Lue keskustelun säännöt.
Tukea kaksisuuntaisen mielialahäiriöisen puolisolle
surullinenYH
21.07.2019 |
Toivoisin muilta neuvoja asian käsittelyyn, koska vaimosta ei ole puhumaan mistään tähän liittyvästä ja se satuttaa. Ystävien kanssa olen puhunut, mutta jotain muuta vielä kaipaisi. Varmasti muiden vastaavia selviytymistarinoita.
Itsellä vaimon kaksisuuntainen mielialahäiriö tuli ilmi (ystävät vievät sairaalaan), kun olimme olleet yhdessä 19v ja 3 lasta. Vaimo oli sairastunut bipoon eikä kenellekkään puhunut mitään, tunsi vain olevansa elämänsä kunnossa (hypomania vaihe). Ei sairauden perusoireiden mukaan tuntenut olevansa sairas.
9kk vaimo eli omassa maailmassaan, tuhlasi rahansa, valehteli kaikille, joi paljon alkoholia, mutta vain viikonlopuisin kun lähti bilettämään ja kaikista pahinta etsi koko ajan puhelimella seksiseuraa ja niitä oli kymmeniä kun asia paljastui kuukausien jälkeen. Teki tätä siis ihan selvinpäin. Oli meillä omaakin seksielämää, mutta vähitellen se ei tuntunut vaimoa sytyttävän, koska etsi koko ajan vaarallista, moraalitonta ja likaista seksiä.
Kukaan läheisistä tai ystävistä ei olisi uskonut hänestä.
Yhtenä päivänä sain selville yhden miessekoilun niin vaimo sanoi vian olevan minussa, olen kuulemma jättänyt toisen huomiotta ja olen masentunut. Vaimon mukaan hänellä ei ole yhteisessä kodissa mitään tärkeää (3 lasta!) ja muuttaa nyt pois. Juurisyyksi paljastui myöhemmin vaimon kaksisuuntaisen mielialahäiriön hypovaihe. Eli tuossakin vaiheessa jatkoi valehteluaan ja seuraavina päivinä kävi taas uusien miehien luona. Samaan aikaan minä etsin vikoja itsestäni ja yritin niitä korjata. Varata parisuhdeteraupetin aikaa yms.
Nyt on erottu ja lapset asuvat luonani, eikä äiti voi heitä tavata ilman valvontaa, koska parantuminen ja lääkityksen kuntoon saaminen kesken. Tällä hetkellä olen väliaikaisesti YH isä. En voi lainkaan luottaa häneen missään asiassa, onhan hän valehdellut viimeiset 9kk kaiken. Vaimo on tunnekylmä eikä tunne mitään väärää teoissaan eikä osaa millään selittää niitä eikä tunnu sitä haluavankaan.
Itse jätettynä tämä on ollut todella raskasta kun on koko ajan toista ehdoitta rakastanut ja luottanut toiseen. Uskonut olevan vain väliaikainen tarve tuulettua ulkona ystävien kanssa, onhan hän hoitanut vuosia lapsia kotona. Miksi kieltää toista tapaamasta ystäviä.
Olen suunnitellut yhteistä tulevaisuutta ja panostanut siihen kaikella tekemiselläni. Nyt tunteet vaihtelevat vuoristoradan tavalla syvästä vihasta rakkauteen ja kysymykseen MIKSI?
Miksi tätä ei huomattu tai vaimo itse puuttunut asiaan kuukausia sitten ja avioliiton olisi voinut korjata, vaikka yhden syrjähypyn jälkeen.
Itsellä tosiaan myös rakkauden tunteita vaimoa kohtaan, koska pitkä onnellinen liitto takana eikä tunteita voi sammuttaa, vaikka haluaisi, niin pääsisi helpommin tästä yli. Itselläni jatkuvasti tunteet pinnassa ja kyyneleet silmässä.
Suurena tuskana yksin olemisessa pitkän avioliiton jälkeen on myös toisen aikuisen puute viereltä ja sen myötä kaiken läheisyyden menettäminen. Yksi halauskin tuntuisi hyvältä. Olen lapsia yrittänyt totuttaa halaamaan useammin, mutta se ei ole sama asia kuin rakastava puoliso rutistaisi sinua.
Käyn itse psykiatrin luona säännöllisesti, jotta pääsen tästä yli ja pysyn lasten turvana.
Päivä kerrallaan.
