Lue keskustelun säännöt.
Oletko saanut liikunnasta apua ahdistukseen
11.02.2024 |
Hei, jos olet hengenheimolainen joka on kärsinyt ahdistuksesta/ahdistushäiriöstä (tai esim paniikkihäiriöstä), oletko huomannut että liikunta olisi auttanut? Ja millainen liikunta itsellesi on toiminut? Onko muuten käytössä lääkkeitä vai koetko että muilla tavoin saat pidettyä itsesi "työkuntoisena"?
Itsellä varsinkin aamut ovat vaikeita, erityisesti jos on ollut painajaisia tai muuten huono yö. Itsellä käytössä pieni annos opamoxia jota ajan alas, ja seuraavana kokeiluun ssri tms. Huomaan että kun on huono päivä (eli kunnon ahdistus/alakulo päällä) on todella vaikeaa lähteä ulos edes kävelylle. Kiitos jos vastailet!
Kommentit (98)
Minulla ei liikunta auttanut masennukseen ollenkaan. Enneminkin ahdisti kun piti lähteä lenkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ahdistukseen mutta masennukseen olen. Kun alkoi kunto parantua ja laihtua niin ihmiset alkoi enemmän huomioimaan minua ja pitää yhteyttä. Oikeastaan aika järkytys että miten sitä kohdellaan kuin eri ihmistä kun sai laskettua painoa 20kg
Mulla ainakin juoksulenkit on hyviä ahdistuksen purkuun. Samalla ehtii paljon ajatella rauhassa. Tai sitten olla ajattelematta musat täysillä korvilla
Kävely metsässä tai luonnossa auttaa, sit ku uskaltaa olla vielä ilman kuulokkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auttaa ahdistukseen. Kun tulee oikein paha ahdistus niin kävele niin pitkälle, että tulee pimeää ja jalkoihisi alkaa sattua. Sitten käänny takaisin. Siinä kun alat taistella uupumusta, kylmyyttä ja väsymystä vastaan niin oletkin ihan oikeiden huolien äärellä ja kas kummaa ei muuten ahdista enää yhtään. Siinä oppii sen, että sinä valitset omat kriisisi ja ahdistuksesi. Kun tulee tärkeämpiä ja akuutimpia huolia niin ne keinotekoiset häviää.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ja todella paljon. Pelkästään se että lähtee aamusin ovesta ulos helpottaa. Huomaan itsessäni sellaisen asian että jos minulla on esim vapaapäivä ja en lähde heti aamusta ulkoilemaan, olen todella ahdistunut kun sitten seuraavan kerran astun ovesta ulos.
Ei ole lääkitystä eikä tule. Olen kuullut niistä pelkkää huonoa enkä ole koskaan tavannut ihmistä kenellä ne lääkkeet olisivat oikeasti autttaneet mihinkään.
Itsellä 5mg cipralexia teki todella suuren eron, olin melkein kotini vanki ja taistelin lääkkeitä vastaan kauan. Kun sitten uskalsin ottaa, toimivat ne parin kk sisään niin hyvin että alkoi "uusi elämä". Annostus toimi vuosia, ei ahdistusta, paniikkihäiriö hävisi jne vaikka todella rankkojakin elämän suruja jne piti kohdata. Kuitenkin lopulta vuosien jälkeen teho laski ja samassa tilanteessa oltiin taas. Omalla kohdalla siis lääkkeet toimivat kyllä tosi hyvin mutta olisi ollut hyvä olla luottamatta niihin liikaa, ja hoitaa samalla itseään (liikunta, ravinto, unet ym). Eli jokaisella se oma toimiva resepti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ahdistukseen mutta masennukseen olen. Kun alkoi kunto parantua ja laihtua niin ihmiset alkoi enemmän huomioimaan minua ja pitää yhteyttä. Oikeastaan aika järkytys että miten sitä kohdellaan kuin eri ihmistä kun sai laskettua painoa 20kg
:(
En sitten tippaakaan. Mutta väsyttää entistä enemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla tulee liikunnasta aina sellainen kilpailufiilis, että pitäisi olla parempi ja voittaa. Esimerkiksi jos menen hiihtämään, koen että minun on pakko voittaa. Ulkoilu siis auttaa ainoastaan silloin jos siinä ei tarvitse nähdä lainkaan muita ihmisiä.
Kyllä, kotona on kuntopyörä jolla vedän niin kauan, että endorfiinit ottaa vallan. Raskain vastus ja yleensä siinä 30min kohdalla alkaa helpottaa.
Mutta, vaikuttaa mulla yöunia heikentävästi vaikka pyöräilisin ennen klo 16. Joten ei ihan ongelmatonta, mutta parempi kuin mieto rauhoittava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla tulee liikunnasta aina sellainen kilpailufiilis, että pitäisi olla parempi ja voittaa. Esimerkiksi jos menen hiihtämään, koen että minun on pakko voittaa. Ulkoilu siis auttaa ainoastaan silloin jos siinä ei tarvitse nähdä lainkaan muita ihmisiä.
