Lue keskustelun säännöt.
Mies ei halua naimisiin (sillä ollut jo kerran?)
Brilla.
04.07.2019 |
Olen suhteessa miehen kanssa joka on jo kertaalleen elänyt tämän naimisiin- oma talo- lapsi - rumban. Itse en ole mitään näistä kokenut.
Olen tähän asti ollut asian kanssa täysin ok. Ja paljon on ollut puhetta yhteisistä lapsista, yhteisestä kodista (nyt asutaan miehen omistamassa talossa, jonka aikanaan ostivat exän kanssa). Nyt on tullut kuitenkin ilmi ettei mies ehkä haluakkaan naimisiin, saatika häitä.
Tämä on mulle tosi kova pala, sillä muutoin vähään tyytyvänä ihmisenä olen aina haaveillut kirkkohäistä ja ihanista hääjuhlista rakkaiden ympäröimänä. Musta tuntuu että olen muutenkin tässä suhteessa se joka on joutunut tekemään kompromisseja ja nyt tämäkin iso juttu olisi jäämässä kokematta.
Olenko itsekäs ja mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Pikkutyttömäisen lapselliset prinsessahaaveet eivät ole mikään syy tai peruste mennä naimisiin. Naiivi alle kolmekymppinen mies, jolla ei ole riittävästi elämänkokemusta yleensä suostuu ja antautuu naisen vietäväksi ja vedätettäväksi jotta naisen omat haaveet ja unelmat saadaan toteutettua hääjuhlilla, naisen pesänrakennusvietti tyydytettyä talohankinnalla ja naisen hoivavietti lasten hankinnalla. Elämänkokemusta ja itsetuntoa omaava mies tietää, ettei moisiin tarvitse lähteä, eikä usein kannata. Parisuhde voi toimia täydellisesti ilman avioliittoa ja uusia asuntolainojakin, ja jos ei toimi niin ei ole sitten sen arvoistakaan. Yli puolet liitoista päättyy joka tapauksessa eroon, toisista avioliitoista vielä useampi ja avioliitto on tyypillisesti miehen henkisen hyvinvoinnin kannalta aivan helvetin huono diili pitkällä tähtäimellä.
Tässä onnistuttiin aliarvioimaan sekä miehet että naiset täydellisesti. Me ihmiset ei olla mikään lauma massaa, kuten nämä kyynikot tahtovat asian esittää. Olikohan jonkun katkeran ex-miehen näppäilemänä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkutyttömäisen lapselliset prinsessahaaveet eivät ole mikään syy tai peruste mennä naimisiin. Naiivi alle kolmekymppinen mies, jolla ei ole riittävästi elämänkokemusta yleensä suostuu ja antautuu naisen vietäväksi ja vedätettäväksi jotta naisen omat haaveet ja unelmat saadaan toteutettua hääjuhlilla, naisen pesänrakennusvietti tyydytettyä talohankinnalla ja naisen hoivavietti lasten hankinnalla. Elämänkokemusta ja itsetuntoa omaava mies tietää, ettei moisiin tarvitse lähteä, eikä usein kannata. Parisuhde voi toimia täydellisesti ilman avioliittoa ja uusia asuntolainojakin, ja jos ei toimi niin ei ole sitten sen arvoistakaan. Yli puolet liitoista päättyy joka tapauksessa eroon, toisista avioliitoista vielä useampi ja avioliitto on tyypillisesti miehen henkisen hyvinvoinnin kannalta aivan helvetin huono diili pitkällä tähtäimellä.
Viimeinen lause muuttui miinukseksi. Tutkitusti avioliitto lisää miesten elinikää ja onnellisuutta, naisille käy päinvastoin. Yksilöitä toki ollaan kaikki, mutta toi "tyypillisesti" ei tue tilastoja.
johtuu vain siitä, että rapajuopot ja huumenkäyttäjät ja muut ö luokan nuorena kuolevat miehet eivät pääse naimisiin. Vapaasta tahdosta naimattomat miehet elää pidempään kuin naimisissa olevat.
Vierailija kirjoitti:
Joskus tuntuu siltä, että olisi mahtavaa, jos nainen voisi ihan yksikseen pitää kirkkohäät.
Olisi puku, valtava timanttisormus, muhkeat hääjuhlat, upeita valokuvia ja paljon suitsutusta ja ihailevia katseita. Oikea prinsessapäivä.
Mun naimaton kaverini totesi, ettei hän halua naimisiin, mutta tykkäisi kuitenkin hienoista juhlista. Niinpä hän piti vimpan päälle upeat karonkkajuhlat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.
Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.
