Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä ne lasten harrastukset pitää viimeistään alkaa, että kehittyy hyväksi?
Minua suuresti ihmetyttää, kun tytär 10 v. haluaisi aloittaa voimistelun. Otin jo keväällä yhteyttä erääseen voimisteluseuraan, josta valmentaja sanoi, että vähän myöhäinen ikähän tuo on aloittaa, jos aikoo kehittyä hyväksi. Suurin osa kuulemma aloittaa 5-8-vuotiaina, joten tyttäreni on varmasti vanhin aloittaja tulevana syksynä, jos jää jonottamaan paikkaa (näin siis kerrottiin). No, mietin sitten, voisiko hän aloittaa viulun soiton, koska on ollut lahjakas musiikissa (koulussa musiikki kiitettävä), ja koska häntä itseään kiinnostaisi viulun tai pianon soittaminen. Puolituttu viulunsoiton opettaja antoi ymmärtää, että kun ei ole mistään instrumentista lajitaustaa, voi olla vaikeaa aloittaa enää 10-11-vuotiaana viulun soittoa. Hän suositteli ennemmin esim. pianoa tai kitaraa, niissä voi kehittyä hyväksi vielä tuossa iässä aloittava. Nämä eivät kiinnosta tytärtäni. Olen hiukan hämmästynyt, että mihin harrastukseen tuon tytön pitäisi sitten mennä. Entäs sitten jos vaan menee viulua harjoittelemaan ja musiikin teoriatunneille ilman mitään paineita kehittyä huipuksi? Onko se muka paha asia? Tai voimistelun aloitus 5. luokan alussa? Pakkoko siinä on huipuksi kehittyä, vaikkei ole mistään lajista aiempaa kokemusta? Mikä sitten on sellaista, minkä voi aloittaa tuossa iässä ilman että valmentajan/opettajan asenne on, että olet vähän vanha enää aloittamaan?
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Iso osa vanhemmista pakottaa lapsensa verenmaku suussa harrastuksiin jotakuinkin 5-6 vuotiaasta alkaen....
Tämä johtaa siihen eträ alkoholin ja huumeiden käyttö alkaa 13-15 vuoden iässä.
Ja kuitenkin nuorten päihteiden käyttö on vähentynyt samanaikaisesti, kun ohjatut harrastukset ovat lisääntyneet, mutta varmaan jollain sun logiikalla nuorten dokaaminen on futiksen syytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla ei ole kilpailuhenkeä ollenkaan, enkä ole lapsiakaan usuttanut sellaisiin harrastuksiin joissa kilpaillaan (tai sellaisiin tasoryhmiin). Luulen että ne vanhemmat jotka lapsille hakevat kilpailullisen harrastuksen, oikeasti pitävät kilpailuhenkisyydestä vaikka usein muuta väittävät. Täytyyhän niiden siitä tykätä, jos lapsi sinne laitetaan?
Yksi boomer-ikäinen nainen kertoi kerran, oli kisaillut lentopallossa tms lastenlastensa kanssa ja piti sitä hyvänä, koska se "kehittää lasten kilpailuviettiä". En osannut sanoa mitään, koska minusta kilpailuvietti on yksi turhimmista asioista miksi liikuntaa kannattaa harrastaa.
On jossain määrin ongelmallista, että monet korostavat tänä päivänä kasvatuksessaan nimenomaan kilpailullisuuden vähentämistä. Aikuisuudessa kaikki on kuitenkin loppujen lopuksi kilpailua ja mistä lapsen sitten pitäisi yht'äkkiä oppia ne hyvin kriittiset elämässä pärjäämisen taidot, jos niiltä on suojauduttu koko lapsuuden ajan. Opiskelupaikoista kilpaillaan, työpaikoista kilpaillaan, ylennyksistä kilpaillaan, asiakkaista kilpaillaan. Parhaat menestyvät parhaiten ja se on hyvä . Se ei tietenkään tarkoita samaa kuin itsekkyys. Esim. joukkuelajeissa opitaan hyvin konkreettisesti, että jokaisen yksilön pitää kehittää itsensä mahdollisimman hyväksi, mutta loppupeleissä se on täysin hyödytöntä, jos joukkue ei pelaa yhteen.