Kommentit (31)
Hmm...bipo II:n kanssa 15 vuotta naimisissa olleena olisin voinut antaa vertaistukea, mutta sille ei taida olla tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on toinen bipo -aviomies menossa. Ensimmäinen on jo haudassa. Kummallakaan ei ole ollut mitään pettämisjuttuja. Ensimmäinen oli lähinnä depressiivinen, pahimmillaan hypomaaninen. Kumpaakin mielialaoiretta lääkitsi alkoholilla. Joskus oli tiukkaa hypomaniassa, mutta lähinnä tuo riiteli kaikkien kanssa ja ryyppäsi rajusti. Nykyinen on rauhallista sorttia ja raitis. Hänen biponsa on paranoidia tyyppiä, mutta lääkitys ja terapia toimivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yhdessä ( valitettavasti; ihan helvetillisen raskasta ainakin minun tapauksessani) bipo - miehen kanssa.
Todellakin tunnekylmyys kuului asiaan. Voisin kertoa lukemattomia esimerkkejä.
Kaikenlaisten suurisuuntaisten muutosten teko, ”elämä uusiksi” joka kerta kun sairaus iski päälle. Tosin myöhemmin opin, että myös ne seesteisemmät vaiheet olivat osa sairautta. Silloin työnarkomania, eikä mitään muuta ollut olemassa. Edes omaa lasta.
Olisin voinut hypätä siitä junasta aikaisemmin. Ei yhteisiä lapsia. En olisi ikinä niitä siihen tehnyt.
Mun tietämillä taas ei ole manian jälkeen tietoakaan tunnekylmyydestä, pyörivät itsesyytöksissä niin että ovat romahtaneet.
Tapauksia on varmasti erilaisia. Mulla on kokemusta vain tästä yhdestä ( onneksi).
En osaa sanoa onko ykkös- vai kakkostyyppiä, mitään lääkärintodistuksia ei minulle tietenkään näytetä.
Pääongelma ei ole halauksien puute, kirjasin vain tuntemuksia mitä tulee kun jää yksin.
Jälkeenpäin turha toivoa, että joku olisi huomannut oudon käytöksen aikaisemmin. Itsekään en huomannut kuin pientä muutosta vanhoissa tavoissa, mutta eihän sitä mihinkään sairauteen osaa tavallinen pulliainen yhdistää.
Lastenvalvonta ei voi tehdä sopimusta lastentapaamisesta, koska toisen oikeustoimikelpoisuudesta ei ole lääkärin vahvistusta. Yhteisesti olemme toistaiseksi sopineet tapaamisten tapahtuvan valvotusti.
Kirjoitin tänne jos muut vastaavista selvinneet kertovat pirkkaniksissä miten jatkaa elämää ja millaisilla ajatuksilla oma pää kannattaa täyttää. Näitä jo tulikin muutamia järkeviä ehdotuksia.
Vierailija kirjoitti:
Unhoda tuo lor tto, hän ei ole sinun arvoisesi. Panosta deittailuun, kunnollinen harkittu profiili Tinderiin ja parille deittisivustolle, niin kyllä sieltä jotakin tärppää ennen pitkää.
Tee vaikka ensin feikkiprofiili Tinderiin ja tutki millaiset profiilit sinuun purevat parhaiten. Tee sitten oikea joka on yhdistelmä kaikkien näiden parhaista puolista. En viitsi antaa tarkempia ohjeita, koska kalastamme samoilla vesillä ja vinkit saattaa lukea joku muukin kuin sinä.
Olen samaa mieltä. Ei toista ihmistä voi omistaa ja entinen vaimosi on valinnut tiensä jännittävämpien miesten seurassa. Et voi asialle mitään, eikä syy ole sinussa. En olisi ollenkaan varma siitä että bipolla tai muulla mielisairaudella olisi tekemistä hänen käyttäytymisensä kanssa.
Joten unohda ja jatka elämääsi. Jos mahdollista niin muuta kauas nykyisistä ympäyröistä, niin elämäsi on helpompaa. Ja etsi uusi suhde, olkoon laastari tai ei, mutta sinun on opittava siihen että on elämää myös ilman naista jota ennen rakastit. Miehen tunteet ovat syvemmät ja on vaikea pakottaa itsensä luopumaan rakkaudesta, mutta muuta tietä ei ole. Ota huomioon miten sikatörkeästi entinen vaimosi on käyttäytynyt sinua kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilläni on kakkostyypin bipolaarihäiriö. Sain tietää tämän nimen asialle vasta vähän yli puoli vuotta sitten. Tiesin jo lapsena ettei äidillä ollut kaikki kunnossa, normaalisti äidit eivät joudu psykiatriselle osastolle hoitoon. Ensimmäisellä kerralla eivät tällaista epäilleet, mutta kuulemma on ollut nyt lääkitys jo yli 15 vuotta. Vaikeinta on yleensä juuri siinä, että itse ihminen ei tunne itseään sairaaksi ja näin ollen ei ota lääkkeitään. Äidillä on ollut hyvä lääkäri koko tämän ajan ja luottanut lääkäriin. Eli tällaista sekoilua ei ole ollut, ja lääke oikeasti on auttanut. Mietin tietysti että tämä sairaus on periytyvää. Opin jo nuorena, ettei ole häpeää hakea apua ja käydä keskusteluja psykologien kanssa. Olen käynyt monta keskustelua lapsuudestani ja se on auttanut. Varmasti löytyy, jos haluaa, myös vertaistukiryhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Unhoda tuo lor tto, hän ei ole sinun arvoisesi. Panosta deittailuun, kunnollinen harkittu profiili Tinderiin ja parille deittisivustolle, niin kyllä sieltä jotakin tärppää ennen pitkää.
