En uskalla hankkia lasta, koska pelkään lapsen olevan erityislapsi

Arvelen, että vain ne naiset, joilla ei ole työpaikkaa eikä koulutusta, ovat kaikkein innokkaimpia hankkimaan useita lapsia.

Lapset antavat heille syyn, olla kotona työttömänä. Ja lasten myötä heillä on jatkuvasti seuraa ja kotihommia yksinäisessä elämässään.

Miehet vain seurailee sivusta meininkiä, miehille mieluisinta on ne lapsen alullepano hetket.

Ajatelkaa myös vammaisena syntyvää lasta. Ei hänelläkään hyvää elämää ole.

Miksi muuten vammaista ei voi sanoa vammaiseksi tai sairaaksi? Erityislapsi kuulostaa hienostelevalta, peittelevätlä ja typerältä.

Vierailija kirjoitti:

Arvelen, että vain ne naiset, joilla ei ole työpaikkaa eikä koulutusta, ovat kaikkein innokkaimpia hankkimaan useita lapsia.

Lapset antavat heille syyn, olla kotona työttömänä. Ja lasten myötä heillä on jatkuvasti seuraa ja kotihommia yksinäisessä elämässään.

Miehet vain seurailee sivusta meininkiä, miehille mieluisinta on ne lapsen alullepano hetket.

Miten tämä liittyy ketjun aiheeseen?

Vierailija kirjoitti:

Arvelen, että vain ne naiset, joilla ei ole työpaikkaa eikä koulutusta, ovat kaikkein innokkaimpia hankkimaan useita lapsia.

Lapset antavat heille syyn, olla kotona työttömänä. Ja lasten myötä heillä on jatkuvasti seuraa ja kotihommia yksinäisessä elämässään.

Miehet vain seurailee sivusta meininkiä, miehille mieluisinta on ne lapsen alullepano hetket.

Eikö myös naisille?

Mulla on kaksi erityislasta. Todella rankkaa on ollut, en edes tässä jaksa käydä läpi mitä kaikkea näihin vuosiin on mahtunut. Työelämästä olen ollut pois 15 vuotta, nyt nuorempi on jo 14 ja mua murehdituttaa nyt tällä hetkellä eniten se, että pääsenkö koskaan enää työelämään kun mitään työelämäkokemusta ei ole. Erityislapsi voi tosiaan muuttaa radikaalisti elämän suunnan.

Lapsellani on nuo kaikki mainitsemasi. Hän on ihan helmi, hauskaa seuraa, katselee asioita laatikon ulkopuolelta ja maailmaan on tullut hänen myötään uusia ulottuvuuksia, hyvällä tavalla. Koulussa on ollut vaikeaa sopeutua ja sen myötä olen saanut harmaita hiuksia, kun ympäristö ei aina kohtele suopeasti erilaista (tässä meillä kaikilla opittavaa) mut koululainen on onneksi suht kestävällä itsetunnolla varustettu. Hän teki tullessaan minun maailmastani paljon hauskemman paikan, eli ei ne diagnoositkaan automaattisesti elämisen onnea vie. Turha pelätä etukäteen.

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa myös vammaisena syntyvää lasta. Ei hänelläkään hyvää elämää ole.

Miksi muuten vammaista ei voi sanoa vammaiseksi tai sairaaksi? Erityislapsi kuulostaa hienostelevalta, peittelevätlä ja typerältä.

Koska kaikki erityislapset eivät ole vammaisia...

Tämä on syy, miksi itse olen vela. En tiedä, onko tämä syy yleinenkin, mutta itse en vain olisi valmis kantamaan vastuuta sairaasta lapsesta. Siksi päätin, että on kaikille reilumpaa, etten hanki lapsia ollenkaan, suvussani kun on muutenkin kaikenlaisia perinnöllisiä sairauksia.

Onneksi voi pelata Sims 4 ja tehdä siellä monta täydellistä lasta. Siinä pelissä ei voi syntyä erityislapsia.

