Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua naimisiin (sillä ollut jo kerran?)
Brilla.
04.07.2019 |
Olen suhteessa miehen kanssa joka on jo kertaalleen elänyt tämän naimisiin- oma talo- lapsi - rumban. Itse en ole mitään näistä kokenut.
Olen tähän asti ollut asian kanssa täysin ok. Ja paljon on ollut puhetta yhteisistä lapsista, yhteisestä kodista (nyt asutaan miehen omistamassa talossa, jonka aikanaan ostivat exän kanssa). Nyt on tullut kuitenkin ilmi ettei mies ehkä haluakkaan naimisiin, saatika häitä.
Tämä on mulle tosi kova pala, sillä muutoin vähään tyytyvänä ihmisenä olen aina haaveillut kirkkohäistä ja ihanista hääjuhlista rakkaiden ympäröimänä. Musta tuntuu että olen muutenkin tässä suhteessa se joka on joutunut tekemään kompromisseja ja nyt tämäkin iso juttu olisi jäämässä kokematta.
Olenko itsekäs ja mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Ottaisin mielummin sukupuolitaudin, kuin miehen jolla on lapsia.
Sinulla taitaa jo olla kuppa levinnyt aivoihin. Onko lehmä jolla vasat perässä jotenkin parempi yhtälö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioonhan voi astella ilman kirkkohäitäkin ja toisaalta kirkkohäät voivat olla myös pienet, ilman monensadan hengen kestityksiäkin. Eli jos ajatus on nimenomaan se, että haluat avioliittoon, niin koeta laajentaa ajatteluasi vaikka isot kirkkohäät olisikin olleet haaveissa. Kuitenkaan häiden luonne ei ole se juttu, vaikka en minä sitä kiellä etteikö olisi tärkeää, että parin toiveet tässäkin toteutuvat.
Kannattaa jutella miehen kanssa rauhallisesti ja painostamatta. Punnitse myös tarkkaan, mitä teet, jos mies ei todellakaan naimisiin halua ja sulle se on tärkeä asia. Ei ole hyvä sekään, jos asia jää kalvamaan ja ajan myötä katkeroittaa sinut.
Mihinkään "Jos et mene kanssani naimisiin, niin jätän sinut"- tyyppiseen kiristykseen ei kannata ruveta, mutta suosittelen toisaalta oikeasti miettimään sitäkin, mitä sinä loppupeleissä haluat, mikä asia on sellainen mikä jää harmittamaan lopuksi ikää ellei se toteudu, mistä voit joustaa ja elellä silti hyvällä mielellä.
Sun arvomaailmaan kuitenkin saa olla sellainen, johon avioliitto kuuluu. Myös miehellä on oikeus olla tätä haluamatta.
Kun tapasin itse mieheni, en ollut avioliittoa koskaan aiemmin miettinyt. Olin ollut muutamissa häissä ja kauhulla ajattelin, etten todellakaan tuollaista pelleilyä halua.
Kun aloin odottamaan esikoistamme, mies mainitsi, että pitäiskö mennä naimisiin, kun lapsikin on tulossa. En ollut kauhean innoissani. Mutta keskustelujen jälkeen päädyimme siihen, että kävimme maistraatissa (emme kuulu kirkkoon) ja kävimme otattamassa kuvan (lapsille muistoksi) ja se oli siinä. Se oli ainoa, mihin olisin suostunut. Jos mies olisi aina haaveillut isoista kirkkohäistä, olisin ehdottomasti kieltäytynyt avioitumasta.
Onneksi keskustelun jälkeen päädyimme tähän tapaan, mikä loppujen lopuksi tuntui parhaalta kummallekkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Brilla.. kirjoitti:
Kompromissit liittyy juurikin miehen jo elettyyn elämään. Muutin miehen takia toiselle paikkakunnalle, jotta hän voi olla lähellä lapsiaan. Muutin taloon keskelle korpea, sillä mies ei halunnut muuttaa uuteen. Joka toinen viikko jaan kotini, mieheni ja rakkauteni miehen lasten kanssa ja pidän heitä kuin omiani. Lomat menee pitkälti myös lasten ehdoilla.
Olen ollut ihan sinut sen kanssa että lapset ja talon osto ei ole meidän suhteessa niitä isoja juttuja jotka koetaan ekaa kertaa yhdessä... Sillä onhan mies nämä jo kokenut.
Mutta jotenkin pelkään katkeroituvani tästä hää/naimisiin meno asiasta "jos en edes sitä saa".
Ja ikä oli?