Eipä tuo kyllä koskaan ole ollut kovin vahvoilla tämä minun tai kaltaisteni näkemys.
Lapset vertaa itseään toisiinsa paljon ihan ilman kilpailuharrastuksiakin, koulumenestys, ulkonäkö, sanomiset tai tekemiset, vaatteet, musiikkimaku, pelisuoritukset, suosituimmuus, kenen isällä hienoin auto tai kenellä hienoin asunto tai hienoin puhelin, onhan se elämä jatkuvaa "kilpailua".
Meidän lasten luokilla koulumenestyksen vertailua toisiin on paljonkin. Lapset on varmaan sitten luonnostaan aika kilpailuhenkisiä, vai. Numeroarvostelut on poistettu pikkukoululaisilta, mutta heti kun numerot kokeisiin ja todistuksiin tulee, niitä vertaillaan. Riippumatta harrastustaustoista, ne tykkää vertailla. En näe tarpeelliseksi kannustaa kilpailussa sen enempää, kyllä se osataan.
Tosin koenumeroidenkin kohdalla yritän muistuttaa, kun lapsi puhuu että joku toinen oli nyt luokan paras jossain aineessa; että muiden numerot ei vaikuta sinuun, vaan kilpailee itsensä kanssa. Jos viimeeksi sai kasin, nyt on hyvät mahdollisuudet ysiin ja jopa kymppiin. Kannustan kyllä eteenpäin, mutta en sitä kautta, että tsemppaisin voittamaan ne muut.
Ja kuten kirjoitin, kilpailullisuutta arvostaa kyllä tosi moni vanhempi. Joukkulajit ja tavoitteellinen harrastaminen ovat kyllä voimissaan, tulijoita niihin on, kaikki ei edes mahdu niihin hyviin joukkueisiin. En tiedä mistä nyt ajattelisit, että tänä päivänä kilpailullisuutta on niin vähän, että se olisi jopa "ongelmallista".
Ikinä kuullut curling-vanhemmuudesta ja helikopteroinnista? Sehän on ihan nykypäivän vitsaus kouluissa, että vanhemmat tulee linjoja pitkin jos lapselle on tullut paha mieli jostain tai on vaikka yritetty vaatia jotain. Liittyy siis hyvin vahvasti myös tähän kilpailuhenkisyyteen tämä, koska kilpailutilanteessa se paha mieli helposti tulee ja niitä pitäisi sitten viimeiseen asti välttää. Ja sitten kun lapsi ei ole koskaan oppinut häviämään, se aiheuttaa totaalisen hermoromahduksen. Tottakai toinen ääripää on huono myös eikä liikaa saisi olla sitä kilpailuhenkeä, mutta kun jotkut yrittää kitkeä kaiken pois.
Olen kuullut, mutten koskaan tavannut. Ja työskentelen päiväkodissa, eli tapaan monenlaisia vanhempia kyllä. Lisäksi omien lasten kautta tunnen kouluikäisten vanhempia kymmeniä. En ole törmännyt tähän ilmiöön käytännön elämässä.
Voihan siitä puhua, mutta tuskin se niin iso ilmiö. Pari artikkelia netissä ja yhtäkkiä "se on kaikkialla"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja jäi kertomatta, että kun tyttö kuuli olevansa hiukan vanha aloittamaan viulun soittoa, häneltä saman tien lopahti innostus soittaa yhtään mitään.
-ap
Eikös tuo ole ihan nykyaikaa - 50 vuotias työtönkin on kelpaamaton työelämään, kun sillä oletettavasti on vaivojakin - eli tyttösi on jo liian vanha kaikkeen, ei muuta ku pötköttelee kotona jatkossa :D
Eiku, oikeesti, ihminen pystyy mihin vain halutessaan - itse kävin AMKn ja valmistuin 50 vuotiaana.
