Lue keskustelun säännöt.
Pääkirjoitus: Opiskelijan tai työtä vieroksuvan oleilu muiden piikkiin ei ole mikään perusoikeusOsa työikäisistä ja työkykyisistä ihmisistä näyttää olettavan, että yhteiskunnan pitää kustantaa heidän vastikkeeton oleilunsa, vaikka Suomi elää jatkuvasti ve
05.07.2019 |
Osa työikäisistä ja työkykyisistä ihmisistä näyttää olettavan, että yhteiskunnan pitää kustantaa heidän vastikkeeton oleilunsa, vaikka Suomi elää jatkuvasti velaksi.
Joidenkin mielestä esimerkiksi työtön on oikeutettu työttömyyskorvaukseen, vaikkei hän hae aktiivisesti töitä.
IL
Kommentit (327)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen valmistumassa yliopistosta. Olen tehnyt tutkintoni koko ajan työssäkäyden, perheellisenä ja toisella paikkakunnalla asuen. On se kumma kun parikymppiset ei kykene yhtä tutkintoa tekemään päätoimisina ilman yhteiskunnan maksamia lomia enää tekemään. Olen 47v.
Sama täällä, nyt 26v, töitä tehnyt 13 vuotiaasta lähtien (kaikkia paskahommiakin). Tällähetkellä opiskelen ekonomiksi ja teen täyspäiväsesti töitä ja opiskelen vielä vieraalla kielellä. Se on asenteesta ja kasvatuksesta kiinni. Vanhemmat johtanu esimerkillä ja näyttäny, että töiden tekeminen kannattaa. Itse en voisi kuvitellakkaan, että makaisin päivät pitkät kotona ja koko elämä olis sellasta alusta loppuun. Eikö ihmisillä ole enää tavoitteita ja unelmia? Onko oikeasti helpompaa elää koko elämä kädestä suuhun ja miettiä koko elämä millä saa laskut maksettua.
Kyllä sopii kauppatieteet hyvin sulle. Siellä on muita samanlaisia pöyhöjä kurssikavereina. Pääsette sitten kisaamaan S-marketin osa-aikaisen kassan paikasta, kun saatte tutkintonne valmiiksi.
Väärin. Kun valmistun, muutan ulkomaille missä korkeasti koulutettuja ihmisiä arvostetaan ja heille on töitä. Tänne en senttiäkään maksa veroja sen jälkeen.
Eli loisit ilomielin valtion kustantaman koulutuksen antamatta sille vastinetta maksamalla veroja samaan maahan jonka verovaroilla olet tutkintoni saanut. Selvä.
Valtio ei ole kustantanut tämänhetkisiä opintoja. Maksan opiskeluni ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä näitä loppuunpalamisia opintojen vuoksi. Itsekin vaativan tutkinnon opiskelleena ja samalla osa-aikatyössä olleena. Toki, meitä on moneksi ja osa jaksaa paremmin kuin toiset, mutta hei, ei ne opinnot oikeasti niin iso juttu ole. Vai onko tämä nyt jatkoa sille, että peruskoulussa ei vaadita mitään, kotona ei vaadita juuri mitään, lukiossa vaaditaan jotain, mutta vähemmän kuin ennen jne. Ja sitten kun jotain vaaditaan oikeasti, tulee stressi?
Kyllä se on ihan normaalia, että opiskellaan, käydään töissä ja kesällä vielä kesätyöt.
Osalla on niin rankat lähtökohdat, että opiskeluaika menee terapiassa käydessä. Ei sen jälkeenkään työkyky välttämättä ole 100 %.
En sitä kiistäkään. Vaan nyt puhutaan siitä, että ihan tavalliset ihmiset ihan tavallisista perheistä eivät jaksa ihan tavallista elämää. Ei siitä, että on olemassa rankoista olosuhteista ponnistaneita, jotka oireilevat.
Määrittele tavallinen. Jatketaan keskustelua sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä kreetan kannattaisi päivittää tietonsa tänne 2020-luvun kynnykselle. Opiskelija saa suurimman osan tuloistaan lainana, toisaalta opintojen on edistyttävä ja aika reippaasti jotta niitä tukiaisia saa, lisäksi tukiaika on rajoitettu samoin kuin opiskeluajat. Joten opiskelijan ottaminen esimerkiksi porukasta joka vaan loisii kotona tekemättä mitään on aika paha aivopieru.
Tosin tuohan on iltalehti ja niiltä noita vastaavia törähtelee vähän väliä.
Opiskelu ei ole lorvailua.
Paitsi Kreetalla on selkeästi ollut, kun ei mitään ole oppinut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpönlöpön, kaikki menevät työhön, jos palkka ja työolot ovat kohdillaan. Sekä etäisyys sopii.
Etäisyydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ottaako töitä vastaan vai ei. Tavarat muuttoautoon ja menoksi työn perässä. Eikä sekään ole mikään este, että joutuisi asumaan eri paikkakunnalla kuin muu perhe. Vapaapäivät ja lomat ovat sitä varten, että ehtii olla perheen kanssa.
Työolot ja palkka ovat myös työntekijästä kiinni. Kun teet työsi hyvin ja huolella, voi aina käyttää muutamia neuvotteluvaltteja, jotta palkka nousee enemmän kuin muilla ja / tai työehdot ovat muuten itselle paremmat.
Itkupotkuraivarin joka vastoinkäymisen jälkeen vetäistä luusereista ei vain ole mihinkään, joten ei heitä tarvitse yhteiskunnankaan paapoa.
Viranomaisilla ovat omat näkemyksensä, eli Suomi on jaettu työssäkäyntialueisiin, sattuneesta syystä. Sinähän varmasti itsekin laitat tavarasi muuttoautoon, ja jätät perheesi sinne entiselle kotipaikkakunnalle, eiköstä joo? Ja se talokin menee myyntii puoleen hintaan, eikä kirpaise sitten missään. Pienipalkaiselle aivan erityisen hieno diili - rahat upposivat työn ja kodin väliseen pendelöintiin, mutta kotona niistä ei nähty vilaustakaan.
Suomen ongelma on 300 000 työtöntä ja olematon määrä työpaikkoja. Ihan sama, vaikka noista 300 000 suurin osa viettäisi railakasta elämää, koska työttömänä ne olisivat kuitenkin. Taitaa joitakin pelottaa se aktivointi-klausuulin poistaminen laista...