Älä viitsi. Eikö viimeistään tuota kaikkea kirjoittaessa herätyskellot alkaneet soimaan? Et voi uskoa kaikkea tuota?! :,D
Oletko useinkin jutellut tämän hirviö-exän kanssa, jotta olet saanut myös toisen näkemyksen asiaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.
Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.
Niin sen piti meilläkin olla, kunnes ajan saatossa mies ei jaksanut enää panostaa ja minun arvostukseni laski samalle tasolle kuin eksän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.
Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.
Niin sen piti meilläkin olla, kunnes ajan saatossa mies ei jaksanut enää panostaa ja minun arvostukseni laski samalle tasolle kuin eksän.
Tuolla oli aiemmin linkitetty eräs ketju...mahtoikohan tilanne olla heilläkin kutakuinkin sama, mutta nyt toisen mielipiteillä pyyhitään takapuolta
Aloittajaa on nyt ainakin varoitettu. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkutyttömäisen lapselliset prinsessahaaveet eivät ole mikään syy tai peruste mennä naimisiin. Naiivi alle kolmekymppinen mies, jolla ei ole riittävästi elämänkokemusta yleensä suostuu ja antautuu naisen vietäväksi ja vedätettäväksi jotta naisen omat haaveet ja unelmat saadaan toteutettua hääjuhlilla, naisen pesänrakennusvietti tyydytettyä talohankinnalla ja naisen hoivavietti lasten hankinnalla. Elämänkokemusta ja itsetuntoa omaava mies tietää, ettei moisiin tarvitse lähteä, eikä usein kannata. Parisuhde voi toimia täydellisesti ilman avioliittoa ja uusia asuntolainojakin, ja jos ei toimi niin ei ole sitten sen arvoistakaan. Yli puolet liitoista päättyy joka tapauksessa eroon, toisista avioliitoista vielä useampi ja avioliitto on tyypillisesti miehen henkisen hyvinvoinnin kannalta aivan helvetin huono diili pitkällä tähtäimellä.
Viimeinen lause muuttui miinukseksi. Tutkitusti avioliitto lisää miesten elinikää ja onnellisuutta, naisille käy päinvastoin. Yksilöitä toki ollaan kaikki, mutta toi "tyypillisesti" ei tue tilastoja.
johtuu vain siitä, että rapajuopot ja huumenkäyttäjät ja muut ö luokan nuorena kuolevat miehet eivät pääse naimisiin. Vapaasta tahdosta naimattomat miehet elää pidempään kuin naimisissa olevat.
Laitapa tutkimustuloksia tähän, kiitos!
Itse uskon, et tuo pidempi elinikä selittyy sillä, et miehet tunnetusti eivät mene lääkäriin oma-alotteisesti tai muutenkaan huolehdi itsestään. Vaimo varmaan painostaa tai pakottaa monen miehen huolehtimaan itsestään.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet nuori ja kokematon, pidä kiinni tavoitteistasi. Tuohon kelkkaan en sinuna jäisi, vaan etsisin lapsettoman miehen, joka ei ole vielä ollut avioliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.
Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.
Kakkonen on aina kakkonen vaikka tilannetta katsoisi miten vaaleanpunaisten sydämenmuotoisten lasien läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottaisin mielummin sukupuolitaudin, kuin miehen jolla on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.
Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.
Älä viitsi. Eikö viimeistään tuota kaikkea kirjoittaessa herätyskellot alkaneet soimaan? Et voi uskoa kaikkea tuota?! :,D
Oletko useinkin jutellut tämän hirviö-exän kanssa, jotta olet saanut myös toisen näkemyksen asiaan?
Älä laita omia sanojasi muiden suuhun. Missään ei lukenut että exä on hirviö, vaan että täysin epäsopiva miehelleni, joka on herkkä ja ujo, ja maalta, suvusta jossa nuorena otetaan puoliso ja mennään naimisiin ja tehdään lapset. Miehen lapset on jo aikuisia, ja vanhemman lapsen ristiäisissä olimme vasta ihan sulassa sovussa, ja kokkailimme exän kanssa puoliksi tarjottavat sinne. Se että ehkäisy aikoinaan "unohtui", ja että naimisissa olivat muutaman vuoden, vaikka eivät toisilleen sopineetkaan, ei muuta tosiasioita miksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.
Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.
Niin sen piti meilläkin olla, kunnes ajan saatossa mies ei jaksanut enää panostaa ja minun arvostukseni laski samalle tasolle kuin eksän.
