Lue keskustelun säännöt.
Millaisia ajatuksia herättää 29-vuotias mies joka ei ole koskaan seurustellut?
Kommentit (88)
Kaveri on liki 50 v eikä ole koskaan seurustellut. Tuskin on ollut koskaan naisen kanssa intiimisti. Esittää asuvansa yksinään mut tiedän että asuu vanhempiensa kanssa. Hieman autistinen tapaus. Vanhemmat ylisuojelleet. Kyllä hän olisi omillaan varmaan joten kuten pärjännyt, vaikkakin on jokseenkin kädetön ja kömpelö. Johtuuko se sitten luontaisesta lahjattomuudesta, vanhempien kanssa elämisestä vai molemmista, tiedä sitä sitten. On hän armeijan käynyt, joka kumoaakin väitteen että kyllä armeija pojasta miehen tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaali mies. En jaksaisi opettaa miten suhteessa ollaan.
Mitä opettamista siinä on? Onko sinut pitänyt jotenkin erikseen opettaa suhteeseen?
Tässä sen näkee miten naiset suhtautuu miehiin. Kuin koiriin joita pitää "kouluttaa" suhteeseen. Moniko mies puhuu naisen kouluttamisesta?
Tässähän se minusta (miehestä) älyttömyys puoliksi olikin. Kulttuurissamme tuntuu edelleen olevan vallalla (liian) paljossa käsitys, etä nais(t)en oletetaan tai uskotaan arvostavan ja kunnioittavan kokeneita miehiä (, jotka joku toinen nainen, kuitenkin mieluummin joku muu kuin miehen äiti) on jo opettanut ja ohjaistanut sisäsiistiksi ja sen verran hyvätapaiseksi, että nainen kehtaa kulkea yhdessä miehen kanssa julkisella paikalla.
Vastaavasti miesten oletetaan tai uskotaan antavan erityistä arvoa naisille, jotka ovat (ns.) kokemattomia. - Pelkäämmekö me miehet, että nainen vertailee meitä aiempiin kumppaneihinsa? - Ja ellei sellaisia olisi, niin uskottelisimme itsellemme, ettei nainen voisi tietää mistään meitä paremmasta, vai miksi?
Vai siksikö, ettei kokeneella naisella olisi enää tarpeeksi energiaa koulia meitä paremmaksi, tai pitää itseään kunnossa? - Jälkimmäinen edellisistä tuli mieleeni kun joskus tuntuu, että osa parisuhteeseen "päässeistä" vaikutavat sille kuin olettaisivat parisuheen pysyvän hyvinvoivana siitä suuresta rakkaudesta, joka sanottiin ääneen papin ai maistraatin edustajan läsnäollessa. Ja sen jälkeen ei enää tarvisisi enää nähdä eriyistä vaivaa, tuskin aina edes käyttäytyä toista kohtaan huomaavaisesti, vaan voi taantua keskenkasvuisen uhmaikäisen tasolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on 35-vuotias kaveri, joka ei ole koskaan seurustellut ja kyseinen mies tuntuu oikeasti ihan pelkäävän naisia. Kesti oikeasti reilusti yli vuoden ennen kuin uskalsi muakaan nähdä sen verran että tervehdittiin toisiamme.
Taustalla voi olla alistava äiti ja voi olla että teini-iässä tyttökopla hákannut ja pilkannut.
Niin? Ja mitä sitten?
Koska eihän mikään syy miehellä voi olla yhtä merkittävä, kuin että miehiä pelkäävä nainen olisi tullut r-aiskatuksi. No ehkä sitten jos joku tyttö olisi väkisin pistellyt banaanilla hanuriin, vaikka eiköhän sillekin vaan kaikki naureskelisi.
En ymmärrä. Siis jos 35-vuotias mies pelkää naisia siksi, että häntä on kiusattu, niin mitä sitten? Miten tuo syy asiaan liittyy ja kenen asiaan? Pitäisikö jonkun naisen väkisin ryhtyä tapailemaan tuollaista miestä vai mitä tarkoitat? Oikeasti: jos aikuinen ihminen ei ole päässyt yli kouluaikaisista tapahtumista, hänen oma velvollisuutensa on hakea siihen ammattiapua. Pätee myös tuohon sinun käyttämääsi esimerkkiin.
Oletko yhtä jyrkkä niitä r-aiskatuksi tulleita miespelkoisia naisia kohtaan, vai onko tää vaan sitä "ei ole mies eikä mikään jos"-juttuja?
