Lue keskustelun säännöt.
Työelämästä täällä palstalla kumma mielikuva
15.07.2019 |
Oma kokemukseni työelämästä eroaa tosi kovasti tämän palstan keskusteluista. Mistäköhän se johtuu? Olen tavallinen kolmikymppinen nainen pk-seudulta, paperit yliopistosta, arvosanat olivat hyvin keskivertotasoa. Työllistyminen on aina ollut helppoa, hakemus on lähes aina johtanut haastatteluun ja 50% haastatteluista työpaikkaan. Työnantajat on aina arvostaneet ja kohdelleet erinomaisesti, palkkaa on korotettu pyytämättäkin. Koskaan ei kukaan ole ollut huolissaan siitä että olen hedelmällisessä iässä oleva nainen joka saattaisi jäädä mammalomalle. Kaikki työsuhteet on ollut alusta asti aina vakituisia. Myös kollegoillani ja opiskelukavereilla pyyhkii hyvin. Kuulostaa tosi kaukaiselta tämän palstan keskustelu työelämästä. En siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta kiinnostaa onko nämä ongelmat selkeesti jollain tietyllä alalla tai esim pk-seudun ulkopuolella?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta kiinnostaa onko nämä ongelmat selkeesti jollain tietyllä alalla tai esim pk-seudun ulkopuolella?"
Et vähättele, mutta otsikossa puhut joidenkin kummasta mielikuvasta?
Ihan samalla tavalla varmaan kun tässäkin ketjussa kummastellaan ja väitetään aloitusta valehteluksi? Ei kai sen ihan normaalia pitäisi olla että työelämästä vallitsee tosi negatiivinen fiilis, on se siinä mielessä kumma.
En tiedä, missä lalala-maassa edellinen elää, mutta eikös tuossa juuri Hesari uutisoinut, miten heikko ja negatiivinen kuva opiskelijoilla oli työelämästä. Arveltiin, että se oli yksi syy opiskelijoiden pahoinvoinnin taustalla; tulevaisuudennäkymät eivät paljoa mairittele. Sitten tänne pöllähtää joku kertomaan, miten kummallista se on, että työelämästä vallitsee tosi negatiivinen fiilis. Missä korvat ja silmät?
No, itselläni oli tuo pelko myös opiskelijana, ja olen yllättynyt positiivisesti. Toivottavasti moni muukin yllättyy.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työmarkkinoiden ongelma on juuri se, että tuijotetaan sokeasti niitä koulutuksia ja tutkintopapereita, kompetensseista viis veisaten. Tämä järjestelmä tosiaan suosii niitä aavistuksen kilttejä vihervasemmistolaisesti suuntautuneita korkeakoulutettuja naisihmisiä, meidän älykkäiden mutta auktoriteetteja kumartelemattomien miesten kustannuksella.
Ehkä ne naiset on vaan ahkerampia? Ei kukaan jaksa ylimielistä diivaa työpaikalla, vaikka olisi fiksu.
Helppoja tapoja päästä työttömäksi on myös kouluttautua kampaajaksi, kosmetologiksi, ompelijaksi tai metsäteollisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Helppoja tapoja päästä työttömäksi on myös kouluttautua kampaajaksi, kosmetologiksi, ompelijaksi tai metsäteollisuuteen.
tai jättää kouluttautumatta kokonaan
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lähettänyt tänä vuonna 8 työhakemusta, päässyt 5 kertaa haastatteluun ja saanut 0 työpaikkaa.
Enkä edes ole työtön.
Pari kertaa olin ylipätevä, työnantaja oli siis aika reippaasti liioitellut työnkuvaa ilmoituksessa, pari kertaa hävisin sisäiselle hakijalle ja yhdestä en saanut mitään palautetta.
Yhtä lailla ne kaikki muutkin 20-100 hakijaa per paikka jäivät ilman paikkaa, en vain minä.
Ymmärräthän, että 8 työhakemusta on vähän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kokemus pk-seudulta on että keskimäärin avoimesta paikasta taistelee noin 50-150 hakijaa. Ilman suhteita pääsen silloin tällöin haastatteluihin ja noin 1/5 todennäköisyydellä olen silloin saanut töitä. Todennäköisesti haastattelevat keskimäärin viisi hakijaa. Suurin osa paikoista menee tietysti suhteilla.