Itselläni on takana sen verran elättyä elämään etten usko olevani kovin väärässä jos väitän, että nuo kaikki asiat tulee muuttumaan katkeruuden kitkeräksi hötöksi. Ja kohta ei tule olemaan yhtään riittaa, joita et tule aloittamaan lauseella, kuinka minä olen...yksi asia johtaa aina toiseen.
Ja jos se mies nyt suostuisi menemään naimisiin pystyisitkö aidoisti nauttimaan tilanteesta jossa tiedät, että hän teki sen vain koska sinä halusit, vaadit, jne, eikä aidosta tahdosta.
Muuten samaa mieltä, mutta AIDOSTI-sanasta alapeukku.
Niin naimisiin mennään aidosta tahdosta, eikä siksi että toinen haluaa.
Jaxuhaleja<3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.
Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.
Älä viitsi. Eikö viimeistään tuota kaikkea kirjoittaessa herätyskellot alkaneet soimaan? Et voi uskoa kaikkea tuota?! :,D
Oletko useinkin jutellut tämän hirviö-exän kanssa, jotta olet saanut myös toisen näkemyksen asiaan?
Älä laita omia sanojasi muiden suuhun. Missään ei lukenut että exä on hirviö, vaan että täysin epäsopiva miehelleni, joka on herkkä ja ujo, ja maalta, suvusta jossa nuorena otetaan puoliso ja mennään naimisiin ja tehdään lapset. Miehen lapset on jo aikuisia, ja vanhemman lapsen ristiäisissä olimme vasta ihan sulassa sovussa, ja kokkailimme exän kanssa puoliksi tarjottavat sinne. Se että ehkäisy aikoinaan "unohtui", ja että naimisissa olivat muutaman vuoden, vaikka eivät toisilleen sopineetkaan, ei muuta tosiasioita miksikään.
Miksi mies unohti ehkäisyn, jos ei halunnut lapsia tämän naisen kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsi mies jolla ei ole ex-vaimoja ja lapsia. Tuollaisen miehen kanssa elämäsi on aina yhtä kompromissia.
Mitä tähän enään lisäämään tai no... Kuvio tulee menemään hankalammaksi, kun teille tulee niitä lapsia. Parisuhteeseen kun menee kannattaa aina miettiä, että sen hetkinen elämäntilanne on suunnilleen sama, kuin sillä toisella.
Kyllä, jos sen parisuhteen on tarkoitus kestää pitkään. Kesällä ei ole niin väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.
Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.
Älä viitsi. Eikö viimeistään tuota kaikkea kirjoittaessa herätyskellot alkaneet soimaan? Et voi uskoa kaikkea tuota?! :,D
Oletko useinkin jutellut tämän hirviö-exän kanssa, jotta olet saanut myös toisen näkemyksen asiaan?
Älä laita omia sanojasi muiden suuhun. Missään ei lukenut että exä on hirviö, vaan että täysin epäsopiva miehelleni, joka on herkkä ja ujo, ja maalta, suvusta jossa nuorena otetaan puoliso ja mennään naimisiin ja tehdään lapset. Miehen lapset on jo aikuisia, ja vanhemman lapsen ristiäisissä olimme vasta ihan sulassa sovussa, ja kokkailimme exän kanssa puoliksi tarjottavat sinne. Se että ehkäisy aikoinaan "unohtui", ja että naimisissa olivat muutaman vuoden, vaikka eivät toisilleen sopineetkaan, ei muuta tosiasioita miksikään.
Miksi mies unohti ehkäisyn, jos ei halunnut lapsia tämän naisen kanssa
Ei se unohtunut, vaan mies kerjäsi lapsia, kun ei tiennyt, mitä se todellisuudessa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni oli aikoinaan vastaavassa tilanteessa reilu ja sanoi heti alkuun, että naimisiin hän ei mene, eikä tee enää lapsia ja tämän kanssa olen elänyt jo kohta 15-vuotta katkeroimatta. Kävin itseni kanssa tuolloin dialogin siitä, että kumpi on tärkeämpää sisältö vai raamit. Valitsin sisällön. Eli tärkeitä oli mies itse.
Sinä muutit miehen luokse puhumatta miehen kanssa tätä asiaa läpi, koska oletit myös miehen haluavan naimisiin vai lupailiko hän sinulle, että joskus?
Minulla ja miehelläni takana molemmilla yksi pitkä avioliito ja lapsia. Kumpikaan meistä ei voinut kuvitella, että menee enää koskaan naimisiin.
