Ero ja asuntolaina: Jos toinen puoliso on aina lyhentänyt asuntolainan ja toinen maksanut muut asumisen kulut. Miten jaetaan omistussuhde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa nämä jotka huutelevat, että menee 50-50 ovat osittain väärässä. Ääritapauksissa jos oikeasti riidellään, sitä aletaan oikeasti syynäämään kuka on maksanut, ja kenellä on esim ollut maksukykyä. Käytännössä toki, jos kuluja maksanut osapuoli voi osoittaa maksaneena elämisestä suunnilleen saman summan kuin lyhennys kuukaudessa, päädytään tuohon 50-50, mutta jos vaikka kuluihin on mennyt kuukaudessa 200e ja lainaan 600e, kyllä voidaan päätyä siihen, että omistus on jotain muuta kuin 50-50.

Loppujen lopuksi vain lakimies voittaa, jos tuolle tasolle lähdetään riitelemään, mutta mahdollista se on.

Käytännössä ei päädytä muuhun kuin tuohon 50/50, joka on papereissa!

Sinä muistelet nyt tapausta, jossa ei ole avioehtoa ja jossa toinen omistaa kaiken 100%, vaikka toinen on maksanut ns. juoksevia kuluja. Silloin syntyy erossa tilanne, jossa se kaiken omistava voi kyseenalaistaa toisen oikeuden jaettavaan omaisuuteen. Mutta jos papereihin on kirjattu 50/50, niin se ei muutu.

Höpsistä, tottakai riidellessä voidaan esittää nimenomaan todisteet esim siitä, että toinen on hoitanut lainan yksin vaikka paperilla on kaksi omistajaa. Muutenhan se olisi lahja sille toiselle ja siitä pitäisi maksaa lahjavero.

Tämä! Ei se niin mene, että paperilla kumpikin omistaa vaikka 200000e asunnosta puolet, vaikka vain toinen on sitä maksanut. Silloin se toinen on saanut 100000e lahjana siltä toiselta.

Höpö höpö. Tasajakoon riittää se että toinen on osallistunut varojensa mukaan elatuksen, hoitanut kotia tai lapsia. Jo tällä osallistumiselle lähtee 100%sti miehen omistamasta omaisuudesta erossa naisen mukaan 50% mitään käki ei ole avioehtoa avioliitto on kestänyt kauemmin kuin pari vuotta. Tällöin toinen on mahdollistanut tälle toiselle osapuolelle rahojen pistäminen omaisuuteen. Äijien ei kannata siellä mitään voimafantasioita kehitellä.

Itsellä kokemusta niinpäin, että minä olin se varakkaampi ja olin lyhentänyt asuntolainaa selvästi enemmän kuin exä. Kuluja olin myös maksanut enemmän. Paperilla omistus tasan. Meillä oli myös avioehto.

Meillä asunto ositettiin lopulta minulle 75/25 suhteessa erossa, mikä vastasi aika tarkasti ihan sitä, kumman tileiltä lainaa oli maksettukin. Ihan sovussa tämä, mutta kummankin asianajaja suositteli näin, koska hyvin todennäköisesti meidän tapauksessa se olisi ratkaistu näin kuitenkin, koska tilanne oli aivan selkeä.

Ei vastaa aloittajan tilannetta suoraan tietenkään, kun siellä on toinen hoitanut lainaa ja toinen asunnon muita maksuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa nämä jotka huutelevat, että menee 50-50 ovat osittain väärässä. Ääritapauksissa jos oikeasti riidellään, sitä aletaan oikeasti syynäämään kuka on maksanut, ja kenellä on esim ollut maksukykyä. Käytännössä toki, jos kuluja maksanut osapuoli voi osoittaa maksaneena elämisestä suunnilleen saman summan kuin lyhennys kuukaudessa, päädytään tuohon 50-50, mutta jos vaikka kuluihin on mennyt kuukaudessa 200e ja lainaan 600e, kyllä voidaan päätyä siihen, että omistus on jotain muuta kuin 50-50.

Loppujen lopuksi vain lakimies voittaa, jos tuolle tasolle lähdetään riitelemään, mutta mahdollista se on.

Puhut nyt kyllä ihan omasta mielestäsi temmattuja asioita.

