Miksi 30+ naiset haluavat vatsakkaan miehen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan ei vatsakas mies sytytä. Joillekin ystävilleni kyllä tuntuu pinkeä sisäelirasvamaha iskevän.

Hintelä, lihava tai pallomahainen mies ei sytytä. Miehen kuuluu minun makuuni olla lihaksikas ja litteävatsainen. Arvostan terveellisiä elämäntapoja ja itsestään huolehtimista sisäisesti ja ulkoisesti. Miesystäväni ulkoisesti täysi kymppi makuuni 188cm ja 102kg, "ylipaino" on lihasta eikä rasvaa tai kaljamahaa.

T: Nainen 34v.

Ei tuossa kyllä paljoa lihasta voi, muuten kuin jos sinuun verrataan. Kait nuo kuitenkin on makuasioita

mies51v

Mistä minun lihasmassan päättelit? Mutta juu, ei hän mikään "punttisika" mallinen ole, tykkään kyllä sellaisistakin tiettyyn rajaan asti. Minun miesystäväni on ennemmin jäntevän lihaksikas tai atleettinen. Hänen vartalonsa on hyvin lähelle linkissä olevan kaltainen:

https://www.stickpng.com/img/people/men/athletic-man

Ei tuo mikään lihaksikas ole. Lähinnä poikamainen. Kaikki tyylillään

mies51v

Mikä on sinusta miehekäs? Entäs lihaksikas, ei poikamainen?

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan ei vatsakas mies sytytä. Joillekin ystävilleni kyllä tuntuu pinkeä sisäelirasvamaha iskevän.

Hintelä, lihava tai pallomahainen mies ei sytytä. Miehen kuuluu minun makuuni olla lihaksikas ja litteävatsainen. Arvostan terveellisiä elämäntapoja ja itsestään huolehtimista sisäisesti ja ulkoisesti. Miesystäväni ulkoisesti täysi kymppi makuuni 188cm ja 102kg, "ylipaino" on lihasta eikä rasvaa tai kaljamahaa.

T: Nainen 34v.

Ei tuossa kyllä paljoa lihasta voi, muuten kuin jos sinuun verrataan. Kait nuo kuitenkin on makuasioita

mies51v

Mistä minun lihasmassan päättelit? Mutta juu, ei hän mikään "punttisika" mallinen ole, tykkään kyllä sellaisistakin tiettyyn rajaan asti. Minun miesystäväni on ennemmin jäntevän lihaksikas tai atleettinen. Hänen vartalonsa on hyvin lähelle linkissä olevan kaltainen:

https://www.stickpng.com/img/people/men/athletic-man

Tuolta näyttää joko urheilija jolla on geneettinen taipumus lihaskasvuun, tai puhtaasti bodaava mies jolle sali on elämäntapa.

Naisilla ei oikein ole käsitystä siitä miten vaikeaa lihasten hankkiminen on. Tämä luultavasti johtuu ammattibodareista. Kuvitellaan että jos kuka tahansa mies bodaa, lopputulos on Bull Mentula -> vähäiselläkin punttaamisella saa tuollaisen vartalon.

Todellisuudessa jokaisella jättibodarilla on huippugeenit jotka mahdollistavat sekä lihaskasvun sekä ison lihasmassan kantamisen. Siihen päällee tulee steroidit ja bodaaminen elämäntapana.

Ajatus on yhtä realistinen kuin 15v ylilautalaisella joka kuvittelee että jos 40v omenavartaloinen mamma käy pari kertaa viikossa salilla, lopputuloksena on tiimalasifitnesskroppa.

Ottaen huomioon, kuinka paljon vaikeampaa naisille lihasten hankkiminen on miehiin verrattuna, naiset ymmärtävät tämän vaikeuden oikein hyvin. Harva 5 kertaa viikossa salilla käyvä nainen on lihaksikas.

Miehet jostain syystä usein kuvittelevat, että naiset voisivat saavuttaa ihannevartalon vain laihduttamalla. Todellisuudessa se vaatii naiseltakin rajua punttikuuria.

Suurin osa miehistä ei vaadi ihannevartaloa.

Ja sitä paitsi 70% naisista ei vaivaudu edes laihduttamaan.

90 %naisista laihduttaa koko ajan mutta ei saavuta teille riittävää nälkiintymisen tasoa. Lupaan että jos me kaikki ei koko ajan laihdutettais ja vahdittais syömisiä joka nainen painaisi 150 kg.

Mitä ihmettä te sitten teette kun painoa vain kertyy? Tilastollisesti jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi, vaikka kaikki laihduttavat 24/7.

Jostain taikaseinästäkö se paino tulee?

 

No onpa tosiaan ihme että jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi koska jokaisella sukupolvella on entistä enemmän sosiaalista elämää ja herkullisemmat ja ravintorikkaammat ruoat. Jos ajattelee vaikka mitä mun mummo kokkasi, se oli niin hemmetin pahaa ja yksipuolista ettei sillä voinut mitenkään lihoa. Kuivia olivatkin koko ikänsä mummo ja pappa.

Pahaa ja yksipuolista = normaalia ruokaa.

Ihmiset ovat syöneet tuhansia vuosia ruokaa johon verrattuna se mitä mummosi söi, oli herkkua.

Jos ruuan pitää olla herkkua eli epäterveellistä ja koukuttavaa mättöä, niinpä, lihot.

Jos sosiaalisen elämän pitää olla herkuttelua ja hemmottelua, niinpä, lihot.

Ette te siis mitään laihduta. Tuo on kuin minä sanoisin olevani absolutisti, koska juon vain viisi pulloa viinaa viikossa mutta pidän osan viikossa raittiita päiviä.

 

Et ole maistanut mummoni sapuskoja, ne eivät voi enää pahemmiksi muuttua. Aamupalaksi ruisvelliä, ainekset ruisjauho, maito, vesi ja suola. Maku paha, koostumus liimamainen. Lounaaksi maitoperunoita ja leipää ja päivälliseksi paistettua leipää. Haastan lihomaan näillä sapuskoilla.

En keksi ainuttakaan syytä miksi tavallisella, terveellisellä ja hyvänmakuisella kotiruualla pitäisi automaattisesti lihoa - kun lisäksi noudatetaan liikuntasuosituksia.

Keksitkö sinä?

Normaali kotiruoka ei sisällä herkkukastikkeita, jälkiruokia, karkkeja, sipsejä, kakkuja, ym kamaa joka ei kuulu ihmisen normaaliin ruokavalioon edes vähäisessä määrin.

 

Ei tosiaan sisälläkään. Sipsejä meille ostetaan pari kertaa vuodessa ja pullaa, kakkua jne syödään vain juhlissa ja jos kaveri tulee kahville. Meillä ei ole ikinä kaapeissa ylimääräisiä makeisia tai leivonnaisia. Karkkeja lapset ostaa kerran viikossa ja mies viikonloppuna, syön mitä ne mulle suostuu antamaan. Syön tavallista kotiruokaa ja ylipainoa on ihan kunnolla.

Tänään olen syönyt aamulla 10 cm pituisen siemenpatongin pätkän jossa täytteenä juustoa ja kanamunaa, kahvi ja banaani-mustikkasmoothie, kahvi. Lounaksi eilistä pestopastaa jossa lihapullia, kikherneitä, fetaa, salaattia, tomaattia ja parsakaalia. Kulhollinen kirsikoita jälkkäriksi. Päivälliseksi pikana pinaatti-roiskelläppäpizza ja pari näkkäriä, pari palaa kevytmeetwurstia. Kahvi ja jälkkärinä neljä kuivattua aprikoosia. Siinä oli tämän päivä ruoat. Leikkasin hikipäässä ruohoa puoli tuntia. Tarkoitus vielä vähän jumpata telkkarin ääressä. Söin tänäänkin liikaa.

Epäilemättä.

Ja nyt ajattelit polttaa kalorit kevyellä kotitaloustyöllä ja laiskalla jumpalla telkkarin edessä?

Tuossahan se on ylipainon selitykset tiivistettynä. Epäterve suhtautuminen ruokaan nautintona jota tekee mieli vaikkei olisi kunnolla nälkä, ja liian vähäinen liikunta.

- pienennä annoskokoja, lopeta syöminen ennen kuin olet kylläinen (ruoka "laskeutuu" vielä)

- ruokavaliosta pois hiilarimättö kuten se pasta

- kuormittavampaa liikuntaa, mukaan lihaskuntotreeniä raskailla painoilla

 

Tein tuota viisi vuotta ja pääsin parhaimmillaan bmi 24,2. Kävin crossfit-salilla, hölkkäsin. Elämä pyöri pakonomaisesti syömisen ja liikunnan ympärillä. Paloin jotenkin loppuun ja tuli liikuntavamma. Sen jälkeen lösähdin täysin ja lihoin lähemmäs 10 kg. Nyt pidän taas kontrollia ja lihominen on hidastunut hitaaksi. En enää jaksa. Sori siitä.

Itsepetosta.

Ei tarvitse pahoitella minulle.

Ei silti mene läpi tuo väite että normaalipainoisena pysyminen olisi massiivinen ponnistus joka edellyttää keskitysleirimäistä kuria.

Ohis, mutta se mikä on "keskitysleitimäinen" kuri on hyvin subjektiivinen käsite. Riippuu hyvin paljon ihmisestä ja hänen omista mieltymyksistään. Se, mitä sinä viestistäsi päätellen pidät normaalina, eli tavoitteellinen ja suht raskas liikunta, "normaali" kotiruoka joka ei sisällä milloinkaan kastikkeita, jälkiruokia, karkkia, sipsejä ym. kuulostaa esimerkiksi minusta aika keskitysleirimäiseltä touhulta. Minusta tuo kuulostaa siltä, että sinun elämässäsi pääpaino on kroppasi ulkonäön, ruokavalion ja liikunnan miettimisellä. Tai ainakin itselleni tuollainen elämäntapa edellyttäisi jatkuvaa itseni kontrollointia ja syömisten ja liikunnan tarkkailua.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan ei vatsakas mies sytytä. Joillekin ystävilleni kyllä tuntuu pinkeä sisäelirasvamaha iskevän.

Hintelä, lihava tai pallomahainen mies ei sytytä. Miehen kuuluu minun makuuni olla lihaksikas ja litteävatsainen. Arvostan terveellisiä elämäntapoja ja itsestään huolehtimista sisäisesti ja ulkoisesti. Miesystäväni ulkoisesti täysi kymppi makuuni 188cm ja 102kg, "ylipaino" on lihasta eikä rasvaa tai kaljamahaa.

T: Nainen 34v.

Ei tuossa kyllä paljoa lihasta voi, muuten kuin jos sinuun verrataan. Kait nuo kuitenkin on makuasioita

mies51v

Mistä minun lihasmassan päättelit? Mutta juu, ei hän mikään "punttisika" mallinen ole, tykkään kyllä sellaisistakin tiettyyn rajaan asti. Minun miesystäväni on ennemmin jäntevän lihaksikas tai atleettinen. Hänen vartalonsa on hyvin lähelle linkissä olevan kaltainen:

https://www.stickpng.com/img/people/men/athletic-man

Tuolta näyttää joko urheilija jolla on geneettinen taipumus lihaskasvuun, tai puhtaasti bodaava mies jolle sali on elämäntapa.

Naisilla ei oikein ole käsitystä siitä miten vaikeaa lihasten hankkiminen on. Tämä luultavasti johtuu ammattibodareista. Kuvitellaan että jos kuka tahansa mies bodaa, lopputulos on Bull Mentula -> vähäiselläkin punttaamisella saa tuollaisen vartalon.

Todellisuudessa jokaisella jättibodarilla on huippugeenit jotka mahdollistavat sekä lihaskasvun sekä ison lihasmassan kantamisen. Siihen päällee tulee steroidit ja bodaaminen elämäntapana.

Ajatus on yhtä realistinen kuin 15v ylilautalaisella joka kuvittelee että jos 40v omenavartaloinen mamma käy pari kertaa viikossa salilla, lopputuloksena on tiimalasifitnesskroppa.

Ottaen huomioon, kuinka paljon vaikeampaa naisille lihasten hankkiminen on miehiin verrattuna, naiset ymmärtävät tämän vaikeuden oikein hyvin. Harva 5 kertaa viikossa salilla käyvä nainen on lihaksikas.

Miehet jostain syystä usein kuvittelevat, että naiset voisivat saavuttaa ihannevartalon vain laihduttamalla. Todellisuudessa se vaatii naiseltakin rajua punttikuuria.

Suurin osa miehistä ei vaadi ihannevartaloa.

Ja sitä paitsi 70% naisista ei vaivaudu edes laihduttamaan.

90 %naisista laihduttaa koko ajan mutta ei saavuta teille riittävää nälkiintymisen tasoa. Lupaan että jos me kaikki ei koko ajan laihdutettais ja vahdittais syömisiä joka nainen painaisi 150 kg.

Mitä ihmettä te sitten teette kun painoa vain kertyy? Tilastollisesti jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi, vaikka kaikki laihduttavat 24/7.

Jostain taikaseinästäkö se paino tulee?

 

No onpa tosiaan ihme että jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi koska jokaisella sukupolvella on entistä enemmän sosiaalista elämää ja herkullisemmat ja ravintorikkaammat ruoat. Jos ajattelee vaikka mitä mun mummo kokkasi, se oli niin hemmetin pahaa ja yksipuolista ettei sillä voinut mitenkään lihoa. Kuivia olivatkin koko ikänsä mummo ja pappa.

Pahaa ja yksipuolista = normaalia ruokaa.

Ihmiset ovat syöneet tuhansia vuosia ruokaa johon verrattuna se mitä mummosi söi, oli herkkua.

Jos ruuan pitää olla herkkua eli epäterveellistä ja koukuttavaa mättöä, niinpä, lihot.

Jos sosiaalisen elämän pitää olla herkuttelua ja hemmottelua, niinpä, lihot.

Ette te siis mitään laihduta. Tuo on kuin minä sanoisin olevani absolutisti, koska juon vain viisi pulloa viinaa viikossa mutta pidän osan viikossa raittiita päiviä.

 

Et ole maistanut mummoni sapuskoja, ne eivät voi enää pahemmiksi muuttua. Aamupalaksi ruisvelliä, ainekset ruisjauho, maito, vesi ja suola. Maku paha, koostumus liimamainen. Lounaaksi maitoperunoita ja leipää ja päivälliseksi paistettua leipää. Haastan lihomaan näillä sapuskoilla.

En keksi ainuttakaan syytä miksi tavallisella, terveellisellä ja hyvänmakuisella kotiruualla pitäisi automaattisesti lihoa - kun lisäksi noudatetaan liikuntasuosituksia.

Keksitkö sinä?

Normaali kotiruoka ei sisällä herkkukastikkeita, jälkiruokia, karkkeja, sipsejä, kakkuja, ym kamaa joka ei kuulu ihmisen normaaliin ruokavalioon edes vähäisessä määrin.

 

Ei tosiaan sisälläkään. Sipsejä meille ostetaan pari kertaa vuodessa ja pullaa, kakkua jne syödään vain juhlissa ja jos kaveri tulee kahville. Meillä ei ole ikinä kaapeissa ylimääräisiä makeisia tai leivonnaisia. Karkkeja lapset ostaa kerran viikossa ja mies viikonloppuna, syön mitä ne mulle suostuu antamaan. Syön tavallista kotiruokaa ja ylipainoa on ihan kunnolla.

