Ukki puhui juuri millaista elämä oli sen nuoruudessa. Miten ihmeessä nykyihminen pärjäisi sen aikaisessa maailmassa???

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ukkini taas ihmetteli sitä miksi nykyään ihmiset eivät enää naura. Hän kertoi että ennen ihmiset nauroivat paljon. He todennäköisesti siis olivat paljon onnellisempia.

Ennen myös puhuttiin työajalla enemmän. Saattoi tunnin töistä puhettakin sisältää 15min.

Osattiin ottaa elämä rennosti ja hymyillä. Nykyään ei hymyilytä kun työantaja vahtii ja vaatii ihmisiltä lähes konemaista työtahtia ja ei saa hymyillä eikä jutella.

Elämä mennyt niin kylmäksi arvoiltaan.

Ennen aina laulain työtäs tehtiin ja trala lalla lalla lei.

Sulta on sitten mennyt Chaplinin ja Niskasen elokuvat ohi silmien. Nykyaika, Nuoruuteni savotat ja Elämän vonkamies.

Realismi on realismia ja elokuvat tai kirjat on romantiikkaa.

Vielä aika paljon raskaampaa oli ristiretkeläisillä jotka kulkivat ihan jalkapatikassa kävellen yli 1000km matkan sotimaan Lähi-Itään miekoilla yms. alkeellisilla aseilla vääräuskoisia vastaan.

Nykyihminen ei voi mitenkään käsittää miten raskasta ja vaarallista on ihmiselämä ollut vielä tuhat vuotta sitten. Ukkisi elo eli keskiaikaisiin ihmisiin nähden leppoisaa ja vaaratonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma ukkini kertoi samalaista. Kun oltiin urakalla jossain niin apteekista sai jotain lääkettä joka huumasi ja vei väsymyksen. Töitä saattoi tehdä väsymättä kaksikin päivää putkeen ja ei nukuttanut.

Yleisesti töitä tehtiin koko päivän, mutta paljon rauhallisemmalla tahdilla siten että syke pysyi lepotilassa. Hikoiltu ei ellei ollut kiire tai hengenhätä.

Ennen osattiin tehdä asioita rauhallisesti säästäväisesti, koska jos kroppa väsyy ja ylikuormittuu, niin joutuu sänkypotilaaksi pitkäksi aikaa.

Samahan on urheilussakin että palautuminen on tärkeää ja jos duunaa samalla kuin nykyään eli vedetään työntekijöistä kaikki hyöty irti niin työntekijä väsyy ja elimistö menee shokkitilaan.

Eli kyllä ennen tehtiin töitä kohtuudella ja viisaasti.

Nykyään työaikojen ollessa 8h päivä, työntantajat ottaa työntekijöistä irti vähän liikaa ja yrittää rikastua muiden kustannuksella ja etenkin muiden terveyden kustannuksella.

Kannattaa hankkia sykemittari.

Ennen saatettiin työajalla ottaa viinaryyppy tai sitten niitä amfetamiinijohdannaisia sai apteekista väsymykseen. Tavallaan voiaan sanoa että ennen työmiehet olivat narkomaaneja.

Heh. Amfetamiinit huiviin eli työskenneltiin rauhallisesti ja kohtuudella.

Siis tuo huumejohdannainen eli Hota-pulveri auttoi siihenkin että 10 lapsen perheenäiti jaksoi uurastaa kellon ympäri eikö tarvinnut yöllä edes nukkua!

Tuohon aikaan kotiäiti ei kohdannut lasua, mutta nykyään narkkariäiti kokee lasun, vaikka käytännössä samasta asiasta on kyse...

Ennen asiat oli huonommin. Käsittämätöntä että tuota vanhaa aikaa ihannoidaan.

Opastetaan vähän teitä nyt. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma ukkini kertoi samalaista. Kun oltiin urakalla jossain niin apteekista sai jotain lääkettä joka huumasi ja vei väsymyksen. Töitä saattoi tehdä väsymättä kaksikin päivää putkeen ja ei nukuttanut.

Yleisesti töitä tehtiin koko päivän, mutta paljon rauhallisemmalla tahdilla siten että syke pysyi lepotilassa. Hikoiltu ei ellei ollut kiire tai hengenhätä.

