Lue keskustelun säännöt.
Tunteeko joku pariskuntia yli 20vuoden ikäerolla?
nuorikko
05.07.2019 |
Tapasin tosi kiinnostavan miehen, mutta ikäeroa on yli 20vuotta ja tuo epäilyttää.
Kommentit (121)
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Minä syön joka aamu suuren kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroonsa palan voita ja ripottelee päälle hieman ruokosokeria. Olemme tehneet näin jo 17 vuotta.
Ikäerosta emme ole mieheni kanssa keskustelleet, koska olemme syntyneet samana vuonna. Mutta hyvä yhteinen aamiainen on varmasti vaikuttanut siihen, että liitossamme ei ole mitään ongelmia. Emme ole koskaan riidelleet.
Ripotteleeko miehesi päälleen myös tuhkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Minä syön joka aamu suuren kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroonsa palan voita ja ripottelee päälle hieman ruokosokeria. Olemme tehneet näin jo 17 vuotta.
Ikäerosta emme ole mieheni kanssa keskustelleet, koska olemme syntyneet samana vuonna. Mutta hyvä yhteinen aamiainen on varmasti vaikuttanut siihen, että liitossamme ei ole mitään ongelmia. Emme ole koskaan riidelleet.
Untuvakerä tietää, mikä meille on hyväksi ❤️
Millä tavalla nainen vanhenee miestä nopeammin? Ei sitä ryppyjen määrästä vois laskea, eivät rypyt paina pitkässä parisuhteessa mitään kun kumpikin ryppyyntyy. Askeleen lyhentyminen, muistiongelmat ja -sairaudet, sydänongelmat ym taas ovat merkittäviö tekijöitä. Siinä paljoa rypyt paina jos toisella on alzheimer.
En tiedä. Näitä 20 vuoden ikäerolla olevia pareja on 0.46 % pariskunnista. Ja tähän on täysin selkeät syyt.
Yksi miehen kaveri seurusteli n. vuoden 20 v nuoremman muijan kanssa. Menivät naimisiin ja heti häämatkan jälkeen meni lusikat jakoon. Avioliitto kesti alle 3 viikkoa.
Neljällä viidestä pariskunnasta on ikäero alle 5 vuotta. Keskimäärin se mies on n kolme vuotta vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tädillä oli 20 vuotta nuorempi mies, ja olivat 50 vuotta yhdessä kunnes mies kuoli ja täti jäi leskeksi.
Lapsikin heillä oli/on.
Muita suurten ikäerojen pariskuntia en tunne, tuttavapiirissäni ihmiset pariutuneet samanikäisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikä on vain numeroita. Jos muuten toimii, niin mikäs siinä. Kaikki ei nykyään löydä koskaan sopivaa kumppania edes samanikäisistä. Näkeehän tuon jo erojen määrästä.
Ei vaan ikä on elettyjä vuosia. Turha sitä on vääntää joksikin muuksi.
Niin on. Samoin naisen lihominen ja ryppyjen ilmaantuminen. Naiset vanhenee ulkonäöllisesti miehiä nopeammin. Joillakin tuo toki johtuu raskauksista jne. kaikella on merkitystä. Taidat painia ikäkriisin parissa.
Tuossa ylemmässä julkkisten listassa jokainen nainen oli itse miljonääri, joten raha tuskin oli suhteen syy.
Nainen vanhenee ulkonäöllisesti miehiä nopeammin mutta housuissa mies vanhenee naista 10 vuotta nopeammin. Ja ihan turha ruveta mistään lisääntymisestä, kuka 50+ haluaa enää lisääntyä, päin vastoin luojan kiitos ettei enää tarvitse.
Housuissa sitä ikääntymistä tapahtuu varsin vähän. Naamasta kyllä erottaa 20 vuotiaan 40 vuotiaasta, mutta sukuelimistä ei...ei ainakaan miehillä. Vasta yli 70 vuotiaana alkaa kutistumaan miehellä. Erektio-ongelmia voi toki olla tätä aiemmin, mutta näihin on nykyään hoitoja olemassa.
Koska mitään suoraa vertailua ei voi harrastaa ja ainoastaan naisella lisääntymiskyky loppuu kokonaan jo melko varhain, on tuota "mies vanhenee alapäästä" juttua vaikea käsittää muuna kuin yhtenä tapana käsitellä omaa peniskateutta.