Niin vain mieli molemmilla muuttui lennossa, kun tunsimme, että tässä on se oikea. Ihan tuuliviiri ei mieskään kuitenkaan ole. Lapsi on ehdoton ei, vaikka minä siitä hormonihuuruissa haaveilinkin. Talostaan ei haluisi luopua, mutta jos käytännön syyt pakottavat, on valmis niiden takia muuttamaan. Vain siksi, että talossa on asunut myös hänen exänsä ja minä haluisin meille oman hän ei siitä luopuisi.
Oma kokemus on siis se, että naimisiin meno on se, missä rakkaus kääntää pään nopeasti. Ihan itsestään, ilman, että sen tekisi toiselle mieliksi.
Tierysti jollain muulla voi olla toisin, mutta ovat meidän molempien exätkin jo menneet naimisiin, vaikka eivät varmaan ajatelleetkaan niin tekevänsä. Kaikille löytyi vain "se oikea".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.
Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.
Älä viitsi. Eikö viimeistään tuota kaikkea kirjoittaessa herätyskellot alkaneet soimaan? Et voi uskoa kaikkea tuota?! :,D
Oletko useinkin jutellut tämän hirviö-exän kanssa, jotta olet saanut myös toisen näkemyksen asiaan?
Älä laita omia sanojasi muiden suuhun. Missään ei lukenut että exä on hirviö, vaan että täysin epäsopiva miehelleni, joka on herkkä ja ujo, ja maalta, suvusta jossa nuorena otetaan puoliso ja mennään naimisiin ja tehdään lapset. Miehen lapset on jo aikuisia, ja vanhemman lapsen ristiäisissä olimme vasta ihan sulassa sovussa, ja kokkailimme exän kanssa puoliksi tarjottavat sinne. Se että ehkäisy aikoinaan "unohtui", ja että naimisissa olivat muutaman vuoden, vaikka eivät toisilleen sopineetkaan, ei muuta tosiasioita miksikään.
Miksi mies unohti ehkäisyn, jos ei halunnut lapsia tämän naisen kanssa
Ei se unohtunut, vaan mies kerjäsi lapsia, kun ei tiennyt, mitä se todellisuudessa on.
Niin tyypillistä. Sitten on helppo itkeä kapakassa toiselle naiselle, että vaimo jätti salaa ehkäisyn pois ja minä kiltti maalaispoika jouduin väkisin naimisiin. Ja aina löytyy naisia, jotka uskoo tämän ja haluaa pelastaa sen ujon ressukan, jonka vaimo väkisin teki lapsen ja raahasi väkisin alttarille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.
Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.
Näin. Olen itsekin rouva kakkonen ja ollut jo 35 vuotta. Puolison ensimmäinen liitto solmittu hyvin nuorena ja kesti muutaman vuoden. Koen olevani kyllä se ykkönen. Hyvät välit on hänen entiseen puolisoon ja lapseenkin.
Mitään kirkkohäitä ei vietetty.
Aikajärjestyksessä toinen, sydämenjärjestyksessä ensimmäinen, ja ainoa iäti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.
Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.
Näin. Olen itsekin rouva kakkonen ja ollut jo 35 vuotta. Puolison ensimmäinen liitto solmittu hyvin nuorena ja kesti muutaman vuoden. Koen olevani kyllä se ykkönen. Hyvät välit on hänen entiseen puolisoon ja lapseenkin.
Mitään kirkkohäitä ei vietetty.Aikajärjestyksessä toinen, sydämenjärjestyksessä ensimmäinen, ja ainoa iäti :)
*reps*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.
Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.
Älä viitsi. Eikö viimeistään tuota kaikkea kirjoittaessa herätyskellot alkaneet soimaan? Et voi uskoa kaikkea tuota?! :,D
Oletko useinkin jutellut tämän hirviö-exän kanssa, jotta olet saanut myös toisen näkemyksen asiaan?
Älä laita omia sanojasi muiden suuhun. Missään ei lukenut että exä on hirviö, vaan että täysin epäsopiva miehelleni, joka on herkkä ja ujo, ja maalta, suvusta jossa nuorena otetaan puoliso ja mennään naimisiin ja tehdään lapset. Miehen lapset on jo aikuisia, ja vanhemman lapsen ristiäisissä olimme vasta ihan sulassa sovussa, ja kokkailimme exän kanssa puoliksi tarjottavat sinne. Se että ehkäisy aikoinaan "unohtui", ja että naimisissa olivat muutaman vuoden, vaikka eivät toisilleen sopineetkaan, ei muuta tosiasioita miksikään.