Ennen osattiin tehdä asioita rauhallisesti säästäväisesti, koska jos kroppa väsyy ja ylikuormittuu, niin joutuu sänkypotilaaksi pitkäksi aikaa.

Samahan on urheilussakin että palautuminen on tärkeää ja jos duunaa samalla kuin nykyään eli vedetään työntekijöistä kaikki hyöty irti niin työntekijä väsyy ja elimistö menee shokkitilaan.

Eli kyllä ennen tehtiin töitä kohtuudella ja viisaasti.

Nykyään työaikojen ollessa 8h päivä, työntantajat ottaa työntekijöistä irti vähän liikaa ja yrittää rikastua muiden kustannuksella ja etenkin muiden terveyden kustannuksella.

Kannattaa hankkia sykemittari.

Ennen saatettiin työajalla ottaa viinaryyppy tai sitten niitä amfetamiinijohdannaisia sai apteekista väsymykseen. Tavallaan voiaan sanoa että ennen työmiehet olivat narkomaaneja.

Mun ukkini ei sietänyt juoppoja työkavereita ja sanoi johtajalle, että joko hän lähtee tai ne juopot. No, juopot lähtivät. Eli ei kaikkialla kaikki ollut kännissä. Ei ole mukavaa työskennellä huimatun tai juopon kanssa. Tuloskin kärsi.

Toisaalta ei voida sanoa että juoppo olisi ollut huono työmies. Jos annos on sopiva niin juopumus vain parantaa työtulosta ja vie kivut ja väsymyksen  pois.

Annat sellaisen mielikuvan mitä raittiusliikkeen työväenluokan vasemmistolaisuudessa ihannoidaan.

Yksilönvapaudet taas on enemmän oikeistolaista vapautta.

Ei se ketään pitäisi haitata, jos työt sujuu vaikka työmies olisikin hiprakassa. Kyseessä on yksilönvapaudet.

Yksilönvapauksia ei vasemmistopiireissä oikein ymmärretty, kun oltiin niin kollektiivisia ja ihailtiin sosialismista. Kaikkien piti olla samasta kivestä muovattuja koviksia. Tunteitakaan ei saanut näyttää ja erottua ryhmästä.

Niiden juoppojen työnjälki oli huonompaa ja yhteinen urakka sujui heidän takiaan hitaammin. Tämä oli se syy, miksi ukkini halusi heidät pois.

no vau. Ukkisi lensi varmasti taivaaseen, kun maallinen elämä päättyi?

Vaikutti muita paremmalta ihmiseltä.

Toivottavasti. Mutta hän oli tavallinen työläinen. Mutta raitis.

Pitääkö tuo raittius liittää cv:hen eräänlaisena ylennyksenä vai mikä tuossa nyt on ongelma?

Tavallisia työläisiä ne juopotkin oli ja osa varmasti oli kovempia kuin ukkisi.

Ei se juoppois kenestäkään huonoa työmiestä tee tai muutenkaan ihmistä.

Tekee. Sahaa kännissä kätensä irti.

Täysin lapsellista mustavalkoista ajattelua.

Yritä nyt jo päästä tuollaisista raittiusliikkeen vasemmistoihanteista irti.

Ennen töissä otettiin paukkuja ja shotteja, eikä se työnlaatu mihinkään kärsinyt. Päinvastoin teho ja keskittyminen parani.

Siihen aikaan oli ihan normaalia ottaa kohtuudella työaikana.

Onko tässä jotain vaikeaa hyväksyä, vai miksi asia on niin henk.kohtainen?

Yksilönvapauden kunniaan.

Se nopeus ja työnjälki oli pomostakin huonompaa.

Minusta ei ole normaalia tehdä töitä humalassa.

Mitä pahaa on vasemmistolaisessa raittiusliikkeessä. Onko se jotenkin huonompaa kuin oikeistolainen raittiusliike. Mun toinen ukkini oli nimittäin raitis ja oikeistolainen. Hänen suvussaan oli alkoholisteja ja niillä oli aikamoisia ongelmia työssään alkoholin takia.

Vaikka mitä kirjoitat, niin ei asioita voi yleistää noin. Tiedät itsekin että hyvä tekijä on hyvä ja nopea, vaikka olisi kuinka pienessä tuiterissa.

Sama pätee urheiluun.

Kovat on kovia vaikka miten olisi humalassa.

