Lue keskustelun säännöt.
Työelämästä täällä palstalla kumma mielikuva
15.07.2019 |
Oma kokemukseni työelämästä eroaa tosi kovasti tämän palstan keskusteluista. Mistäköhän se johtuu? Olen tavallinen kolmikymppinen nainen pk-seudulta, paperit yliopistosta, arvosanat olivat hyvin keskivertotasoa. Työllistyminen on aina ollut helppoa, hakemus on lähes aina johtanut haastatteluun ja 50% haastatteluista työpaikkaan. Työnantajat on aina arvostaneet ja kohdelleet erinomaisesti, palkkaa on korotettu pyytämättäkin. Koskaan ei kukaan ole ollut huolissaan siitä että olen hedelmällisessä iässä oleva nainen joka saattaisi jäädä mammalomalle. Kaikki työsuhteet on ollut alusta asti aina vakituisia. Myös kollegoillani ja opiskelukavereilla pyyhkii hyvin. Kuulostaa tosi kaukaiselta tämän palstan keskustelu työelämästä. En siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta kiinnostaa onko nämä ongelmat selkeesti jollain tietyllä alalla tai esim pk-seudun ulkopuolella?
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hirveä ulina, kun loiset suuttuivat. Maailmassa ei saa olla onnistujia, kaikkien pitää huutaa kuorossa että kukaan ei voi täällä pärjätä ja se on poliitikkojen syy! Yhyyyy!
Loiseksi haukkuminen on alhaista, mutta kyllä mullekin tulee tunne että positiiviset kokemukset ei ole ok ja ainoa totuus saa olla se että kamalaa on.
Move along now! There's nothing to see here!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemus työelämästä on hyvin Ap:n kaltainen. Tulin työelämään 90-luvulla, lamasta huolimatta löysin aina opiskeluaikana kesätöitä. Työttömänä ei ole tarvinnut olla päivääkään. Kun valmistumisen jälkeen ei heti löytynyt alan hommia, tein vähän aikaa muita töitä. Uskon, että pärjäämiseeni on vaikuttanut oma aktiivisuus, ahkeruus, hommien hoitaminen hyvin sekä myös hyvä tuuri. Vaikka aikanaan määräaikainen projekti päättyi ja työsuhde loppui, mihin otettiin myöhemmin yhteyttä ja kysyttiin takaisin, kun alkoi uusi projekti. Tarvittaessa olen saanut hyvät suositukset vanhoilta työnantajilta. Alani ei ole yleisesti ottaen parhaiten työllistäviä. Hyvää tuuria oli varmasti siinä, että valmistumisen jälkeen löysin hyvän työpaikan, jossa olin pitkään ja jossa sain tehdä monenlaista ja oppia paljon. Sen jälkeen työnhaku on ollut helppoa. Nyt ikää on yli 40 ja koen työnhaun paljon helpommaksi kuin nuorena, kun nyt on osaamista ja työkokemusta, josta ammentaa tekstiä ansioluetteloon.
Äitiyslomani ei ole ollut kellekään mikään ongelma. Yt-neuvottelujakin olen läpikäynyt, niissä on aina käynyt mun osalta tosi hyvin. En ole tullut pois potkituksi ja välillä olen jopa saanut uusia haasteita samassa organisaatiossa, kun tehtäviä ja vastuita on muokattu. Määräaikaisena työntekijänä sain samat edut kuin vakituiset ja ihan normaalit lomat. Palkkaakin on välillä korotettu pyytämättä.
Työnhaussa olen aina ollut aktiivinen. Ei kaikki paikat ole tulleet helpolla. Mutta jos kontaktoi 30 paikkaa, niin yleensä joku tärppää.
Ymmärrän silti, että kaikkien kokemukset ei ole samanlaisia.
Joskus vuonna miekka ja kivi työkkärin kurssilla oli pakko laittaa 100 hakemusta vetämään. Tiedätkö mitä? Yhdestäkään ei paikkaa saanut, ei edes vastausta tullut. Että joo.
Vierailija kirjoitti:
Johtuisko ihan asuinalueesta:::) Aloittaja kertoo asuvansa pääkupunkiseudulla . Täällä pikkupaikkakunnilla saattaa olla esim. yksi työapikka vuodessa avoinna ja hakijoita on satoja. Joten mahdollisuus tulla valituksi on todella huono verrattuna pääkaupunkiseudun runsaaseen työapikkamäärään !
