Pääkirjoitus: Opiskelijan tai työtä vieroksuvan oleilu muiden piikkiin ei ole mikään perusoikeusOsa työikäisistä ja työkykyisistä ihmisistä näyttää olettavan, että yhteiskunnan pitää kustantaa heidän vastikkeeton oleilunsa, vaikka Suomi elää jatkuvasti ve

Muistutuksena kaikille, että opintotuki on 250 e/kk. Tekee opintokuukausilta (9kk)/lukuvuodelta yhteensä 2250 e. Opintotuki on siis lukuvuodelta vähemmän kuin keskimääräiset suomalaisten keskitulot kuukaudelta.

 Sen lisäksi opiskelijat saavat asumisen tukea, siinä missä monet muutkin pienituloiset. Peruseläminen kuitenkin kustannetaan töillä tai lainalla. Opiskelijat eivät eivät lorvaile, vaan opintojen tulee edetä että tukia tippuu edes tuon vertaa. En kadehtisi tai mollaisi opiskelijoita

N24

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan,  mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.

Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.

Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.

Vierailija kirjoitti:

Pitää älytäkin oleilla siten että kukaan ei epäile että siinä oleillaan kuten Jenni Haukio.

Tämä :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksan aina ihmetellä näitä loppuunpalamisia opintojen vuoksi. Itsekin vaativan tutkinnon opiskelleena ja samalla osa-aikatyössä olleena. Toki, meitä on moneksi ja osa jaksaa paremmin kuin toiset, mutta hei, ei ne opinnot oikeasti niin iso juttu ole. Vai onko tämä nyt jatkoa sille, että peruskoulussa ei vaadita mitään, kotona ei vaadita juuri mitään, lukiossa vaaditaan jotain, mutta vähemmän kuin ennen jne. Ja sitten kun jotain vaaditaan oikeasti, tulee stressi?

Kyllä se on ihan normaalia, että opiskellaan, käydään töissä ja kesällä vielä kesätyöt.

Osalla on niin rankat lähtökohdat, että opiskeluaika menee terapiassa käydessä. Ei sen jälkeenkään työkyky välttämättä ole 100 %.

En sitä kiistäkään. Vaan nyt puhutaan siitä, että ihan tavalliset ihmiset ihan tavallisista perheistä eivät jaksa ihan tavallista elämää. Ei siitä, että on olemassa rankoista olosuhteista ponnistaneita, jotka oireilevat.

Määrittele tavallinen. Jatketaan keskustelua sitten.

Ei minun tarvitse. Tällä tarkoitetaan sitä, että valtaosalla ei ole niin rankka lapsuus tai nuoruus tms, etteikö selviytyisi opinnoista ja olisi aikuisena työkykyinen. Kyse on jostain muusta, miksi ihmiset eivät selviydy vaikkapa opiskelusta ilman, että palavat loppuun. Ja oikea vastaus ei ole, että vaatimukset ovat kovemmat, sillä ne eivät ole. Eikä myöskään se, että työn saanti on epävarmaa, sekin on ollut ihan arkea sitten 90-luvun laman, että mitään varmoja työpaikkoja ja vakituisia virkoja ei ole.

Ja vaikka olisikin rankka lapsuus missä ollut esimerkiksi köyhyyttä, väkivaltaa, sairauksia ym, niin silti tunnen monia ketkä ovat kouluttautuneet arvostettuihin ammatteihin, esimerkiksi lääkäriksi.  Se motivaatio ja halu menestyä tulee korvien välistä. Se nyt on ihan vihoviimenen itsensä aliarvioiminen, kun sanoo että muitten esim. vanhempien takia on niin masentunut ettei pysty menestyä ja saavuttaa asioita elämässään. Moni tuttu ketkä tulleet huonoista oloista sanovat juuri sen olleen se kovin buusteri onnistumiseen, koska he eivät halua itselleen samanlaista elämää.

Ihmiset voivat kompensoida huonoja lähtökohtia vimmaisella suorittamisella, mutta se ei tarkoita että he voisivat hyvin. Moni tuollainen traumatisoitunut supersuorittaja kokee burnoutin jos toisenkin elämänsä aikana. Mutta eihän heidän hyvinvointinsa sinua kiinnosta vaan se, että saavatko nämä ihmiset kokoon riittävästi verotuloja. Vähät siitä millaista helvettiä heidän tai heidän perheensä elämä on. "Arbet macht frei", oli keskileirin tunnus.

Mitä luulet, kuinka paljon traumatisoituneita systeemi jaksaa kannatella? Ei, läheskään kaikki eivät voi hyvin. Osalla pahoinvointi on jatkuvaa, osalla kausittaista, ja syitäkin on hyvin eritasoisia, vaan tietty määrä pahoinvointiakin on ihan osa elämää.

Eiköhän suurin osa saavuttaisi maksimaalisen hyvinvoinnin sillä, että saisi omassa tahdissaan tehdä niitä itselleen mielekkäimpiä asioita jatkuvasti. Mutta johtaisiko se mihinkään? Vai olisiko kuitenkin vaan hyväksyttävä, että tietty määrä suorittamista ja omasta mukavuudesta tinkimistä nyt vaan kuuluu elämään, jotta yhteiskunta voi toimia?

Miten on mahdollista että maissa joissa ei ole samanlaisia tukia mitä Suomessa, silti pärjätään ja ollaan hengissä. Miettikääpä sitä.

