Tytär ei päässyt lääkikseen ja nyt ei halua tehdä mitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuden ällän broidini pääsi vasta tokalla. Luki vuoden kemiaa. Opiskella voi esim. avoimessa korkeakoulussa menettämättä sitä ensikertalaiskiintiöpaikkaa.

Onkohan tuo ensikertalaiskiintiö ollenkaan hyvä asia? Onko nuorille käynyt hyvin sen tulon jälkeen, kiinnostaisi tietää. Kuulostaa siltä, että se sulkee mahdollisia ovia pois. Nuoret ei edes uskalla kokeilla mitään, vaan on pakko yrittää päästä johonkin aivan yhteen tiettyyn.

Kun olin hetki sitten hieman nuorempi kuin nyt puhuttiin elinikäisen oppimisen tärkeydestä. Mutta en ymmärtänyt, että sillä tarkoitettiin vuosien valmistautumista pääsykokseiin ja pyrkimystä ahtaaseen ja kapeaan putkeen, joka tulisi kulkea sivuille vilkuilematta läpi. 

Tätä juuri pyritään poistamaan. Voi päästä hyvällä yo todistuksella ilman vuosien pääsykoerumbaa

Niin voi. Mutta onko sitten parempi, että käytetään mahd. vuosia ylppäreiden arvosanojen korottamiseen? - No. onneksi ylppäreiden arvosanoja voi ymmärtääkseni nykyään korottaa ainakin kahdesti vuodessa. - Vieläkö on gaussin käyrä käytössä yo-arvosanoja jaettaessa, niin en tiedä. Ei kai. - Ja entä ne opiskeijat, jotka "vähän vanhempana" keksivät alan, jota haluaisivat opiskella. Ti jo aiemmin: Kenellä on mahd. päästä / hakeutua erikoislukioon, kenellä ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mammojen puheet kirjoitti:

Avaapa mamma se L-rivi. Mitä aineita kirjoitti ja mitä niistä sa? Ettei vaan mamma vedä yläkanttiin juttuaan. Ei niin etteikö ällän papereilla rannalle jäädä,

tiedän itse 7 ällän ylioppilaan joka pääsi Helsingin lääkikseen vasta tokalla yrittämällä. Ällät oli mm. pitkästä matikasta, bilsasta ja fysiikasta ja kemiasta, eli niistä lääkiksen kannalta tärkeimmistä. Nyt on jo valmistunut ja erikoistuu, tekee väikkäriä.

Ja minä tiedän tohtorin joka ei ole kirjoittanut ylioppilaaksi saati käynyt päivääkään lukiota. Mutta hänen olemassa olostaan ja taustastaan en saisi hiiskua sanaakaan kun on, niin monta, joille tulee paha mieli, eivätkä kokonaan ilman syytä; ovathan tähdänneet n.n yliopiston tiedekuntaan viimeistän esikoulusta asti ja ovat sitten aikanaan osanneet suunnata opintonsa sen mukaisesti ja joiden fiksuat ja opinneet vanhemmat ovat eläneert hengessä mukana, eivätkä silti ole aina onnistuneet saamaan  haluamaansa opiskelupaikkaa heti ensimmäisellä hakukerralla. 

Pääsikö hän lääkikseen?

Kyllä. - Enkä usko että on ainoa laatuaan. - Oheisen linkin takaa voitte lukea minusta 2. hyvän esimerkin siitä, että kuinka lääkikseen vaatiminen vaatii toki monesti työtä ja vaivannäköä, mutta ei toisaalta mitään sellaista, joka vaatisi esimerkiksi laudatur-paperit ylioppilaskirjoituksista: https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Tie-amiksesta-l%C3%A4%C3%A4kikseen-…

Sano tytöllesi, että mitä enemmän hän seukkaa kavereidensa kanssa niin sen paremmin hän pääsee sisään ensi kerralla. Samoin saa kavereiltaan arvokasta tietoa kun hengailee heidän kanssaan. Hän voi vaikka tarjotua tenttitestaajaksi ja oppii samalla ensi vuoden tentit. Maksa joku preppauskurssi hänelle, joka valmistaa pääsykokeisiin. Muutama päivä viikossa töitä ja loput ensi vuoden pääsykokeisiin valmistautumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitenhän käy kun tuollaiselle naiselle tulee vastoinkäyminen vaikkapa avioliitossa.