Ainoa ero työelämässä nuoreen on se, etten omaa työnosaamistani halvalla myy kenellekkään, hinta se on työlläkin. Viulua tai muuta soitinta voi opiskella itsekseenkin - internet on sitä varten, jos ryhmään ei pääse.
Jos treenaat 8 tuntia viikossa - se tekee yli 400 tuntia vuodessa - oma halua ratkaiseen paljon.
Minä nyt tylsimys tartun ja saivartelen, viulua ei voi oppia yksin eikä videoista, eikä muitakaan jousisoittimia. Pianoa voi oppia, johonkin tasoon asti.
Mutta ymmärsin kyllä pointin, vaikka saivartelin. :) eli monia taitoja voi kyllä opiskella youtuben kautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa vanhemmista pakottaa lapsensa verenmaku suussa harrastuksiin jotakuinkin 5-6 vuotiaasta alkaen....
Tämä johtaa siihen eträ alkoholin ja huumeiden käyttö alkaa 13-15 vuoden iässä.Ja kuitenkin nuorten päihteiden käyttö on vähentynyt samanaikaisesti, kun ohjatut harrastukset ovat lisääntyneet, mutta varmaan jollain sun logiikalla nuorten dokaaminen on futiksen syytä.
Tuo on hieman harhaanjohtavaa tietoa. Alkoholin käyttö on kyllä vähentynyt, mutta mietojen huumausaineiden ja sähkötupakan käyttö on puolestaan lisääntynyt. Huumausaineiden saatavuus on tullut liian helpoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elina Gustafsson aloitti nyrkkeilyn 20-vuotiaana, nyt hän on maailman huippuja.
Sitten on se joku mies, joka aloitti oopperalaulamisen vasta aikuisena ilman mitään aiempaa laulukokemusta ja josta noin vain on kohonnut yksi tunnetuimmista tämän päivän suomalaisartisteista. Kiertelee maailman lavoja, käy välillä Suomessa piipahtamassa. Ei tule nyt nimi mieleen.
Ei naisten nyrkkeilyä voi verrata esim. taitoluisteluun tai voimistelun. Taitotaso ja harrastajien määrä on täysin eri. Samoin voisin ihan mutullakin väittää, että venäläiset ja kiinalaiset treenauttaa jo pikkulapsia todella kovaa. Ei sieltä muuten voi säännöllisesti nousta ihan teini-ikäisiä supervoimistelijoita.
Kun Elina on vasta aloittanut nyrkkeilyuraansa, on jo huippuvoimistelujat eläkkeellä. Näin kärjistetysti. Mutta ero on huima.
Oma poikani on 12 ja on pelannut jääkiekkoa pienestä asti. Ei siihen joukkueeseen ole enää vuosiin voinut kukaan aloittelija nousta, pelaavat jo harjoittelun tuloksena niin kovaa ja taitavasti. Joten kyllä hyvin moneen lajiin 10-vuotias on jo liian vanha.
Se nyt vain on ikävä tosiasia, että joissain lajeissa täytyy aloittaa hyvin varhaisella iällä jos haluaa tosissaan menestyä. Mm. jääkiekko tai taitoluistelu on aloitettava hyvin nuorena jos haaveena on ura, ei vain harrastus. Jos ei kaipaa menestystä vaan haluaa vain harrastaa ja pärjätä keskiverrosti, voi toki aloittaa vielä siinä kymmenenkin vuoden iässä tai vanhempana. Edellämainitut lajit ovat sellaisia joissa eläkeikä tulee silloin, kun vielä moni muu valmistuu opinnoista uralleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iso osa vanhemmista pakottaa lapsensa verenmaku suussa harrastuksiin jotakuinkin 5-6 vuotiaasta alkaen....