Mitä enemmän tästä aiheesta syntyy sanaharkkaa, sitä enemmän olen sitä mieltä että tuet kannattaisi lakkauttaa. Tämä meininki kun selkeästi ei tunnu toimivan. Jatkuva tukien varassa eläminen ei selkeästi motivoi ottamaan vastaan töitä ellei se ole juuri se unelmapaikka, kun taustalla on aina tieto siitä että rahaa tulee joka tapauksessa.

Tuet on hyvä asia kyllä, ja olen onnellinen että Suomessa sellainen suodaan, mutta sen ei pitäisi olla loputonta. Sillä pitäisi olla raja. Jos et onnistu saamaan elämääsi kuntoon sen rajan sisällä, se on silloin sinun ongelmasi. Ei valtion.

Jokainen meistä on vastuussa itsestään. Valtio ei ole mikään äiti jolta pitää saada loputtomasti rahaa aina kun sitä tarvitsee. Eiväthän äidit muutenkaan tee niin. Sen sijaan he patistavat itsenäistymään ja hankkimaan omat tulot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan,  mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.

Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.

Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.

Ja muuallako näin ei ole?

Kyllä Suomessa on kokonaisuudessaan mahdollisuuksien tasa-arvo parempi kuin missään muualla maailmassa. Psyykkisille ja fyysisille sairauksillekin tarjolla parempaa hoitoa kuin missään muualla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan,  mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.

Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.

Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.

Tuntuu, että nykyään on noita psyykkisiä sairauksia joka lähtöön. Varmaan itelläniki olis joku jos lähtisin diagnosoitavaks. Pahinta tässä on se, että nämä ihmiset eivät edes halua aktivoitua ja harrastaa esimerkiksi liikuntaa ja saada elämäänsä tiettyjä rutiineja ja tuntea itsensä hyödylliseksi, vaan he haluavat vain maata kotonaan lääkkeitä popsien.  Monet työttömät eivät ymmärrä, että heidän elämäntapansa altistaa masennukselle ja erilaisille ahdistuneisuushäiriöille. Kuka ihminen voi oikeasti sanoa olevansa tyytyväinen ja voivansa hyvin kun makaa joka päivä himassa ja tietää, että muut pitävät häntä vain taakkana yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

artikkelin (luulo)asenneongelma kirjoitti:

 joku ongelma kun yleistää, tietenkään mikäli kirjoittajan osaamistaso ja ajatusten kulku on tuota luokkaa; sitä suu markkinapullan kanssa huutaa sitten ennen,

- pitäsikö yhteiskunnan kustantaa se että verotulot valuvat ulkomaille?

- prganisaatioiden verosuunnittelu ei muuttuisi vaikka yhteisöveroa laskettaisiin kilpaillakseen muiden maiden kanssa kuten viinan hintakilpailussa ja/ tai halpamaiden kanssa,

- miksi sinun organisaation pitäisi saada lisää orjatyövoimaa, jotta voisit nostella osinkoja, katsoa mustasukkaisen kilpailijoiden katteita, kun perusyrittäjyyden läksyt ovat jääneet tekemättä?

- luuletko että eletään 1950,60 -luvulla, feodaaliajassa tai rauta-ajalla?

- nyrppiikö kun on joutunut hallituksesta paitsioon, omien edellisen hallitusten tekosien jälkeen?

- osaamattomuus näkyy siellä heikkojen perustelujen ja epämääräisten analyysien osiin tukeutumisena kuin oljenkorteen,

- 

En tiedä missä kaunaisella 50-luvun kommunisti-ihannointiajalla sinä elelet mutta (opetettu) ideologinen kauna sinua menestyneempiä kohtaan on aika huono tapa suunnitella yhteiskuntaa. Yhteiskunta tarvitsee toimiakseen monenlaisia resursseja, rikkaita, duunareita ja virkamiehiä ja valtio-omisteisuus ei ole missään toistaiseksi korvannut omistavaa luokkaa onnistuneesti joten tuskin sitä suomeenkaan tarvitsee yrittää väkisin kehittää. 

Suomalainen systeemihän on siitä erikoinen, että tänne on onnistuttu haalimaan kaikki huonoimmat puolet sekä kapitalismista että kommunismista. Veroja maksetaan paljon, mutta niille ei saa vastinetta. Maakunnissa työt ja rahat menevät suhteilla, ei ahkeruudella tai meriiteillä. Sosiaaliturva olematon, mutta yritysturva tapissaan - miljardeja euroja yritystukia, mutta vanhukset yksin, ilman hoitoa kodeissaan. Työttömät tekevät ironisesti ilmaista työtä, vailla eläkekertymää yms. Valtio maksaa toimeentulotuet ja yritykset korjaavat voitot ko. toiminnasta.

Listaa voi jatkaa loputtomiin.

Huomaa, ettet ole asunut missään muualla... Vaikka täällä systeemissä on vikoja, on se kuitenkin huomattavasti parempi, kuin suurin osa muiden maiden systeemeistä.

Kaikkialla noin 5% on rakenteellista työttömyyttä, se pitää hyväksyä. Universaali toimeentulo ehkäisee paljon rikollisuutta. Miksi luulette Suomen olevan niin turvallinen maa?

Opiskelijoiden edut takaa sen, että jokainen pystyy kouluttautumaan halutessaan. Tämä nostaa ihmisten keskimääräistä koulutustasoa ja ehkäisee ongelmia. Miksi luulette Suomen olevan niin järjestelmällinen maa?

Käykää Pohjoismaiden ulkopuolella asumassa, niin osaatte arvostaa Suomen ;).

