Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa koirarotuja, joita EI ole jalostettu pilalle?
Koiran hankintaa alettu harkita, toki vasta alustavasti kun ei ole tätä pidemmälle päästy.
Jokaisen kiinnostavan rodun kohdalla on nimittäin tullut ilmi, että kyseinen rotu on pilattu jalostamalla ja kärsii ties mistä vaivoista ja sairauksista sen takia.
Onko olemassa oikeasti terveitä koirarotuja?
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Koirarotu tulisi ensisijaisesti valita käyttötarkoitukseen sopivaksi. Terveys on toki tärkeää, mutta sen tervenkin koiran saa helposti pilattua valitsemalla väärän rodun väärään paikkaan.
Jonkun sähikäiseksi jalostetun bortsun kun hankkii sohvaperunaksi, niin viimeistää teini-iässä se on kodinvaihtaajna "kun se on niin mahdoton". Sama jossain laumanvartijoissa kerrostalossa kun "se haukkuu ja sen ulkoiluttaminen koirapuistossa on niin hankalaa"
Ekaksi oma aika, sitten tarve, sitten ympäristö ja halutut ominaisuudet ja jäljelle jäävästä joukosta voi sitten haarukoida sen terveimmän rodun tsekkaamalla mm. pevisat a yllä mainitut sukusiitosprossat.
Nimenomaan.
Ja sitten vielä pentueestakin on osattava valita, tai neuvotella itselleen (maksaa enemmän?) paras yksilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pinsku-98 kirjoitti:
Pinseri! Suht pieni kanta, sopusuhtainen, kevyehkö rakenne. Luonne muuttunut jalostuksen myötä ehkä eniten, parempaan suuntaan, ovat tosi ihmisrakkaita, iloisia ja energisiä koiria. Ja nimenomaan "iso" pinseri, ei kääpiöpinserit, jotka ehkä pitkäikäisiä, mutta luonteeltaan vaikeampia sähikäisiä.
Mitä tarkoittaa "tosi ihmisrakas"?
Jos se tarkoittaa hyperaktiivisuutta vieraan kanssa ("superiloinen;" alistuva), se on merkki huonosta itsetunnosta ja se taas voi olla rasittava piirre: ahdistusta, pelkoja.
Jokainen varmaan tietää koiran, joka "sekoaa ilosta" vieraan ihmisen kohdatessaan, silloin kun joutuu väkisin tekemisiin hänen kanssaan. Se on ahdistusreaktio.
ota sinä sekasikiö romaniasta tai venäjältä katu koira ja onanoi sillä miten hyvä ihminen olet kun viet sekopäisen piikille toivottavasti sinutkin piikitetään samalla. koira vero takaisin rappukäytävien siivous ja vesi ja liha ruuat. hiili jälki melkoinen
Vierailija kirjoitti:
Villakoira (keskikokoinen)?
Olin sanomassa samaa! Terve, fiksu ja seurallinen! Ihania ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä eräitä vanhimpia rotuja, joiden historia tunnetaan kaukaa muinaisilta ajoilta. Tuon listan perusteella voi tutkia myös samantyyppiset muutkin rodut sekä rotujen nykyisen terveystilanteen Suomessa.
Karkeasti todeten pystykorvat, vinttikoirat ja laumanvartijat.
Akita Inu 10,000 years.
Greenland Sled Dog 9,500 years.
Afghan Hound 8000 years.
Greyhound 8000 years.
Basenji 5000 years.
Tibetan Mastiff 5000 years.
Saluki 5000 years.
Alaskan Malamute 3000 years.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mites Suomenlapinkoira? Ainakin kaikki mun tuntemat on tosi terveitä, onhan kai niilläkin jotain joskus, mutta käsittääkseni ei ole jalostuksella pilattu ollenkaan. Ja ovat älykkäitä, tottelevaisia, rauhallisia, kilttejä, lapsirakkaita ja sitäpaitsi kauniita! Itse ottaisin lapparin, jos koiran ylipäätään joskus otan.
Ainakin vehnäallergiaa on paljon
Vehnä ei ole koiralle optimaalista ravintoa, millekään koiralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäänsudesta jalostettu koira ei ole puhdasrotinen. Sen sanan ovat itsekkäät ihmiset keksineet. Vaikka kuinka jalostettu vuosia, niin kaikki ovat sekarotuisia versioita. Ihminen on julma... Ihminen ottaa eläimen , ELÄIN EI OTA IHMISTÄ...aamen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mites Suomenlapinkoira? Ainakin kaikki mun tuntemat on tosi terveitä, onhan kai niilläkin jotain joskus, mutta käsittääkseni ei ole jalostuksella pilattu ollenkaan. Ja ovat älykkäitä, tottelevaisia, rauhallisia, kilttejä, lapsirakkaita ja sitäpaitsi kauniita! Itse ottaisin lapparin, jos koiran ylipäätään joskus otan.
