Pääkirjoitus: Opiskelijan tai työtä vieroksuvan oleilu muiden piikkiin ei ole mikään perusoikeusOsa työikäisistä ja työkykyisistä ihmisistä näyttää olettavan, että yhteiskunnan pitää kustantaa heidän vastikkeeton oleilunsa, vaikka Suomi elää jatkuvasti ve

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistumassa yliopistosta. Olen tehnyt tutkintoni koko ajan työssäkäyden, perheellisenä ja toisella paikkakunnalla asuen. On se kumma kun parikymppiset ei kykene yhtä tutkintoa tekemään päätoimisina ilman yhteiskunnan maksamia lomia enää tekemään. Olen 47v.

Sama täällä, nyt 26v, töitä tehnyt 13 vuotiaasta lähtien (kaikkia paskahommiakin). Tällähetkellä opiskelen ekonomiksi ja teen täyspäiväsesti töitä ja opiskelen vielä vieraalla kielellä. Se on asenteesta ja kasvatuksesta kiinni. Vanhemmat johtanu esimerkillä ja näyttäny, että töiden tekeminen kannattaa. Itse en voisi kuvitellakkaan, että makaisin päivät pitkät kotona ja koko elämä olis sellasta alusta loppuun. Eikö ihmisillä ole enää tavoitteita ja unelmia? Onko oikeasti helpompaa elää koko elämä kädestä suuhun ja miettiä koko elämä millä saa laskut maksettua.

Saattaisi sinullakin olla erilaiset ajatukset jos töitä ei olisi löytynyt yrityksistä huolimatta.

Todella monelle on käynyt niin vaikka ovat olleet ahkeria, hyviä, tynnollisia ja tehneet kaiken oikein.

Nyt sun on hyvä patsastella kultalusikka peräreiässä ja kylpeä omassa ylemmyydentunnossasi.

Jos et pääse töihin edes telemarkkinointiin tai mainoksien jakajaksi niin siinä vaiheessa voi jo vilkaista peiliin. Näille tämmösille aloille ei paljoa vaadita hakijalta. En myöskään koe ylemmyyden tunnetta vaan ihmettelen ihmisten tekosyitä jäädä kotiin. Aina sitä pääsee johonkin töihin. Ei välttämättä aina sille alalle mihin on koulutus, mutta silläkin aikaa voi tehdä muita töitä. Tietty eriasia on jos et esim. sairauden takia voi tehdä töitä, mutta tarkotan perustervettä ihmistä joka osaa puhua jotain kieltä niin kyllä aina työpaikan saa. Se taas on eri asia onko se juuri mieleinen työ. Jos jokainen meistä ajattelesi samalla tavalla, että tuet ovat oikeutettuja työttömille niin tämä yhteiskunta ei pyörisi.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen nyt sairaslomalla, koska olen tehnyt kuuden vuoden aikana yliopisto-opintojen ohella töitä niin paljon kun tuloraja sallii. Olen yh. Kesälomaa olen pitänyt edellisen kerran 2012. Kaksi viikon lomaa (siis lomaa töistä, ei koulusta) olen kaikkiaan pitänyt. Nyt on koulu ohi ja alkoi sairastelukierre, kroppa ei kestänyt jatkuvaa stressiä, työntekoa ja sitä, että ei pääse lomalle. Jatkuvasti tulossa joku tentti tai tekemättä essee, tekemättömät työt painaa päälle. En pysty juhlimaan edes maisteriksi valmistumista, koska olen henkisesti niin loppu.

Kroppa on aivan tiltissä ja flunssakierre valtava. On tosi mukava lukea tällaisia loisimiskolumneja ihmisiltä, joilla ei ole mitään käsitystä niistä paineista, joita lapsettomillakin opiskelijoilla on. Kivahan se olisi, ettei tarvitsisi ikinä lomaa. Olisi ihanaa olla robotti, joka vaan suorittaa. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus ja inhimillinen olento, joka ei voi elää automatisoituna.

No, en ole loisinut tai pitänyt lomia tosiaan yhteiskunnan varoilla, mutta maksan siitä aika kovan hinnan. Jos olisin saanut edes tehdä töitä sillä tavalla, että se mahdollistaisi lomailun omaan piikkiin, niin olis ollut kiva. Mutta sitten en olisi valmistunut tavoiteajassa, koska olisi pitänyt säätää tulorajaa ja olla nostamatta opintotukea, eli toisin sanoen olisi pitänyt korvata opinnot työllä. 

Miksi opiskelijoita verrataan työttömiin ylipäätään? En tajua.

Sanopa muuta. Meillä kaksi aikuista opiskelijaa, vaativilla aloilla, yliopistossa. Eivät todellakaan ole loisineet vaan opintoja ja töitä on tehty kesät talvet ilman lomia, poislukien lyhyt joululoma. Toimeentulotukiluukulla ei ole käyty.

