Lue keskustelun säännöt.
Kertokaapa koirarotuja, joita EI ole jalostettu pilalle?
Koiran hankintaa alettu harkita, toki vasta alustavasti kun ei ole tätä pidemmälle päästy.
Jokaisen kiinnostavan rodun kohdalla on nimittäin tullut ilmi, että kyseinen rotu on pilattu jalostamalla ja kärsii ties mistä vaivoista ja sairauksista sen takia.
Onko olemassa oikeasti terveitä koirarotuja?
Kommentit (464)
Vierailija kirjoitti:
Tärkeää olisi tarkkailla sisäsiittoisuusprosenttia.
Meillä on koira jonka isä on ruotsista. Kasvattajan koirilla on todella pieni sisäsiittoisuusprosentti ja meidän wuffe täyttää kohta 12v ja on ollut terve.
Tämä on hyvä vinkki. Se tosin ei toimi sellaisten rotujen kohdalla, joiden geeniperimä on jalostettu niin kapeaksi, että kaikki rodun edustajat ovat geneettisesti kuin lähisukulaisia.
Tällaiset rodut tunnistaa sukupuun osalta mm. siitä, että vain muutamaa urosta on käytetty suuren pentumäärän tuottamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryhmä 5. Sieltä löytyy melko jalostamattomia alkukantaisia rotuja. Toki suurin osa ryhmän roduista ei ole seurakoiria, jos sellaista etsii, vaan käyttökoiria.
Tietysti kaikki koirat voivat johonkin sairastua ja kaikilla koirilla edelliset yhdistelmät vaikuttavat siihen, millaiset taudit ovat todennäköisimpiä. Monista ei ole varsinaista haittaa (esim em. ryhmä vitosesta löytyvä norjanharmaan mahdolliset kystat) koiralle. Lisäksi on yksilöllisiä eroja pentueen sisälläkin siinä, että tuleeko tyypillisiä vaivoja tai sairauksia vai ei.
Koirarotu tulisi ensisijaisesti valita käyttötarkoitukseen sopivaksi. Terveys on toki tärkeää, mutta sen tervenkin koiran saa helposti pilattua valitsemalla väärän rodun väärään paikkaan.
Jonkun sähikäiseksi jalostetun bortsun kun hankkii sohvaperunaksi, niin viimeistää teini-iässä se on kodinvaihtaajna "kun se on niin mahdoton". Sama jossain laumanvartijoissa kerrostalossa kun "se haukkuu ja sen ulkoiluttaminen koirapuistossa on niin hankalaa"
Ekaksi oma aika, sitten tarve, sitten ympäristö ja halutut ominaisuudet ja jäljelle jäävästä joukosta voi sitten haarukoida sen terveimmän rodun tsekkaamalla mm. pevisat a yllä mainitut sukusiitosprossat.
Vierailija kirjoitti:
No mites Suomenlapinkoira? Ainakin kaikki mun tuntemat on tosi terveitä, onhan kai niilläkin jotain joskus, mutta käsittääkseni ei ole jalostuksella pilattu ollenkaan. Ja ovat älykkäitä, tottelevaisia, rauhallisia, kilttejä, lapsirakkaita ja sitäpaitsi kauniita! Itse ottaisin lapparin, jos koiran ylipäätään joskus otan.
Ainakin vehnäallergiaa on paljon
Vierailija kirjoitti:
suomen pystykorva
Suomen pystykorva on ihana koira, iloinen, ystävällinen, viisas.
Mutta ei sovi kerrostaloon. Haukkuu herkästi. Ja tarvitsee paljon liikuntaa. Hyvä koira maaseudun avarille pihoille ja luontoon kulkemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pinseri! Suht pieni kanta, sopusuhtainen, kevyehkö rakenne. Luonne muuttunut jalostuksen myötä ehkä eniten, parempaan suuntaan, ovat tosi ihmisrakkaita, iloisia ja energisiä koiria. Ja nimenomaan "iso" pinseri, ei kääpiöpinserit, jotka ehkä pitkäikäisiä, mutta luonteeltaan vaikeampia sähikäisiä.