Miksi mies unohti ehkäisyn, jos ei halunnut lapsia tämän naisen kanssa
Mies ei unohtanut ehkäisyä, koska hän oli siinä käsityksessä että nainen ehkäisee raskauden syömällä pillereitä joita ei sitten syönytkään. Kuten jo sanoin, mies oli ujo, herkkä ja maalta kotoisin, ja todella naiivi mitä tuli vastakkaiseen sukupuoleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.
Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.
Älä viitsi. Eikö viimeistään tuota kaikkea kirjoittaessa herätyskellot alkaneet soimaan? Et voi uskoa kaikkea tuota?! :,D
Oletko useinkin jutellut tämän hirviö-exän kanssa, jotta olet saanut myös toisen näkemyksen asiaan?
Älä laita omia sanojasi muiden suuhun. Missään ei lukenut että exä on hirviö, vaan että täysin epäsopiva miehelleni, joka on herkkä ja ujo, ja maalta, suvusta jossa nuorena otetaan puoliso ja mennään naimisiin ja tehdään lapset. Miehen lapset on jo aikuisia, ja vanhemman lapsen ristiäisissä olimme vasta ihan sulassa sovussa, ja kokkailimme exän kanssa puoliksi tarjottavat sinne. Se että ehkäisy aikoinaan "unohtui", ja että naimisissa olivat muutaman vuoden, vaikka eivät toisilleen sopineetkaan, ei muuta tosiasioita miksikään.
Miksi mies unohti ehkäisyn, jos ei halunnut lapsia tämän naisen kanssa
Ei se unohtunut, vaan mies kerjäsi lapsia, kun ei tiennyt, mitä se todellisuudessa on.
Niin tyypillistä. Sitten on helppo itkeä kapakassa toiselle naiselle, että vaimo jätti salaa ehkäisyn pois ja minä kiltti maalaispoika jouduin väkisin naimisiin. Ja aina löytyy naisia, jotka uskoo tämän ja haluaa pelastaa sen ujon ressukan, jonka vaimo väkisin teki lapsen ja raahasi väkisin alttarille.
Semmoisia tahvoja ne miehet monesti on. Onneksi osasta kasvaa sitten ihan eri kaliiberin miehiä kun ikää ja kokemusta tulee. Oma mieheni ei ole koskaan juopotellut, eikä itkenyt entistä elämäänsä, muutoin kun lapsia ikävöidessään. Aina on ottanut vastuun omasta elämästään, mutta se nyt ei vain poista sitä tosiasiaa että ensimmäinen lapsi tehtiin salaa, ja että mies meni naimisiin koska oli niin naiivi, ja ajatteli että näin asioiden tulee mennä. Ymmärrän sen, että täällä kaikki ovat jo syntymästään olleet viisaita ja nokkelia ja elämänkokeneita, mutta löytyy niitäkin jotka vat virheitä elämässään tehneet, ja jotka pystyvät taaksepäin katsoessaan ymmärtämään oman hölmöytensä ja sinisilmäisyytensä. Siinä on miehen, ja ihmisen mitta, ei turhanlänkyttäjissä jotka saavat sisällön elämäänsä trollailemalla vauvapalstalla ;)
Mitä hyötyä miehelle olisi avioliitosta?
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä miehelle olisi avioliitosta?
Ehkäpä pariskunta ei sovi yhteen, jos toinen ajattelee vain sitä mitä itse hyötyy suhteesta, ja toinen toimii rakkaudesta, ja odottaa toiselta samaa? Jos toiselle kaikki on vain kätevää helponhakemista, ja toinen pitää perinteistä, joita avioliittokin saattaa edustaa?
Kun tapasin mieheni kanssa ja olimme rakastuneita ensisilmäyksestä, hän puhui useamman kuukauden siitä ettei usko enää haluavansa naimisiin kun oli sen kerran kokenut, tosin 10 vuotta sitten (ja liitto kestikin vain pari vuotta, lapsia kaksi). En minä siinä vaiheessa asiaa edes ajatellut, itsellä ei mitään häähaaveita ollut ja ex ei suostunut muuttamaan edes yhteen 5 vuoden suhteen aikana. Nykyinen mieheni ehdotti että muuttaisin hänen luokseen (omakotitalo jossa oli kyllä ex-vaimon kanssa asunut) alle puolen vuoden seurustelun jälkeen.