Tänään olen syönyt aamulla 10 cm pituisen siemenpatongin pätkän jossa täytteenä juustoa ja kanamunaa, kahvi ja banaani-mustikkasmoothie, kahvi. Lounaksi eilistä pestopastaa jossa lihapullia, kikherneitä, fetaa, salaattia, tomaattia ja parsakaalia. Kulhollinen kirsikoita jälkkäriksi. Päivälliseksi pikana pinaatti-roiskelläppäpizza ja pari näkkäriä, pari palaa kevytmeetwurstia. Kahvi ja jälkkärinä neljä kuivattua aprikoosia. Siinä oli tämän päivä ruoat. Leikkasin hikipäässä ruohoa puoli tuntia. Tarkoitus vielä vähän jumpata telkkarin ääressä. Söin tänäänkin liikaa.

Epäilemättä.

Ja nyt ajattelit polttaa kalorit kevyellä kotitaloustyöllä ja laiskalla jumpalla telkkarin edessä?

Tuossahan se on ylipainon selitykset tiivistettynä. Epäterve suhtautuminen ruokaan nautintona jota tekee mieli vaikkei olisi kunnolla nälkä, ja liian vähäinen liikunta.

- pienennä annoskokoja, lopeta syöminen ennen kuin olet kylläinen (ruoka "laskeutuu" vielä)

- ruokavaliosta pois hiilarimättö kuten se pasta

- kuormittavampaa liikuntaa, mukaan lihaskuntotreeniä raskailla painoilla

 

Tein tuota viisi vuotta ja pääsin parhaimmillaan bmi 24,2. Kävin crossfit-salilla, hölkkäsin. Elämä pyöri pakonomaisesti syömisen ja liikunnan ympärillä. Paloin jotenkin loppuun ja tuli liikuntavamma. Sen jälkeen lösähdin täysin ja lihoin lähemmäs 10 kg. Nyt pidän taas kontrollia ja lihominen on hidastunut hitaaksi. En enää jaksa. Sori siitä.

Itsepetosta.

Ei tarvitse pahoitella minulle.

Ei silti mene läpi tuo väite että normaalipainoisena pysyminen olisi massiivinen ponnistus joka edellyttää keskitysleirimäistä kuria.

Näinhän sinä sanot mutta juuri sitä se edellyttää ainakin minulla. Olen perheellinen ihminen joka asuu omakotikotitalossa ja mulla on sosiaalinen elämä. Se että kaiken sen jälkeen mitä on tehtävä leikkaan puoli tuntia ruohoa niin vauhdilla kuin kykenen ja jumppaan puoli tuntia telkkarin ääressä, ei ole fanaattiselle poikamiehelle yhtään mitään, mutta ihan ok suoritus perheenäidille. Viikonloppuna mennään kavereiden kanssa mökille. Arvaa laihdutetaanko siellä. En mä jaksa enää tässä iässä käyttää ihan koko elämääni painon ja ruoan miettimiseen. Tähän ketjuun kirjoittelu toi mieleen ne ajat kun elämä pyöri laihaksi pyrkimisen ympärillä ja sen miten silloin olin jotenkin koko ajan ahdistunut siitä. Ruoat laitoin kiloklubiin ja jo iltapäivällä tuli se paniikkiolo että miten jaksan loppupäivän ja ravasin Kiloklubissa laskemassa että jos vaihdan tuon ruoan toiseen niin täytyykö maha paremmin ja kestänkö nukkumaan menoon asti. Tätä jatkui vuosia. Sain puolessa vuodessa 5 kg laihdutettua ja joku elämän hankala kohta toi 4 kg takaisin. Kun lopulta sain vamman ja jotenkin romahdin syömisten suhteen kokonaan, edelleenkin mietin koko ajan ruokaa, paitsi että tällä kertaa söin. Hirvittävän huonolla omatunnolla. Tätä jatkui kymmenen ylimääräisen kilon kerran kunnes päätin että nyt tälle on saatava stoppi. Aloitin pätkäpaaston jolloin sain syödä kaikkea mitä halusin paitsi että syöminen oli lopetettava viideltä iltapäivällä. Tämä viimein lopetti ahmimiskierteen ja ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen lopetin jatkuvan ruoan ajattelun. Söin kolme kertaa päivässä mahani kylläiseksi ja sen ulkopuolella en ajatellut ruokaa lainkaan. Se oli niin outoa että tuntui melkein ihmeeltä. Tätä nyt noudatan ja paino pysyy suurin piirtein tasapainossa, hitaasti tulee lisää. Noh, ei tää ketään kiinnosta. Tulipa vaan flashback siihen kaikkeen ja aika surullinen olo.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan ei vatsakas mies sytytä. Joillekin ystävilleni kyllä tuntuu pinkeä sisäelirasvamaha iskevän.

Hintelä, lihava tai pallomahainen mies ei sytytä. Miehen kuuluu minun makuuni olla lihaksikas ja litteävatsainen. Arvostan terveellisiä elämäntapoja ja itsestään huolehtimista sisäisesti ja ulkoisesti. Miesystäväni ulkoisesti täysi kymppi makuuni 188cm ja 102kg, "ylipaino" on lihasta eikä rasvaa tai kaljamahaa.

T: Nainen 34v.

Ei tuossa kyllä paljoa lihasta voi, muuten kuin jos sinuun verrataan. Kait nuo kuitenkin on makuasioita

mies51v

Mistä minun lihasmassan päättelit? Mutta juu, ei hän mikään "punttisika" mallinen ole, tykkään kyllä sellaisistakin tiettyyn rajaan asti. Minun miesystäväni on ennemmin jäntevän lihaksikas tai atleettinen. Hänen vartalonsa on hyvin lähelle linkissä olevan kaltainen:

https://www.stickpng.com/img/people/men/athletic-man

Tuolta näyttää joko urheilija jolla on geneettinen taipumus lihaskasvuun, tai puhtaasti bodaava mies jolle sali on elämäntapa.

Naisilla ei oikein ole käsitystä siitä miten vaikeaa lihasten hankkiminen on. Tämä luultavasti johtuu ammattibodareista. Kuvitellaan että jos kuka tahansa mies bodaa, lopputulos on Bull Mentula -> vähäiselläkin punttaamisella saa tuollaisen vartalon.

Todellisuudessa jokaisella jättibodarilla on huippugeenit jotka mahdollistavat sekä lihaskasvun sekä ison lihasmassan kantamisen. Siihen päällee tulee steroidit ja bodaaminen elämäntapana.

Ajatus on yhtä realistinen kuin 15v ylilautalaisella joka kuvittelee että jos 40v omenavartaloinen mamma käy pari kertaa viikossa salilla, lopputuloksena on tiimalasifitnesskroppa.

Ottaen huomioon, kuinka paljon vaikeampaa naisille lihasten hankkiminen on miehiin verrattuna, naiset ymmärtävät tämän vaikeuden oikein hyvin. Harva 5 kertaa viikossa salilla käyvä nainen on lihaksikas.

Miehet jostain syystä usein kuvittelevat, että naiset voisivat saavuttaa ihannevartalon vain laihduttamalla. Todellisuudessa se vaatii naiseltakin rajua punttikuuria.

Suurin osa miehistä ei vaadi ihannevartaloa.

Ja sitä paitsi 70% naisista ei vaivaudu edes laihduttamaan.

90 %naisista laihduttaa koko ajan mutta ei saavuta teille riittävää nälkiintymisen tasoa. Lupaan että jos me kaikki ei koko ajan laihdutettais ja vahdittais syömisiä joka nainen painaisi 150 kg.

Mitä ihmettä te sitten teette kun painoa vain kertyy? Tilastollisesti jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi, vaikka kaikki laihduttavat 24/7.

Jostain taikaseinästäkö se paino tulee?

 

No onpa tosiaan ihme että jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi koska jokaisella sukupolvella on entistä enemmän sosiaalista elämää ja herkullisemmat ja ravintorikkaammat ruoat. Jos ajattelee vaikka mitä mun mummo kokkasi, se oli niin hemmetin pahaa ja yksipuolista ettei sillä voinut mitenkään lihoa. Kuivia olivatkin koko ikänsä mummo ja pappa.

Pahaa ja yksipuolista = normaalia ruokaa.

Ihmiset ovat syöneet tuhansia vuosia ruokaa johon verrattuna se mitä mummosi söi, oli herkkua.

Jos ruuan pitää olla herkkua eli epäterveellistä ja koukuttavaa mättöä, niinpä, lihot.

Jos sosiaalisen elämän pitää olla herkuttelua ja hemmottelua, niinpä, lihot.

Ette te siis mitään laihduta. Tuo on kuin minä sanoisin olevani absolutisti, koska juon vain viisi pulloa viinaa viikossa mutta pidän osan viikossa raittiita päiviä.

 

Et ole maistanut mummoni sapuskoja, ne eivät voi enää pahemmiksi muuttua. Aamupalaksi ruisvelliä, ainekset ruisjauho, maito, vesi ja suola. Maku paha, koostumus liimamainen. Lounaaksi maitoperunoita ja leipää ja päivälliseksi paistettua leipää. Haastan lihomaan näillä sapuskoilla.

En keksi ainuttakaan syytä miksi tavallisella, terveellisellä ja hyvänmakuisella kotiruualla pitäisi automaattisesti lihoa - kun lisäksi noudatetaan liikuntasuosituksia.

Keksitkö sinä?

Normaali kotiruoka ei sisällä herkkukastikkeita, jälkiruokia, karkkeja, sipsejä, kakkuja, ym kamaa joka ei kuulu ihmisen normaaliin ruokavalioon edes vähäisessä määrin.

 

Ei tosiaan sisälläkään. Sipsejä meille ostetaan pari kertaa vuodessa ja pullaa, kakkua jne syödään vain juhlissa ja jos kaveri tulee kahville. Meillä ei ole ikinä kaapeissa ylimääräisiä makeisia tai leivonnaisia. Karkkeja lapset ostaa kerran viikossa ja mies viikonloppuna, syön mitä ne mulle suostuu antamaan. Syön tavallista kotiruokaa ja ylipainoa on ihan kunnolla.

Tänään olen syönyt aamulla 10 cm pituisen siemenpatongin pätkän jossa täytteenä juustoa ja kanamunaa, kahvi ja banaani-mustikkasmoothie, kahvi. Lounaksi eilistä pestopastaa jossa lihapullia, kikherneitä, fetaa, salaattia, tomaattia ja parsakaalia. Kulhollinen kirsikoita jälkkäriksi. Päivälliseksi pikana pinaatti-roiskelläppäpizza ja pari näkkäriä, pari palaa kevytmeetwurstia. Kahvi ja jälkkärinä neljä kuivattua aprikoosia. Siinä oli tämän päivä ruoat. Leikkasin hikipäässä ruohoa puoli tuntia. Tarkoitus vielä vähän jumpata telkkarin ääressä. Söin tänäänkin liikaa.

Epäilemättä.

Ja nyt ajattelit polttaa kalorit kevyellä kotitaloustyöllä ja laiskalla jumpalla telkkarin edessä?

Tuossahan se on ylipainon selitykset tiivistettynä. Epäterve suhtautuminen ruokaan nautintona jota tekee mieli vaikkei olisi kunnolla nälkä, ja liian vähäinen liikunta.

- pienennä annoskokoja, lopeta syöminen ennen kuin olet kylläinen (ruoka "laskeutuu" vielä)

- ruokavaliosta pois hiilarimättö kuten se pasta

- kuormittavampaa liikuntaa, mukaan lihaskuntotreeniä raskailla painoilla

 

Tein tuota viisi vuotta ja pääsin parhaimmillaan bmi 24,2. Kävin crossfit-salilla, hölkkäsin. Elämä pyöri pakonomaisesti syömisen ja liikunnan ympärillä. Paloin jotenkin loppuun ja tuli liikuntavamma. Sen jälkeen lösähdin täysin ja lihoin lähemmäs 10 kg. Nyt pidän taas kontrollia ja lihominen on hidastunut hitaaksi. En enää jaksa. Sori siitä.

Itsepetosta.

Ei tarvitse pahoitella minulle.

Ei silti mene läpi tuo väite että normaalipainoisena pysyminen olisi massiivinen ponnistus joka edellyttää keskitysleirimäistä kuria.

Näinhän sinä sanot mutta juuri sitä se edellyttää ainakin minulla. Olen perheellinen ihminen joka asuu omakotikotitalossa ja mulla on sosiaalinen elämä. Se että kaiken sen jälkeen mitä on tehtävä leikkaan puoli tuntia ruohoa niin vauhdilla kuin kykenen ja jumppaan puoli tuntia telkkarin ääressä, ei ole fanaattiselle poikamiehelle yhtään mitään, mutta ihan ok suoritus perheenäidille. Viikonloppuna mennään kavereiden kanssa mökille. Arvaa laihdutetaanko siellä. En mä jaksa enää tässä iässä käyttää ihan koko elämääni painon ja ruoan miettimiseen. Tähän ketjuun kirjoittelu toi mieleen ne ajat kun elämä pyöri laihaksi pyrkimisen ympärillä ja sen miten silloin olin jotenkin koko ajan ahdistunut siitä. Ruoat laitoin kiloklubiin ja jo iltapäivällä tuli se paniikkiolo että miten jaksan loppupäivän ja ravasin Kiloklubissa laskemassa että jos vaihdan tuon ruoan toiseen niin täytyykö maha paremmin ja kestänkö nukkumaan menoon asti. Tätä jatkui vuosia. Sain puolessa vuodessa 5 kg laihdutettua ja joku elämän hankala kohta toi 4 kg takaisin. Kun lopulta sain vamman ja jotenkin romahdin syömisten suhteen kokonaan, edelleenkin mietin koko ajan ruokaa, paitsi että tällä kertaa söin. Hirvittävän huonolla omatunnolla. Tätä jatkui kymmenen ylimääräisen kilon kerran kunnes päätin että nyt tälle on saatava stoppi. Aloitin pätkäpaaston jolloin sain syödä kaikkea mitä halusin paitsi että syöminen oli lopetettava viideltä iltapäivällä. Tämä viimein lopetti ahmimiskierteen ja ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen lopetin jatkuvan ruoan ajattelun. Söin kolme kertaa päivässä mahani kylläiseksi ja sen ulkopuolella en ajatellut ruokaa lainkaan. Se oli niin outoa että tuntui melkein ihmeeltä. Tätä nyt noudatan ja paino pysyy suurin piirtein tasapainossa, hitaasti tulee lisää. Noh, ei tää ketään kiinnosta. Tulipa vaan flashback siihen kaikkeen ja aika surullinen olo.

Ja paradoksaalisesti juuri tuo fanaattinen yrittäminen, stressaaminen, pakonomainen suorittaminen on estänyt kunnollisen edistymisen tavoitteessasi. Rentous ja hyvä mieli on kaiken a ja o. Tuosta on ne olleet kaukana.

Sivusta.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan ei vatsakas mies sytytä. Joillekin ystävilleni kyllä tuntuu pinkeä sisäelirasvamaha iskevän.

Hintelä, lihava tai pallomahainen mies ei sytytä. Miehen kuuluu minun makuuni olla lihaksikas ja litteävatsainen. Arvostan terveellisiä elämäntapoja ja itsestään huolehtimista sisäisesti ja ulkoisesti. Miesystäväni ulkoisesti täysi kymppi makuuni 188cm ja 102kg, "ylipaino" on lihasta eikä rasvaa tai kaljamahaa.

T: Nainen 34v.

Ei tuossa kyllä paljoa lihasta voi, muuten kuin jos sinuun verrataan. Kait nuo kuitenkin on makuasioita

mies51v

Mistä minun lihasmassan päättelit? Mutta juu, ei hän mikään "punttisika" mallinen ole, tykkään kyllä sellaisistakin tiettyyn rajaan asti. Minun miesystäväni on ennemmin jäntevän lihaksikas tai atleettinen. Hänen vartalonsa on hyvin lähelle linkissä olevan kaltainen:

https://www.stickpng.com/img/people/men/athletic-man

Tuolta näyttää joko urheilija jolla on geneettinen taipumus lihaskasvuun, tai puhtaasti bodaava mies jolle sali on elämäntapa.