Tämä johtaa siihen eträ alkoholin ja huumeiden käyttö alkaa 13-15 vuoden iässä.Ja kuitenkin nuorten päihteiden käyttö on vähentynyt samanaikaisesti, kun ohjatut harrastukset ovat lisääntyneet, mutta varmaan jollain sun logiikalla nuorten dokaaminen on futiksen syytä.
Tuo on hieman harhaanjohtavaa tietoa. Alkoholin käyttö on kyllä vähentynyt, mutta mietojen huumausaineiden ja sähkötupakan käyttö on puolestaan lisääntynyt. Huumausaineiden saatavuus on tullut liian helpoksi.
Sähktupakan käyttö on luonnollisesti lisääntynyt, koska ne keksittiin hetki sitten. Toisaalta ne ovat terveydelle huomattavasti vaarattomampia, kuin normitupakka, jonka käyttö on romahtanut.
Jos haluaa ihan ammattitason urheilijaksi, pitää harjoittelu aloittaa heti kun lapsi osaa kävellä. Tietenkin ikätasoisesti, koko ajan kannustaen oppimaan. Kuten se yksi tyttö, jonka vanhemmat ovat vieneet häntä lumilautailemaan jostain 1-2-vuotiaasta ja nyt alle kouluikäisenä hän suoriutuu jo paremmin kuin moni aikuinen. Mutta arvioisin, että viimeistään 3 vuoden iässä on hyvä aloittaa tavoitteellinen taitolaji.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erilaisia harraste- ja höntsäryhmiä toivotaan aina, mutta valitettava todellisuus on, että niihin on vaikea saada tulijoita. Vaikka ryhmä saataisiinkin kasaan, niin se sitten koostuu yleensä hyvin eri ikäisistä lapsista ja nuoremmat lähtevät, koska eivät pärjää ja vanhemmat lähtevät, koska eivät halua leikkiä pikkulasten kanssa.
Lisäksi vanhemmat eivät ole valmiita maksamaan pelailusta, vaikka samalla tavalla harrasteryhmän pitää maksaa tilavuokrat ja ohjaajakustannukset. Meillä on koulussa liikunnanopettajan vetämänä ilmaisia liikuntakerhoja koulun jälkeen ja ne toimivat, koska kunnan budjetista on tietenkin helppo järjestää kaikkea, kunhan sitä budjettia vaan saa.
Vierailija kirjoitti:
Iso osa vanhemmista pakottaa lapsensa verenmaku suussa harrastuksiin jotakuinkin 5-6 vuotiaasta alkaen....
Tämä johtaa siihen eträ alkoholin ja huumeiden käyttö alkaa 13-15 vuoden iässä.
Kyllä ne nuorena alkoholin ja huumeitten käytön aloittavat on niitä, joitten vanhemmat ei ole kuskanneet harrastuksiin tai tehneet paljon muutakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja sai ihan asialliset vastaukset. Ei kielletty menemästä voimisteluun, vaan todettiin että on ryhmänsä vanhin. Ja kerrottiin,että ilman musiikillista taustaa tuossa iässä muut soittimet on helpompia. Kuten onkin.
Valtaosa harrastuksista alkaa nykyään jo hyvissä ajoin ennen eskari-ikää, lajeja voi sitten vaihdella mutta niissä rakentuu perusliikunnallisuus ja musiikillisuus, kyky toimia ryhmässä ja keskittyä määrätty aika tekemiseen. Itsekseenkin voi harrastaa, mutta se on hyvin erilaista, ja tuottaa erilaisia tuloksia.
Vierailija kirjoitti:
Iso osa vanhemmista pakottaa lapsensa verenmaku suussa harrastuksiin jotakuinkin 5-6 vuotiaasta alkaen....
Tämä johtaa siihen eträ alkoholin ja huumeiden käyttö alkaa 13-15 vuoden iässä.
Pitäiskö sun käydä juttelemassa sun liikuntatraumoista jollekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valmentajan näkökulmasta on aika vaikeaa ohjata ryhmää, jossa on niitä, jotka vain nautiskelevat tekemisestä sekä niitä, jotka tekevät sitä tosissaan.