Mutta niin vain hänenkin aatoksensa muuttuivat. Hän alkoi yhteenmuuton jälkeen, kun kaikki sujui mukavasti enkä osoittanut ilmeisesti mitään pirttihirmun merkkejä :D puhumaan, että voisi mennä naimisiin ja lapsiakin vielä hankkia. Itse en halunnut lapsia, mutta en ollut lyönyt viimeistä naulaa arkkuun asian suhteen. 1,5 vuoden yhdessäolon jälkeen päätimme mennä yhteisymmärryksessä naimisiin. Itse olisin halunnut maistraattihäät ja jotkut bileet, mies tahtoi ehdottomasti kirkossa papin edessä naimisiin. Ja näin sain minäkin ne prinsessahäät joista en edes tiennyt haaveilevani. Tästä on 8 vuotta, lapsia ei ole enkä ole halunnut edelleenkään. Miehen lapsia nähdään aika usein mutta ovat jo aikuisuuden kynnyksellä.
Joku aiemmin kommentoi että kyllä mies naimisiin haluaa kun löytyy se "oikea". Valitettavasti se sekä oman että tuttavieni kokemuksella tuntuu olevan näin. Tiedän tosin miehiä jotka menevät naimisiin jokaisen kumppanin kanssa omasta aloitteestaan. Viisi avioliittoa 35 vuotiaana tuntuu jotenkin epäaidolta näin ulkopuolisen silmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä hyötyä miehelle olisi avioliitosta?
Ehkäpä pariskunta ei sovi yhteen, jos toinen ajattelee vain sitä mitä itse hyötyy suhteesta, ja toinen toimii rakkaudesta, ja odottaa toiselta samaa? Jos toiselle kaikki on vain kätevää helponhakemista, ja toinen pitää perinteistä, joita avioliittokin saattaa edustaa?
Rakkaus ei liity kysymykseeni mihinkään. Avioliitto on juridinen sopimus, jolla on hyvin tietyt seuraukset. Onko itselläsi tapana allekirjoittaa sopimuksia, jotks ovat kannaltasi hyödyttömiä tai jopa haitallisia?
Rakastaa voi ilman avioliittosopimustakin. Kysymys kuuluu, mitä mies sellaisen tekemisestä hyötyisi?
Vierailija kirjoitti:
Kun tapasin mieheni kanssa ja olimme rakastuneita ensisilmäyksestä, hän puhui useamman kuukauden siitä ettei usko enää haluavansa naimisiin kun oli sen kerran kokenut, tosin 10 vuotta sitten (ja liitto kestikin vain pari vuotta, lapsia kaksi). En minä siinä vaiheessa asiaa edes ajatellut, itsellä ei mitään häähaaveita ollut ja ex ei suostunut muuttamaan edes yhteen 5 vuoden suhteen aikana. Nykyinen mieheni ehdotti että muuttaisin hänen luokseen (omakotitalo jossa oli kyllä ex-vaimon kanssa asunut) alle puolen vuoden seurustelun jälkeen.
Mutta niin vain hänenkin aatoksensa muuttuivat. Hän alkoi yhteenmuuton jälkeen, kun kaikki sujui mukavasti enkä osoittanut ilmeisesti mitään pirttihirmun merkkejä :D puhumaan, että voisi mennä naimisiin ja lapsiakin vielä hankkia. Itse en halunnut lapsia, mutta en ollut lyönyt viimeistä naulaa arkkuun asian suhteen. 1,5 vuoden yhdessäolon jälkeen päätimme mennä yhteisymmärryksessä naimisiin. Itse olisin halunnut maistraattihäät ja jotkut bileet, mies tahtoi ehdottomasti kirkossa papin edessä naimisiin. Ja näin sain minäkin ne prinsessahäät joista en edes tiennyt haaveilevani. Tästä on 8 vuotta, lapsia ei ole enkä ole halunnut edelleenkään. Miehen lapsia nähdään aika usein mutta ovat jo aikuisuuden kynnyksellä.
Joku aiemmin kommentoi että kyllä mies naimisiin haluaa kun löytyy se "oikea". Valitettavasti se sekä oman että tuttavieni kokemuksella tuntuu olevan näin. Tiedän tosin miehiä jotka menevät naimisiin jokaisen kumppanin kanssa omasta aloitteestaan. Viisi avioliittoa 35 vuotiaana tuntuu jotenkin epäaidolta näin ulkopuolisen silmin.
Vai sen oikean kanssa haluaa aina naimisiin? Miksi haluaisin naimisiin, kun en halua edes asua yhdessä kumppanin kanssa?
Näin. Olen itsekin rouva kakkonen ja ollut jo 35 vuotta. Puolison ensimmäinen liitto solmittu hyvin nuorena ja kesti muutaman vuoden. Koen olevani kyllä se ykkönen. Hyvät välit on hänen entiseen puolisoon ja lapseenkin.
Mitään kirkkohäitä ei vietetty.