Kuka ihme käskee ostamaan ylihintaisen talon tai vielä pahempaa rakennuttamaan sellaisen paikkakunnalle jossa ei ole töitä eikä todennäköisesti tulekaan seuraaviin 30 vuoteen. Luulisi että satojen tuhansien investointia harkittaisiin vähän paremmin, ja jos se on tarkoituksella rakennettu alueella jolla ei työt paljoa rasita niin sitten kyseessä on tarkoituksellinen työnvälttely tai silkka hölmöys. Kumpikaan noista ei ole asia jonka kulut pitäisi valtion maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpönlöpön, kaikki menevät työhön, jos palkka ja työolot ovat kohdillaan. Sekä etäisyys sopii.
Etäisyydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ottaako töitä vastaan vai ei. Tavarat muuttoautoon ja menoksi työn perässä. Eikä sekään ole mikään este, että joutuisi asumaan eri paikkakunnalla kuin muu perhe. Vapaapäivät ja lomat ovat sitä varten, että ehtii olla perheen kanssa.
Työolot ja palkka ovat myös työntekijästä kiinni. Kun teet työsi hyvin ja huolella, voi aina käyttää muutamia neuvotteluvaltteja, jotta palkka nousee enemmän kuin muilla ja / tai työehdot ovat muuten itselle paremmat.
Itkupotkuraivarin joka vastoinkäymisen jälkeen vetäistä luusereista ei vain ole mihinkään, joten ei heitä tarvitse yhteiskunnankaan paapoa.
Viranomaisilla ovat omat näkemyksensä, eli Suomi on jaettu työssäkäyntialueisiin, sattuneesta syystä. Sinähän varmasti itsekin laitat tavarasi muuttoautoon, ja jätät perheesi sinne entiselle kotipaikkakunnalle, eiköstä joo? Ja se talokin menee myyntii puoleen hintaan, eikä kirpaise sitten missään. Pienipalkaiselle aivan erityisen hieno diili - rahat upposivat työn ja kodin väliseen pendelöintiin, mutta kotona niistä ei nähty vilaustakaan.
Suomen ongelma on 300 000 työtöntä ja olematon määrä työpaikkoja. Ihan sama, vaikka noista 300 000 suurin osa viettäisi railakasta elämää, koska työttömänä ne olisivat kuitenkin. Taitaa joitakin pelottaa se aktivointi-klausuulin poistaminen laista...
Ei ole mitään ongelmaa asua kahdella eri paikkakunnalla. Olen itsekin 4 vuotta kulkenut 800 km/ vko, kun vaimo oli töissä sellaisella alalla, ettei töitä tuon 4 vuoden aikana löytynyt lähempää. Itse taas opiskelin alaa, jota ei Suomessa ollut silloin mahdollista opiskella lähempänä kotiamme. Ihan hyvin riitti opintoraha+opintolaina+asumislisä vaimon palkan kanssa, kun priorisoitiin menoja. Lomia ei ollut varaa pitää ja töitä tein kesät.
Jos ei ole molemmilla töitä tai epävarma työtilanne, niin miksi ostaa oma asunto, jos ei ole mahdollista pitää sitä, mikäli työt loppuvat tai tarvitsee yht'äkkiä muuttaa toiselle puolelle Suomea.
Mitä aktiivimalliin tulee, niin sitä ei todellakaan pitäisi purkaa vaan tiukentaa. Oikeasti, jos on terve ja muutenkin työkyinen, pitää olla valmis tekemään niitä töitä, joita saatavilla on tai tulla muuten omillaan toimeen. Kerran Jumala ja maalaistalot eivät laiskoja elätä, niin miksi yhteiskunnan pitäisi tehdä niin.
Minun vanhempani elivät noin. Lapsen näkökulmasta kahden hyvin stressaantuneen ihmisen elämä yhdessä ja erikseen oli helvettiä. Kotona ei jaksettu siivota ja siksi meillä oli usein ötököitä. Lapset söivät mitä sattuu. Viikonloppuisin vanhemmat purkivat uupumustaan riitelemällä väkivaltaisesti. Näennäisesti keskiluokkainen idylli onnistuttiin saavuttamaan, mutta perheenjäsenten mielenterveyden kustannuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä näitä loppuunpalamisia opintojen vuoksi. Itsekin vaativan tutkinnon opiskelleena ja samalla osa-aikatyössä olleena. Toki, meitä on moneksi ja osa jaksaa paremmin kuin toiset, mutta hei, ei ne opinnot oikeasti niin iso juttu ole. Vai onko tämä nyt jatkoa sille, että peruskoulussa ei vaadita mitään, kotona ei vaadita juuri mitään, lukiossa vaaditaan jotain, mutta vähemmän kuin ennen jne. Ja sitten kun jotain vaaditaan oikeasti, tulee stressi?
Kyllä se on ihan normaalia, että opiskellaan, käydään töissä ja kesällä vielä kesätyöt.
Osalla on niin rankat lähtökohdat, että opiskeluaika menee terapiassa käydessä. Ei sen jälkeenkään työkyky välttämättä ole 100 %.
En sitä kiistäkään. Vaan nyt puhutaan siitä, että ihan tavalliset ihmiset ihan tavallisista perheistä eivät jaksa ihan tavallista elämää. Ei siitä, että on olemassa rankoista olosuhteista ponnistaneita, jotka oireilevat.
Määrittele tavallinen. Jatketaan keskustelua sitten.
Ei minun tarvitse. Tällä tarkoitetaan sitä, että valtaosalla ei ole niin rankka lapsuus tai nuoruus tms, etteikö selviytyisi opinnoista ja olisi aikuisena työkykyinen. Kyse on jostain muusta, miksi ihmiset eivät selviydy vaikkapa opiskelusta ilman, että palavat loppuun. Ja oikea vastaus ei ole, että vaatimukset ovat kovemmat, sillä ne eivät ole. Eikä myöskään se, että työn saanti on epävarmaa, sekin on ollut ihan arkea sitten 90-luvun laman, että mitään varmoja työpaikkoja ja vakituisia virkoja ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi opiskelija ja työtön ovat vertauskelpoisia tässä. Jos halutaan opiskelijoiden rahoittavansa opiskelun työllä, olisi koulujen järjestettävä opinnot työystävällisiksi.
Siihen suuntaan mennään koko ajan. Opinnot joustavat yhä enemmän, läsnäolopakkoja on varsin vähän. Riippuu tietenkin mitä opiskelee, mutta yleisesti näin. Aika monissa myös 1-2 vuotta on tiukkaa, sen jälkeen on mahdollista todella hyvin sovittaa työ ja opiskelu yhteen ja siihen jopa kannustetaan.