Toinen haluaa tehdä vain sitä, mikä tuntuu mukavalta ja kivalta ja toista pitäisi viedä äärirajoille. Ryhmä on kuitenkin niin vahva kuin sen heikoin lenkki, joten tosissaan tekevät kärsivät höntsäilijöiden mukavuuden takia ja höntsäilijät tosissaan tekevien vakavuuden takia.
Vierailija kirjoitti:
Valmentajan näkökulmasta on aika vaikeaa ohjata ryhmää, jossa on niitä, jotka vain nautiskelevat tekemisestä sekä niitä, jotka tekevät sitä tosissaan.
Toinen haluaa tehdä vain sitä, mikä tuntuu mukavalta ja kivalta ja toista pitäisi viedä äärirajoille. Ryhmä on kuitenkin niin vahva kuin sen heikoin lenkki, joten tosissaan tekevät kärsivät höntsäilijöiden mukavuuden takia ja höntsäilijät tosissaan tekevien vakavuuden takia.
Todellakin. Aina porukkaan mahtuu mukaan näitä "tärkeintä on, että kaikilla on kivaa" -vanhempia ja heidän tuotoksiaan. Sitten kun 10 lasta kokoontuu jalkapalloharjoituksiin ja 9 heistä haluaa pelata jalkapalloa ja 1 haluaa painia ja pitää sirkusesitystä, niin näiden vanhempien mielestä kaikkien lasten pitää sopeutua tämän yhden showhun "koska kaikilla pitää olla kivaa". He eivät pysty tajuamaan, että yhdessä tekemisessä kaikki eivät voi toimia juuri niin kuin sillä hetkellä haluavat tai kenelläkään ei ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jääkiekkoa ei tarvitse aloittaa 5-v, myöhemminkin ehtii kirjoitti:
Täällä liioitellaan varhaisen aloittamisen tärkeyttä. Omat pojat aloittivat jääkiekon 9 ja 11v ja molemmista tuli hyviä pelaajia. Alun pienistä vastoinkäymisistä ei pidä lannistua. Oma asenne ja motivaatio ratkaisee. Mukaan vaan, ei pidä arkailla sitä, jos alussa ei ole vielä ihan samalla tasolla kuin muut. Parin vuoden päästä muut on otettu kiinni ja kehitys jatkuu. Itse aloitin ensimmäistä kertaa jääkiekkojoukkueessa 55v (käymättä sitä ennen n. 15:een vuoteen edes jäällä) ensin 4. div. harjoituksissa ja muutama harjoituspeli, seuraavana vuonna 3. div. ilman minkäänlaista "jääkiekkojunnun" taustaa, Osasin kyllä luistella ja kohtuullisesti pelatakin kiitos kouluvuosien iltojen pipolätkän. Tunnen useita ihan lapsuuden ja nuoruuden höntsäpohjalta lätkästä nauttivia kovia pelimiehiä, lukuisia niitä myös ikähaarukassa 55-70. Kun 11v aloittaa, niin ehtii 70:een ikävuoteen vielä 59v kehittyä..
Mutta heillä oli varmaan joku liikuntatausta kuitenkin? Tässäkin keskustelussa on moneen kertaan todettu, että on ihan eri asia olla lajinvaihtaja, kuin aloittaa liikkuminen nollasta ja hypätä harrastamaan jotain. Se unohtuu aina mainita näissä tarinoissa, kun kerrotaan jostain ammattilaisesta, joka aloitti lajinsa vasta myöhemmällä iällä.