Ainakin vehnäallergiaa on paljon
Vehnä ei ole koiralle optimaalista ravintoa, millekään koiralle.
Eikä kala, mitä työnnetään niihin kuivanappukoihin, mitkä on luonnonvastaista ravintoa, johon koiran on tyydyttävä pako sanelemana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pinsku-98 kirjoitti:
Pinseri! Suht pieni kanta, sopusuhtainen, kevyehkö rakenne. Luonne muuttunut jalostuksen myötä ehkä eniten, parempaan suuntaan, ovat tosi ihmisrakkaita, iloisia ja energisiä koiria. Ja nimenomaan "iso" pinseri, ei kääpiöpinserit, jotka ehkä pitkäikäisiä, mutta luonteeltaan vaikeampia sähikäisiä.
Mitä tarkoittaa "tosi ihmisrakas"?
Jos se tarkoittaa hyperaktiivisuutta vieraan kanssa ("superiloinen;" alistuva), se on merkki huonosta itsetunnosta ja se taas voi olla rasittava piirre: ahdistusta, pelkoja.
Miksi sen pitäisi tarkoittaa jotain tollasta? Vai onko rotu jotenkin väärä, vai iskikö muuten vaan pätemisen tarve?
Vierailija kirjoitti:
Sekarotuinen.
Kauniita, säyseitä, tottelevaisia ja parhaita.
Itsellä ollut kaksi tällaista rescue-kouraa. Hyvän tähden mitä miellyttäviä herrasmiehiä molemmat olivat. Hankin ne hyvin vastuullisen ja huolellisen yhdistyksen kautta, Kulkurit. Kaksi ystävääni innostuivat koiristani myösjamolemmat hankkivat samantyyppisen sekarotuisen samalta taholta, edelleen tyytyväisiä. Omani ensimmäinen on jo autuaammilla metsästysmailla, toinenkin jo varsin vanha.
Ei käytösongelmia minkäänlaisia. Tottuivat myös lapsiin keski-iässä samoin ilman ongelmia. Luottavaiset, rauhalliset iloiset koirat. Eivät haukkuneetkaan, kerrostaloon sopivat.
Ihana tarina. Mutta ei ton perusteella voi koiraa valita. Se millainen koira on, riippuu ihan rodusta, tässä tapauksessa roduista. Se riippuu siitä, että millainen koiran elämä on ollut siihen asti. Se riippuu siitä, että kuinka kartalla se henkilö on kuka niistä koirista alkaa pitämään huolta. Se että koira on, tai ei ole sekarotuinen, rescuekoira, mitä tahansa, ei ole tae siitä, että sen ottanut henkilö osaa sen kanssa toimia.
Hienoa tietenkin, että näiden kanssa on mennyt hyvin, ja että ihmiset pyrkivät niistä huolehtimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ryhmä 5. Sieltä löytyy melko jalostamattomia alkukantaisia rotuja. Toki suurin osa ryhmän roduista ei ole seurakoiria, jos sellaista etsii, vaan käyttökoiria.
Tietysti kaikki koirat voivat johonkin sairastua ja kaikilla koirilla edelliset yhdistelmät vaikuttavat siihen, millaiset taudit ovat todennäköisimpiä. Monista ei ole varsinaista haittaa (esim em. ryhmä vitosesta löytyvä norjanharmaan mahdolliset kystat) koiralle. Lisäksi on yksilöllisiä eroja pentueen sisälläkin siinä, että tuleeko tyypillisiä vaivoja tai sairauksia vai ei.
Meksikon karvatonkoira tai thai ridgeback käyttökoiria? Ok...
No joo. Kyllä sieltä käyttökoiriakin löytyy. ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koirarotu tulisi ensisijaisesti valita käyttötarkoitukseen sopivaksi. Terveys on toki tärkeää, mutta sen tervenkin koiran saa helposti pilattua valitsemalla väärän rodun väärään paikkaan.
Jonkun sähikäiseksi jalostetun bortsun kun hankkii sohvaperunaksi, niin viimeistää teini-iässä se on kodinvaihtaajna "kun se on niin mahdoton". Sama jossain laumanvartijoissa kerrostalossa kun "se haukkuu ja sen ulkoiluttaminen koirapuistossa on niin hankalaa"
Ekaksi oma aika, sitten tarve, sitten ympäristö ja halutut ominaisuudet ja jäljelle jäävästä joukosta voi sitten haarukoida sen terveimmän rodun tsekkaamalla mm. pevisat a yllä mainitut sukusiitosprossat.
Nimenomaan.
Ja sitten vielä pentueestakin on osattava valita, tai neuvotella itselleen (maksaa enemmän?) paras yksilö.