Naisilla ei oikein ole käsitystä siitä miten vaikeaa lihasten hankkiminen on. Tämä luultavasti johtuu ammattibodareista. Kuvitellaan että jos kuka tahansa mies bodaa, lopputulos on Bull Mentula -> vähäiselläkin punttaamisella saa tuollaisen vartalon.

Todellisuudessa jokaisella jättibodarilla on huippugeenit jotka mahdollistavat sekä lihaskasvun sekä ison lihasmassan kantamisen. Siihen päällee tulee steroidit ja bodaaminen elämäntapana.

Ajatus on yhtä realistinen kuin 15v ylilautalaisella joka kuvittelee että jos 40v omenavartaloinen mamma käy pari kertaa viikossa salilla, lopputuloksena on tiimalasifitnesskroppa.

Ottaen huomioon, kuinka paljon vaikeampaa naisille lihasten hankkiminen on miehiin verrattuna, naiset ymmärtävät tämän vaikeuden oikein hyvin. Harva 5 kertaa viikossa salilla käyvä nainen on lihaksikas.

Miehet jostain syystä usein kuvittelevat, että naiset voisivat saavuttaa ihannevartalon vain laihduttamalla. Todellisuudessa se vaatii naiseltakin rajua punttikuuria.

Suurin osa miehistä ei vaadi ihannevartaloa.

Ja sitä paitsi 70% naisista ei vaivaudu edes laihduttamaan.

90 %naisista laihduttaa koko ajan mutta ei saavuta teille riittävää nälkiintymisen tasoa. Lupaan että jos me kaikki ei koko ajan laihdutettais ja vahdittais syömisiä joka nainen painaisi 150 kg.

Mitä ihmettä te sitten teette kun painoa vain kertyy? Tilastollisesti jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi, vaikka kaikki laihduttavat 24/7.

Jostain taikaseinästäkö se paino tulee?

 

No onpa tosiaan ihme että jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi koska jokaisella sukupolvella on entistä enemmän sosiaalista elämää ja herkullisemmat ja ravintorikkaammat ruoat. Jos ajattelee vaikka mitä mun mummo kokkasi, se oli niin hemmetin pahaa ja yksipuolista ettei sillä voinut mitenkään lihoa. Kuivia olivatkin koko ikänsä mummo ja pappa.

Pahaa ja yksipuolista = normaalia ruokaa.

Ihmiset ovat syöneet tuhansia vuosia ruokaa johon verrattuna se mitä mummosi söi, oli herkkua.

Jos ruuan pitää olla herkkua eli epäterveellistä ja koukuttavaa mättöä, niinpä, lihot.

Jos sosiaalisen elämän pitää olla herkuttelua ja hemmottelua, niinpä, lihot.

Ette te siis mitään laihduta. Tuo on kuin minä sanoisin olevani absolutisti, koska juon vain viisi pulloa viinaa viikossa mutta pidän osan viikossa raittiita päiviä.

 

Et ole maistanut mummoni sapuskoja, ne eivät voi enää pahemmiksi muuttua. Aamupalaksi ruisvelliä, ainekset ruisjauho, maito, vesi ja suola. Maku paha, koostumus liimamainen. Lounaaksi maitoperunoita ja leipää ja päivälliseksi paistettua leipää. Haastan lihomaan näillä sapuskoilla.

En keksi ainuttakaan syytä miksi tavallisella, terveellisellä ja hyvänmakuisella kotiruualla pitäisi automaattisesti lihoa - kun lisäksi noudatetaan liikuntasuosituksia.

Keksitkö sinä?

Normaali kotiruoka ei sisällä herkkukastikkeita, jälkiruokia, karkkeja, sipsejä, kakkuja, ym kamaa joka ei kuulu ihmisen normaaliin ruokavalioon edes vähäisessä määrin.

 

Ei tosiaan sisälläkään. Sipsejä meille ostetaan pari kertaa vuodessa ja pullaa, kakkua jne syödään vain juhlissa ja jos kaveri tulee kahville. Meillä ei ole ikinä kaapeissa ylimääräisiä makeisia tai leivonnaisia. Karkkeja lapset ostaa kerran viikossa ja mies viikonloppuna, syön mitä ne mulle suostuu antamaan. Syön tavallista kotiruokaa ja ylipainoa on ihan kunnolla.

Tänään olen syönyt aamulla 10 cm pituisen siemenpatongin pätkän jossa täytteenä juustoa ja kanamunaa, kahvi ja banaani-mustikkasmoothie, kahvi. Lounaksi eilistä pestopastaa jossa lihapullia, kikherneitä, fetaa, salaattia, tomaattia ja parsakaalia. Kulhollinen kirsikoita jälkkäriksi. Päivälliseksi pikana pinaatti-roiskelläppäpizza ja pari näkkäriä, pari palaa kevytmeetwurstia. Kahvi ja jälkkärinä neljä kuivattua aprikoosia. Siinä oli tämän päivä ruoat. Leikkasin hikipäässä ruohoa puoli tuntia. Tarkoitus vielä vähän jumpata telkkarin ääressä. Söin tänäänkin liikaa.

Epäilemättä.

Ja nyt ajattelit polttaa kalorit kevyellä kotitaloustyöllä ja laiskalla jumpalla telkkarin edessä?

Tuossahan se on ylipainon selitykset tiivistettynä. Epäterve suhtautuminen ruokaan nautintona jota tekee mieli vaikkei olisi kunnolla nälkä, ja liian vähäinen liikunta.

- pienennä annoskokoja, lopeta syöminen ennen kuin olet kylläinen (ruoka "laskeutuu" vielä)

- ruokavaliosta pois hiilarimättö kuten se pasta

- kuormittavampaa liikuntaa, mukaan lihaskuntotreeniä raskailla painoilla

 

Tein tuota viisi vuotta ja pääsin parhaimmillaan bmi 24,2. Kävin crossfit-salilla, hölkkäsin. Elämä pyöri pakonomaisesti syömisen ja liikunnan ympärillä. Paloin jotenkin loppuun ja tuli liikuntavamma. Sen jälkeen lösähdin täysin ja lihoin lähemmäs 10 kg. Nyt pidän taas kontrollia ja lihominen on hidastunut hitaaksi. En enää jaksa. Sori siitä.

Itsepetosta.

Ei tarvitse pahoitella minulle.

Ei silti mene läpi tuo väite että normaalipainoisena pysyminen olisi massiivinen ponnistus joka edellyttää keskitysleirimäistä kuria.

Hänhän pääsi normaalipainoon (bmi 24,2) kuvailemallaan tavalla. Mutta ei vain jaksanut jatkaa ja tuli liikuntavammakin.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan ei vatsakas mies sytytä. Joillekin ystävilleni kyllä tuntuu pinkeä sisäelirasvamaha iskevän.

Hintelä, lihava tai pallomahainen mies ei sytytä. Miehen kuuluu minun makuuni olla lihaksikas ja litteävatsainen. Arvostan terveellisiä elämäntapoja ja itsestään huolehtimista sisäisesti ja ulkoisesti. Miesystäväni ulkoisesti täysi kymppi makuuni 188cm ja 102kg, "ylipaino" on lihasta eikä rasvaa tai kaljamahaa.

T: Nainen 34v.

Ei tuossa kyllä paljoa lihasta voi, muuten kuin jos sinuun verrataan. Kait nuo kuitenkin on makuasioita

mies51v

Mistä minun lihasmassan päättelit? Mutta juu, ei hän mikään "punttisika" mallinen ole, tykkään kyllä sellaisistakin tiettyyn rajaan asti. Minun miesystäväni on ennemmin jäntevän lihaksikas tai atleettinen. Hänen vartalonsa on hyvin lähelle linkissä olevan kaltainen:

https://www.stickpng.com/img/people/men/athletic-man

Tuolta näyttää joko urheilija jolla on geneettinen taipumus lihaskasvuun, tai puhtaasti bodaava mies jolle sali on elämäntapa.

Naisilla ei oikein ole käsitystä siitä miten vaikeaa lihasten hankkiminen on. Tämä luultavasti johtuu ammattibodareista. Kuvitellaan että jos kuka tahansa mies bodaa, lopputulos on Bull Mentula -> vähäiselläkin punttaamisella saa tuollaisen vartalon.

Todellisuudessa jokaisella jättibodarilla on huippugeenit jotka mahdollistavat sekä lihaskasvun sekä ison lihasmassan kantamisen. Siihen päällee tulee steroidit ja bodaaminen elämäntapana.

Ajatus on yhtä realistinen kuin 15v ylilautalaisella joka kuvittelee että jos 40v omenavartaloinen mamma käy pari kertaa viikossa salilla, lopputuloksena on tiimalasifitnesskroppa.

Ottaen huomioon, kuinka paljon vaikeampaa naisille lihasten hankkiminen on miehiin verrattuna, naiset ymmärtävät tämän vaikeuden oikein hyvin. Harva 5 kertaa viikossa salilla käyvä nainen on lihaksikas.

Miehet jostain syystä usein kuvittelevat, että naiset voisivat saavuttaa ihannevartalon vain laihduttamalla. Todellisuudessa se vaatii naiseltakin rajua punttikuuria.

Suurin osa miehistä ei vaadi ihannevartaloa.

Ja sitä paitsi 70% naisista ei vaivaudu edes laihduttamaan.

90 %naisista laihduttaa koko ajan mutta ei saavuta teille riittävää nälkiintymisen tasoa. Lupaan että jos me kaikki ei koko ajan laihdutettais ja vahdittais syömisiä joka nainen painaisi 150 kg.

Mitä ihmettä te sitten teette kun painoa vain kertyy? Tilastollisesti jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi, vaikka kaikki laihduttavat 24/7.

Jostain taikaseinästäkö se paino tulee?

 

No onpa tosiaan ihme että jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi koska jokaisella sukupolvella on entistä enemmän sosiaalista elämää ja herkullisemmat ja ravintorikkaammat ruoat. Jos ajattelee vaikka mitä mun mummo kokkasi, se oli niin hemmetin pahaa ja yksipuolista ettei sillä voinut mitenkään lihoa. Kuivia olivatkin koko ikänsä mummo ja pappa.

Pahaa ja yksipuolista = normaalia ruokaa.

Ihmiset ovat syöneet tuhansia vuosia ruokaa johon verrattuna se mitä mummosi söi, oli herkkua.

Jos ruuan pitää olla herkkua eli epäterveellistä ja koukuttavaa mättöä, niinpä, lihot.

Jos sosiaalisen elämän pitää olla herkuttelua ja hemmottelua, niinpä, lihot.

Ette te siis mitään laihduta. Tuo on kuin minä sanoisin olevani absolutisti, koska juon vain viisi pulloa viinaa viikossa mutta pidän osan viikossa raittiita päiviä.

 

Et ole maistanut mummoni sapuskoja, ne eivät voi enää pahemmiksi muuttua. Aamupalaksi ruisvelliä, ainekset ruisjauho, maito, vesi ja suola. Maku paha, koostumus liimamainen. Lounaaksi maitoperunoita ja leipää ja päivälliseksi paistettua leipää. Haastan lihomaan näillä sapuskoilla.

En keksi ainuttakaan syytä miksi tavallisella, terveellisellä ja hyvänmakuisella kotiruualla pitäisi automaattisesti lihoa - kun lisäksi noudatetaan liikuntasuosituksia.

Keksitkö sinä?

Normaali kotiruoka ei sisällä herkkukastikkeita, jälkiruokia, karkkeja, sipsejä, kakkuja, ym kamaa joka ei kuulu ihmisen normaaliin ruokavalioon edes vähäisessä määrin.

 

Ei tosiaan sisälläkään. Sipsejä meille ostetaan pari kertaa vuodessa ja pullaa, kakkua jne syödään vain juhlissa ja jos kaveri tulee kahville. Meillä ei ole ikinä kaapeissa ylimääräisiä makeisia tai leivonnaisia. Karkkeja lapset ostaa kerran viikossa ja mies viikonloppuna, syön mitä ne mulle suostuu antamaan. Syön tavallista kotiruokaa ja ylipainoa on ihan kunnolla.

Tänään olen syönyt aamulla 10 cm pituisen siemenpatongin pätkän jossa täytteenä juustoa ja kanamunaa, kahvi ja banaani-mustikkasmoothie, kahvi. Lounaksi eilistä pestopastaa jossa lihapullia, kikherneitä, fetaa, salaattia, tomaattia ja parsakaalia. Kulhollinen kirsikoita jälkkäriksi. Päivälliseksi pikana pinaatti-roiskelläppäpizza ja pari näkkäriä, pari palaa kevytmeetwurstia. Kahvi ja jälkkärinä neljä kuivattua aprikoosia. Siinä oli tämän päivä ruoat. Leikkasin hikipäässä ruohoa puoli tuntia. Tarkoitus vielä vähän jumpata telkkarin ääressä. Söin tänäänkin liikaa.

Epäilemättä.

Ja nyt ajattelit polttaa kalorit kevyellä kotitaloustyöllä ja laiskalla jumpalla telkkarin edessä?

Tuossahan se on ylipainon selitykset tiivistettynä. Epäterve suhtautuminen ruokaan nautintona jota tekee mieli vaikkei olisi kunnolla nälkä, ja liian vähäinen liikunta.

- pienennä annoskokoja, lopeta syöminen ennen kuin olet kylläinen (ruoka "laskeutuu" vielä)

- ruokavaliosta pois hiilarimättö kuten se pasta

- kuormittavampaa liikuntaa, mukaan lihaskuntotreeniä raskailla painoilla

 

Tein tuota viisi vuotta ja pääsin parhaimmillaan bmi 24,2. Kävin crossfit-salilla, hölkkäsin. Elämä pyöri pakonomaisesti syömisen ja liikunnan ympärillä. Paloin jotenkin loppuun ja tuli liikuntavamma. Sen jälkeen lösähdin täysin ja lihoin lähemmäs 10 kg. Nyt pidän taas kontrollia ja lihominen on hidastunut hitaaksi. En enää jaksa. Sori siitä.

Itsepetosta.

Ei tarvitse pahoitella minulle.

Ei silti mene läpi tuo väite että normaalipainoisena pysyminen olisi massiivinen ponnistus joka edellyttää keskitysleirimäistä kuria.

Ohis, mutta se mikä on "keskitysleitimäinen" kuri on hyvin subjektiivinen käsite. Riippuu hyvin paljon ihmisestä ja hänen omista mieltymyksistään. Se, mitä sinä viestistäsi päätellen pidät normaalina, eli tavoitteellinen ja suht raskas liikunta, "normaali" kotiruoka joka ei sisällä milloinkaan kastikkeita, jälkiruokia, karkkia, sipsejä ym. kuulostaa esimerkiksi minusta aika keskitysleirimäiseltä touhulta. Minusta tuo kuulostaa siltä, että sinun elämässäsi pääpaino on kroppasi ulkonäön, ruokavalion ja liikunnan miettimisellä. Tai ainakin itselleni tuollainen elämäntapa edellyttäisi jatkuvaa itseni kontrollointia ja syömisten ja liikunnan tarkkailua.

Jos säännöllinen herkkujen mättäminen on mielestäsi normaalia ja säännöllinen kuormittava liikunta on keskitysleirimäistä, en ihmettele miksi ylipaino on niin tavallista.

"Tai ainakin itselleni tuollainen elämäntapa edellyttäisi jatkuvaa itseni kontrollointia ja syömisten ja liikunnan tarkkailua"

Totta kai jos totuttelee elämään epäterveellisesti, se edellyttää jatkuvaa itsensä kontrollia ja tarkkailua. Liikkumisesta ja terveellisestä ravinnosta tulee ihan yhtä lailla normielämää kuin suklaan napostelusta telkkarin edessä.