Täälläpäin on se viimeinen vaihtoehto , ellei tule mihinkään valituksi, lähteä juuri sinne pääkaupunkiseudulle. Työtä löytyy takuuvarmasti sieltä, alkuun ainakin sijaisuuksia. Kaikille lähtijöille on löytynyt !
Pääkaupunkiseudulla huonkin työnhakija menestyy takuuvarmasti ! Kuten aloittajkin kertoo olevansa varsin keskivertotasoa
Ilmeisesti olen sitten huonoista huonoin, kun en ole IT-alalla menestynyt edes pääkaupunkiseudulla.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti työpaikat ovat joillakin aloilla ja joillakin alueilla. Jos työpaikkoja on vähän, niihin jumitutaan ja turhaudutaan ja työtä on vaikea saada. Syntyy katkeruuden kierre. Lisäksi useissa työpaikoissa on ankeuttaja, jonka oma yksityiselämä on ensinnäkin kuralla. Yleensä ankeuttaja myös kuvittelee olevansa ammattitaidoltaan erinomainen, vaikka usein on jopa heikko. Jos tutkinto on 70-luvulta ja sen jälkeen ei ole opittu mitään, niin on kelkasta pudonnut. Työpaikka kestää yhden ankeuttajan, mutta jos niitä on monta, koko ilmapiiri myrkyttyy.
Tällainen ankeuttaja on jo eläkkeellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni tuntuu ajattelevan että se että itsellä menee hyvin on omaa ansiota. Näinhän asia ei ole. Jos olet työllistynyt helposti olet ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sopivalla koulutuksella ja kenties myös sopivilla suhteilla. Tämän kun ymmärtää että kaikki ei ole pelkästään omasta ahkeruudesta ja erinomaisuudesta kiinni, on jo todella pitkällä.
Ei tietenkään ole, moni meistä kolmikymppisistä muistaa laman lapsuudesta, osalla vanhemmilta meni työpaikka alta. Itseäni vaan ärsyttää miten täällä palstalla tuntuu moni ajattelevan suorastaan käänteisesti, ihan kuin jumalan armo olisi ainut duunin saamiseen/etenemiseen vaikuttava tekijä. Siis tyyliin töitä ei kannata hakea, koska ei niitä kuitenkaan saa. Avointa hakemusta pidetään typeränä ideana, potentiaalisille työnantajille soittamista vielä typerämpänä, muun kuin oman alan hommien tekeminen hetken aikaa on täydellinen kauhistus. Työnantajat on pe.rseestä, kaikki on menetetty, ja jos joku väittää toisin niin valehtelee. Joku kuvittelee että 8 työhakemusta 7 kuukauden aikana on paljon. Voi jeesus. Ette te työttömätkään täydellisiä ole.
Voi jeesus! Jotkut meistä tietävät, että mitään noista ihmekeinoista ei toimi. Esim. avoin hakemus on kyllä erittäin typerä idea. Olen ollut töissä firmoissa, joissa tuollainen on laitettu, koska se kuuluu tyyliin. Ketään ei koskaan palkattu. Ihminen palkataan, vaan jos on tiedossa joku työ hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta kiinnostaa onko nämä ongelmat selkeesti jollain tietyllä alalla tai esim pk-seudun ulkopuolella?"
Et vähättele, mutta otsikossa puhut joidenkin kummasta mielikuvasta?
Ihan samalla tavalla varmaan kun tässäkin ketjussa kummastellaan ja väitetään aloitusta valehteluksi? Ei kai sen ihan normaalia pitäisi olla että työelämästä vallitsee tosi negatiivinen fiilis, on se siinä mielessä kumma.
En tiedä, missä lalala-maassa edellinen elää, mutta eikös tuossa juuri Hesari uutisoinut, miten heikko ja negatiivinen kuva opiskelijoilla oli työelämästä. Arveltiin, että se oli yksi syy opiskelijoiden pahoinvoinnin taustalla; tulevaisuudennäkymät eivät paljoa mairittele. Sitten tänne pöllähtää joku kertomaan, miten kummallista se on, että työelämästä vallitsee tosi negatiivinen fiilis. Missä korvat ja silmät?
Tuo opiskelijoiden pelottelu työttömyydestä on kyllä outo ilmiö.