Siksi tuollainen yleistäminen on lapsellista ja antaa yksinkertaisen kuvan.

Oma pappani oli juoppo ja kova työmies. Hän oli sangen arvostettu ja voittaisi sinun ukkisi mennen tullen työelämässa sotilaspainissa. Hän oli soturi ja yksi kovin suomalainen työmies.

Miksi tätä on niin vaikea sisäistää sinne pääkoppaan?

Oikeistolaisuudessa ei mitään raittiusliikettä sellaisenaan kuin vasemmistolaisuudessa ollut.

Arvomaailma on vähän erilainen katsos.

Se että otetaan yksilönvapaudet pois on orjuuttamista ja yksilön kieltoa.. Se on työväenraittiusliikkeessä paha asia.

Ymmärrän, että rakastat ukkiasi ja hyvä niin.

Kuitenkaan juoppous ei ole hyvä asia työn eikä perheen kannalta. Iso ukkini olivat nimittäin myös juojia ja pojat valitsivat huonon esimerkin vuoksi toisen tien (toisin kuin omat veljensä)

Meillä kävi kerran työmies tekemässä pihavajaa. Siitä tuli ihan erittäin hyvä, vaikka mies joi muutaman oluen.

Sitten taas mieheni mummolassa kävi työmies maalaamassa ikkunoiden puitteet. Laseissa oli jokaisessa 5 cm maalia ja vielä epätasaisesti. Aivan siis pilalla. Oli humalassa maalaillut.

Mun isoisäni valmisti kahvipannuja työkseen. Jos hän eläisi tänä päivänä niin hän olisi miljonääri. Nykyisin huutokauppakeisarikin saa vähintään 1000 euroa/pannu.

Vierailija kirjoitti:

Kieltolaki laadittiin aikoinaan, kun tiedettiin että työmaalla rahvas juo.

Rahvas otti voittoa työmaalla, kun palkka ja työolot olivat kurjat. Rahvas tunsi että häntä hyväksikäytetään ja hänen kustannuksellaan tehdään voittoa.

Siksi parempi väki laati epäreilun lain.

Totuus on että suomalainen työmies on ennen ottanut huikkaa työajalla.

Miksi tätä totuutta yritetään peitellä?

Raittius on yleistynyt kun työolot ja palkat paranivat. Juopottelu ei vähentynyt kieltolailla vaan antamalla rahvaalle enemmän rahaa ja parantamalla työehtoja.

Nykyäänkin vaikka työolot ja ehdot ovat heikentyneet on edelleen se raitis perinne ja ihanne.

Saa nähdä miten pitkään tätä kestää, kun se on selvää että jos työläisen etuja poljetaan niin työläinen ottaa "voiton" jostain.

Työväki on aina ottanut omansa jotenkin, jos kokee ettei tämä nyt "kannata".

Minusta asia meni toisella tavalla. Eli kieltolain myötä työpaikoilla ei enää siedetty ollenkaan juopottelu, vaan sanottiin irti.

Jos töitä halusi, piti olla raittiina.

Oliko pappasi torppari? Tässä näkee miten erilaisista suvuista ja taustoista ihmiset. Itse tulen suvuista joissa on oltu varakkaita tilallisia tai kauppiaita. Sähkötkin hankittiin heti kun ne vain oli saatavilla, ja jos jotain tarvittiin niin se ostettiin kaupasta. Vaivaa tarvitsi ainoastaan nähdä työnteossa. Isoukilla itsellään oli kolme renkiä palkollisena ja Isomummalla kaksi piikaa ottolapsina. Lisäksi elättivät karjalaista evakkomuoria lapsineen ja hyvin tulivat toimeen. Isosedällä taas oli tupakkikauppa kaupungin keskustassa, hänen ansiosta meidän sukutilalle rakennettiin kylän ensimmäinen sisä wc. Mummu oli perheen ainoa lapsi mutta meni naimisiin tuon karjalaisen evakon pojan kanssa josta tuli sittemmin pappani, pappa meni töihin vaneeritehtaalle ja eteni siellä konepääliköksi. Päällysmiehenä hänellä oli hyvä palkka ja kaupungista he ostivat itselleen nykyisen kotini. Onneks pappa säästyi sodasta toisin kuin isoukki joka kaatui. Sota kun päättyi kun pappaa oltiin vasta lähettämässä rintamalle. Sanoi sitä onnekkaaksi moukan tuuriksi, hän inhosi näet sotia loppuun asti. Oli papalla kuulema serkku Amerikassa, tuon evakon puolelta. Lähti sinne kaivosmieheksi, mutta ei sen koommon kuulunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma ukkini kertoi samalaista. Kun oltiin urakalla jossain niin apteekista sai jotain lääkettä joka huumasi ja vei väsymyksen. Töitä saattoi tehdä väsymättä kaksikin päivää putkeen ja ei nukuttanut.