- Omanlaista miestä/naista ei ole tullut vastaan
- Ei kaipaa perhettä tai ihmissuhteita erityisemmin
- Asuu pienessä kylässä eikä löydä ketään vaikka haluaisikin
- Voi olla rikas, köyhä, duunari tai akateeminen
Miksi ajatella, että kyseisessä henkilössä olisi erityisemmin mitään vikaa? Voi olla hyvinkin mielenkiintoinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on 35-vuotias kaveri, joka ei ole koskaan seurustellut ja kyseinen mies tuntuu oikeasti ihan pelkäävän naisia. Kesti oikeasti reilusti yli vuoden ennen kuin uskalsi muakaan nähdä sen verran että tervehdittiin toisiamme.
Taustalla voi olla alistava äiti ja voi olla että teini-iässä tyttökopla hákannut ja pilkannut.
Niin? Ja mitä sitten?
Koska eihän mikään syy miehellä voi olla yhtä merkittävä, kuin että miehiä pelkäävä nainen olisi tullut r-aiskatuksi. No ehkä sitten jos joku tyttö olisi väkisin pistellyt banaanilla hanuriin, vaikka eiköhän sillekin vaan kaikki naureskelisi.
En ymmärrä. Siis jos 35-vuotias mies pelkää naisia siksi, että häntä on kiusattu, niin mitä sitten? Miten tuo syy asiaan liittyy ja kenen asiaan? Pitäisikö jonkun naisen väkisin ryhtyä tapailemaan tuollaista miestä vai mitä tarkoitat? Oikeasti: jos aikuinen ihminen ei ole päässyt yli kouluaikaisista tapahtumista, hänen oma velvollisuutensa on hakea siihen ammattiapua. Pätee myös tuohon sinun käyttämääsi esimerkkiin.
Oletko yhtä jyrkkä niitä r-aiskatuksi tulleita miespelkoisia naisia kohtaan, vai onko tää vaan sitä "ei ole mies eikä mikään jos"-juttuja?
Niinhän minä juuri sanoin, että pätee myös naisiin. Parisuhdekumppanin tehtävä ei ole toimia terapeuttina. Ensin laitetaan nuppi kuntoon ja sitten vasta voi olla tasavertainen elämänkumppani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläni on 35-vuotias kaveri, joka ei ole koskaan seurustellut ja kyseinen mies tuntuu oikeasti ihan pelkäävän naisia. Kesti oikeasti reilusti yli vuoden ennen kuin uskalsi muakaan nähdä sen verran että tervehdittiin toisiamme.
Taustalla voi olla alistava äiti ja voi olla että teini-iässä tyttökopla hákannut ja pilkannut.
Niin? Ja mitä sitten?
Koska eihän mikään syy miehellä voi olla yhtä merkittävä, kuin että miehiä pelkäävä nainen olisi tullut r-aiskatuksi. No ehkä sitten jos joku tyttö olisi väkisin pistellyt banaanilla hanuriin, vaikka eiköhän sillekin vaan kaikki naureskelisi.
En ymmärrä. Siis jos 35-vuotias mies pelkää naisia siksi, että häntä on kiusattu, niin mitä sitten? Miten tuo syy asiaan liittyy ja kenen asiaan? Pitäisikö jonkun naisen väkisin ryhtyä tapailemaan tuollaista miestä vai mitä tarkoitat? Oikeasti: jos aikuinen ihminen ei ole päässyt yli kouluaikaisista tapahtumista, hänen oma velvollisuutensa on hakea siihen ammattiapua. Pätee myös tuohon sinun käyttämääsi esimerkkiin.
Oletko yhtä jyrkkä niitä r-aiskatuksi tulleita miespelkoisia naisia kohtaan, vai onko tää vaan sitä "ei ole mies eikä mikään jos"-juttuja?
Niinhän minä juuri sanoin, että pätee myös naisiin. Parisuhdekumppanin tehtävä ei ole toimia terapeuttina. Ensin laitetaan nuppi kuntoon ja sitten vasta voi olla tasavertainen elämänkumppani.
Psyykkiset traumat harvemmin ovat sellaisia, että ne noin vain hoidetaan kuntoon ja sitten ne on hoidettu. Nuppiin voi jäädä haitallisia ajatusmalleja tai toimintatapoja, jotka hoidon ansiosta tunnistaa johtuvaksi menneisyyden kolhuista. Miten r aiskattu nainen voisi terapeutin tuolissa käydä eheyttämässä itsensä niin, ettei varmuudella mitään reaktioita jää? Senhän näkee oikeasti vasta seksuaalisessa kanssakäymisessä, ja silloin pitäisi olla se terapia auttamassa.
