Lue keskustelun säännöt.
Tytär ei päässyt lääkikseen ja nyt ei halua tehdä mitään
17.07.2019 |
Tyttö on tiennyt koko lukion ajan hakevansa lääkikseen ja panostanut lääkisaineisiin. Abikeväänä meni valmennuskurssille, kirjoitti L-rivin ja kurssilla harjoituskokeet menivät tosi hyvin.
Itse pääsykoe menikin sitten valitettavasti huonosti ja tyttö jäi täpärästi ulos eikä hän tunnu pääsevän siitä yli millään, vaikka tulosten tulemisesta on jo kolme viikkoa. Toki ymmärrän harmituksen, kun ei nuorella ihmisellä ole tämän isompia pettymyksiä tullut elämässä vastaan. Mutta kun ei tuo tunnu reipastuvan millään: välivuodeksi ei halua keksiä mitään tekemistä, on nihkeä tekemään kavereidenkaan kanssa yhtään mitään ja on apaattinen kaiken kaikkiaan, vaikka normaalisti iloinen ja nauravainen. Kaikki kaveritkin kuulemma päässeet ekalla ja hän ei halua niistä ainakaan mitään kuulla. Ei auta lohdutus, että moni hyväkin joutuu hakemaan useamman kerran tai ettei hakukertojen määrä hänen arvoaan tai fiksuuttaan määritä.
Miten tuon saisi tuosta piristymään vai tarvitseeko tuota nuhjaamista katsella vielä pitkänkin aikaa?
Kommentit (149)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano, että aloittaa lukea perusaineita avoimessa yliopistossa ja hakee ensi vuonna uudelleen. Ei maailma tohon kaadu. Sillä on vuodessa lähes samat suoritettu kuin niilläkin jotka nyt jo tuli valituiksi.
Tuo ei onnistu lääkiksessä. Siellä opinnot etenee vuosikurssin mukaan eikä mitään vuosikurssia voi suorittaa kokonaan avoimessa. Vaikka yksittäisiä kursseja saisi tehtyä, se tuskin nopeuttaa valmistumista.
Samahan se on oikiksen kanssa mutta monta opintokokonaisuutta saa melkein valmiiksi, joihin lisää tekemällä sisälle päästyä saa kokonaisuuden valmiiksi. Jos on kerran haluaa lääkäriksi, niin miksei olisi innostunut asiasta ja lähtisi jo siihen perehtymään vaikka ei suoranaisesti valmistumisen kannalta hyödyttäisikään. Se asian luulis olevan innostavaa ja tärkeää. Panostamisen arvoista
Ei lääkiksen kursseja ole avoimessa
Kertoasi ei pidä paikkansa. - Esimerkiksi Turun yliopisto tarjoaa seuraavia lääke ja terveystieteellisiä opintoja:
Lääketiede
Ajankohtaista diabeteksesta ja hoidosta 3 op
Koululaisen ravitsemus 3 op
Lihavuus 3 - 4 op
Psyykkiset traumat 3 op
Sosiaalipediatria 3 op
Stressilääketiede 3 op
Varhaiset elintavat, ravitsemus ja terveys 3 - 4 op
Biolääketiede
Biofarmasia, farmakokinetiikka ja -genetiikka 4 op
Ihmisen rakenne ja toiminta, osa I (tuki- ja liikuntaelimistö) 3 op
Kehitys- ja lisääntymisbiologia 3 op
Lääketieteellinen biokemia ja molekyylilääketiede 8 op -opintokokonaisuus
Molekyylilääketieteen kurssi: Luennot 3 op
Neurobiologia 4 op
Toksikologian ja riskinarvioinnin perusteet 5 op
Gerontologia
Gerontologian perusopinnot 25 op tai yksittäisiä opintojaksoja:
Johdatus gerontologiaan 5 op
Ikääntyneiden sairaudet ja hyvä lääkehoito 5 op
Ikääntyminen murroksessa 5 op
Ikääntyneen asiakkaan terveys ja sen arvionti 5 op
Ikääntyneet, ravitsemus ja päihteet 5 op
Hoitotiede
Hoitotieteen aineopinnot 35 op
Opinnot sopivat tutkinto-opintoja suunnitteleville. Suoritukset voi hyväksyttää osaksi Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan perustutkintoja. Hoitotieteen opinnot tarjoavat mahdollisuuden hakea avoimen yliopiston väylän kautta terveystieteiden maisterin tutkintoon.