Ihan varmasti jos alat tupakoimaan, tupakoinnin vähentäminen on jatkuvaa itsensä kontrollointia. Älä osta tupakkaa, tai polta vain juhlissa. Lopeta ja ongelma katoaa.

 

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan ei vatsakas mies sytytä. Joillekin ystävilleni kyllä tuntuu pinkeä sisäelirasvamaha iskevän.

Hintelä, lihava tai pallomahainen mies ei sytytä. Miehen kuuluu minun makuuni olla lihaksikas ja litteävatsainen. Arvostan terveellisiä elämäntapoja ja itsestään huolehtimista sisäisesti ja ulkoisesti. Miesystäväni ulkoisesti täysi kymppi makuuni 188cm ja 102kg, "ylipaino" on lihasta eikä rasvaa tai kaljamahaa.

T: Nainen 34v.

Ei tuossa kyllä paljoa lihasta voi, muuten kuin jos sinuun verrataan. Kait nuo kuitenkin on makuasioita

mies51v

Mistä minun lihasmassan päättelit? Mutta juu, ei hän mikään "punttisika" mallinen ole, tykkään kyllä sellaisistakin tiettyyn rajaan asti. Minun miesystäväni on ennemmin jäntevän lihaksikas tai atleettinen. Hänen vartalonsa on hyvin lähelle linkissä olevan kaltainen:

https://www.stickpng.com/img/people/men/athletic-man

Tuolta näyttää joko urheilija jolla on geneettinen taipumus lihaskasvuun, tai puhtaasti bodaava mies jolle sali on elämäntapa.

Naisilla ei oikein ole käsitystä siitä miten vaikeaa lihasten hankkiminen on. Tämä luultavasti johtuu ammattibodareista. Kuvitellaan että jos kuka tahansa mies bodaa, lopputulos on Bull Mentula -> vähäiselläkin punttaamisella saa tuollaisen vartalon.

Todellisuudessa jokaisella jättibodarilla on huippugeenit jotka mahdollistavat sekä lihaskasvun sekä ison lihasmassan kantamisen. Siihen päällee tulee steroidit ja bodaaminen elämäntapana.

Ajatus on yhtä realistinen kuin 15v ylilautalaisella joka kuvittelee että jos 40v omenavartaloinen mamma käy pari kertaa viikossa salilla, lopputuloksena on tiimalasifitnesskroppa.

Ottaen huomioon, kuinka paljon vaikeampaa naisille lihasten hankkiminen on miehiin verrattuna, naiset ymmärtävät tämän vaikeuden oikein hyvin. Harva 5 kertaa viikossa salilla käyvä nainen on lihaksikas.

Miehet jostain syystä usein kuvittelevat, että naiset voisivat saavuttaa ihannevartalon vain laihduttamalla. Todellisuudessa se vaatii naiseltakin rajua punttikuuria.

Suurin osa miehistä ei vaadi ihannevartaloa.

Ja sitä paitsi 70% naisista ei vaivaudu edes laihduttamaan.

90 %naisista laihduttaa koko ajan mutta ei saavuta teille riittävää nälkiintymisen tasoa. Lupaan että jos me kaikki ei koko ajan laihdutettais ja vahdittais syömisiä joka nainen painaisi 150 kg.

Mitä ihmettä te sitten teette kun painoa vain kertyy? Tilastollisesti jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi, vaikka kaikki laihduttavat 24/7.

Jostain taikaseinästäkö se paino tulee?

 

No onpa tosiaan ihme että jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi koska jokaisella sukupolvella on entistä enemmän sosiaalista elämää ja herkullisemmat ja ravintorikkaammat ruoat. Jos ajattelee vaikka mitä mun mummo kokkasi, se oli niin hemmetin pahaa ja yksipuolista ettei sillä voinut mitenkään lihoa. Kuivia olivatkin koko ikänsä mummo ja pappa.

Pahaa ja yksipuolista = normaalia ruokaa.

Ihmiset ovat syöneet tuhansia vuosia ruokaa johon verrattuna se mitä mummosi söi, oli herkkua.

Jos ruuan pitää olla herkkua eli epäterveellistä ja koukuttavaa mättöä, niinpä, lihot.

Jos sosiaalisen elämän pitää olla herkuttelua ja hemmottelua, niinpä, lihot.

Ette te siis mitään laihduta. Tuo on kuin minä sanoisin olevani absolutisti, koska juon vain viisi pulloa viinaa viikossa mutta pidän osan viikossa raittiita päiviä.

 

Et ole maistanut mummoni sapuskoja, ne eivät voi enää pahemmiksi muuttua. Aamupalaksi ruisvelliä, ainekset ruisjauho, maito, vesi ja suola. Maku paha, koostumus liimamainen. Lounaaksi maitoperunoita ja leipää ja päivälliseksi paistettua leipää. Haastan lihomaan näillä sapuskoilla.

En keksi ainuttakaan syytä miksi tavallisella, terveellisellä ja hyvänmakuisella kotiruualla pitäisi automaattisesti lihoa - kun lisäksi noudatetaan liikuntasuosituksia.

Keksitkö sinä?

Normaali kotiruoka ei sisällä herkkukastikkeita, jälkiruokia, karkkeja, sipsejä, kakkuja, ym kamaa joka ei kuulu ihmisen normaaliin ruokavalioon edes vähäisessä määrin.

 

Ei tosiaan sisälläkään. Sipsejä meille ostetaan pari kertaa vuodessa ja pullaa, kakkua jne syödään vain juhlissa ja jos kaveri tulee kahville. Meillä ei ole ikinä kaapeissa ylimääräisiä makeisia tai leivonnaisia. Karkkeja lapset ostaa kerran viikossa ja mies viikonloppuna, syön mitä ne mulle suostuu antamaan. Syön tavallista kotiruokaa ja ylipainoa on ihan kunnolla.

Tänään olen syönyt aamulla 10 cm pituisen siemenpatongin pätkän jossa täytteenä juustoa ja kanamunaa, kahvi ja banaani-mustikkasmoothie, kahvi. Lounaksi eilistä pestopastaa jossa lihapullia, kikherneitä, fetaa, salaattia, tomaattia ja parsakaalia. Kulhollinen kirsikoita jälkkäriksi. Päivälliseksi pikana pinaatti-roiskelläppäpizza ja pari näkkäriä, pari palaa kevytmeetwurstia. Kahvi ja jälkkärinä neljä kuivattua aprikoosia. Siinä oli tämän päivä ruoat. Leikkasin hikipäässä ruohoa puoli tuntia. Tarkoitus vielä vähän jumpata telkkarin ääressä. Söin tänäänkin liikaa.

Epäilemättä.

Ja nyt ajattelit polttaa kalorit kevyellä kotitaloustyöllä ja laiskalla jumpalla telkkarin edessä?

Tuossahan se on ylipainon selitykset tiivistettynä. Epäterve suhtautuminen ruokaan nautintona jota tekee mieli vaikkei olisi kunnolla nälkä, ja liian vähäinen liikunta.

- pienennä annoskokoja, lopeta syöminen ennen kuin olet kylläinen (ruoka "laskeutuu" vielä)

- ruokavaliosta pois hiilarimättö kuten se pasta

- kuormittavampaa liikuntaa, mukaan lihaskuntotreeniä raskailla painoilla

 

Tein tuota viisi vuotta ja pääsin parhaimmillaan bmi 24,2. Kävin crossfit-salilla, hölkkäsin. Elämä pyöri pakonomaisesti syömisen ja liikunnan ympärillä. Paloin jotenkin loppuun ja tuli liikuntavamma. Sen jälkeen lösähdin täysin ja lihoin lähemmäs 10 kg. Nyt pidän taas kontrollia ja lihominen on hidastunut hitaaksi. En enää jaksa. Sori siitä.

Itsepetosta.

Ei tarvitse pahoitella minulle.

Ei silti mene läpi tuo väite että normaalipainoisena pysyminen olisi massiivinen ponnistus joka edellyttää keskitysleirimäistä kuria.

Näinhän sinä sanot mutta juuri sitä se edellyttää ainakin minulla. Olen perheellinen ihminen joka asuu omakotikotitalossa ja mulla on sosiaalinen elämä. Se että kaiken sen jälkeen mitä on tehtävä leikkaan puoli tuntia ruohoa niin vauhdilla kuin kykenen ja jumppaan puoli tuntia telkkarin ääressä, ei ole fanaattiselle poikamiehelle yhtään mitään, mutta ihan ok suoritus perheenäidille. Viikonloppuna mennään kavereiden kanssa mökille. Arvaa laihdutetaanko siellä. En mä jaksa enää tässä iässä käyttää ihan koko elämääni painon ja ruoan miettimiseen. Tähän ketjuun kirjoittelu toi mieleen ne ajat kun elämä pyöri laihaksi pyrkimisen ympärillä ja sen miten silloin olin jotenkin koko ajan ahdistunut siitä. Ruoat laitoin kiloklubiin ja jo iltapäivällä tuli se paniikkiolo että miten jaksan loppupäivän ja ravasin Kiloklubissa laskemassa että jos vaihdan tuon ruoan toiseen niin täytyykö maha paremmin ja kestänkö nukkumaan menoon asti. Tätä jatkui vuosia. Sain puolessa vuodessa 5 kg laihdutettua ja joku elämän hankala kohta toi 4 kg takaisin. Kun lopulta sain vamman ja jotenkin romahdin syömisten suhteen kokonaan, edelleenkin mietin koko ajan ruokaa, paitsi että tällä kertaa söin. Hirvittävän huonolla omatunnolla. Tätä jatkui kymmenen ylimääräisen kilon kerran kunnes päätin että nyt tälle on saatava stoppi. Aloitin pätkäpaaston jolloin sain syödä kaikkea mitä halusin paitsi että syöminen oli lopetettava viideltä iltapäivällä. Tämä viimein lopetti ahmimiskierteen ja ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen lopetin jatkuvan ruoan ajattelun. Söin kolme kertaa päivässä mahani kylläiseksi ja sen ulkopuolella en ajatellut ruokaa lainkaan. Se oli niin outoa että tuntui melkein ihmeeltä. Tätä nyt noudatan ja paino pysyy suurin piirtein tasapainossa, hitaasti tulee lisää. Noh, ei tää ketään kiinnosta. Tulipa vaan flashback siihen kaikkeen ja aika surullinen olo.

Ei mene läpi.

Kerrot että kun syöt kolme kertaa päivässä, olet kylläinen ja paino nousee hitaasti. Se tarkoittaa sitä ettet syö paljoa liikaa suhteessa kulutukseen. Kyse voi kirjaimellisesti olla yhdestä lusikallisesta päivässä.

Se tarkoittaa myös sitä että hyvin pienillä muutoksilla paino pysyy kurissa, ja pysyisi vaikka olisit sen 10kg kevyempi.

Kuulostaa myös siltä että olet opetellut epäterveen suhtautumisen ruokaa, aivan kuten epäilinkin. Ruoka ei ole sinulla ravintoa, vaan nautinto (tai lohtu = tunnesyöminen).

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan ei vatsakas mies sytytä. Joillekin ystävilleni kyllä tuntuu pinkeä sisäelirasvamaha iskevän.

Hintelä, lihava tai pallomahainen mies ei sytytä. Miehen kuuluu minun makuuni olla lihaksikas ja litteävatsainen. Arvostan terveellisiä elämäntapoja ja itsestään huolehtimista sisäisesti ja ulkoisesti. Miesystäväni ulkoisesti täysi kymppi makuuni 188cm ja 102kg, "ylipaino" on lihasta eikä rasvaa tai kaljamahaa.

T: Nainen 34v.

Ei tuossa kyllä paljoa lihasta voi, muuten kuin jos sinuun verrataan. Kait nuo kuitenkin on makuasioita

mies51v

Mistä minun lihasmassan päättelit? Mutta juu, ei hän mikään "punttisika" mallinen ole, tykkään kyllä sellaisistakin tiettyyn rajaan asti. Minun miesystäväni on ennemmin jäntevän lihaksikas tai atleettinen. Hänen vartalonsa on hyvin lähelle linkissä olevan kaltainen:

https://www.stickpng.com/img/people/men/athletic-man

Tuolta näyttää joko urheilija jolla on geneettinen taipumus lihaskasvuun, tai puhtaasti bodaava mies jolle sali on elämäntapa.

Naisilla ei oikein ole käsitystä siitä miten vaikeaa lihasten hankkiminen on. Tämä luultavasti johtuu ammattibodareista. Kuvitellaan että jos kuka tahansa mies bodaa, lopputulos on Bull Mentula -> vähäiselläkin punttaamisella saa tuollaisen vartalon.

Todellisuudessa jokaisella jättibodarilla on huippugeenit jotka mahdollistavat sekä lihaskasvun sekä ison lihasmassan kantamisen. Siihen päällee tulee steroidit ja bodaaminen elämäntapana.

Ajatus on yhtä realistinen kuin 15v ylilautalaisella joka kuvittelee että jos 40v omenavartaloinen mamma käy pari kertaa viikossa salilla, lopputuloksena on tiimalasifitnesskroppa.

Ottaen huomioon, kuinka paljon vaikeampaa naisille lihasten hankkiminen on miehiin verrattuna, naiset ymmärtävät tämän vaikeuden oikein hyvin. Harva 5 kertaa viikossa salilla käyvä nainen on lihaksikas.

Miehet jostain syystä usein kuvittelevat, että naiset voisivat saavuttaa ihannevartalon vain laihduttamalla. Todellisuudessa se vaatii naiseltakin rajua punttikuuria.

Suurin osa miehistä ei vaadi ihannevartaloa.

Ja sitä paitsi 70% naisista ei vaivaudu edes laihduttamaan.

90 %naisista laihduttaa koko ajan mutta ei saavuta teille riittävää nälkiintymisen tasoa. Lupaan että jos me kaikki ei koko ajan laihdutettais ja vahdittais syömisiä joka nainen painaisi 150 kg.

Mitä ihmettä te sitten teette kun painoa vain kertyy? Tilastollisesti jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi, vaikka kaikki laihduttavat 24/7.

Jostain taikaseinästäkö se paino tulee?

 

No onpa tosiaan ihme että jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi koska jokaisella sukupolvella on entistä enemmän sosiaalista elämää ja herkullisemmat ja ravintorikkaammat ruoat. Jos ajattelee vaikka mitä mun mummo kokkasi, se oli niin hemmetin pahaa ja yksipuolista ettei sillä voinut mitenkään lihoa. Kuivia olivatkin koko ikänsä mummo ja pappa.

Pahaa ja yksipuolista = normaalia ruokaa.

Ihmiset ovat syöneet tuhansia vuosia ruokaa johon verrattuna se mitä mummosi söi, oli herkkua.

Jos ruuan pitää olla herkkua eli epäterveellistä ja koukuttavaa mättöä, niinpä, lihot.

Jos sosiaalisen elämän pitää olla herkuttelua ja hemmottelua, niinpä, lihot.

Ette te siis mitään laihduta. Tuo on kuin minä sanoisin olevani absolutisti, koska juon vain viisi pulloa viinaa viikossa mutta pidän osan viikossa raittiita päiviä.

 

Et ole maistanut mummoni sapuskoja, ne eivät voi enää pahemmiksi muuttua. Aamupalaksi ruisvelliä, ainekset ruisjauho, maito, vesi ja suola. Maku paha, koostumus liimamainen. Lounaaksi maitoperunoita ja leipää ja päivälliseksi paistettua leipää. Haastan lihomaan näillä sapuskoilla.

En keksi ainuttakaan syytä miksi tavallisella, terveellisellä ja hyvänmakuisella kotiruualla pitäisi automaattisesti lihoa - kun lisäksi noudatetaan liikuntasuosituksia.

Keksitkö sinä?

Normaali kotiruoka ei sisällä herkkukastikkeita, jälkiruokia, karkkeja, sipsejä, kakkuja, ym kamaa joka ei kuulu ihmisen normaaliin ruokavalioon edes vähäisessä määrin.