Päinvastoin. Monet aloista vaativat pitempää opiskeluaikaa kuin mitä virallisesti on laskettu. Esimerkiksi vain 10% dippainsseistä valmistuu tavoiteajassa. Lääkärit taitavat olla ainoita, jotka ovat saaneet opiskeluajan suhteen armahduksen. Muilta odotetaan suoriutumista 5-6 vuodessa.
Tuohon jos meinaa liittää työssäkäynnin, saa olla melkoinen fakiiri. Samaa tuntui ajattelevan aikaisempi hallitus, joka teki opiskelusta velanottoautomaatin. Velan määrää nostettiin ja opintotuen määrää laskettiin, ja kaikki tämä sen nimissä, että opiskelijoiden ei "tarvitse" käydä töissä, mikä tutkitusti pidentää valmistusmisaikoja. Lisäksi tulivat opinto-oikeuden rajaukset ja opintojen vanheneminen.
Ruuvipihtiä on siis kiristetty vuosi vuodelta. Opiskelijan ei kannata kuitenkaan masentua, koska se on varma tie kurjuuteen. Kela muuten peri ainakin muutama vuosi sitten markkinakorkoa opintolainoista, jotka kaatuivat sen kontolle. Sama juttu, jos opintopisteitä ei kertynyt tarpeeksi. Opintojen keskeyttäminen voi tulla hyvin kalliiksi.
Tämä kaikki vain sen vuoksi, että elinkeinoelämän keskusliittoa ärsyttää suomalaisten pitkät opiskeluajat. Tässä tosin unohtuu mainita se, että ulkomailla kandin papereilla pääsee töihin. Suomessa niillä ei tee yhtään mitään. Pitää olla maisteri, mikä tarkoittaa luonnollisesti myös pitempiä opiskeluaikoja.
Tuolla on väliä vain jos nostaa opintotukea. Mitä ei tarvitse tehdä, jos käy töissä.
No, se kahdeksan tunnin työpäivähän on hyvin sovitettavissa opiskelun kanssa, toisin kuin osa-aikainen työssäkäynti ja tuet, vai mitä? Muistahan sitten valmistua tavoiteajassa, tai muuten voi käydä kalpaten.
Tämä systeemi on nimenomaan suunniteltu siten, että opiskelija päätyy siihen kuuluisaan putkeen eikä siitä putkesta ole poispääsyä. Jos jätät opinnot kesken, Kela perii maksettuja tukia takaisin eivätkä tuet riitä toiseen tutkintoon. Jos teet töitä, melkoisen varmasti tutkinto viivästyy, joten uhkana on opintojen vanheneminen ja opinto-oikeuden menetys. Otat siis täysimittaisen opintolainan ja opiskelet täysipäiväisesti ja valmistut mahdollisimman nopeasti. Muita vaihtoehtoja ei ole - tai ainakin ne on tukittu tehokkaasti.
Siinä on mennyt muutama kampaviineri ja kaffikupponen, kun virkamiehet ovat opetusministeriössä elinkeinoelämän ohjeistamina tätä ruuvikierrintä suunnitelleet. Ja lisää on luvassa, kun akateeminen kansa tuntuu rakastavan niin kovasti kokoomusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
artikkelin (luulo)asenneongelma kirjoitti:
joku ongelma kun yleistää, tietenkään mikäli kirjoittajan osaamistaso ja ajatusten kulku on tuota luokkaa; sitä suu markkinapullan kanssa huutaa sitten ennen,
- pitäsikö yhteiskunnan kustantaa se että verotulot valuvat ulkomaille?
- prganisaatioiden verosuunnittelu ei muuttuisi vaikka yhteisöveroa laskettaisiin kilpaillakseen muiden maiden kanssa kuten viinan hintakilpailussa ja/ tai halpamaiden kanssa,
- miksi sinun organisaation pitäisi saada lisää orjatyövoimaa, jotta voisit nostella osinkoja, katsoa mustasukkaisen kilpailijoiden katteita, kun perusyrittäjyyden läksyt ovat jääneet tekemättä?
- luuletko että eletään 1950,60 -luvulla, feodaaliajassa tai rauta-ajalla?
- nyrppiikö kun on joutunut hallituksesta paitsioon, omien edellisen hallitusten tekosien jälkeen?
- osaamattomuus näkyy siellä heikkojen perustelujen ja epämääräisten analyysien osiin tukeutumisena kuin oljenkorteen,
-
En tiedä missä kaunaisella 50-luvun kommunisti-ihannointiajalla sinä elelet mutta (opetettu) ideologinen kauna sinua menestyneempiä kohtaan on aika huono tapa suunnitella yhteiskuntaa. Yhteiskunta tarvitsee toimiakseen monenlaisia resursseja, rikkaita, duunareita ja virkamiehiä ja valtio-omisteisuus ei ole missään toistaiseksi korvannut omistavaa luokkaa onnistuneesti joten tuskin sitä suomeenkaan tarvitsee yrittää väkisin kehittää.
Suomalainen systeemihän on siitä erikoinen, että tänne on onnistuttu haalimaan kaikki huonoimmat puolet sekä kapitalismista että kommunismista. Veroja maksetaan paljon, mutta niille ei saa vastinetta. Maakunnissa työt ja rahat menevät suhteilla, ei ahkeruudella tai meriiteillä. Sosiaaliturva olematon, mutta yritysturva tapissaan - miljardeja euroja yritystukia, mutta vanhukset yksin, ilman hoitoa kodeissaan. Työttömät tekevät ironisesti ilmaista työtä, vailla eläkekertymää yms. Valtio maksaa toimeentulotuet ja yritykset korjaavat voitot ko. toiminnasta.
Listaa voi jatkaa loputtomiin.
Huomaa, ettet ole asunut missään muualla... Vaikka täällä systeemissä on vikoja, on se kuitenkin huomattavasti parempi, kuin suurin osa muiden maiden systeemeistä.
Kaikkialla noin 5% on rakenteellista työttömyyttä, se pitää hyväksyä. Universaali toimeentulo ehkäisee paljon rikollisuutta. Miksi luulette Suomen olevan niin turvallinen maa?
Opiskelijoiden edut takaa sen, että jokainen pystyy kouluttautumaan halutessaan. Tämä nostaa ihmisten keskimääräistä koulutustasoa ja ehkäisee ongelmia. Miksi luulette Suomen olevan niin järjestelmällinen maa?