Itse kyllä arvostan miehessä toimivaa vehjettä, ei ole sama asia lääkkeillä hankkia erektio. Pitkän suhteen aikana ilmenevät erektio-ongelmat voitaisiin kohdata yhdessä, mutta seurustelemaan en alkaisi jos ei vehkeet toimi. Ehkä mieli muuttuu jos tarvitsee uutta kumppania katsella joskus kuudenkymmenen korvilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Minä syön joka aamu suuren kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroonsa palan voita ja ripottelee päälle hieman ruokosokeria. Olemme tehneet näin jo 17 vuotta.
Ikäerosta emme ole mieheni kanssa keskustelleet, koska olemme syntyneet samana vuonna. Mutta hyvä yhteinen aamiainen on varmasti vaikuttanut siihen, että liitossamme ei ole mitään ongelmia. Emme ole koskaan riidelleet.
Tämä sinun ilmeisesti hauskaksi tarkoitettu juttu jonka useisiin ketjuihin työnnät on aivan p*ska, ei missään määrin huvittava tai edes nokkela letkautus.
Liikuttava yksimielisyys vallitsee siitä että juuri se nuoren naisen kanssa pariutuva mies on loppuikänsä erityisen nuorekas ja terve. Tiedän yhden parin jossa nainen oli parikymmentä vuotta nuorempi jos ei enemmänkin. Mies oli rock-henkinen ulkonäöltään ja pukeutumiseltaan ja siinä mielessä "nuorekas", mutta ei mitenkään normaalia enemmän viinaan menevä kuitenkaan. Miehen liitto hajosi, ehti olla nuorikkonsa kanssa muutaman vuoden kun sairastui vakavasti ja sen jälkeen naisesta näkyikin pian perävalot. Nyt mies on sairas ja yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tädillä oli 20 vuotta nuorempi mies, ja olivat 50 vuotta yhdessä kunnes mies kuoli ja täti jäi leskeksi.
Lapsikin heillä oli/on.Muita suurten ikäerojen pariskuntia en tunne, tuttavapiirissäni ihmiset pariutuneet samanikäisten kanssa.
Kannattaa ennemmin ottaakin nuorempi mies. Keskimääräisesti naiset kuitenkin elää pitempään, lisäksi seksi sujuu ja helpommin halut kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tädillä oli 20 vuotta nuorempi mies, ja olivat 50 vuotta yhdessä kunnes mies kuoli ja täti jäi leskeksi.
Lapsikin heillä oli/on.Muita suurten ikäerojen pariskuntia en tunne, tuttavapiirissäni ihmiset pariutuneet samanikäisten kanssa.
Kannattaa ennemmin ottaakin nuorempi mies. Keskimääräisesti naiset kuitenkin elää pitempään, lisäksi seksi sujuu ja helpommin halut kohtaa.
Tuohan riippuu pitkälti persoonasta.
Useimmille sopii omanikäinen, mutta sitten on sellaisia iättömiä ja viriililuontoisia naisia, joille sopii reilusti nuorempi tai max omanikäinen, ja sitten tietysti myös niitä tylsiä ja turvallisuushakuisia tätejä joilla on jo 20-vuotiaana toinen jalka haudassa ja vierelle sopii vanhempi mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Liikuttava yksimielisyys vallitsee siitä että juuri se nuoren naisen kanssa pariutuva mies on loppuikänsä erityisen nuorekas ja terve. Tiedän yhden parin jossa nainen oli parikymmentä vuotta nuorempi jos ei enemmänkin. Mies oli rock-henkinen ulkonäöltään ja pukeutumiseltaan ja siinä mielessä "nuorekas", mutta ei mitenkään normaalia enemmän viinaan menevä kuitenkaan. Miehen liitto hajosi, ehti olla nuorikkonsa kanssa muutaman vuoden kun sairastui vakavasti ja sen jälkeen naisesta näkyikin pian perävalot. Nyt mies on sairas ja yksin.
Nuorikin voi sairastua ja on yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnellinen pikku Untuvakerä kirjoitti:
Minä syön joka aamu suuren kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroonsa palan voita ja ripottelee päälle hieman ruokosokeria. Olemme tehneet näin jo 17 vuotta.
Ikäerosta emme ole mieheni kanssa keskustelleet, koska olemme syntyneet samana vuonna. Mutta hyvä yhteinen aamiainen on varmasti vaikuttanut siihen, että liitossamme ei ole mitään ongelmia. Emme ole koskaan riidelleet.
Tämä sinun ilmeisesti hauskaksi tarkoitettu juttu jonka useisiin ketjuihin työnnät on aivan p*ska, ei missään määrin huvittava tai edes nokkela letkautus.
