Entiset koulukiusaajat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena ilkeä p*skiainem on aikuisenakin ilkeä p*skiainen.

Tämä ei yksinkertaisesti ole totta. Joku on, joku toinen ei. Miten joku voi edes tosissaan kirjoittaa jotain noin yleistävää?

Jos koskaan ei kasva aikuiseksi maailma on noin mustavalkoinen. Valitettavasti vain silloin on vaikea elää mailmassa joka sisältää kaikkien satekaarenvärien lukemattomia erilaisia sävyjä.

Vierailija kirjoitti:

Oletteko oikeasti sitä mieltä että jopa ihan pienenä lapsena muita kiusannut ei ansaitse koskaan ikinä uutta mahdollisuutta, ja "kerran kiusaaja aina kiusaaja" vaikka kuinka olisi elänyt valtaosan elämästään kiusaamatta yhtään ketään? Aika sairas ajatusmaailma. Kiusaaminen on aina väärin, mutta aste-eroja siinäkin silti on, ja esim. sillä kiusaajan iällä on paljon merkitystä.

Terv. ala-asteella erästä ihmistä kiusannut, myöhemmin koulussa itse kiusatuksi joutunut. Kiusaaminen kaduttaa edelleen vaikka olin tyyliin 7-8 -vuotias silloin, ja anteeksikin olen pyytänyt ihan aikuisiällä. Ja minun tapauksessani kerran kiusaaja, KERRAN kiusaaja. Ei koskaan enää uudestaan.

Psykologien mukaan jos yläkouluiässä kiusaa systemaattisesti, on persoonsllisuudessa jotain vikaa. Toki eroa on 7v vai 16v. Ja sinä olet pyytänyt anteeksi ja kadut, joten et kuulu kerran kiusaaja, aina kiusaaja tyyppiin.

Minua kiusannut henkilö kirjoittaa nykyään tervehenkisiä nuortenromaaneja ja esiintyy jonkinlaisena koulukiusattujen suojelupyhimyksenä. V'tun tekopyhä k*sipää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletteko oikeasti sitä mieltä että jopa ihan pienenä lapsena muita kiusannut ei ansaitse koskaan ikinä uutta mahdollisuutta, ja "kerran kiusaaja aina kiusaaja" vaikka kuinka olisi elänyt valtaosan elämästään kiusaamatta yhtään ketään? Aika sairas ajatusmaailma. Kiusaaminen on aina väärin, mutta aste-eroja siinäkin silti on, ja esim. sillä kiusaajan iällä on paljon merkitystä.

Terv. ala-asteella erästä ihmistä kiusannut, myöhemmin koulussa itse kiusatuksi joutunut. Kiusaaminen kaduttaa edelleen vaikka olin tyyliin 7-8 -vuotias silloin, ja anteeksikin olen pyytänyt ihan aikuisiällä. Ja minun tapauksessani kerran kiusaaja, KERRAN kiusaaja. Ei koskaan enää uudestaan.

Psykologien mukaan jos yläkouluiässä kiusaa systemaattisesti, on persoonsllisuudessa jotain vikaa. Toki eroa on 7v vai 16v. Ja sinä olet pyytänyt anteeksi ja kadut, joten et kuulu kerran kiusaaja, aina kiusaaja tyyppiin.

Kiitos kun vastasit. Tällaisten keskustelujen lukeminen satuttaa minua aina jollain tasolla, kun armoa ei tunnu keneltäkään koskaan heruvan. Se ottaa koville, koska soimaan itseäni edelleen siitä että olen ollut niin typerä lapsi että olen kiusannut toista ihmistä. Varsinkin kun tiedän itsekin miltä se tuntuu, jouduttuani itse kohteeksi yläasteella ja lukiossa. Kiusaamista ei pidä ymmärtää, mutta olisi hyvä edes tiedostaa että jotkut myös pyytävät anteeksi ja katuvat loppuelämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Olin ikävä kyllä kiusaaja ala-asteella - nykyään kiltti, pidetty ja empaattinen ihminen, joka ei koskaan loukkaisi ketään tarkoituksella.

