Lue keskustelun säännöt.
Missä iässä ne lasten harrastukset pitää viimeistään alkaa, että kehittyy hyväksi?
Minua suuresti ihmetyttää, kun tytär 10 v. haluaisi aloittaa voimistelun. Otin jo keväällä yhteyttä erääseen voimisteluseuraan, josta valmentaja sanoi, että vähän myöhäinen ikähän tuo on aloittaa, jos aikoo kehittyä hyväksi. Suurin osa kuulemma aloittaa 5-8-vuotiaina, joten tyttäreni on varmasti vanhin aloittaja tulevana syksynä, jos jää jonottamaan paikkaa (näin siis kerrottiin). No, mietin sitten, voisiko hän aloittaa viulun soiton, koska on ollut lahjakas musiikissa (koulussa musiikki kiitettävä), ja koska häntä itseään kiinnostaisi viulun tai pianon soittaminen. Puolituttu viulunsoiton opettaja antoi ymmärtää, että kun ei ole mistään instrumentista lajitaustaa, voi olla vaikeaa aloittaa enää 10-11-vuotiaana viulun soittoa. Hän suositteli ennemmin esim. pianoa tai kitaraa, niissä voi kehittyä hyväksi vielä tuossa iässä aloittava. Nämä eivät kiinnosta tytärtäni. Olen hiukan hämmästynyt, että mihin harrastukseen tuon tytön pitäisi sitten mennä. Entäs sitten jos vaan menee viulua harjoittelemaan ja musiikin teoriatunneille ilman mitään paineita kehittyä huipuksi? Onko se muka paha asia? Tai voimistelun aloitus 5. luokan alussa? Pakkoko siinä on huipuksi kehittyä, vaikkei ole mistään lajista aiempaa kokemusta? Mikä sitten on sellaista, minkä voi aloittaa tuossa iässä ilman että valmentajan/opettajan asenne on, että olet vähän vanha enää aloittamaan?
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Niin ja jäi kertomatta, että kun tyttö kuuli olevansa hiukan vanha aloittamaan viulun soittoa, häneltä saman tien lopahti innostus soittaa yhtään mitään. Nyt hän on jo sanonut, ettei aio mennä pianotunneillekaan, vaikka sattuisi pääsemään. Keväällä kävi musiikkiopiston pääsykokeissa ja jäi varasijalle. Suositus oli ottaa alkuun esim. yksityisopetusta.
-ap
Eikös Teemu Selänne aloittanut jääkiekon pelaamisen n. 10 vuotiaana ja ihan hyvin on menestynyt.
Ja miten lapsi voi olla liian "vanha" aloittaakseen jonkun harrastuksen, sillä vain harva ylettyy maailman huipulle, vaikka aloittaisi vuoden ikäisenä.
Tuo on kyllä käsittämätön myytti, että kaikki pitää aloittaa muutaman vuoden ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täytyy kommentoida omaan kärkkääseen tyyliin taas. Aika inhottavakin olo tuli näistä joistakin kommenteista. Ja kyllä aloituksestakin. Että kehittyy hyväksi...
Sukulaissiskoksilla oli harrastuksia. Itsetunto ainakin kehittyi hyväksi mutta vaan niitten myötä. Tuntui, että oli tärkeintä harrastuksissa se, että sai leuhkia muille, miten nyt mennään sinne ja tänne, osaan tällaista ja tuollaista. Ostetaan tätä ja tuota. Minusta tulee isona sitä ja tätä. Nuo on ihan hienoja asioita sinällään. Mutta se, että nimenomaan kehittyy. Mitä se on? Mun mielestä itsetuntemus on tärkeää, jotta oppii vahvuutensa ja heikkoutensa. Häviämistäkin on opittava sietämään. Kehittymistä ja hyväksi tulemista on mielestäni myös se, että oppii ymmärtämään ja suhtautumaan erilaisuuteen. Hyvän harrastuksen kriteeri mielestäni on sekin, että oppii ja kehittyy kokonaisvaltaisesti. Kamalaa kun täällä jotkut vanhemmat kaakattavat miten todella täytyy olla sen ja sen ikäinen aloittaessa. Oppimista ja hyväksi kehittymistä on mielestäni myös se, että oppii kannustamaan harrastuskaveria joka ehkä on aloittanut myöhemmin tms. Kuvitellaanpas jos se teknisesti hyvin suoriutuva lapsi hankkiikin harrastuksesta aikuisena ammatin itselleen. Kummalla mahtaa olla paremmat eväät suoriutua tehtävästään yksityisenä ammatinharjoittajana, sillä joka itse osaa vai sillä, joka on myös kannustava ja empaattinen. Tai jolla on lapsuudessa edes kylvetty siemen siihen, että hän voi aikuisena tukea erilaisia persoonallisuuksia. Hassua kun nykyään ollaan muka niin avarakatseisia ja suvaitsevaisia ja sitten tällaiseen tökkää. Totuus taitaa kuitenkin olla, että häviävän pieni osa jatkaa aikuisuuteen saakka lapsuuden harrastuksia. Saati että niistä tulee ammatti. Tai sitten mun omaan elinpiiriin mahtuu melkeinpä vain niitä, jotka jatkuvasti puhuvat, miten lapsena harrastin sitä tai tätä.