Itse valmistuin vastikään alalle, jossa ammattibarometrin mukaan alueittain pulaa hakijoista. Tämä myös näkyy, koska on ollut varaa ihan valita työpaikkojen välillä. Yhdessäkin työhaastattelussa enemmänkin esiteltiin minulle ko. työtä ja perusteltiin, miksi minun kannattaisi ottaa juuri se työ.
Vaan tästäkin alasta pelotellaan ympäri av:ta, miten töitä ei ole ja että tälle alalle opiskelevat kouluttautuvat kortistoon jne.
Että kyllä nuo lietsonnatkin karkaa käsistä keskustelupalstoilla ja antavat väärää mielikuvaa, joka taas lisää toivottomuutta.
Niinniin! Epäkohdista ei saa puhua! Hyi hyi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemus työelämästä on hyvin Ap:n kaltainen. Tulin työelämään 90-luvulla, lamasta huolimatta löysin aina opiskeluaikana kesätöitä. Työttömänä ei ole tarvinnut olla päivääkään. Kun valmistumisen jälkeen ei heti löytynyt alan hommia, tein vähän aikaa muita töitä. Uskon, että pärjäämiseeni on vaikuttanut oma aktiivisuus, ahkeruus, hommien hoitaminen hyvin sekä myös hyvä tuuri. Vaikka aikanaan määräaikainen projekti päättyi ja työsuhde loppui, mihin otettiin myöhemmin yhteyttä ja kysyttiin takaisin, kun alkoi uusi projekti. Tarvittaessa olen saanut hyvät suositukset vanhoilta työnantajilta. Alani ei ole yleisesti ottaen parhaiten työllistäviä. Hyvää tuuria oli varmasti siinä, että valmistumisen jälkeen löysin hyvän työpaikan, jossa olin pitkään ja jossa sain tehdä monenlaista ja oppia paljon. Sen jälkeen työnhaku on ollut helppoa. Nyt ikää on yli 40 ja koen työnhaun paljon helpommaksi kuin nuorena, kun nyt on osaamista ja työkokemusta, josta ammentaa tekstiä ansioluetteloon.
Äitiyslomani ei ole ollut kellekään mikään ongelma. Yt-neuvottelujakin olen läpikäynyt, niissä on aina käynyt mun osalta tosi hyvin. En ole tullut pois potkituksi ja välillä olen jopa saanut uusia haasteita samassa organisaatiossa, kun tehtäviä ja vastuita on muokattu. Määräaikaisena työntekijänä sain samat edut kuin vakituiset ja ihan normaalit lomat. Palkkaakin on välillä korotettu pyytämättä.
Työnhaussa olen aina ollut aktiivinen. Ei kaikki paikat ole tulleet helpolla. Mutta jos kontaktoi 30 paikkaa, niin yleensä joku tärppää.
Ymmärrän silti, että kaikkien kokemukset ei ole samanlaisia.
Joskus vuonna miekka ja kivi työkkärin kurssilla oli pakko laittaa 100 hakemusta vetämään. Tiedätkö mitä? Yhdestäkään ei paikkaa saanut, ei edes vastausta tullut. Että joo.
Tämä itsessään ei kerro juuri mitään. Kauanko ensinnäkin tuosta on aikaa? Jos esimerkiksi pahimman 90 - luvun laman tai 2008 taantuman aikaan, niin ei ihan voi pelkistettynä peilata tähän päivään.
Toisekseen, mihin paikkoihin hait? Oliko hakemus copypastattu jokaiseen samanlaisena, vai teitkö harkitut ja yksilöidyt hakemukset jokaiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta kiinnostaa onko nämä ongelmat selkeesti jollain tietyllä alalla tai esim pk-seudun ulkopuolella?"
Et vähättele, mutta otsikossa puhut joidenkin kummasta mielikuvasta?
Ihan samalla tavalla varmaan kun tässäkin ketjussa kummastellaan ja väitetään aloitusta valehteluksi? Ei kai sen ihan normaalia pitäisi olla että työelämästä vallitsee tosi negatiivinen fiilis, on se siinä mielessä kumma.
En tiedä, missä lalala-maassa edellinen elää, mutta eikös tuossa juuri Hesari uutisoinut, miten heikko ja negatiivinen kuva opiskelijoilla oli työelämästä. Arveltiin, että se oli yksi syy opiskelijoiden pahoinvoinnin taustalla; tulevaisuudennäkymät eivät paljoa mairittele. Sitten tänne pöllähtää joku kertomaan, miten kummallista se on, että työelämästä vallitsee tosi negatiivinen fiilis. Missä korvat ja silmät?