Yleisesti töitä tehtiin koko päivän, mutta paljon rauhallisemmalla tahdilla siten että syke pysyi lepotilassa. Hikoiltu ei ellei ollut kiire tai hengenhätä.

Ennen osattiin tehdä asioita rauhallisesti säästäväisesti, koska jos kroppa väsyy ja ylikuormittuu, niin joutuu sänkypotilaaksi pitkäksi aikaa.

Samahan on urheilussakin että palautuminen on tärkeää ja jos duunaa samalla kuin nykyään eli vedetään työntekijöistä kaikki hyöty irti niin työntekijä väsyy ja elimistö menee shokkitilaan.

Eli kyllä ennen tehtiin töitä kohtuudella ja viisaasti.

Nykyään työaikojen ollessa 8h päivä, työntantajat ottaa työntekijöistä irti vähän liikaa ja yrittää rikastua muiden kustannuksella ja etenkin muiden terveyden kustannuksella.

Kannattaa hankkia sykemittari.

Ennen saatettiin työajalla ottaa viinaryyppy tai sitten niitä amfetamiinijohdannaisia sai apteekista väsymykseen. Tavallaan voiaan sanoa että ennen työmiehet olivat narkomaaneja.

Mun ukkini ei sietänyt juoppoja työkavereita ja sanoi johtajalle, että joko hän lähtee tai ne juopot. No, juopot lähtivät. Eli ei kaikkialla kaikki ollut kännissä. Ei ole mukavaa työskennellä huimatun tai juopon kanssa. Tuloskin kärsi.

Toisaalta ei voida sanoa että juoppo olisi ollut huono työmies. Jos annos on sopiva niin juopumus vain parantaa työtulosta ja vie kivut ja väsymyksen  pois.

Annat sellaisen mielikuvan mitä raittiusliikkeen työväenluokan vasemmistolaisuudessa ihannoidaan.

Yksilönvapaudet taas on enemmän oikeistolaista vapautta.

Ei se ketään pitäisi haitata, jos työt sujuu vaikka työmies olisikin hiprakassa. Kyseessä on yksilönvapaudet.

Yksilönvapauksia ei vasemmistopiireissä oikein ymmärretty, kun oltiin niin kollektiivisia ja ihailtiin sosialismista. Kaikkien piti olla samasta kivestä muovattuja koviksia. Tunteitakaan ei saanut näyttää ja erottua ryhmästä.

Niiden juoppojen työnjälki oli huonompaa ja yhteinen urakka sujui heidän takiaan hitaammin. Tämä oli se syy, miksi ukkini halusi heidät pois.

no vau. Ukkisi lensi varmasti taivaaseen, kun maallinen elämä päättyi?

Vaikutti muita paremmalta ihmiseltä.

Toivottavasti. Mutta hän oli tavallinen työläinen. Mutta raitis.

Pitääkö tuo raittius liittää cv:hen eräänlaisena ylennyksenä vai mikä tuossa nyt on ongelma?

Tavallisia työläisiä ne juopotkin oli ja osa varmasti oli kovempia kuin ukkisi.

Ei se juoppois kenestäkään huonoa työmiestä tee tai muutenkaan ihmistä.

Miksi juopoilta huostaanotetaan lapset nykyään.

Tai päinvastoin .