Miten opiskelijan elämä on verrattavissa siihen, että työtön täyttelee kuukausi ja vuosi toisensa jälkeen työtön-työtön-työtön - lappuja? Opiskelijan tuloista suurin on laina. Peruspäiväraha on samaa luokkaa. Laina maksetaan takaisin korkojen kera, työttömyyspäivärahalla ”kitkuttava” saa vielä kaikki muut tuet päälle eikä jää mitään velkaa ellei sitten itse sössi asioitaan. Toki moni työtönkin on aikoinaan opiskellut mutta usein työttömänä ovat ne heikoimmin koulutetut. Pari vuotta amista niin sitten voi vetäytyä nostelemaan Kelan rahaa.

Ilmeisesti tuo kirjoittaja on itse lähinnä bilettänyt opiskeluaikansa opintorahalla tai isi maksoi. Ainakaan sivistystä ja ymmärrystä opiskelu ei ole hänelle tuonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistumassa yliopistosta. Olen tehnyt tutkintoni koko ajan työssäkäyden, perheellisenä ja toisella paikkakunnalla asuen. On se kumma kun parikymppiset ei kykene yhtä tutkintoa tekemään päätoimisina ilman yhteiskunnan maksamia lomia enää tekemään. Olen 47v.

Sama täällä, nyt 26v, töitä tehnyt 13 vuotiaasta lähtien (kaikkia paskahommiakin). Tällähetkellä opiskelen ekonomiksi ja teen täyspäiväsesti töitä ja opiskelen vielä vieraalla kielellä. Se on asenteesta ja kasvatuksesta kiinni. Vanhemmat johtanu esimerkillä ja näyttäny, että töiden tekeminen kannattaa. Itse en voisi kuvitellakkaan, että makaisin päivät pitkät kotona ja koko elämä olis sellasta alusta loppuun. Eikö ihmisillä ole enää tavoitteita ja unelmia? Onko oikeasti helpompaa elää koko elämä kädestä suuhun ja miettiä koko elämä millä saa laskut maksettua.

Saattaisi sinullakin olla erilaiset ajatukset jos töitä ei olisi löytynyt yrityksistä huolimatta.

Todella monelle on käynyt niin vaikka ovat olleet ahkeria, hyviä, tynnollisia ja tehneet kaiken oikein.

Nyt sun on hyvä patsastella kultalusikka peräreiässä ja kylpeä omassa ylemmyydentunnossasi.

Jos et pääse töihin edes telemarkkinointiin tai mainoksien jakajaksi niin siinä vaiheessa voi jo vilkaista peiliin. Näille tämmösille aloille ei paljoa vaadita hakijalta. En myöskään koe ylemmyyden tunnetta vaan ihmettelen ihmisten tekosyitä jäädä kotiin. Aina sitä pääsee johonkin töihin. Ei välttämättä aina sille alalle mihin on koulutus, mutta silläkin aikaa voi tehdä muita töitä. Tietty eriasia on jos et esim. sairauden takia voi tehdä töitä, mutta tarkotan perustervettä ihmistä joka osaa puhua jotain kieltä niin kyllä aina työpaikan saa. Se taas on eri asia onko se juuri mieleinen työ. Jos jokainen meistä ajattelesi samalla tavalla, että tuet ovat oikeutettuja työttömille niin tämä yhteiskunta ei pyörisi.

Kannattaa opiskella aloija, joilla pääsee töihin jo opiskeluaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistumassa yliopistosta. Olen tehnyt tutkintoni koko ajan työssäkäyden, perheellisenä ja toisella paikkakunnalla asuen. On se kumma kun parikymppiset ei kykene yhtä tutkintoa tekemään päätoimisina ilman yhteiskunnan maksamia lomia enää tekemään. Olen 47v.

Sama täällä, nyt 26v, töitä tehnyt 13 vuotiaasta lähtien (kaikkia paskahommiakin). Tällähetkellä opiskelen ekonomiksi ja teen täyspäiväsesti töitä ja opiskelen vielä vieraalla kielellä. Se on asenteesta ja kasvatuksesta kiinni. Vanhemmat johtanu esimerkillä ja näyttäny, että töiden tekeminen kannattaa. Itse en voisi kuvitellakkaan, että makaisin päivät pitkät kotona ja koko elämä olis sellasta alusta loppuun. Eikö ihmisillä ole enää tavoitteita ja unelmia? Onko oikeasti helpompaa elää koko elämä kädestä suuhun ja miettiä koko elämä millä saa laskut maksettua.

Saattaisi sinullakin olla erilaiset ajatukset jos töitä ei olisi löytynyt yrityksistä huolimatta.

Todella monelle on käynyt niin vaikka ovat olleet ahkeria, hyviä, tynnollisia ja tehneet kaiken oikein.