Epäilen, että hänelle ei löydy täydellistä miestä.

Miesten kannalta se olisi paras vaihtoehto

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkis lääkis lääkis lääkis.

Mikä ihme tämä lääkisbuumi on? Itse opiskelin 2000-luvun alussa, ja silloin ihmisillä oli vaikka minkälaisia opiskeluhaaveita. Nykyään kuulen vain lääkiksestä joidenkin harvinaisten TEAK-halukkaiden lisäksi. Useimmat vielä väittävät, että lapsuuden unelma ollut...

Se on nyt se statusnormaali nuorten keskuudessa. Ja kyllähän lääkärin ammatissa on hyvä palkka ja status ja osa-aikatyölläkin voi elättää itsensä. Opiskelu on yhtä muiden hyväkkäiden kanssa biletystä ja olkaan taputtelua, kun ”ollaan parasta a-ryhmää!” Yolo-sukupolvi ei halua jäädä paitsi mahdollisuudesta olla Lääkäri.

20 vuotta sitten nuoruudessani haluttiin olla malleja ja rokkitähtiä, nyt lääkäreitä. Ehkä maailma on mennyt eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkis lääkis lääkis lääkis.

Mikä ihme tämä lääkisbuumi on? Itse opiskelin 2000-luvun alussa, ja silloin ihmisillä oli vaikka minkälaisia opiskeluhaaveita. Nykyään kuulen vain lääkiksestä joidenkin harvinaisten TEAK-halukkaiden lisäksi. Useimmat vielä väittävät, että lapsuuden unelma ollut...

Se on nyt se statusnormaali nuorten keskuudessa. Ja kyllähän lääkärin ammatissa on hyvä palkka ja status ja osa-aikatyölläkin voi elättää itsensä. Opiskelu on yhtä muiden hyväkkäiden kanssa biletystä ja olkaan taputtelua, kun ”ollaan parasta a-ryhmää!” Yolo-sukupolvi ei halua jäädä paitsi mahdollisuudesta olla Lääkäri.

20 vuotta sitten nuoruudessani haluttiin olla malleja ja rokkitähtiä, nyt lääkäreitä. Ehkä maailma on mennyt eteenpäin.

Itkikö moni itsensä uneen jos ei kuulunut malli- tai levytyssopimusta lukion jälkeen?

Tommonen on kyllä niin naurettavaa, anteks vaan. Itse oon kokenut rannalle jäämisen, ja voin sanoa ett oon todella hämmentynyt kaikkien kavereiden reaktioista, kun niin raskaasti ottivat sekä omat hylsynsä aikoinaan sekä oman sisäänpääsynsä jälkeen mun hylsyt.

Masentua nyt siitä että ei pääse ekalla yrityksellä yliopistoon? Mitä vit, mihin se realismi on jäänyt kotikasvatuksesta? KAikkein pahinta kyllä itseni kohdalla oli kaikki lohdutukset kun en päässyt, ja sitten kun vihdoin pääsin, oikeen piti monasti kerrata sitä lukua kuinka monennella yrittämällä vihdoin pääsin sisään jne. Vaikutti siltä että ne on enemmän perillä siitä kuinka monta kevättä jouduinkaan pääsykokeeseen lukemaan, itse olin ihan tyytyväinen omaan elämääni ja uskoin että ihan hyvä tulevaisuus mulla on, en ajatellut elämäni menevän hukkaan kun muutaman nuoruusvuoden ajan muiden hommien ohella luin pääsykokeeseen aina keväisin.. Mutt kaverit tuntu seuraavan mun elämää niiku eläisin jotain vankeusrangaistusta.

Musta melkein paras asia mitä tulevalle lääkärille voi tapahtua on se, että ei pääse ekalla sisään. On hyvä tajuta, että elämä ei aina suju odotetulla tavalla, epäonnistumisia tulee ja kun niitä on aiemminkin kohdattu, osaa niihin suhtautua myöhemmin paremmin. Jos kohtaa ensimmäisen epäonnistumisen "myöhemmällä iällä", voi olla että sitten ei pääkoppa kestäkään. Ja huom, toivottavasti kukaan ei nyt kuvittele että mun elämän ainoat vaikeudet on ollut sisäänpääsy lääkikseen, on niitä ollut muitakin, en ole mikään kermaperse.

