Lue keskustelun säännöt.
Mikä yllätti koiran hankkimisen jälkeen?
04.07.2019 |
Meillä on 3kk vanha pentu. Se seuraa minua koko ajan, kuin varjo. Jos istahdan se käy jalkojeni juureen maate. Kun nousen ylös se sairas taas äänettömästi. Söpöhän tuo on kuin mikä!
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Sen, että miten koira ei meinaa oppia sisäsiistiksi, ei sitten millään!
Ikää jo 1v 3kk...
Tosin ko.koira tullut rescuena ja ollut meillä vasta sen 3kk.
Olen kullut että rescuet voi oppia sisäsiisteiksi hitaammin...Mutta en kadu päivääkään, sillä olen saanut meille aivan ihanan perheen jäsenen, joka on niin kiltti!! Sekä rauhallinenkin.
Ainoa, mikä harmittaa on tuo sisäsiisteys. Mutta onneksi ne tekee samaan paikkaan, eikä meillä ole mattoja käytössä edes!
En nyt tiedä, päteekö tämä teidän koiraanne, mutta itse sain tästä ahaa-elämyksestä paljon apua koiramme kanssa. Koira voi yrittää lievittää stressiä pissaamalla ja/tai kakkaamalla. Koiralle on usein stressaavaa jäädä liian suureen tilaan yksikseen, koska sen pitää silloin "hallita" koko tilaa. Kun sain tämän neuvon koiramme kanssa, sen sisälle pissaaminen ja kakkaaminen loppui kokonaan. Koiran kulkua rajoitettiin niin, että se sai yksin ollessaan olla vain eteisessä. Sinne se ei koskaan tehnyt mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua yllätti se pureminen. Täysi shokki meidän perheelle kun pieni piraija oli koko ajan käsissä tai kintuissa kiinni naskalihampailla. Siis ihan koko ajan. Ei auttanut passivoituminen, lelulle tai luulle ohjaaminen. Haavoja tuli ja kädet kuivui, mutta onneksi pentu lopetti siinä 4-5kk kohdalla! Meinas mielenterveys mennä!!
Sisäsiistiksi opettaminen ei sinänsä yllättänyt, mutta ekat kuukaudet sain nukkua vain 5-6 tuntia yössä kun panostin pentuun niin kovasti että illalla 23 aikaa mentiin vikalle lenkille, yöllä yleensä heräsin viemään pihalle ja aamulla klo 6 aloitettiin ulkona juoksemisen rumba (käytiin varmaan kerran tunnissa siitä eteenpäin) Ja yleensä n.6 aikoihin pentu halusi että minä myös herään ja leikitään, jostain sain voimia olla pennun kanssa ihan urakalla leikkien ja kouluttaen (tuosta puremisesta pois) vaikka en nukkunut hyvin. Tätä jatkui muutaman kuukauden ajan, kunnes pissaamisen/kakkaamisen tarve väheni.
Kolmas yllättävä asia on varmaankin se rakkaus. Mulla oli ollut aiemmin koira (ei pennusta asti) jota rakastin yli kaiken ja ottaessani uutta koiraa, tuntui että miten ihmeessä voisin rakastaa toista yhtä paljon. Kävin paljon näitä ajatuksia läpi ja pahoin pelkäsin että pennusta tulee vain ''yksi koira'' elämässäni. Noh, kuten arvata saattaa olen hyvin kiintynyt ja rakastunut koiraani, kuten sekin minuun. Kaikki se kasvattamisen raskuus lähensi meitä ja ollaan ihan erottamattomat.
Se yllätti että koiran hoitaminen ja sen kanssa eläminen olikin näin hauskaa.
Alkuun olin vastaan koiran hankkimista. Tuo pirulainen kun maksoikin 1800€. Olisin keksinyt monta parempaa käyttökohdetta tuolloin. Vaan nyt olen tyytyväinen enkä myisi tuota kodin sulostuttajaa edes tuplahinnalla pois.
Koiramme on 1,5 vuotias ja kaikki sujuu sen kanssa kuin tanssi. Aikaisemmin ei oikein tahtonut itseään saada sohvalta iltaisin liikkeelle, mutta nyt tulee lähdettyä mieluusti pikkuiselle lenkille eikä pienet sateet tai muutoin huonot ilmatkaan haittaa.
Huonoin puoli ettei millään malttaisi jättää surusimmukkaa yksin kun töihin lähdetään. Jälleennäkeminen on kuitenkin aina yhtä iloista ja hauskaa molemmin puolin.