 

Ei tosiaan sisälläkään. Sipsejä meille ostetaan pari kertaa vuodessa ja pullaa, kakkua jne syödään vain juhlissa ja jos kaveri tulee kahville. Meillä ei ole ikinä kaapeissa ylimääräisiä makeisia tai leivonnaisia. Karkkeja lapset ostaa kerran viikossa ja mies viikonloppuna, syön mitä ne mulle suostuu antamaan. Syön tavallista kotiruokaa ja ylipainoa on ihan kunnolla.

Tänään olen syönyt aamulla 10 cm pituisen siemenpatongin pätkän jossa täytteenä juustoa ja kanamunaa, kahvi ja banaani-mustikkasmoothie, kahvi. Lounaksi eilistä pestopastaa jossa lihapullia, kikherneitä, fetaa, salaattia, tomaattia ja parsakaalia. Kulhollinen kirsikoita jälkkäriksi. Päivälliseksi pikana pinaatti-roiskelläppäpizza ja pari näkkäriä, pari palaa kevytmeetwurstia. Kahvi ja jälkkärinä neljä kuivattua aprikoosia. Siinä oli tämän päivä ruoat. Leikkasin hikipäässä ruohoa puoli tuntia. Tarkoitus vielä vähän jumpata telkkarin ääressä. Söin tänäänkin liikaa.

Epäilemättä.

Ja nyt ajattelit polttaa kalorit kevyellä kotitaloustyöllä ja laiskalla jumpalla telkkarin edessä?

Tuossahan se on ylipainon selitykset tiivistettynä. Epäterve suhtautuminen ruokaan nautintona jota tekee mieli vaikkei olisi kunnolla nälkä, ja liian vähäinen liikunta.

- pienennä annoskokoja, lopeta syöminen ennen kuin olet kylläinen (ruoka "laskeutuu" vielä)

- ruokavaliosta pois hiilarimättö kuten se pasta

- kuormittavampaa liikuntaa, mukaan lihaskuntotreeniä raskailla painoilla

 

Tein tuota viisi vuotta ja pääsin parhaimmillaan bmi 24,2. Kävin crossfit-salilla, hölkkäsin. Elämä pyöri pakonomaisesti syömisen ja liikunnan ympärillä. Paloin jotenkin loppuun ja tuli liikuntavamma. Sen jälkeen lösähdin täysin ja lihoin lähemmäs 10 kg. Nyt pidän taas kontrollia ja lihominen on hidastunut hitaaksi. En enää jaksa. Sori siitä.

Itsepetosta.

Ei tarvitse pahoitella minulle.

Ei silti mene läpi tuo väite että normaalipainoisena pysyminen olisi massiivinen ponnistus joka edellyttää keskitysleirimäistä kuria.

Ohis, mutta se mikä on "keskitysleitimäinen" kuri on hyvin subjektiivinen käsite. Riippuu hyvin paljon ihmisestä ja hänen omista mieltymyksistään. Se, mitä sinä viestistäsi päätellen pidät normaalina, eli tavoitteellinen ja suht raskas liikunta, "normaali" kotiruoka joka ei sisällä milloinkaan kastikkeita, jälkiruokia, karkkia, sipsejä ym. kuulostaa esimerkiksi minusta aika keskitysleirimäiseltä touhulta. Minusta tuo kuulostaa siltä, että sinun elämässäsi pääpaino on kroppasi ulkonäön, ruokavalion ja liikunnan miettimisellä. Tai ainakin itselleni tuollainen elämäntapa edellyttäisi jatkuvaa itseni kontrollointia ja syömisten ja liikunnan tarkkailua.

Täh?

Minäkään en ymmärrä.

Käyn lenkillä ja kuntosalilla, ei sitä tarvitse erityisesti mietiä tai kontrolloida sen enempää kuin mitään muutakaan asiaa. Kun näihin tottuu, ei tarvitse puskea itseään ulos koska liikkumisesta nauttii. Vain alku oli pakkopullaa.

Ostan kaupasta joskus kanaa ja joskus kalaa, joskus tomaattia ja joskus paprikaa. Mitä tekee milloinkin mieli. Yleensä jotain herkkuja kuten banaaneja tai omenoita. Mitään kontrollointia tai erityistä miettimistä ei vaadi tuokaan, päin vastoin helpompaa kun ostettuani safkat kävelen turhien karkki- ja herkkuhyllyjen ohi ja that's it. Herkkuja ei nykyään tee mielikään kun lopetin sokerin syönnin kokonaan. Ennen teki. Allekirjoitan 121212:n pointin: itselleni sokerin syönnin lopettaminen oli vaikeampaa kuin tupakoinnin lopettaminen, koska en tajunnut heti lopettaa kerrasta vaan ostin namia silloin tällöin ja homma meni lipsumiseksi. Sama juttu miesten addiktion eli "saunakaljojen" kanssa. Ei alkoa kotona ollenkaan, ei tarvetta kontrolloida mitään.

Tuhatkertaisesti helpompaa. Ei tarvitse kontrolloida eikä tarkkailla itseään. Ei jojoilua. Voi nauttia asioista joista tykkää, sen sijaan että hakee "nautintoa" hetkellisesti hyvän mutta lopulta huonomman olon tuottavista sokerista/hiilareista/tupakasta/alkosta.

Petollista noissa on se että olo paranee hetkeksi. Sitä kuvittelee että ne tuovat elämään iloa. Mutta eivät oikeasti tuo, sen huomaa vasta kun niistä luopuu kokonaan riittävän pitkäksi aikaa.

-ohis

 

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan ei vatsakas mies sytytä. Joillekin ystävilleni kyllä tuntuu pinkeä sisäelirasvamaha iskevän.

Hintelä, lihava tai pallomahainen mies ei sytytä. Miehen kuuluu minun makuuni olla lihaksikas ja litteävatsainen. Arvostan terveellisiä elämäntapoja ja itsestään huolehtimista sisäisesti ja ulkoisesti. Miesystäväni ulkoisesti täysi kymppi makuuni 188cm ja 102kg, "ylipaino" on lihasta eikä rasvaa tai kaljamahaa.

T: Nainen 34v.

Ei tuossa kyllä paljoa lihasta voi, muuten kuin jos sinuun verrataan. Kait nuo kuitenkin on makuasioita

mies51v

Mistä minun lihasmassan päättelit? Mutta juu, ei hän mikään "punttisika" mallinen ole, tykkään kyllä sellaisistakin tiettyyn rajaan asti. Minun miesystäväni on ennemmin jäntevän lihaksikas tai atleettinen. Hänen vartalonsa on hyvin lähelle linkissä olevan kaltainen:

https://www.stickpng.com/img/people/men/athletic-man

Tuolta näyttää joko urheilija jolla on geneettinen taipumus lihaskasvuun, tai puhtaasti bodaava mies jolle sali on elämäntapa.

Naisilla ei oikein ole käsitystä siitä miten vaikeaa lihasten hankkiminen on. Tämä luultavasti johtuu ammattibodareista. Kuvitellaan että jos kuka tahansa mies bodaa, lopputulos on Bull Mentula -> vähäiselläkin punttaamisella saa tuollaisen vartalon.

Todellisuudessa jokaisella jättibodarilla on huippugeenit jotka mahdollistavat sekä lihaskasvun sekä ison lihasmassan kantamisen. Siihen päällee tulee steroidit ja bodaaminen elämäntapana.

Ajatus on yhtä realistinen kuin 15v ylilautalaisella joka kuvittelee että jos 40v omenavartaloinen mamma käy pari kertaa viikossa salilla, lopputuloksena on tiimalasifitnesskroppa.

Ottaen huomioon, kuinka paljon vaikeampaa naisille lihasten hankkiminen on miehiin verrattuna, naiset ymmärtävät tämän vaikeuden oikein hyvin. Harva 5 kertaa viikossa salilla käyvä nainen on lihaksikas.

Miehet jostain syystä usein kuvittelevat, että naiset voisivat saavuttaa ihannevartalon vain laihduttamalla. Todellisuudessa se vaatii naiseltakin rajua punttikuuria.

Suurin osa miehistä ei vaadi ihannevartaloa.

Ja sitä paitsi 70% naisista ei vaivaudu edes laihduttamaan.

90 %naisista laihduttaa koko ajan mutta ei saavuta teille riittävää nälkiintymisen tasoa. Lupaan että jos me kaikki ei koko ajan laihdutettais ja vahdittais syömisiä joka nainen painaisi 150 kg.

Mitä ihmettä te sitten teette kun painoa vain kertyy? Tilastollisesti jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi, vaikka kaikki laihduttavat 24/7.

Jostain taikaseinästäkö se paino tulee?

 

No onpa tosiaan ihme että jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi koska jokaisella sukupolvella on entistä enemmän sosiaalista elämää ja herkullisemmat ja ravintorikkaammat ruoat. Jos ajattelee vaikka mitä mun mummo kokkasi, se oli niin hemmetin pahaa ja yksipuolista ettei sillä voinut mitenkään lihoa. Kuivia olivatkin koko ikänsä mummo ja pappa.

Pahaa ja yksipuolista = normaalia ruokaa.

Ihmiset ovat syöneet tuhansia vuosia ruokaa johon verrattuna se mitä mummosi söi, oli herkkua.

Jos ruuan pitää olla herkkua eli epäterveellistä ja koukuttavaa mättöä, niinpä, lihot.

Jos sosiaalisen elämän pitää olla herkuttelua ja hemmottelua, niinpä, lihot.

Ette te siis mitään laihduta. Tuo on kuin minä sanoisin olevani absolutisti, koska juon vain viisi pulloa viinaa viikossa mutta pidän osan viikossa raittiita päiviä.

 

Et ole maistanut mummoni sapuskoja, ne eivät voi enää pahemmiksi muuttua. Aamupalaksi ruisvelliä, ainekset ruisjauho, maito, vesi ja suola. Maku paha, koostumus liimamainen. Lounaaksi maitoperunoita ja leipää ja päivälliseksi paistettua leipää. Haastan lihomaan näillä sapuskoilla.

En keksi ainuttakaan syytä miksi tavallisella, terveellisellä ja hyvänmakuisella kotiruualla pitäisi automaattisesti lihoa - kun lisäksi noudatetaan liikuntasuosituksia.

Keksitkö sinä?

Normaali kotiruoka ei sisällä herkkukastikkeita, jälkiruokia, karkkeja, sipsejä, kakkuja, ym kamaa joka ei kuulu ihmisen normaaliin ruokavalioon edes vähäisessä määrin.

 

Ei tosiaan sisälläkään. Sipsejä meille ostetaan pari kertaa vuodessa ja pullaa, kakkua jne syödään vain juhlissa ja jos kaveri tulee kahville. Meillä ei ole ikinä kaapeissa ylimääräisiä makeisia tai leivonnaisia. Karkkeja lapset ostaa kerran viikossa ja mies viikonloppuna, syön mitä ne mulle suostuu antamaan. Syön tavallista kotiruokaa ja ylipainoa on ihan kunnolla.

Tänään olen syönyt aamulla 10 cm pituisen siemenpatongin pätkän jossa täytteenä juustoa ja kanamunaa, kahvi ja banaani-mustikkasmoothie, kahvi. Lounaksi eilistä pestopastaa jossa lihapullia, kikherneitä, fetaa, salaattia, tomaattia ja parsakaalia. Kulhollinen kirsikoita jälkkäriksi. Päivälliseksi pikana pinaatti-roiskelläppäpizza ja pari näkkäriä, pari palaa kevytmeetwurstia. Kahvi ja jälkkärinä neljä kuivattua aprikoosia. Siinä oli tämän päivä ruoat. Leikkasin hikipäässä ruohoa puoli tuntia. Tarkoitus vielä vähän jumpata telkkarin ääressä. Söin tänäänkin liikaa.

Epäilemättä.

Ja nyt ajattelit polttaa kalorit kevyellä kotitaloustyöllä ja laiskalla jumpalla telkkarin edessä?

Tuossahan se on ylipainon selitykset tiivistettynä. Epäterve suhtautuminen ruokaan nautintona jota tekee mieli vaikkei olisi kunnolla nälkä, ja liian vähäinen liikunta.

- pienennä annoskokoja, lopeta syöminen ennen kuin olet kylläinen (ruoka "laskeutuu" vielä)

- ruokavaliosta pois hiilarimättö kuten se pasta

- kuormittavampaa liikuntaa, mukaan lihaskuntotreeniä raskailla painoilla

 

Tein tuota viisi vuotta ja pääsin parhaimmillaan bmi 24,2. Kävin crossfit-salilla, hölkkäsin. Elämä pyöri pakonomaisesti syömisen ja liikunnan ympärillä. Paloin jotenkin loppuun ja tuli liikuntavamma. Sen jälkeen lösähdin täysin ja lihoin lähemmäs 10 kg. Nyt pidän taas kontrollia ja lihominen on hidastunut hitaaksi. En enää jaksa. Sori siitä.

Itsepetosta.

Ei tarvitse pahoitella minulle.

Ei silti mene läpi tuo väite että normaalipainoisena pysyminen olisi massiivinen ponnistus joka edellyttää keskitysleirimäistä kuria.

Näinhän sinä sanot mutta juuri sitä se edellyttää ainakin minulla. Olen perheellinen ihminen joka asuu omakotikotitalossa ja mulla on sosiaalinen elämä. Se että kaiken sen jälkeen mitä on tehtävä leikkaan puoli tuntia ruohoa niin vauhdilla kuin kykenen ja jumppaan puoli tuntia telkkarin ääressä, ei ole fanaattiselle poikamiehelle yhtään mitään, mutta ihan ok suoritus perheenäidille. Viikonloppuna mennään kavereiden kanssa mökille. Arvaa laihdutetaanko siellä. En mä jaksa enää tässä iässä käyttää ihan koko elämääni painon ja ruoan miettimiseen. Tähän ketjuun kirjoittelu toi mieleen ne ajat kun elämä pyöri laihaksi pyrkimisen ympärillä ja sen miten silloin olin jotenkin koko ajan ahdistunut siitä. Ruoat laitoin kiloklubiin ja jo iltapäivällä tuli se paniikkiolo että miten jaksan loppupäivän ja ravasin Kiloklubissa laskemassa että jos vaihdan tuon ruoan toiseen niin täytyykö maha paremmin ja kestänkö nukkumaan menoon asti. Tätä jatkui vuosia. Sain puolessa vuodessa 5 kg laihdutettua ja joku elämän hankala kohta toi 4 kg takaisin. Kun lopulta sain vamman ja jotenkin romahdin syömisten suhteen kokonaan, edelleenkin mietin koko ajan ruokaa, paitsi että tällä kertaa söin. Hirvittävän huonolla omatunnolla. Tätä jatkui kymmenen ylimääräisen kilon kerran kunnes päätin että nyt tälle on saatava stoppi. Aloitin pätkäpaaston jolloin sain syödä kaikkea mitä halusin paitsi että syöminen oli lopetettava viideltä iltapäivällä. Tämä viimein lopetti ahmimiskierteen ja ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen lopetin jatkuvan ruoan ajattelun. Söin kolme kertaa päivässä mahani kylläiseksi ja sen ulkopuolella en ajatellut ruokaa lainkaan. Se oli niin outoa että tuntui melkein ihmeeltä. Tätä nyt noudatan ja paino pysyy suurin piirtein tasapainossa, hitaasti tulee lisää. Noh, ei tää ketään kiinnosta. Tulipa vaan flashback siihen kaikkeen ja aika surullinen olo.

Ei mene läpi.

Kerrot että kun syöt kolme kertaa päivässä, olet kylläinen ja paino nousee hitaasti. Se tarkoittaa sitä ettet syö paljoa liikaa suhteessa kulutukseen. Kyse voi kirjaimellisesti olla yhdestä lusikallisesta päivässä.