Ehdotapa tytölle että menee vuodeksi kansanopistoon opiskelemaan taiteita. Tein itse näin ja oli kyllä ihan paras päätös. Siihen saa jopa opintotukea!

Saa tehdä jotain muuta kuin päntätä. Aivot lepää. Tutustuu uusiin ihmisiin eripuolilta Suomea ja saa lisää perspektiiviä elämään. Tosi ahdistavaa jos suurin osa tytön kavereista on päässyt ykkösellä unelmapaikkaansa. Tekee hyvää päästä hetkeksi pois siitä porukasta niin ei tarvitse koko ajan verrata itseään heihin. Koska nyt tyttösi kokee olevansa porukan huonoin ja totaaliluuseri.

Lääkäriksi ehtii kyllä lukea, ei se ole vuodesta tai kahdesta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano, että aloittaa lukea perusaineita avoimessa yliopistossa ja hakee ensi vuonna uudelleen. Ei maailma tohon kaadu. Sillä on vuodessa lähes samat suoritettu kuin niilläkin jotka nyt jo tuli valituiksi.

Tuo ei onnistu lääkiksessä. Siellä opinnot etenee vuosikurssin mukaan eikä mitään vuosikurssia voi suorittaa kokonaan avoimessa. Vaikka yksittäisiä kursseja saisi tehtyä, se tuskin nopeuttaa valmistumista.

Samahan se on oikiksen kanssa mutta monta opintokokonaisuutta saa melkein valmiiksi, joihin lisää tekemällä sisälle päästyä saa kokonaisuuden valmiiksi. Jos on kerran haluaa lääkäriksi, niin miksei olisi innostunut asiasta ja lähtisi jo siihen perehtymään vaikka ei suoranaisesti valmistumisen kannalta hyödyttäisikään. Se asian luulis olevan innostavaa ja tärkeää. Panostamisen arvoista

Amikseen välivuodeksi. Ehkäpä innostuukin siitä kokeiltuaan ja lääkis alkaa vaikuttaa tylsältä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuden ällän broidini pääsi vasta tokalla. Luki vuoden kemiaa. Opiskella voi esim. avoimessa korkeakoulussa menettämättä sitä ensikertalaiskiintiöpaikkaa.

Onkohan tuo ensikertalaiskiintiö ollenkaan hyvä asia? Onko nuorille käynyt hyvin sen tulon jälkeen, kiinnostaisi tietää. Kuulostaa siltä, että se sulkee mahdollisia ovia pois. Nuoret ei edes uskalla kokeilla mitään, vaan on pakko yrittää päästä johonkin aivan yhteen tiettyyn.

Kun olin hetki sitten hieman nuorempi kuin nyt puhuttiin elinikäisen oppimisen tärkeydestä. Mutta en ymmärtänyt, että sillä tarkoitettiin vuosien valmistautumista pääsykokseiin ja pyrkimystä ahtaaseen ja kapeaan putkeen, joka tulisi kulkea sivuille vilkuilematta läpi. 

Tätä juuri pyritään poistamaan. Voi päästä hyvällä yo todistuksella ilman vuosien pääsykoerumbaa

Niin voi. Mutta onko sitten parempi, että käytetään mahd. vuosia ylppäreiden arvosanojen korottamiseen? - No. onneksi ylppäreiden arvosanoja voi ymmärtääkseni nykyään korottaa ainakin kahdesti vuodessa. - Vieläkö on gaussin käyrä käytössä yo-arvosanoja jaettaessa, niin en tiedä. Ei kai. - Ja entä ne opiskeijat, jotka "vähän vanhempana" keksivät alan, jota haluaisivat opiskella. Ti jo aiemmin: Kenellä on mahd. päästä / hakeutua erikoislukioon, kenellä ei. 

Kyllä ne arvosanat osallistujien menestyksen mukaan menee. Terve ihminen yrittä aikansa ja vaihtaa suuntaa ellei onnistu.

Ne alanvaihtajat voi päästä pääsykokeella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano, että aloittaa lukea perusaineita avoimessa yliopistossa ja hakee ensi vuonna uudelleen. Ei maailma tohon kaadu. Sillä on vuodessa lähes samat suoritettu kuin niilläkin jotka nyt jo tuli valituiksi.

