Lue keskustelun säännöt.
Vapaaehtoistyö ja auttaminen, välillä kyllä mietityttää
03.07.2019 |
Olen vuosia auttanut vapaaehtoisesti eri ryhmien kautta, lähinnä vähävaraisia lapsiperheitä. Toivoisin kommentoinnin pysyvän asiallisena.
En tiedä sitten, kyynistyykö tässä ajan myötä kun tuntuu, että liian monella on se sama kaava, miksi apua tarvitaan, ja lähes aina ihan suoraa rahaa tai lahjakortteja.
Kärjistäen apua tarvitseva on aina yh-äiti. Yleensä useampi lapsi, pienillä ikäeroilla. Äidillä on aina sairaus/sairauksia, joiden hoitoon menee useita satasia kuussa. Usein myös ainakin jollain lapsista on joku sairaus myös, ja tyyliin vähintään kerran viikossa pitää käydä jossain kaukana hoidoissa. Äiti ei voi tehdä töitä sairauksien takia ja sairauksia ei ole varaa hoitaa.
Asutaan lähes aina liian kalliissa asunnossa, kela ei huomioi koko vuokraa kun liian kallis. Toisaalta voidaan myös asua liian huonossa asunnossa, jossa lämmityskulut on 500€/kk ja homeongelma.
Ex-puoliso on lähes aina tehnyt äidin nimissä velkaa ja sitä voi olla todella paljon. Äiti maksaa yksin exänsä tekemiä velkoja.
Lapsilla ei ole varaa harrastaa mitään, siksi istuvat koko kesän kotona.
Näiden asioiden takia perheellä ei ole koskaan ruokaa, vaatteita, ei edes esim ruokapöytää tai sänkyjä lapsille. Usein perheessä on vielä lemmikkejä, jotka näkevät nälkää. Ja usein ainakin joku lemmikki on myös käytetty eläinlääkärissä ja sinnekin tonnien lasku odottaa maksamista.
Tämä on hyvin tyypillinen tarina! Pienin muokkauksin näin ne menee. Mä ihmettelen kyllä välillä. Miten voi toisen nimissä tehdä velkaa esim 80 000€? Miksi tehdään lapsia vuoden ikäerolla, jos itse on lähtökohtaisesti jo niin sairas, ettei voi töihin? (Osahan on tyyliin ”koko ikänsä sairastanut sairauksia x)
Miksi otetaan lemmikkejä, jos edes lapsille ei ole ruokaa? Miksi lapset eivät voi leikkiä ulkona esim keskenään tai kavereiden kanssa, miksi pitää olla aina joku maksettu harrastus?
Ja eikö esim sairaala/lääke/sairaalassakäynti kuluihin todellakaan saa yhteiskunnalta mitään apuja ja tukea?
Mä toivoisin tästä järkevää keskustelua ja valaistusta näihin asioihin! Ja huom! Minä autan edelleen moniakin perheitä, mutta ehkä satunnaisia s-kaupan lahjakortteja parempaa apua olisi saada nää asiat oikealle tolalleen, kun en vain voi käsittää, että miten kaikki tämmöset tilanteet on mahdollisia?
Kommentit (142)
Siis tottakai teet lasun. Menee ensiksi arviointiin perhesosiaalityöhön, jossa tarjotaan perheelle apua. Ei näitä lapsia muuten voi auttaa. Lasu ei tarkoita huostaanottoa, se tarkoittaa lasten ja perheen tilanteen arvioimista ja avun tarjoamista.
Ei kannata yrittää ymmärtää näitä ihmisiä, se on mahdotonta. Ovat täysin vaille elämänhallintaa, monella on mt-ongelmia ja päihteidenkäyttöä. Rahaa tulee, mutta sitä ei osata käyttää järkevästi. Sama virsi kaikilla, "kun yhteiskunta ei auta". Kuitenkin eletään täysin yhteiskunnan tukien varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta jäi epäselväksi ovatko nämä perheet todella moniongelmaisia vai väittävätkö vain saadakseen rahaa.
