Tytär ei päässyt lääkikseen ja nyt ei halua tehdä mitään
Tyttö on tiennyt koko lukion ajan hakevansa lääkikseen ja panostanut lääkisaineisiin. Abikeväänä meni valmennuskurssille, kirjoitti L-rivin ja kurssilla harjoituskokeet menivät tosi hyvin.
Itse pääsykoe menikin sitten valitettavasti huonosti ja tyttö jäi täpärästi ulos eikä hän tunnu pääsevän siitä yli millään, vaikka tulosten tulemisesta on jo kolme viikkoa. Toki ymmärrän harmituksen, kun ei nuorella ihmisellä ole tämän isompia pettymyksiä tullut elämässä vastaan. Mutta kun ei tuo tunnu reipastuvan millään: välivuodeksi ei halua keksiä mitään tekemistä, on nihkeä tekemään kavereidenkaan kanssa yhtään mitään ja on apaattinen kaiken kaikkiaan, vaikka normaalisti iloinen ja nauravainen. Kaikki kaveritkin kuulemma päässeet ekalla ja hän ei halua niistä ainakaan mitään kuulla. Ei auta lohdutus, että moni hyväkin joutuu hakemaan useamman kerran tai ettei hakukertojen määrä hänen arvoaan tai fiksuuttaan määritä.
Miten tuon saisi tuosta piristymään vai tarvitseeko tuota nuhjaamista katsella vielä pitkänkin aikaa?
Kommentit (149)
Tiedän ihmisen jonka pitkän matikan numero oli lukiosta i 10 ja pääsi vasta toisella. Toisekseen, jos todella haluaa lääkäriksi pitää hakea sinne minne helpoiten eli Kuopio tai Oulu
Vierailija kirjoitti:
Miten ei pääässyt jos kirjoitti kaikista ällät? Nytkin oli kiintiö yo-kirjoituksissa pärjänneille.
Lääkikseen on todistusvalinta ekaa kertaa vasta ensi vuonna.
Missään nimessä ei kannata ottaa muuta opiskelupaikkaa vastaan, eikä avoimessa voi suorittaa kursseja, jotka voisi hyväksilukea lääkiksessä.
Tytön kannattaa lopettaa olemasta typerä ja keskittyä ensi vuoden pääsykokeeseen. Lääkis tarvii hermoja. Tää on hyvä hetki kehittää myös niitä. Nyt vaan lisää laskuja, laskuja ja laskuja.
Yks vaihtoehto tietenkin on myös se että vaan jäätyy pääsykokeessa. Jos kantti ei kestä niin sitten pitää hakea jonnekin muualle.
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelläsi ei ole sovelluskykyä. Voi olla kirjaoppinut, mutta ei osaa tehdä oppimallaan tiedolla mitään. Tätä nimenomaan testataan lääketieteellisen pääsykokeessa. Pitää osata ymmärtää mitä on päntännyt eikä vain toivoa, että eteen tulee samat kysymykset joihin jo pääsykoekirjassa kerrottiin vastaus.
miten on sitten harjoituskokeissa pärjännyt hyvin valmennuskurssilla?
Vierailija kirjoitti:
Miten ei pääässyt jos kirjoitti kaikista ällät? Nytkin oli kiintiö yo-kirjoituksissa pärjänneille.
Esimerkkinä nyt kun en tiedä mihin Ap:n tytär on hakenut niin vaikka sitten Helsingin yliopiston lääketiteteellisen tdk.n lääketieteen koulutusohjela, tavoitteena lääketieteen lisensiaatin tutkinto e. tutkinto.
Vähimmäisehdot eli Sinut voidaan valita vain, jos olet hakukelpoinen (Yliopistoon hakevalla tulee olla korkeakoulukelpoisuuden tuottavat aiemmat opinnot löydät ohesen linkin takaa. https://www.helsinki.fi/fi/opiskelijaksi/hakemuksen-liitteet-paahaussa#…) Lisäksi osoitat tarvittaessa hakukelpoisuutesi määräajan kuluessa toimitat hakemuksen määräajan kuluessa. Suoritat valintakokeen hyväksyttävästi ja saat valintakoevastauksistasi vähintään pienimmät hyväksyttävät pistemäärät.
