Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En uskalla hankkia lasta, koska pelkään lapsen olevan erityislapsi
05.07.2019 |
Pelkään liikaa, että lapsella on jokin sairaus, oireyhtymä tms. joka tekee kaikesta vaikeampaa. Eikä sen edes tarvitsisi olla mikään kehitysvamma, vaan esim. autismi, paha ADHD, paha Tourette, aistiyliherkkyys... Tämä kuulostaa tosi, tosi itsekkäältä, mutta haluaisin terveen lapsen. En halua omistaa elämääni erityislapsen kaitsemiseen. Olen lukenut netistä liikaa kauhutarinoita loppuunpalaneista vanhemmista, joiden erityislapsi on muuttanut heidän elämänsä kokonaan, huonompaan suuntaan. En väitä, että erityislapset olisivat jotenkin terveitä lapsia huonompia, eivät tietenkään. Minä vain pelkään elämäni menevän "pilalle" erityislapsen myötä.
Minä ihan oikeasti pidän lapsista, ja paljon. Sen lisäksi, että pelkään, minusta myös tuntuu, etten ansaitse hankkia lapsia, kun en olekaan sitten valmis huolehtimaan erityislapsesta. Olen avautunut tästä siskolleni, joka tuomitsi ajattelumallini heti ja sanoi suoraan, ettei minusta olisi äidiksi.
Tunnen tästä vain suurta ahdistusta. Haluan lapsia, mutta minusta tuntuu, ettei lapseni voi olla terve, kun tässä maailmassa on niin monta sairautta, syndroomaa ja häiriötä. Olkaa niin kilttejä ja sanokaa, etten ole aivan hirveä ihminen.
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et ole hirveä ihminen. Ymmärrän sinua, sillä itse olen kokenut samaa pelkoa jokaisessa raskaudessani. Rukoilin, että lapseni syntyy terveenä ja ilman mitään sairautta, oireyhtymää, kehitysvammaa ym. Voisin uskoo, että jokaiseen lasta odottavaan jossain vaiheessa iskee edes kerran tämä pelko. Kukaan ei halua synnyttää erityislapsen.
Työskentelen henkilökohtaisena avustajana ja työssäni tapaan paljon nuoria aikuisia ihmisiä jotka ovat syntyneet täysin terveinä, mutta jotka nyt ovat laitoshoidossa sairauden tai onnettomuuden takia.
Huono tuuri voi iskeä milloin vaan.
Näimpä. Saat täysin terveen lapsen, mutta lapsestasi tuleekin myöhemmin joku narkkis tai vielä pahempaa, tappaa jonkun toisen ihmisen, tai itsensä. Mitä vaan voi tapahtua lapsen elinaikana, mikä pilaa lapsen, sinun ja perheesi elämän. Lopulta mihinkään tuollaiseen ei voi varautua etukäteen ja pelon takia lakata elämästä, tai tavoittelemasta asioita, joita haluaa elämässään.
Joku on sanonut, että oma lapsi on kuin antaisi kohtalolle panttivangin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatelkaa myös vammaisena syntyvää lasta. Ei hänelläkään hyvää elämää ole.
Miksi muuten vammaista ei voi sanoa vammaiseksi tai sairaaksi? Erityislapsi kuulostaa hienostelevalta, peittelevätlä ja typerältä.
Nyt pitäisi sitten vielä jonkun määritellä tuo "hyvä elämä". Suomessa ainakin tehdään yhteiskunnan taholta paljon sen eteen, että vammaisilla lapsilla olisi hyvä elämä. Lopusta vastaa lapsen perhe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adoptio? Siinä saa päättää, kuinka terve lapsi on. Tosin monen vuoden vaikea ja hintava prosessi, mutta jos et omaa lasta uskalla hankkia mutta sellaisen todella haluaisit, voisi tämä olla vaihtoehto. Lisäksi adoptio on hyvä siksi, että et synnytä tähän muutenkin liikakansoitettuun maailmaan lisää ihmisiä, annat vain kodin sitä tarvitsevalle lapselle.
Ja en siis tuomitse niitä, jotka hankkivat omia lapsia, minunkin lapseni ovat kaikki omiani.
Adoptiolapset kyllä ovat erityislapsia ihan sen traumaattisen taustansa takia. Lisäksi et voi tietää, millaisia aineita äiti on esim raskausaikanaan käyttänyt. Kyllä kai se suurempi varmuus terveestä lapsesta on biologisella lapsella, jos vanhemmat ovat terveitä versus adoptiolapseen.
Adoptiossa tosiaan voi itse rajata, haluaako "normaalin" vai "erityisen". Mutta se koskee tosiaan vain sellaisia erityisyyksiä, jotka voidaan varsin pienestä lapsesta havaita sellaisessa maassa, jossa terveydenhuolto ei ole ihan sitä mitä Suomessa. Siksi osa näistä erityislapsen nimikkeellä tulevista on käytännössä sellaisia, että Suomeen tultuaan menevät johonkin korjausleikkaukseen (huulihalkio, kampurajalka tms) ja kyseinen erityisyys saadaan pitkälti korjattua. Sitten taas terveen papereilla tulevalla lapsella voi olla ihan mitä vaan sellaista, mitä ei näe päällepäin taaperoiässä.
Mutta todellisuudessa adoptiojonot ovat pitkät ja lapsia vähän. Ja jos kruksaat hakevasi täysin tervettä lasta, niin se odotusaika venyy todella pitkäksi.
Voiko vammaista lasta antaa adoptioon? Tai vauvaa, joka todennäköisesti on vammautunut mutta vammojen laatuhan selviää vasta iän myötä?
Alue: Aihe vapaa
Ei kaikki erityislapset ole vammaisia, esim ADHD:t, aspergerit.