En minä ainakaan tiedä onko kaikki totta vai ei. Epäilen aina välillä, kun stoorit ovat jotenkin uskomattomia, ja lähes aina samalla kaavalla meneviä. Tai sitten on olemassa naistyyppi, jota exät todella huiputti mennen tullen ja ex vielä jätti lapsensakin pulaan ja köyhyyteen. En tiedä! Tiedän vain mitä kerrotaan ja mitä näen. Jotain hätää kyllä on. Ja annan kyllä lapsille ruokaa ja vaatetta, jos sitä heillä ei ole. Eihän se heidän syy ole, että vanhemmat eivät pysty/voi/osaa huolehtia normaaleista asioista.
Toisaalta se sitten kiukuttaa, että osa tuudittautuu tähän: apua tulee helposti, voin jatkaa näin kun on helppoo. Ja toisaalta kiukuttaa yhteiskunta, kun näitä ihmisiä pitäis auttaa, mutta jätetään se tavallisen kansalaisen vastuulle. Mieluummin veroeuroja tämmöseen kuin kaikenmaailman miljoonien kulttuurihankkeisiin tms.
Olen ihmetellyt samankaltaisia tilanteita esim. ennen joulua.
Jokaikinen ihminen tietää että joulu tulee kerran vuodessa ja silti "vähävaraiset" perheet kerjäävät lapsille lahjoja jouluksi.
Jos pitkään jatkunut "köyhyys" aiheuttaa ongelmia suunnitella tulevaisuutta tai kyvyttömyyttä käyttää olemassa olevia rahoja välttämättömään, eivätkö nämä ihmiset kaipaa enemmän neuvontaa, jopa edunvalvojaa kuin lahjakortteja ja ruokakasseja?
Oletan, joskaan en varmuudellla tiedä, että lähestulkoon jokaiselle kansalaiselle taataan n. 500 euroa henkilökohtaisiin menoihin (ruoka, puhtaus etc).
Kuinka voi olla mahdollista etteivät ihmiset kuitenkaan tällä rahalla selviä jokapäiväisistä menoistaan.
Olisi valaisevaa saada joltain maamme superköyhältä informaatiota asiasta.
Nimim, olen itsekin pienituloinen 1000/kk.
Vierailija kirjoitti:
Ja toisaalta kiukuttaa yhteiskunta, kun näitä ihmisiä pitäis auttaa, mutta jätetään se tavallisen kansalaisen vastuulle. Mieluummin veroeuroja tämmöseen kuin kaikenmaailman miljoonien kulttuurihankkeisiin tms.
Voi hyvänen aika, onko sulla luetun ymmärtämisessä vikaa: näille perheille maksetaan jo yhteiskunnan puolesta kaikki. He saavat vuokran, sähko- ja vesilaskut sekä kotivakuutuksen toimeentulotuesta täysin korvattuna. Samoin kaikki sairauskulut ja lääkkeet. Esim. kahden lapsen yh saa tähän päälle vielä tukea niin että käyttorahaa jää luokkaa 900-1000e/kk (riippuen lasten iästä). Kun nämä valittavat etteivät saa apua ja ei ole rahaa ruokaan, HE VALEHTELEVAT. Ne sun verorahat menee viinaan, tupakkaan ja muuhun turhaan.
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän ne ihan aidosti ole moniongelmaisia kun on lapset nälissään, likaisia ja kaupungin vuokrakämppä sinsillä ovilla haisee ulsoteelle.... tuskin sitten on muita ongelmia kuin kyvyttömyys olla perseilemättä.
Niin mutta keskustelu hajoaa niihin jotka keskustelevat siitä miksi perheet kertoavat samaa tarinaa ja niihin jotka keskustelevat siitä miksi perheet ovat ongelmissa.
Olisin halunnut tietää kumpi oli aloituksen idea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä nyt joku uusi amerikkalainen trendi että toiset harrastaa hyväntekeväisyyttä omantunnon, taivaspaikan, minkä takia? Toiset sitten taas tekeytyvät hyväntekeväisyyden kohteeksi, trailerparkin porukaksi?