Vierailija kirjoitti:

Oliko pappasi torppari? Tässä näkee miten erilaisista suvuista ja taustoista ihmiset. Itse tulen suvuista joissa on oltu varakkaita tilallisia tai kauppiaita. Sähkötkin hankittiin heti kun ne vain oli saatavilla, ja jos jotain tarvittiin niin se ostettiin kaupasta. Vaivaa tarvitsi ainoastaan nähdä työnteossa. Isoukilla itsellään oli kolme renkiä palkollisena ja Isomummalla kaksi piikaa ottolapsina. Lisäksi elättivät karjalaista evakkomuoria lapsineen ja hyvin tulivat toimeen. Isosedällä taas oli tupakkikauppa kaupungin keskustassa, hänen ansiosta meidän sukutilalle rakennettiin kylän ensimmäinen sisä wc. Mummu oli perheen ainoa lapsi mutta meni naimisiin tuon karjalaisen evakon pojan kanssa josta tuli sittemmin pappani, pappa meni töihin vaneeritehtaalle ja eteni siellä konepääliköksi. Päällysmiehenä hänellä oli hyvä palkka ja kaupungista he ostivat itselleen nykyisen kotini. Onneks pappa säästyi sodasta toisin kuin isoukki joka kaatui. Sota kun päättyi kun pappaa oltiin vasta lähettämässä rintamalle. Sanoi sitä onnekkaaksi moukan tuuriksi, hän inhosi näet sotia loppuun asti. Oli papalla kuulema serkku Amerikassa, tuon evakon puolelta. Lähti sinne kaivosmieheksi, mutta ei sen koommon kuulunut.

En oo ap, mutta mun isoisäni oli nimismiehenä ja hän kyllä ainakin rasittui valtavasti työstään henkisesti. Oli ehkä liian tunnollinen, mutta työtä oli valtavasti. Kuoli sydänkohtaukseen jo

keski-ikäisenä työikäisenä. . (Ei käyttänyt alkoholia, mutta tupakoi)

Vierailija kirjoitti:

Itse ostin ensimmäisen tietokoneen noin vuonna 1992. Se maksoi printterin kanssa 12000 mk , nykyrahassa reilut 2900 €. Printteri oli mustesuihkukirjoitin, joka tulosti sivun minuutissa. Tarvitsin sitä opintojen loppuvaiheessa.

Tosiaan ihmisten läskistyminen on merkki elämän helpottamisesta. Vielä 1970- ja -80- luvullakin ihmiset olivat suhteellisen hoikkia. Jonkun näyttelijän muistaa lihavana ja nyt kun katsoo noita vanhoja juttuja, on tuolloinen läskinä pidetty vain hieman tukeva. Toisten läskittely on kyllä kolahtanut sitten omaan nilkkaan.

80-90 luvun taitteessa tietokone, näyttö ja matriisiprintteri maksoi 24000 mk.

Vierailija kirjoitti:

Mun isoisäni valmisti kahvipannuja työkseen. Jos hän eläisi tänä päivänä niin hän olisi miljonääri. Nykyisin huutokauppakeisarikin saa vähintään 1000 euroa/pannu.

Eivät ne SILLOIN mitään hinnakasta antiikkia olleetkaan , vaan ihan tavallisia kotitalouden ja  joka keittiön käyttöesineitä.

Takavuosien 11 tunnin työpäivistä puhuvat eivät ota huomioon sitä, että työtahti ei ollut nykyisenlaisensa. Tehtaan lattialle saatettiin heittäytyä päivälevolle. Kaupan myyjätär ehti turinoida tuttujen asiakkaiden kanssa. Yleensä ei tarvinnut kuluttaa kahta tuntia päivässä työmatkoihin.

Itse aloitin ansiotyöt vasta 80-luvun alussa, ja kyllä silloin oli leppoisaa ja rauhallista nykyiseen verattuna. Paljon töitä, joissa lähinnä odoteltiin, sattuuko joku asiakas tulemaan. Kaiken mitä teki, ehti tehdä kunnolla.

Ennen vanhaan työstä näki nopeasti oman työn tuloksen ja sillä oli selkeä tarkoitus. Täytyy pilkkoa klapeja, että saadaan talo lämpimäksi, täytyy kalastaa, että saa ruokaa... Silloin ei myöskään ehdi ajatella liikoja, kun keskittyy perustarpeiden täyttämiseen ja yksinkertaisiin asioihin. Nykyään työpaikkoja on paljon erilaisia ja kaikesta ei näe suoraan tulosta tai ei löydä sen tarkoitusta. Lisäksi tuollainen fyysinen työ ei vaadi hirveästi ajattelua, kun nykyään täytyy osata, sitä, tätä ja tuota ja olla kunnin moniosaaja. Kyllä ihminen sopeutuu äärimmäisiinkin oloihin, myös nykyihmiset, jos sellaisiin joutuisi. Toki ennen myös oli enemmän tabu puhua jaksamisongelmista.