Käykää Pohjoismaiden ulkopuolella asumassa, niin osaatte arvostaa Suomen ;).
Terveiset täältä ”muualta”. Suomen malli on kestämätön. Koulutusta lisätään, vaatimustasoja töihin hakiessa nostetaan, mutta sinun mielestäsi koulutus (verovaroin ylläpidetty) ehkäisee ongelmia? 😀
Kukas tämän lystin mielestäsi maksaa? Missä ovat uudet työpaikat näille koulutetuille?
Minä en ymmärrä tätä suomalaisten koulutusvouhotusta. Olen itse opiskellut pitkälle ja kyllä työelämän polku on ollut tosi kivinen, kuten monella muullakin. Ja tämä sitten helpottaa sillä, että yhä useampi kouluttautuu yhä pidemmälle? Ei se pitkälle kouluttautuminen saisi olla mikään itseisarvo. Nytkin ollaan niin, niin huolissaan kun liian harva suomalainen hankkii korkeakoulututkinnon. Oma lapseni menee amikseen ja sitähän on moni voivotellut. Ala kiinnostaa häntä tosi paljon ja työmahdollisuudet ovat hyvät. Siinähän sitä onkin murehtimisen aihetta.
Se pointti siinä kouluttautumisessa on, että pieni maa tarvitsee sellaista osaamista, mistä ammennetaan korkean osaamisen innovaatioita. Harmi vaan, että sen peruspertin kouluttaminen tohtoriksi on yhtä tyhjän kanssa tässä mielessä. Huomattavan älykkäitä ja luovia ihmisiä ei ole loputtomasti suurin osa on aika taviksia.
Kyllä se pieni maa tarvitsee ne kokkinsa ja rekkakuskinsakin, muuten ei superälykkäät innovaattorit saa masuaan täyteen tai innovaatioitaan kuljetettua maailmalle. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että korkeakoulutuksen pitäisi olla laadukasta ja työmahdollisuuksien sitä luokkaa, että työvoima ei karkaa maailmalle, mutta pitäisi ymmärtää, että kansakunta tarvitsee hyvää osaamista monella eri tasolla. Nykyinen korkeakoulujen ja hienojen titteleiden perään kuolaaminen (siis ihan poliittisen päätöksenteon tasolla) on tosi hölmöä, kun samaan aikaan yrittäjät kertovat, että palkkaisivat heti sen ja sen alan ammattilaisen, jos vain löytyisi. Jotta talouden pyörät pyörisivät, pitää olla myös niitä ihmisiä, jotka osaavat hitsata ja ajaa rekkaa, mutta nyt mietitään vain sitä, osaavatko he tehdä oikeanlaiset lähdeviittaukset, koska se hitsaaminen kuulostaa jotenkin niin vanhanaikaiselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpönlöpön, kaikki menevät työhön, jos palkka ja työolot ovat kohdillaan. Sekä etäisyys sopii.
Etäisyydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ottaako töitä vastaan vai ei. Tavarat muuttoautoon ja menoksi työn perässä. Eikä sekään ole mikään este, että joutuisi asumaan eri paikkakunnalla kuin muu perhe. Vapaapäivät ja lomat ovat sitä varten, että ehtii olla perheen kanssa.
Työolot ja palkka ovat myös työntekijästä kiinni. Kun teet työsi hyvin ja huolella, voi aina käyttää muutamia neuvotteluvaltteja, jotta palkka nousee enemmän kuin muilla ja / tai työehdot ovat muuten itselle paremmat.
Itkupotkuraivarin joka vastoinkäymisen jälkeen vetäistä luusereista ei vain ole mihinkään, joten ei heitä tarvitse yhteiskunnankaan paapoa.
Viranomaisilla ovat omat näkemyksensä, eli Suomi on jaettu työssäkäyntialueisiin, sattuneesta syystä. Sinähän varmasti itsekin laitat tavarasi muuttoautoon, ja jätät perheesi sinne entiselle kotipaikkakunnalle, eiköstä joo? Ja se talokin menee myyntii puoleen hintaan, eikä kirpaise sitten missään. Pienipalkaiselle aivan erityisen hieno diili - rahat upposivat työn ja kodin väliseen pendelöintiin, mutta kotona niistä ei nähty vilaustakaan.
Suomen ongelma on 300 000 työtöntä ja olematon määrä työpaikkoja. Ihan sama, vaikka noista 300 000 suurin osa viettäisi railakasta elämää, koska työttömänä ne olisivat kuitenkin. Taitaa joitakin pelottaa se aktivointi-klausuulin poistaminen laista...
Ei ole mitään ongelmaa asua kahdella eri paikkakunnalla. Olen itsekin 4 vuotta kulkenut 800 km/ vko, kun vaimo oli töissä sellaisella alalla, ettei töitä tuon 4 vuoden aikana löytynyt lähempää. Itse taas opiskelin alaa, jota ei Suomessa ollut silloin mahdollista opiskella lähempänä kotiamme. Ihan hyvin riitti opintoraha+opintolaina+asumislisä vaimon palkan kanssa, kun priorisoitiin menoja. Lomia ei ollut varaa pitää ja töitä tein kesät.
Jos ei ole molemmilla töitä tai epävarma työtilanne, niin miksi ostaa oma asunto, jos ei ole mahdollista pitää sitä, mikäli työt loppuvat tai tarvitsee yht'äkkiä muuttaa toiselle puolelle Suomea.
Mitä aktiivimalliin tulee, niin sitä ei todellakaan pitäisi purkaa vaan tiukentaa. Oikeasti, jos on terve ja muutenkin työkyinen, pitää olla valmis tekemään niitä töitä, joita saatavilla on tai tulla muuten omillaan toimeen. Kerran Jumala ja maalaistalot eivät laiskoja elätä, niin miksi yhteiskunnan pitäisi tehdä niin.
Minun vanhempani elivät noin. Lapsen näkökulmasta kahden hyvin stressaantuneen ihmisen elämä yhdessä ja erikseen oli helvettiä. Kotona ei jaksettu siivota ja siksi meillä oli usein ötököitä. Lapset söivät mitä sattuu. Viikonloppuisin vanhemmat purkivat uupumustaan riitelemällä väkivaltaisesti. Näennäisesti keskiluokkainen idylli onnistuttiin saavuttamaan, mutta perheenjäsenten mielenterveyden kustannuksella.