Tuo opiskelijoiden pelottelu työttömyydestä on kyllä outo ilmiö.
Itse valmistuin vastikään alalle, jossa ammattibarometrin mukaan alueittain pulaa hakijoista. Tämä myös näkyy, koska on ollut varaa ihan valita työpaikkojen välillä. Yhdessäkin työhaastattelussa enemmänkin esiteltiin minulle ko. työtä ja perusteltiin, miksi minun kannattaisi ottaa juuri se työ.
Vaan tästäkin alasta pelotellaan ympäri av:ta, miten töitä ei ole ja että tälle alalle opiskelevat kouluttautuvat kortistoon jne.
Että kyllä nuo lietsonnatkin karkaa käsistä keskustelupalstoilla ja antavat väärää mielikuvaa, joka taas lisää toivottomuutta.
Niinniin! Epäkohdista ei saa puhua! Hyi hyi!
Epäkohdista puhuminen on eri asia kuin se, että luodaan ja lietsotaan kauhukuvia työttömäksi valmistumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemus työelämästä on hyvin Ap:n kaltainen. Tulin työelämään 90-luvulla, lamasta huolimatta löysin aina opiskeluaikana kesätöitä. Työttömänä ei ole tarvinnut olla päivääkään. Kun valmistumisen jälkeen ei heti löytynyt alan hommia, tein vähän aikaa muita töitä. Uskon, että pärjäämiseeni on vaikuttanut oma aktiivisuus, ahkeruus, hommien hoitaminen hyvin sekä myös hyvä tuuri. Vaikka aikanaan määräaikainen projekti päättyi ja työsuhde loppui, mihin otettiin myöhemmin yhteyttä ja kysyttiin takaisin, kun alkoi uusi projekti. Tarvittaessa olen saanut hyvät suositukset vanhoilta työnantajilta. Alani ei ole yleisesti ottaen parhaiten työllistäviä. Hyvää tuuria oli varmasti siinä, että valmistumisen jälkeen löysin hyvän työpaikan, jossa olin pitkään ja jossa sain tehdä monenlaista ja oppia paljon. Sen jälkeen työnhaku on ollut helppoa. Nyt ikää on yli 40 ja koen työnhaun paljon helpommaksi kuin nuorena, kun nyt on osaamista ja työkokemusta, josta ammentaa tekstiä ansioluetteloon.
Äitiyslomani ei ole ollut kellekään mikään ongelma. Yt-neuvottelujakin olen läpikäynyt, niissä on aina käynyt mun osalta tosi hyvin. En ole tullut pois potkituksi ja välillä olen jopa saanut uusia haasteita samassa organisaatiossa, kun tehtäviä ja vastuita on muokattu. Määräaikaisena työntekijänä sain samat edut kuin vakituiset ja ihan normaalit lomat. Palkkaakin on välillä korotettu pyytämättä.
Työnhaussa olen aina ollut aktiivinen. Ei kaikki paikat ole tulleet helpolla. Mutta jos kontaktoi 30 paikkaa, niin yleensä joku tärppää.
Ymmärrän silti, että kaikkien kokemukset ei ole samanlaisia.
Joskus vuonna miekka ja kivi työkkärin kurssilla oli pakko laittaa 100 hakemusta vetämään. Tiedätkö mitä? Yhdestäkään ei paikkaa saanut, ei edes vastausta tullut. Että joo.
Tämä itsessään ei kerro juuri mitään. Kauanko ensinnäkin tuosta on aikaa? Jos esimerkiksi pahimman 90 - luvun laman tai 2008 taantuman aikaan, niin ei ihan voi pelkistettynä peilata tähän päivään.
Toisekseen, mihin paikkoihin hait? Oliko hakemus copypastattu jokaiseen samanlaisena, vai teitkö harkitut ja yksilöidyt hakemukset jokaiseen?
Voi jeesus sun kanssas! Kuka täällä siirtää maalia jatkuvasti? Ylhäällä sanottiin: "Työnhaussa olen aina ollut aktiivinen. Ei kaikki paikat ole tulleet helpolla. Mutta jos kontaktoi 30 paikkaa, niin yleensä joku tärppää.". Mitään spefisempää tietoa tyypiltä ei tullut. Mutta minun pitäisikin tehdä kaikki ihan oikealla tavalla, tai syy on yksin minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta kiinnostaa onko nämä ongelmat selkeesti jollain tietyllä alalla tai esim pk-seudun ulkopuolella?"
