Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tytär ei päässyt lääkikseen ja nyt ei halua tehdä mitään
17.07.2019 |
Tyttö on tiennyt koko lukion ajan hakevansa lääkikseen ja panostanut lääkisaineisiin. Abikeväänä meni valmennuskurssille, kirjoitti L-rivin ja kurssilla harjoituskokeet menivät tosi hyvin.
Itse pääsykoe menikin sitten valitettavasti huonosti ja tyttö jäi täpärästi ulos eikä hän tunnu pääsevän siitä yli millään, vaikka tulosten tulemisesta on jo kolme viikkoa. Toki ymmärrän harmituksen, kun ei nuorella ihmisellä ole tämän isompia pettymyksiä tullut elämässä vastaan. Mutta kun ei tuo tunnu reipastuvan millään: välivuodeksi ei halua keksiä mitään tekemistä, on nihkeä tekemään kavereidenkaan kanssa yhtään mitään ja on apaattinen kaiken kaikkiaan, vaikka normaalisti iloinen ja nauravainen. Kaikki kaveritkin kuulemma päässeet ekalla ja hän ei halua niistä ainakaan mitään kuulla. Ei auta lohdutus, että moni hyväkin joutuu hakemaan useamman kerran tai ettei hakukertojen määrä hänen arvoaan tai fiksuuttaan määritä.
Miten tuon saisi tuosta piristymään vai tarvitseeko tuota nuhjaamista katsella vielä pitkänkin aikaa?
Kommentit (149)
Löytyykö oikeesti vielä jostain niin yksisilmäistä nuorisoa, että on vain se yksi ajatus??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tytär pääsi lääkiksestä ja nyt ei halua tehdä mitään! Kuulemma ei kiinnosta lääkärin hommat...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi mennä "vippariksi" sote -alalle niin näkisi mitä se ala on. Voisi olla tulevalle doktorille ihan terveellistä.
Näin ennen tehtiin. Nykyään ei enää ole mitään vipparintöitä
Onhan niitä avustajan töitä esim vanhustenhoidossa.
No ei ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että tyttö on tottunut pärjäämään, eikä osaa käsitellä pettymyksiä. Siinä tapauksessa hylkäys voi olla parasta mitä hänelle on tapahtunut. Toki ei kannata sanoa sitä hänelle. :-D Parempi opetella käsittelemään pettymyksen tunteita edes 19- vuotiaana kuin, että aikuisena vasta havahtuu siihen ettei kaikki menekään aina niin miten on suunnitellut.
En tosin tiedä miten tämä tapahtuu mutta voisi esim. hyvässä hengessä saada ajatukset täysin muualle
Muutoin samaa mieltä, mutta ei niitä ajatuksia välttämättä tarvitse siirtää kokonaan muualle. - Tai no. tarkoitit varmaan muualle pettymyksestä; - siitä olen samaa mieltä.
Sen sijaan täysin samaa mieltä olen siitä, että pärjäämäänkin tottuneen on toisinaan hyvä kokea pettymystä. - itse tuskin olisin tänään yliopisto-opiskelija, jos aikanaan olisin "heti" päässyt opiskelemaan sairaanhoitajaksi. Voi olla, että olisin mutta siihen olsi mennyt "hieman kauemmin" aikaa.
Tarkoitin siinä mielessä muualla, että pettymyksessä ei tarvitse velloa. Ja elämässä on myös muuta kuin työ/opiskelu. Kuvauksen perusteella tuli vaikutelma suorittajaluonteesta.
Näinhän sitä minäkin. - Toisaalta joskus tuntuu, että osa saattasia ajatella, että ellei päässyt "heti" tai viimeistään toisella kerralla niin on jo päässä vikaa jos harkitseekin hakemista useampaan kertaan. Näinhän ei tietenkään ole. Sisäänpääsy voi toisinaan olla parin psiteen tai jopa alle koknaisen pisteen päässä. - eikä hakijalla ole tällöin mitään erityistä vikaa tai puutetta päässään, joka estäsi pääsyn ao. alalle, Mutta eihän näin silloin osa tai kykene ajattelemaan kun on opiskleupaikka (oma unelma) jäänyt haaveksi
Vierailija kirjoitti:
Löytyykö oikeesti vielä jostain niin yksisilmäistä nuorisoa, että on vain se yksi ajatus??
Tottakai löytyy. Ei voi päästä ellei oikeasti hlua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HAHAHA! Siitäs saat, kunnon AV-wannabe taas hehkuttamassa jotain tytärtänsä. Luoja. :D
Hajotkaa kusiseen lääkiksenne.
Ymmärrän hyvin harmituksen. Itse halusin nuorena aina filosofiksi. Vain filosofiksi olin halunnut lapsesta saakka. Ja ymmärrätte varmaan että rahalla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa, sen ymmärsin jo tuolloin :D Koska olin lahjakas pyrin Helsingin yliopistoon minne oli vaikeinta päästä.
Jäin täpärästi 1. varasijalle vaikka kaikkeni tein, kyllä harmitti!
Varsinkin koska perheeni oli köyhä eikä mielellään halunnut minun loisivan nurkassa viettäen ylimääräisiä lukuvuosia menin sitten johonkin per.seammattiin.
Nyt on rahat ja autot ja talot mutten ole filosofi. vi.ttu! Olispa kermaper.se jonka koti paapoo vuosikausien lukulomalla.
M38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei kyllä lääkikseen kuulu edes jos noin huonosti suhtautuu vaatoinkäymisiin.