Joo, kehitysvammaisen vanhempana oleminen on rankkaa. Lapseni syntyi keskosena ja vammautui, eikä elämäni ole ollut samanlaista sen jälkeen. Jokainen päivä on vaikea, täynnä huutoa, itkua ja kipua, mutta onneksi apua saa. Tuskin olisin hankkinut lasta, jos olisin tiennyt sen johtavan tällaiseen elämään. Vaan omapa oli valintani, kestän myös seuraukset. Halusin vain siis sanoa, ettei ap:n pelko ole täysin aiheeton.

Älä sitten hanki lapsia. Miksi kaikesta pitää tehdä niin hankalaa?

Vierailija kirjoitti:

Samoja ajatuksia. Yksi lapsi olisi hyvä  ja riittävä itselle, mutta entä jos sieltä tulisikin erityislapsi? Kun kuitenkin itse haluaisi, että se yksi joka on, olisi terve.

Uskaltaisiko mitenkään enää sen jälkeen harkita toista lasta? Ja sitten jos tulisikin terve, niin alkaisiko alitajuisesti halveksia sitä erityislasta, joka on siinä "tiellä"? Puhumattakaan jos tulisi toinen ertiyislapsi niin katastrofi olisi valmis.

Meillä on kehitysvammaista ja 3 tervettä.

Ei omaa lastaan kyllä halveksimaan ala, mutta raskaaksi tilanne voi ajoittain käydä.

Siis 2 kv

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajatelkaa myös vammaisena syntyvää lasta. Ei hänelläkään hyvää elämää ole.

Miksi muuten vammaista ei voi sanoa vammaiseksi tai sairaaksi? Erityislapsi kuulostaa hienostelevalta, peittelevätlä ja typerältä.

Koska kaikki erityislapset eivät ole vammaisia...

Vaan mitä?

Sama. En uskoisi oman jaksamisen riittävän. Myös pelottais et lapsi ei pärjäis maailmalla...

Eikö se ollut niin, että joko joka kuudes tai joka seitsemäs lapsi on erityislapsi? En ole ihan varma, mutta jostain joskus luin, ja ajattelin, että onpa iso luku.

En usko, että sinusta olisi normaalinkaan lapsen äidiksi, jos Tourette olisi sinulle vaikeaa ja haastavaa.

Itsellä oli ihan samanlaisia ajatuksia ennen lapsia. Mietin miten elämäni menee pilalle jos saan vammaisen lapsen. En todella ole mikään uhrautuva ihminen joka ilolla vaihtaisi 30 lapsensa vaippoja jne.. kuinkas ollakaan, esikoinen on lievästi cp-vammainen. Nyt 5 vuotiaana tuo näkyy asentovirheenä toisessa jalassa, ei vaikuta juurikaan meidän elämään, tekee itsenäisesti kaiken mitä muutkin lapset mutta kovin pitkää matkaa (monta kilometriä) ei oikein jaksa kävellä.

Onko sinulla ap muutenkaan mahdollisuutta hankkia juuri nyt lapsia, vakaa elämäntilanne ja pitkäaikainen parisuhde? Koska jos ei, turha pelätä etukäteen. Ehkä siinä vaiheessa, kun lastenhankinta on oikeasti ajankohtaista, mielesi voi olla jo rauhoittunut.

Vierailija kirjoitti:

Adoptio? Siinä saa päättää, kuinka terve lapsi on. Tosin monen vuoden vaikea ja hintava prosessi, mutta jos et omaa lasta uskalla hankkia mutta sellaisen todella haluaisit, voisi tämä olla vaihtoehto. Lisäksi adoptio on hyvä siksi, että et synnytä tähän muutenkin liikakansoitettuun maailmaan lisää ihmisiä, annat vain kodin sitä tarvitsevalle lapselle.

Ja en siis tuomitse niitä, jotka hankkivat omia lapsia, minunkin lapseni ovat kaikki omiani.

Ei tuokaan ole varmuus. Lapsihan voi olla sairas tai vammainen ja ko tila tulla esiin vasta vuosien jälkeen.81