Terveiset täältä ”muualta”. Suomen malli on kestämätön. Koulutusta lisätään, vaatimustasoja töihin hakiessa nostetaan, mutta sinun mielestäsi koulutus (verovaroin ylläpidetty) ehkäisee ongelmia? 😀

Kukas tämän lystin mielestäsi maksaa? Missä ovat uudet työpaikat näille koulutetuille?

Minä en ymmärrä tätä suomalaisten koulutusvouhotusta. Olen itse opiskellut pitkälle ja kyllä työelämän polku on ollut tosi kivinen, kuten monella muullakin. Ja tämä sitten helpottaa sillä, että yhä useampi kouluttautuu yhä pidemmälle? Ei se pitkälle kouluttautuminen saisi olla mikään itseisarvo. Nytkin ollaan niin, niin huolissaan kun liian harva suomalainen hankkii korkeakoulututkinnon. Oma lapseni menee amikseen ja sitähän on moni voivotellut. Ala kiinnostaa häntä tosi paljon ja työmahdollisuudet ovat hyvät. Siinähän sitä onkin murehtimisen aihetta.

Ei kaikkien tarvitsekaan mennä korkeakouluun, opistotasoinen koulutus on monelle hyvä ratkaisu ja tekijöitä tarvitaan kaikkiin töihin. Koulutus itsessään on elinehto nykyisin, ilman mitään koulutusta ei saa enää mitään töitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksan aina ihmetellä näitä loppuunpalamisia opintojen vuoksi. Itsekin vaativan tutkinnon opiskelleena ja samalla osa-aikatyössä olleena. Toki, meitä on moneksi ja osa jaksaa paremmin kuin toiset, mutta hei, ei ne opinnot oikeasti niin iso juttu ole. Vai onko tämä nyt jatkoa sille, että peruskoulussa ei vaadita mitään, kotona ei vaadita juuri mitään, lukiossa vaaditaan jotain, mutta vähemmän kuin ennen jne. Ja sitten kun jotain vaaditaan oikeasti, tulee stressi?

Kyllä se on ihan normaalia, että opiskellaan, käydään töissä ja kesällä vielä kesätyöt.

Osalla on niin rankat lähtökohdat, että opiskeluaika menee terapiassa käydessä. Ei sen jälkeenkään työkyky välttämättä ole 100 %.

En sitä kiistäkään. Vaan nyt puhutaan siitä, että ihan tavalliset ihmiset ihan tavallisista perheistä eivät jaksa ihan tavallista elämää. Ei siitä, että on olemassa rankoista olosuhteista ponnistaneita, jotka oireilevat.

Määrittele tavallinen. Jatketaan keskustelua sitten.

Ei minun tarvitse. Tällä tarkoitetaan sitä, että valtaosalla ei ole niin rankka lapsuus tai nuoruus tms, etteikö selviytyisi opinnoista ja olisi aikuisena työkykyinen. Kyse on jostain muusta, miksi ihmiset eivät selviydy vaikkapa opiskelusta ilman, että palavat loppuun. Ja oikea vastaus ei ole, että vaatimukset ovat kovemmat, sillä ne eivät ole. Eikä myöskään se, että työn saanti on epävarmaa, sekin on ollut ihan arkea sitten 90-luvun laman, että mitään varmoja työpaikkoja ja vakituisia virkoja ei ole.

Ja vaikka olisikin rankka lapsuus missä ollut esimerkiksi köyhyyttä, väkivaltaa, sairauksia ym, niin silti tunnen monia ketkä ovat kouluttautuneet arvostettuihin ammatteihin, esimerkiksi lääkäriksi.  Se motivaatio ja halu menestyä tulee korvien välistä. Se nyt on ihan vihoviimenen itsensä aliarvioiminen, kun sanoo että muitten esim. vanhempien takia on niin masentunut ettei pysty menestyä ja saavuttaa asioita elämässään. Moni tuttu ketkä tulleet huonoista oloista sanovat juuri sen olleen se kovin buusteri onnistumiseen, koska he eivät halua itselleen samanlaista elämää.

Ihmiset voivat kompensoida huonoja lähtökohtia vimmaisella suorittamisella, mutta se ei tarkoita että he voisivat hyvin. Moni tuollainen traumatisoitunut supersuorittaja kokee burnoutin jos toisenkin elämänsä aikana. Mutta eihän heidän hyvinvointinsa sinua kiinnosta vaan se, että saavatko nämä ihmiset kokoon riittävästi verotuloja. Vähät siitä millaista helvettiä heidän tai heidän perheensä elämä on. "Arbet macht frei", oli keskileirin tunnus.

Mitä luulet, kuinka paljon traumatisoituneita systeemi jaksaa kannatella? Ei, läheskään kaikki eivät voi hyvin. Osalla pahoinvointi on jatkuvaa, osalla kausittaista, ja syitäkin on hyvin eritasoisia, vaan tietty määrä pahoinvointiakin on ihan osa elämää.

Eiköhän suurin osa saavuttaisi maksimaalisen hyvinvoinnin sillä, että saisi omassa tahdissaan tehdä niitä itselleen mielekkäimpiä asioita jatkuvasti. Mutta johtaisiko se mihinkään? Vai olisiko kuitenkin vaan hyväksyttävä, että tietty määrä suorittamista ja omasta mukavuudesta tinkimistä nyt vaan kuuluu elämään, jotta yhteiskunta voi toimia?

