Mökillä suvun kesken, eno huomautti ylipainoiselle 8v tytölleni "ei sun kannata hei toista makkaraa ottaa"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP:lla taitaa koko suku olla yhtä latvalahoja kaikki.

Enon osalta pelisilmän puutetta, vaikka sentään siitä pisteet että rumemminkin asian olisi voinut sanoa.

Parempi olisi kun koko porukka olisi näyttänyt terveellisen elämän mallia ja syönyt hyvää ja kevyttä salaattia makkaroiden sijaan. (niinmutkujoo, eihän ap niin tee. makkaraa ja kaljaa. lapsille limpparia)

AP sen sijaan voisi viettää loppupäivän nurkassa häpeämässä.

Kenenkähän syytä se mahtaisi olla, että noin pieni LAPSI on ylipainoinen?

Olisiko syytä ottaa se AP:n oma pää pois sieltä laardiämpäristä ja ymmärtää että asenteesta tappaa paitsi hänet itsensä, myös lapsensa?

Hemmetin hauskaa ohitusleikkausta koko perheelle, ootte te niin ihanan pyöreitä ja pehmeitä mussukoita❣️

Tuosta kun ottaa vittuilun pois ei jää mitään jäljelle.

Salaatti ei ole ruokaa vaan lisuke.

Ravintolassakin tuodaan tai voi noutaa salaattipöydästä salaatin varsinaista ruokaa odotellessa.

Salaatti on myös pääruoka, esim. täyttävä savulohisalaatti ravintolassa. Katsele miten terveet ja hoikat ihmiset syövät, pääosin terveellistä ja sitten toisinaan herkuttelua. Ruokailutottumuksista pystyy tutkimusten mukaan monissa tapauksissa päättelemään jopa ihmisen koulutustason, korkeammin koulutetut syövät terveellisemmin. Täällä tämän huomaa selvästi.

Lohi se vasta lihottaakin, eikö sinulla ole mitään käsitystä terveellisestä kalasta?

kunnon trolli. Lohen rasvat > punainen liha

Lisäksi: ei mikään lihota yksistään. Liian suuri kalorien saanti pitkällä aikavälillä lihottaa.

Tuolle tenavalle joku piti sanoa jossain vaiheessa jotain koska se ei selvästi onnistu piittaamattomalta äidiltä.

Kyllä lihottaa. Jätä vaikka kaikki muu pois ja syö pelkkää lohta liikaa niin lihot. Kalojen rasvoissa on isot erot.

Tuollaisten kommenttien takia sain itse syömishäiriön, kun jatkuvasti nolostuin oman kehon takia. Nykyään olen 35 kiloa ylipainoinen. Varmasti olisin pienempi jos en olisi saanut niin paljon kommentteja perheeltä, yleensä äidiltä mutta myös isovanhemmilta ja joiltakin muilta. En ollut edes ylipainoinen, vaan normaalipainon yläpäässä. Sehän ei tietenkään riittänyt, vaan olisi pitänyt olla hoikka.

Kenenkään muun kuin lasten vanhempien ja lääkärien ei pitäisi puuttua lapsen ylipainoon. Eikä silloinkaan niin että huomautellaan että oletpas sinä lihonut tms. Lapselle terveellistä ruokaa ja jotain yhteistä kuntoilua, esim. uimassa käymistä. Vanhemmat ja lääkärit juttelevat asiasta keskenään.

Jos lapsi puhuu negatiivisesti vartalostaan, pitää olla rakastava ja opettaa lapsi siihen, ettei omaa kehoa tarvitse hävetä. Näytetään positiivista esimerkkiä eikä kauhistella itse, että olenpas minä lihonut ja kylläpä näytän kamalalta. Sellaiset asenteet tarttuvat lapsiin.

Toivoisin, ettei kovin monen lapsisukupolven tarvitsisi kärsiä kommenteista joista tulee paha olo. Valitettavasti tämä nykyinen lihavuudesta hössöttäminen tekee tilanteen vaikeaksi. Lihavan lapsen vanhempia tuomitaan ja arvostellaan, on kovat paineet laihduttaa lapsi. Hyväähän siinä tarkoitetaan, mutta jos lapselle tulee paha olo niin se ei ole kenenkään etu. Lasta pitäisi ensisijaisesti rakastaa sellaisena kuin hän on, aina, olipa minkä kokoinen tahansa.

Tulee mieleeni yksi tuttu lähihoitaja, joka laittoi lapsestaan kuvan faceen ja oli tuohtunut kun terveydenhoitaja oli huomauttanut lapsen painosta. Kaverinsa peesasivat, että terveen näköinen poikahan se on!