Valinnassa hyväksyttävissä olevan hakijan on osallistuttava valintakokeeseen ja saavutettava siinä valintakokeen hyväksymisraja. Vähimmäisehtoja, sinua ei voida valinta. Jos täytät valituksi tulemisen vähimmäisehdot, valituksi tulemisesi riippuu todistuspisteistäsi, koepisteistäsi ja ensikertalaisuudestasi.
Ensikertalainen hakija Voit saada 0–36 todistuspistettä. Lisätietoa: Todistuspisteiden kuvaus
Voit saada 0–72 koepistettä. Koevastaustesi pisteyttämisestä kerrotaan kohdassa, joka käsittelee valintakoetta sekä valintakoepisteitä ja valintakokeen hyväksymisrajaa.
Kiintiöt Korkeakoulujen yhteishaussa varataan lääketieteen koulutusohjelman opiskelijavalinnassa 145 aloituspaikasta 96 paikkaa ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville hakijoille (65%). Ensikertalaisille varattavien aloituspaikkojen jakautuminen valintatapajonoihin kuvataan alla tarkemmin.
Valintatapajonot Lääketieteen ja hammaslääketieteen uusien opiskelijoiden valinta tehdään yhteispistejonossa sekä valintakoejonossa. Hakijan ei tarvitse ilmoittaa, hakeeko hän yhteispistejonossa tai valintakoejonossa. Hakija otetaan huomioon oman hakukohteensa kummankin jonon valinnassa, mikäli se hakijan koulutustausta huomioon ottaen on mahdollista. Vähintään kolmivuotisen ammatillisen perustutkinnon tai sitä vastaavat aikaisemmat opinnot suorittaneet ei-ylioppilaat ja ulkomailla pohjakoulutuksensa saaneet hakijat huomioidaan valintakoejonossa.
Valinta tehdään seuraavassa järjestyksessä.
Valinta lääketieteen koulutusohjelmaan: 1) Yhteispistejonossa valitaan 87 hakijaa (65 hakijaa suomenkieliselle opintolinjalle ja 22 hakijaa ruotsinkieliselle opintolinjalle) yhteispisteiden (suomalaisesta ylioppilastutkintotodistuksesta tai sitä vastaavasta EB-tutkinnon, IB-tutkinnon tai Suomessa suoritetun RP/DIA-tutkinnon todistuksesta laskettavien pisteiden ja valintakoepisteiden yhteismäärän) perusteella. Aloituspaikoista vähintään 65% on kiintiöity ensikertalaisille hakijoille. Käytännössä ensikertalaisille on kiintiöity lääketieteen koulutusohjelman yhteispistejonoissa 58 paikkaa, joista 43 paikkaa on kiintiöity suomenkieliselle opintolinjalle ja 15 paikkaa on kiintiöity ruotsinkieliselle opintolinjalle. Mikäli aloituspaikkoja jää ensikertalaisten kiintiössä täyttämättä, heille kiintiöidyt paikat siirtyvät yhteispistejonossa muille hakijoille.
2) Valintakoejonossa valitaan tämän jälkeen kaikkien kokeeseen osallistuneiden joukosta 58 hakijaa (43 hakijaa suomenkieliselle opintolinjalle ja 15 hakijaa ruotsinkieliselle opintolinjalle) valintakoepisteiden perusteella. Aloituspaikoista vähintään 65% on kiintiöity ensikertalaisille hakijoille. Käytännössä ensikertalaisille on kiintiöity lääketieteen koulutusohjelman valintakoejonoissa 38 paikkaa, joista 28 paikkaa on kiintiöity suomenkieliselle opintolinjalle ja 10 paikkaa on kiintiöity ruotsinkieliselle opintolinjalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuden ällän broidini pääsi vasta tokalla. Luki vuoden kemiaa. Opiskella voi esim. avoimessa korkeakoulussa menettämättä sitä ensikertalaiskiintiöpaikkaa.
Onkohan tuo ensikertalaiskiintiö ollenkaan hyvä asia? Onko nuorille käynyt hyvin sen tulon jälkeen, kiinnostaisi tietää. Kuulostaa siltä, että se sulkee mahdollisia ovia pois. Nuoret ei edes uskalla kokeilla mitään, vaan on pakko yrittää päästä johonkin aivan yhteen tiettyyn.
no ainakin kauppakorkeassa tuota aikoinaan testattiin, huonoin tuloksin. Keskeyttäjiä ennätysmäärä, ensimmäisen vuosikurssin tenttien läpäisyprosentit romahtivat.