Eivät psyykkiset traumat ole kuin maitopurkki jääkaapissa, että sitä maitoa joko on tai ei ole. Useimmilla on jäänyt elämästään jotain traumoja tai defenssejä, mutta sokeimmat eivät niitä edes sellaisiksi tunnista. eri
Vierailija kirjoitti:
Just, kenen äidin mielestä nyt oma poika ei olisi komea. Muut näkevät vaan jonkun suihkua vihaavan miehen jota kiinnostaa vaan tietsikat. Sosiaalisia taitoja ei ole. Hampaat on paskana ja ylipainoa pukkaa kiitos es hodari dieetiin yöllisten koodaussessioiden aikana.
Minun. Jouduin ala-asteen loppupuolella kiusatuksi joka jatkui myös koko ylä-asteen. Olin se outo ja ruma hylkiö jonka kanssa kukaan ei halunnut olla edes kaveri. Muistan kuinka itkin aamulla ja sanoin etten halua mennä kouluun, koska kiusaaminen on viime aikoina pahentunut. Äiti vaan tokaisi "voi kultapieni sä vaan oot niin saat*nan ruma ettei ole mikään ihmekään että sua kiusataan ja hyljeksitään ala nyt mennä sinne kouluun ja kestä se". Ylipainoa ei ole, mutta huono iho (psoriasis) ja oudot piirteet (näytän hieman nuorelta prinssi charlesilta mutta oudommalta ja mulla on koukkunenä). Olen ruma kuin mikä, ja se mulle on tehty selväksi jo kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikein mitään. Olen vuoden nuorempi nainen, eikä ole poikaystävää koskaan löytynyt. Olen pyrkinyt keskittymään matkailuun ja muihin elämän tavoitteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän aiempi seurustelukaan takaa sitä, että henkilö on ns "kelvollinen".
Kyllä se valitettavasti monelle takaa. Jos ei ole kukaan ennen kelpuuttanut niin aletaan ihmetellä mikä vika miehellä voisi olla. Vaikka kaikki tuntuisi hyvältä ei uskalleta ottaa riskiä kokemattoman kanssa.
Mutta ihan yhtä hyvinhän sitä voi ajatella, että kerran kun ne aiemmat suhteet eivät ole kestäneet, niin ei sitten lopulta ole kuitenkaan jompi kumpi toiselle kelvannut?
Voi ajatella, mutta toinen näistä ajatusmalleista on huomattavasti yleisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee mieleen, että onko kyse siitä, että haluaa vapaasti kulkea kukasta kukkaan ilman seurustelua, vai onko kokonaan kokematon naisten suhteen. Itse valitsisin mielummin kokemattoman, kuin vannoutuneen poikamiehen joka panee kaikkia.
N23
Ei mitään. Et ole menettänyt mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen 29-vuotiaan miehen, joka onneksi ei ole yrityksistään huolimatta onnistunut saamaan ketään seurustelusuhteeseen. Yrittää kyllä. Ja pelkään, että joku häneen vielä lankeaa.
Mies on mies on mielenterveysongelmaisten lapsi, kasvanut siinä häiriintyneessä ympäristössä ja häiriintynyt siten itsekin. Sosiaalisia ongelmia, vuorovaikutuksen ja empatian puutteita, paljon valehtelua.
Tällä kokemuksella pidän varteenotettavana ja todennäköisenäkin vaihtoehtona sitä, että kokematon 29-vuotias mies on mielenterveysongelmainen.
Ystävänä, työkaverina tai tuttavana en ajattelisi asiasta mitään kummempaa. Voi olla monia syitä sille, miksi joku ei ole seurustellut: ehkä ei ole itse halunnut tai sopivaa seurustelukumpania ei ole vain löytynyt. Potentiaalisena seurustelukumppanina varmaan miellyttäisi, pystyykö mies sopeutumaan yhteiselämään saman katon alla, kun on tottunut olemaan yksin ja tekemään asiat vain sillä omalla tavallaan. Yhdessä asuminen kuitenkin vaatii yleensä enemmän tai vähemmän elämäntapojen yhteensovittamista ja kompromisseja. En itse jakaa tapella ja jankata asioista, joten tuon puolen pitäisi hoitua yhteisymmärryksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikein mitään. Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa elää elämää. Ei kaikkien ihmisten tarvitse elää samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen 29-vuotiaan miehen, joka onneksi ei ole yrityksistään huolimatta onnistunut saamaan ketään seurustelusuhteeseen. Yrittää kyllä. Ja pelkään, että joku häneen vielä lankeaa.
Mies on mies on mielenterveysongelmaisten lapsi, kasvanut siinä häiriintyneessä ympäristössä ja häiriintynyt siten itsekin. Sosiaalisia ongelmia, vuorovaikutuksen ja empatian puutteita, paljon valehtelua.
Tällä kokemuksella pidän varteenotettavana ja todennäköisenäkin vaihtoehtona sitä, että kokematon 29-vuotias mies on mielenterveysongelmainen.