Nyt sun on hyvä patsastella kultalusikka peräreiässä ja kylpeä omassa ylemmyydentunnossasi.

Jos et pääse töihin edes telemarkkinointiin tai mainoksien jakajaksi niin siinä vaiheessa voi jo vilkaista peiliin. Näille tämmösille aloille ei paljoa vaadita hakijalta. En myöskään koe ylemmyyden tunnetta vaan ihmettelen ihmisten tekosyitä jäädä kotiin. Aina sitä pääsee johonkin töihin. Ei välttämättä aina sille alalle mihin on koulutus, mutta silläkin aikaa voi tehdä muita töitä. Tietty eriasia on jos et esim. sairauden takia voi tehdä töitä, mutta tarkotan perustervettä ihmistä joka osaa puhua jotain kieltä niin kyllä aina työpaikan saa. Se taas on eri asia onko se juuri mieleinen työ. Jos jokainen meistä ajattelesi samalla tavalla, että tuet ovat oikeutettuja työttömille niin tämä yhteiskunta ei pyörisi.

Mainostenjaosta ei makseta niin paljoa että sillä tulisi toimeen, toiseksi telemarkkinointi on enimmäkseen just sitä samaa. Telemarkkinoinnissa tienaavat ne jotka on onnistuneet saamaan soittolistalleen ns. hyvät asiakkaat eli todella harvat, ja loput soittelee täydellä hakuammunnalla enimmäkseen vastahankaisille eikä tienaa välttämättä kuussa mitään kun sopimukset on ns. per*eestä ja niissä on minimimyyntivaatimukset ennen kuin rupeaa saamaan palkkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistumassa yliopistosta. Olen tehnyt tutkintoni koko ajan työssäkäyden, perheellisenä ja toisella paikkakunnalla asuen. On se kumma kun parikymppiset ei kykene yhtä tutkintoa tekemään päätoimisina ilman yhteiskunnan maksamia lomia enää tekemään. Olen 47v.

Sama täällä, nyt 26v, töitä tehnyt 13 vuotiaasta lähtien (kaikkia paskahommiakin). Tällähetkellä opiskelen ekonomiksi ja teen täyspäiväsesti töitä ja opiskelen vielä vieraalla kielellä. Se on asenteesta ja kasvatuksesta kiinni. Vanhemmat johtanu esimerkillä ja näyttäny, että töiden tekeminen kannattaa. Itse en voisi kuvitellakkaan, että makaisin päivät pitkät kotona ja koko elämä olis sellasta alusta loppuun. Eikö ihmisillä ole enää tavoitteita ja unelmia? Onko oikeasti helpompaa elää koko elämä kädestä suuhun ja miettiä koko elämä millä saa laskut maksettua.

Saattaisi sinullakin olla erilaiset ajatukset jos töitä ei olisi löytynyt yrityksistä huolimatta.

Todella monelle on käynyt niin vaikka ovat olleet ahkeria, hyviä, tynnollisia ja tehneet kaiken oikein.

Nyt sun on hyvä patsastella kultalusikka peräreiässä ja kylpeä omassa ylemmyydentunnossasi.

Jos et pääse töihin edes telemarkkinointiin tai mainoksien jakajaksi niin siinä vaiheessa voi jo vilkaista peiliin. Näille tämmösille aloille ei paljoa vaadita hakijalta. En myöskään koe ylemmyyden tunnetta vaan ihmettelen ihmisten tekosyitä jäädä kotiin. Aina sitä pääsee johonkin töihin. Ei välttämättä aina sille alalle mihin on koulutus, mutta silläkin aikaa voi tehdä muita töitä. Tietty eriasia on jos et esim. sairauden takia voi tehdä töitä, mutta tarkotan perustervettä ihmistä joka osaa puhua jotain kieltä niin kyllä aina työpaikan saa. Se taas on eri asia onko se juuri mieleinen työ. Jos jokainen meistä ajattelesi samalla tavalla, että tuet ovat oikeutettuja työttömille niin tämä yhteiskunta ei pyörisi.

Mainostenjaosta ei makseta niin paljoa että sillä tulisi toimeen, toiseksi telemarkkinointi on enimmäkseen just sitä samaa. Telemarkkinoinnissa tienaavat ne jotka on onnistuneet saamaan soittolistalleen ns. hyvät asiakkaat eli todella harvat, ja loput soittelee täydellä hakuammunnalla enimmäkseen vastahankaisille eikä tienaa välttämättä kuussa mitään kun sopimukset on ns. per*eestä ja niissä on minimimyyntivaatimukset ennen kuin rupeaa saamaan palkkaa. 