Se tarkoittaa myös sitä että hyvin pienillä muutoksilla paino pysyy kurissa, ja pysyisi vaikka olisit sen 10kg kevyempi.

Kuulostaa myös siltä että olet opetellut epäterveen suhtautumisen ruokaa, aivan kuten epäilinkin. Ruoka ei ole sinulla ravintoa, vaan nautinto (tai lohtu = tunnesyöminen).

 

Totta monossa lohtusyön, mutta lohtusyön kaikkein minimalistisimman määrän mitä voin ja tämän verran tarvitsen lohtua elämääni. En yksinkertaisesti aio ruveta tästä enää kiristämään. En vaan jaksa. Se ei ole sen arvoista.

Koska nainen haluaa olla se nätimpi osapuoli ja tuollaisen perunasäkin rinnalla se onnistuu paljon pienemmällä vaivalla.

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan ei vatsakas mies sytytä. Joillekin ystävilleni kyllä tuntuu pinkeä sisäelirasvamaha iskevän.

Hintelä, lihava tai pallomahainen mies ei sytytä. Miehen kuuluu minun makuuni olla lihaksikas ja litteävatsainen. Arvostan terveellisiä elämäntapoja ja itsestään huolehtimista sisäisesti ja ulkoisesti. Miesystäväni ulkoisesti täysi kymppi makuuni 188cm ja 102kg, "ylipaino" on lihasta eikä rasvaa tai kaljamahaa.

T: Nainen 34v.

Ei tuossa kyllä paljoa lihasta voi, muuten kuin jos sinuun verrataan. Kait nuo kuitenkin on makuasioita

mies51v

Mistä minun lihasmassan päättelit? Mutta juu, ei hän mikään "punttisika" mallinen ole, tykkään kyllä sellaisistakin tiettyyn rajaan asti. Minun miesystäväni on ennemmin jäntevän lihaksikas tai atleettinen. Hänen vartalonsa on hyvin lähelle linkissä olevan kaltainen:

https://www.stickpng.com/img/people/men/athletic-man

Tuolta näyttää joko urheilija jolla on geneettinen taipumus lihaskasvuun, tai puhtaasti bodaava mies jolle sali on elämäntapa.

Naisilla ei oikein ole käsitystä siitä miten vaikeaa lihasten hankkiminen on. Tämä luultavasti johtuu ammattibodareista. Kuvitellaan että jos kuka tahansa mies bodaa, lopputulos on Bull Mentula -> vähäiselläkin punttaamisella saa tuollaisen vartalon.

Todellisuudessa jokaisella jättibodarilla on huippugeenit jotka mahdollistavat sekä lihaskasvun sekä ison lihasmassan kantamisen. Siihen päällee tulee steroidit ja bodaaminen elämäntapana.

Ajatus on yhtä realistinen kuin 15v ylilautalaisella joka kuvittelee että jos 40v omenavartaloinen mamma käy pari kertaa viikossa salilla, lopputuloksena on tiimalasifitnesskroppa.

Ottaen huomioon, kuinka paljon vaikeampaa naisille lihasten hankkiminen on miehiin verrattuna, naiset ymmärtävät tämän vaikeuden oikein hyvin. Harva 5 kertaa viikossa salilla käyvä nainen on lihaksikas.

Miehet jostain syystä usein kuvittelevat, että naiset voisivat saavuttaa ihannevartalon vain laihduttamalla. Todellisuudessa se vaatii naiseltakin rajua punttikuuria.

Suurin osa miehistä ei vaadi ihannevartaloa.

Ja sitä paitsi 70% naisista ei vaivaudu edes laihduttamaan.

90 %naisista laihduttaa koko ajan mutta ei saavuta teille riittävää nälkiintymisen tasoa. Lupaan että jos me kaikki ei koko ajan laihdutettais ja vahdittais syömisiä joka nainen painaisi 150 kg.

Mitä ihmettä te sitten teette kun painoa vain kertyy? Tilastollisesti jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi, vaikka kaikki laihduttavat 24/7.

Jostain taikaseinästäkö se paino tulee?

 

No onpa tosiaan ihme että jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi koska jokaisella sukupolvella on entistä enemmän sosiaalista elämää ja herkullisemmat ja ravintorikkaammat ruoat. Jos ajattelee vaikka mitä mun mummo kokkasi, se oli niin hemmetin pahaa ja yksipuolista ettei sillä voinut mitenkään lihoa. Kuivia olivatkin koko ikänsä mummo ja pappa.

Pahaa ja yksipuolista = normaalia ruokaa.

Ihmiset ovat syöneet tuhansia vuosia ruokaa johon verrattuna se mitä mummosi söi, oli herkkua.

Jos ruuan pitää olla herkkua eli epäterveellistä ja koukuttavaa mättöä, niinpä, lihot.

Jos sosiaalisen elämän pitää olla herkuttelua ja hemmottelua, niinpä, lihot.

Ette te siis mitään laihduta. Tuo on kuin minä sanoisin olevani absolutisti, koska juon vain viisi pulloa viinaa viikossa mutta pidän osan viikossa raittiita päiviä.

 

Et ole maistanut mummoni sapuskoja, ne eivät voi enää pahemmiksi muuttua. Aamupalaksi ruisvelliä, ainekset ruisjauho, maito, vesi ja suola. Maku paha, koostumus liimamainen. Lounaaksi maitoperunoita ja leipää ja päivälliseksi paistettua leipää. Haastan lihomaan näillä sapuskoilla.

En keksi ainuttakaan syytä miksi tavallisella, terveellisellä ja hyvänmakuisella kotiruualla pitäisi automaattisesti lihoa - kun lisäksi noudatetaan liikuntasuosituksia.

Keksitkö sinä?

Normaali kotiruoka ei sisällä herkkukastikkeita, jälkiruokia, karkkeja, sipsejä, kakkuja, ym kamaa joka ei kuulu ihmisen normaaliin ruokavalioon edes vähäisessä määrin.

 

Ei tosiaan sisälläkään. Sipsejä meille ostetaan pari kertaa vuodessa ja pullaa, kakkua jne syödään vain juhlissa ja jos kaveri tulee kahville. Meillä ei ole ikinä kaapeissa ylimääräisiä makeisia tai leivonnaisia. Karkkeja lapset ostaa kerran viikossa ja mies viikonloppuna, syön mitä ne mulle suostuu antamaan. Syön tavallista kotiruokaa ja ylipainoa on ihan kunnolla.

Tänään olen syönyt aamulla 10 cm pituisen siemenpatongin pätkän jossa täytteenä juustoa ja kanamunaa, kahvi ja banaani-mustikkasmoothie, kahvi. Lounaksi eilistä pestopastaa jossa lihapullia, kikherneitä, fetaa, salaattia, tomaattia ja parsakaalia. Kulhollinen kirsikoita jälkkäriksi. Päivälliseksi pikana pinaatti-roiskelläppäpizza ja pari näkkäriä, pari palaa kevytmeetwurstia. Kahvi ja jälkkärinä neljä kuivattua aprikoosia. Siinä oli tämän päivä ruoat. Leikkasin hikipäässä ruohoa puoli tuntia. Tarkoitus vielä vähän jumpata telkkarin ääressä. Söin tänäänkin liikaa.

Epäilemättä.

Ja nyt ajattelit polttaa kalorit kevyellä kotitaloustyöllä ja laiskalla jumpalla telkkarin edessä?

Tuossahan se on ylipainon selitykset tiivistettynä. Epäterve suhtautuminen ruokaan nautintona jota tekee mieli vaikkei olisi kunnolla nälkä, ja liian vähäinen liikunta.

- pienennä annoskokoja, lopeta syöminen ennen kuin olet kylläinen (ruoka "laskeutuu" vielä)

- ruokavaliosta pois hiilarimättö kuten se pasta

- kuormittavampaa liikuntaa, mukaan lihaskuntotreeniä raskailla painoilla

 

Tein tuota viisi vuotta ja pääsin parhaimmillaan bmi 24,2. Kävin crossfit-salilla, hölkkäsin. Elämä pyöri pakonomaisesti syömisen ja liikunnan ympärillä. Paloin jotenkin loppuun ja tuli liikuntavamma. Sen jälkeen lösähdin täysin ja lihoin lähemmäs 10 kg. Nyt pidän taas kontrollia ja lihominen on hidastunut hitaaksi. En enää jaksa. Sori siitä.

Itsepetosta.

Ei tarvitse pahoitella minulle.

Ei silti mene läpi tuo väite että normaalipainoisena pysyminen olisi massiivinen ponnistus joka edellyttää keskitysleirimäistä kuria.

Näinhän sinä sanot mutta juuri sitä se edellyttää ainakin minulla. Olen perheellinen ihminen joka asuu omakotikotitalossa ja mulla on sosiaalinen elämä. Se että kaiken sen jälkeen mitä on tehtävä leikkaan puoli tuntia ruohoa niin vauhdilla kuin kykenen ja jumppaan puoli tuntia telkkarin ääressä, ei ole fanaattiselle poikamiehelle yhtään mitään, mutta ihan ok suoritus perheenäidille. Viikonloppuna mennään kavereiden kanssa mökille. Arvaa laihdutetaanko siellä. En mä jaksa enää tässä iässä käyttää ihan koko elämääni painon ja ruoan miettimiseen. Tähän ketjuun kirjoittelu toi mieleen ne ajat kun elämä pyöri laihaksi pyrkimisen ympärillä ja sen miten silloin olin jotenkin koko ajan ahdistunut siitä. Ruoat laitoin kiloklubiin ja jo iltapäivällä tuli se paniikkiolo että miten jaksan loppupäivän ja ravasin Kiloklubissa laskemassa että jos vaihdan tuon ruoan toiseen niin täytyykö maha paremmin ja kestänkö nukkumaan menoon asti. Tätä jatkui vuosia. Sain puolessa vuodessa 5 kg laihdutettua ja joku elämän hankala kohta toi 4 kg takaisin. Kun lopulta sain vamman ja jotenkin romahdin syömisten suhteen kokonaan, edelleenkin mietin koko ajan ruokaa, paitsi että tällä kertaa söin. Hirvittävän huonolla omatunnolla. Tätä jatkui kymmenen ylimääräisen kilon kerran kunnes päätin että nyt tälle on saatava stoppi. Aloitin pätkäpaaston jolloin sain syödä kaikkea mitä halusin paitsi että syöminen oli lopetettava viideltä iltapäivällä. Tämä viimein lopetti ahmimiskierteen ja ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen lopetin jatkuvan ruoan ajattelun. Söin kolme kertaa päivässä mahani kylläiseksi ja sen ulkopuolella en ajatellut ruokaa lainkaan. Se oli niin outoa että tuntui melkein ihmeeltä. Tätä nyt noudatan ja paino pysyy suurin piirtein tasapainossa, hitaasti tulee lisää. Noh, ei tää ketään kiinnosta. Tulipa vaan flashback siihen kaikkeen ja aika surullinen olo.

Ei mene läpi.

Kerrot että kun syöt kolme kertaa päivässä, olet kylläinen ja paino nousee hitaasti. Se tarkoittaa sitä ettet syö paljoa liikaa suhteessa kulutukseen. Kyse voi kirjaimellisesti olla yhdestä lusikallisesta päivässä.

Se tarkoittaa myös sitä että hyvin pienillä muutoksilla paino pysyy kurissa, ja pysyisi vaikka olisit sen 10kg kevyempi.

Kuulostaa myös siltä että olet opetellut epäterveen suhtautumisen ruokaa, aivan kuten epäilinkin. Ruoka ei ole sinulla ravintoa, vaan nautinto (tai lohtu = tunnesyöminen).

 

Totta monossa lohtusyön, mutta lohtusyön kaikkein minimalistisimman määrän mitä voin ja tämän verran tarvitsen lohtua elämääni. En yksinkertaisesti aio ruveta tästä enää kiristämään. En vaan jaksa. Se ei ole sen arvoista.

Miten tuo eroaa seuraavista:

- totta monossa poltan tupakkaa kun olen stressaantunut, se rauhoittaa hermoja

- totta monossa juon kun haluan irroittautua arjesta, se auttaa rentoutumaan

Ei mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Koska nainen haluaa olla se nätimpi osapuoli ja tuollaisen perunasäkin rinnalla se onnistuu paljon pienemmällä vaivalla.

Bingo. Täydellisesti selitettynä tässä:

Vatsakkaalla miehellä on pullea perstasku.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan ei vatsakas mies sytytä. Joillekin ystävilleni kyllä tuntuu pinkeä sisäelirasvamaha iskevän.

Hintelä, lihava tai pallomahainen mies ei sytytä. Miehen kuuluu minun makuuni olla lihaksikas ja litteävatsainen. Arvostan terveellisiä elämäntapoja ja itsestään huolehtimista sisäisesti ja ulkoisesti. Miesystäväni ulkoisesti täysi kymppi makuuni 188cm ja 102kg, "ylipaino" on lihasta eikä rasvaa tai kaljamahaa.

T: Nainen 34v.

Ei tuossa kyllä paljoa lihasta voi, muuten kuin jos sinuun verrataan. Kait nuo kuitenkin on makuasioita

mies51v

Mistä minun lihasmassan päättelit? Mutta juu, ei hän mikään "punttisika" mallinen ole, tykkään kyllä sellaisistakin tiettyyn rajaan asti. Minun miesystäväni on ennemmin jäntevän lihaksikas tai atleettinen. Hänen vartalonsa on hyvin lähelle linkissä olevan kaltainen:

https://www.stickpng.com/img/people/men/athletic-man

Tuolta näyttää joko urheilija jolla on geneettinen taipumus lihaskasvuun, tai puhtaasti bodaava mies jolle sali on elämäntapa.

Naisilla ei oikein ole käsitystä siitä miten vaikeaa lihasten hankkiminen on. Tämä luultavasti johtuu ammattibodareista. Kuvitellaan että jos kuka tahansa mies bodaa, lopputulos on Bull Mentula -> vähäiselläkin punttaamisella saa tuollaisen vartalon.

Todellisuudessa jokaisella jättibodarilla on huippugeenit jotka mahdollistavat sekä lihaskasvun sekä ison lihasmassan kantamisen. Siihen päällee tulee steroidit ja bodaaminen elämäntapana.

Ajatus on yhtä realistinen kuin 15v ylilautalaisella joka kuvittelee että jos 40v omenavartaloinen mamma käy pari kertaa viikossa salilla, lopputuloksena on tiimalasifitnesskroppa.

Ottaen huomioon, kuinka paljon vaikeampaa naisille lihasten hankkiminen on miehiin verrattuna, naiset ymmärtävät tämän vaikeuden oikein hyvin. Harva 5 kertaa viikossa salilla käyvä nainen on lihaksikas.

Miehet jostain syystä usein kuvittelevat, että naiset voisivat saavuttaa ihannevartalon vain laihduttamalla. Todellisuudessa se vaatii naiseltakin rajua punttikuuria.

Suurin osa miehistä ei vaadi ihannevartaloa.

Ja sitä paitsi 70% naisista ei vaivaudu edes laihduttamaan.

90 %naisista laihduttaa koko ajan mutta ei saavuta teille riittävää nälkiintymisen tasoa. Lupaan että jos me kaikki ei koko ajan laihdutettais ja vahdittais syömisiä joka nainen painaisi 150 kg.

Mitä ihmettä te sitten teette kun painoa vain kertyy? Tilastollisesti jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi, vaikka kaikki laihduttavat 24/7.

Jostain taikaseinästäkö se paino tulee?

 

No onpa tosiaan ihme että jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi koska jokaisella sukupolvella on entistä enemmän sosiaalista elämää ja herkullisemmat ja ravintorikkaammat ruoat. Jos ajattelee vaikka mitä mun mummo kokkasi, se oli niin hemmetin pahaa ja yksipuolista ettei sillä voinut mitenkään lihoa. Kuivia olivatkin koko ikänsä mummo ja pappa.