Jos sopimus on ollut ja se on näytettävissä, että toinen maksaa x maksut ja toinen lainan ja se on sovittu asia, niin ei sitä erotilanteessa voi enää lähteä muuttamaan. 

Ja jos vielä on perheessä lapsia, ja jos oletetaan että kotivanhemman roolissa ollut henkilö on maksanut vähemmän niin mitä todennäköisesti oikeus tulee katsomaan talon omistuksen olevan yhä se 50/50.

Suomi ei ole niinkuin ameriikka, jossa paras puhuja voittaa. 

No onko heillä ollut näytettävissä oleva sopimus, että toinen hoitaa suurinpiirtein vastaavalla summalla kuluja? Riitatilanteissa varmasti kumpikin väittää omaksi edukseen ja jos ei vaikka tiliotteet todista tätä, on se joka ei ole lainaa maksanut heikommalla.

Jos omistus on kirjotettu 50/50 niin sehän on sen harteilla todistaa, että asia olisi sovittu jotenkin muulla tavalla, kuin että henkilö a maksaa lainan ja henkilö b muut kulut. Tai että henkilö b:n pitäisi maksaa kuluja samalla summalla, kuin lainan kuukausittainen määrä on. Puhumatta siiitä, että henkilö b: voi sanoa antaneensa käteistä henkilölle a lainanmaksua varten.

Mutta omistus asuntoon ei mene sen mukaan, kuka on maksanut ja paljon lainaa. Enkä ole kyllä itse kuullut tapauksista, jossa kaksi henkilöä maksaisi lainaa, vaan se menee aina yhdeltä tililtä tai yhteiseltä.

Jos on avioliitto eikä avioehtoa, niin kaikki omaisuus lasketaan yhteen ja jaetaan puoliksi. Sillä, kumman nimissä omaisuus on ja kuka on mitäkin maksanut, ei ole merkitystä (paitsi silloin, jos toinen on saanut perinnön tai lahjan, jos puolison avio-oikeus on suljettu pois).

Jos A:lla on pankkitilillä 100 000 euroa, A ja B omistavat 200 000 euron asunnon puoliksi ja muuta omaisuutta tai velkaa ei ole, niin erossa omaisuus jaetaan siten, että kummallekin jää 150 000 euroa. Tämä voidaan tehdä esim. niin, että A pitää pankkitilillä olevat rahansa ja saa asunnosta 1/4. B saa sitten asunnosta 3/4.

Suomessa on nimiperiaate, eli se kenen nimissä omaisuus on se on hänen omaisuuttaan. Tätä ei mikään oikeus muutu mihinkään. Moni tässä puhuu tässä, että osituksen kohtuullistamisesta tietyissä tilanteissa. Tämä yleensä rajoittaa puolison tasinko-oikeutta, eli ei muuta omistusoikeuksia. Ja sitä paitsi tilanteessa jossa toinen maksaa lainan ja toinen juoksevat kulut, niin siinä ei ole syitä kohtuullistaa tasinko-oikeutta sillä kumpikin ovat osallistuneet yhteisiin talouden menoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa nämä jotka huutelevat, että menee 50-50 ovat osittain väärässä. Ääritapauksissa jos oikeasti riidellään, sitä aletaan oikeasti syynäämään kuka on maksanut, ja kenellä on esim ollut maksukykyä. Käytännössä toki, jos kuluja maksanut osapuoli voi osoittaa maksaneena elämisestä suunnilleen saman summan kuin lyhennys kuukaudessa, päädytään tuohon 50-50, mutta jos vaikka kuluihin on mennyt kuukaudessa 200e ja lainaan 600e, kyllä voidaan päätyä siihen, että omistus on jotain muuta kuin 50-50.

Loppujen lopuksi vain lakimies voittaa, jos tuolle tasolle lähdetään riitelemään, mutta mahdollista se on.

Puhut nyt kyllä ihan omasta mielestäsi temmattuja asioita.

Jos sopimus on ollut ja se on näytettävissä, että toinen maksaa x maksut ja toinen lainan ja se on sovittu asia, niin ei sitä erotilanteessa voi enää lähteä muuttamaan. 