Et vähättele, mutta otsikossa puhut joidenkin kummasta mielikuvasta?
Ihan samalla tavalla varmaan kun tässäkin ketjussa kummastellaan ja väitetään aloitusta valehteluksi? Ei kai sen ihan normaalia pitäisi olla että työelämästä vallitsee tosi negatiivinen fiilis, on se siinä mielessä kumma.
En tiedä, missä lalala-maassa edellinen elää, mutta eikös tuossa juuri Hesari uutisoinut, miten heikko ja negatiivinen kuva opiskelijoilla oli työelämästä. Arveltiin, että se oli yksi syy opiskelijoiden pahoinvoinnin taustalla; tulevaisuudennäkymät eivät paljoa mairittele. Sitten tänne pöllähtää joku kertomaan, miten kummallista se on, että työelämästä vallitsee tosi negatiivinen fiilis. Missä korvat ja silmät?
Tuo opiskelijoiden pelottelu työttömyydestä on kyllä outo ilmiö.
Itse valmistuin vastikään alalle, jossa ammattibarometrin mukaan alueittain pulaa hakijoista. Tämä myös näkyy, koska on ollut varaa ihan valita työpaikkojen välillä. Yhdessäkin työhaastattelussa enemmänkin esiteltiin minulle ko. työtä ja perusteltiin, miksi minun kannattaisi ottaa juuri se työ.
Vaan tästäkin alasta pelotellaan ympäri av:ta, miten töitä ei ole ja että tälle alalle opiskelevat kouluttautuvat kortistoon jne.
Että kyllä nuo lietsonnatkin karkaa käsistä keskustelupalstoilla ja antavat väärää mielikuvaa, joka taas lisää toivottomuutta.
Niinniin! Epäkohdista ei saa puhua! Hyi hyi!
Epäkohdista puhuminen on eri asia kuin se, että luodaan ja lietsotaan kauhukuvia työttömäksi valmistumisesta.
= epäkohdista puhumista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta kiinnostaa onko nämä ongelmat selkeesti jollain tietyllä alalla tai esim pk-seudun ulkopuolella?"
Et vähättele, mutta otsikossa puhut joidenkin kummasta mielikuvasta?
Ihan samalla tavalla varmaan kun tässäkin ketjussa kummastellaan ja väitetään aloitusta valehteluksi? Ei kai sen ihan normaalia pitäisi olla että työelämästä vallitsee tosi negatiivinen fiilis, on se siinä mielessä kumma.
En tiedä, missä lalala-maassa edellinen elää, mutta eikös tuossa juuri Hesari uutisoinut, miten heikko ja negatiivinen kuva opiskelijoilla oli työelämästä. Arveltiin, että se oli yksi syy opiskelijoiden pahoinvoinnin taustalla; tulevaisuudennäkymät eivät paljoa mairittele. Sitten tänne pöllähtää joku kertomaan, miten kummallista se on, että työelämästä vallitsee tosi negatiivinen fiilis. Missä korvat ja silmät?
Tuo opiskelijoiden pelottelu työttömyydestä on kyllä outo ilmiö.
Itse valmistuin vastikään alalle, jossa ammattibarometrin mukaan alueittain pulaa hakijoista. Tämä myös näkyy, koska on ollut varaa ihan valita työpaikkojen välillä. Yhdessäkin työhaastattelussa enemmänkin esiteltiin minulle ko. työtä ja perusteltiin, miksi minun kannattaisi ottaa juuri se työ.
Vaan tästäkin alasta pelotellaan ympäri av:ta, miten töitä ei ole ja että tälle alalle opiskelevat kouluttautuvat kortistoon jne.
Että kyllä nuo lietsonnatkin karkaa käsistä keskustelupalstoilla ja antavat väärää mielikuvaa, joka taas lisää toivottomuutta.
Niinniin! Epäkohdista ei saa puhua! Hyi hyi!
Epäkohdista puhuminen on eri asia kuin se, että luodaan ja lietsotaan kauhukuvia työttömäksi valmistumisesta.