Tuo ei onnistu lääkiksessä. Siellä opinnot etenee vuosikurssin mukaan eikä mitään vuosikurssia voi suorittaa kokonaan avoimessa. Vaikka yksittäisiä kursseja saisi tehtyä, se tuskin nopeuttaa valmistumista.

Samahan se on oikiksen kanssa mutta monta opintokokonaisuutta saa melkein valmiiksi, joihin lisää tekemällä sisälle päästyä saa kokonaisuuden valmiiksi. Jos on kerran haluaa lääkäriksi, niin miksei olisi innostunut asiasta ja lähtisi jo siihen perehtymään vaikka ei suoranaisesti valmistumisen kannalta hyödyttäisikään. Se asian luulis olevan innostavaa ja tärkeää. Panostamisen arvoista

Ei lääkiksen kursseja ole avoimessa

Siis mitä saatanaa? Aikuinen tyttö makaa perseellään kotona itkua tihrustamassa? Töihin se pitää laittaa ja heti! Työ parantaa ja teilläkin on mukavampaa kun tyttö voi alkaa maksaa oman osansa kuluista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuden ällän broidini pääsi vasta tokalla. Luki vuoden kemiaa. Opiskella voi esim. avoimessa korkeakoulussa menettämättä sitä ensikertalaiskiintiöpaikkaa.

Onkohan tuo ensikertalaiskiintiö ollenkaan hyvä asia? Onko nuorille käynyt hyvin sen tulon jälkeen, kiinnostaisi tietää. Kuulostaa siltä, että se sulkee mahdollisia ovia pois. Nuoret ei edes uskalla kokeilla mitään, vaan on pakko yrittää päästä johonkin aivan yhteen tiettyyn.

Ei se taida olla hyvä asia. Sen piti vähentää nuorten välivuosia, mutta tekeekö se todella sitä. Monilla nuorilla on suorastaan pakkomielle päästä johonkin tiettyyn paikkaan ja ensikertalaiskiintiötä ei saa menettää eli mitään muuta paikkaa ei voi ottaa vastaan. Pahimmassa tapauksessa tuota unelmapaikkaa voidaan tavoitella kymmenenkin vuotta. Sitten jos sinne lopulta pääsee ja sitä konkreetisesti opiskelee, niin saattaa paljastua ettei se olekaan oma ala. Tai sitten ei pääse ikinä. Aiemmin meillä oli nuoria, jotka haki useampaan paikkaan ja otti vastaan sen johon pääsi, kun ei se heikentänyt mahdollisuuksia hakea joskus myöhemmin vielä toisellekin alalle ja suorittaa kaksi tutkintoa. Sitten sitä ekaa alaa opiskellessa saattoi huomata että se onkin ihan mukavaa hommaa ja työ vei mukanaan ja se alkuperäinen haave unohtui.

Ensikertalaisuus pitäisikin olla vain 1-2 pääsykoekertaa. Eli kerran tai kaksi voisi panostaa yhteen unelmaan, sen jälkeen pitäisi jo pyrkiä useampaan paikkaan ja kannattaisi ottaa vastaan joku toiseksi paras vaihtari myös.

Vierailija kirjoitti:

Amikseen välivuodeksi. Ehkäpä innostuukin siitä kokeiltuaan ja lääkis alkaa vaikuttaa tylsältä?

Tämä olisi varmaan pahin rangaistus maailmassa ap:n tytölle.

Ei kannata noteerata näitä ilkeilyjä.Muut neuvot ovat ihan hyviä. Kerro tytölle, mitä kaikkea arvostat hänessä ja mikä tekee elämästä hyvän ja arvokkaan. Hän kuulee ja muistaa vaikka ei näytä kuuntelevan. Jospa tyttäresi itsearvostus voisi perustua myös muihin asioihin kuin lääketieteen opiskelija -identiteettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Amikseen välivuodeksi. Ehkäpä innostuukin siitä kokeiltuaan ja lääkis alkaa vaikuttaa tylsältä?

Tämä olisi varmaan pahin rangaistus maailmassa ap:n tytölle.

Niin, se saattaisi tytöstä tuntua siltä, sitä kuitenkaan olematta. Pahin rangaistus on olla tekemättä mitään.