Joo ihan hyvä, mutta jos on jo monta vuotta jäjessä muista jossain voimisteluryhmässä tai on kaikkia muita reilusti vanhempi, jos aloittaa alusta. Etenkin muutaman vuoden päästä kun alkaa tulemaan puberteetti ja kaikki muut on vielä ihan naperoita. Musiikki opistoon lapsi ei päässyt, koska ei ollut edes aloittanut harrastusta kuten luultavasti suurin osa muista hakijoista, ellei kaikki. Ei kukaan estä aloittamasta soittamista, ja varmaan pääseekin sinne opistoon, jos nyt vaan ensin aloittaa soittamaan sitä viulua ja hankkii opettajan.
Vierailija kirjoitti:
Voisin ainakin kuvitella, että lapsi, joka on aloittanut harrastuksen 4-vuotiaana ilman tietoa, haluaako jatkaa sitä ei ole teini-iässä välttämättä yhtä motivoitunut kehittymään eteenpäin, kuin lapsi joka 10-vuotiaana aloittaa saman harrastuksen täysin omasta halustaan.
Juu. Tässä on vain se ero, että 4-vuotiaasta harrastaneella on mahdollisuus valita myöhemmin itseään motivoiva laji ja kehittyä siinä, mutta tällä vasta 10-vuotiaana aloittaneella ei.
Ihminen ei ole niin kauaksi pudonnut puusta, kuin me luullaan. Jos lapsi elää vauvasta asti puussa, hän oppii kiipeilemään ja kehittyy taspainoltaan kuin apina. Aivot, hermosto, ja signaaliverkostot kehittyvät juuri lapsilla vallitseviin olosuhteisiin. Ei se ole mitään "kovaa treeeniä", vaan se tulee helposti ja luonnostaan leikkimällä. Vaikka trapetsilla, jäällä, nuoralla, yms. Käytännössä kaikilla ihmisillä on hyödyntämätöntä aivokapasiteettia, jotka eivät koskaan kehity kun siloitetaan pullamössölapsien elämää liian helpoksi. Ja sitten ihmetellään kun Suomesta ei tule huippuja ja väki on ylipainoista.
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi "kehittyä hyväksi", eikö riitä että on hauskaa ja saa kavereita?
Huipputasolle päästäkseen pitää aloittaa muutaman vuoden, s.o. 3-4 v. iässä ja olla huippulahjakas.
Näillä 3-4- vuotiaillahan siellä nimenomaan ON hauskaa ja saavat kavereita. Eivät ne ymmärrä mitään tavoitteita, pääasia on että pääsee porukalla hyppimään tai jotain muuta kivaa.
Ihme syyllistämistä saa kuulla jatkuvasti, jos vie lapsen harrastamaan alle kouluikäisenä. Ihan kuin näissä keskitason harrastesarjoissa ja pikkukisoissa olisi jotain vikaa tai epäonnistumista?! Minä olisin tosi tyytyväinen, jos lapseni omaksuisi sen keskitason ja liikunnallisen elämäntavan. Yli puolet keski-ikäisistä on ylipainoisia ja te puhutte harrastetasosta, kuin se olisi kauhea epäonnistuminen. Suuremmalla todennäköisyydellä liikuntaharrastus loppuu tykkänään, jos lapsuus on istuttu television tai pelaamisen ääressä.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan halu harrastaa lähtee lapsesta itsestään eikä kyse siitä että lapsi laitetaan pienestä pitäen suorittajaksi vanhemman omien haaveiden toteutumisen jatkeena
Tämäkin lause sisältää väitteen, että taaperona harrastuksen aloittanut suorittaa "vanhempiensa omien haaveiden toteutumista". Ihan kuin kukaan lapsi voisi oikeasti tietää, mitä haluaa aikuisena harrastaa. Kyllä se on vanhempien tehtävä antaa lapselleen mahdollisuuksia ja hyväksyä sitten myös mahdolliset lajin vaihdot tai lopettamiset. Sehän on ihan normaalia. Kokemus lajista on ollut lapselle joka tapauksessa kehittävä monella tapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu varmaan onkin, mutta höntsäryhmien vetämisestä ei juuri missään makseta mitään.