No ei se nykyisen liikkumattomuudenkaan aikana sentään NIIN ihmeellistä ole, jos alakouluikäisellä "on liikuntataustaa", vaikkei olisi mihinkään ohjattuun harrastukseen osallistunut. Kyllä edelleenkin on lapsia, jotka liikkuvat paljon ihan leikeissä ja pihapeleissä ja mikä nyt kiinnostaakin. Ja kyllä jotkut lapset kykenevät liikkumaan räntäsateessakin, ei se ainakaan meillä ole pelottanut niin kamalasti. Tämä nyt ei liity suoraan tuohon edelliseen kommenttiin, mutta jotenkin hyytävää tämä joidenkin ajattelutapa, että no eiväthän ne lapset käytännössä liiku ilman ohjattuja harrastuksia. Lasten kun riittävästi annetaan ymmärtää, että se on ihan uuno, joka liikkuu sateessa tai - herranen aika sentään - LEIKKII, niin kyllä ne nopeasti alkavat vaatia niitä ohjattuja harrastuksia. Ja näin tuli todistettua, että eivät liiku omaehtoisesti, eivät. Joskus olisi aikuisillakin ihan peiliin katsomisen paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmentajan näkökulmasta on aika vaikeaa ohjata ryhmää, jossa on niitä, jotka vain nautiskelevat tekemisestä sekä niitä, jotka tekevät sitä tosissaan.
Toinen haluaa tehdä vain sitä, mikä tuntuu mukavalta ja kivalta ja toista pitäisi viedä äärirajoille. Ryhmä on kuitenkin niin vahva kuin sen heikoin lenkki, joten tosissaan tekevät kärsivät höntsäilijöiden mukavuuden takia ja höntsäilijät tosissaan tekevien vakavuuden takia.Todellakin. Aina porukkaan mahtuu mukaan näitä "tärkeintä on, että kaikilla on kivaa" -vanhempia ja heidän tuotoksiaan. Sitten kun 10 lasta kokoontuu jalkapalloharjoituksiin ja 9 heistä haluaa pelata jalkapalloa ja 1 haluaa painia ja pitää sirkusesitystä, niin näiden vanhempien mielestä kaikkien lasten pitää sopeutua tämän yhden showhun "koska kaikilla pitää olla kivaa". He eivät pysty tajuamaan, että yhdessä tekemisessä kaikki eivät voi toimia juuri niin kuin sillä hetkellä haluavat tai kenelläkään ei ole kivaa.
Mitä nuo lapset sitten tavoittelevat? Huippuja tulee niin harvoista, että se ei selitä tuota massojen verenmakuista vimmaa.
Ja valmentajat ... Joo, eikö olisi parempi että olisi opettajat useimmille ryhmille ja valmentajat kaikkein kilpailullisimmille?
Keskittymisvaikeuksista, ADHD oireista sun muusta sitten kyllä kärsii myös osa kaikkein lahjakkaimmista urheilijoista! Tämä kannattaa huomioida valmennustiimejä kasatessa. Samoin seurojen pitäisi muistaa, että liikunta on niitä parhaita lääkkeitä kenen tahansa ylivilkkaan hästlääjän elämässä. Sunna muiden kuolevaisten.
Siinä iässä, jossa lapsi itse osoittaa vakavaa kiinnostusta ko. harrastusta kohtaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valmentajan näkökulmasta on aika vaikeaa ohjata ryhmää, jossa on niitä, jotka vain nautiskelevat tekemisestä sekä niitä, jotka tekevät sitä tosissaan.
Toinen haluaa tehdä vain sitä, mikä tuntuu mukavalta ja kivalta ja toista pitäisi viedä äärirajoille. Ryhmä on kuitenkin niin vahva kuin sen heikoin lenkki, joten tosissaan tekevät kärsivät höntsäilijöiden mukavuuden takia ja höntsäilijät tosissaan tekevien vakavuuden takia.Todellakin. Aina porukkaan mahtuu mukaan näitä "tärkeintä on, että kaikilla on kivaa" -vanhempia ja heidän tuotoksiaan. Sitten kun 10 lasta kokoontuu jalkapalloharjoituksiin ja 9 heistä haluaa pelata jalkapalloa ja 1 haluaa painia ja pitää sirkusesitystä, niin näiden vanhempien mielestä kaikkien lasten pitää sopeutua tämän yhden showhun "koska kaikilla pitää olla kivaa". He eivät pysty tajuamaan, että yhdessä tekemisessä kaikki eivät voi toimia juuri niin kuin sillä hetkellä haluavat tai kenelläkään ei ole kivaa.
