Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa koirarotuja, joita EI ole jalostettu pilalle?
Koiran hankintaa alettu harkita, toki vasta alustavasti kun ei ole tätä pidemmälle päästy.
Jokaisen kiinnostavan rodun kohdalla on nimittäin tullut ilmi, että kyseinen rotu on pilattu jalostamalla ja kärsii ties mistä vaivoista ja sairauksista sen takia.
Onko olemassa oikeasti terveitä koirarotuja?
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Koirarotu tulisi ensisijaisesti valita käyttötarkoitukseen sopivaksi. Terveys on toki tärkeää, mutta sen tervenkin koiran saa helposti pilattua valitsemalla väärän rodun väärään paikkaan.
Jonkun sähikäiseksi jalostetun bortsun kun hankkii sohvaperunaksi, niin viimeistää teini-iässä se on kodinvaihtaajna "kun se on niin mahdoton". Sama jossain laumanvartijoissa kerrostalossa kun "se haukkuu ja sen ulkoiluttaminen koirapuistossa on niin hankalaa"
Ekaksi oma aika, sitten tarve, sitten ympäristö ja halutut ominaisuudet ja jäljelle jäävästä joukosta voi sitten haarukoida sen terveimmän rodun tsekkaamalla mm. pevisat a yllä mainitut sukusiitosprossat.
Tämä!
Yllättävän moni valitsee rodun esim. ulkonäön tai jonkin muun yksittäisen syyn perusteella tutkimatta asiaa kokonaisvaltaisesti ja sitten rahkeet ei riitä ollenkaan kouluttamiseen ja riittävään huolenpitoon. Tämä varsinkin pienten ja söpöjen rotujen kohdalla. Meidän naapuruston ns. koronakoirista on chihuja, pomeranianeja ja yorkshiren terrierejä. Kovin montaa niistä ei ole saatu asianmukaisesti koulutettua. 90% on remmirähjiä ja ulkopuolinen näkee hyvin, kuka perheessä määrää (koira). Selkeästi ei ole otettu huomioon koiraa hankkiessa, että pienestä koostaan huolimatta näillä koirilla on iso ja kovapäinen luonne.
Oli nämä rodut meilläkin listalla juuri ulkonäkösyistä, kun aloimme harkitsemaan koiran hankintaa. Mutta aika pienellä tutkimisella selvisi rotujen haukkuherkkyydet ja koulutettavuudet ja kaikki nuo karsiutui pois. Otettiin lopulta kääpiövillakoira, joka on jo ihan koiran kokoinen ja koulutettavuudessaan ihan eri luokkaa meille ensikertalaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näiden lyttykuonoisten koirien kasvatus loppuu vain siten, että kukaan ei osta niitä. Ei ole muuta keinoa. Aina kun on kysyntää, on myyjiä, oli se sitten koira tai kossupullo.
Ottakaa kissa. Maatiaiskissat terveitä, voi elää 20 vuotta. Löytyy paljon kodittomia. Voi taluttaa narussa eikä melua ohikulkijoille. Ei tarvitse kerätä kakkaa lenkeillä ja odottaa milloin eläin tekee tarpeensa. Ulkoilee vain hyvällä säällä. Hyppii puihin ja kivien yms. päälle niin lenkittäminen on hauskempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki rotukoirat ovat sairaita.
Schipperke (laivakoira) Aivan mahtava tapaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen:Mäyräkoira,Kääpipöpilsneri.Lapinkullanoutaja,Pullodoggi,Suursnapsseri,Karjalakarhukoira,Vehnäolutterrieri,Trendisetteri,Suomenajokieltokoira,sekä Harvinaisempi Selvinpäin seisoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kissanainen_furever kirjoitti:
Ottakaa kissa. Maatiaiskissat terveitä, voi elää 20 vuotta. Löytyy paljon kodittomia. Voi taluttaa narussa eikä melua ohikulkijoille. Ei tarvitse kerätä kakkaa lenkeillä ja odottaa milloin eläin tekee tarpeensa. Ulkoilee vain hyvällä säällä. Hyppii puihin ja kivien yms. päälle niin lenkittäminen on hauskempaa.
Ottaisinkin, mutta olen kissalle allerginen. Kissa olisi kiva.
Mutta koirat on yhtä kivoja onneksi, ei tarvitse olla ilman lemmikkiä.