Ei se ollut mitään kauhukuvaa vaan totisinta totta tuohon 2008-2010 aikaan. Juuri vuosi pari sitä ennen mainostettiin sanomalehtiä myöten kuinka nuorten kannattaa kouluttautua raksalle koska sillä on nyt tosi kova menekki. Sitten tuli vuosi 2008 ja se "menekki" katosi. Eli raksapuolelta valmistui iso määrä nuoria suoraan työttömiksi. Opetti ainakin minulle että kouluihin ei kannata mennä "menekin" vuoksi vaan hakeutuu alalle mikä on itselle mielekkäintä hommaa, sellaista johon jaksaa panostaa ja omistautua 8 tunniksi kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta kiinnostaa onko nämä ongelmat selkeesti jollain tietyllä alalla tai esim pk-seudun ulkopuolella?"
Et vähättele, mutta otsikossa puhut joidenkin kummasta mielikuvasta?
Ihan samalla tavalla varmaan kun tässäkin ketjussa kummastellaan ja väitetään aloitusta valehteluksi? Ei kai sen ihan normaalia pitäisi olla että työelämästä vallitsee tosi negatiivinen fiilis, on se siinä mielessä kumma.
En tiedä, missä lalala-maassa edellinen elää, mutta eikös tuossa juuri Hesari uutisoinut, miten heikko ja negatiivinen kuva opiskelijoilla oli työelämästä. Arveltiin, että se oli yksi syy opiskelijoiden pahoinvoinnin taustalla; tulevaisuudennäkymät eivät paljoa mairittele. Sitten tänne pöllähtää joku kertomaan, miten kummallista se on, että työelämästä vallitsee tosi negatiivinen fiilis. Missä korvat ja silmät?
Tuo opiskelijoiden pelottelu työttömyydestä on kyllä outo ilmiö.
Itse valmistuin vastikään alalle, jossa ammattibarometrin mukaan alueittain pulaa hakijoista. Tämä myös näkyy, koska on ollut varaa ihan valita työpaikkojen välillä. Yhdessäkin työhaastattelussa enemmänkin esiteltiin minulle ko. työtä ja perusteltiin, miksi minun kannattaisi ottaa juuri se työ.
Vaan tästäkin alasta pelotellaan ympäri av:ta, miten töitä ei ole ja että tälle alalle opiskelevat kouluttautuvat kortistoon jne.
Että kyllä nuo lietsonnatkin karkaa käsistä keskustelupalstoilla ja antavat väärää mielikuvaa, joka taas lisää toivottomuutta.
Niinniin! Epäkohdista ei saa puhua! Hyi hyi!
Epäkohdista puhuminen on eri asia kuin se, että luodaan ja lietsotaan kauhukuvia työttömäksi valmistumisesta.
= epäkohdista puhumista
No nämä epäkohdat ei nyt ihan omalla kohdalla osoittautuneet todeksi. Valmistuttua olen saanut töitä helposti ja saanut jopa valita. Ja omastakin alastani olen lukenut av:lla väittämiä, että työpaikat olisi kiven alla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En siis vähättele kenenkään kokemuksia, mutta kiinnostaa onko nämä ongelmat selkeesti jollain tietyllä alalla tai esim pk-seudun ulkopuolella?"
Et vähättele, mutta otsikossa puhut joidenkin kummasta mielikuvasta?
Ihan samalla tavalla varmaan kun tässäkin ketjussa kummastellaan ja väitetään aloitusta valehteluksi? Ei kai sen ihan normaalia pitäisi olla että työelämästä vallitsee tosi negatiivinen fiilis, on se siinä mielessä kumma.
En tiedä, missä lalala-maassa edellinen elää, mutta eikös tuossa juuri Hesari uutisoinut, miten heikko ja negatiivinen kuva opiskelijoilla oli työelämästä. Arveltiin, että se oli yksi syy opiskelijoiden pahoinvoinnin taustalla; tulevaisuudennäkymät eivät paljoa mairittele. Sitten tänne pöllähtää joku kertomaan, miten kummallista se on, että työelämästä vallitsee tosi negatiivinen fiilis. Missä korvat ja silmät?
Tuo opiskelijoiden pelottelu työttömyydestä on kyllä outo ilmiö.
Itse valmistuin vastikään alalle, jossa ammattibarometrin mukaan alueittain pulaa hakijoista. Tämä myös näkyy, koska on ollut varaa ihan valita työpaikkojen välillä. Yhdessäkin työhaastattelussa enemmänkin esiteltiin minulle ko. työtä ja perusteltiin, miksi minun kannattaisi ottaa juuri se työ.