Mitä nuo lapset sitten tavoittelevat? Huippuja tulee niin harvoista, että se ei selitä tuota massojen verenmakuista vimmaa.
Ja valmentajat ... Joo, eikö olisi parempi että olisi opettajat useimmille ryhmille ja valmentajat kaikkein kilpailullisimmille?
Keskittymisvaikeuksista, ADHD oireista sun muusta sitten kyllä kärsii myös osa kaikkein lahjakkaimmista urheilijoista! Tämä kannattaa huomioida valmennustiimejä kasatessa. Samoin seurojen pitäisi muistaa, että liikunta on niitä parhaita lääkkeitä kenen tahansa ylivilkkaan hästlääjän elämässä. Sunna muiden kuolevaisten.
Mitä ihmeen verenmakuista vimmaa? Jos lapset haluavat pelata futista futistreeneissä, niin miksi he eivät saisi, vaan heidän olisi pakko alistua sen yhden ADHD-tapauksen painiuhreiksi?
Ja mitkä ihmeen opettajat? Onko sinulla yhtään mitään käsitystä, miten ja millaisilla budjeteilla jotkut lasten harrastusjoukkueet pyörivät? Ei sinne mitään liikunnan- tai erityisopettajia aleta palkkaamaan.
Voi olla, että niissä kirjainyhdistelmälapsissa on lahjakkaita urheilijoita, mutta ainakin meillä on aina ollut tärkeintä luoda lapsille turvallinen ja hauska ympäristö harjoitella ja pelata sitä lajia, mihin on ilmoittauduttu. Se ei onnistu, jos muutama yksilö terrorisoi koko ryhmää ja se koko ryhmä ei voi olla sijaiskärsijänä vaikka liikuntaharrastus tekisikin kyseiselle lapselle hyvää. Heidän vanhempiensa pitää löytää hänelle sellainen harrastus/ryhmä, jossa pystytään ottamaan huomioon hänen erityispiirteensä. Jos se vaatii suurempia ohjaajaresursseja, siitä voi sitten joutua maksamaan enemmän.
Olipa kyllä piristävää viime viikolla lukea 80-kymppisestä miehestä, joka suoritti mustan vyön Taekwondossa. Oli aloittanut harrastuksen kylmiltään seitsemänkymppisensä.
Kun harrastuksille jaetaan valtionapuja, niin olisi syytä keskittyä sellaisiin toimijoihin, joiden kerhoihin ja joukkueisiin pääsee kuka tahansa mukaan. Nuo, jotka edellyttävät, että on aloitettu jo ennen kouluun menoa, ovat ammattilaisia ja voivat rahoittaa toimintansa sponsorituloilla.
Taitaa ollakin niin, että suurin syy nuoriston vähäiseen liikuntainnostukseen löytyy urheiluseurojen arvoista.
Taideopetus, maalaus ja piirustus kannattaa aloittaa ekalla luokalla, kehua lapsia, ei olla tosikko. Esikoulussakin voi olla jotain, kotona ja tarhassa - vähemmän vaativana. Steinerkoulussa tehtiin välillä ilman viivoja ja sitten viivojen kanssa piirroksia. Geometrisiä muotoja muovailtiin. Ei haittaa vaikka piirros näyttäisi oudolta, koska myöhemmin se vielä jalostuu, peruskoulun jälkeenkin ja aikuisena. 3D piirros on haastavampaa.
Iso osa vanhemmista pakottaa lapsensa verenmaku suussa harrastuksiin jotakuinkin 5-6 vuotiaasta alkaen....
Tämä johtaa siihen eträ alkoholin ja huumeiden käyttö alkaa 13-15 vuoden iässä.