Minun silmääni lapsi oli kyllä huomattavan ylipainoinen, mutta ehkä sitä ei näe äiti jonka oma paino mitataan varmaan bruttorekisteritonneissa.

Älkää pilatko lastenne elämää lihottamalla niitä.

Ihmisillä on monenlaisia vääristymiä suhteessa kehonkuvaan. Sekä omaan että muiden (esim omien lasten). Yksi ääripää on anoreksia, toinen äärimmilleen viety 'kehopositiivisuus'.

Kieltäminen ja arvottaminen sekä puolustautuminen ovat näihin liittyen tyypillisiä. Esim lihavan perheen lapset on opetettu haukkumaan normaalipainoisia rimppakintuiksi. Hoikkuutta arvottavan perheen lapset taas helposti pilkkaavat lihavia.

Tämä liittyy myös siihen, millaisena omat lapset nähdään. Lapsi saattaa olla hyvinkin lihava, mutta oma vanhempi näkee hänet isoluisena, lihaksikkaana tai muutoin normaalina. Toinen on se ääripää, missä terveysperhe ei hyväksy sokeria edes syntymäpäivillä.

Toki kun ympäristö on kyllästetty sokerilla niin tämä lihavuusääripää on yleisempi. Monelta on täysin kadonnut käsitys siitä, että paljonko on paljon. On helpompi kieltää ja puolustautua kuin myöntää tosi asiat.

On tökeröä puuttua ulkopuolelta, vaikka tarkoitus on hyvä. Mutta surullista on se, että nämä samat ihmiset eivät siedä myöskään asiallista puuttumista esim kouluterveydestä. Siitäkin loukkaannutaan.

Olen painoni kanssa kamppaillut itsekin. Molemmissa ääripäissä. Olen sitä mieltä, että asioita ei voi hyssytellä kieltämällä piiloon, joskaan enon tökeryyskään ei auta. Työkaluja on tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleeni yksi tuttu lähihoitaja, joka laittoi lapsestaan kuvan faceen ja oli tuohtunut kun terveydenhoitaja oli huomauttanut lapsen painosta. Kaverinsa peesasivat, että terveen näköinen poikahan se on!

Minun silmääni lapsi oli kyllä huomattavan ylipainoinen, mutta ehkä sitä ei näe äiti jonka oma paino mitataan varmaan bruttorekisteritonneissa.

Älkää pilatko lastenne elämää lihottamalla niitä.

Samanlaisen tunnen.. Lapsi peittää oviaukon seistessään, mutta äidistä normaali terve poika. Syö normaalisti, mutta vetää sokerijuomilla triplakalorit per päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän hoikka kohta 11v poika ei ikinä jaksaisi syödä kahta makkaraa. Yhden voi joskus syödä.

Meidän todella hoikka 2,5v poika söi aivan kevyesti yhden makkaran, ja siihen lisäksi vielä muuta ruokaa mitä oli tarjolla.

ja kun te id100tit vielä tajuaisitte että on eri kokoisia makkaroita.

-Meillä ei syödä kuin soijanakkeja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netti on täynnä päteviä kalorilaskureita, joista kukin voi laskea oman tai lapsensa kaloritarpeen per päivä. Kaikista ruuista löytyy myös tieto, että paljonko niissä on kaloreita.

Kun tämän tekee, niin kannattaa ekoina viikkoina punnita ruuat. Itse ainakin tein sen virheen, että aliarvioin annoskoot ja painot. Lisäksi pitää muistaa, että kaikki pitää laskea. Leivästä lasketaan ja punnitaan myös levite (mikä helposti tuplaa kalorimäärän). Ja myös juomat pitää laskea. Tunnen monta, jotka syö oikein, mutta sitten juo päälle tuplakalorit.

Ei tarvitse setviä, kun faktat tutkii.

Nettikalorilaskurit ja fakta ei sovi samaan lauseeseen, eikä varsinkaan lapsen kanssa.

Lapsille on oma painoindeksi BMI laskuri ihan virallisen Terveyskirjaston puolella.

Niin? Painoindeksi on eri asia kuin energiantarve. Painoindeksilaskurilla saatu lukema on ihmisen painoindeksi, mutta energiantarvelaskurilla saatu lukema ei ole lapsen energiantarve vaan pelkkä arvaus, jonka noudattaminen voi olla haitallista. Näytä mulle yksikin kalorilaskuri jota yksikin järkevä taho suosittelee käytettäväksi lapsen painonhallintaruokavalion kotikutoisen suunnittelun pohjana? Tai ylipäätään taho joka vielä tänä päivänä suosittelee päivittäistä kalorilaskentaa terveellisten elämäntapojen pohjaksi.