Tajuatko mitä psyykkinen sairaus usein tarkoittaa? Sitä, että voi lähes jatkuvasti pahoin. Monissa suvuissa on niin kurjia ihmiskohtaloita, että ilman ulkopuolista apua tilanne ei parane. Tällainen traumatisoitunut ponnisteluja voi kyllä onnistua roikkumaan työelämässä, mutta lapsille usein koti on silloin helvetti, jos mitään apua ei tarjota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan,  mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.

Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.

Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.

Tuntuu, että nykyään on noita psyykkisiä sairauksia joka lähtöön. Varmaan itelläniki olis joku jos lähtisin diagnosoitavaks. Pahinta tässä on se, että nämä ihmiset eivät edes halua aktivoitua ja harrastaa esimerkiksi liikuntaa ja saada elämäänsä tiettyjä rutiineja ja tuntea itsensä hyödylliseksi, vaan he haluavat vain maata kotonaan lääkkeitä popsien.  Monet työttömät eivät ymmärrä, että heidän elämäntapansa altistaa masennukselle ja erilaisille ahdistuneisuushäiriöille. Kuka ihminen voi oikeasti sanoa olevansa tyytyväinen ja voivansa hyvin kun makaa joka päivä himassa ja tietää, että muut pitävät häntä vain taakkana yhteiskunnalle.

Yrittäisit edes trollata vähän paremmin. Moni käy töissä mielialalääkityksen voimalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

artikkelin (luulo)asenneongelma kirjoitti:

 joku ongelma kun yleistää, tietenkään mikäli kirjoittajan osaamistaso ja ajatusten kulku on tuota luokkaa; sitä suu markkinapullan kanssa huutaa sitten ennen,

- pitäsikö yhteiskunnan kustantaa se että verotulot valuvat ulkomaille?

- prganisaatioiden verosuunnittelu ei muuttuisi vaikka yhteisöveroa laskettaisiin kilpaillakseen muiden maiden kanssa kuten viinan hintakilpailussa ja/ tai halpamaiden kanssa,

- miksi sinun organisaation pitäisi saada lisää orjatyövoimaa, jotta voisit nostella osinkoja, katsoa mustasukkaisen kilpailijoiden katteita, kun perusyrittäjyyden läksyt ovat jääneet tekemättä?

- luuletko että eletään 1950,60 -luvulla, feodaaliajassa tai rauta-ajalla?

- nyrppiikö kun on joutunut hallituksesta paitsioon, omien edellisen hallitusten tekosien jälkeen?

- osaamattomuus näkyy siellä heikkojen perustelujen ja epämääräisten analyysien osiin tukeutumisena kuin oljenkorteen,

- 

En tiedä missä kaunaisella 50-luvun kommunisti-ihannointiajalla sinä elelet mutta (opetettu) ideologinen kauna sinua menestyneempiä kohtaan on aika huono tapa suunnitella yhteiskuntaa. Yhteiskunta tarvitsee toimiakseen monenlaisia resursseja, rikkaita, duunareita ja virkamiehiä ja valtio-omisteisuus ei ole missään toistaiseksi korvannut omistavaa luokkaa onnistuneesti joten tuskin sitä suomeenkaan tarvitsee yrittää väkisin kehittää. 

Suomalainen systeemihän on siitä erikoinen, että tänne on onnistuttu haalimaan kaikki huonoimmat puolet sekä kapitalismista että kommunismista. Veroja maksetaan paljon, mutta niille ei saa vastinetta. Maakunnissa työt ja rahat menevät suhteilla, ei ahkeruudella tai meriiteillä. Sosiaaliturva olematon, mutta yritysturva tapissaan - miljardeja euroja yritystukia, mutta vanhukset yksin, ilman hoitoa kodeissaan. Työttömät tekevät ironisesti ilmaista työtä, vailla eläkekertymää yms. Valtio maksaa toimeentulotuet ja yritykset korjaavat voitot ko. toiminnasta.

Listaa voi jatkaa loputtomiin.

Huomaa, ettet ole asunut missään muualla... Vaikka täällä systeemissä on vikoja, on se kuitenkin huomattavasti parempi, kuin suurin osa muiden maiden systeemeistä.

Kaikkialla noin 5% on rakenteellista työttömyyttä, se pitää hyväksyä. Universaali toimeentulo ehkäisee paljon rikollisuutta. Miksi luulette Suomen olevan niin turvallinen maa?

Opiskelijoiden edut takaa sen, että jokainen pystyy kouluttautumaan halutessaan. Tämä nostaa ihmisten keskimääräistä koulutustasoa ja ehkäisee ongelmia. Miksi luulette Suomen olevan niin järjestelmällinen maa?

Käykää Pohjoismaiden ulkopuolella asumassa, niin osaatte arvostaa Suomen ;).

Terveiset täältä ”muualta”. Suomen malli on kestämätön. Koulutusta lisätään, vaatimustasoja töihin hakiessa nostetaan, mutta sinun mielestäsi koulutus (verovaroin ylläpidetty) ehkäisee ongelmia? 😀

Kukas tämän lystin mielestäsi maksaa? Missä ovat uudet työpaikat näille koulutetuille?

Minä en ymmärrä tätä suomalaisten koulutusvouhotusta. Olen itse opiskellut pitkälle ja kyllä työelämän polku on ollut tosi kivinen, kuten monella muullakin. Ja tämä sitten helpottaa sillä, että yhä useampi kouluttautuu yhä pidemmälle? Ei se pitkälle kouluttautuminen saisi olla mikään itseisarvo. Nytkin ollaan niin, niin huolissaan kun liian harva suomalainen hankkii korkeakoulututkinnon. Oma lapseni menee amikseen ja sitähän on moni voivotellut. Ala kiinnostaa häntä tosi paljon ja työmahdollisuudet ovat hyvät. Siinähän sitä onkin murehtimisen aihetta.