Ja jos vielä on perheessä lapsia, ja jos oletetaan että kotivanhemman roolissa ollut henkilö on maksanut vähemmän niin mitä todennäköisesti oikeus tulee katsomaan talon omistuksen olevan yhä se 50/50.

Suomi ei ole niinkuin ameriikka, jossa paras puhuja voittaa. 

No onko heillä ollut näytettävissä oleva sopimus, että toinen hoitaa suurinpiirtein vastaavalla summalla kuluja? Riitatilanteissa varmasti kumpikin väittää omaksi edukseen ja jos ei vaikka tiliotteet todista tätä, on se joka ei ole lainaa maksanut heikommalla.

Jos omistus on kirjotettu 50/50 niin sehän on sen harteilla todistaa, että asia olisi sovittu jotenkin muulla tavalla, kuin että henkilö a maksaa lainan ja henkilö b muut kulut. Tai että henkilö b:n pitäisi maksaa kuluja samalla summalla, kuin lainan kuukausittainen määrä on. Puhumatta siiitä, että henkilö b: voi sanoa antaneensa käteistä henkilölle a lainanmaksua varten.

Mutta omistus asuntoon ei mene sen mukaan, kuka on maksanut ja paljon lainaa. Enkä ole kyllä itse kuullut tapauksista, jossa kaksi henkilöä maksaisi lainaa, vaan se menee aina yhdeltä tililtä tai yhteiseltä.

No tavallisin tapa varmaan on että molemmat laittavat omilta tileiltään yhteiselle tilille summan x ja sieltä maksetaan laina ja muutkin yhteiset kulut.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kokemusta niinpäin, että minä olin se varakkaampi ja olin lyhentänyt asuntolainaa selvästi enemmän kuin exä. Kuluja olin myös maksanut enemmän. Paperilla omistus tasan. Meillä oli myös avioehto.

Meillä asunto ositettiin lopulta minulle 75/25 suhteessa erossa, mikä vastasi aika tarkasti ihan sitä, kumman tileiltä lainaa oli maksettukin. Ihan sovussa tämä, mutta kummankin asianajaja suositteli näin, koska hyvin todennäköisesti meidän tapauksessa se olisi ratkaistu näin kuitenkin, koska tilanne oli aivan selkeä.

Ei vastaa aloittajan tilannetta suoraan tietenkään, kun siellä on toinen hoitanut lainaa ja toinen asunnon muita maksuja.

Niin, teillä oli avioehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa nämä jotka huutelevat, että menee 50-50 ovat osittain väärässä. Ääritapauksissa jos oikeasti riidellään, sitä aletaan oikeasti syynäämään kuka on maksanut, ja kenellä on esim ollut maksukykyä. Käytännössä toki, jos kuluja maksanut osapuoli voi osoittaa maksaneena elämisestä suunnilleen saman summan kuin lyhennys kuukaudessa, päädytään tuohon 50-50, mutta jos vaikka kuluihin on mennyt kuukaudessa 200e ja lainaan 600e, kyllä voidaan päätyä siihen, että omistus on jotain muuta kuin 50-50.

Loppujen lopuksi vain lakimies voittaa, jos tuolle tasolle lähdetään riitelemään, mutta mahdollista se on.

Mutta eihän avioerossa ilman avioehtoa ole paskankaan merkitystä vaikka toinen omistaa 100 ja toinen 0. Omaisuus jaetaan joka tapauksessa puoliksi.

On paskankaan merkitystä. Avioeron tapahtuessa varakkaampi osapuoli voi ihan itse valita, mitä omaisuuttaan tasinkona antaa. Omistajuudella on tällöin merkitystä. Jos asunto on ainoa merkittävä omaisuus, niin ei ole juuri väliä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on nimiperiaate, eli se kenen nimissä omaisuus on se on hänen omaisuuttaan. Tätä ei mikään oikeus muutu mihinkään. Moni tässä puhuu tässä, että osituksen kohtuullistamisesta tietyissä tilanteissa. Tämä yleensä rajoittaa puolison tasinko-oikeutta, eli ei muuta omistusoikeuksia. Ja sitä paitsi tilanteessa jossa toinen maksaa lainan ja toinen juoksevat kulut, niin siinä ei ole syitä kohtuullistaa tasinko-oikeutta sillä kumpikin ovat osallistuneet yhteisiin talouden menoihin. 