Toki on olemassa karkeita energiantarvelaskelmia joita käytetään esim. syömishäiriöiden tai sairautensa vuoksi aliravitsemusvaarassa olevien lasten hoidossa erikoissairaanhoidossa ammattilaisten ohjeistuksella ja valvonnassa.

läskien pitäisi ymmärtää että heill ON syömishäiriö.

Ongelmien tunnustaminen on ensimmäinen askel.

ohoh.... kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan myös kommentin enoltani, kun olin 9. "Et kai sä enempää kakkua ota, eihän sulla mahdu kohta vaatteet päälle." Lisäksi naureskelua. Muistan sen häpeän ja miten lähdin äkkiä pöydästä. Äiti antoi kyllä enon kuulla välittömästi kunniansa, miten lapsille ei puhuta noin. Oikeasti mä olin ihan normaalipainoinen, jopa hoikka (120cm ja 16kg) mutta tuosta tuli pitkäksi aikaa olo, että mä oon lihava ja koin huonoa omatuntoa kaikesta syömisestä.

tarkoitat kai anorektinen ?? mun 3.5 v / 105cm  painaa 20 kiloa ja on sopusuhtainen ei lihava vaan jäntevä ja liikunnallinen pikku poika.

mist' aölapeukku, spoii laskea---sairaalloinen alipaino...jiust joo huomautettu ettei santsais.,...tässä tapauksesa ollut joko sarkasmia tai paskapuhetta...

Pistäkää nämä läskit pennut juoksulenkille makkaran syömiSen sijaan.

Vierailija kirjoitti:

Pistäkää nämä läskit pennut juoksulenkille makkaran syömiSen sijaan.

Luuletko että läskiä äitiä kiinnostaa lapsensa hyvinvointi?

Lasua kehiin

Mun 5 vuotias hoikka (jos sillä nyt on merkitystä) syö useinkin grillatessa 2 makkaraa. Syö toki muutakin, esim. perunaa ja kananpihvin. Kyllä jaksaa. On se nyt kumma jos lapset ei saisi syödä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netti on täynnä päteviä kalorilaskureita, joista kukin voi laskea oman tai lapsensa kaloritarpeen per päivä. Kaikista ruuista löytyy myös tieto, että paljonko niissä on kaloreita.

Kun tämän tekee, niin kannattaa ekoina viikkoina punnita ruuat. Itse ainakin tein sen virheen, että aliarvioin annoskoot ja painot. Lisäksi pitää muistaa, että kaikki pitää laskea. Leivästä lasketaan ja punnitaan myös levite (mikä helposti tuplaa kalorimäärän). Ja myös juomat pitää laskea. Tunnen monta, jotka syö oikein, mutta sitten juo päälle tuplakalorit.

Ei tarvitse setviä, kun faktat tutkii.

Nettikalorilaskurit ja fakta ei sovi samaan lauseeseen, eikä varsinkaan lapsen kanssa.

Löytyy vallan päteviä. Toki pitää monesta valita luotettava taho.

Ei löydy. Energiankulutukseen vaikuttaa niin monta muuttujaa että yksikään nettilaskuri ei anna luotettavaa lukemaa. Pituus, paino, ikä, kasvu, lihasmassa, (päivittäin vaihtuva) arkiaktiivisuus, erikseen harrastettu liikunta, hormonitoiminta... samoin intake ei ole 1 kcal = 1 kcal vaan sillä on merkitystä missä muodossa, minkä kanssa, millaiseen suolistoon jne. se kilokalori menee. Lopputuloksena on karkea arvaus ja suuri todennäköisyys vain sotkea näläntunteen säätelyä tekemällä rajoituksia näiden arvausten perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netti on täynnä päteviä kalorilaskureita, joista kukin voi laskea oman tai lapsensa kaloritarpeen per päivä. Kaikista ruuista löytyy myös tieto, että paljonko niissä on kaloreita.

Kun tämän tekee, niin kannattaa ekoina viikkoina punnita ruuat. Itse ainakin tein sen virheen, että aliarvioin annoskoot ja painot. Lisäksi pitää muistaa, että kaikki pitää laskea. Leivästä lasketaan ja punnitaan myös levite (mikä helposti tuplaa kalorimäärän). Ja myös juomat pitää laskea. Tunnen monta, jotka syö oikein, mutta sitten juo päälle tuplakalorit.

Ei tarvitse setviä, kun faktat tutkii.

Nettikalorilaskurit ja fakta ei sovi samaan lauseeseen, eikä varsinkaan lapsen kanssa.

Lapsille on oma painoindeksi BMI laskuri ihan virallisen Terveyskirjaston puolella.