Vanhemmat saivat pidettyä vielä jotenkin ulkopuolelle kulissit kunnossa, mutta oma mielenterveys alkoi hajota jo lapsuudessa. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivänä haasteena on uran rakentamisen sijasta ollut miten jaksaa pysytellä hengissä, kun ajoittain tuntuu ettei ole voimia yhtään mihinkään. Lapsuudesta päälle jäänyt jatkuva ylivireystila ei tunnu purkautuvan millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi opiskelija ja työtön ovat vertauskelpoisia tässä. Jos halutaan opiskelijoiden rahoittavansa opiskelun työllä, olisi koulujen järjestettävä opinnot työystävällisiksi.
Siihen suuntaan mennään koko ajan. Opinnot joustavat yhä enemmän, läsnäolopakkoja on varsin vähän. Riippuu tietenkin mitä opiskelee, mutta yleisesti näin. Aika monissa myös 1-2 vuotta on tiukkaa, sen jälkeen on mahdollista todella hyvin sovittaa työ ja opiskelu yhteen ja siihen jopa kannustetaan.
Päinvastoin. Monet aloista vaativat pitempää opiskeluaikaa kuin mitä virallisesti on laskettu. Esimerkiksi vain 10% dippainsseistä valmistuu tavoiteajassa. Lääkärit taitavat olla ainoita, jotka ovat saaneet opiskeluajan suhteen armahduksen. Muilta odotetaan suoriutumista 5-6 vuodessa.
Tuohon jos meinaa liittää työssäkäynnin, saa olla melkoinen fakiiri. Samaa tuntui ajattelevan aikaisempi hallitus, joka teki opiskelusta velanottoautomaatin. Velan määrää nostettiin ja opintotuen määrää laskettiin, ja kaikki tämä sen nimissä, että opiskelijoiden ei "tarvitse" käydä töissä, mikä tutkitusti pidentää valmistusmisaikoja. Lisäksi tulivat opinto-oikeuden rajaukset ja opintojen vanheneminen.
Ruuvipihtiä on siis kiristetty vuosi vuodelta. Opiskelijan ei kannata kuitenkaan masentua, koska se on varma tie kurjuuteen. Kela muuten peri ainakin muutama vuosi sitten markkinakorkoa opintolainoista, jotka kaatuivat sen kontolle. Sama juttu, jos opintopisteitä ei kertynyt tarpeeksi. Opintojen keskeyttäminen voi tulla hyvin kalliiksi.
Tämä kaikki vain sen vuoksi, että elinkeinoelämän keskusliittoa ärsyttää suomalaisten pitkät opiskeluajat. Tässä tosin unohtuu mainita se, että ulkomailla kandin papereilla pääsee töihin. Suomessa niillä ei tee yhtään mitään. Pitää olla maisteri, mikä tarkoittaa luonnollisesti myös pitempiä opiskeluaikoja.
Tuolla on väliä vain jos nostaa opintotukea. Mitä ei tarvitse tehdä, jos käy töissä.
No, se kahdeksan tunnin työpäivähän on hyvin sovitettavissa opiskelun kanssa, toisin kuin osa-aikainen työssäkäynti ja tuet, vai mitä? Muistahan sitten valmistua tavoiteajassa, tai muuten voi käydä kalpaten.
Tämä systeemi on nimenomaan suunniteltu siten, että opiskelija päätyy siihen kuuluisaan putkeen eikä siitä putkesta ole poispääsyä. Jos jätät opinnot kesken, Kela perii maksettuja tukia takaisin eivätkä tuet riitä toiseen tutkintoon. Jos teet töitä, melkoisen varmasti tutkinto viivästyy, joten uhkana on opintojen vanheneminen ja opinto-oikeuden menetys. Otat siis täysimittaisen opintolainan ja opiskelet täysipäiväisesti ja valmistut mahdollisimman nopeasti. Muita vaihtoehtoja ei ole - tai ainakin ne on tukittu tehokkaasti.
Siinä on mennyt muutama kampaviineri ja kaffikupponen, kun virkamiehet ovat opetusministeriössä elinkeinoelämän ohjeistamina tätä ruuvikierrintä suunnitelleet. Ja lisää on luvassa, kun akateeminen kansa tuntuu rakastavan niin kovasti kokoomusta.
Osa-aikatyöllä ja asumistuella elää aivan hyvin, paremmin kuin opintotuella ja asumistuella. Ja siihen päälle onnistuu kyllä opiskelu.
En nyt ymmärrä että miten ap:n mielestä Suomi saadaan nousuun sillä että ihmiset eivät opiskele itselleen ammatteja. Toiset opiskelevat ammatikoulutason tutkinnon ja toiset yliopistotason tukinnon, kaikkia näitä tarvitaan jotta yhteiskunnan perusrakenteet ja infrastruktuuri pystytään takamaan kansalaisille. Vai miten ap kävisi jos meillä ei enää olisikaan lääkäreitä, opettajia, sairaanhoitajia, rakennusmiehiä, putkimiehiä yms? Eli lopetetaanko opintotuki vain siksi että ap on kateellinen niille jotka jaksavat kituuttaa vuosia pienen pienellä opintotuella saadakseen itselleen ammatin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpönlöpön, kaikki menevät työhön, jos palkka ja työolot ovat kohdillaan. Sekä etäisyys sopii.
Etäisyydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ottaako töitä vastaan vai ei. Tavarat muuttoautoon ja menoksi työn perässä. Eikä sekään ole mikään este, että joutuisi asumaan eri paikkakunnalla kuin muu perhe. Vapaapäivät ja lomat ovat sitä varten, että ehtii olla perheen kanssa.
Työolot ja palkka ovat myös työntekijästä kiinni. Kun teet työsi hyvin ja huolella, voi aina käyttää muutamia neuvotteluvaltteja, jotta palkka nousee enemmän kuin muilla ja / tai työehdot ovat muuten itselle paremmat.
Itkupotkuraivarin joka vastoinkäymisen jälkeen vetäistä luusereista ei vain ole mihinkään, joten ei heitä tarvitse yhteiskunnankaan paapoa.
Viranomaisilla ovat omat näkemyksensä, eli Suomi on jaettu työssäkäyntialueisiin, sattuneesta syystä. Sinähän varmasti itsekin laitat tavarasi muuttoautoon, ja jätät perheesi sinne entiselle kotipaikkakunnalle, eiköstä joo? Ja se talokin menee myyntii puoleen hintaan, eikä kirpaise sitten missään. Pienipalkaiselle aivan erityisen hieno diili - rahat upposivat työn ja kodin väliseen pendelöintiin, mutta kotona niistä ei nähty vilaustakaan.