Minusta vaikuttaa pikemminkin siltä, että kyseessä on luova ratkaisu kaikkiin elämänhallinnan ongelmiin. Kannattaa rohkeasti kokeilla. Minä ainakin aion.
Tunnen parin, jolla 8v ikäeroa, eli omani, ja sekin liikaa.
Oltiin eri elämäntilanteessa, eri kypsyystilanteessa, eri vaiheessa uralla, eri vaiheessa vaurauden ja omaisuuden suhteen.
Hänellä oli jo lapsia, minulla ei. Halusin lapsia, hän ei viitsinyt lisää.
Minulla ei ollut suuret tulot, hänellä oli. Olisin halunnut asua ja matkustaa edullisesti, hän halusi mukavuuksia ja se kävi minulle kalliiksi.
Minulla oli nuoria ystäviä, hänellä vanhoja. Aina jompi kumpi oli ulkopuolinen.
Minä halusin vielä panostaa uraan ja opiskeluun, olisi pitänyt muuttaakin työn perässä alkuun, että olisin voinut ottaa vastaan hyvän aloitustyön urallani. Hän ei halunnut muuttaa koska lapset ja talo, eikä halunnut päästää minuakaan.
Hän halusi ostaa asunnon joka oli minulle kallis, jouduin tekemään töitä opintojen ohella, opinnot viivästyi. Kärsin tästä vielä raskaasti pienenä eläkkeenä.
Lapsen saatua hän vain lisäsi töitä, oli halvempaa että minä olin kotona. Lisäksi hänestä se oli naisten homma, sukupolvikysymys. Lisäksi hänestä miehet eivät hoida vauvoja ja jää kotiin, sekin sukupolvikysymys.
Eli neuvoni: älä ryhdy tuohon. Liian suuri epätasapaino vallan, rahan, kypsyyden, ihmisten manipuloinnin, yleisen elämänväsymyksen suhteen.
Jos tunnet vetoa luotettavaan isähahmoon kuten minä, käytä sekin energia sen pohtimiseen, miksi näin on. Vaikka terapeutin kanssa. Tulee erittäin paljon halvemmaksi, ja saat lisäksi kestävämmän liiton ja jopa ydinperheen jonkun ikäisesi kanssa.
Kadehdin veljeäni, jolla on samanikäinen puoliso, ja heillä samanikäinen kaveripiiri joilla samanikäiset lapset.
Tämän:
"Minulla oli nuoria ystäviä, hänellä vanhoja. Aina jompi kumpi oli ulkopuolinen."
Kuvio sopii vain yksinäiselle naiselle joka etsii isähahmoa ja tyytyy siihen että heti nuoresta asti on pakko jämähtää keski-ikään koska miehen omaisuus ja lainat.
Tunnen parikin tällaista pariskuntaa, joissa mies on yli 20 vuotta naista vanhempi. Molemmissa tapauksissa suhde on alkanut naisen ollessa alle 20.
Minusta tuollainen alkuasetelma näyttää ongelmalliselta. Näissä molemmissa tapauksissa nainen on ollut niiiiiiiin kypsä ikäisekseen, mutta kypsyyttä arvioidaan naiivisti hyvin pinnallisten ja yksinkertaisten seikkojen perusteella: jos et tykkää käydä baareissa ja olet hillitty tyyppi, olet mukamas automaattisesti paljon muita ikäisiäsi sielukkaampi ja syvällisempi ihminen. Niin kuin nämä pinnalliset seikat kertoisivat suoraan itsetuntemuksesta, elämänkokemuksesta ja mielen tasapainosta. Toki ihmisissä on kypsyyseroja, sitä en kiistä, mutta joillain ihmisillä on kovin epärealistiset käsitykset niistä. Mies on taas tietysti aina niin nuorekas ikäisekseen - selitellään, miten hän on nuorekasta ja menevää tyyppiä, ja tietysti aina paljon paremmassa kunnossa kuin moni nuori mies...
Ongelmaksi nousee vuosien myötä se, että keski-ikäinen mies, joka kokee syvää sielujen sympatiaa ja kumppanuutta alle parikymppisen naisen kanssa, on usein henkisesti tai tunne-elämältään jotenkin jälkeenjäänyt. Ja jos ihminen on keski-ikäisenä sellainen kuin on, ei häneltä ole odotettavissa kovin suurta tai nopeaa henkistä kypsymistä. Tämä tarkoittaa sitä, että nuori nainen tavallaan kasvaa 30 ikävuoteen mennessä henkisesti ohi. Naisella, jota viehätti aikoinaan vanhemman miehen elämänkokemus ja kypsyys, on käsipuolessaan itseään lapsellisempi, ruumiiltaan rapistuva äijä. Näiden naisten tyytymättömyys kasvaa vuosi vuodelta, voisin kuvitella, että tilanne on 40- ja 60-vuotiaina vieläkin kurjempi.