Se pointti siinä kouluttautumisessa on, että pieni maa tarvitsee sellaista osaamista, mistä ammennetaan korkean osaamisen innovaatioita. Harmi vaan, että sen peruspertin kouluttaminen tohtoriksi on yhtä tyhjän kanssa tässä mielessä. Huomattavan älykkäitä ja luovia ihmisiä ei ole loputtomasti suurin osa on aika taviksia.

Eipä täällä ole sellaista infraa, mikä sitä koulutusta hyödyntäisi. Näkyy hyvin koulutettujen työttömyystilastoissa. Joku sen puki sanoiksi siihen malliin, että Suomessa tuotetaan halpaa raakapuuta, mutta Tanskassa siitä tehdään kalliita muotihuonekaluja. Teollisuuden jalostusarvo huonoissa kantimissa.

Se on tietysti hyvä kysymys, kumpi tulee ensin, infra, joka vaatii korkeaa koulutusta, vai korkea koulutus, joka mahdollistaa infran. Ainakaan tuo jälkimmäinen syy-seuraus -suhde ei näytä Suomessa toimivan...

Toi sama kirjoittaja on kuitenkin sitä mieltä että Suomen pitää ottaa mitään kouluja käymättömiä muista maista tänne jotka de facto jäävät työttömäksi.

Maahanväkisinänkijät töihin. Suurin kuluerä täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun monella hieman parempaan väkeen kuuluvalla on todella kovat ja kylmä asenne suomalaisia vähäosaisai kuten työttömiä kohtaan,  mutta ulkomaalalaisia kohtaan ollaan todella maailmaasyleileviä ja empaattisa. Kaippa ei ole niin mediaseksikästä tuntea myöntätuntoa suomalaista pitkäaikaistyötöntä kohtaan.

Sillä suomalaisella on kuitenkin ollut maailman mittakaavassa parhaat mahdolliset lähtökohdat. Yksi maailman tasa-arvoisimpia systeemejä, jossa jokainen joka vähän edes yrittää, kyllä potkitaan koulutusputkesta läpi johonkin ammattiin.

Ei aina ihan noinkaan. Joillakin on niin huonot lähtökohdat, että sieltä on vaikea ponnistaa. Lisäksi on monenlaista sairautta psyykkistä ja fyysistä.

Meinaat että jollain afrikkalaisella tai syyrialaisella tai mistä nyt pakoon lähdetäänkään olisi jotenkin helpommat lähtökohdat kuin suomalaisella? Ei sairauksia, ei mielenterveyden ongelmia? Minä en sano, että Suomen pitäisi pelastaa koko maailmaa, mutta hävettää kyllä kommentit, joissa maailman etuoikeutetuimmissa oloissa kasvaneet ihmiset vinkuvat, kuinka heillä maailman mittakaavassa on vaikeaa.. Täällä kuitenkin heikoillakin taustoilla varustetulla on mahdollisuus vaikka mihin, ainakin nyt saada hoitoa valtion piikkiin, jos ei muuta.

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista että maissa joissa ei ole samanlaisia tukia mitä Suomessa, silti pärjätään ja ollaan hengissä. Miettikääpä sitä.

Mitä enemmän tästä aiheesta syntyy sanaharkkaa, sitä enemmän olen sitä mieltä että tuet kannattaisi lakkauttaa. Tämä meininki kun selkeästi ei tunnu toimivan. Jatkuva tukien varassa eläminen ei selkeästi motivoi ottamaan vastaan töitä ellei se ole juuri se unelmapaikka, kun taustalla on aina tieto siitä että rahaa tulee joka tapauksessa.

Tuet on hyvä asia kyllä, ja olen onnellinen että Suomessa sellainen suodaan, mutta sen ei pitäisi olla loputonta. Sillä pitäisi olla raja. Jos et onnistu saamaan elämääsi kuntoon sen rajan sisällä, se on silloin sinun ongelmasi. Ei valtion.

Jokainen meistä on vastuussa itsestään. Valtio ei ole mikään äiti jolta pitää saada loputtomasti rahaa aina kun sitä tarvitsee. Eiväthän äidit muutenkaan tee niin. Sen sijaan he patistavat itsenäistymään ja hankkimaan omat tulot.

Näissä muissa maissa on rikollisuutta paljon enemmän ja moni asuu vanhempien luona vielä 35 vuotiaana. On perheitä, jotka työttömyyden vuoksi palaavat vanhempien luo asumaan... Sitäkö haluat Suomeen myös?

Olen asunut maassa, jossa ei sosiaaliturvaa ollut. Voin sanoa, että näissä maissa on kivaa niin kauan, kun itsellä on töitä ja terveyttä. Niistä jos jompikumpi menee, niin olet täysin oman perheesi armeliaisuuden varassa...  Miksi luulette, että Etelässä perhe on niin tärkeä? Koska se on yksilön "sosiaaliturva"... Lapset usein joutuvat opiskelemaan sitä, mitä vanhemmat suostuvat maksamaan ja siellä, missä on taloudellisesti varaa opiskella. 