Vaan tästäkin alasta pelotellaan ympäri av:ta, miten töitä ei ole ja että tälle alalle opiskelevat kouluttautuvat kortistoon jne.
Että kyllä nuo lietsonnatkin karkaa käsistä keskustelupalstoilla ja antavat väärää mielikuvaa, joka taas lisää toivottomuutta.
Niinniin! Epäkohdista ei saa puhua! Hyi hyi!
Epäkohdista puhuminen on eri asia kuin se, että luodaan ja lietsotaan kauhukuvia työttömäksi valmistumisesta.
= epäkohdista puhumista
No nämä epäkohdat ei nyt ihan omalla kohdalla osoittautuneet todeksi. Valmistuttua olen saanut töitä helposti ja saanut jopa valita. Ja omastakin alastani olen lukenut av:lla väittämiä, että työpaikat olisi kiven alla.
Huoh! Vanhan työntekijän lemppaaminen, työpaikkojen ylisuuret odotukset ilmoituksissa, suhteiden avulla palkkaaminen, vaikka on "julkinen haku", resonoivat kyllä hyvin populassa, vaikka muuta väittäisit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on kaksi AMK-tutkintoa. Ensimmäisellä ei töitä irronnut ei sitten millään, ja sama vika useilla luokkakavereillani, eli ei ollut kyse vain siitä että olisin ollut jotenkin erityisen huono työnhakija.
Vaihdoin sitten ihan toiseen alaan ja sainkin töitä jo vähän ennen valmistumista, ihan puhtaasti työharjoittelun perusteella ja kirjoittamatta ensimmäistäkään työhakemusta. Tälle alalle opiskellessani oli muuten samalla luokalla kanssani ainakin kaksi maisteria ja yksi tohtori, heillekään kun ei yliopiston papereilla töitä ollut löytynyt. Työnsaanti riippuu siis oman kokemukseni mukaan aika paljon alasta, ja valitettava tosiasia on, että niille aloille joilla töitä on eivät kaikki sovellu.
Sama kokemus mullakin on kuin ap:lla sillä erotuksella, että minä asun Lapissa ja olen aina työllistynyt Lappiin (paitsi kerran kävin keskisuomessa töissä jonkun ajan).
Ihan perus yliopistotutkinto luonnontieteistä. Tosin sen alan töitä en ole koskaan tehnyt vaan toimet ovat olleet muita, melko läheisen alan juttuja. N34v.
Noinhan se menee, kun löytää sen oman alan heti peruskoulun/lukion jälkeen, eikä ihmeemmin sairastele, ja valmistuu alle 25 vuotiaana, ja saa opiskeluaikana harjoittelupaikan jostain muualta kuin yliopistolta.
Auta armias, kun vähän joudut hakemaan sitä omaa alaa, ja valmistut vähän kypsemmällä iällä, olet työharjoittelussa yliopistolla, ja ensimmäinen työpaikkakin on yliopistolla, mistä saat kenkää kun projektirahoitus loppuu. Siihen perään puolen vuoden sairasloma, niin portit työelämään ovat kiinni, ja pysyvät. Omalle alalle sinulla on liian vähän työkokemusta, ja ns. paskaduuniin olet ylikoulutettu.
t. yli 30 vuotiaana miesvaltaiselle alalle valmistunut nainen, joka sairastui "väärään aikaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä moni tuntuu ajattelevan että se että itsellä menee hyvin on omaa ansiota. Näinhän asia ei ole. Jos olet työllistynyt helposti olet ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan, sopivalla koulutuksella ja kenties myös sopivilla suhteilla. Tämän kun ymmärtää että kaikki ei ole pelkästään omasta ahkeruudesta ja erinomaisuudesta kiinni, on jo todella pitkällä.