Jaa, isovanhemmista toiset eli herraskaiselämää suuressa kaupunkikodissa kerrostalossa, toisilla oli maatalo ja iso tontti jne. Sata kertaa parempi elintaso kuin minulla. Eli olisin pärjännyt paljon paremmin kuin nyt. Syntyneet 20-30- luvuilla.

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiintoista mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt. Toivottavasti seuraava sukupolvi ei joudu tekemään edes 8 tuntisia päiviä vaan asiat menee eteenpäin ja mielellään parempaan suuntaan kaikkien kannalta.

Työpäivän lyheneminen laiskistaa ihmisiä, joten ainakaan tuosta 8-tunnista ei pitäisi enää lyhentää työpäivää. Se veisi huonompaan suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan mielenkiintoista mutta ennen oli ennen ja nyt on nyt. Toivottavasti seuraava sukupolvi ei joudu tekemään edes 8 tuntisia päiviä vaan asiat menee eteenpäin ja mielellään parempaan suuntaan kaikkien kannalta.

Työpäivän lyheneminen laiskistaa ihmisiä, joten ainakaan tuosta 8-tunnista ei pitäisi enää lyhentää työpäivää. Se veisi huonompaan suuntaan.

Tästä asiasta on kyllä ihan päinvastaisia tutkimustuloksia. Kuudessa tunnissa ehtii saada aikaan jokseenkin saman kuin kahdeksassakin.

Itse kyllä tekisin mielelläni pitkää päivää, sillä käynnistyn niin hitaasti. Työpäivä tuntuu päättyvän juuri kun olen päässyt kunnolla vauhtiin. Useimmilla lienee toisin.

Mummo kertoi vasta ikää omasta lapsuudestaa. Tuolloin elettiin vuotta 1950, mummoni asui silloinHelsingissä. Tuolloin oli vielä heinäkuussakin niin kovat pakkaset ja lunta korviin asti että kouluun oli pakko hiihtää joka aamu. Helsingin keskusta oli tuolloin vielä kesyttämätöntä korpea, joten siinä aamuyön tunteina mummo hiihti joka aamu tunnollisesti kouluun pilkkopimeässä vaikka sudet roikkui jatkuvasti kannoilla ja jostain metsän siimeksestä kuului jääkarhun murinaa. Kouluun oli aina monen päivän hiihtomarka eikä arkipäivinä lähdetty kotiin ollenkaan vaan koulussa opiskeltiin toimekkaasti 30 tuntia putkeen jokaisena 10 päivänä viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vieläkin vaikeampia aikoja on ollut maailmassa, ja aina ihmiskunta on vaan selvinnyt.

Kun ei tiedä, millainen on tulevaisuuden maailma, elää siinä missä elää ja se on ihan normaalia.  Eikä tuo nyt mitään kamalaa ollut.  

Sehän täysin suhteellista  mihin ihminen on tottunut ja pitää itsestään selvänä. Nykynuorison lienee vaikea kuvitella maailmaa ilman nettiä ja älypuhelimia ja sitä että tieto on pitänyt etsiä kirjoista ja lehdistä lukemalla eikä vain googlamalla.  Samoin suomalaisten keskimääräinen koulutustaso on huomattavasti noussut 1950-lukuun verrattuna, jolloin ylioppilaita pidettiin "oppineina miehinä"  ja tulevina herroina, joita odotti mukavat sisätyöt. Varmaan 1990-luvun lamasta lähtien eivät maisterin tai edes tohtorin paperit ole enää taanneet hyviä työpaikkoja, vaikka toki hyvä koulutus avaa yksilölle enemmän mahdollisuuksia kuin pelkän peruskoulun käyminen.

Juopothan voi olla kovia tekemään töitä. Ne tosin tekee sitä vain selvin päin. Kun viina alkaa viedä miestä, ei se silloin töihin mene, kun viikonpäivätkin on silloin hukassa. Tuolle yhdelle juoppoutta ihannoivalle toivon humalaista kirurgia ja taksikuskia omalle kohdalle.