Lasten koulut on yleensä maksullisia, vähintäänkin kirjat ja ruoka on itse maksettava. Työajat ovat monessa paikassa pitkät, kotiin pääsee 18-19 jälkeen. Päiväkodit maksavat paljon enemmän, kuin täällä. Ei ole asumistukia, eikä työttömyystuki kestä ikuisuuksia. Toimeentulotukea ei ole. Opinnot ovat kalliita, opintotukea ei ole. 

Suomessa ihmiset asuvat niin kuplassa, etteivät osaa arvostaa tätä yhtä maailman parhaimmista järjestelmistä. Kaikesta vaan valitetaan. Teillä ei ole aavistustakaan mitä kaikkea ongelmia muualla oikein onkaan...

Kysyisin vain että mitä tuo kuuluisa "oleilu" on? 

Kaikkihan "oleilevat" osan ajastaan, sekä työssäkäyvät, työttömät, eläkeläiset ja opiskelijat. Jotkut oleilevat myös töissä, en viitsi edes kertoa kaikkea. Mennään heti istumaan aamukahville ja katsotaan matsia töissä ja tungetaan alaiselle tylsät paperihommat. Olettavathan hyvinvoivat työssäkäyvätkin että valtio osallistuu heidän tukemiseensa mm. lapsilisien ja ansiosidonnaisten muodossa. Ja ei, juuri sinä siellä, sinä et todennäköisesti verotuloina maksa koko muun Suomen elämistä.

Sanan käyttö tuo sellaisen fiiliksen, että tiettyjen ihmisryhmien tekemisiä kytätään jotenkin hysteerisesti. Sekä opiskelijana että työttömänä pitäisi olla koko ajan kuin sähköiskun saanut ja puuhailla jokaisen joutohetkensä risusavotassa, vapaaehtoistyössä ja illat opiskellen pitsinnypläystä varsinaisen tutkinnon lisäksi. Eihän koko ajan voi tuijottaa ruutua josko seuraava työpaikka sinne pärähtäisi ja soitella työnantajillekaan.

Onhan se nyt älytöntä, että jos kokoaikatyön ja tukien välinen gäppi on niin pieni ettei työnteko kannata. Olisikohan matalapalkassa vikaa? Olisiko syytä harkita perustuloa niin vekslaaminen loppuu?

Ymmärrän tasan hyvin myös sen, että jos raskas työ vie terveyden niin se parin-kolmensadan ero työnteon hyväksi ei kannata. Toisaalta töitä ei vain ole kaikille, niin että itse kannatan riittävää perusturvaa ja terveydenhuoltoa mutta rangaistusmentaliteettia en kannata. Lopetetaanko perusturva löysäilijältä ja mitähän hyvää siitä yhteiskunnalle seuraa on se perustavanlaatuinen kysymys? Taataan mieluummin edes osa-aikatyötä ja keikkatyötä kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Toi sama kirjoittaja on kuitenkin sitä mieltä että Suomen pitää ottaa mitään kouluja käymättömiä muista maista tänne jotka de facto jäävät työttömäksi.

Niin ja silloin ei puhuta sanallakaan valtion velkaantumisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

artikkelin (luulo)asenneongelma kirjoitti:

 joku ongelma kun yleistää, tietenkään mikäli kirjoittajan osaamistaso ja ajatusten kulku on tuota luokkaa; sitä suu markkinapullan kanssa huutaa sitten ennen,

- pitäsikö yhteiskunnan kustantaa se että verotulot valuvat ulkomaille?

- prganisaatioiden verosuunnittelu ei muuttuisi vaikka yhteisöveroa laskettaisiin kilpaillakseen muiden maiden kanssa kuten viinan hintakilpailussa ja/ tai halpamaiden kanssa,

- miksi sinun organisaation pitäisi saada lisää orjatyövoimaa, jotta voisit nostella osinkoja, katsoa mustasukkaisen kilpailijoiden katteita, kun perusyrittäjyyden läksyt ovat jääneet tekemättä?

- luuletko että eletään 1950,60 -luvulla, feodaaliajassa tai rauta-ajalla?

- nyrppiikö kun on joutunut hallituksesta paitsioon, omien edellisen hallitusten tekosien jälkeen?

- osaamattomuus näkyy siellä heikkojen perustelujen ja epämääräisten analyysien osiin tukeutumisena kuin oljenkorteen,

- 

En tiedä missä kaunaisella 50-luvun kommunisti-ihannointiajalla sinä elelet mutta (opetettu) ideologinen kauna sinua menestyneempiä kohtaan on aika huono tapa suunnitella yhteiskuntaa. Yhteiskunta tarvitsee toimiakseen monenlaisia resursseja, rikkaita, duunareita ja virkamiehiä ja valtio-omisteisuus ei ole missään toistaiseksi korvannut omistavaa luokkaa onnistuneesti joten tuskin sitä suomeenkaan tarvitsee yrittää väkisin kehittää. 

Suomalainen systeemihän on siitä erikoinen, että tänne on onnistuttu haalimaan kaikki huonoimmat puolet sekä kapitalismista että kommunismista. Veroja maksetaan paljon, mutta niille ei saa vastinetta. Maakunnissa työt ja rahat menevät suhteilla, ei ahkeruudella tai meriiteillä. Sosiaaliturva olematon, mutta yritysturva tapissaan - miljardeja euroja yritystukia, mutta vanhukset yksin, ilman hoitoa kodeissaan. Työttömät tekevät ironisesti ilmaista työtä, vailla eläkekertymää yms. Valtio maksaa toimeentulotuet ja yritykset korjaavat voitot ko. toiminnasta.