No mikä ihme on höntsäryhmä? Tottakai kaikesta seura maksaa, siksi ne perii jäsenmaksuja. Ei esim. Urheiluseura palkatta hae valmentajia. Ja ainahan joku lapsi aloittaa alkeista.työtä se on niin kun mikä tahansa muukin.
Ei maksa. Kyllä näkyy harrastemaksuissa, jos maksaa. Muutamien satasten vuosimaksuilla kuitataan max salivuokria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu varmaan onkin, mutta höntsäryhmien vetämisestä ei juuri missään makseta mitään.
Jalkapallossa valmentaja on yleensä joukkueen pelaajan isä.
Esimerkiksi kouluissa pyritään viimeiseen saakka välttämään tuollaisia tilanteita. Luokat jaetaan niin ettei kenenkään tarvitse opettaa omaa lastaan.
Luulisi, että urheiluseuroissakin olisi mahdollista tehdä näin, jos valmentajia on enemmän kuin yksi.
Valitettavasti tämä on mahdotonta järjestää, ellei valmentamisesta makseta ammattimaista palkkaa, mikä taas on Suomessa hyvin harvinaista muutamaa lajia lukuunottamatta. Ja kun ei makseta, niin harvaa motivoi illat pitkät valmentaa verkkaripalkalla muiden lapsia, koska usein touhua jaksaa juuri oman lapsen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin ainakin kuvitella, että lapsi, joka on aloittanut harrastuksen 4-vuotiaana ilman tietoa, haluaako jatkaa sitä ei ole teini-iässä välttämättä yhtä motivoitunut kehittymään eteenpäin, kuin lapsi joka 10-vuotiaana aloittaa saman harrastuksen täysin omasta halustaan.
Juu. Tässä on vain se ero, että 4-vuotiaasta harrastaneella on mahdollisuus valita myöhemmin itseään motivoiva laji ja kehittyä siinä, mutta tällä vasta 10-vuotiaana aloittaneella ei.
Ihminen ei ole niin kauaksi pudonnut puusta, kuin me luullaan. Jos lapsi elää vauvasta asti puussa, hän oppii kiipeilemään ja kehittyy taspainoltaan kuin apina. Aivot, hermosto, ja signaaliverkostot kehittyvät juuri lapsilla vallitseviin olosuhteisiin. Ei se ole mitään "kovaa treeeniä", vaan se tulee helposti ja luonnostaan leikkimällä. Vaikka trapetsilla, jäällä, nuoralla, yms. Käytännössä kaikilla ihmisillä on hyödyntämätöntä aivokapasiteettia, jotka eivät koskaan kehity kun siloitetaan pullamössölapsien elämää liian helpoksi. Ja sitten ihmetellään kun Suomesta ei tule huippuja ja väki on ylipainoista.
Esimerkiksi Lasse Viren -parasta ei koskaan tullut huippua, koska aloitti juoksun vasta 17-vuotiaana. Kultaa vain kaksissa olympialaisissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu varmaan onkin, mutta höntsäryhmien vetämisestä ei juuri missään makseta mitään.
Jalkapallossa valmentaja on yleensä joukkueen pelaajan isä.
Esimerkiksi kouluissa pyritään viimeiseen saakka välttämään tuollaisia tilanteita. Luokat jaetaan niin ettei kenenkään tarvitse opettaa omaa lastaan.
Luulisi, että urheiluseuroissakin olisi mahdollista tehdä näin, jos valmentajia on enemmän kuin yksi.