Pahaa ja yksipuolista = normaalia ruokaa.

Ihmiset ovat syöneet tuhansia vuosia ruokaa johon verrattuna se mitä mummosi söi, oli herkkua.

Jos ruuan pitää olla herkkua eli epäterveellistä ja koukuttavaa mättöä, niinpä, lihot.

Jos sosiaalisen elämän pitää olla herkuttelua ja hemmottelua, niinpä, lihot.

Ette te siis mitään laihduta. Tuo on kuin minä sanoisin olevani absolutisti, koska juon vain viisi pulloa viinaa viikossa mutta pidän osan viikossa raittiita päiviä.

 

Et ole maistanut mummoni sapuskoja, ne eivät voi enää pahemmiksi muuttua. Aamupalaksi ruisvelliä, ainekset ruisjauho, maito, vesi ja suola. Maku paha, koostumus liimamainen. Lounaaksi maitoperunoita ja leipää ja päivälliseksi paistettua leipää. Haastan lihomaan näillä sapuskoilla.

En keksi ainuttakaan syytä miksi tavallisella, terveellisellä ja hyvänmakuisella kotiruualla pitäisi automaattisesti lihoa - kun lisäksi noudatetaan liikuntasuosituksia.

Keksitkö sinä?

Normaali kotiruoka ei sisällä herkkukastikkeita, jälkiruokia, karkkeja, sipsejä, kakkuja, ym kamaa joka ei kuulu ihmisen normaaliin ruokavalioon edes vähäisessä määrin.

 

Ei tosiaan sisälläkään. Sipsejä meille ostetaan pari kertaa vuodessa ja pullaa, kakkua jne syödään vain juhlissa ja jos kaveri tulee kahville. Meillä ei ole ikinä kaapeissa ylimääräisiä makeisia tai leivonnaisia. Karkkeja lapset ostaa kerran viikossa ja mies viikonloppuna, syön mitä ne mulle suostuu antamaan. Syön tavallista kotiruokaa ja ylipainoa on ihan kunnolla.

Tänään olen syönyt aamulla 10 cm pituisen siemenpatongin pätkän jossa täytteenä juustoa ja kanamunaa, kahvi ja banaani-mustikkasmoothie, kahvi. Lounaksi eilistä pestopastaa jossa lihapullia, kikherneitä, fetaa, salaattia, tomaattia ja parsakaalia. Kulhollinen kirsikoita jälkkäriksi. Päivälliseksi pikana pinaatti-roiskelläppäpizza ja pari näkkäriä, pari palaa kevytmeetwurstia. Kahvi ja jälkkärinä neljä kuivattua aprikoosia. Siinä oli tämän päivä ruoat. Leikkasin hikipäässä ruohoa puoli tuntia. Tarkoitus vielä vähän jumpata telkkarin ääressä. Söin tänäänkin liikaa.

Epäilemättä.

Ja nyt ajattelit polttaa kalorit kevyellä kotitaloustyöllä ja laiskalla jumpalla telkkarin edessä?

Tuossahan se on ylipainon selitykset tiivistettynä. Epäterve suhtautuminen ruokaan nautintona jota tekee mieli vaikkei olisi kunnolla nälkä, ja liian vähäinen liikunta.

- pienennä annoskokoja, lopeta syöminen ennen kuin olet kylläinen (ruoka "laskeutuu" vielä)

- ruokavaliosta pois hiilarimättö kuten se pasta

- kuormittavampaa liikuntaa, mukaan lihaskuntotreeniä raskailla painoilla

 

Tein tuota viisi vuotta ja pääsin parhaimmillaan bmi 24,2. Kävin crossfit-salilla, hölkkäsin. Elämä pyöri pakonomaisesti syömisen ja liikunnan ympärillä. Paloin jotenkin loppuun ja tuli liikuntavamma. Sen jälkeen lösähdin täysin ja lihoin lähemmäs 10 kg. Nyt pidän taas kontrollia ja lihominen on hidastunut hitaaksi. En enää jaksa. Sori siitä.

Itsepetosta.

Ei tarvitse pahoitella minulle.

Ei silti mene läpi tuo väite että normaalipainoisena pysyminen olisi massiivinen ponnistus joka edellyttää keskitysleirimäistä kuria.

Ohis, mutta se mikä on "keskitysleitimäinen" kuri on hyvin subjektiivinen käsite. Riippuu hyvin paljon ihmisestä ja hänen omista mieltymyksistään. Se, mitä sinä viestistäsi päätellen pidät normaalina, eli tavoitteellinen ja suht raskas liikunta, "normaali" kotiruoka joka ei sisällä milloinkaan kastikkeita, jälkiruokia, karkkia, sipsejä ym. kuulostaa esimerkiksi minusta aika keskitysleirimäiseltä touhulta. Minusta tuo kuulostaa siltä, että sinun elämässäsi pääpaino on kroppasi ulkonäön, ruokavalion ja liikunnan miettimisellä. Tai ainakin itselleni tuollainen elämäntapa edellyttäisi jatkuvaa itseni kontrollointia ja syömisten ja liikunnan tarkkailua.

Jos säännöllinen herkkujen mättäminen on mielestäsi normaalia ja säännöllinen kuormittava liikunta on keskitysleirimäistä, en ihmettele miksi ylipaino on niin tavallista.

"Tai ainakin itselleni tuollainen elämäntapa edellyttäisi jatkuvaa itseni kontrollointia ja syömisten ja liikunnan tarkkailua"

Totta kai jos totuttelee elämään epäterveellisesti, se edellyttää jatkuvaa itsensä kontrollia ja tarkkailua. Liikkumisesta ja terveellisestä ravinnosta tulee ihan yhtä lailla normielämää kuin suklaan napostelusta telkkarin edessä.

Ihan varmasti jos alat tupakoimaan, tupakoinnin vähentäminen on jatkuvaa itsensä kontrollointia. Älä osta tupakkaa, tai polta vain juhlissa. Lopeta ja ongelma katoaa.

 

Niin, yllätys yllätys, ihmiset ovat erilaisia. Sinä mitä ilmeisimmin tykkäät omasta tavastasi elää ja siksi se on sinulle normaalia. Kaikki eivät kuitenkaan tykkää liikunnasta ja täydellisestä herkuista kieltäytymisestä. Silloin tuo ei ole normaalia eikä kivaa, kun siitä ei nauti.

En muuten puhunut missään vaiheessa mistään jatkuvasta suklaan puputtamisesta. Sinä sen sijaan kyllä sanoit, ettei normaaliin ruokavalioon mielestäsi kuulu karkit, sipsit ja herkut vähäisimmässäkään määrin. Minun ruokavaliooni kuuluu myös herkut. Tosin varsin vähäisessä määrin. Minusta on normaalia että välillä voi myös herkutella. Ja olen myös normaalipainoinen. En tosin alle bmi 23, mutta ei tarvitsekaan olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan ei vatsakas mies sytytä. Joillekin ystävilleni kyllä tuntuu pinkeä sisäelirasvamaha iskevän.

Hintelä, lihava tai pallomahainen mies ei sytytä. Miehen kuuluu minun makuuni olla lihaksikas ja litteävatsainen. Arvostan terveellisiä elämäntapoja ja itsestään huolehtimista sisäisesti ja ulkoisesti. Miesystäväni ulkoisesti täysi kymppi makuuni 188cm ja 102kg, "ylipaino" on lihasta eikä rasvaa tai kaljamahaa.

T: Nainen 34v.

Ei tuossa kyllä paljoa lihasta voi, muuten kuin jos sinuun verrataan. Kait nuo kuitenkin on makuasioita

mies51v

Mistä minun lihasmassan päättelit? Mutta juu, ei hän mikään "punttisika" mallinen ole, tykkään kyllä sellaisistakin tiettyyn rajaan asti. Minun miesystäväni on ennemmin jäntevän lihaksikas tai atleettinen. Hänen vartalonsa on hyvin lähelle linkissä olevan kaltainen:

https://www.stickpng.com/img/people/men/athletic-man

Tuolta näyttää joko urheilija jolla on geneettinen taipumus lihaskasvuun, tai puhtaasti bodaava mies jolle sali on elämäntapa.

Naisilla ei oikein ole käsitystä siitä miten vaikeaa lihasten hankkiminen on. Tämä luultavasti johtuu ammattibodareista. Kuvitellaan että jos kuka tahansa mies bodaa, lopputulos on Bull Mentula -> vähäiselläkin punttaamisella saa tuollaisen vartalon.

Todellisuudessa jokaisella jättibodarilla on huippugeenit jotka mahdollistavat sekä lihaskasvun sekä ison lihasmassan kantamisen. Siihen päällee tulee steroidit ja bodaaminen elämäntapana.

Ajatus on yhtä realistinen kuin 15v ylilautalaisella joka kuvittelee että jos 40v omenavartaloinen mamma käy pari kertaa viikossa salilla, lopputuloksena on tiimalasifitnesskroppa.

Ottaen huomioon, kuinka paljon vaikeampaa naisille lihasten hankkiminen on miehiin verrattuna, naiset ymmärtävät tämän vaikeuden oikein hyvin. Harva 5 kertaa viikossa salilla käyvä nainen on lihaksikas.

Miehet jostain syystä usein kuvittelevat, että naiset voisivat saavuttaa ihannevartalon vain laihduttamalla. Todellisuudessa se vaatii naiseltakin rajua punttikuuria.

Suurin osa miehistä ei vaadi ihannevartaloa.

Ja sitä paitsi 70% naisista ei vaivaudu edes laihduttamaan.

90 %naisista laihduttaa koko ajan mutta ei saavuta teille riittävää nälkiintymisen tasoa. Lupaan että jos me kaikki ei koko ajan laihdutettais ja vahdittais syömisiä joka nainen painaisi 150 kg.

Mitä ihmettä te sitten teette kun painoa vain kertyy? Tilastollisesti jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi, vaikka kaikki laihduttavat 24/7.

Jostain taikaseinästäkö se paino tulee?

 

No onpa tosiaan ihme että jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi koska jokaisella sukupolvella on entistä enemmän sosiaalista elämää ja herkullisemmat ja ravintorikkaammat ruoat. Jos ajattelee vaikka mitä mun mummo kokkasi, se oli niin hemmetin pahaa ja yksipuolista ettei sillä voinut mitenkään lihoa. Kuivia olivatkin koko ikänsä mummo ja pappa.

Pahaa ja yksipuolista = normaalia ruokaa.

Ihmiset ovat syöneet tuhansia vuosia ruokaa johon verrattuna se mitä mummosi söi, oli herkkua.

Jos ruuan pitää olla herkkua eli epäterveellistä ja koukuttavaa mättöä, niinpä, lihot.

Jos sosiaalisen elämän pitää olla herkuttelua ja hemmottelua, niinpä, lihot.

Ette te siis mitään laihduta. Tuo on kuin minä sanoisin olevani absolutisti, koska juon vain viisi pulloa viinaa viikossa mutta pidän osan viikossa raittiita päiviä.

 

Et ole maistanut mummoni sapuskoja, ne eivät voi enää pahemmiksi muuttua. Aamupalaksi ruisvelliä, ainekset ruisjauho, maito, vesi ja suola. Maku paha, koostumus liimamainen. Lounaaksi maitoperunoita ja leipää ja päivälliseksi paistettua leipää. Haastan lihomaan näillä sapuskoilla.

En keksi ainuttakaan syytä miksi tavallisella, terveellisellä ja hyvänmakuisella kotiruualla pitäisi automaattisesti lihoa - kun lisäksi noudatetaan liikuntasuosituksia.

Keksitkö sinä?

Normaali kotiruoka ei sisällä herkkukastikkeita, jälkiruokia, karkkeja, sipsejä, kakkuja, ym kamaa joka ei kuulu ihmisen normaaliin ruokavalioon edes vähäisessä määrin.

 

Ei tosiaan sisälläkään. Sipsejä meille ostetaan pari kertaa vuodessa ja pullaa, kakkua jne syödään vain juhlissa ja jos kaveri tulee kahville. Meillä ei ole ikinä kaapeissa ylimääräisiä makeisia tai leivonnaisia. Karkkeja lapset ostaa kerran viikossa ja mies viikonloppuna, syön mitä ne mulle suostuu antamaan. Syön tavallista kotiruokaa ja ylipainoa on ihan kunnolla.

Tänään olen syönyt aamulla 10 cm pituisen siemenpatongin pätkän jossa täytteenä juustoa ja kanamunaa, kahvi ja banaani-mustikkasmoothie, kahvi. Lounaksi eilistä pestopastaa jossa lihapullia, kikherneitä, fetaa, salaattia, tomaattia ja parsakaalia. Kulhollinen kirsikoita jälkkäriksi. Päivälliseksi pikana pinaatti-roiskelläppäpizza ja pari näkkäriä, pari palaa kevytmeetwurstia. Kahvi ja jälkkärinä neljä kuivattua aprikoosia. Siinä oli tämän päivä ruoat. Leikkasin hikipäässä ruohoa puoli tuntia. Tarkoitus vielä vähän jumpata telkkarin ääressä. Söin tänäänkin liikaa.

Epäilemättä.

Ja nyt ajattelit polttaa kalorit kevyellä kotitaloustyöllä ja laiskalla jumpalla telkkarin edessä?

Tuossahan se on ylipainon selitykset tiivistettynä. Epäterve suhtautuminen ruokaan nautintona jota tekee mieli vaikkei olisi kunnolla nälkä, ja liian vähäinen liikunta.

- pienennä annoskokoja, lopeta syöminen ennen kuin olet kylläinen (ruoka "laskeutuu" vielä)

- ruokavaliosta pois hiilarimättö kuten se pasta

- kuormittavampaa liikuntaa, mukaan lihaskuntotreeniä raskailla painoilla

 

Tein tuota viisi vuotta ja pääsin parhaimmillaan bmi 24,2. Kävin crossfit-salilla, hölkkäsin. Elämä pyöri pakonomaisesti syömisen ja liikunnan ympärillä. Paloin jotenkin loppuun ja tuli liikuntavamma. Sen jälkeen lösähdin täysin ja lihoin lähemmäs 10 kg. Nyt pidän taas kontrollia ja lihominen on hidastunut hitaaksi. En enää jaksa. Sori siitä.

Itsepetosta.

Ei tarvitse pahoitella minulle.

Ei silti mene läpi tuo väite että normaalipainoisena pysyminen olisi massiivinen ponnistus joka edellyttää keskitysleirimäistä kuria.

Ohis, mutta se mikä on "keskitysleitimäinen" kuri on hyvin subjektiivinen käsite. Riippuu hyvin paljon ihmisestä ja hänen omista mieltymyksistään. Se, mitä sinä viestistäsi päätellen pidät normaalina, eli tavoitteellinen ja suht raskas liikunta, "normaali" kotiruoka joka ei sisällä milloinkaan kastikkeita, jälkiruokia, karkkia, sipsejä ym. kuulostaa esimerkiksi minusta aika keskitysleirimäiseltä touhulta. Minusta tuo kuulostaa siltä, että sinun elämässäsi pääpaino on kroppasi ulkonäön, ruokavalion ja liikunnan miettimisellä. Tai ainakin itselleni tuollainen elämäntapa edellyttäisi jatkuvaa itseni kontrollointia ja syömisten ja liikunnan tarkkailua.

Täh?

Minäkään en ymmärrä.

Käyn lenkillä ja kuntosalilla, ei sitä tarvitse erityisesti mietiä tai kontrolloida sen enempää kuin mitään muutakaan asiaa. Kun näihin tottuu, ei tarvitse puskea itseään ulos koska liikkumisesta nauttii. Vain alku oli pakkopullaa.