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minä olen hakenut töitä ympäri Suomea, esim. monen monta kertaa Hesasta. Eikä ole onnistunut. IT-ala.
Hakemusta peliin - paikkoja on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hirveä ulina, kun loiset suuttuivat. Maailmassa ei saa olla onnistujia, kaikkien pitää huutaa kuorossa että kukaan ei voi täällä pärjätä ja se on poliitikkojen syy! Yhyyyy!
Loiseksi haukkuminen on alhaista, mutta kyllä mullekin tulee tunne että positiiviset kokemukset ei ole ok ja ainoa totuus saa olla se että kamalaa on.
Mun kokemus työelämästä on hyvin Ap:n kaltainen. Tulin työelämään 90-luvulla, lamasta huolimatta löysin aina opiskeluaikana kesätöitä. Työttömänä ei ole tarvinnut olla päivääkään. Kun valmistumisen jälkeen ei heti löytynyt alan hommia, tein vähän aikaa muita töitä. Uskon, että pärjäämiseeni on vaikuttanut oma aktiivisuus, ahkeruus, hommien hoitaminen hyvin sekä myös hyvä tuuri. Vaikka aikanaan määräaikainen projekti päättyi ja työsuhde loppui, mihin otettiin myöhemmin yhteyttä ja kysyttiin takaisin, kun alkoi uusi projekti. Tarvittaessa olen saanut hyvät suositukset vanhoilta työnantajilta. Alani ei ole yleisesti ottaen parhaiten työllistäviä. Hyvää tuuria oli varmasti siinä, että valmistumisen jälkeen löysin hyvän työpaikan, jossa olin pitkään ja jossa sain tehdä monenlaista ja oppia paljon. Sen jälkeen työnhaku on ollut helppoa. Nyt ikää on yli 40 ja koen työnhaun paljon helpommaksi kuin nuorena, kun nyt on osaamista ja työkokemusta, josta ammentaa tekstiä ansioluetteloon.
Äitiyslomani ei ole ollut kellekään mikään ongelma. Yt-neuvottelujakin olen läpikäynyt, niissä on aina käynyt mun osalta tosi hyvin. En ole tullut pois potkituksi ja välillä olen jopa saanut uusia haasteita samassa organisaatiossa, kun tehtäviä ja vastuita on muokattu. Määräaikaisena työntekijänä sain samat edut kuin vakituiset ja ihan normaalit lomat. Palkkaakin on välillä korotettu pyytämättä.
Työnhaussa olen aina ollut aktiivinen. Ei kaikki paikat ole tulleet helpolla. Mutta jos kontaktoi 30 paikkaa, niin yleensä joku tärppää.
Ymmärrän silti, että kaikkien kokemukset ei ole samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, onko ystäväpiirisi heterogeeninen alojen, koulutustason ja iän suhteen? Mun lähimmässä kaveripiirissä on hyvin monenlaisia ihmisiä, ja kokemuksia työelämästä laidasta laitaan.
Muutamilla on mennyt helposti ja mukavasti, muttei todellakaan kaikilla. Puolet on kokenut jonkin todella raskaan kauden omassa työhistoriassaan, jotkut työttömyyden, mutta useimmat todella kovien vaatimusten vuoksi.
Tyypillinen mökkireissuporukkamme kerää samaan pöytään puheterapeutin, ammattiopen, kaksi sosiaalityöntekijää, kolme DI:iä (tite ja kone), toimittajan, kiinteistöpäällikön, pari sairaanhoitajaa, kuvataiteilijan, kaksi lekuria, kolme yrittäjää, yhden johdon assarin töitä tekevän tradenomin, yhden luokanopen ja yhden lukion aineenopen.
(Kyllä, vuokrattiin juhannukseksi hieman isompi paikka. 😂)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lähettänyt tänä vuonna 8 työhakemusta, päässyt 5 kertaa haastatteluun ja saanut 0 työpaikkaa.
Enkä edes ole työtön.