Tunnistan :D
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, kotona on kuntopyörä jolla vedän niin kauan, että endorfiinit ottaa vallan. Raskain vastus ja yleensä siinä 30min kohdalla alkaa helpottaa.
Mutta, vaikuttaa mulla yöunia heikentävästi vaikka pyöräilisin ennen klo 16. Joten ei ihan ongelmatonta, mutta parempi kuin mieto rauhoittava
Mulle ei mikään kävely auta mihinkään, vaan hien pitää valua ja lihaksia polttaa. Mutta jokainen on erilainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, kotona on kuntopyörä jolla vedän niin kauan, että endorfiinit ottaa vallan. Raskain vastus ja yleensä siinä 30min kohdalla alkaa helpottaa.
Mutta, vaikuttaa mulla yöunia heikentävästi vaikka pyöräilisin ennen klo 16. Joten ei ihan ongelmatonta, mutta parempi kuin mieto rauhoittava
Eli ihan korkea pulssi / hiki jne asti? Ei tule paniikkifiiliksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, kotona on kuntopyörä jolla vedän niin kauan, että endorfiinit ottaa vallan. Raskain vastus ja yleensä siinä 30min kohdalla alkaa helpottaa.
Mutta, vaikuttaa mulla yöunia heikentävästi vaikka pyöräilisin ennen klo 16. Joten ei ihan ongelmatonta, mutta parempi kuin mieto rauhoittava
Eli ihan korkea pulssi / hiki jne asti? Ei tule paniikkifiiliksiä?
Seuraan kyllä sykettä, mutta ei mulla ihan mahdottomaksi nouse. Alkuun otan rauhallisemmin ja sitten raskaasti ja lopuksi kevyemmin. Kylmä suihku päälle ja yhtäkkiä siitä, eikä seuraavasta päivästä selviäminen tunnu mahdottomalta.
En ollut liikkunut kymmeniin vuosiin kunnolla ja koko elämäni kamppaillut kuitenkin mielenterveyden kanssa. Minulla raskas hikiliikunta, riittävän raskaat painot salilla (niin että tulee kunnolla hiki!) vaikuttavat vointiin aivan uskomattoman paljon.
Ensin vointini kuitenkin piti kohentua riittävästi, että kykenin liikkumaan. En tiedä olisko pahimmassa romahdusvaiheessa apua ollut.
Mulle toimii siis se liikunta mistä saan tyydytystä. Ikäni olen yrittänyt tykätä tyttöjen lajeista, mutta puntit ja hiki on mun juttu
Tämä itsellä myös, vaikkei vie kokonaan ahdistusta pois, on vähän parempi olo sen jälkeen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, kotona on kuntopyörä jolla vedän niin kauan, että endorfiinit ottaa vallan. Raskain vastus ja yleensä siinä 30min kohdalla alkaa helpottaa.
Mutta, vaikuttaa mulla yöunia heikentävästi vaikka pyöräilisin ennen klo 16. Joten ei ihan ongelmatonta, mutta parempi kuin mieto rauhoittava
Eli ihan korkea pulssi / hiki jne asti? Ei tule paniikkifiiliksiä?
Seuraan kyllä sykettä, mutta ei mulla ihan mahdottomaksi nouse. Alkuun otan rauhallisemmin ja sitten raskaasti ja lopuksi kevyemmin. Kylmä suihku päälle ja yhtäkkiä siitä, eikä seuraavasta päivästä selviäminen tunnu mahdottomalta.
En ollut liikkunut kymmeniin vuosiin kunnolla ja koko elämäni kamppaillut kuitenkin mielenterveyden kanssa. Minulla raskas hikiliikunta, riittävän raskaat painot salilla (niin että tulee kunnol
Tosi hienoa että löysit avun! Ja sen oman lajin. Oliko sulla alkuun lääkkeet (tai edelleen) apuna myös vai pärjäätkö liikunnan ym avulla?
Ilman liikuntaa en pysyisi järjissäni. Unettomuus ja myös migreeni rajoittavat aika paljon mutta voin tehdä kaikenlaista kevyempää/keskiraskasta. Lihaskuntoa kotona, kävelylenkkiä jne. Liikunta auttaa tosi monella tavalla. PTSD:n hoidossa yksi keskeisistä asioista on koittaa ankkuroitua nykyhetkeen _tekemällä_ jotain mikä vaatii keskittymistä. Et pysty samaan aikaan elämään takaumassa/panikoimaan huomista ja nostelemaan raskasta käsipainoa yksinkertaistettuna. Pienetkin tauot siihen ahdistukseen ovat todella tärkeitä.
Kyllä olen saanut. Luonnossa kävely , veden äärellä olo tai jooga
Kyllä ja todella paljon. Pelkästään se että lähtee aamusin ovesta ulos helpottaa. Huomaan itsessäni sellaisen asian että jos minulla on esim vapaapäivä ja en lähde heti aamusta ulkoilemaan, olen todella ahdistunut kun sitten seuraavan kerran astun ovesta ulos.
Ei ole lääkitystä eikä tule. Olen kuullut niistä pelkkää huonoa enkä ole koskaan tavannut ihmistä kenellä ne lääkkeet olisivat oikeasti autttaneet mihinkään.