Ei tietenkään ole, moni meistä kolmikymppisistä muistaa laman lapsuudesta, osalla vanhemmilta meni työpaikka alta. Itseäni vaan ärsyttää miten täällä palstalla tuntuu moni ajattelevan suorastaan käänteisesti, ihan kuin jumalan armo olisi ainut duunin saamiseen/etenemiseen vaikuttava tekijä. Siis tyyliin töitä ei kannata hakea, koska ei niitä kuitenkaan saa. Avointa hakemusta pidetään typeränä ideana, potentiaalisille työnantajille soittamista vielä typerämpänä, muun kuin oman alan hommien tekeminen hetken aikaa on täydellinen kauhistus. Työnantajat on pe.rseestä, kaikki on menetetty, ja jos joku väittää toisin niin valehtelee. Joku kuvittelee että 8 työhakemusta 7 kuukauden aikana on paljon. Voi jeesus. Ette te työttömätkään täydellisiä ole.
Voi jeesus! Jotkut meistä tietävät, että mitään noista ihmekeinoista ei toimi. Esim. avoin hakemus on kyllä erittäin typerä idea. Olen ollut töissä firmoissa, joissa tuollainen on laitettu, koska se kuuluu tyyliin. Ketään ei koskaan palkattu. Ihminen palkataan, vaan jos on tiedossa joku työ hänelle.
aijaa, itse olen saanut hommia juurikin avoimella hakemuksella. Olen ensin ottanut yhteyttä ko. firmaan ja tiedustellut rekrytilannetta ja kiinnostusta, sieltä olen saanut oikean yhteyshenkilön tiedot ja laittanut maililla lyhyen hakemuksen ja CV:n.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kokemus työelämästä on hyvin Ap:n kaltainen. Tulin työelämään 90-luvulla, lamasta huolimatta löysin aina opiskeluaikana kesätöitä. Työttömänä ei ole tarvinnut olla päivääkään. Kun valmistumisen jälkeen ei heti löytynyt alan hommia, tein vähän aikaa muita töitä. Uskon, että pärjäämiseeni on vaikuttanut oma aktiivisuus, ahkeruus, hommien hoitaminen hyvin sekä myös hyvä tuuri. Vaikka aikanaan määräaikainen projekti päättyi ja työsuhde loppui, mihin otettiin myöhemmin yhteyttä ja kysyttiin takaisin, kun alkoi uusi projekti. Tarvittaessa olen saanut hyvät suositukset vanhoilta työnantajilta. Alani ei ole yleisesti ottaen parhaiten työllistäviä. Hyvää tuuria oli varmasti siinä, että valmistumisen jälkeen löysin hyvän työpaikan, jossa olin pitkään ja jossa sain tehdä monenlaista ja oppia paljon. Sen jälkeen työnhaku on ollut helppoa. Nyt ikää on yli 40 ja koen työnhaun paljon helpommaksi kuin nuorena, kun nyt on osaamista ja työkokemusta, josta ammentaa tekstiä ansioluetteloon.
Äitiyslomani ei ole ollut kellekään mikään ongelma. Yt-neuvottelujakin olen läpikäynyt, niissä on aina käynyt mun osalta tosi hyvin. En ole tullut pois potkituksi ja välillä olen jopa saanut uusia haasteita samassa organisaatiossa, kun tehtäviä ja vastuita on muokattu. Määräaikaisena työntekijänä sain samat edut kuin vakituiset ja ihan normaalit lomat. Palkkaakin on välillä korotettu pyytämättä.
Työnhaussa olen aina ollut aktiivinen. Ei kaikki paikat ole tulleet helpolla. Mutta jos kontaktoi 30 paikkaa, niin yleensä joku tärppää.
Ymmärrän silti, että kaikkien kokemukset ei ole samanlaisia.
Joskus vuonna miekka ja kivi työkkärin kurssilla oli pakko laittaa 100 hakemusta vetämään. Tiedätkö mitä? Yhdestäkään ei paikkaa saanut, ei edes vastausta tullut. Että joo.
Riippuu tietysti alasta, kuinka monta potentiaalista työllistävää organisaatiota on kohtuullisen matkan päässä kotoa. Minulla niitä ei ola 100 kpl, vaikka asun pääkaupunkiseudulla. Noin iso hakemusmäärä kuulostaa siltä, että ei ole tunnistettu omaa osaamista ja haetaan ihan kaikkea mahdollista. Itse olen huomannut, että haastatteluun kyllä pääsee, kun haettava paikka vastaa omaa osaamista ja kokemusta todella hyvin ja osaa pukea sanoiksi juuri sen osaamisen, jota työnantaja etsii. Vaikeaa on siirtyä hieman uusille urille, vaikka oma peruskoulutus sen mahdollistaisikin.
Voi jeesus! Olen hakenut töitä.