Tässä taas hienosti yksi tekosyy siis olla tekemättä töitä ja antaa yhteiskunnan maksaa omat kulut. Aina löytyy selitys miksei mene töihin.  Jos mitään tukia ei olisi niin tuskin kukaan alkaisi valikoimaan mitä työtä tekee ja millä palkalla, koska jotain pitää tehdä että saa rahaa edes ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Höpönlöpön, kaikki menevät työhön, jos palkka ja työolot ovat kohdillaan. Sekä etäisyys sopii.

Etäisyydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ottaako töitä vastaan vai ei. Tavarat muuttoautoon ja menoksi työn perässä. Eikä sekään ole mikään este, että joutuisi asumaan eri paikkakunnalla kuin muu perhe. Vapaapäivät ja lomat ovat sitä varten, että ehtii olla perheen kanssa.

Työolot ja palkka ovat myös työntekijästä kiinni. Kun teet työsi hyvin ja huolella, voi aina käyttää muutamia neuvotteluvaltteja, jotta palkka nousee enemmän kuin muilla ja / tai työehdot ovat muuten itselle paremmat.

Itkupotkuraivarin joka vastoinkäymisen jälkeen vetäistä luusereista ei vain ole mihinkään, joten ei heitä tarvitse yhteiskunnankaan paapoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistumassa yliopistosta. Olen tehnyt tutkintoni koko ajan työssäkäyden, perheellisenä ja toisella paikkakunnalla asuen. On se kumma kun parikymppiset ei kykene yhtä tutkintoa tekemään päätoimisina ilman yhteiskunnan maksamia lomia enää tekemään. Olen 47v.

Sama täällä, nyt 26v, töitä tehnyt 13 vuotiaasta lähtien (kaikkia paskahommiakin). Tällähetkellä opiskelen ekonomiksi ja teen täyspäiväsesti töitä ja opiskelen vielä vieraalla kielellä. Se on asenteesta ja kasvatuksesta kiinni. Vanhemmat johtanu esimerkillä ja näyttäny, että töiden tekeminen kannattaa. Itse en voisi kuvitellakkaan, että makaisin päivät pitkät kotona ja koko elämä olis sellasta alusta loppuun. Eikö ihmisillä ole enää tavoitteita ja unelmia? Onko oikeasti helpompaa elää koko elämä kädestä suuhun ja miettiä koko elämä millä saa laskut maksettua.

Saattaisi sinullakin olla erilaiset ajatukset jos töitä ei olisi löytynyt yrityksistä huolimatta.

Todella monelle on käynyt niin vaikka ovat olleet ahkeria, hyviä, tynnollisia ja tehneet kaiken oikein.

Nyt sun on hyvä patsastella kultalusikka peräreiässä ja kylpeä omassa ylemmyydentunnossasi.

Jos et pääse töihin edes telemarkkinointiin tai mainoksien jakajaksi niin siinä vaiheessa voi jo vilkaista peiliin. Näille tämmösille aloille ei paljoa vaadita hakijalta. En myöskään koe ylemmyyden tunnetta vaan ihmettelen ihmisten tekosyitä jäädä kotiin. Aina sitä pääsee johonkin töihin. Ei välttämättä aina sille alalle mihin on koulutus, mutta silläkin aikaa voi tehdä muita töitä. Tietty eriasia on jos et esim. sairauden takia voi tehdä töitä, mutta tarkotan perustervettä ihmistä joka osaa puhua jotain kieltä niin kyllä aina työpaikan saa. Se taas on eri asia onko se juuri mieleinen työ. Jos jokainen meistä ajattelesi samalla tavalla, että tuet ovat oikeutettuja työttömille niin tämä yhteiskunta ei pyörisi.

Mainostenjaosta ei makseta niin paljoa että sillä tulisi toimeen, toiseksi telemarkkinointi on enimmäkseen just sitä samaa. Telemarkkinoinnissa tienaavat ne jotka on onnistuneet saamaan soittolistalleen ns. hyvät asiakkaat eli todella harvat, ja loput soittelee täydellä hakuammunnalla enimmäkseen vastahankaisille eikä tienaa välttämättä kuussa mitään kun sopimukset on ns. per*eestä ja niissä on minimimyyntivaatimukset ennen kuin rupeaa saamaan palkkaa. 

Tässä taas hienosti yksi tekosyy siis olla tekemättä töitä ja antaa yhteiskunnan maksaa omat kulut. Aina löytyy selitys miksei mene töihin.  Jos mitään tukia ei olisi niin tuskin kukaan alkaisi valikoimaan mitä työtä tekee ja millä palkalla, koska jotain pitää tehdä että saa rahaa edes ruokaan.