Valitettavasti tämä on mahdotonta järjestää, ellei valmentamisesta makseta ammattimaista palkkaa, mikä taas on Suomessa hyvin harvinaista muutamaa lajia lukuunottamatta. Ja kun ei makseta, niin harvaa motivoi illat pitkät valmentaa verkkaripalkalla muiden lapsia, koska usein touhua jaksaa juuri oman lapsen vuoksi.
Mitä mahdotonta on siinä, että Martin isä valmentaa Tepon ryhmää ja Tepon isä Martin ryhmää?
Vai meinaatko että nämä erinomaiset amatöörivalmentajat eivät suostu leikkimään kuin oman lapsensa kanssa? Alkaa jo selvitä, miksi monissa urheiluseuroissa on niin huono henki ja kiusaaminen yleistä...
Vierailija kirjoitti:
Taitoluistelu ja voimistelu on esimerkkejä lajeista, joiden idea on kilpaileminen ja hyväksi tuleminen eli niitä on vähän vaikea harrastaa "ihan vaan huvin vuoksi" tai niistä ei ole tehty harrastajaversioita.;
Pötypuhetta. Tässä kaupungissa on tuhansia eri ikäisiä lapsia ja nuoria ja aikuisia eri seurojen luisteluryhmissä. Kunnon perusluistelutaito on hyvää ja mukavaa liikuntaa ja aina löytyy sopivan tasoinen ryhmä. Monet "kilpailut" ja näytökset ovat vain mukava mauste lajissa, ikäänkuin harrasteteatterissa. Jäähallivuorot ovat yleensä se rajoite, halukkaita harrasteluistelijoita olisi enemmänkin.
Huomaa ettei kommentoija tiedä ko harrastuksesta mitään muuta, mitä nyt telkkarista olympialaisista nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuka hyysäisi ilmaiseksi muiden lapsia? Ei kukaan tervejärkinen. Mä pidin joskus erästä kerhoa vapaaehtoisena ja todellakinn lopetin sen touhun, kun omat lapset kasvoivat siitä ohi.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi Lasse Viren -parasta ei koskaan tullut huippua, koska aloitti juoksun vasta 17-vuotiaana. Kultaa vain kaksissa olympialaisissa.
Hänen nuoruudessa ei ollut tietokoneita ja pelikonsoleita. Lapset osallistuivat peltotöihin ja hiihtivät kouluun kesät talvet kymmenen kilometriä. Alta kouluikäistenkin lasten pitäisi juosta ja liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä jo ihan terveyssyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi Lasse Viren -parasta ei koskaan tullut huippua, koska aloitti juoksun vasta 17-vuotiaana. Kultaa vain kaksissa olympialaisissa.
Hänen nuoruudessa ei ollut tietokoneita ja pelikonsoleita. Lapset osallistuivat peltotöihin ja hiihtivät kouluun kesät talvet kymmenen kilometriä. Alta kouluikäistenkin lasten pitäisi juosta ja liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä jo ihan terveyssyistä.
Tietokoneet, pelikonsolit ja peltotyöt taas ovat oma lukunsa. Tässä juuri kerrottiin, että 10-vuotias on liian vanha aloittamaan minkä tahansa urheilulajin, riippumatta siitä mitä on siihen mennessä tehnyt. Eli Virenkin oli.
Vierailija kirjoitti:
Kuka hyysäisi ilmaiseksi muiden lapsia? Ei kukaan tervejärkinen. Mä pidin joskus erästä kerhoa vapaaehtoisena ja todellakinn lopetin sen touhun, kun omat lapset kasvoivat siitä ohi.
Meillä päin kerhoja vetävät teini-ikäiset. Ja täytyy kyllä myöntää että koska vain ennemmin fiksu teini kuin aikuinen, joka kirjoittaa noin rumasti.
Vierailija kirjoitti:
Sellanen ajatus, että joku voi olla lapsesta asti luonnostaan lahjakas vaikkapa liikunnassa.
Tällainen lapsi saattaa voittaa juoksukilpailunkin ilman pitkäjänteistä harjoittelua.
Pelkällä lahjakkuudella tai lajiin soveltuvuudella voi pärjätä alkeistasolla, mutta ei sillä pitkälle pötkitä, kun vastassa on niitä, jotka ovat lahjakkaita JA treenaavat. Myös "vähemmän lahjakas" ja ahkerasti treenaava menee aika pian ohi lahjakkaasta vähemmän treenaavasta.