Yhtään vähättelemättä kiusaamisen kauheutta, en myöskään hyväksy sitä että kaikki LAPSINA toisia kiusanneet niputetaan yhteen pinoon, ja julistetaan kaikki suunnilleen parantumattomasti mieleltään sairaiksi psykopaateiksi. Tällaisia mielipiteitä näkee mm. av:lla aika usein.

Todellisuudessa jokainen ihminen on yksilö. Ja virheistään voi myös oppia. Itse en ainakaan suostu leimaamaan itse itseäni huonoksi ihmiseksi lopuksi ikää lapsuuden tekojen takia, sillä en yksinkertaisesti enää ole huono ihminen.

Samaa mieltä tuosta kaikkien kiusaajien niputtamisesta pahoiksi. Meillä oli koulussa yksi todella ylipainoinen poika, jolla oli painonsa takia riski joutia kiusatuksi. Hän "ratkaisi" tämän asian siirtämällä huomion muihin eli kiusaamalla itse muita ja tekemällä näistä ihmisistä myös muiden kiusaajien kohteita.

Myös se tässäkin keskustelussa todettu asia, että monet entiset kiusaajat ovat nykyään melkein katuojassa elämänsä kanssa myös kielii siitä, että ehkä kaikilla ei ole ollut kotona asiat kunnossa ja reagointi asiaan on ollut kiusaaminen.

Mikään syy ei tietysti oikeuta kiusaamista. Kuitenkin monesti se syy kiusaamiseen saattaa olla myös se, että kiusaajalla itsellään on ongelmia elämässään tai itsetunnossaan. Monet lapset ja nuoret tekevät typeriä ratkaisuja ja reagoivat asioihin typerästi. Virheistään voi oppia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ikävä kyllä kiusaaja ala-asteella - nykyään kiltti, pidetty ja empaattinen ihminen, joka ei koskaan loukkaisi ketään tarkoituksella.

Yhtään vähättelemättä kiusaamisen kauheutta, en myöskään hyväksy sitä että kaikki LAPSINA toisia kiusanneet niputetaan yhteen pinoon, ja julistetaan kaikki suunnilleen parantumattomasti mieleltään sairaiksi psykopaateiksi. Tällaisia mielipiteitä näkee mm. av:lla aika usein.

Todellisuudessa jokainen ihminen on yksilö. Ja virheistään voi myös oppia. Itse en ainakaan suostu leimaamaan itse itseäni huonoksi ihmiseksi lopuksi ikää lapsuuden tekojen takia, sillä en yksinkertaisesti enää ole huono ihminen.

Samaa mieltä tuosta kaikkien kiusaajien niputtamisesta pahoiksi. Meillä oli koulussa yksi todella ylipainoinen poika, jolla oli painonsa takia riski joutia kiusatuksi. Hän "ratkaisi" tämän asian siirtämällä huomion muihin eli kiusaamalla itse muita ja tekemällä näistä ihmisistä myös muiden kiusaajien kohteita.

Myös se tässäkin keskustelussa todettu asia, että monet entiset kiusaajat ovat nykyään melkein katuojassa elämänsä kanssa myös kielii siitä, että ehkä kaikilla ei ole ollut kotona asiat kunnossa ja reagointi asiaan on ollut kiusaaminen.

Mikään syy ei tietysti oikeuta kiusaamista. Kuitenkin monesti se syy kiusaamiseen saattaa olla myös se, että kiusaajalla itsellään on ongelmia elämässään tai itsetunnossaan. Monet lapset ja nuoret tekevät typeriä ratkaisuja ja reagoivat asioihin typerästi. Virheistään voi oppia.

Entäs ne ihan tavalliset, normaaleista oloista tulevat nuoret, jotka ok-lähtökohdistaan huolimatta kiusaavat? Kiusaajien joukossa on jopa hyvin paljon suosittuja, koulussa menestyviä nuoria, jotka ovat opettajienkin suosiossa. Miten tällaisiin tulisi suhtautua? Kaikki kiusaajat eivät ole huonoista kotioloista tulevia tarkkislaisia. 