Ap, älä anna koirasi seurata kaikkialle. Opeta pikkuhiljaa olemaan yksin tai pyydä välillä siirtymään pois jaloista. Jatkuva seuraaminen on huono tapa joka voi ruokkia mm. eroahdistusta koiran luonteesta riippuen. Kotona koiraan pitää osata olla myös rauhassa eikä varjostaa ihmisen jokaista liikettä.
Vierailija kirjoitti:
Minua yllätti se pureminen. Täysi shokki meidän perheelle kun pieni piraija oli koko ajan käsissä tai kintuissa kiinni naskalihampailla. Siis ihan koko ajan. Ei auttanut passivoituminen, lelulle tai luulle ohjaaminen. Haavoja tuli ja kädet kuivui, mutta onneksi pentu lopetti siinä 4-5kk kohdalla! Meinas mielenterveys mennä!!
Kun pentu puree, pitää älähtää/kiljua kovaa ja korkealta (esim AUUUUU!!!). Siis niin kovaa että toiminta loppuu. Ei siinä mitään leluja tarjota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua yllätti se pureminen. Täysi shokki meidän perheelle kun pieni piraija oli koko ajan käsissä tai kintuissa kiinni naskalihampailla. Siis ihan koko ajan. Ei auttanut passivoituminen, lelulle tai luulle ohjaaminen. Haavoja tuli ja kädet kuivui, mutta onneksi pentu lopetti siinä 4-5kk kohdalla! Meinas mielenterveys mennä!!
Kun pentu puree, pitää älähtää/kiljua kovaa ja korkealta (esim AUUUUU!!!). Siis niin kovaa että toiminta loppuu. Ei siinä mitään leluja tarjota.
Ei muuten auta kaikilla, oma pentu vaan innostu lisää.. Onneksi se ikä jo kaukana takana..
Minut yllätti se, miten paljon koirien hankinta vaikutti yleiseen elämänasenteeseeni. Nyt tuntuu, että joka päivä on erityinen ja mukava, koska saan tehdä kivoja juttuja koirien kanssa. Ne eivät kuitenkaan ole vierelläni vuosikymmeniä, toisin kuin ystävät tai puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua yllätti se pureminen. Täysi shokki meidän perheelle kun pieni piraija oli koko ajan käsissä tai kintuissa kiinni naskalihampailla. Siis ihan koko ajan. Ei auttanut passivoituminen, lelulle tai luulle ohjaaminen. Haavoja tuli ja kädet kuivui, mutta onneksi pentu lopetti siinä 4-5kk kohdalla! Meinas mielenterveys mennä!!
Kun pentu puree, pitää älähtää/kiljua kovaa ja korkealta (esim AUUUUU!!!). Siis niin kovaa että toiminta loppuu. Ei siinä mitään leluja tarjota.
Ei, vaan estää pureminen esim. työntämällä pentua lempeästi kauemmas ja sanoa rauhallisesti, mutta jämäkästi EI.
Parhaimmillaan vilkas pentu vain innostuu, kun omistaja peruskäskyn sijaan alkaa ääntelehtimään oudosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua yllätti se pureminen. Täysi shokki meidän perheelle kun pieni piraija oli koko ajan käsissä tai kintuissa kiinni naskalihampailla. Siis ihan koko ajan. Ei auttanut passivoituminen, lelulle tai luulle ohjaaminen. Haavoja tuli ja kädet kuivui, mutta onneksi pentu lopetti siinä 4-5kk kohdalla! Meinas mielenterveys mennä!!
Kun pentu puree, pitää älähtää/kiljua kovaa ja korkealta (esim AUUUUU!!!). Siis niin kovaa että toiminta loppuu. Ei siinä mitään leluja tarjota.
Sitäkin koitin, mutta pentu ei ollut moksiskaan vaan innostui. Liian montaa kertaa en viittinyt turhaa kiljaista sillä se kyllä kuului naapuriin aivan varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se yllätti miten paljon voikaan koiraa rakastaa :O
Tämä on järjestyksessään jo viides koirani, mutta tässä välissä on ollut melkein 20 vuoden tauko. Tätä koiraa jouduin todella odottamaan, sillä mieheni ei meinannut millään lämmetä ajatukselle (mutta nyt hänkin on onneksi täysin myyty).