Lisäksi aika monessa lajissa tarvitaan useita ominaisuuksia tullakseen hyväksi. Harvalla on ihan kaikkia näistä, mutta useimmilla on jokin vahvuus, missä on parempi kuin muut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisin ainakin kuvitella, että lapsi, joka on aloittanut harrastuksen 4-vuotiaana ilman tietoa, haluaako jatkaa sitä ei ole teini-iässä välttämättä yhtä motivoitunut kehittymään eteenpäin, kuin lapsi joka 10-vuotiaana aloittaa saman harrastuksen täysin omasta halustaan.
Juu. Tässä on vain se ero, että 4-vuotiaasta harrastaneella on mahdollisuus valita myöhemmin itseään motivoiva laji ja kehittyä siinä, mutta tällä vasta 10-vuotiaana aloittaneella ei.
Ihminen ei ole niin kauaksi pudonnut puusta, kuin me luullaan. Jos lapsi elää vauvasta asti puussa, hän oppii kiipeilemään ja kehittyy taspainoltaan kuin apina. Aivot, hermosto, ja signaaliverkostot kehittyvät juuri lapsilla vallitseviin olosuhteisiin. Ei se ole mitään "kovaa treeeniä", vaan se tulee helposti ja luonnostaan leikkimällä. Vaikka trapetsilla, jäällä, nuoralla, yms. Käytännössä kaikilla ihmisillä on hyödyntämätöntä aivokapasiteettia, jotka eivät koskaan kehity kun siloitetaan pullamössölapsien elämää liian helpoksi. Ja sitten ihmetellään kun Suomesta ei tule huippuja ja väki on ylipainoista.
Esimerkiksi Lasse Viren -parasta ei koskaan tullut huippua, koska aloitti juoksun vasta 17-vuotiaana. Kultaa vain kaksissa olympialaisissa.
Pitkänmatkanjuoksussa paras suoritushuippu on 27 vuotta, toisin kuin useimmissa muissa lajeissa ja harrastuksissa, joissa lasten oppimiskyky on tärkeä.
5v on meillä lapset aloittaneet sekä musiikki- että liikuntaharrastuksen.
Harmittaa joidenkin lasten puolesta, kun heidän vanhempansa heräävät liian myöhään näihin harrastuksiin esim juurikin jonkun viulunsoiton aloittamiseen. Yhden tutun lapsi haki juuri 10v musiikkiopistoon viulua opiskelemaan. En viitsinyt sanoa, että sisäänpääsymahdollisuus on ehkä promillen luokkaa.. Vinkki muuten, että alttoviuluun pääsee huomattavasti helpommin!
Johonkin puhaltimeen voi hyvin myös päästä musiikkiopistoon oppilaaksi vanhempana, jos on yhtään musikaalinen. Joihinkin harvinaisempiin soittimiin esim fagottiin pääsee suurin osa pyrkijöistä. Ei kun eri soittimiin tutustumaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi Lasse Viren -parasta ei koskaan tullut huippua, koska aloitti juoksun vasta 17-vuotiaana. Kultaa vain kaksissa olympialaisissa.
Hänen nuoruudessa ei ollut tietokoneita ja pelikonsoleita. Lapset osallistuivat peltotöihin ja hiihtivät kouluun kesät talvet kymmenen kilometriä. Alta kouluikäistenkin lasten pitäisi juosta ja liikkua vähintään kaksi tuntia päivässä jo ihan terveyssyistä.
Tietokoneet, pelikonsolit ja peltotyöt taas ovat oma lukunsa. Tässä juuri kerrottiin, että 10-vuotias on liian vanha aloittamaan minkä tahansa urheilulajin, riippumatta siitä mitä on siihen mennessä tehnyt. Eli Virenkin oli.
Aivan varmasti 50-60luvuilla syntyneillä oli se pohjakunto aivan toisella tasolla kuin nykyisillä 10 vuotiailla. Lapsilla ei tuolloin ollut muuta viihdettä kun juosta ulkona. Eikä niitä kuskattu joka paikkaan. Toisaalta taas kukaan muukaan ei aloittanut silloin harjoittelua nuorena. Nyt aloittaa. Joten ero taaperosta liikuntaa harjoittaneen ja vasta 10 v aloittavan välillä on suuri.
Naisten futiksessa voi päästä huipulle, vaikka aloittaisi aikuisena. Taso on mitä on.