Meidän tyttöä kiusasivat rikkaiden perheiden suositut tytöt. Ovat menestyneitä mutta ilkeitä.

Odotan täällä päivittäin että tulisi taas jokin aloitus Saara Aallosta, niin pääsisin toteuttamaan vanhaa itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsena ilkeä p*skiainem on aikuisenakin ilkeä p*skiainen.

Tämä ei yksinkertaisesti ole totta. Joku on, joku toinen ei. Miten joku voi edes tosissaan kirjoittaa jotain noin yleistävää?

Niin pitäisi tarkentaa "teininä".

No ei välttämättä noinkaan. Teini-ikä on vaikea ikä eikä teinienkään aivot ole vielä täysin kehittyneet esimerkiksi impulssikontrollin osalta. Omaa empatiakykyä voi kehittää ja ihminen voi muuttua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hävettää kouluaikainen minäni. Sain kyllä takaisinkin, nyt tuntuu, että ansaitusti. Enää en tekisi niin.

Mitä teit kouluaikana?

Auoin päätä muutamille tyypeille näiden ”vioista”. Sain kyllä joskus itsekin joskus turpaani ja minunkn ominaisuuksista auottin päätä. Nyt en enää tekisi niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ikävä kyllä kiusaaja ala-asteella - nykyään kiltti, pidetty ja empaattinen ihminen, joka ei koskaan loukkaisi ketään tarkoituksella.

Yhtään vähättelemättä kiusaamisen kauheutta, en myöskään hyväksy sitä että kaikki LAPSINA toisia kiusanneet niputetaan yhteen pinoon, ja julistetaan kaikki suunnilleen parantumattomasti mieleltään sairaiksi psykopaateiksi. Tällaisia mielipiteitä näkee mm. av:lla aika usein.

Todellisuudessa jokainen ihminen on yksilö. Ja virheistään voi myös oppia. Itse en ainakaan suostu leimaamaan itse itseäni huonoksi ihmiseksi lopuksi ikää lapsuuden tekojen takia, sillä en yksinkertaisesti enää ole huono ihminen.

Samaa mieltä tuosta kaikkien kiusaajien niputtamisesta pahoiksi. Meillä oli koulussa yksi todella ylipainoinen poika, jolla oli painonsa takia riski joutia kiusatuksi. Hän "ratkaisi" tämän asian siirtämällä huomion muihin eli kiusaamalla itse muita ja tekemällä näistä ihmisistä myös muiden kiusaajien kohteita.

Myös se tässäkin keskustelussa todettu asia, että monet entiset kiusaajat ovat nykyään melkein katuojassa elämänsä kanssa myös kielii siitä, että ehkä kaikilla ei ole ollut kotona asiat kunnossa ja reagointi asiaan on ollut kiusaaminen.

Mikään syy ei tietysti oikeuta kiusaamista. Kuitenkin monesti se syy kiusaamiseen saattaa olla myös se, että kiusaajalla itsellään on ongelmia elämässään tai itsetunnossaan. Monet lapset ja nuoret tekevät typeriä ratkaisuja ja reagoivat asioihin typerästi. Virheistään voi oppia.

Entäs ne ihan tavalliset, normaaleista oloista tulevat nuoret, jotka ok-lähtökohdistaan huolimatta kiusaavat? Kiusaajien joukossa on jopa hyvin paljon suosittuja, koulussa menestyviä nuoria, jotka ovat opettajienkin suosiossa. Miten tällaisiin tulisi suhtautua? Kaikki kiusaajat eivät ole huonoista kotioloista tulevia tarkkislaisia. 

Tietenkin noita on, ja sellaisiakin jotka jatkavat läpi elämänsä kiusaamista. Ja paha se on suoraan sanoa miksi kukakin kiusaa, kuka lopettaa ja katuu ja kuka tyytyväisenä jatkaa samalla tiellä. Aito kiusaaja voi olla hyvinkin viehättävä ja tehdä kiusaamissyytösten toteennäyttämisen vaikeaksi.

