörä on valmis.

Tottakai yritän hiljentää monta kertaa, jatkuvasti. Jos ei usko ensimmäisestä parista kerrasta, sitten sanon tiukemmin asiasta ja seuraavalla kerralla laitan sen käden suun eteen, vaikka pelkäänkin jonkun tekevän lasun. Yleensä lopettaa tämän jälkeen viimeistään, aika usein uskoo viimeistään kun tiukasti sanoo. Kerran on silti tämänkin hiljentämisen jälkeen jatkanut, silloin onneksi lopetti kun pysähdyttiin eikä liikuttu ennenkuin loppui kiljahtelu. 

Voiko lapselta kysyä miksi hän tekee niin ja ymmärtääkö hän kipua? Jos ymmärtää kipua voi selittää että kiljuminen oikeasti sattuu muiden korvissa. Intokiljahdukset ovat yleensä lyhyitä ja vähemmän vammauttavia, ja jos huomaan tuollaisten sarja-kiljuntojen konsertin osaan laittaa sormet korviini, mutta yllätyshyökkäyksiltä on vaikeaa suojautua. Ymmärrän oikein hyvin että yllätys se voi olla huoltajallekin, mutta jos lapsi vetää kunnon kokokeuhkojen kapasiteetilla pitkän pillin täysillä volyymillä, niin siihen pitäisi keretä reagoimaan, ellei ole jättänyt sitä lasta sinne kärryyn ja mennyt hyllyn taakse, jolloin syy on taas huoltajan, joka meni ja jätti lapsen niin että lapsen näköyhteys huoltajaan katoaa.

Hän ei vielä puhu, joten käyttää "omaa kieltään" ja joskus volyymi nousee liikaa. Ymmärtää kyllä puhetta, mutta ei malta keskittyä jos pidempään yrittää selittää jotakin, enkä usko että ihan täysin ymmärtäisi, jos yrittäisi selittää. Sitäkin olen siis yrittänyt. 

Lapseni kiljahdukset ovat tosiaan lyhyempiä kuin tuollainen kirkuminen, mutta välillä intoutuu huutamaan esim. pitkän "aaaaaaaa:n" tmv. joka nousee loppua kohden. Silloin kyllä yleensä hiljennän kädellä. Tällä hetkellä lapsi tuntuisi matkivan pikkulintujen yhtäkkisiä, korkeita "tsirppailuja".

Lasta en jätä koskaan kauas, koska siitä hän ahdistuu ja alkaa itkeä perääni. 

Vierailija kirjoitti:

Joillakin lapsilla auttaa huutamiseen, jos saa jotakin todella mieleistä, esim mehua, suklaata ja katsella videoita. Oisit antanut karkkia jos noin häiritsi, mutta etpä tietenkään voinut auttaa.

Miksi? Ei kai se kasvattaminen tai lahjonta ulkopuoliselle kuulu?

Vierailija kirjoitti:

Joillakin lapsilla auttaa huutamiseen, jos saa jotakin todella mieleistä, esim mehua, suklaata ja katsella videoita. Oisit antanut karkkia jos noin häiritsi, mutta etpä tietenkään voinut auttaa.

Miksi lasta pitää ensinnäkin palkita huonosta käyttäytymistä? Juuri tuo on huonoa vanhemmuutta. Ja kuten jo olen maininnut. En ollut lähellä, en edes tiedä mikä lapsi ja mikä huoltaja oli kyseessä. Kiljunta oli niin kova, että varmaan kuului kolmanteen kerrokseen, lapsella on Mariah Carey -kapasiteettia, valitettavasti. Tottakai lapsi huutaa jos aina saa jotain "kivaa" kun huutaa. Lapselle pitää opettaa että ei tuollainen käytös ole oikein ja jos lapsi on liian pieni ymmärtämään, huoltaja vaimentaa ääntä laittamalla äänivaimennuksen - eli käden - eteen. Se ääni vähenee kun se osuu kämmenen kuoppaan. Maalaisjärkeä ja jos ei sitä ole niin ei lapsia eikä koiria itselleen huollettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin lapsilla auttaa huutamiseen, jos saa jotakin todella mieleistä, esim mehua, suklaata ja katsella videoita. Oisit antanut karkkia jos noin häiritsi, mutta etpä tietenkään voinut auttaa.

Miksi? Ei kai se kasvattaminen tai lahjonta ulkopuoliselle kuulu?

Uhmaa tai ylipäätänsä pienten lasten huutamista ei voi kasvattaa pois, se on vain vaihe, joka täytyy kestää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia napata kiljuva lapsi kainaloon ja lähteä kotiin. Shoppailu loppuu välittömästi. Eihä sinne ole mitään järkeä jäädä huutavan ipanan kanssa

Miksi suuttua niin paljon,että varastaa toisten huutava lapsi ja viedä se kotiin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joillakin lapsilla auttaa huutamiseen, jos saa jotakin todella mieleistä, esim mehua, suklaata ja katsella videoita. Oisit antanut karkkia jos noin häiritsi, mutta etpä tietenkään voinut auttaa.

Miksi? Ei kai se kasvattaminen tai lahjonta ulkopuoliselle kuulu?

Eihän se kuulukaan. Arvostelu sen sijaan kuuluu.