Suomi on pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden lippulaivoja, kyllä täällä yhteiskunta tulee vastaan niin ettei yksittäisten ihmisten tarvitse!
Ihme teatteria, kummaltakin osapuolelta.
Kuka pyyteettömästi menee toisen ovelle katsomaan kurjuutta?
Kuka sitä kurjuutta itselleen järjestää saadakseen enemmän hyväntekeväisyyttä?
Lasut kehiin koko porukalle.
Vai teatteria...no kutsu sitä miksi haluat. Ehkä sinulle vieras käsite, että toista ihmistä haluaa auttaa, kun apua pyydetään.
On näissä ollut mahtaviakin tapauksia. Pieni apu aikanaan auttoi pahimman yli ja asiat lähti rullaamaan hyvin henkilöllä ja nyt hän itse auttaa parhaansa mukaan. Joskus se voi olla lyhyt tilapäinen avuntarve ja kun siitä pääsee yli, niin elämä pääsee raiteilleen.
Tosin nyt on enenevissä määrin näitä, joiden kohdalla, ainakin sanotaan, että tilanne on kestänyt jo pitkään ja jotenkin tuntuu, että millä hitolla ne pääsee tuosta enää ylös :/
Ja jos perhettä jo useakin avustaa, ehkä pitkäänkin jo, niin luulis että se lasu ois jo jossain vaiheessa tehty, mut eipä mitään muutosta perheen tilanteessa ole. En niin säännöllisesti seuraa näitä ryhmiä ja on aina välillä aikoja, että oon pitkäänkin pois.
Velkaantuneilla ongelmana on usein se, ettei velkaa huomioida toimeentulotuessa. Laskennallisesti siis käytettäväksi jää lähes 500, mutta velan lyhennyksen ja itsemaksettavien (esim. matkaliput) jälkeen ei juuri ruokarahaa jää.
Toki usein tilanteeseen on johtanut elämänhallinnan puute. Eikä ahdingossakaan osata hahmottaa menoja, vaan tilillä oleva raha on käyttörahaa, vaikka laskuja on tulossa.
Tuon kissaäidin tilanne kuulostaa kyllä jo masennukselta. En tuomitsisi. Stressi vähentää toimintakykyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntemattoman auttaminen on todella vaikeaa. Ei rahan/ruoan/tavaran/lahjakorttien antaminen hyödytä kun toinen ihminen on niin hajalla/epävakaa/stressaantunut/traumatisoitunut/pimahtanut että aina vain jatkaa syöksykierrettään ja pahentaa tilannettaan.
Rahan sijaan pitäisi auttaa ystävyydellä. Ei sellainen pinnallinen kahvitteluseuralainen ja huolien kuuntelija. Vaan todella läheinen ystävä. Sillä autettavalla ei ole koko elämänsä aikana ollut välttämättä ainuttakaan aidosti läheistä ihmistä, aidosti välittävää. Olisi ihana ihme jos hän saisi yhden sellaisen. Mutta eihän tuollaiseksi sydänystäväksi niin vain ryhdytä, voi olla ettei se melkein koskaan melkein keneltäkään onnistu. Multa se ei missään nimessä onnistuisi, en tiedä onnistuuko sulta.
Itsekin olin tuollainen äärimmäisen epävakaa. Mutta en ajautunut yksinhuoltajaksi ja velkoihin koska olen mies ja mulla oli säkää. Olin naimisissa samanlaisen äärimmäisen epävakaan naisen kanssa mutta onneksi me ei ehditty tehdä lapsia joten nyt hän ei ole yksinhuoltaja, ei ainakaan mun takia.