Listaa voi jatkaa loputtomiin.

Huomaa, ettet ole asunut missään muualla... Vaikka täällä systeemissä on vikoja, on se kuitenkin huomattavasti parempi, kuin suurin osa muiden maiden systeemeistä.

Kaikkialla noin 5% on rakenteellista työttömyyttä, se pitää hyväksyä. Universaali toimeentulo ehkäisee paljon rikollisuutta. Miksi luulette Suomen olevan niin turvallinen maa?

Opiskelijoiden edut takaa sen, että jokainen pystyy kouluttautumaan halutessaan. Tämä nostaa ihmisten keskimääräistä koulutustasoa ja ehkäisee ongelmia. Miksi luulette Suomen olevan niin järjestelmällinen maa?

Käykää Pohjoismaiden ulkopuolella asumassa, niin osaatte arvostaa Suomen ;).

Terveiset täältä ”muualta”. Suomen malli on kestämätön. Koulutusta lisätään, vaatimustasoja töihin hakiessa nostetaan, mutta sinun mielestäsi koulutus (verovaroin ylläpidetty) ehkäisee ongelmia? 😀

Kukas tämän lystin mielestäsi maksaa? Missä ovat uudet työpaikat näille koulutetuille?

Minä en ymmärrä tätä suomalaisten koulutusvouhotusta. Olen itse opiskellut pitkälle ja kyllä työelämän polku on ollut tosi kivinen, kuten monella muullakin. Ja tämä sitten helpottaa sillä, että yhä useampi kouluttautuu yhä pidemmälle? Ei se pitkälle kouluttautuminen saisi olla mikään itseisarvo. Nytkin ollaan niin, niin huolissaan kun liian harva suomalainen hankkii korkeakoulututkinnon. Oma lapseni menee amikseen ja sitähän on moni voivotellut. Ala kiinnostaa häntä tosi paljon ja työmahdollisuudet ovat hyvät. Siinähän sitä onkin murehtimisen aihetta.

Se pointti siinä kouluttautumisessa on, että pieni maa tarvitsee sellaista osaamista, mistä ammennetaan korkean osaamisen innovaatioita. Harmi vaan, että sen peruspertin kouluttaminen tohtoriksi on yhtä tyhjän kanssa tässä mielessä. Huomattavan älykkäitä ja luovia ihmisiä ei ole loputtomasti suurin osa on aika taviksia.

Kyllä se pieni maa tarvitsee  ne kokkinsa ja rekkakuskinsakin, muuten ei superälykkäät innovaattorit saa masuaan täyteen tai innovaatioitaan kuljetettua maailmalle. Ehdottomasti olen sitä mieltä, että korkeakoulutuksen pitäisi olla laadukasta ja työmahdollisuuksien sitä luokkaa, että työvoima ei karkaa maailmalle, mutta pitäisi ymmärtää, että kansakunta tarvitsee hyvää osaamista monella eri tasolla. Nykyinen korkeakoulujen ja hienojen titteleiden perään kuolaaminen (siis ihan poliittisen päätöksenteon tasolla) on tosi hölmöä, kun samaan aikaan yrittäjät kertovat, että palkkaisivat heti sen ja sen alan ammattilaisen, jos vain löytyisi. Jotta talouden pyörät pyörisivät, pitää olla myös niitä ihmisiä, jotka osaavat hitsata ja ajaa rekkaa, mutta nyt mietitään vain sitä, osaavatko he tehdä oikeanlaiset lähdeviittaukset, koska se hitsaaminen kuulostaa jotenkin niin vanhanaikaiselta.

Rekkakuskit ja hitsaajat ja muut matalamman koulutuksen työt ovat arvokkaita nekin, ei sitä kukaan kiistä. Fakta kuitenkin on, että automaation myötä näitä töitä on tulevaisuudessa yhä vähemmän, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Siksi on kansakuntana pyrittävä pysymään niissä töissä, jotka kehittävät tätä automaatiota, jotta meillä ylipäätään on mitään mahdollisuuksia pitää huolta heikommistakin.

Toisaalta myös se ammattikoulutus näille duunarialoille on muuttunut aika paljon, mitä eivät ehkä kaikki korkeakoulutetut ymmärrä. Mitä olin lapsen mukana amikseen tutustumisessa, niin monilla aloilla esittelijät nimenomaan korostivat, että työt ovat muuttuneet paljon, eivätkä ole niin "raskaita ja likaisia". Esim. varastoalalla käytetään tietokoneita vähän eri malliin kuin kymmeniä vuosia sitten :) Eli ei se duunarin hommakaan ole pelkkää rasvaisen mutterin pyöritystä, jos nyt näin kärjistän. Samaisessa esittelyssä sanottiin sitäkin, että automaation tulon myötä tapahtuvaa töiden loppumista on manattu jo aika kauan, eikä ole vielä tapahtunut. Kyllä siltä amispohjaltakin voi tulevaisuudessa opiskella uutta ja pidemmälle, jos tarve vaatii.

Eli sanoisin, että maailman muuttuessa myös opintojen täytyy muuttua, mutta päätöksenteossa tahtoo mopo lähteä keulimaan vähän turhan herkästi. Eli vaikka sen mummon tulevaisuuden sairaalasängyssä kääntää robotti ja ruoat tekee toinen robotti, niin ihan vielä ei kannata laittaa lappua luukulle amiksissa. Kuten sanoin, aika monta lehtijuttua olen lukenut aiheesta, että yrittäjä ei saa työntekijöitä, kun ei ole sopivasti kouluttautuneita. Ei sitä yrittäjää lohduta se, että tulevaisuudessa robotti tekisi sen homman, kun ei ole sitä, joka tekisi tässä ja nyt.