Pari kertaa olin ylipätevä, työnantaja oli siis aika reippaasti liioitellut työnkuvaa ilmoituksessa, pari kertaa hävisin sisäiselle hakijalle ja yhdestä en saanut mitään palautetta.
Yhtä lailla ne kaikki muutkin 20-100 hakijaa per paikka jäivät ilman paikkaa, en vain minä.
Ymmärräthän, että 8 työhakemusta on vähän?
Kunon jo työpaikka, niin kannattaa hakea vain niitä paikkoja, joihin olisi valmis menemään töihin, ja jotka vastaavat omaa osaamista. 8 hakenusta työssäolevalle on mielestäni paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Johtuisko ihan asuinalueesta:::) Aloittaja kertoo asuvansa pääkupunkiseudulla . Täällä pikkupaikkakunnilla saattaa olla esim. yksi työapikka vuodessa avoinna ja hakijoita on satoja. Joten mahdollisuus tulla valituksi on todella huono verrattuna pääkaupunkiseudun runsaaseen työapikkamäärään !
Täälläpäin on se viimeinen vaihtoehto , ellei tule mihinkään valituksi, lähteä juuri sinne pääkaupunkiseudulle. Työtä löytyy takuuvarmasti sieltä, alkuun ainakin sijaisuuksia. Kaikille lähtijöille on löytynyt !
Pääkaupunkiseudulla huonkin työnhakija menestyy takuuvarmasti ! Kuten aloittajkin kertoo olevansa varsin keskivertotasoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen lähettänyt tänä vuonna 8 työhakemusta, päässyt 5 kertaa haastatteluun ja saanut 0 työpaikkaa.
Enkä edes ole työtön.
Pari kertaa olin ylipätevä, työnantaja oli siis aika reippaasti liioitellut työnkuvaa ilmoituksessa, pari kertaa hävisin sisäiselle hakijalle ja yhdestä en saanut mitään palautetta.
Yhtä lailla ne kaikki muutkin 20-100 hakijaa per paikka jäivät ilman paikkaa, en vain minä.
Ymmärräthän, että 8 työhakemusta on vähän?
Kunon jo työpaikka, niin kannattaa hakea vain niitä paikkoja, joihin olisi valmis menemään töihin, ja jotka vastaavat omaa osaamista. 8 hakenusta työssäolevalle on mielestäni paljon.
Lisäksi se oli vastaus ap:n väitteelle "lähes aina pääsee haastatteluun ja 50 % niistä kerroista tulee valituksi".
Minulla ei ole mitään koulutusta peruskoulun jälkeen, enkä asu edes pk-seudulla, mutta töitä on silti riittänyt, ja saan vielä aavistuksen parempaa palkkaa kuin koulutetut kaverit.
Valitettavasti työpaikat ovat joillakin aloilla ja joillakin alueilla. Jos työpaikkoja on vähän, niihin jumitutaan ja turhaudutaan ja työtä on vaikea saada. Syntyy katkeruuden kierre. Lisäksi useissa työpaikoissa on ankeuttaja, jonka oma yksityiselämä on ensinnäkin kuralla. Yleensä ankeuttaja myös kuvittelee olevansa ammattitaidoltaan erinomainen, vaikka usein on jopa heikko. Jos tutkinto on 70-luvulta ja sen jälkeen ei ole opittu mitään, niin on kelkasta pudonnut. Työpaikka kestää yhden ankeuttajan, mutta jos niitä on monta, koko ilmapiiri myrkyttyy.
Itsellä kokemusta IT-alalta kohta 15 vuotta, plus kahdet alalle soveltuvat maisterin paperit. Muutin pois Suomesta pari vuotta sitten kun en vuosien hakemisen jälkeen saanut uutta tyotä, ja vanhassa kohdeltiin tyontekijoitä kuin p"skaa. Jokaiseen hakemaani paikkaan oli 50-100 muuta ihan yhtä pätevää hakijaa, ja avoimiin hakemuksiini en saanut kertaakaan edes vastausta.