En muista että olisin tällaisia tunteita kokenut nuoruuden koiriani kohtaan. Suorastaan pelottavaa. Mielestäni kohtelen sitä kuitenkin "kuin koiraa" - edelleen ärsyttää ihmiset jotka inhimillistävät lemmikkinsä.
Mutta tuohon rakkauteen ja "koirana pitämiseen" liittyy myös sellainen lieveilmiö, että tunnen nyt jo suurta ahdistusta siitä faktasta että koirani todennäköisesti kuolee ennen minua. En tiedä kuinka tulen selviytymään siitä. Olen jo muutamaan kertaan itkenyt nukkumaan mennessäni tätä asiaa, ja koira on vasta 3kk vanha :D:D:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua yllätti se pureminen. Täysi shokki meidän perheelle kun pieni piraija oli koko ajan käsissä tai kintuissa kiinni naskalihampailla. Siis ihan koko ajan. Ei auttanut passivoituminen, lelulle tai luulle ohjaaminen. Haavoja tuli ja kädet kuivui, mutta onneksi pentu lopetti siinä 4-5kk kohdalla! Meinas mielenterveys mennä!!
Kun pentu puree, pitää älähtää/kiljua kovaa ja korkealta (esim AUUUUU!!!). Siis niin kovaa että toiminta loppuu. Ei siinä mitään leluja tarjota.
Sitäkin koitin, mutta pentu ei ollut moksiskaan vaan innostui. Liian montaa kertaa en viittinyt turhaa kiljaista sillä se kyllä kuului naapuriin aivan varmasti.
Oletko rähähtänyt niin kuin toinen koira tekisi (siis sellainen koiramainen, kovaääninen murahdus/ärjähdys) ja samalla napannut niskanahasta kiinni? Tämä auttoi meidän pikkupedolle, perääntyi välittömästi ja kun muutaman kerran koitti vielä uudestaan, lopetti sitten kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua yllätti se pureminen. Täysi shokki meidän perheelle kun pieni piraija oli koko ajan käsissä tai kintuissa kiinni naskalihampailla. Siis ihan koko ajan. Ei auttanut passivoituminen, lelulle tai luulle ohjaaminen. Haavoja tuli ja kädet kuivui, mutta onneksi pentu lopetti siinä 4-5kk kohdalla! Meinas mielenterveys mennä!!
Kun pentu puree, pitää älähtää/kiljua kovaa ja korkealta (esim AUUUUU!!!). Siis niin kovaa että toiminta loppuu. Ei siinä mitään leluja tarjota.
Ei, vaan estää pureminen esim. työntämällä pentua lempeästi kauemmas ja sanoa rauhallisesti, mutta jämäkästi EI.
Parhaimmillaan vilkas pentu vain innostuu, kun omistaja peruskäskyn sijaan alkaa ääntelehtimään oudosti.
Se pitää tehdä oikein. Koira pitää yllättää ja sellaisella energialla että tajuaa. Rähähdys tai murina käy myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, miten paljon koira nukkuu.
Ja oksentaa.
Allekirjoitan tuon nukkumisen, oksentamista en... Koira on kohta 5 vuotias, eikä ole montaa kertaa elämässään oksentanut.
Muistan, miten meidän villakoira sai aina ripulia luiden syömisestä - siis olivat kypsiä, lihaisia luita, mutta vatsa ei sillä kestänyt niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mattojen vaihtaminen, mulla siis 3 joten siivottavaa riittää. Eniten kuitenkin se miten sitovia koirat on, mihinkään ei voi pidemmäksi aikaa lähteä. Ei se ehkä yllätyksenä tullut, mutta sen sisäisti vasta kun olisi todella halunnut lähteä, mutta ketään ei löytynyt hoitamaan, ja koirahotellit yms todella kalliita.
Se miten sattuu päästää toinen paremmille metsästysmaille 😢 kaksi viikkoa sit piti meidän vanhus lopettaa.
Se, miten ällöänkin noita punkkeja ja muitakin ötököitä!!
Mua pelottaa irrottaa punkk, kun se on niin ällö...
Se kuinka helposti kaikki loppujen lopuksi sujuu. Minulla on ollut kaiken kaikkiaan neljä koiraa ja nyt viimeisimmän myötä olen oikein pohtinut, miten helppoja kaikki ovat olleet.
En tiedä kuinka paljon tässä on osuutta hyvällä hoidolla tai pelkällä tuurilla.