Tee vaikka ensin feikkiprofiili Tinderiin ja tutki millaiset profiilit sinuun purevat parhaiten. Tee sitten oikea joka on yhdistelmä kaikkien näiden parhaista puolista. En viitsi antaa tarkempia ohjeita, koska kalastamme samoilla vesillä ja vinkit saattaa lukea joku muukin kuin sinä.
Olen samaa mieltä. Ei toista ihmistä voi omistaa ja entinen vaimosi on valinnut tiensä jännittävämpien miesten seurassa. Et voi asialle mitään, eikä syy ole sinussa. En olisi ollenkaan varma siitä että bipolla tai muulla mielisairaudella olisi tekemistä hänen käyttäytymisensä kanssa.
Joten unohda ja jatka elämääsi. Jos mahdollista niin muuta kauas nykyisistä ympäyröistä, niin elämäsi on helpompaa. Ja etsi uusi suhde, olkoon laastari tai ei, mutta sinun on opittava siihen että on elämää myös ilman naista jota ennen rakastit. Miehen tunteet ovat syvemmät ja on vaikea pakottaa itsensä luopumaan rakkaudesta, mutta muuta tietä ei ole. Ota huomioon miten sikatörkeästi entinen vaimosi on käyttäytynyt sinua kohtaan.
SINÄ et olisi ollenkaan varma?
Ja SINÄ tiedät paremmin tuon tekstinpätkän perusteella kuin AVIOMIES?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella raskasta puolisolle ja muille omaisille. Vaikka sanotaan ettei tuollainen sairaus tartu mutta kyllä se nakertaa vuosien saatossa puolison raunioiksi. Paras vaan erota 👍 Äidilläni oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja mania vaiheessa olis pitänyt ihan köysiin laittaa. Ympäri kylää hyppäsi aamusta iltaan ja osteli sitä tai tätä. Onneksi ikää oli jo 60 vuotta niin se vähän hidasti vauhtia.
Vierailija kirjoitti:
Todella raskasta puolisolle ja muille omaisille. Vaikka sanotaan ettei tuollainen sairaus tartu mutta kyllä se nakertaa vuosien saatossa puolison raunioiksi. Paras vaan erota 👍 Äidilläni oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja mania vaiheessa olis pitänyt ihan köysiin laittaa. Ympäri kylää hyppäsi aamusta iltaan ja osteli sitä tai tätä. Onneksi ikää oli jo 60 vuotta niin se vähän hidasti vauhtia.
Ei tartu, mutta taipumus kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön on voimakkaasti perinnöllinen, ja sairaus esiintyy usein suvuittain. Lapsiparat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sairauteen kuuluu vauhtiajanjakso, jolloin bibo voi saada paljon aikaiseksi, siis positiivisessa mielessä myös. Bibo uskaltaa ottaa riskejä, jaksaa painaa töitä jne, joten jossain työelämässä voi olla haluttua työvoimaa. Mutta vauhtijaksoon voi kuulua myös holtiton elämä, rahan kulutus, lainat, päihteet vaaralliset riskinotot ja noussut seksuaalisuus sekä ärtyisyys läheisiä kohtaan.
Väli-/masennusjaksolla sitten lävähtää kaikki tehty silmille ja silloin kyllä sairas on pahoillaan tehdystä, nolo ja itseensä pettynyt. Sairauksia on monen tyyppistä, joku elää jatkuvasti manian ja masennuksen vaihteluissa, joillain voi olla elämänsä aikana vain muutamia kertoja. Joillain saadaan lääkitys tasapainoon, joillain ei toimi, varsinkaan jos ei itse huolehdi lääkkeenotosta. Jotkut tunnistavat sairauden kulun ja hakeutuvat lääkäriin jotkut eivät itse huomaa mitään.
Mun mielestä tarina kuulostaa ihan todelliselta ja osin tutultakin. Puolisoni exällä sama sairaus, ja hän piinaa meitä välillä jopa useita kertoja viikossa uskomattomilla päähänpistoillaan ja juonittelullaan, ja olettaa puolisoni edelleen pelastavan hänet tilanteesta kuin tilanteesta. Tätä menoa vuosikaudet sivusta seuranneena vinkkini on: ota reilusti etäisyyttä ja siirry elämässä eteenpäin!