[Tarkennus ed. postaukseeni 85] e. tutkinto. tais sitä vastaava tutkinto on tullut suorittaa, jos haluaa toimia Suomessa laillistettuna (lue pätevänä) lääkärina.
Turkin puoleisella Kyprokseksella voi saada lääkärin kelpoisuuden ainakin USA:ssa lääkärinä toimimiseen. Toki yliopisto maksaa, mutta ehkäpä sinulla ap, on varaa maksaa, jos kerran olet samalla alalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelläsi ei ole sovelluskykyä. Voi olla kirjaoppinut, mutta ei osaa tehdä oppimallaan tiedolla mitään. Tätä nimenomaan testataan lääketieteellisen pääsykokeessa. Pitää osata ymmärtää mitä on päntännyt eikä vain toivoa, että eteen tulee samat kysymykset joihin jo pääsykoekirjassa kerrottiin vastaus.
miten on sitten harjoituskokeissa pärjännyt hyvin valmennuskurssilla?
Valmennuskurssi eri asia mitä pääsykoe.
Vierailija kirjoitti:
Turkin puoleisella Kyprokseksella voi saada lääkärin kelpoisuuden ainakin USA:ssa lääkärinä toimimiseen. Toki yliopisto maksaa, mutta ehkäpä sinulla ap, on varaa maksaa, jos kerran olet samalla alalla.
Ulkomailla lääkäriski opiskelu voi olla totta kai ihan hyvä ja kannatettava vaihtoehto. Itse tunnen mm Ruotsissa, Virossa kuin Saksassa opiskelleita ja Suomessa sittemmin toimineita tai toimivia lääkäreitä. Mutta ellei omaa erityistä kielipäätä ja erinoamsein palavana roihuavaa kutsumusta, niin opiskelu voi olla verraten rankkaa. Mutta, mitä sitä ei tekisi kutsumuksensa eteen? - Lääkis on moneen muuhun alaan verrattuna sikäli hyvä paikka, että töitä on moneen muuhun alaan verrattuna tarjolla todennäköisesti jatkossakin tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuden ällän broidini pääsi vasta tokalla. Luki vuoden kemiaa. Opiskella voi esim. avoimessa korkeakoulussa menettämättä sitä ensikertalaiskiintiöpaikkaa.
Onkohan tuo ensikertalaiskiintiö ollenkaan hyvä asia? Onko nuorille käynyt hyvin sen tulon jälkeen, kiinnostaisi tietää. Kuulostaa siltä, että se sulkee mahdollisia ovia pois. Nuoret ei edes uskalla kokeilla mitään, vaan on pakko yrittää päästä johonkin aivan yhteen tiettyyn.
Ei se taida olla hyvä asia. Sen piti vähentää nuorten välivuosia, mutta tekeekö se todella sitä. Monilla nuorilla on suorastaan pakkomielle päästä johonkin tiettyyn paikkaan ja ensikertalaiskiintiötä ei saa menettää eli mitään muuta paikkaa ei voi ottaa vastaan. Pahimmassa tapauksessa tuota unelmapaikkaa voidaan tavoitella kymmenenkin vuotta. Sitten jos sinne lopulta pääsee ja sitä konkreetisesti opiskelee, niin saattaa paljastua ettei se olekaan oma ala. Tai sitten ei pääse ikinä. Aiemmin meillä oli nuoria, jotka haki useampaan paikkaan ja otti vastaan sen johon pääsi, kun ei se heikentänyt mahdollisuuksia hakea joskus myöhemmin vielä toisellekin alalle ja suorittaa kaksi tutkintoa. Sitten sitä ekaa alaa opiskellessa saattoi huomata että se onkin ihan mukavaa hommaa ja työ vei mukanaan ja se alkuperäinen haave unohtui.
Vierailija kirjoitti:
Miten ei pääässyt jos kirjoitti kaikista ällät? Nytkin oli kiintiö yo-kirjoituksissa pärjänneille.
Paitsu läkiksessä. Ensi vuonna on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuden ällän broidini pääsi vasta tokalla. Luki vuoden kemiaa. Opiskella voi esim. avoimessa korkeakoulussa menettämättä sitä ensikertalaiskiintiöpaikkaa.