Valtaisa otos (n=1).
Vaikken tunne sinua,niin ehkä sellaista ymmärrystä herätti (joka voi tosin mennä täysin pieleen)
Itse olen 33-vuotias nainen, enkä ole myöskään koskaan seurustellut.
En mitenkään negatiivisesti tai ihmetellen ajattele ainakaan, en missään nimeesä.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen 29-vuotiaan miehen, joka onneksi ei ole yrityksistään huolimatta onnistunut saamaan ketään seurustelusuhteeseen. Yrittää kyllä. Ja pelkään, että joku häneen vielä lankeaa.
Mies on mies on mielenterveysongelmaisten lapsi, kasvanut siinä häiriintyneessä ympäristössä ja häiriintynyt siten itsekin. Sosiaalisia ongelmia, vuorovaikutuksen ja empatian puutteita, paljon valehtelua.
Tällä kokemuksella pidän varteenotettavana ja todennäköisenäkin vaihtoehtona sitä, että kokematon 29-vuotias mies on mielenterveysongelmainen.
"Tällä kokemuksella pidän varteenotettavana ja todennäköisenäkin vaihtoehtona sitä, että kokematon 29-vuotias mies on mielenterveysongelmainen."
On kyllä niin paljon sinulla kokemusta, että voisit olla asiasta oikein virallinen asiantuntija. Täällä on moneenkin kertaan spekuloitu useilla eri vaihtoehdoilla miksi mies voisi tuon ikäisenä olla kokematon.
Mutta voinen jokseenkin kyllä yhtyä ajatukseen siitä, että tuollainen yksinäisyys ja kokemattomuus tuossa iässä aiheuttaa ainakin lievä mt-ongelmia, koska suurin osa ihmisistä käsittääkseni haluaisi olla rakastettu, lisääntyä ja jakaa elämänsä jonkun ihanan ihmisen kanssa jota rakastaa. Ja jos sellaista ihmistä ei tunnu löytyvän niin käyhän se väkisinkin itsetunnon päälle kun kuitenkin enemmistö ihmisitä löytää jonkun joka ainakin hetkellisesti välittää sen verran, että suostuu harrastamaan seksiä ja/tai seurustelemaan. Tottakai siinä kokee itsensä aika paskaksi ja turhaksi ihmiseksi kun ei edes noin luonnollisiin ja ainakin muille suht itsestäänselviin asioihin kelpaa.
Asiahan on siinä vaiheessa eri jos etsii ainoastaan sitä oikeaa kumppania ja haluaa ja jaksaa odottaa siihen asti. Jotkut taas eivät sitä kumppania edes kaipaa tai halua. Ihmiset on erilaisia ja menee erilaisia polkuja, vaikka se välillä joidenkin peppua tuntuu kutittavan aika rankastikin.
Terveisin Naispelko26
Vierailija kirjoitti:
Tunnen 29-vuotiaan miehen, joka onneksi ei ole yrityksistään huolimatta onnistunut saamaan ketään seurustelusuhteeseen. Yrittää kyllä. Ja pelkään, että joku häneen vielä lankeaa.
Mies on mies on mielenterveysongelmaisten lapsi, kasvanut siinä häiriintyneessä ympäristössä ja häiriintynyt siten itsekin. Sosiaalisia ongelmia, vuorovaikutuksen ja empatian puutteita, paljon valehtelua.
Tällä kokemuksella pidän varteenotettavana ja todennäköisenäkin vaihtoehtona sitä, että kokematon 29-vuotias mies on mielenterveysongelmainen.
Kirjoituksesi saa minut surulliseksi. - Harva meistä on omia vanhempiaan ja kasvuympäristöään voinut itse vapaasi valita ja päättää. Mutta varmasti vanhempien tai vaikka "vain" toisen vanhemman psyykkine sairaus saattaa vaikuttaa jälkikasvuun. Se miten on vaikeampi vastata.
Vierailija kirjoitti:
Tällä kokemuksella pidän varteenotettavana ja todennäköisenäkin vaihtoehtona sitä, että kokematon 29-vuotias mies on mielenterveysongelmainen.
Tätä itsekin epäilen.
Tuo on se kiistaton hyöty parisuhteessa olleessa. Mutta silti löytyy niitä, jotka ovat enemmän tai vähemmän sokeita noiden osa-alueiden suhteen. Mustasukkainen ei näe mustasukkaisuuttaan, kompromissikyvykkyydestä ex olisi kenties aivan eri mieltä jos kysyttäisiin... jne. Seurustelemattoman hyötyhän voi puolestaan olla siinä, että hänen sinkkuutensa on pakottanut aktiivisempaan itsereflektointiin mm. sen parisuhteen puuttumisen takia. eri