Näin oli koko suomiurani ajan, paikan saaminen oli todella hankalaa ja yhtä vaille kaikissa ta yritti huijata jollain lailla (sekä opiskeluajan kaupan hommissa että it-alalla). Pidin tilastoa hakemistani it-alan paikoista valmistumisesta asti eli noin 13 vuoden ajan, ja hain yhteensä vuosien myotä noin 200 paikkaa, pääsin noin 10 haastatteluun, ja sain kolme paikkaa. Näin keski- ja pohjoissuomessa.
Ps. keskieurooppaan muuttaessa sain tarjouksen 2kk sisään hakemisen aloittamisesta. Kerran olen täällä vaihtanut paikkaa, noin 40 hakemusta, 10 haastattelua ja 3 tyotarjousta (ja uuden tyon vastaanottamisen jälkeenkin sateli vielä haastattelukutsuja). Aika lailla sama tulos parissa kuukaudessa kuin Suomessa 10+ vuodessa...
Oho! Mulla täysin päinvastainen tilanne. Olen myös valmistunut yliopistosta ja olen kolmekymppinen nainen, nyt työtön. Sen olen huomannut, että jonkin aikaa pk-seudulla asuessani työllistyminen oli helpompaa. Mulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut vakityötä, vain äitiyslomansijaisuuksia. Nyt asun Varsinais-Suomessa, olen saanut lapsia ja yritän päästä takaisin työelämään. Pääsen aika hyvin haastatteluihin, mutta en vaan tule valituksi. Jokaikisessä työhaastattelussa multa kysytään lapsista ja kuinka pieniä ne on, vaikka se on laitonta. Sulla on, ap, mielettömän ihana tilanne. Voisinpa mäkin muuttaa pk-seudulle työn perässä, mutta perhetilanteen vuoksi en pysty. Niin ja palkankorotusta en todellakaan ole saanut koskaan erikseen pyytämättä.
Vierailija kirjoitti:
Odota kun olet lähempänä viittä kymppiä ja YT-neuvottelujen poispotkittujen joukossa. Sen ei tarvitse ollenkaan johtua sun työpanoksestasi tai osaamisestasi, käy vaan huono tuuri siinä vaiheessa kun työnantaja päättää "kirkastaa strategisella tasolla yrityksen fokusta" tai jotain muuta konsulttijargonia ja edustamasi toiminto lakkautetaan.
Siinä kohtaa se on paaaaljon hankalampaa. Ei ole sattunut omalle kohdalle - vielä - mutta tuttavapiirissä useampi korkeakoulutettu jolla on ollut suuria vaikeuksia työllistyä. Osa on lähtenyt ihan itse vuoden palkka taskussaan (vaihtoehtona irtisanomiselle) ja silti se on ollut hankalaa, vaikka on ollut 20 vuotta työkokemusta, kansainvälisiä tehtäviä jne. jne.
Hankalaa se oli myös tälle Nokian johtajalle joka työllistyikin sitten yrittäjäksi ryhtymällä - aivan toiselle alalle.
https://telma-lehti.fi/polku-paallikosta-pyykkariksi-ei-harmita
"Työttömäksi jäätyään Vesanen sai määräaikaisen pestin ostajana, mutta sen päätyttyä työnhaku diploomi-insinöörin papereilla ja huippukokemuksella osoittautui yli 50-vuotiaalle naiselle likipitäen toivottomaksi.
– Jos edes pääsin työhaastatteluihin, minun motiivini kyseenalaistettiin ja väitettiin, että lähden heti kun saan paremman työn. En saanut töitä, koska olin ylipätevä."
"– Minulla on terve itsetunto, mutta toivoton työn hakeminen nakersi sitä."
Jutussa muutenkin aika raadollista kuvaa työelämästä silloin Suomen kruununjalokivessa...
Raadollisinta on että Nokiassa pantiin ties-minkä-alan diplomi-insinöörit johtamaan koodaajia. Pomoilla ei ollut mitään käryä itse hommista kunhan kasattiin powerpoint raportteja ja kierrettiin palaveroimassa ympäri maailmaa.
Keskijohto veti hirveät palkat ja optiot, kun koodaajille tarjottiin kehnoa palkkaa. Tämän takia parhaimmat koodaajat häipyvät muualle.
Mitä hyötyä teistä on työelämässä?