Onkohan tuo ensikertalaiskiintiö ollenkaan hyvä asia? Onko nuorille käynyt hyvin sen tulon jälkeen, kiinnostaisi tietää. Kuulostaa siltä, että se sulkee mahdollisia ovia pois. Nuoret ei edes uskalla kokeilla mitään, vaan on pakko yrittää päästä johonkin aivan yhteen tiettyyn.
Kun olin hetki sitten hieman nuorempi kuin nyt puhuttiin elinikäisen oppimisen tärkeydestä. Mutta en ymmärtänyt, että sillä tarkoitettiin vuosien valmistautumista pääsykokseiin ja pyrkimystä ahtaaseen ja kapeaan putkeen, joka tulisi kulkea sivuille vilkuilematta läpi.
Mammojen puheet kirjoitti:
Avaapa mamma se L-rivi. Mitä aineita kirjoitti ja mitä niistä sa? Ettei vaan mamma vedä yläkanttiin juttuaan. Ei niin etteikö ällän papereilla rannalle jäädä,
tiedän itse 7 ällän ylioppilaan joka pääsi Helsingin lääkikseen vasta tokalla yrittämällä. Ällät oli mm. pitkästä matikasta, bilsasta ja fysiikasta ja kemiasta, eli niistä lääkiksen kannalta tärkeimmistä. Nyt on jo valmistunut ja erikoistuu, tekee väikkäriä.
Vierailija kirjoitti:
Mammojen puheet kirjoitti:
Avaapa mamma se L-rivi. Mitä aineita kirjoitti ja mitä niistä sa? Ettei vaan mamma vedä yläkanttiin juttuaan. Ei niin etteikö ällän papereilla rannalle jäädä,
tiedän itse 7 ällän ylioppilaan joka pääsi Helsingin lääkikseen vasta tokalla yrittämällä. Ällät oli mm. pitkästä matikasta, bilsasta ja fysiikasta ja kemiasta, eli niistä lääkiksen kannalta tärkeimmistä. Nyt on jo valmistunut ja erikoistuu, tekee väikkäriä.
niin ja tässä tapauksessa kyse taisi olla siitä että kaikki paukut meni yo-kirjoituksiin ja pääsykokeessa oli rättiväsynyt, teki yksinkertaisia laskuvirheitä yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuden ällän broidini pääsi vasta tokalla. Luki vuoden kemiaa. Opiskella voi esim. avoimessa korkeakoulussa menettämättä sitä ensikertalaiskiintiöpaikkaa.
Onkohan tuo ensikertalaiskiintiö ollenkaan hyvä asia? Onko nuorille käynyt hyvin sen tulon jälkeen, kiinnostaisi tietää. Kuulostaa siltä, että se sulkee mahdollisia ovia pois. Nuoret ei edes uskalla kokeilla mitään, vaan on pakko yrittää päästä johonkin aivan yhteen tiettyyn.
Ei se taida olla hyvä asia. Sen piti vähentää nuorten välivuosia, mutta tekeekö se todella sitä. Monilla nuorilla on suorastaan pakkomielle päästä johonkin tiettyyn paikkaan ja ensikertalaiskiintiötä ei saa menettää eli mitään muuta paikkaa ei voi ottaa vastaan. Pahimmassa tapauksessa tuota unelmapaikkaa voidaan tavoitella kymmenenkin vuotta. Sitten jos sinne lopulta pääsee ja sitä konkreetisesti opiskelee, niin saattaa paljastua ettei se olekaan oma ala. Tai sitten ei pääse ikinä. Aiemmin meillä oli nuoria, jotka haki useampaan paikkaan ja otti vastaan sen johon pääsi, kun ei se heikentänyt mahdollisuuksia hakea joskus myöhemmin vielä toisellekin alalle ja suorittaa kaksi tutkintoa. Sitten sitä ekaa alaa opiskellessa saattoi huomata että se onkin ihan mukavaa hommaa ja työ vei mukanaan ja se alkuperäinen haave unohtui.
Ei kai kukaan 10 vuotta hae samaa. Kai siinä vaiheessa tajuaa ettei kannta jättää enää ensikertalaisuuden ja toditusvsvalinnan varaan, kun aina on myös pääsykoeväylä eikä siellä ensikertaisuus paina. Tietää kai muutaman kerran korotuksen jäljeen ettei ne yo aineet korotu.