Ajatus vain oli että niitä ei-sairaita kiusaajiakin on, joilla on taustalla jotain pahoja ongelmia, tai sitten vain ohi menevää kypsymättömyyttä, joka ilmenee noin ikävällä ja vahingollisella tavalla. Keskustelu ei oikein pysy tasokkaana eikä realistisena jos se täyttyy "kerran sairas kiusaaja aina sairas kiusaaja!!!!" -hokemista.

Olin koulukiusaaja koko ala- ja yläasteeni. En ole ylpeä asiasta, mutta en ole ikinä kokenut minkäänlaista empatiaa ketään ihmistä kohtaan, enkä tiedä mistä se johtuu. Eläimien kärsimys tuntuu minusta hyvin pahalta mutta jostain syystä ihmisten rääkkäys/nöyryytys on minulle lähinnä hauskaa viihdettä ja kiusasin koulussa  ihmisiä pelkästään hauskuuttaakseni itseäni. 

Aikuisiällä kärsin paljon yksinäisyydestä koska aikuisiällä muiden ihmisten ei ole pakko viettää aikaa kaltaiseni täysien mulkkujen seurassa, toisin kuin peruskoulussa. Nyt koetan 35-vuotiaana opetella kuinka puhua ihmisille ja olla mukava ihmisiä kohtaan jotta  saisin heidät tykkäämään itsestäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ikävä kyllä kiusaaja ala-asteella - nykyään kiltti, pidetty ja empaattinen ihminen, joka ei koskaan loukkaisi ketään tarkoituksella.

Yhtään vähättelemättä kiusaamisen kauheutta, en myöskään hyväksy sitä että kaikki LAPSINA toisia kiusanneet niputetaan yhteen pinoon, ja julistetaan kaikki suunnilleen parantumattomasti mieleltään sairaiksi psykopaateiksi. Tällaisia mielipiteitä näkee mm. av:lla aika usein.

Todellisuudessa jokainen ihminen on yksilö. Ja virheistään voi myös oppia. Itse en ainakaan suostu leimaamaan itse itseäni huonoksi ihmiseksi lopuksi ikää lapsuuden tekojen takia, sillä en yksinkertaisesti enää ole huono ihminen.

Samaa mieltä tuosta kaikkien kiusaajien niputtamisesta pahoiksi. Meillä oli koulussa yksi todella ylipainoinen poika, jolla oli painonsa takia riski joutia kiusatuksi. Hän "ratkaisi" tämän asian siirtämällä huomion muihin eli kiusaamalla itse muita ja tekemällä näistä ihmisistä myös muiden kiusaajien kohteita.

Myös se tässäkin keskustelussa todettu asia, että monet entiset kiusaajat ovat nykyään melkein katuojassa elämänsä kanssa myös kielii siitä, että ehkä kaikilla ei ole ollut kotona asiat kunnossa ja reagointi asiaan on ollut kiusaaminen.

Mikään syy ei tietysti oikeuta kiusaamista. Kuitenkin monesti se syy kiusaamiseen saattaa olla myös se, että kiusaajalla itsellään on ongelmia elämässään tai itsetunnossaan. Monet lapset ja nuoret tekevät typeriä ratkaisuja ja reagoivat asioihin typerästi. Virheistään voi oppia.

Entäs ne ihan tavalliset, normaaleista oloista tulevat nuoret, jotka ok-lähtökohdistaan huolimatta kiusaavat? Kiusaajien joukossa on jopa hyvin paljon suosittuja, koulussa menestyviä nuoria, jotka ovat opettajienkin suosiossa. Miten tällaisiin tulisi suhtautua? Kaikki kiusaajat eivät ole huonoista kotioloista tulevia tarkkislaisia. 

Se, että joku tulee keskiluokkaisesta tai rikkaasta perheestä ei tarkoita, että perheessä olisi kaikki hyvin. Noissa piireissä ne ongelmat vaan osataan piilottaa paremmin hienojen kulissien taakse. Jollekin teinille, joka ei vielä osaa käsitellä tunteitaan, jo vanhempien avioero tai piilotettu alkoholismi voi olla kova paikka ja näkyä erilaisena ongelmaisena käytöksenä. Toki osa ihmisistä on vaan huonisti kasvatettuja tai muuten k×sipäitä. Mutta kyllä osa heistäkin voi kokea jonkin ahaa-elämyksen, kehittää luonnettaan ja muuttua. Osa jää toki k×sipäiksi, eikä kadu tekojaan.