Ikävää ettäteille kävi noin. Meillä rakkaus ja arvostus on vain lisääntynyt mitä pitempään olemme yhdessä olleet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkutyttömäisen lapselliset prinsessahaaveet eivät ole mikään syy tai peruste mennä naimisiin. Naiivi alle kolmekymppinen mies, jolla ei ole riittävästi elämänkokemusta yleensä suostuu ja antautuu naisen vietäväksi ja vedätettäväksi jotta naisen omat haaveet ja unelmat saadaan toteutettua hääjuhlilla, naisen pesänrakennusvietti tyydytettyä talohankinnalla ja naisen hoivavietti lasten hankinnalla. Elämänkokemusta ja itsetuntoa omaava mies tietää, ettei moisiin tarvitse lähteä, eikä usein kannata. Parisuhde voi toimia täydellisesti ilman avioliittoa ja uusia asuntolainojakin, ja jos ei toimi niin ei ole sitten sen arvoistakaan. Yli puolet liitoista päättyy joka tapauksessa eroon, toisista avioliitoista vielä useampi ja avioliitto on tyypillisesti miehen henkisen hyvinvoinnin kannalta aivan helvetin huono diili pitkällä tähtäimellä.
Viimeinen lause muuttui miinukseksi. Tutkitusti avioliitto lisää miesten elinikää ja onnellisuutta, naisille käy päinvastoin. Yksilöitä toki ollaan kaikki, mutta toi "tyypillisesti" ei tue tilastoja.
johtuu vain siitä, että rapajuopot ja huumenkäyttäjät ja muut ö luokan nuorena kuolevat miehet eivät pääse naimisiin. Vapaasta tahdosta naimattomat miehet elää pidempään kuin naimisissa olevat.
Laitapa tutkimustuloksia tähän, kiitos!
Itse uskon, et tuo pidempi elinikä selittyy sillä, et miehet tunnetusti eivät mene lääkäriin oma-alotteisesti tai muutenkaan huolehdi itsestään. Vaimo varmaan painostaa tai pakottaa monen miehen huolehtimaan itsestään.
Ohis
Kyllä, ja avioliitto vähentää miehen yksinäisyyttä. Yksinäisyys tappaa tupakkaa tehokkaammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun miehelle häät ei enää olisi ainutlaatuinen kokemus. Ne on jo nähty. Varmaan olisi innostavampaa mennä tämän kokemattoman miehen kanssa.
Brilla.. kirjoitti:
Kompromissit liittyy juurikin miehen jo elettyyn elämään. Muutin miehen takia toiselle paikkakunnalle, jotta hän voi olla lähellä lapsiaan. Muutin taloon keskelle korpea, sillä mies ei halunnut muuttaa uuteen. Joka toinen viikko jaan kotini, mieheni ja rakkauteni miehen lasten kanssa ja pidän heitä kuin omiani. Lomat menee pitkälti myös lasten ehdoilla.
Olen ollut ihan sinut sen kanssa että lapset ja talon osto ei ole meidän suhteessa niitä isoja juttuja jotka koetaan ekaa kertaa yhdessä... Sillä onhan mies nämä jo kokenut.
Mutta jotenkin pelkään katkeroituvani tästä hää/naimisiin meno asiasta "jos en edes sitä saa".
Ja ikä oli?
Itselläni on takana sen verran elättyä elämään etten usko olevani kovin väärässä jos väitän, että nuo kaikki asiat tulee muuttumaan katkeruuden kitkeräksi hötöksi. Ja kohta ei tule olemaan yhtään riittaa, joita et tule aloittamaan lauseella, kuinka minä olen...yksi asia johtaa aina toiseen.
Ja jos se mies nyt suostuisi menemään naimisiin pystyisitkö aidoisti nauttimaan tilanteesta jossa tiedät, että hän teki sen vain koska sinä halusit, vaadit, jne, eikä aidosta tahdosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, sinuna en lähtisi tuohon. Olet miehelle ikuinen kakkonen. Exä oli se elämän rakkaus, jonka kanssa tehtiin ja koettiin kaikki nuo "kerran elämässä" -jutut. Ei tuollaiseen lapsettoman kannata lähteä. Korkeintaan kaksi tuollaista kaikkensa jo antanutta voi toimia yhdessä, jos kumpikin hyväksyy sen että se tosirakkaus on jo mennyttä ja annettavana on enää etäistä ja kyynistä semikumppanuutta. Mutta jos toinen etsii elämänsä rakkautta ja toinen tarjoaa exän jämiä, niin ei voi toimia.
Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.
Kakkonen on aina kakkonen vaikka tilannetta katsoisi miten vaaleanpunaisten sydämenmuotoisten lasien läpi.