Eli yhteiskunta maksaa yrityksen palkkamenot, ja yritys kerää voitot? Tarkoittaa lähinnä sitä, että jos ei ole varaa maksaa kunnon palkkaa, asia nyt vain on niin, että sellainen liiketoiminta saa mennäkin menojaan. Suomessa on käsittämättömän paljon oikeasti tappiollista liiketoimintaa, joka pyörii juuri tuolla mentaliteetilla, että "jotain pitää tehdä" - ja valtio maksaa loput.

Lisäksi, olemattomalla palkalla työssäkäynti sekä tuet, joita väistämättä joutuu nostamaan, eivät kulje käsi kädessä. Onkohan kirjoittajalla itsellä kokemusta siitä, miten Kela on lakkauttanut asumistuet uudelleenkäsittelyn ajaksi, koska palkkatulot ovat muuttuneet tietyllä ajalla, eikä raha riitä vuokranmaksuun? Sen kun on kerran kokenut, ei varmasti enää kiinnosta rimpuilla tukiverkon ja olemattoman palkan välillä. Mitään mystistä "sossunluukkua" ei ole, mistä tulee rahaa.

Näistä älynväläyksistä tietää ainakin ne tahot, joilla ei ole oikeasti mitään kokemusta asiasta, missä yrittävät päteä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistumassa yliopistosta. Olen tehnyt tutkintoni koko ajan työssäkäyden, perheellisenä ja toisella paikkakunnalla asuen. On se kumma kun parikymppiset ei kykene yhtä tutkintoa tekemään päätoimisina ilman yhteiskunnan maksamia lomia enää tekemään. Olen 47v.

Sama täällä, nyt 26v, töitä tehnyt 13 vuotiaasta lähtien (kaikkia paskahommiakin). Tällähetkellä opiskelen ekonomiksi ja teen täyspäiväsesti töitä ja opiskelen vielä vieraalla kielellä. Se on asenteesta ja kasvatuksesta kiinni. Vanhemmat johtanu esimerkillä ja näyttäny, että töiden tekeminen kannattaa. Itse en voisi kuvitellakkaan, että makaisin päivät pitkät kotona ja koko elämä olis sellasta alusta loppuun. Eikö ihmisillä ole enää tavoitteita ja unelmia? Onko oikeasti helpompaa elää koko elämä kädestä suuhun ja miettiä koko elämä millä saa laskut maksettua.

Saattaisi sinullakin olla erilaiset ajatukset jos töitä ei olisi löytynyt yrityksistä huolimatta.

Todella monelle on käynyt niin vaikka ovat olleet ahkeria, hyviä, tynnollisia ja tehneet kaiken oikein.

Nyt sun on hyvä patsastella kultalusikka peräreiässä ja kylpeä omassa ylemmyydentunnossasi.

Jos et pääse töihin edes telemarkkinointiin tai mainoksien jakajaksi niin siinä vaiheessa voi jo vilkaista peiliin. Näille tämmösille aloille ei paljoa vaadita hakijalta. En myöskään koe ylemmyyden tunnetta vaan ihmettelen ihmisten tekosyitä jäädä kotiin. Aina sitä pääsee johonkin töihin. Ei välttämättä aina sille alalle mihin on koulutus, mutta silläkin aikaa voi tehdä muita töitä. Tietty eriasia on jos et esim. sairauden takia voi tehdä töitä, mutta tarkotan perustervettä ihmistä joka osaa puhua jotain kieltä niin kyllä aina työpaikan saa. Se taas on eri asia onko se juuri mieleinen työ. Jos jokainen meistä ajattelesi samalla tavalla, että tuet ovat oikeutettuja työttömille niin tämä yhteiskunta ei pyörisi.

Mainostenjaosta ei makseta niin paljoa että sillä tulisi toimeen, toiseksi telemarkkinointi on enimmäkseen just sitä samaa. Telemarkkinoinnissa tienaavat ne jotka on onnistuneet saamaan soittolistalleen ns. hyvät asiakkaat eli todella harvat, ja loput soittelee täydellä hakuammunnalla enimmäkseen vastahankaisille eikä tienaa välttämättä kuussa mitään kun sopimukset on ns. per*eestä ja niissä on minimimyyntivaatimukset ennen kuin rupeaa saamaan palkkaa. 

Tässä taas hienosti yksi tekosyy siis olla tekemättä töitä ja antaa yhteiskunnan maksaa omat kulut. Aina löytyy selitys miksei mene töihin.  Jos mitään tukia ei olisi niin tuskin kukaan alkaisi valikoimaan mitä työtä tekee ja millä palkalla, koska jotain pitää tehdä että saa rahaa edes ruokaan.

Luovu mahdollisista säästöistäsi, työpaikastasi ja sen palkasta ja tee vaikka vuosi ko töitä. 

Tule sen jälkeen uudestaan kommentoimaan asiasta, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpönlöpön, kaikki menevät työhön, jos palkka ja työolot ovat kohdillaan. Sekä etäisyys sopii.

Etäisyydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ottaako töitä vastaan vai ei. Tavarat muuttoautoon ja menoksi työn perässä. Eikä sekään ole mikään este, että joutuisi asumaan eri paikkakunnalla kuin muu perhe. Vapaapäivät ja lomat ovat sitä varten, että ehtii olla perheen kanssa.

Työolot ja palkka ovat myös työntekijästä kiinni. Kun teet työsi hyvin ja huolella, voi aina käyttää muutamia neuvotteluvaltteja, jotta palkka nousee enemmän kuin muilla ja / tai työehdot ovat muuten itselle paremmat.

Itkupotkuraivarin joka vastoinkäymisen jälkeen vetäistä luusereista ei vain ole mihinkään, joten ei heitä tarvitse yhteiskunnankaan paapoa.

Juuri näin! En ymmärrä miksi muiden pitäisi elättää ihmistä, josta ei ole mitään hyötyä yhteiskunnalle ja selittelee hyödyttömyyttään kaikilla mahdollisislla tekosyillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpönlöpön, kaikki menevät työhön, jos palkka ja työolot ovat kohdillaan. Sekä etäisyys sopii.

Etäisyydellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa ottaako töitä vastaan vai ei. Tavarat muuttoautoon ja menoksi työn perässä. Eikä sekään ole mikään este, että joutuisi asumaan eri paikkakunnalla kuin muu perhe. Vapaapäivät ja lomat ovat sitä varten, että ehtii olla perheen kanssa.

Työolot ja palkka ovat myös työntekijästä kiinni. Kun teet työsi hyvin ja huolella, voi aina käyttää muutamia neuvotteluvaltteja, jotta palkka nousee enemmän kuin muilla ja / tai työehdot ovat muuten itselle paremmat.

Itkupotkuraivarin joka vastoinkäymisen jälkeen vetäistä luusereista ei vain ole mihinkään, joten ei heitä tarvitse yhteiskunnankaan paapoa.

Viranomaisilla ovat omat näkemyksensä, eli Suomi on jaettu työssäkäyntialueisiin, sattuneesta syystä. Sinähän varmasti itsekin laitat tavarasi muuttoautoon, ja jätät perheesi sinne entiselle kotipaikkakunnalle, eiköstä joo? Ja se talokin menee myyntii puoleen hintaan, eikä kirpaise sitten missään. Pienipalkaiselle aivan erityisen hieno diili - rahat upposivat työn ja kodin väliseen pendelöintiin, mutta kotona niistä ei nähty vilaustakaan.

Suomen ongelma on 300 000 työtöntä ja olematon määrä työpaikkoja. Ihan sama, vaikka noista 300 000 suurin osa viettäisi railakasta elämää, koska työttömänä ne olisivat kuitenkin. Taitaa joitakin pelottaa se aktivointi-klausuulin poistaminen laista...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistumassa yliopistosta. Olen tehnyt tutkintoni koko ajan työssäkäyden, perheellisenä ja toisella paikkakunnalla asuen. On se kumma kun parikymppiset ei kykene yhtä tutkintoa tekemään päätoimisina ilman yhteiskunnan maksamia lomia enää tekemään. Olen 47v.

Sama täällä, nyt 26v, töitä tehnyt 13 vuotiaasta lähtien (kaikkia paskahommiakin). Tällähetkellä opiskelen ekonomiksi ja teen täyspäiväsesti töitä ja opiskelen vielä vieraalla kielellä. Se on asenteesta ja kasvatuksesta kiinni. Vanhemmat johtanu esimerkillä ja näyttäny, että töiden tekeminen kannattaa. Itse en voisi kuvitellakkaan, että makaisin päivät pitkät kotona ja koko elämä olis sellasta alusta loppuun. Eikö ihmisillä ole enää tavoitteita ja unelmia? Onko oikeasti helpompaa elää koko elämä kädestä suuhun ja miettiä koko elämä millä saa laskut maksettua.

Saattaisi sinullakin olla erilaiset ajatukset jos töitä ei olisi löytynyt yrityksistä huolimatta.

Todella monelle on käynyt niin vaikka ovat olleet ahkeria, hyviä, tynnollisia ja tehneet kaiken oikein.

Nyt sun on hyvä patsastella kultalusikka peräreiässä ja kylpeä omassa ylemmyydentunnossasi.

Jos et pääse töihin edes telemarkkinointiin tai mainoksien jakajaksi niin siinä vaiheessa voi jo vilkaista peiliin. Näille tämmösille aloille ei paljoa vaadita hakijalta. En myöskään koe ylemmyyden tunnetta vaan ihmettelen ihmisten tekosyitä jäädä kotiin. Aina sitä pääsee johonkin töihin. Ei välttämättä aina sille alalle mihin on koulutus, mutta silläkin aikaa voi tehdä muita töitä. Tietty eriasia on jos et esim. sairauden takia voi tehdä töitä, mutta tarkotan perustervettä ihmistä joka osaa puhua jotain kieltä niin kyllä aina työpaikan saa. Se taas on eri asia onko se juuri mieleinen työ. Jos jokainen meistä ajattelesi samalla tavalla, että tuet ovat oikeutettuja työttömille niin tämä yhteiskunta ei pyörisi.