Vierailija kirjoitti:

Toi sama kirjoittaja on kuitenkin sitä mieltä että Suomen pitää ottaa mitään kouluja käymättömiä muista maista tänne jotka de facto jäävät työttömäksi.

Tämä.

Miksi tänne tulevat suomea taitamattomat, kirjoitustaidottomat, lukutaidottomat t ur vapaikanhakijat ovat oikeutettuja paremiin, jopa luksusetuihin, verrattuna kantaväestöön. Kertokaapas tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpönlöpön, kaikki menevät työhön, jos palkka ja työolot ovat kohdillaan. Sekä etäisyys sopii.

Etäisyydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ottaako töitä vastaan vai ei. Tavarat muuttoautoon ja menoksi työn perässä. Eikä sekään ole mikään este, että joutuisi asumaan eri paikkakunnalla kuin muu perhe. Vapaapäivät ja lomat ovat sitä varten, että ehtii olla perheen kanssa.

Työolot ja palkka ovat myös työntekijästä kiinni. Kun teet työsi hyvin ja huolella, voi aina käyttää muutamia neuvotteluvaltteja, jotta palkka nousee enemmän kuin muilla ja / tai työehdot ovat muuten itselle paremmat.

Itkupotkuraivarin joka vastoinkäymisen jälkeen vetäistä luusereista ei vain ole mihinkään, joten ei heitä tarvitse yhteiskunnankaan paapoa.

Viranomaisilla ovat omat näkemyksensä, eli Suomi on jaettu työssäkäyntialueisiin, sattuneesta syystä. Sinähän varmasti itsekin laitat tavarasi muuttoautoon, ja jätät perheesi sinne entiselle kotipaikkakunnalle, eiköstä joo? Ja se talokin menee myyntii puoleen hintaan, eikä kirpaise sitten missään. Pienipalkaiselle aivan erityisen hieno diili - rahat upposivat työn ja kodin väliseen pendelöintiin, mutta kotona niistä ei nähty vilaustakaan.

Suomen ongelma on 300 000 työtöntä ja olematon määrä työpaikkoja. Ihan sama, vaikka noista 300 000 suurin osa viettäisi railakasta elämää, koska työttömänä ne olisivat kuitenkin. Taitaa joitakin pelottaa se aktivointi-klausuulin poistaminen laista...

Ei ole mitään ongelmaa asua kahdella eri paikkakunnalla. Olen itsekin 4 vuotta kulkenut 800 km/ vko, kun vaimo oli töissä sellaisella alalla, ettei töitä tuon 4 vuoden aikana löytynyt lähempää. Itse taas opiskelin alaa, jota ei Suomessa ollut silloin mahdollista opiskella lähempänä kotiamme. Ihan hyvin riitti opintoraha+opintolaina+asumislisä vaimon palkan kanssa, kun priorisoitiin menoja. Lomia ei ollut varaa pitää ja töitä tein kesät.

Jos ei ole molemmilla töitä tai epävarma työtilanne, niin miksi ostaa oma asunto, jos ei ole mahdollista pitää sitä, mikäli työt loppuvat tai tarvitsee yht'äkkiä muuttaa toiselle puolelle Suomea.

Mitä aktiivimalliin tulee, niin sitä ei todellakaan pitäisi purkaa vaan tiukentaa. Oikeasti, jos on terve ja muutenkin työkyinen, pitää olla valmis tekemään niitä töitä, joita saatavilla on tai tulla muuten omillaan toimeen. Kerran Jumala ja maalaistalot eivät laiskoja elätä, niin miksi yhteiskunnan pitäisi tehdä niin.

Minun vanhempani elivät noin. Lapsen näkökulmasta kahden hyvin stressaantuneen ihmisen elämä yhdessä ja erikseen oli helvettiä. Kotona ei jaksettu siivota ja siksi meillä oli usein ötököitä. Lapset söivät mitä sattuu. Viikonloppuisin vanhemmat purkivat uupumustaan riitelemällä väkivaltaisesti. Näennäisesti keskiluokkainen idylli onnistuttiin saavuttamaan, mutta perheenjäsenten mielenterveyden kustannuksella.

Nii no vanhempasi eivät selvästikään olleet aikuisia, jotka osaavat elää aikuisten tavalla. Ei tee tiukkaakaan, jos elämän perusasiat ovat kunnossa ja oma elämä henkisesti tasapainossa.

Joopa joo. Suomalaisissa suvuissa henkisesti tasapainoiset yksilöt ovat enemmän poikkeus kuin sääntö. Suurin osa ihmisistä kestää jatkuvaa kovaa stressiä vuosi toisensa jälkeen huonosti. Erillään asuminen puolisosta ja /tai käytännössä lasten yksinhuoltajana toimiminen pääosan viikosta vaativan työn lisäksi syö monenkin hermot.

Höpöhöpö. Niin lapsena kuin aikuisena eri paikkakunnilla asuneena voin sanoa, ettei todellakaan stressaa, jos elämä muuten on tasapainossa. Mutta joo, ehkä nykyisin nuoret aikuiset ovat sitten vaan nössömpiä kuin vielä 70- tai 80-luvun alussa syntyneey, eikä pää kestä mitään vastoinkäymisiä.