Ostan kaupasta joskus kanaa ja joskus kalaa, joskus tomaattia ja joskus paprikaa. Mitä tekee milloinkin mieli. Yleensä jotain herkkuja kuten banaaneja tai omenoita. Mitään kontrollointia tai erityistä miettimistä ei vaadi tuokaan, päin vastoin helpompaa kun ostettuani safkat kävelen turhien karkki- ja herkkuhyllyjen ohi ja that's it. Herkkuja ei nykyään tee mielikään kun lopetin sokerin syönnin kokonaan. Ennen teki. Allekirjoitan 121212:n pointin: itselleni sokerin syönnin lopettaminen oli vaikeampaa kuin tupakoinnin lopettaminen, koska en tajunnut heti lopettaa kerrasta vaan ostin namia silloin tällöin ja homma meni lipsumiseksi. Sama juttu miesten addiktion eli "saunakaljojen" kanssa. Ei alkoa kotona ollenkaan, ei tarvetta kontrolloida mitään.

Tuhatkertaisesti helpompaa. Ei tarvitse kontrolloida eikä tarkkailla itseään. Ei jojoilua. Voi nauttia asioista joista tykkää, sen sijaan että hakee "nautintoa" hetkellisesti hyvän mutta lopulta huonomman olon tuottavista sokerista/hiilareista/tupakasta/alkosta.

Petollista noissa on se että olo paranee hetkeksi. Sitä kuvittelee että ne tuovat elämään iloa. Mutta eivät oikeasti tuo, sen huomaa vasta kun niistä luopuu kokonaan riittävän pitkäksi aikaa.

-ohis

 

Täh vaan itsellesi. Et siis ymmärrä että se mikä sinulle on helppoa, ei kaikille olekaan. Et siis ymmärrä että se mistä sinä nautit, ei kaikille ole nautinnollista. En mahda ymmärtämättömyydellesi mitään. Ihmiset ovat erilaisia. Minulle tätä ei ole vaikeaa ymmärtää. Sääli että sinulle on.

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakaan ei vatsakas mies sytytä. Joillekin ystävilleni kyllä tuntuu pinkeä sisäelirasvamaha iskevän.

Hintelä, lihava tai pallomahainen mies ei sytytä. Miehen kuuluu minun makuuni olla lihaksikas ja litteävatsainen. Arvostan terveellisiä elämäntapoja ja itsestään huolehtimista sisäisesti ja ulkoisesti. Miesystäväni ulkoisesti täysi kymppi makuuni 188cm ja 102kg, "ylipaino" on lihasta eikä rasvaa tai kaljamahaa.

T: Nainen 34v.

Ei tuossa kyllä paljoa lihasta voi, muuten kuin jos sinuun verrataan. Kait nuo kuitenkin on makuasioita

mies51v

Mistä minun lihasmassan päättelit? Mutta juu, ei hän mikään "punttisika" mallinen ole, tykkään kyllä sellaisistakin tiettyyn rajaan asti. Minun miesystäväni on ennemmin jäntevän lihaksikas tai atleettinen. Hänen vartalonsa on hyvin lähelle linkissä olevan kaltainen:

https://www.stickpng.com/img/people/men/athletic-man

Tuolta näyttää joko urheilija jolla on geneettinen taipumus lihaskasvuun, tai puhtaasti bodaava mies jolle sali on elämäntapa.

Naisilla ei oikein ole käsitystä siitä miten vaikeaa lihasten hankkiminen on. Tämä luultavasti johtuu ammattibodareista. Kuvitellaan että jos kuka tahansa mies bodaa, lopputulos on Bull Mentula -> vähäiselläkin punttaamisella saa tuollaisen vartalon.

Todellisuudessa jokaisella jättibodarilla on huippugeenit jotka mahdollistavat sekä lihaskasvun sekä ison lihasmassan kantamisen. Siihen päällee tulee steroidit ja bodaaminen elämäntapana.

Ajatus on yhtä realistinen kuin 15v ylilautalaisella joka kuvittelee että jos 40v omenavartaloinen mamma käy pari kertaa viikossa salilla, lopputuloksena on tiimalasifitnesskroppa.

Ottaen huomioon, kuinka paljon vaikeampaa naisille lihasten hankkiminen on miehiin verrattuna, naiset ymmärtävät tämän vaikeuden oikein hyvin. Harva 5 kertaa viikossa salilla käyvä nainen on lihaksikas.

Miehet jostain syystä usein kuvittelevat, että naiset voisivat saavuttaa ihannevartalon vain laihduttamalla. Todellisuudessa se vaatii naiseltakin rajua punttikuuria.

Suurin osa miehistä ei vaadi ihannevartaloa.

Ja sitä paitsi 70% naisista ei vaivaudu edes laihduttamaan.

90 %naisista laihduttaa koko ajan mutta ei saavuta teille riittävää nälkiintymisen tasoa. Lupaan että jos me kaikki ei koko ajan laihdutettais ja vahdittais syömisiä joka nainen painaisi 150 kg.

Mitä ihmettä te sitten teette kun painoa vain kertyy? Tilastollisesti jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi, vaikka kaikki laihduttavat 24/7.

Jostain taikaseinästäkö se paino tulee?

 

No onpa tosiaan ihme että jokainen sukupolvi on edellistä lihavampi koska jokaisella sukupolvella on entistä enemmän sosiaalista elämää ja herkullisemmat ja ravintorikkaammat ruoat. Jos ajattelee vaikka mitä mun mummo kokkasi, se oli niin hemmetin pahaa ja yksipuolista ettei sillä voinut mitenkään lihoa. Kuivia olivatkin koko ikänsä mummo ja pappa.

Pahaa ja yksipuolista = normaalia ruokaa.

Ihmiset ovat syöneet tuhansia vuosia ruokaa johon verrattuna se mitä mummosi söi, oli herkkua.

Jos ruuan pitää olla herkkua eli epäterveellistä ja koukuttavaa mättöä, niinpä, lihot.

Jos sosiaalisen elämän pitää olla herkuttelua ja hemmottelua, niinpä, lihot.

Ette te siis mitään laihduta. Tuo on kuin minä sanoisin olevani absolutisti, koska juon vain viisi pulloa viinaa viikossa mutta pidän osan viikossa raittiita päiviä.

 

Et ole maistanut mummoni sapuskoja, ne eivät voi enää pahemmiksi muuttua. Aamupalaksi ruisvelliä, ainekset ruisjauho, maito, vesi ja suola. Maku paha, koostumus liimamainen. Lounaaksi maitoperunoita ja leipää ja päivälliseksi paistettua leipää. Haastan lihomaan näillä sapuskoilla.

En keksi ainuttakaan syytä miksi tavallisella, terveellisellä ja hyvänmakuisella kotiruualla pitäisi automaattisesti lihoa - kun lisäksi noudatetaan liikuntasuosituksia.

Keksitkö sinä?

Normaali kotiruoka ei sisällä herkkukastikkeita, jälkiruokia, karkkeja, sipsejä, kakkuja, ym kamaa joka ei kuulu ihmisen normaaliin ruokavalioon edes vähäisessä määrin.

 

Ei tosiaan sisälläkään. Sipsejä meille ostetaan pari kertaa vuodessa ja pullaa, kakkua jne syödään vain juhlissa ja jos kaveri tulee kahville. Meillä ei ole ikinä kaapeissa ylimääräisiä makeisia tai leivonnaisia. Karkkeja lapset ostaa kerran viikossa ja mies viikonloppuna, syön mitä ne mulle suostuu antamaan. Syön tavallista kotiruokaa ja ylipainoa on ihan kunnolla.

Tänään olen syönyt aamulla 10 cm pituisen siemenpatongin pätkän jossa täytteenä juustoa ja kanamunaa, kahvi ja banaani-mustikkasmoothie, kahvi. Lounaksi eilistä pestopastaa jossa lihapullia, kikherneitä, fetaa, salaattia, tomaattia ja parsakaalia. Kulhollinen kirsikoita jälkkäriksi. Päivälliseksi pikana pinaatti-roiskelläppäpizza ja pari näkkäriä, pari palaa kevytmeetwurstia. Kahvi ja jälkkärinä neljä kuivattua aprikoosia. Siinä oli tämän päivä ruoat. Leikkasin hikipäässä ruohoa puoli tuntia. Tarkoitus vielä vähän jumpata telkkarin ääressä. Söin tänäänkin liikaa.

Epäilemättä.

Ja nyt ajattelit polttaa kalorit kevyellä kotitaloustyöllä ja laiskalla jumpalla telkkarin edessä?

Tuossahan se on ylipainon selitykset tiivistettynä. Epäterve suhtautuminen ruokaan nautintona jota tekee mieli vaikkei olisi kunnolla nälkä, ja liian vähäinen liikunta.

- pienennä annoskokoja, lopeta syöminen ennen kuin olet kylläinen (ruoka "laskeutuu" vielä)

- ruokavaliosta pois hiilarimättö kuten se pasta

- kuormittavampaa liikuntaa, mukaan lihaskuntotreeniä raskailla painoilla

 

Tein tuota viisi vuotta ja pääsin parhaimmillaan bmi 24,2. Kävin crossfit-salilla, hölkkäsin. Elämä pyöri pakonomaisesti syömisen ja liikunnan ympärillä. Paloin jotenkin loppuun ja tuli liikuntavamma. Sen jälkeen lösähdin täysin ja lihoin lähemmäs 10 kg. Nyt pidän taas kontrollia ja lihominen on hidastunut hitaaksi. En enää jaksa. Sori siitä.

Itsepetosta.

Ei tarvitse pahoitella minulle.

Ei silti mene läpi tuo väite että normaalipainoisena pysyminen olisi massiivinen ponnistus joka edellyttää keskitysleirimäistä kuria.

Näinhän sinä sanot mutta juuri sitä se edellyttää ainakin minulla. Olen perheellinen ihminen joka asuu omakotikotitalossa ja mulla on sosiaalinen elämä. Se että kaiken sen jälkeen mitä on tehtävä leikkaan puoli tuntia ruohoa niin vauhdilla kuin kykenen ja jumppaan puoli tuntia telkkarin ääressä, ei ole fanaattiselle poikamiehelle yhtään mitään, mutta ihan ok suoritus perheenäidille. Viikonloppuna mennään kavereiden kanssa mökille. Arvaa laihdutetaanko siellä. En mä jaksa enää tässä iässä käyttää ihan koko elämääni painon ja ruoan miettimiseen. Tähän ketjuun kirjoittelu toi mieleen ne ajat kun elämä pyöri laihaksi pyrkimisen ympärillä ja sen miten silloin olin jotenkin koko ajan ahdistunut siitä. Ruoat laitoin kiloklubiin ja jo iltapäivällä tuli se paniikkiolo että miten jaksan loppupäivän ja ravasin Kiloklubissa laskemassa että jos vaihdan tuon ruoan toiseen niin täytyykö maha paremmin ja kestänkö nukkumaan menoon asti. Tätä jatkui vuosia. Sain puolessa vuodessa 5 kg laihdutettua ja joku elämän hankala kohta toi 4 kg takaisin. Kun lopulta sain vamman ja jotenkin romahdin syömisten suhteen kokonaan, edelleenkin mietin koko ajan ruokaa, paitsi että tällä kertaa söin. Hirvittävän huonolla omatunnolla. Tätä jatkui kymmenen ylimääräisen kilon kerran kunnes päätin että nyt tälle on saatava stoppi. Aloitin pätkäpaaston jolloin sain syödä kaikkea mitä halusin paitsi että syöminen oli lopetettava viideltä iltapäivällä. Tämä viimein lopetti ahmimiskierteen ja ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen lopetin jatkuvan ruoan ajattelun. Söin kolme kertaa päivässä mahani kylläiseksi ja sen ulkopuolella en ajatellut ruokaa lainkaan. Se oli niin outoa että tuntui melkein ihmeeltä. Tätä nyt noudatan ja paino pysyy suurin piirtein tasapainossa, hitaasti tulee lisää. Noh, ei tää ketään kiinnosta. Tulipa vaan flashback siihen kaikkeen ja aika surullinen olo.

Ei mene läpi.

Kerrot että kun syöt kolme kertaa päivässä, olet kylläinen ja paino nousee hitaasti. Se tarkoittaa sitä ettet syö paljoa liikaa suhteessa kulutukseen. Kyse voi kirjaimellisesti olla yhdestä lusikallisesta päivässä.

Se tarkoittaa myös sitä että hyvin pienillä muutoksilla paino pysyy kurissa, ja pysyisi vaikka olisit sen 10kg kevyempi.

Kuulostaa myös siltä että olet opetellut epäterveen suhtautumisen ruokaa, aivan kuten epäilinkin. Ruoka ei ole sinulla ravintoa, vaan nautinto (tai lohtu = tunnesyöminen).

 

Totta monossa lohtusyön, mutta lohtusyön kaikkein minimalistisimman määrän mitä voin ja tämän verran tarvitsen lohtua elämääni. En yksinkertaisesti aio ruveta tästä enää kiristämään. En vaan jaksa. Se ei ole sen arvoista.

Miten tuo eroaa seuraavista:

- totta monossa poltan tupakkaa kun olen stressaantunut, se rauhoittaa hermoja

- totta monossa juon kun haluan irroittautua arjesta, se auttaa rentoutumaan

Ei mitenkään.

Niin. Ja aika moni ihminen juo jonkin verran alkoholia silloin tällöin kun haluaa rentoutua. Jotkut myös tupakoivat. Ihmisille on luontaista hakea elämäänsä nautintoa. Ja se, mistä kukakin nautintoa saa, on yksilöllistä. Sinun nautinnonlähteesi eivät ole kaikille muille nautintoa tuottavaa.

Vakka kantensa valitsee. En edes saisi urheilullista sixpack-miestä!

En jaksanut lukea koko ketjua, tulinpahan vain kommentoimaan, että olen 30+ nainen eikä minua viehätä sen koommin vatsakkuus kuin rotevuuskaan. Pidän enempi hoikista miehistä. Että makuja on monia.

p.s. "narukäsi" näyttää nykyään olevan pahin loukkaus miestä kohtaan. Ei tuo kyllä sen parempi ole kuin pienirintaisen naisen nimittely laudaksi. :-/

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, tulinpahan vain kommentoimaan, että olen 30+ nainen eikä minua viehätä sen koommin vatsakkuus kuin rotevuuskaan. Pidän enempi hoikista miehistä. Että makuja on monia.

p.s. "narukäsi" näyttää nykyään olevan pahin loukkaus miestä kohtaan. Ei tuo kyllä sen parempi ole kuin pienirintaisen naisen nimittely laudaksi. :-/

Miehenä olen huomannut seuraavaa:

Kun nainen sanoo pitävänsä hyväkuntoisista miehistä, hän pitää raamikkaista ja hyväkuntoisista miehistä.

Kun nainen sanoo pitävänsä hoikista miehistä, hän pitää pitkistä ja hoikista miehistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut lukea koko ketjua, tulinpahan vain kommentoimaan, että olen 30+ nainen eikä minua viehätä sen koommin vatsakkuus kuin rotevuuskaan. Pidän enempi hoikista miehistä. Että makuja on monia.

p.s. "narukäsi" näyttää nykyään olevan pahin loukkaus miestä kohtaan. Ei tuo kyllä sen parempi ole kuin pienirintaisen naisen nimittely laudaksi. :-/

Miehenä olen huomannut seuraavaa:

Kun nainen sanoo pitävänsä hyväkuntoisista miehistä, hän pitää raamikkaista ja hyväkuntoisista miehistä.

Kun nainen sanoo pitävänsä hoikista miehistä, hän pitää pitkistä ja hoikista miehistä.

Mene punttisalille.

Lyhyemmille miehillekin löytyy naisia oikein hyvin.