Oulun tarjontaan voi vastaavasti tutustua seuraavan linkin takaa: https://www.oulu.fi/avoinyliopisto/opetustarjonta?field_course_field_of…
Lääketieteen perusteita (yliopisto-opintoja) voi opiskella 25 op. vaikka Alkio-opistossa tai kymenlaakson kesäyliopistossa. Katso tarkemmin: https://www.alkio.fi/opiskelu/avoimet-yliopisto-opinnot
https://www.kymenlaaksonkesayliopisto.fi/koulutukset/kurssi/2294
Edellä nyt vain muutama esimerkki. - lisää tarjontaa voi löytää myös muista kansanopistoista. En tiedä voiko esim Helsingin evankelisessa opiston kautta suorittaa nimenomaisesti avoimen yliopiston kursseja, mutta opiston mainoksen saattaisin kokea itse puoleensa vetäväksi, ellen "jo" opiseklisi. mainos löytyy oheisen linkin takaa: https://www.heo.fi/opintotarjonta/yliopistoon/laaketiede
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amikseen välivuodeksi. Ehkäpä innostuukin siitä kokeiltuaan ja lääkis alkaa vaikuttaa tylsältä?
Tämä olisi varmaan pahin rangaistus maailmassa ap:n tytölle.
Höpsis. - Ei ehkä realistinen mutta jos asuinpaikkakunnalta löytyy hyvä ammattikoulu, joka tarjaa esimerkiksi iltaopintona kaikille avoimia kursseja, niin niiden tarjontaa saattaa kannattaa vilkaista siinä missä esimerkiksi iltalukuion kursseja. - Haen takaa, että niiden joukosta saattaa - ei välttämättä, mutta saattaa löytyä kursseja, joiden avulla voi pitää mm. laskemisrutiinia yllä tai kerrata fysiikkaa ja kemiaa siinä kuin mahd. iltalukiossakin. - 'Iltalukion kurssit toki ovat varmaan jo ennestään tunnetumpia ja niitä samoja lukiokursseja, joiden sisältö on monena vuotena tai sanoisnko vuosikymmenenä odotettu lääkikiseen hakijan hallitsevan pyrkiessaan tdk:n. Yhtä kaikki.
Yksi asia mikä erottaa heidät, jotka määrätietoisesti haluavat saada n.n alan opiskelupaikan on se, että heistä huomattava osa tekee suunnitelman siitä miten tai kuinka välivuotensa käyttää. Voihan sitä yrittää käyttää välivuotensa kaatamalla olutta lähikuppilassa tai hakeutumalla töihin puhelinmyyjäksi mutta ne ei hirmuisesti edesauta opiskelupaikan saamisessa.
Lääkikseen on vaikea päästä, tosin nykyään paljon helpompi kuin 90-luvun lopulla kun kurssikoot olivat paljon pienempiä eli otettiin paljon vähemmän lääketieteellisiin tiedekuntiin yliopistoihin lääketieteen ylioppilaita. Tosin hakijamäärätkin ovat ilmeisesti kasvaneet. se oli nyt tänä vuonna 3-4% välillä hakijoista per tiedekunta sisäänpääsymäärä kaikista hakijoista laskettuna jotka hakijoista pääsivät sisään, Tampereelle oli vaikein päästä tänä vuonna ja Helsinkiin toiseksi vaikein jos prosentteja katsotaan sisäänpäässeiden osalta. Hakijoita on nykyisin kyllä tosi paljon lääketieteellisiin kun katsoin hakijamäärät yhteensä kun on tuo yhteishakumenettely tiedekuntiin yliopistoihinkin nykyään.
Itse kirjoitin 1999 pitkästä matematiikasta E:n, pitkästä englannin kielestä E:n, keskipitkästä ruotsin kielestä E:n, reaalista M:n ja suomenkielestä C:n. Reaalissa kirjoitin fysiikasta puolet tehtävistä ja kemiasta puolet tehtävistä. Reaali meni totaalisen pieleen kirjoituksissa eikä äidinkielikään oikein onnistunut, muut menivät omalla normaalilla osaamisella tavanomaisesti.