Mainostenjaosta ei makseta niin paljoa että sillä tulisi toimeen, toiseksi telemarkkinointi on enimmäkseen just sitä samaa. Telemarkkinoinnissa tienaavat ne jotka on onnistuneet saamaan soittolistalleen ns. hyvät asiakkaat eli todella harvat, ja loput soittelee täydellä hakuammunnalla enimmäkseen vastahankaisille eikä tienaa välttämättä kuussa mitään kun sopimukset on ns. per*eestä ja niissä on minimimyyntivaatimukset ennen kuin rupeaa saamaan palkkaa. 

Tässä taas hienosti yksi tekosyy siis olla tekemättä töitä ja antaa yhteiskunnan maksaa omat kulut. Aina löytyy selitys miksei mene töihin.  Jos mitään tukia ei olisi niin tuskin kukaan alkaisi valikoimaan mitä työtä tekee ja millä palkalla, koska jotain pitää tehdä että saa rahaa edes ruokaan.

Luovu mahdollisista säästöistäsi, työpaikastasi ja sen palkasta ja tee vaikka vuosi ko töitä. 

Tule sen jälkeen uudestaan kommentoimaan asiasta, kiitos.

Olen tehnyt. Yhden kesän jakanut mainoksia silloin kun olin vielä alaikäinen, mutta ei kotona saanut rahaa omiin menoihin vaan ne piti ansaita itse. Telemarkkinointia tehnyt 3 vuotta ja tienasin melko hyvin. Työ vaan oli sen verta raskasta, että vaihdoin alaa. Mitään ei ole ilmaiseksi mulle koskaan annettu ja ehkä sitten olen idiootti kun en ole tajunnut ottaa tukia vaan tehnyt töitä. 

Noin 40 000 ihmistä on ed. hallituksen teettämän ministeriselvityksen mukaan TYÖKYVYTTÖMIÄ, joita ei Kela päästä eläkkeelle. Miksi tätä joukkoa potkitaan päähän? He ovat sairaita, siksi työt tai opiskelut ovat heille mahdottomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen valmistumassa yliopistosta. Olen tehnyt tutkintoni koko ajan työssäkäyden, perheellisenä ja toisella paikkakunnalla asuen. On se kumma kun parikymppiset ei kykene yhtä tutkintoa tekemään päätoimisina ilman yhteiskunnan maksamia lomia enää tekemään. Olen 47v.

Sama täällä, nyt 26v, töitä tehnyt 13 vuotiaasta lähtien (kaikkia paskahommiakin). Tällähetkellä opiskelen ekonomiksi ja teen täyspäiväsesti töitä ja opiskelen vielä vieraalla kielellä. Se on asenteesta ja kasvatuksesta kiinni. Vanhemmat johtanu esimerkillä ja näyttäny, että töiden tekeminen kannattaa. Itse en voisi kuvitellakkaan, että makaisin päivät pitkät kotona ja koko elämä olis sellasta alusta loppuun. Eikö ihmisillä ole enää tavoitteita ja unelmia? Onko oikeasti helpompaa elää koko elämä kädestä suuhun ja miettiä koko elämä millä saa laskut maksettua.

Kyllä sopii kauppatieteet hyvin sulle. Siellä on muita samanlaisia pöyhöjä kurssikavereina. Pääsette sitten kisaamaan S-marketin osa-aikaisen kassan paikasta, kun saatte tutkintonne valmiiksi.

Vierailija kirjoitti:

Noin 40 000 ihmistä on ed. hallituksen teettämän ministeriselvityksen mukaan TYÖKYVYTTÖMIÄ, joita ei Kela päästä eläkkeelle. Miksi tätä joukkoa potkitaan päähän? He ovat sairaita, siksi työt tai opiskelut ovat heille mahdottomuus.

Siis tällä hetkellä työttömistä työnhakijoista noin 40 000 henkilöä on tämän selvityksen mukaan työkyvyttömiä, joita ei kela päästä eläkkeelle. Kelalle on asiasta huomautettu, mutta ed. hallitus ei tehnyt mitään. Aktiivimallin keppi sattui näihin ressuihin kaikkein eniten. Miksi tehdään näin, kun hallitusta myöden asia on täysin tiedossa?