Minä omistin vanhempani kanssa ensiasuntoni puoliksi. Meille tuli välirikko, ja jouduin oikeuden kautta hakemaan omaisuuden jakamista, kun halusin muuttaa. Tuolloin lakimies painotti, että pitää pystyä myös osoittamaan kumpi asunnon on maksanut, muutoin jako voi olla jotain muuta kuin se, mitä on paperilla. Suoraan tämä ei ole vertailukelpoinen avioliittoon tietenkään, koska silloin monesti laina on yhteinen ja on elatusvelvollisuudet ja avioehto voi määrittää myös omistuksia.

Jos on pitkä avioliitto eikä avioehtoa, ei ole mitään merkitystä sillä, kenen nimissä omaisuus on, mitä kumpikin on maksanut ja onko toisella ylipäänsä ollut tuloja avioliiton aikana. Suomen lain mukaan omaisuus jaetaan avioerossa joka tapauksessa tällöin tasan. Vain perintönä ja lahjana saatu omaisuus jätetään tasajaon ulkopuolelle, jos testamentissa tai lahjakirjassa on sanottu, että puolisolla ei ole avio-oikeutta ko. omaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kokemusta niinpäin, että minä olin se varakkaampi ja olin lyhentänyt asuntolainaa selvästi enemmän kuin exä. Kuluja olin myös maksanut enemmän. Paperilla omistus tasan. Meillä oli myös avioehto.

Meillä asunto ositettiin lopulta minulle 75/25 suhteessa erossa, mikä vastasi aika tarkasti ihan sitä, kumman tileiltä lainaa oli maksettukin. Ihan sovussa tämä, mutta kummankin asianajaja suositteli näin, koska hyvin todennäköisesti meidän tapauksessa se olisi ratkaistu näin kuitenkin, koska tilanne oli aivan selkeä.

Ei vastaa aloittajan tilannetta suoraan tietenkään, kun siellä on toinen hoitanut lainaa ja toinen asunnon muita maksuja.

Niin, teillä oli avioehto.

Jos on täysin poissulkeva avioehto ei tehdä ositusta, vaan omaisuuden erottelu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kokemusta niinpäin, että minä olin se varakkaampi ja olin lyhentänyt asuntolainaa selvästi enemmän kuin exä. Kuluja olin myös maksanut enemmän. Paperilla omistus tasan. Meillä oli myös avioehto.

Meillä asunto ositettiin lopulta minulle 75/25 suhteessa erossa, mikä vastasi aika tarkasti ihan sitä, kumman tileiltä lainaa oli maksettukin. Ihan sovussa tämä, mutta kummankin asianajaja suositteli näin, koska hyvin todennäköisesti meidän tapauksessa se olisi ratkaistu näin kuitenkin, koska tilanne oli aivan selkeä.

Ei vastaa aloittajan tilannetta suoraan tietenkään, kun siellä on toinen hoitanut lainaa ja toinen asunnon muita maksuja.

Niin, teillä oli avioehto.

Joka ei koskenut avioliiton aikana hankittua omaisuutta. Ja oliko aloittajan tapauksessa avioehtoa? Ja jos oli, mikä sen sisältö on?

Vierailija kirjoitti:

Jos on pitkä avioliitto eikä avioehtoa, ei ole mitään merkitystä sillä, kenen nimissä omaisuus on, mitä kumpikin on maksanut ja onko toisella ylipäänsä ollut tuloja avioliiton aikana. Suomen lain mukaan omaisuus jaetaan avioerossa joka tapauksessa tällöin tasan. Vain perintönä ja lahjana saatu omaisuus jätetään tasajaon ulkopuolelle, jos testamentissa tai lahjakirjassa on sanottu, että puolisolla ei ole avio-oikeutta ko. omaisuuteen.