Pääsykokeisiin satsasin sitten kunnolla ja otin opiksi reaalin huolimattomuusvirheistä, kemia ja fysiikka menivät pääsykokeissa loistavasti, fysiologiassa ja anatomiassa sattui sopivat kysymykset ja aineistokoe meni nappiin. Pääsin pääsykokeen perusteella pelkästään sisään, yo-papereilla olisi voinut lääkiksen kannalta pyyhkiä persettä kun tuo äidinkieli oli vain C.
Meitä pääsi silloin Tampereen lääketieteelliseen kaikista hakijoista sisään 7 uutta ylioppilasta, joista 3 oli käyny lukuion pitkän kaavan mukaan neljässä vuodessa perusteellisemmin hitaammin opiskellen eli normaalissa kolmessa vuodessa lukion suorittaneita uusia lääketieteen ylioppilaita otettiin koko Tampereen lääkikseen 4 silloin v. 1999. Edelliselle vuoden 1998 vuosikurssille pääsi vain 1 uusi ylioppilas koko kurssille. Kurssikoko oli 1998 vain 55 uutta lääketieteen ylioppilasta ja 1999 meitä otettiin sisään jo 80 mikä helpotti sisäänpääsyä. Sitten nykyisin pääsee tällä perusteella arvioitua puolet helpommin sisään kuin 1998 kun otetaan sisään jotain 100-120 jopa.
Ja ihan ilman mitään valmennuskurssia pääsin sisään silloin suoraan lukiosta. Kurssikavereina oli diplomi-insinöörejä, filosofian maistereita ja yksi tekniikan lisensiaattikin. Useimmilla oli jäänyt teknillinen korkeakoulu tai yliopiston kemian, fysiikan tai biologian opinnot 3-4 vuoteen. Oli meillä kurssilla sellaisiakin jotka hakivat seitsemättä kertaa lääkikseen ennen kuin pääsivät sisään. Ehtivät siinä silloin suorittaa näitä muita tutkintoja ja oli siellä sairaanhoitajia jotka olivat lopulta päässeet viidennellä yrittämällä sisään.
Olin avoliitossakin muutaman vuoden ajan minua kaksi vuotta vanhemman naisen kanssa, joka oli hakenut lääkikseen vuosina 1997, 1998, 1999, 2000, ja lopulta viidennellä yrittämällä v. 2001 pääsi sisään. Itse olin siis kaksi vuotta häntä nuorempi ja kaksi vuosikurssia ylempänä eli ensimmäisellä kerralla sisään päässyt, mikä oli suhteessa etenkin alkuun naiselle kauhea ongelma vaikka muuten ihastuimme kovasti ja sitten tästä naisesta tulikin ensirakkauteni. Olikohan tuo nainen kolmeen kertaan valmennuskurssillakin ollut ja itse pääsin siis sisään ilman valmennuskurssia.
Eli tyttärellesi: ei kannata lannistua jos ei ekalla kerralla pääse sisään, eivät ne mitään vitsejä ainakaan ennen olleet ne jotka olivat hakeneet seitsemän kertaa lääketieteelliseen ennen kuin onnistuivat pääsemään sisään.
Ylioppilaspapereiden kuusi tai seitsemän laudaturia auttavat ja helpottavat suuresti sisäänpääsyä, mutta eivät ne välttämättömiä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai haki jonnekin muualle myös? Ja kai pääsi jonnekin kuitenkin? Esim. kemian tai biologian lukeminen on ihan hyödyllistä tulevalle lääkäriopiskelijalle. Ja ensi vuonna uudesta pääsykokeisiin.
Ja menettäisi samalla ensisijaisuuskiintiönsä. Miksi kukaan tekisi niin?
Jos en väärin muista niin aiemmin ainakin oli kohtuu helppoa siirtyä saman yliopiston sisällä laitokselta toiselle. Eli jos aloittaa vaikka kemian lukemisen samassa yliopistossa niin lääkikseen luulisi olevan aika näppärä siirtyä sieltä.
Idioot*i, lopeta vahingollisten neuvojen anto.
Todennäköisesti ns. shokkihoito tekisi hyvää eli olisi hyvä hänelle näyttää, että asiat voisivat olla paljon huonomminkin! Suosittelen, että kerrot, että olet järjestänyt hänelle yllätysjuhlat, mutta et voi kertoa enempää ja että tarkempi ohjelman kulku jää yllätykseksi. Sitten suosittelen, että järjestät hänelle lentokyydin, josta hänet laskuvarjolla pudotetaan esim. Liberiaan tai Pohjois-Koreaan. Luulen, että nämä murheet vaikuttavat sen jälkeen taas pieniltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuden ällän broidini pääsi vasta tokalla. Luki vuoden kemiaa. Opiskella voi esim. avoimessa korkeakoulussa menettämättä sitä ensikertalaiskiintiöpaikkaa.