Russelia ei ole jalostettu sairaaksi, mutta tapaturma-altis on koska on niin vilkas. Niillä ois elinajanodotekin korkea, kepoisesti 16 vuotta ja yli mutta onnettomuudet laskee keskimääräistä elinikää rodulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on hyvä ottaa huomioon myös perinnölliset sairaudet koiraa valitessa mutta pelkästään sillä perusteella ei voi koiraa valita.
Omistajan pitää miettiä myös millaisiin lähtökohtiin on koiraa ottamassa ja minkälaiset puitteet voi koiralle tarjota.
Tässä tapauksessa, ensisiksi kannattaa alkaa katsomaan keskikokoisia rotuja joiden ruumiinrakenne on sopusoinnussa, eli runko, jalat, pää, kuono ovat sopusoinnussa keskenään eli ei ole mm. liioiteltuja piirteitä. Esim. Lyhyt kuono, lyhyet jalat runkoon verrattuna jne.
Ja sitten mikäli valinta osuu rotuun jota käytetään metsästyksessä, niin kannattaako sellaista ottaa seurakoiraksi vieläpä jonnekkin kerrostaloon. Puhumattakaan mistään laumanvartijaroduista jotka tarvitsee omakotitalon aidatulla pihalla mielellään maaseudulla.
Että vaikka kuinka etsisi mahdollisimman tervettä rotua niin se ei tarkoita sitä että juuri se rotu ominaisuuksiltaan soveltuu juuri sen ihmisen elämään ja elämäntapaan.
Vierailija kirjoitti:
Schipperke (laivakoira) Aivan mahtava tapaus!
Meillä nuori uros ja ehdottomasti sanoisin, ettei ole kaikkien rotu. Uskomattoman vahvatahtoinen ja fiksu, eli huumorintajua ja periksiantamattomuutta tarvitaan. Vilkkaudeltaan voi myös käydä sellaisen ihmisen hermoon, joka toivoisi koiran olevan seurakoiramaisempi rauhallinen kaveri.
Vaatii paljon, mutta myös hyvin kiitollinen rotu, mikäli jaksaa kouluttaa systemaattisesti. Nauttii koulutuksesta ja yhdessä tekemisestä, mutta myös vaatii sen. Tuntuu hieman poikkeavan monesta pikkukoirarodusta, ei hauku suotta, sisäsiisti 100% ja rohkea. Mikään asia ei ole ongelma. Terve. Mutta itsenäisyys tuo tiettyjä haasteita koulutukseen ja saa laittaa harmaat aivosolut liikkeelle, jotta yhteisymmärrys löytyy. Ei ota mitään annettuna, haastaa keskimääräistä enemmän. Täytyy valjastaa se oma motivaatio yhteistyöhön.
Sekarotuinen on terveempi. Tai jos ei ole, niin on ainakin yllätys, mitä sieltä tulee.
Ihmiset on säälittäviä näiden rotujensa kanssa. Ollaan muka eläinystäviä mutta jalostetaan ja pidetään jotain rotuja.
Vierailija kirjoitti:
Usein mitä alkukantaisempi rotu, sen vähemmän jalostuksesta aiheutuvia ohjelmia tietenkin.
Oma valintani on shiba, voi olla vaikea rotu, mutta samalla maailman ihanin!
En kyllä missään nimessä suosittele shibaa ensikoiraksi.
Olen itse spanieliharrastaja, joita rakastan ja joiden jalostuksen aiheuttamista ongelmista olen yrittänyt puhua. Sillä raskaat korvat, huulipoimut ja ylirunsaat turkit ovat sitä ihan kiistatta. Jokaisen kasvattajan kommentti on ollut jotakuinkin: "Mutta nämähän ovat terveitä käyttökoiria, ei näillä nyt mitään ole kun katsoo vaikka sakemanneja. Jokaisessa rodussa nyt jotain pientä on ja trimmaamisestahan se on kiinni tuleeko ongelmia." Minusta ongelmien vähättely ei todellakaan kerro rakkaudesta rotuun, vaan sitä olisi nimenomaan ongelmakohtien zoomaaminen erityisellä suurennuslasilla ja niihin puuttuminen jo ennen kuin ollaan syvällä suossa. Aikamoista kaunistelua selitellä toimivansa rodun parhaaksi, jos siinä ei edes myönnä olevan kohtia mitä parantaa. Koska näyttelyvoitot eivät ole yhtä kuin koirien terveys, se on ihan selvä.