Poikkeuksiakin varmasti on, sellaisia suhteita, jotka ovat alkaneet naisen ollessa hyvin nuori ja ongelmia ei ole tullut. Itse kuitenkin luulen, että onnistumisen mahdollisuudet ovat paljon suuremmat jo silloin, kun nuorempi osapuoli alkaa olla kolmekymppinen. Lisäksi itsepetos lisää ongelmia tulevaisuudessa. Kannattaa rohkeasti myöntää itselleen, että kumppani on vanha, ja oikeasti käsitellä asiaa ja sitä, mitä se tulee tulevaisuudessa merkitsemään. Ei lupaa hyvää, jos laitetaan vaan kädet korville ja jauhetaan mantraa "kukaan ei uskoisi miestäni yli kolmekymppiseksi".
Vierailija kirjoitti:
Tunnen parin, jolla 8v ikäeroa, eli omani, ja sekin liikaa.
Oltiin eri elämäntilanteessa, eri kypsyystilanteessa, eri vaiheessa uralla, eri vaiheessa vaurauden ja omaisuuden suhteen.
Hänellä oli jo lapsia, minulla ei. Halusin lapsia, hän ei viitsinyt lisää.Minulla ei ollut suuret tulot, hänellä oli. Olisin halunnut asua ja matkustaa edullisesti, hän halusi mukavuuksia ja se kävi minulle kalliiksi.
Minulla oli nuoria ystäviä, hänellä vanhoja. Aina jompi kumpi oli ulkopuolinen.
Minä halusin vielä panostaa uraan ja opiskeluun, olisi pitänyt muuttaakin työn perässä alkuun, että olisin voinut ottaa vastaan hyvän aloitustyön urallani. Hän ei halunnut muuttaa koska lapset ja talo, eikä halunnut päästää minuakaan.
Hän halusi ostaa asunnon joka oli minulle kallis, jouduin tekemään töitä opintojen ohella, opinnot viivästyi. Kärsin tästä vielä raskaasti pienenä eläkkeenä.
Lapsen saatua hän vain lisäsi töitä, oli halvempaa että minä olin kotona. Lisäksi hänestä se oli naisten homma, sukupolvikysymys. Lisäksi hänestä miehet eivät hoida vauvoja ja jää kotiin, sekin sukupolvikysymys.
Eli neuvoni: älä ryhdy tuohon. Liian suuri epätasapaino vallan, rahan, kypsyyden, ihmisten manipuloinnin, yleisen elämänväsymyksen suhteen.
Jos tunnet vetoa luotettavaan isähahmoon kuten minä, käytä sekin energia sen pohtimiseen, miksi näin on. Vaikka terapeutin kanssa. Tulee erittäin paljon halvemmaksi, ja saat lisäksi kestävämmän liiton ja jopa ydinperheen jonkun ikäisesi kanssa.
Kadehdin veljeäni, jolla on samanikäinen puoliso, ja heillä samanikäinen kaveripiiri joilla samanikäiset lapset.[/
Eihän teidän ongelmilla ole juuri mitään tekemistä iän kanssa. Teidän elämäntilanteet on erit! Eikä 8 vuotta edes ole juuri mikään ikäero aikaisessa suhteessa.
Mieheni on minua 20v vanhempi eikä meillä ole mitään ylläkuvatun kaltaisia ongelmia. Toki ystäväpiirit on vähän eri ikäisiä, mutta ei meille ole ongelma viettää aikaa eri ikäisten kanssa. Itselläni esim läheinen suku ja aina ollaan vietetty juhannuksia yms yhdessä kaikki eri ikäluokat saman pöydän ääressä. En nyt aikuisena koe ikää mitenkään merkittäväksi tekijäksi. Minulla on itsellänikin kaiken ikäisiä ystäviä.
Ja meidän lähipiirissä on onneksi erittäin hyvä esimerkki suuren ikäeron pariskunnasta. Mies on naistaan 25 vuotta vanhempi ja nyt noin 75 (muistan ikäeron mutten ole varma tarkasta tämän hetkisestä iästä). Ovat oikein onnellisia edelleen, 30 yhteisen vuoden jälkeen. Tottakai on oletettavaa että nainen jää jokseenkin nuorena leskeksi, mutta en pitäisi hänen tilannettaan mitenkään ikävänä. Onnellinen avioliitto takana, josta syntynyt myös lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen parin, jolla 8v ikäeroa, eli omani, ja sekin liikaa.