Onkohan tuo ensikertalaiskiintiö ollenkaan hyvä asia? Onko nuorille käynyt hyvin sen tulon jälkeen, kiinnostaisi tietää. Kuulostaa siltä, että se sulkee mahdollisia ovia pois. Nuoret ei edes uskalla kokeilla mitään, vaan on pakko yrittää päästä johonkin aivan yhteen tiettyyn.
Kun olin hetki sitten hieman nuorempi kuin nyt puhuttiin elinikäisen oppimisen tärkeydestä. Mutta en ymmärtänyt, että sillä tarkoitettiin vuosien valmistautumista pääsykokseiin ja pyrkimystä ahtaaseen ja kapeaan putkeen, joka tulisi kulkea sivuille vilkuilematta läpi.
Tätä juuri pyritään poistamaan. Voi päästä hyvällä yo todistuksella ilman vuosien pääsykoerumbaa
Niin voi. Mutta onko sitten parempi, että käytetään mahd. vuosia ylppäreiden arvosanojen korottamiseen? - No. onneksi ylppäreiden arvosanoja voi ymmärtääkseni nykyään korottaa ainakin kahdesti vuodessa. - Vieläkö on gaussin käyrä käytössä yo-arvosanoja jaettaessa, niin en tiedä. Ei kai. - Ja entä ne opiskeijat, jotka "vähän vanhempana" keksivät alan, jota haluaisivat opiskella. Ti jo aiemmin: Kenellä on mahd. päästä / hakeutua erikoislukioon, kenellä ei.
On Gaussin käyrä eli normaalijakauma edelleen käytössä ylioppilasarvosanoja annettaessa, muutoin kun koe on erilainen eri kirjoituskerroilla eivät arvosanat olisi toisiaan vastaavia eri kirjoituskerroilla. Kirjoittajia on niin paljon että sillä ei ole vaikutusta että eri kerroilla on eri ihmiset kirjoituksissa. Sen sijaan sillä on väliä että kokeen vaikeus vaihtelee eri vuosina.
5% parhaista saa L:n, 15% E:n (ennen kuin E tuli uutena arvosanana käyttöön v. 1996 sai vanhan L:n 20% eli vanha L ennen v. 1996 vastaa nykyistä E:tä, uusi L vuodesta 1996 alkaen on ihan eri arvosana kuin vanha L), 20% saa M:n, 20% C:n, 20% B:n, 10% A:n ja 10% I:n.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai haki jonnekin muualle myös? Ja kai pääsi jonnekin kuitenkin? Esim. kemian tai biologian lukeminen on ihan hyödyllistä tulevalle lääkäriopiskelijalle. Ja ensi vuonna uudesta pääsykokeisiin.
Koska ensi vuonna tulee todistusvalinta ja se koskee vain ensikertalaisia, varaopiskelupaikan ottaminen olisi täydellinen opiskelullinen itsemurha tässä tilanteessa. On se ensikertalaisuuskiintiön tulemisen jälkeen ollut vähän pienempi itsari jo nytkin.
Kaikki hyvää tarkoittavat neuvot eivät ole hyviä.
Eli ei voi hakea ensikertalaiskiintiössä ensi vuonna, kun on hakenut jo? Vai koskeeko sitä, jos ei ole opiskelupaikkaa?
Sittenhän on hyvin asiat, jos papereilla saa hakea.
Töihin vaan tai jo lukuja ennakkoon.
Kyllä ihmismieli ratkaisut keksii.
Tuo on kasvun paikka.
jos ei kasva, niin ei kyllä ole lääkäriksi sopiva. Siellä on isot vastuut. Ja siellä pitää ratkaista asioita.