Miksi pitää saada se paras yksilö? Onko ne vähemmän parhaat jotenkin huonoja pentuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikea jotenkin lukea näitä kun läheisillä on itselle rakkaita rapsutettavia ja jokaisesta tehdään tyrmäys, vaikka erittäin aktiivisia koiraperheitä ovat. Sanoin kyllä aikoinaan yhdelle mäyräkoiran omistajalle, että ei kannattaisi lähteä kovin aktiivisesti ranskanbullien arvosteluihin mukaan, koska teidän rakkaat on puristien tulilinjalla heti seuraavana.
Melkoista rotuoppia saa täältä lukea ja osa kirjoituksista kovin ykstotisia. Mietin että jos kirjoittaisin, että elä helevetissä savolaesta akkaa ota, jalostettu vittumaeseks persjalkaseks ja nivelsärkyä pukkaa viimeistään 50v, niin säilyiskö palstalla vai moderoitaisiinko pois?
Vierailija kirjoitti:
Pinsku-98 kirjoitti:
Pinseri! Suht pieni kanta, sopusuhtainen, kevyehkö rakenne. Luonne muuttunut jalostuksen myötä ehkä eniten, parempaan suuntaan, ovat tosi ihmisrakkaita, iloisia ja energisiä koiria. Ja nimenomaan "iso" pinseri, ei kääpiöpinserit, jotka ehkä pitkäikäisiä, mutta luonteeltaan vaikeampia sähikäisiä.
Mitä tarkoittaa "tosi ihmisrakas"?
Jos se tarkoittaa hyperaktiivisuutta vieraan kanssa ("superiloinen;" alistuva), se on merkki huonosta itsetunnosta ja se taas voi olla rasittava piirre: ahdistusta, pelkoja.
Voi olla stressikäytöstäkin tosiaan. Mutta kyllä aidosti hyvin seurallisia koiriakin on, omamme ei nimenomaan pelkää mitään (ääniä, uusia asioita, alustoja, koiria, toimintakyky säilyy joka tilanteessa) ja on utelias -> kaikki ihmiset todellakin kiinnostaa ja itse hakeutuu näiden luo ja seuraan. Lapsiakaan ei pelkää, on niiden seurassa kylläkin rauhallisempi. Muuten riemuidiootti-tyylinen, kun erittäin vilkas.
Mutta tämähän näkyi jo pikkupentuna rohkeutena lähestyä kaikkea suorilta.
Vierailija kirjoitti:
Vaikea jotenkin lukea näitä kun läheisillä on itselle rakkaita rapsutettavia ja jokaisesta tehdään tyrmäys, vaikka erittäin aktiivisia koiraperheitä ovat. Sanoin kyllä aikoinaan yhdelle mäyräkoiran omistajalle, että ei kannattaisi lähteä kovin aktiivisesti ranskanbullien arvosteluihin mukaan, koska teidän rakkaat on puristien tulilinjalla heti seuraavana.
Melkoista rotuoppia saa täältä lukea ja osa kirjoituksista kovin ykstotisia. Mietin että jos kirjoittaisin, että elä helevetissä savolaesta akkaa ota, jalostettu vittumaeseks persjalkaseks ja nivelsärkyä pukkaa viimeistään 50v, niin säilyiskö palstalla vai moderoitaisiinko pois?
No ei kai näitä nyt itseensä tarvitse ottaa. Mutta tällaisella keskustelulla on paikkansa. Toki eläinten hyvinvointia ja elämänlaatua ajatellen ensinnäkin. Mutta olen myös nähnyt miten raskasta ja vaikeaa omistajilla on sairastavien koirien kanssa. Ei se ole ihan sama siinä vaiheessa, kun ongelmat realisoituvat ja on kuluja ja huolta. Se voi olla jopa suuri rasite sille suhteelle lemmikkiin ja jotkut lähtevät vaihtoon valitettavasti. Se on oikeasti surullista, ei se mistä kukin nyt tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mites Suomenlapinkoira? Ainakin kaikki mun tuntemat on tosi terveitä, onhan kai niilläkin jotain joskus, mutta käsittääkseni ei ole jalostuksella pilattu ollenkaan. Ja ovat älykkäitä, tottelevaisia, rauhallisia, kilttejä, lapsirakkaita ja sitäpaitsi kauniita! Itse ottaisin lapparin, jos koiran ylipäätään joskus otan.
Ainakin vehnäallergiaa on paljon
Vehnä ei ole koiralle optimaalista ravintoa, millekään koiralle.
Eikä kala, mitä työnnetään niihin kuivanappukoihin, mitkä on luonnonvastaista ravintoa, johon koiran on tyydyttävä pako sanelemana...
Mitä tarkoitat sanalla luonnonvastainen? Meinaatkos, että koiraeläin joka eläisi lähellä rantaa, ei söisi kalaa silloin kun siihen tulee mahdollisuus.
Suorakyrpäinen saksanjököttäjä.