Jeepjep. Ku muuttaa 32 neliön yksiöstä omakotitaloon, niin se talo on aina kakkonen. Kun on ensimmäisenä saanut suuhunsa rintamaitoa, niin sitä seuraava perunaporkkanasose ja myöhemmin kaviaari on vasta kakkonen ja kolmonen. Kun tekee lapsia, niin se ensimmäinen lapsi on aina ykkönen ja seuraava kakkonen. Logiikka on periaatteessa oikein, mutta ymmärrys siitä mitä järjestys tarkoittaa näissä asioissa puuttuu kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Brilla.. kirjoitti:
Kompromissit liittyy juurikin miehen jo elettyyn elämään. Muutin miehen takia toiselle paikkakunnalle, jotta hän voi olla lähellä lapsiaan. Muutin taloon keskelle korpea, sillä mies ei halunnut muuttaa uuteen. Joka toinen viikko jaan kotini, mieheni ja rakkauteni miehen lasten kanssa ja pidän heitä kuin omiani. Lomat menee pitkälti myös lasten ehdoilla.
Olen ollut ihan sinut sen kanssa että lapset ja talon osto ei ole meidän suhteessa niitä isoja juttuja jotka koetaan ekaa kertaa yhdessä... Sillä onhan mies nämä jo kokenut.
Mutta jotenkin pelkään katkeroituvani tästä hää/naimisiin meno asiasta "jos en edes sitä saa".
Ja ikä oli?
Itselläni on takana sen verran elättyä elämään etten usko olevani kovin väärässä jos väitän, että nuo kaikki asiat tulee muuttumaan katkeruuden kitkeräksi hötöksi. Ja kohta ei tule olemaan yhtään riittaa, joita et tule aloittamaan lauseella, kuinka minä olen...yksi asia johtaa aina toiseen.
Ja jos se mies nyt suostuisi menemään naimisiin pystyisitkö aidoisti nauttimaan tilanteesta jossa tiedät, että hän teki sen vain koska sinä halusit, vaadit, jne, eikä aidosta tahdosta.
Muuten samaa mieltä, mutta AIDOSTI-sanasta alapeukku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pikkutyttömäisen lapselliset prinsessahaaveet eivät ole mikään syy tai peruste mennä naimisiin. Naiivi alle kolmekymppinen mies, jolla ei ole riittävästi elämänkokemusta yleensä suostuu ja antautuu naisen vietäväksi ja vedätettäväksi jotta naisen omat haaveet ja unelmat saadaan toteutettua hääjuhlilla, naisen pesänrakennusvietti tyydytettyä talohankinnalla ja naisen hoivavietti lasten hankinnalla. Elämänkokemusta ja itsetuntoa omaava mies tietää, ettei moisiin tarvitse lähteä, eikä usein kannata. Parisuhde voi toimia täydellisesti ilman avioliittoa ja uusia asuntolainojakin, ja jos ei toimi niin ei ole sitten sen arvoistakaan. Yli puolet liitoista päättyy joka tapauksessa eroon, toisista avioliitoista vielä useampi ja avioliitto on tyypillisesti miehen henkisen hyvinvoinnin kannalta aivan helvetin huono diili pitkällä tähtäimellä.
Viimeinen lause muuttui miinukseksi. Tutkitusti avioliitto lisää miesten elinikää ja onnellisuutta, naisille käy päinvastoin. Yksilöitä toki ollaan kaikki, mutta toi "tyypillisesti" ei tue tilastoja.
johtuu vain siitä, että rapajuopot ja huumenkäyttäjät ja muut ö luokan nuorena kuolevat miehet eivät pääse naimisiin. Vapaasta tahdosta naimattomat miehet elää pidempään kuin naimisissa olevat.
Laitapa tutkimustuloksia tähän, kiitos!
Itse uskon, et tuo pidempi elinikä selittyy sillä, et miehet tunnetusti eivät mene lääkäriin oma-alotteisesti tai muutenkaan huolehdi itsestään. Vaimo varmaan painostaa tai pakottaa monen miehen huolehtimaan itsestään.
Ohis
Kyllä, ja avioliitto vähentää miehen yksinäisyyttä. Yksinäisyys tappaa tupakkaa tehokkaammin.
miten avioliitto vähentää yksinäisyyttä verrattuna avoliittoon?
Ap. Ehkä mies haluaa turvata omaisuutensa ja kotinsa. Sinähän et kuitenkaan suostuisi avioehtoon. Ethän?
Kyllä meillä oli niin ,että miehen ensimmäinen avioliitto oli nuoruudentyhmyyksissä solmittu täysin epäsopivan ja ujoa herkkää miestä alistavan naisen kanssa koska ehkäisy oli naiselta "unohtunut", ja vauva tuloillaan, ja vanhanliiton mieheni halusi kantaa vastuunsa. Tosirakkaus kolahti meihin molempiin sitten heti ensi silmäyksellä kun toisemme näimme ensimmäisen kerran. :) Tuossa vaiheessa olivat olleet eronneista jo kolmisen vuotta. Avioliittomme on minun ensimmäinen ja mieheni toinen.