Oltiin eri elämäntilanteessa, eri kypsyystilanteessa, eri vaiheessa uralla, eri vaiheessa vaurauden ja omaisuuden suhteen.
Hänellä oli jo lapsia, minulla ei. Halusin lapsia, hän ei viitsinyt lisää.Minulla ei ollut suuret tulot, hänellä oli. Olisin halunnut asua ja matkustaa edullisesti, hän halusi mukavuuksia ja se kävi minulle kalliiksi.
Minulla oli nuoria ystäviä, hänellä vanhoja. Aina jompi kumpi oli ulkopuolinen.
Minä halusin vielä panostaa uraan ja opiskeluun, olisi pitänyt muuttaakin työn perässä alkuun, että olisin voinut ottaa vastaan hyvän aloitustyön urallani. Hän ei halunnut muuttaa koska lapset ja talo, eikä halunnut päästää minuakaan.
Hän halusi ostaa asunnon joka oli minulle kallis, jouduin tekemään töitä opintojen ohella, opinnot viivästyi. Kärsin tästä vielä raskaasti pienenä eläkkeenä.
Lapsen saatua hän vain lisäsi töitä, oli halvempaa että minä olin kotona. Lisäksi hänestä se oli naisten homma, sukupolvikysymys. Lisäksi hänestä miehet eivät hoida vauvoja ja jää kotiin, sekin sukupolvikysymys.
Eli neuvoni: älä ryhdy tuohon. Liian suuri epätasapaino vallan, rahan, kypsyyden, ihmisten manipuloinnin, yleisen elämänväsymyksen suhteen.
Jos tunnet vetoa luotettavaan isähahmoon kuten minä, käytä sekin energia sen pohtimiseen, miksi näin on. Vaikka terapeutin kanssa. Tulee erittäin paljon halvemmaksi, ja saat lisäksi kestävämmän liiton ja jopa ydinperheen jonkun ikäisesi kanssa.
Kadehdin veljeäni, jolla on samanikäinen puoliso, ja heillä samanikäinen kaveripiiri joilla samanikäiset lapset.[/
Eihän teidän ongelmilla ole juuri mitään tekemistä iän kanssa. Teidän elämäntilanteet on erit! Eikä 8 vuotta edes ole juuri mikään ikäero aikaisessa suhteessa.
Mieheni on minua 20v vanhempi eikä meillä ole mitään ylläkuvatun kaltaisia ongelmia. Toki ystäväpiirit on vähän eri ikäisiä, mutta ei meille ole ongelma viettää aikaa eri ikäisten kanssa. Itselläni esim läheinen suku ja aina ollaan vietetty juhannuksia yms yhdessä kaikki eri ikäluokat saman pöydän ääressä. En nyt aikuisena koe ikää mitenkään merkittäväksi tekijäksi. Minulla on itsellänikin kaiken ikäisiä ystäviä.
Ja meidän lähipiirissä on onneksi erittäin hyvä esimerkki suuren ikäeron pariskunnasta. Mies on naistaan 25 vuotta vanhempi ja nyt noin 75 (muistan ikäeron mutten ole varma tarkasta tämän hetkisestä iästä). Ovat oikein onnellisia edelleen, 30 yhteisen vuoden jälkeen. Tottakai on oletettavaa että nainen jää jokseenkin nuorena leskeksi, mutta en pitäisi hänen tilannettaan mitenkään ikävänä. Onnellinen avioliitto takana, josta syntynyt myös lapsia.
Saanko kysyä... Oliko sun miehellä ennestään lapsia? Ehkä se vaikuttaa.
Entä miten teillä on ratkaistu se, että nuoremmalla oli paljon pienempi palkka, tai ei palkkaa vielä lainkaan. Suostuiko vanhempi elämään opiskelijabudjetilla, vai .maksoiko sitten mukisematta paljon enemmän? Ja onko kotityöt ja lasten hoito silti jaettu tasan?
-8v ero-
Minä syön joka aamu suuren kulhollisen graham-puuroa kaurakerman kera. Mieheni tekee samoin, mutta lisää puuroonsa palan voita ja ripottelee päälle hieman ruokosokeria. Olemme tehneet näin jo 17 vuotta.
Ikäerosta emme ole mieheni kanssa keskustelleet, koska olemme syntyneet samana vuonna. Mutta hyvä yhteinen aamiainen on varmasti vaikuttanut siihen, että liitossamme ei ole mitään ongelmia. Emme ole koskaan riidelleet.