Taitaa olla Seropi ainoa terve rotu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karkeakarvainen keskikaljannoutaja
Vierailija kirjoitti:
Taitaa olla Seropi ainoa terve rotu
Seropi voi vaikuttaa terveeltä, kun ei niitä tutkita. Jos seropeja tutkittaisiin, ne oisivat todennäköisesti sairaampia kuin rotukoirat. Rotukoirien taustat ja perinnölliset sairaudet tunnetaan. Silloin niitä voi edes yrittää välttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Japaninpystykorva, ei esiinny perinnöllisiä sairauksia + turkki on yllättävän helppohoitoinen.
Koirafani kirjoitti:
Eläinlääkäriltä voisi asiasta kysellä. Koirien omistajilla on kuitenkin omat mielipiteensä oman koiransa osalta ja niihin liittyvät aika vahvasti osin sokeatkin tunteet.
Tässähän juuri oli juttu siitä cavalieri omistajasta, joka oli saanut mm. rotua kasvattavalta eläinlääkäriltä tapppouhkauksia, että ei tuo ammattikaan aina takaa järjen tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomenajokoira, karjalankarhukoira, suomenpystykorva? Toki kaikissa roduissa on ongelmansa, mutta tutkimalla sukupuita, voi esim. epilepsiariskiä pienentää huomattavasti.
Enkä todellakaan suosittele, että aktiivista koiraa otetaan lemmikiksi vain terveyden takia. Koira kaipaa rodunomaista tekemistä, jotkut enemmän, toiset vähemmän.
Ja sitten muistettava myös se, että sekarotuinen ei ole automaattisesti terveempi.
Johonkin ne kaikki kuolee, ota semmonen joka saa helposti hengitettyä ja jolla on ruumiin kokoon nähden fiksun mittaiset koivet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli ranskanbulldoggi ja kaveri paheksui sitä joka kerta kun tavattiin. Olisko mun pitänyt tappaa se?
Monerit ovat usein aika terveitä hauveleita!
Vierailija kirjoitti:
Koirafani kirjoitti:
Eläinlääkäriltä voisi asiasta kysellä. Koirien omistajilla on kuitenkin omat mielipiteensä oman koiransa osalta ja niihin liittyvät aika vahvasti osin sokeatkin tunteet.
Tässähän juuri oli juttu siitä cavalieri omistajasta, joka oli saanut mm. rotua kasvattavalta eläinlääkäriltä tapppouhkauksia, että ei tuo ammattikaan aina takaa järjen tasoa.
Itse vaihdoin eläinlääkäriä kun huomasin hänen kasvattavan ranskanbulldogeja. Sellainen ihminen ei yksinkertaisesti voi olla eläinten terveyden asialla.
Jalostaminen ei pilaa mitään. Sillähän on luotu rotu. Se mikä pilaa, on jalostustyön rinnalla tapahtuva oheistoiminta. Se, että "naitetaan" yksilö/yksilöitä, jotka eivät sovellu jalostustyön ylläpitämiseen - ei osata, tai haluta, lopettaa huonoon. Koska huonolle on kysyntää (tosin kuluttajan ehkä tietämättä, että hänelle myydään ylihintaista sekundaa).
Jalostustyön ylläpitäminen vaatisi, että ainoastaan valitut yksilöt saisivat lisääntyä.
Houkutus laittaa huonot yksilöt myyntiin, ja edelleen lisääntymään, on liian suuri.
Oikeasti hyvä laatu vaatisi siis ENEMMÄN jalostustyötä... Siihen ei kukaan ole valmis, joten kaupankäynnin nurja puoli täytyy vain hyväksyä. Sekundaa myyvä on tyytyväinen - ja niin on ostajakin, kun ylipäänsä saa haluamansa.
Sekarotuinen.
Kauniita, säyseitä, tottelevaisia ja parhaita.
Itsellä ollut kaksi tällaista rescue-kouraa. Hyvän tähden mitä miellyttäviä herrasmiehiä molemmat olivat. Hankin ne hyvin vastuullisen ja huolellisen yhdistyksen kautta, Kulkurit. Kaksi ystävääni innostuivat koiristani myösjamolemmat hankkivat samantyyppisen sekarotuisen samalta taholta, edelleen tyytyväisiä. Omani ensimmäinen on jo autuaammilla metsästysmailla, toinenkin jo varsin vanha.
Ei käytösongelmia minkäänlaisia. Tottuivat myös lapsiin keski-iässä samoin ilman ongelmia. Luottavaiset, rauhalliset iloiset koirat. Eivät haukkuneetkaan, kerrostaloon sopivat.