Kokemuksia kaksisuuntaisesta kaipaillaan, seurustelu aika alussa ja vähän oon hukassa!

Siis mies on kiltti, rakastettava ja todella fiksu, mutta sitten ajoittain itsekeskeinen ja vähän levoton. Puhuu omista jutuistaa eikä tule mun asioihin sellaista vastetta, kun sitten taas omat asiat mielessä. Ihan kuin olisi välillä ihan sama, kuka siinä hänen kanssaan olisi, vaikka tilanne nyt tuskin näin on. Ja varmasti on minuun ihastunut ja siksikin ehkä "kierroksilla" enemmän. Ei tunnu ihan tätä edes ymmärtävän, kokee olevansa enemmän ehkä läsnä kun onkaan, kun joskus jotain tästä mainitsin ohimennen, en mitenkään tuomiten. Onko tällainen jotenkin tyypillistä vai onko tää kaveri nyt vaan persoonaltaan itsekeskeinen ja vähän levoton? Töissä ei oo hetkeen ollu, lääkityksiä kokeiltu muttei löydetty sopivaa. Että onko tällainen jotain hypomaniaa jo? Ei olla kovin kauaa tunnettu, joten en mitään masennuskausia ole nähnyt eikä ole sellaista vertailupintaa eri jaksoihin. Oon kieltämättä vähän hämmentyny tästä, mutta hyviä puolia hänessä niin paljon, että tätäkin puolta haluaisin ymmärtää...