Lähtökohtaisesti kaiken maksaa joku. Kysymys on, että kuka ja kenelle. Kuka on maksaja, kuka saaja.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo on. Suomeen syntyminen takaa yli miljoonan tulot elämän aikana, vaikka et tekisi yhtään mitään muulle yhteiskunnalle hyödyllistä. Ei tarvitse kuin elää tarpeeksi pitkään. Nytkin aktiivimallia, joka oli minimaalinen askel toiseen suuntaan, ollaan kovalla kiireellä purkamassa.

Saadakseen valtiolta miljoonan koko elämänsä ajalta ilman minkäänlaista vaivannäköä, eli pelkästään lapsilisistä ja työmarkkinauesta, pitää elää reilusti yli satavuotiaaksi. Ja tämä ennen veroja, joita valtion tuistakin maksetaan. Ansiosidonnaista kun ei saa käymättä edes joskus töissä, ja eläkekin on onnettoman pieni jos ei ole koskaan töissä ollut.

Kesätöitä on kyllä tarjolla, juurihan uutisoitiin, että osa paikoista edelleen täyttämättä. Nämä ovat sitten ihan perusduunia, ei mitään oman alan hommia.

Onko nykyopiskelijoilla se ongelma, että kaikki pitäisi saada elintasosta luopumatta? Ei jakseta enää painaa ja paahtaa vaan kaiken pitäisi tulla helpolla?

Ennen mentiin kesätöihin Heti toukokuussa ja tehtiin töitä elokuulle, töiden lomassa vietettiin kesää ja joku reissu ennen opintojen jatkumista. Kesötyörahoja laitettiin säästöön seuraavaa lukuvuotta varten, jotta voisi nostaa hiukan vähemmän opintolainaa. Opiskeluaika oli omanlaistaan säästämistä, elintaso ei ollut sama mitä kotona asuessa - eikä sen pidäkään olla! Ei käyty brunsseilla ja lounaalla tai säännöllisesti ulkona syömässä

Nykyongelma on se, ettei elintasosta olla valmiita luopumaan, mutta ei olla valmiita tekemään sen eteen töitä (esim niitä muita kuin oman alan hommia) ja sitten pitäisi saada lisää rahaa yhteiskunnalta. Huoh.

Jaksan aina ihmetellä näitä loppuunpalamisia opintojen vuoksi. Itsekin vaativan tutkinnon opiskelleena ja samalla osa-aikatyössä olleena. Toki, meitä on moneksi ja osa jaksaa paremmin kuin toiset, mutta hei, ei ne opinnot oikeasti niin iso juttu ole. Vai onko tämä nyt jatkoa sille, että peruskoulussa ei vaadita mitään, kotona ei vaadita juuri mitään, lukiossa vaaditaan jotain, mutta vähemmän kuin ennen jne. Ja sitten kun jotain vaaditaan oikeasti, tulee stressi?

Kyllä se on ihan normaalia, että opiskellaan, käydään töissä ja kesällä vielä kesätyöt.

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo on. Suomeen syntyminen takaa yli miljoonan tulot elämän aikana, vaikka et tekisi yhtään mitään muulle yhteiskunnalle hyödyllistä. Ei tarvitse kuin elää tarpeeksi pitkään. Nytkin aktiivimallia, joka oli minimaalinen askel toiseen suuntaan, ollaan kovalla kiireellä purkamassa.

Ei Suomeen tarvitse syntyä saadakseen tuon ja enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Noin 40 000 ihmistä on ed. hallituksen teettämän ministeriselvityksen mukaan TYÖKYVYTTÖMIÄ, joita ei Kela päästä eläkkeelle. Miksi tätä joukkoa potkitaan päähän? He ovat sairaita, siksi työt tai opiskelut ovat heille mahdottomuus.

Valtion kannalta halvempaa roikottaa työttömänä kuin päästää eläkkeelle. Eläke on kuitenkin tietty prosentti työtulokertymästä, kun taas pitkään työttömänä pidetylle ei tarvitse maksaa kuin perustoimeentulotukea. Valtio säästää tuossa valtavasti rahaa.

Lopputulos on työkyvyttömän kannalta karu. Välillä sairaslomalla, sitten kuntoutuksella, sitten työttömänä, ehkä yritetään jotain kurssitusta ja sitten taas sama kierros uusiksi. Vuosia, jopa vuosikymmen, samaa rulettia.

Siksi kai se vakuutuslääkärisysteemi on olemassa, eli anonyymit tahot potilasta näkemättä ja erikoislääkärilausunnoista välittämättä laukovat päätöksiään. Lähinnä arpomistahan tuo on; joku voittaa aina arpajaisissa ja kaipa sitä sinne eläkkeelle lopulta kaikki pääsevät, kun tarpeeksi kauan tuossa myllyssä pyörii kuin lottopallo. Kaikkia ei voi päästää, koska manimani, joten siksi arvonta, joka on puettu lääketieteen kaapuun.