Itse useamman kerran pyrkineenä tekisin uudelleen näin:

- välivuodeksi ei (hantti)töihin vaatekauppaan tms, joka ei vie eteenpäin toivottuun suuntaan. Itselle vei poispäin tavoitteesta, kun oli turvattu palkka, poikaystävä, kiva kämppä ja kaverit, elämä oli liian mukavaa

- vuoden kestävälle kansanopiston (on joku lääkisopisto jossain Pohjanmaalla ja muissakin vastaavia linjoja, sijainnista riippuen asuu joko siellä tai kotona)

- ei kannata vertailla itseä muihin, jokaisen oppiminen on erilaista (itseä esim. ahdisti Valmennuskeskuksen kurssit, joita kävin useamman kerran). Hyvä tulos tuli vasta sitten, kun opiskelin yksin kotona

- mikä sopii itselle, on tärkeintä tietää, opi tuntemaan itsesi oppijana

- itse otin näennäisesti liian rennosti noi pisteen päähän jäämiset, varmaan jokin defenssi. Mun mielestä on hyvä merkki, että on masentunut. Itseäni auttoi äitini kannustus: " ajattele, että kun sä oot yrittäny ja jos et pääse, sä oot ainakin yrittäny ja voit sitte puntaroida uudelleen. Jos et tosissaan edes yritä, et pääse.

- itsellä esteitä pääsylle oli ahdistus ja pelko sekä liian vähäinen/vääränlainen lukeminen (olin Domman lukusalissa täydet päivät, mutta haaveilin eikä mitään tuntunut jäävän päähän).

- itse pääsin vasta siinä vaiheessa, kun kaikki kaverit oli jo päässeet jonnekin ja itse roikuin turhissa kouluissa kirjoilla, ahdistus kasvoi niin suureksi, että otin vastuuta ja sitten pääsin uudella yrittämällä tokalla rutistuksella

- jälkeenpäin ajatellen jopa bioanalytiikka/sh-opinnot AMK:ssa olisivat voineet viedä minua lähemmäs tavoitettani, koska siellä ahkeria ja motivoituneita ihmisiä. Itselle oli väärä valinta hengailla monta vuotta ympäristötieteillä ihan eri tyyppisten ihmisten kanssa, jotka suurin piirtein halveksivat lääkisjengiä pinnallisena ja luonnontieteistä mitään ymmärtämättömänä.

- summa summarum: pitkän etsikkoajan jälkeen osasin todella nauttia opinnoista aikanaan

Jälkenpäin ajateltuna kun minulla yliopisto ohi, en pitäisi sitä ollenkaan huonona ajatuksena että tienaisi rahaa välivuoden vaikka millä tahansa töillä, postinjakelu, kaupan kassa, siivooja. Helpottaisi huomattavasti opiskelijan arkea. Ellei sitten ole pilalle hemmoteltu lapsi jolle lapsilisät säästetty jne ettei tarvi lisää rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sano, että aloittaa lukea perusaineita avoimessa yliopistossa ja hakee ensi vuonna uudelleen. Ei maailma tohon kaadu. Sillä on vuodessa lähes samat suoritettu kuin niilläkin jotka nyt jo tuli valituiksi.

Tuo ei onnistu lääkiksessä. Siellä opinnot etenee vuosikurssin mukaan eikä mitään vuosikurssia voi suorittaa kokonaan avoimessa. Vaikka yksittäisiä kursseja saisi tehtyä, se tuskin nopeuttaa valmistumista.

Samahan se on oikiksen kanssa mutta monta opintokokonaisuutta saa melkein valmiiksi, joihin lisää tekemällä sisälle päästyä saa kokonaisuuden valmiiksi. Jos on kerran haluaa lääkäriksi, niin miksei olisi innostunut asiasta ja lähtisi jo siihen perehtymään vaikka ei suoranaisesti valmistumisen kannalta hyödyttäisikään. Se asian luulis olevan innostavaa ja tärkeää. Panostamisen arvoista

Olen itse joskus pohtinut lääkisksen kurssejen suorittamista, vaikka en ole lääkiksessä. Yritin siis vertailla muiden tiedekuntien tarjontaa, joita voisi käyttää lääkiksessä. En löytänyt käytännössä yhtään sellaista kurssia. Onko sinulla listaa? Ja tarkoitan siis kursseja, jotka saisi hyväksiluettua enkä sellaisia, jotka vaan opettavat aiheesta ilman, että siitä olisi mitään konkreettista hyötyä opintojen edistämiseksi.