Älä välitä väärää tietoa. Jos nimissäni on minulle rakas mökki, urheiluauto tai ihan mitä vaan ja tarpeeksi irtorahaa tasingon maksamiseen, saan eron hetkellä pitää mökin tai auton. Jos nämä kaikki olisivat vastaavasti puolisoni nimissä, en voisi niitä itselleni vaatia, jos hän päättäisi maksaa tasingon rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Jos on pitkä avioliitto eikä avioehtoa, ei ole mitään merkitystä sillä, kenen nimissä omaisuus on, mitä kumpikin on maksanut ja onko toisella ylipäänsä ollut tuloja avioliiton aikana. Suomen lain mukaan omaisuus jaetaan avioerossa joka tapauksessa tällöin tasan. Vain perintönä ja lahjana saatu omaisuus jätetään tasajaon ulkopuolelle, jos testamentissa tai lahjakirjassa on sanottu, että puolisolla ei ole avio-oikeutta ko. omaisuuteen.

Ja jos tällä perinnöllä maksetaan vaikka sitä lainaa, se vaikuttaa tasajakoon.

Tässä tilanteessa se joka on ollut lasten kanssa kotona vuosia, on myös maksanut asuntolainat yksin.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tässä tilanteessa se joka on ollut lasten kanssa kotona vuosia, on myös maksanut asuntolainat yksin.

ap

Eli oletan, että haluaisit vaatia isompaa osuutta kämpästä itsellesi? Kyllä se oikeuden kautta voi onnistua, jos tiliotteilla näkyy selkeästi, että olet maksanut elämisestä enemmän, mutta se kannattaako oikeuteen lähteä riitelemään on vähintäänkin kyseenalaista.

Tämä on täällä ihan tyypillistä: Esitetään kysymys, mutta ei kerrota siinä edes kaikkein olennaisimpia tietoja, kuten oliko kysymyksessä avo- vai avioliitto ja oliko parilla avioehtoa. Vastaukset ovat sitten mitä sattuu, kun vastaajat tekevät erilaisia oletuksia. Toki osa vastaajista on muutenkin selvästi pihalla.

Ap sentään myöhemmässä viestissä tarkensi, että kysymys on avioliitosta, mutta vieläkään hän ei ole kertonut, oliko avioehtoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa nämä jotka huutelevat, että menee 50-50 ovat osittain väärässä. Ääritapauksissa jos oikeasti riidellään, sitä aletaan oikeasti syynäämään kuka on maksanut, ja kenellä on esim ollut maksukykyä. Käytännössä toki, jos kuluja maksanut osapuoli voi osoittaa maksaneena elämisestä suunnilleen saman summan kuin lyhennys kuukaudessa, päädytään tuohon 50-50, mutta jos vaikka kuluihin on mennyt kuukaudessa 200e ja lainaan 600e, kyllä voidaan päätyä siihen, että omistus on jotain muuta kuin 50-50.

Loppujen lopuksi vain lakimies voittaa, jos tuolle tasolle lähdetään riitelemään, mutta mahdollista se on.

Mutta eihän avioerossa ilman avioehtoa ole paskankaan merkitystä vaikka toinen omistaa 100 ja toinen 0. Omaisuus jaetaan joka tapauksessa puoliksi.

On sillä vähän. Jos sillä talon omistajalla on lisäksi 17 sähkötöntä mummonmökkiä hevonvitussa ja niiden teoreettinen arvo riittää... Niin osituksessa toiselle voi antaa nämä mökit ja pitää itse se koti.

Ainoa oikea tapa on esittää juuri tämä teidän tapaus juristille. Kun kaikki vaikuttaa. Miten rahavirrat ovat menneet, voiko ne todistaa, onko avioehtoa ja mikä sen sisältö on jne. Avioliiton pituuskin vaikuttaa.

Juristilta saat parhaat neuvot tähän.

Vierailija kirjoitti:

Tässä tilanteessa se joka on ollut lasten kanssa kotona vuosia, on myös maksanut asuntolainat yksin.

ap

Millä rahoilla hän on maksanut asuntolainaa? Jos nämä rahat eivät ole tulleet perintönä tai lahjana, jossa on puolison avio-oikeus suljettu pois, eikä ole avio-ehtoa, ei ole mitään merkitystä sillä, kumpi on maksanut mitäkin.

Omaisuuden ositukseen avioerossa vaikuttaa kuitenkin myös se, mitä muuta puolisot omistavat ja mitä velkoja heillä on.