Mielestäni tämä valuntatapa on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Mammojen puheet kirjoitti:
Avaapa mamma se L-rivi. Mitä aineita kirjoitti ja mitä niistä sa? Ettei vaan mamma vedä yläkanttiin juttuaan. Ei niin etteikö ällän papereilla rannalle jäädä,
tiedän itse 7 ällän ylioppilaan joka pääsi Helsingin lääkikseen vasta tokalla yrittämällä. Ällät oli mm. pitkästä matikasta, bilsasta ja fysiikasta ja kemiasta, eli niistä lääkiksen kannalta tärkeimmistä. Nyt on jo valmistunut ja erikoistuu, tekee väikkäriä.
Ja minä tiedän tohtorin joka ei ole kirjoittanut ylioppilaaksi saati käynyt päivääkään lukiota. Mutta hänen olemassa olostaan ja taustastaan en saisi hiiskua sanaakaan kun on, niin monta, joille tulee paha mieli, eivätkä kokonaan ilman syytä; ovathan tähdänneet n.n yliopiston tiedekuntaan viimeistän esikoulusta asti ja ovat sitten aikanaan osanneet suunnata opintonsa sen mukaisesti ja joiden fiksuat ja opinneet vanhemmat ovat eläneert hengessä mukana, eivätkä silti ole aina onnistuneet saamaan haluamaansa opiskelupaikkaa heti ensimmäisellä hakukerralla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuden ällän broidini pääsi vasta tokalla. Luki vuoden kemiaa. Opiskella voi esim. avoimessa korkeakoulussa menettämättä sitä ensikertalaiskiintiöpaikkaa.
Onkohan tuo ensikertalaiskiintiö ollenkaan hyvä asia? Onko nuorille käynyt hyvin sen tulon jälkeen, kiinnostaisi tietää. Kuulostaa siltä, että se sulkee mahdollisia ovia pois. Nuoret ei edes uskalla kokeilla mitään, vaan on pakko yrittää päästä johonkin aivan yhteen tiettyyn.
Kun olin hetki sitten hieman nuorempi kuin nyt puhuttiin elinikäisen oppimisen tärkeydestä. Mutta en ymmärtänyt, että sillä tarkoitettiin vuosien valmistautumista pääsykokseiin ja pyrkimystä ahtaaseen ja kapeaan putkeen, joka tulisi kulkea sivuille vilkuilematta läpi.
Tätä juuri pyritään poistamaan. Voi päästä hyvällä yo todistuksella ilman vuosien pääsykoerumbaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mammojen puheet kirjoitti:
Avaapa mamma se L-rivi. Mitä aineita kirjoitti ja mitä niistä sa? Ettei vaan mamma vedä yläkanttiin juttuaan. Ei niin etteikö ällän papereilla rannalle jäädä,
tiedän itse 7 ällän ylioppilaan joka pääsi Helsingin lääkikseen vasta tokalla yrittämällä. Ällät oli mm. pitkästä matikasta, bilsasta ja fysiikasta ja kemiasta, eli niistä lääkiksen kannalta tärkeimmistä. Nyt on jo valmistunut ja erikoistuu, tekee väikkäriä.
Ja minä tiedän tohtorin joka ei ole kirjoittanut ylioppilaaksi saati käynyt päivääkään lukiota. Mutta hänen olemassa olostaan ja taustastaan en saisi hiiskua sanaakaan kun on, niin monta, joille tulee paha mieli, eivätkä kokonaan ilman syytä; ovathan tähdänneet n.n yliopiston tiedekuntaan viimeistän esikoulusta asti ja ovat sitten aikanaan osanneet suunnata opintonsa sen mukaisesti ja joiden fiksuat ja opinneet vanhemmat ovat eläneert hengessä mukana, eivätkä silti ole aina onnistuneet saamaan haluamaansa opiskelupaikkaa heti ensimmäisellä hakukerralla.
Pääsikö hän lääkikseen?
Tämän vuoden abi ei ole samalla viivalla vanhempien kanssa, jotka ovat voineet valmistautua vaikka vuoden.
Kolme kertaa haku vielä pitäisi sallia, sen jälkeen kielto ja riman lasku