Avaapa mamma se L-rivi. Mitä aineita kirjoitti ja mitä niistä sa? Ettei vaan mamma vedä yläkanttiin juttuaan. Ei niin etteikö ällän papereilla rannalle jäädä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kokenut väkivaltaa, menettänyt kaiken ja ainoa toivoni oli opiskelupaikka. Ainoa syy miksi aina jaksoin. No en päässyt. Teen itsemurhan vielä tänä vuonna. Se voi olla iso asia, jos elämässä ei ikinä tule olemaan perhettä tai mitään muuta kuin työ. Ja jos aina joutuu opiskelupaikalla ja töissä kiusatuiksi niin ei sitä jaksa, jos ei tee edes mieluistaan asiaa.
Onkohan tuo itsemurha nyt järkevä vaihtoehto. Laske rimaa ja etsi vaikka joku maanviljelijä puolisoksi ja ala maanviljelijäksi. Lehmät ei takuulla kiusaa eikä oma puoliso. Mieti, ei elämää ollenkaan vai elämä maanviljelijänä tms. Kumpi on ihan oikeasti parempi ratkaisu?
Mun yksi kaveri jäi niukasti rannalle lääkiksestä ja oli pitkään todella murheissaan asiasta. Seuraavana vuonna pääsi, mutta muistan hyvin, miten hirveä pettymys se niukka karsiutuminen hänelle oli. Tämä tapahtui 90-luvun lopussa eli ei ole mikään uusi ilmiö pettyä. Tsemppiä tytölle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei kyllä lääkikseen kuulu edes jos noin huonosti suhtautuu vaatoinkäymisiin.
Luuletko, että kukaan jolle sisäänpääsy on yksi hailee, edes vaivautuu valmistautumaan tosissaan pääsykokeeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kokenut väkivaltaa, menettänyt kaiken ja ainoa toivoni oli opiskelupaikka. Ainoa syy miksi aina jaksoin. No en päässyt. Teen itsemurhan vielä tänä vuonna. Se voi olla iso asia, jos elämässä ei ikinä tule olemaan perhettä tai mitään muuta kuin työ. Ja jos aina joutuu opiskelupaikalla ja töissä kiusatuiksi niin ei sitä jaksa, jos ei tee edes mieluistaan asiaa.
Onkohan tuo itsemurha nyt järkevä vaihtoehto. Laske rimaa ja etsi vaikka joku maanviljelijä puolisoksi ja ala maanviljelijäksi. Lehmät ei takuulla kiusaa eikä oma puoliso. Mieti, ei elämää ollenkaan vai elämä maanviljelijänä tms. Kumpi on ihan oikeasti parempi ratkaisu?
En minä halua mitään puolisoa saati halua sellaista. En halua ihmisiä ympärilleni. Kaikki ihmiset haluavat minulle vain pahaa. Minulla olisi ollut vain tuo ala ja nyt ei mitään. Itsemurha on parempi ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin kokenut väkivaltaa, menettänyt kaiken ja ainoa toivoni oli opiskelupaikka. Ainoa syy miksi aina jaksoin. No en päässyt. Teen itsemurhan vielä tänä vuonna. Se voi olla iso asia, jos elämässä ei ikinä tule olemaan perhettä tai mitään muuta kuin työ. Ja jos aina joutuu opiskelupaikalla ja töissä kiusatuiksi niin ei sitä jaksa, jos ei tee edes mieluistaan asiaa.
Mahdollisuuksia on aina. Älä armas ihminen luovuta. En tiedä mitä sanoisin, mutta olisiko terapiasta tässä tilanteessa apua? Usko myös se, että kiusaajille ei pidä antaa valtaa elämästäsi. Tiedän, että kiusaaminen on raakaa ja traumatisoivaa, mutta siitä selviää. Sydämiä sulle
Kuuden ällän broidini pääsi vasta tokalla. Luki vuoden kemiaa. Opiskella voi esim. avoimessa korkeakoulussa menettämättä sitä ensikertalaiskiintiöpaikkaa.
Olisiko jo aika lisätä lääketieteen koulutuspaikkoja esim 10 %. Kun hoitohenkilökunnan aikaa menee tulkkaukseen ja lääkäripula on jatkuva. Lisäksi pelastettaisiin muutama "melkein" sisäänpäässyt nuori.
En epäile, etteikö tytär olisi sopiva lääkäriksi (olen itsekin alalla). Ei se 18-vuotiaana ole kuitenkaan lääkäriksi valmistumassa eikä myöskään avioliittoon ainakaan toivottavasti astumassa, joten en koe, että tuosta reaktiosta voi päätellä mitään siitä, miten tulevaisuudessa toimii ammatissaan tai aviokriisissä.
Joku kysyi papereita, kirjoitti 5 L ja 1 E. Ällät äikästä, pitkästä matikasta, fysiikasta, kemiasta ja englannista. Eximia tuli biologiasta.
ap
Hammaslääkiksestä (jonne on huomattavasti helpompi päästä) on mahdollista siirtyä lääkikseen.
Vierailija kirjoitti:
En epäile, etteikö tytär olisi sopiva lääkäriksi (olen itsekin alalla). Ei se 18-vuotiaana ole kuitenkaan lääkäriksi valmistumassa eikä myöskään avioliittoon ainakaan toivottavasti astumassa, joten en koe, että tuosta reaktiosta voi päätellä mitään siitä, miten tulevaisuudessa toimii ammatissaan tai aviokriisissä.
Joku kysyi papereita, kirjoitti 5 L ja 1 E. Ällät äikästä, pitkästä matikasta, fysiikasta, kemiasta ja englannista. Eximia tuli biologiasta.
ap
Ap, toivottavasti suodatat vahvasti kaikki vastaukset joita saat. Moni purkaa katkeruuttaan elämään.
Alue: Aihe vapaa
Epäilen, että hänelle ei löydy täydellistä miestä.