Suomen ongelma on 300 000 työtöntä ja olematon määrä työpaikkoja. Ihan sama, vaikka noista 300 000 suurin osa viettäisi railakasta elämää, koska työttömänä ne olisivat kuitenkin. Taitaa joitakin pelottaa se aktivointi-klausuulin poistaminen laista...
Ei ole mitään ongelmaa asua kahdella eri paikkakunnalla. Olen itsekin 4 vuotta kulkenut 800 km/ vko, kun vaimo oli töissä sellaisella alalla, ettei töitä tuon 4 vuoden aikana löytynyt lähempää. Itse taas opiskelin alaa, jota ei Suomessa ollut silloin mahdollista opiskella lähempänä kotiamme. Ihan hyvin riitti opintoraha+opintolaina+asumislisä vaimon palkan kanssa, kun priorisoitiin menoja. Lomia ei ollut varaa pitää ja töitä tein kesät.
Jos ei ole molemmilla töitä tai epävarma työtilanne, niin miksi ostaa oma asunto, jos ei ole mahdollista pitää sitä, mikäli työt loppuvat tai tarvitsee yht'äkkiä muuttaa toiselle puolelle Suomea.
Mitä aktiivimalliin tulee, niin sitä ei todellakaan pitäisi purkaa vaan tiukentaa. Oikeasti, jos on terve ja muutenkin työkyinen, pitää olla valmis tekemään niitä töitä, joita saatavilla on tai tulla muuten omillaan toimeen. Kerran Jumala ja maalaistalot eivät laiskoja elätä, niin miksi yhteiskunnan pitäisi tehdä niin.
Minun vanhempani elivät noin. Lapsen näkökulmasta kahden hyvin stressaantuneen ihmisen elämä yhdessä ja erikseen oli helvettiä. Kotona ei jaksettu siivota ja siksi meillä oli usein ötököitä. Lapset söivät mitä sattuu. Viikonloppuisin vanhemmat purkivat uupumustaan riitelemällä väkivaltaisesti. Näennäisesti keskiluokkainen idylli onnistuttiin saavuttamaan, mutta perheenjäsenten mielenterveyden kustannuksella.
Nii no vanhempasi eivät selvästikään olleet aikuisia, jotka osaavat elää aikuisten tavalla. Ei tee tiukkaakaan, jos elämän perusasiat ovat kunnossa ja oma elämä henkisesti tasapainossa.
Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan, mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
artikkelin (luulo)asenneongelma kirjoitti:
joku ongelma kun yleistää, tietenkään mikäli kirjoittajan osaamistaso ja ajatusten kulku on tuota luokkaa; sitä suu markkinapullan kanssa huutaa sitten ennen,
- pitäsikö yhteiskunnan kustantaa se että verotulot valuvat ulkomaille?
- prganisaatioiden verosuunnittelu ei muuttuisi vaikka yhteisöveroa laskettaisiin kilpaillakseen muiden maiden kanssa kuten viinan hintakilpailussa ja/ tai halpamaiden kanssa,
- miksi sinun organisaation pitäisi saada lisää orjatyövoimaa, jotta voisit nostella osinkoja, katsoa mustasukkaisen kilpailijoiden katteita, kun perusyrittäjyyden läksyt ovat jääneet tekemättä?
- luuletko että eletään 1950,60 -luvulla, feodaaliajassa tai rauta-ajalla?
- nyrppiikö kun on joutunut hallituksesta paitsioon, omien edellisen hallitusten tekosien jälkeen?
- osaamattomuus näkyy siellä heikkojen perustelujen ja epämääräisten analyysien osiin tukeutumisena kuin oljenkorteen,
-
En tiedä missä kaunaisella 50-luvun kommunisti-ihannointiajalla sinä elelet mutta (opetettu) ideologinen kauna sinua menestyneempiä kohtaan on aika huono tapa suunnitella yhteiskuntaa. Yhteiskunta tarvitsee toimiakseen monenlaisia resursseja, rikkaita, duunareita ja virkamiehiä ja valtio-omisteisuus ei ole missään toistaiseksi korvannut omistavaa luokkaa onnistuneesti joten tuskin sitä suomeenkaan tarvitsee yrittää väkisin kehittää.
Suomalainen systeemihän on siitä erikoinen, että tänne on onnistuttu haalimaan kaikki huonoimmat puolet sekä kapitalismista että kommunismista. Veroja maksetaan paljon, mutta niille ei saa vastinetta. Maakunnissa työt ja rahat menevät suhteilla, ei ahkeruudella tai meriiteillä. Sosiaaliturva olematon, mutta yritysturva tapissaan - miljardeja euroja yritystukia, mutta vanhukset yksin, ilman hoitoa kodeissaan. Työttömät tekevät ironisesti ilmaista työtä, vailla eläkekertymää yms. Valtio maksaa toimeentulotuet ja yritykset korjaavat voitot ko. toiminnasta.
Listaa voi jatkaa loputtomiin.
Huomaa, ettet ole asunut missään muualla... Vaikka täällä systeemissä on vikoja, on se kuitenkin huomattavasti parempi, kuin suurin osa muiden maiden systeemeistä.
Kaikkialla noin 5% on rakenteellista työttömyyttä, se pitää hyväksyä. Universaali toimeentulo ehkäisee paljon rikollisuutta. Miksi luulette Suomen olevan niin turvallinen maa?
Opiskelijoiden edut takaa sen, että jokainen pystyy kouluttautumaan halutessaan. Tämä nostaa ihmisten keskimääräistä koulutustasoa ja ehkäisee ongelmia. Miksi luulette Suomen olevan niin järjestelmällinen maa?
Käykää Pohjoismaiden ulkopuolella asumassa, niin osaatte arvostaa Suomen ;).
Terveiset täältä ”muualta”. Suomen malli on kestämätön. Koulutusta lisätään, vaatimustasoja töihin hakiessa nostetaan, mutta sinun mielestäsi koulutus (verovaroin ylläpidetty) ehkäisee ongelmia? 😀
Kukas tämän lystin mielestäsi maksaa? Missä ovat uudet työpaikat näille koulutetuille?