Lääkiksessökin tulee olemaan rajat edessä. Ne tulee ihmiselle jossain vaiheessa joka tapauksesa. Jokaiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kova kolaus, mutta toipuu kyllä. Anna kesä aikaa toipua, syksylle sitten mielekästä tekemistä, näin tehtiin meillä. Oma tyttäreni pääsi oikikseen kolmannella kerralla, nyt edennyt opinnoissaan aivan kurssinsa parhaimmiston mukana. Ja tavallaan ollut hyvä, että kerkesi käydä kaikki myöhäisteini-kotkotukset välivuosien aikana ennen opintoja, ei ole tarvinnut sammuilla opiskelijabileissä ja pääkin on kestänyt paremmin opiskelupaineita kuin hieman lapsellisemmilla vuosikurssilaisilla. Anna itkeä itkunsa ja murjottaa aikansa mutta sitten voi pökkiä takaisin liikkeelle. Niitä vertaisia löytyy kuitenkin hyvin paljon, varsinkin nämä tiukat hakukohteet (Lääkis, oikis, kauppis) vaatii monilta useamman hakukerran ennen sisällepääsyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai haki jonnekin muualle myös? Ja kai pääsi jonnekin kuitenkin? Esim. kemian tai biologian lukeminen on ihan hyödyllistä tulevalle lääkäriopiskelijalle. Ja ensi vuonna uudesta pääsykokeisiin.
Koska ensi vuonna tulee todistusvalinta ja se koskee vain ensikertalaisia, varaopiskelupaikan ottaminen olisi täydellinen opiskelullinen itsemurha tässä tilanteessa. On se ensikertalaisuuskiintiön tulemisen jälkeen ollut vähän pienempi itsari jo nytkin.
Kaikki hyvää tarkoittavat neuvot eivät ole hyviä.
Eli ei voi hakea ensikertalaiskiintiössä ensi vuonna, kun on hakenut jo? Vai koskeeko sitä, jos ei ole opiskelupaikkaa?
Sittenhän on hyvin asiat, jos papereilla saa hakea.
Töihin vaan tai jo lukuja ennakkoon.Kyllä ihmismieli ratkaisut keksii.
Tuo on kasvun paikka.jos ei kasva, niin ei kyllä ole lääkäriksi sopiva. Siellä on isot vastuut. Ja siellä pitää ratkaista asioita.
Lääkiksessökin tulee olemaan rajat edessä. Ne tulee ihmiselle jossain vaiheessa joka tapauksesa. Jokaiselle.
Joo nykyään ei todellakaan kannata ottaa mitään opiskelupaikkaa vastaan jos hakee esim. lääkikseen ja fysiikkaa lukemaan ja pääsee sisään fysiikkaa lukemaan matemaattis-luonnontieteellisen ja menee paikan ottamaan vastaan niin voi käytännössä heittää hyvästit lääkikselle jatkossa kokonaan lähes jos ei nyt ihan 100%.
Eli ei lähde opiskelemaan laisinkaan vaan säästää sen ensikertalaisuuden ja lukee koko. uoden lääkiksen seiraaviin pääsykokeisiin seuraavaan kevääseen saakka jos haluaa varmistaa sisäänpääsyn mahdollisimman hyvin. Töihinkin voi mennä mutta se vähentää lukemiseen käytettävissä olevaa aikaa ja vähentää mahdollisuuksia päästä seuraavissa pääsykokeissa sitten sisään.
Ennen joskus vuosituhannen viahteessahan suurin osa lääkikseen päässeistä oli lukenut kemiaa tai fysiikkaa pari kolme vuotta yliopistossa tia olivat olleet teknillisessä korkeakoulussa pari kolme vuotta eli teekkareita oli yllättävän iso osa uusista lääketieteen ylioppilaista ennen vanhaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapseni pääsi ensimmäisellä yrittämällä lääkikseen. Haki Kuopioon ja pääsi. Hänellä lääkärin ammatti oli haaveena jo yläasteikäisenä ja valitsi lukiossa aineet haaveensa mukaan. Taisi olla pitkän matematiikan L ja muut E. Kävi tavallisen lukion pääkaupunkiseudulla. Tuo Kuopioon meno ei ollut mikään kynnyskysymys sukujuurien takia. Pääsykoe taitaa olla sovelluskoe, jossa tutkitaan soveltamiskykyä.
jos perheellä on varaa voi varmaan mennä avoimelle yliopistolle ja jos niistä kursseista pääsee täysillä pisteillä pääsee kuulemma sisään myös. Ois ainakin tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä lääkis-villitys ja yksisilmäisyys sen suhteen on kyllä huvittavaa. Mitään muutako vaihtoehtoa ei todellakaan ole, ja vietetään nuoruuden vuodet samoja kirjoja päntätessä, koska lääkikseen on päästävä? Miksi juuri lääkis? Tietävätkö ihmiset lääkärin työnkuvasta realistisesti? Onko se todella kaiken vaivan ja uhrauksen arvoista?