Sitä en osaa sanoa, miten tähän pitää suhtautua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ikävä kyllä kiusaaja ala-asteella - nykyään kiltti, pidetty ja empaattinen ihminen, joka ei koskaan loukkaisi ketään tarkoituksella.

Yhtään vähättelemättä kiusaamisen kauheutta, en myöskään hyväksy sitä että kaikki LAPSINA toisia kiusanneet niputetaan yhteen pinoon, ja julistetaan kaikki suunnilleen parantumattomasti mieleltään sairaiksi psykopaateiksi. Tällaisia mielipiteitä näkee mm. av:lla aika usein.

Todellisuudessa jokainen ihminen on yksilö. Ja virheistään voi myös oppia. Itse en ainakaan suostu leimaamaan itse itseäni huonoksi ihmiseksi lopuksi ikää lapsuuden tekojen takia, sillä en yksinkertaisesti enää ole huono ihminen.

Samaa mieltä tuosta kaikkien kiusaajien niputtamisesta pahoiksi. Meillä oli koulussa yksi todella ylipainoinen poika, jolla oli painonsa takia riski joutia kiusatuksi. Hän "ratkaisi" tämän asian siirtämällä huomion muihin eli kiusaamalla itse muita ja tekemällä näistä ihmisistä myös muiden kiusaajien kohteita.

Myös se tässäkin keskustelussa todettu asia, että monet entiset kiusaajat ovat nykyään melkein katuojassa elämänsä kanssa myös kielii siitä, että ehkä kaikilla ei ole ollut kotona asiat kunnossa ja reagointi asiaan on ollut kiusaaminen.

Mikään syy ei tietysti oikeuta kiusaamista. Kuitenkin monesti se syy kiusaamiseen saattaa olla myös se, että kiusaajalla itsellään on ongelmia elämässään tai itsetunnossaan. Monet lapset ja nuoret tekevät typeriä ratkaisuja ja reagoivat asioihin typerästi. Virheistään voi oppia.

Entäs ne ihan tavalliset, normaaleista oloista tulevat nuoret, jotka ok-lähtökohdistaan huolimatta kiu1saavat? Kiusaajien joukossa on jopa hyvin paljon suosittuja, koulussa menestyviä nuoria, jotka ovat opettajienkin suosiossa. Miten tällaisiin tulisi suhtautua? Kaikki kiusaajat eivät ole huonoista kotioloista tulevia tarkkislaisia. 

Miksi heihin pitäisi suhtautua jotenkin?

Useinpia kiusaajiani itse nykyisin tapaan niin harvoin että ei minun heihin tarvitse suhtautua mitenkään ja jos tapaan suhtaudun kuten muihinkin tapaaminii ihmisiin. Jos on tarpeen tervehdin jos on tarpeen tehdä esim. työ merkeissä yhteistyötä teen. En minä ainakaan edes ehtisi miettimään kaikista tapaamistani ihmisistä luokittele ko tämän kiusaajaksi vai joksikin muuksi.

Mahtaa olla hienoa muistella vanhoja vääryyksiä. Ja että joku 14 vuotias yhtäkkiä onkin ihan aikuinen tässä asiassa, mutta ei missään muussa. Ihan murrosikäinen se on. Vai antaisitko ajokortin tai äänestää? Et.

Nämä uhrit kuulostavat aika lapsellisilta, hakevat vaan syypäitä siihen miksi ovat ihan itse elämänsä ryssineet.

Ja ennen kuin se yksi hullu innostuu, minä en ollut kiusaaja, vaan minuakin kiusattiin. Mutta en tajua mitä saa ikivanhoissa pahoissa asioissa rypemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että useimmat kiusaajat eivät edes tajua tai muista kiusanneensa. Heille kyse oli vain harmittomasta huvista. :(

Olen ylpeä itsestäni. Olen hyvässä työssä, asunto on jo maksettu, kiva perhe ja mukavat harrastukset. Töitä tein perse ruvella kymmenen vuotta mut nyt on jo helpompaa ja ikää on vasta 41.