Minä en ymmärrä tätä suomalaisten koulutusvouhotusta. Olen itse opiskellut pitkälle ja kyllä työelämän polku on ollut tosi kivinen, kuten monella muullakin. Ja tämä sitten helpottaa sillä, että yhä useampi kouluttautuu yhä pidemmälle? Ei se pitkälle kouluttautuminen saisi olla mikään itseisarvo. Nytkin ollaan niin, niin huolissaan kun liian harva suomalainen hankkii korkeakoulututkinnon. Oma lapseni menee amikseen ja sitähän on moni voivotellut. Ala kiinnostaa häntä tosi paljon ja työmahdollisuudet ovat hyvät. Siinähän sitä onkin murehtimisen aihetta.
Se pointti siinä kouluttautumisessa on, että pieni maa tarvitsee sellaista osaamista, mistä ammennetaan korkean osaamisen innovaatioita. Harmi vaan, että sen peruspertin kouluttaminen tohtoriksi on yhtä tyhjän kanssa tässä mielessä. Huomattavan älykkäitä ja luovia ihmisiä ei ole loputtomasti suurin osa on aika taviksia.
Kyllä se pieni maa tarvitsee ne kokkinsa ja rekkakuskinsakin, muuten ei superälykkäät innovaattorit saa masuaan täyteen tai innovaatioitaan kuljetettua maailmalle. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että korkeakoulutuksen pitäisi olla laadukasta ja työmahdollisuuksien sitä luokkaa, että työvoima ei karkaa maailmalle, mutta pitäisi ymmärtää, että kansakunta tarvitsee hyvää osaamista monella eri tasolla. Nykyinen korkeakoulujen ja hienojen titteleiden perään kuolaaminen (siis ihan poliittisen päätöksenteon tasolla) on tosi hölmöä, kun samaan aikaan yrittäjät kertovat, että palkkaisivat heti sen ja sen alan ammattilaisen, jos vain löytyisi. Jotta talouden pyörät pyörisivät, pitää olla myös niitä ihmisiä, jotka osaavat hitsata ja ajaa rekkaa, mutta nyt mietitään vain sitä, osaavatko he tehdä oikeanlaiset lähdeviittaukset, koska se hitsaaminen kuulostaa jotenkin niin vanhanaikaiselta.
Rekkakuskit ja hitsaajat ja muut matalamman koulutuksen työt ovat arvokkaita nekin, ei sitä kukaan kiistä. Fakta kuitenkin on, että automaation myötä näitä töitä on tulevaisuudessa yhä vähemmän, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Siksi on kansakuntana pyrittävä pysymään niissä töissä, jotka kehittävät tätä automaatiota, jotta meillä ylipäätään on mitään mahdollisuuksia pitää huolta heikommistakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä näitä loppuunpalamisia opintojen vuoksi. Itsekin vaativan tutkinnon opiskelleena ja samalla osa-aikatyössä olleena. Toki, meitä on moneksi ja osa jaksaa paremmin kuin toiset, mutta hei, ei ne opinnot oikeasti niin iso juttu ole. Vai onko tämä nyt jatkoa sille, että peruskoulussa ei vaadita mitään, kotona ei vaadita juuri mitään, lukiossa vaaditaan jotain, mutta vähemmän kuin ennen jne. Ja sitten kun jotain vaaditaan oikeasti, tulee stressi?
Kyllä se on ihan normaalia, että opiskellaan, käydään töissä ja kesällä vielä kesätyöt.
Osalla on niin rankat lähtökohdat, että opiskeluaika menee terapiassa käydessä. Ei sen jälkeenkään työkyky välttämättä ole 100 %.
En sitä kiistäkään. Vaan nyt puhutaan siitä, että ihan tavalliset ihmiset ihan tavallisista perheistä eivät jaksa ihan tavallista elämää. Ei siitä, että on olemassa rankoista olosuhteista ponnistaneita, jotka oireilevat.
Määrittele tavallinen. Jatketaan keskustelua sitten.
Ei minun tarvitse. Tällä tarkoitetaan sitä, että valtaosalla ei ole niin rankka lapsuus tai nuoruus tms, etteikö selviytyisi opinnoista ja olisi aikuisena työkykyinen. Kyse on jostain muusta, miksi ihmiset eivät selviydy vaikkapa opiskelusta ilman, että palavat loppuun. Ja oikea vastaus ei ole, että vaatimukset ovat kovemmat, sillä ne eivät ole. Eikä myöskään se, että työn saanti on epävarmaa, sekin on ollut ihan arkea sitten 90-luvun laman, että mitään varmoja työpaikkoja ja vakituisia virkoja ei ole.
Ja vaikka olisikin rankka lapsuus missä ollut esimerkiksi köyhyyttä, väkivaltaa, sairauksia ym, niin silti tunnen monia ketkä ovat kouluttautuneet arvostettuihin ammatteihin, esimerkiksi lääkäriksi. Se motivaatio ja halu menestyä tulee korvien välistä. Se nyt on ihan vihoviimenen itsensä aliarvioiminen, kun sanoo että muitten esim. vanhempien takia on niin masentunut ettei pysty menestyä ja saavuttaa asioita elämässään. Moni tuttu ketkä tulleet huonoista oloista sanovat juuri sen olleen se kovin buusteri onnistumiseen, koska he eivät halua itselleen samanlaista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Höpönlöpön, kaikki menevät työhön, jos palkka ja työolot ovat kohdillaan. Sekä etäisyys sopii.
Etäisyydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ottaako töitä vastaan vai ei. Tavarat muuttoautoon ja menoksi työn perässä. Eikä sekään ole mikään este, että joutuisi asumaan eri paikkakunnalla kuin muu perhe. Vapaapäivät ja lomat ovat sitä varten, että ehtii olla perheen kanssa.
Työolot ja palkka ovat myös työntekijästä kiinni. Kun teet työsi hyvin ja huolella, voi aina käyttää muutamia neuvotteluvaltteja, jotta palkka nousee enemmän kuin muilla ja / tai työehdot ovat muuten itselle paremmat.
Itkupotkuraivarin joka vastoinkäymisen jälkeen vetäistä luusereista ei vain ole mihinkään, joten ei heitä tarvitse yhteiskunnankaan paapoa.
Viranomaisilla ovat omat näkemyksensä, eli Suomi on jaettu työssäkäyntialueisiin, sattuneesta syystä. Sinähän varmasti itsekin laitat tavarasi muuttoautoon, ja jätät perheesi sinne entiselle kotipaikkakunnalle, eiköstä joo? Ja se talokin menee myyntii puoleen hintaan, eikä kirpaise sitten missään. Pienipalkaiselle aivan erityisen hieno diili - rahat upposivat työn ja kodin väliseen pendelöintiin, mutta kotona niistä ei nähty vilaustakaan.