Tuttuni on samanlainen. Varmaan seittemättä kertaa pyrki lääkikseen, vaikka en usko, että edes pärjäisi siinä työssä, kun ällötysherkkyys on matala kaikelle mahdolliselle ja selkärankaa töiden tekemiselle ei ole (selittänee hakukerrat).
Kysyin häneltä, miksi sen on oltava juuri lääkis? Älyllänsä pääsisi mihin vain muuallekin. "Koska lääketiede aiheena kiinnostaa." Selvä, no entä joku muu lääketieteen parissa oleva ammatti, esim. sairaanhoitaja tai hammaslääkäri tai laborantti? "Ei käy, koska hoitajilla ei ole samanlaista auktoriteettia, kuin lääkäreillä. Lääkäreitä katsotaan ylöspäin. Ja tietty hoitajien huono palkka." Selvä.
Kuinkahan moni lääkäri on hakeutunut alalle pääasiassa status ja raha mielessään, eikä aito kiinnostus edistää ihmisten terveyttä? Sitten siihen päästäkseen istutaan ensin kotona vuosia yrittämässä uudestaan ja uudestaan työttömyystukea nostaen. Ei tässä ole mitään järjen hiventä.
Lääkärin ammatti on myös käytännön ammatti. Jos tytöllä olisi kiinnostus ihmisiin, hän voisi työskennellä vaikka hoitoalalla tai opiskella lähihoitajaksi ensin. Jos ehdotuksesta lähtee paskaset naurut, ei kannata lääkäriksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen katsottiin työhalut eduksi. Jos on yhtään järkeä päässä.
Vierailija kirjoitti:
Lääkis lääkis lääkis lääkis.
Mikä ihme tämä lääkisbuumi on? Itse opiskelin 2000-luvun alussa, ja silloin ihmisillä oli vaikka minkälaisia opiskeluhaaveita. Nykyään kuulen vain lääkiksestä joidenkin harvinaisten TEAK-halukkaiden lisäksi. Useimmat vielä väittävät, että lapsuuden unelma ollut...
Niitä harvoja aloja, joilla on vielä töitä vastavalmistuneille
Menee proviisoriksi. Siistiä veretöntä sisähommaa ja rahaa pukkaa.
Vuodeksi au pairiksi ulkomaille!
Lapseni pääsi ekalla lääkikseen Helsingissä, oli aina hyvä oppilas koulussa, muttei mitenkään poikkeuksellisen huippu. Lukiossa lääkis valikoitui suosikiksi, ja sen myötä hän panosti luonnontieteisiin ja matikkaan. L ei tullut kirjoituksisa kuin 2 aineessa, toinen vielä enkusta, loput E ja M.
Keskittymiskyky sen sijaan huippukuokkaa, ja hermot, ehkä kilpaurheilutaustan ansiosta. Kävi valmennuskurssin, luki koko abivuoden sisäänpääsykokeiden aineita, ja sisäänpääsykokeet olivat kuulemma helpot. Urheili myös lajissaan sm-tasolla koko vuoden.
Sanoisin että elämä myös sen pänttäämisen ulkopuolella auttaa, pään pitää päästä tuulettumaan välillä
Tuskinpa ap:n lapsen ulos jääminen johtuu sovetamiskyvyn puutteesta vaan huonosta tuurista. Ei muutaman tunnin koe mittaa luotettavasti koko oppimäärän osaamista, vaan osalle kysymykset sopivat hyvin ja osalle sitten huonommin. Tietysti mitä parempi on, sitä pienempi merkitys on tuurilla. Aina jollekin parhaalle osaajalle sattuu koe, jossa on itselle juuri huonoimmat kysymykset ja sitä vastoin se M-E -paperinen voi pärjätä huipustikin, jos kysymykset sattuvat osumaan kohdalleen. Sellaista se on.
Saako nykyään ylppäreitä korottaa niin monta kertaa kuin haluaa? Aiemminhan se taisi olla, että kerran sai korottaa hyväksytysti suoritetun kokeen.