Meidän luokan kiusatut ovat edelleen lihavia inisijöitä jotka eivät edelleenkään viitsi tehdä mitään itsensä tai muiden hyväksi.

Mutta sinä teit kaikkesi heidän hyväkseen jo koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen, että useimmat kiusaajat eivät edes tajua tai muista kiusanneensa. Heille kyse oli vain harmittomasta huvista. :(

Olen ylpeä itsestäni. Olen hyvässä työssä, asunto on jo maksettu, kiva perhe ja mukavat harrastukset. Töitä tein perse ruvella kymmenen vuotta mut nyt on jo helpompaa ja ikää on vasta 41.

Meidän luokan kiusatut ovat edelleen lihavia inisijöitä jotka eivät edelleenkään viitsi tehdä mitään itsensä tai muiden hyväksi.

Mutta sinä teit kaikkesi heidän hyväkseen jo koulussa.

En koskaan myöskään jäänyt odottamaan että he olisivat tehneet jotakin minun hyväkseni. Sitä kuten laihduttamistakin sai odottaa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Mahtaa olla hienoa muistella vanhoja vääryyksiä. Ja että joku 14 vuotias yhtäkkiä onkin ihan aikuinen tässä asiassa, mutta ei missään muussa. Ihan murrosikäinen se on. Vai antaisitko ajokortin tai äänestää? Et.

Nämä uhrit kuulostavat aika lapsellisilta, hakevat vaan syypäitä siihen miksi ovat ihan itse elämänsä ryssineet.

Ja ennen kuin se yksi hullu innostuu, minä en ollut kiusaaja, vaan minuakin kiusattiin. Mutta en tajua mitä saa ikivanhoissa pahoissa asioissa rypemisestä.

No ei se nyt ihan noin yksioikoista ole. On varmasti vaikea rakentaa edes kohtalaista itsetuntoa, jos on ollut tosi rankasti kiusattu ja jäänyt koko kouluajaksi yksin ilman yhtään ystävää. Noiden asioiden käsittely ilman apua tai positiivisia kokemuksia on vaikeaa. Kyllähän se helposti vaikuttaa tulevaan elämään.

En näin nelikymppisenä ymmärrä, miten tämän ikäiset jaksaa vatvoa jotain koulukiusaamisjuttuja edelliseltä vuosituhannelta. En ollut kiusaaja enkä kiusattu. Ihmisen elämässä tapahtuu kaikenlaisia asioita, ne voi käydä läpi terapiassa ja jatkaa elämää.

Joskus tuntuu, että tietynlainen persoona jatkaa valitusta hautaan asti. Jos ei kiusaaminen niin sitten joku muu.

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajat (ja nyt puhun systemaattisista kiusaajista, en jostain satunnaisesta päänaukojasta) kerää jo pennusta asti vihamiehiä itselleen. Luulevat, että pääsevät kuin koirat veräjässä, ja oikessahan he ovat. Sillä kiusaamisen kohteet valitaan huolellisesti, sellaisia joilla ei ole isoa tukiverkkoa ympärillään tai sosiaalista lahjakkuuta ihmisten manipulointiin. Sehän näissä kiusaajissa iljettääkin eniten. Se raukkamaisuus ja suunitelmallisuus.

Kiusattuja kehotan pitämään naamat ja nimet muistuissa ja ilmoittaa vähintään sosiaalisessa mediassa ko henkilöiden kiusaamishistoria. Se on kiusattujen raskas velvollisuus, niin kauan kuin niin ei tehdä, penskat luulee, ettei kiusaamisesta ole mitään seuraamuksia. Tehokkain ase kiusaamista vastaan olisi laittaa joko koulut tai kiusaajien vanhemmat rahallisesti vastuuseen, niin eiköhän silloin alkaisi 'penskat kuriin' -kampanja alta aikayksikön, kun äiskän ja iskän rahat olisi vaarassa. Mutta eihän sellaiseen koskaan ryhdytä.

Tekee vain itsestään reppanan