Niin? Painoindeksi on eri asia kuin energiantarve. Painoindeksilaskurilla saatu lukema on ihmisen painoindeksi, mutta energiantarvelaskurilla saatu lukema ei ole lapsen energiantarve vaan pelkkä arvaus, jonka noudattaminen voi olla haitallista. Näytä mulle yksikin kalorilaskuri jota yksikin järkevä taho suosittelee käytettäväksi lapsen painonhallintaruokavalion kotikutoisen suunnittelun pohjana? Tai ylipäätään taho joka vielä tänä päivänä suosittelee päivittäistä kalorilaskentaa terveellisten elämäntapojen pohjaksi.

Toki on olemassa karkeita energiantarvelaskelmia joita käytetään esim. syömishäiriöiden tai sairautensa vuoksi aliravitsemusvaarassa olevien lasten hoidossa erikoissairaanhoidossa ammattilaisten ohjeistuksella ja valvonnassa.

läskien pitäisi ymmärtää että heill ON syömishäiriö.

Ongelmien tunnustaminen on ensimmäinen askel.

8-vuotiaalla ylipainoisella ei vielä ole syömishäiriö vaan ympäristöhäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä muistan myös kommentin enoltani, kun olin 9. "Et kai sä enempää kakkua ota, eihän sulla mahdu kohta vaatteet päälle." Lisäksi naureskelua. Muistan sen häpeän ja miten lähdin äkkiä pöydästä. Äiti antoi kyllä enon kuulla välittömästi kunniansa, miten lapsille ei puhuta noin. Oikeasti mä olin ihan normaalipainoinen, jopa hoikka (120cm ja 16kg) mutta tuosta tuli pitkäksi aikaa olo, että mä oon lihava ja koin huonoa omatuntoa kaikesta syömisestä.

Olit 4-v kokoinen

120 cm harvemmin on kyllä 4-vuotias 🤔 6-7-vuotias voisikin jo olla ja ihan hyvin voi varsinkin tyttölapsi olla 9-vuotiaana 120 cm pitkä.

Meidän luokalla koulussa kolmannella lyhyin oppilas oli tyttö, joka oli 118cm pitkä.

Mun 4-vuotias on 118 cm.

Eli olemme samaa mieltä, että arvio siitä, että yhdeksänvuotias voi olla 120cm on reilusti alakanttiin, kun luokkani lyhyinkin oli melkein sen verran?

Tosin oma vertauskohtani on 70-luvun lopusta ja nykylapset lienee pidempiä.

Vierailija kirjoitti:

Pistäkää nämä läskit pennut juoksulenkille makkaran syömiSen sijaan.

Vilja Eerikan äitipuoliko se siellä kasvatusvinkkejä jakelee?

Läski mikä läski.

T. Itsekin superläski.

Ylipaino on ylivoimaa!

Onko kaikesta pakko repiä herneet nenään. Ehkäpä eno luuli että tyttö ei jaksa. Että mä vihaan näitä loukkaantujia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

8v syö 2 makkaraa? 

Eno oli todella typerä ja tahditon, mutta on tässä ruuanlaittajallakin peiliin katsomisen paikka.

Juuri näin.. mun 14v murrosikäinen poika syö 2 grillimakkaraa, 11v ikäinen syö yhden. Toki lisäksi vihersalaattia.

Minä syön vain puolikkaan makkaran, sillä en pidä makkarasta. Toisen puolikkaan piilotan saunan kuistin alle.

Markku, 42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuskin tarkoitti pahalla. 

Jos se lapsi on siinä kunnossa että jo ulkopuolisetkin alkavat kommentoimaan niin ehkä vanhempienkin kannattaisi pikku hiljaa jo heräillä.

Me emme kehdanneet kommentoida siskon pojan painoa ollenkaan mutta meille loukkaannuttiin koska yritimme saada poikaa "huomaamattomasti"  liikkumaan kun oli meillä hoidossa ja syötimme kevyttä ruokaa. 

Tuossa vaiheessa 7-vuotiaalla oli jo b-kupin rinnat ja puuskutti kun joutui vähääkään liikkumaan. 

Ihmettelen että jotkut tätä alapeukuttaa. On jo lastensuojelullinen asia jos 7-vuotias puuskuttaa ja omaa manboobsit.

No tee lasu, älä yritä "huomaamattomasti" puuttua asiaan jonkun kyläilyn yhteydessä? 

Omahyväisestä viestistäsi jäi puuttumaan vain se klassinen "onneksi omat lapsemme ovat (toki vanhempien *esimerkillisen* kasvatuksen ansiosta) hoikkia ja liikunnallisia kilpaurheilijoita, joiden lemppariherkkua on kukkakaali, joskus harvoin pyytävät ruisleipää <3".