Suomen ongelma on 300 000 työtöntä ja olematon määrä työpaikkoja. Ihan sama, vaikka noista 300 000 suurin osa viettäisi railakasta elämää, koska työttömänä ne olisivat kuitenkin. Taitaa joitakin pelottaa se aktivointi-klausuulin poistaminen laista...
Ei ole mitään ongelmaa asua kahdella eri paikkakunnalla. Olen itsekin 4 vuotta kulkenut 800 km/ vko, kun vaimo oli töissä sellaisella alalla, ettei töitä tuon 4 vuoden aikana löytynyt lähempää. Itse taas opiskelin alaa, jota ei Suomessa ollut silloin mahdollista opiskella lähempänä kotiamme. Ihan hyvin riitti opintoraha+opintolaina+asumislisä vaimon palkan kanssa, kun priorisoitiin menoja. Lomia ei ollut varaa pitää ja töitä tein kesät.
Jos ei ole molemmilla töitä tai epävarma työtilanne, niin miksi ostaa oma asunto, jos ei ole mahdollista pitää sitä, mikäli työt loppuvat tai tarvitsee yht'äkkiä muuttaa toiselle puolelle Suomea.
Mitä aktiivimalliin tulee, niin sitä ei todellakaan pitäisi purkaa vaan tiukentaa. Oikeasti, jos on terve ja muutenkin työkyinen, pitää olla valmis tekemään niitä töitä, joita saatavilla on tai tulla muuten omillaan toimeen. Kerran Jumala ja maalaistalot eivät laiskoja elätä, niin miksi yhteiskunnan pitäisi tehdä niin.
Minun vanhempani elivät noin. Lapsen näkökulmasta kahden hyvin stressaantuneen ihmisen elämä yhdessä ja erikseen oli helvettiä. Kotona ei jaksettu siivota ja siksi meillä oli usein ötököitä. Lapset söivät mitä sattuu. Viikonloppuisin vanhemmat purkivat uupumustaan riitelemällä väkivaltaisesti. Näennäisesti keskiluokkainen idylli onnistuttiin saavuttamaan, mutta perheenjäsenten mielenterveyden kustannuksella.
Nii no vanhempasi eivät selvästikään olleet aikuisia, jotka osaavat elää aikuisten tavalla. Ei tee tiukkaakaan, jos elämän perusasiat ovat kunnossa ja oma elämä henkisesti tasapainossa.
Joopa joo. Suomalaisissa suvuissa henkisesti tasapainoiset yksilöt ovat enemmän poikkeus kuin sääntö. Suurin osa ihmisistä kestää jatkuvaa kovaa stressiä vuosi toisensa jälkeen huonosti. Erillään asuminen puolisosta ja /tai käytännössä lasten yksinhuoltajana toimiminen pääosan viikosta vaativan työn lisäksi syö monenkin hermot.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan, mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.
Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaksan aina ihmetellä näitä loppuunpalamisia opintojen vuoksi. Itsekin vaativan tutkinnon opiskelleena ja samalla osa-aikatyössä olleena. Toki, meitä on moneksi ja osa jaksaa paremmin kuin toiset, mutta hei, ei ne opinnot oikeasti niin iso juttu ole. Vai onko tämä nyt jatkoa sille, että peruskoulussa ei vaadita mitään, kotona ei vaadita juuri mitään, lukiossa vaaditaan jotain, mutta vähemmän kuin ennen jne. Ja sitten kun jotain vaaditaan oikeasti, tulee stressi?
Kyllä se on ihan normaalia, että opiskellaan, käydään töissä ja kesällä vielä kesätyöt.
Osalla on niin rankat lähtökohdat, että opiskeluaika menee terapiassa käydessä. Ei sen jälkeenkään työkyky välttämättä ole 100 %.
En sitä kiistäkään. Vaan nyt puhutaan siitä, että ihan tavalliset ihmiset ihan tavallisista perheistä eivät jaksa ihan tavallista elämää. Ei siitä, että on olemassa rankoista olosuhteista ponnistaneita, jotka oireilevat.
Määrittele tavallinen. Jatketaan keskustelua sitten.
Ei minun tarvitse. Tällä tarkoitetaan sitä, että valtaosalla ei ole niin rankka lapsuus tai nuoruus tms, etteikö selviytyisi opinnoista ja olisi aikuisena työkykyinen. Kyse on jostain muusta, miksi ihmiset eivät selviydy vaikkapa opiskelusta ilman, että palavat loppuun. Ja oikea vastaus ei ole, että vaatimukset ovat kovemmat, sillä ne eivät ole. Eikä myöskään se, että työn saanti on epävarmaa, sekin on ollut ihan arkea sitten 90-luvun laman, että mitään varmoja työpaikkoja ja vakituisia virkoja ei ole.
Ja vaikka olisikin rankka lapsuus missä ollut esimerkiksi köyhyyttä, väkivaltaa, sairauksia ym, niin silti tunnen monia ketkä ovat kouluttautuneet arvostettuihin ammatteihin, esimerkiksi lääkäriksi. Se motivaatio ja halu menestyä tulee korvien välistä. Se nyt on ihan vihoviimenen itsensä aliarvioiminen, kun sanoo että muitten esim. vanhempien takia on niin masentunut ettei pysty menestyä ja saavuttaa asioita elämässään. Moni tuttu ketkä tulleet huonoista oloista sanovat juuri sen olleen se kovin buusteri onnistumiseen, koska he eivät halua itselleen samanlaista elämää.
Ihmiset voivat kompensoida huonoja lähtökohtia vimmaisella suorittamisella, mutta se ei tarkoita että he voisivat hyvin. Moni tuollainen traumatisoitunut supersuorittaja kokee burnoutin jos toisenkin elämänsä aikana. Mutta eihän heidän hyvinvointinsa sinua kiinnosta vaan se, että saavatko nämä ihmiset kokoon riittävästi verotuloja. Vähät siitä millaista helvettiä heidän tai heidän perheensä elämä on. "Arbet macht frei", oli keskileirin tunnus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan, mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.
Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.
AMEN!
Tuolla on väliä vain jos nostaa opintotukea. Mitä ei tarvitse tehdä, jos käy töissä.