Itse en antaisi tuollaiselle autettavalle mitään. Jos välttämättä tahtoisin yrittää auttaa niin vain vaihtaisin kissanhiekat, tiskaisin, siivoaisin. Ehkä joskus hieman vahtisin lapsia, veisin ne lapset hetkeksi johonkin kivaan pieneen tapahtumaan tms. Eihän tuo paljon apua ole, ehkä tuo hyödyttäisi tai sitten ei hyödyttäisi, mutta enempää ei olisi mahdollista tehdä, enemmän olisi turha yrittää.
Ei kaikkia voi pelastaa.
Pitäisiköhän toimeentulotuki maksaa 2 viikon välein, mietin vaan. Olen huomannut, että monet näistä ihmisistä joilla on ongelmia rahanhallinnan kanssa törsäävät kaikki rahat ensimmäisen 2vko sisällä ja loppukuusta sitten itketään miten ei ole varaa ja rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä nyt joku uusi amerikkalainen trendi että toiset harrastaa hyväntekeväisyyttä omantunnon, taivaspaikan, minkä takia? Toiset sitten taas tekeytyvät hyväntekeväisyyden kohteeksi, trailerparkin porukaksi?
Suomi on pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden lippulaivoja, kyllä täällä yhteiskunta tulee vastaan niin ettei yksittäisten ihmisten tarvitse!
Ihme teatteria, kummaltakin osapuolelta.
Kuka pyyteettömästi menee toisen ovelle katsomaan kurjuutta?
Kuka sitä kurjuutta itselleen järjestää saadakseen enemmän hyväntekeväisyyttä?
Lasut kehiin koko porukalle.
Vai teatteria...no kutsu sitä miksi haluat. Ehkä sinulle vieras käsite, että toista ihmistä haluaa auttaa, kun apua pyydetään.
On näissä ollut mahtaviakin tapauksia. Pieni apu aikanaan auttoi pahimman yli ja asiat lähti rullaamaan hyvin henkilöllä ja nyt hän itse auttaa parhaansa mukaan. Joskus se voi olla lyhyt tilapäinen avuntarve ja kun siitä pääsee yli, niin elämä pääsee raiteilleen.
Tosin nyt on enenevissä määrin näitä, joiden kohdalla, ainakin sanotaan, että tilanne on kestänyt jo pitkään ja jotenkin tuntuu, että millä hitolla ne pääsee tuosta enää ylös :/Ja jos perhettä jo useakin avustaa, ehkä pitkäänkin jo, niin luulis että se lasu ois jo jossain vaiheessa tehty, mut eipä mitään muutosta perheen tilanteessa ole. En niin säännöllisesti seuraa näitä ryhmiä ja on aina välillä aikoja, että oon pitkäänkin pois.
Oletpa sinisilmäinen. Juuri klassinen taloudellisen hyväksikäytön uhri.
Vierailija kirjoitti:
Velkaantuneilla ongelmana on usein se, ettei velkaa huomioida toimeentulotuessa. Laskennallisesti siis käytettäväksi jää lähes 500, mutta velan lyhennyksen ja itsemaksettavien (esim. matkaliput) jälkeen ei juuri ruokarahaa jää.
Toki usein tilanteeseen on johtanut elämänhallinnan puute. Eikä ahdingossakaan osata hahmottaa menoja, vaan tilillä oleva raha on käyttörahaa, vaikka laskuja on tulossa.
Tuon kissaäidin tilanne kuulostaa kyllä jo masennukselta. En tuomitsisi. Stressi vähentää toimintakykyä.
Tää velkahomma tuleekin usein esille. Mutta aina sen velan on tehnyt ex-puoliso tämän hakijan nimissä! Miten kenenkään toisen nimissä voi ottaa velkaa?
Jos on itse ottanut velkaa velan päälle, niin miksi asiaa ei voi myöntää? Ok, häpeä...mutta toisaalta pääseekö asioissa koskaan mihinkään eteenpäin, jos vain valehdellaan ja salaillaan, peitellään todellinen tilanne? Vaatiikohan sossu näistä todistusta, että kuka sen velan IHAN OIKEASTI teki, vai uskooko nekin näitä ex-puoliso juttuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän yhteiskunnan tukiverkko perustuu siihen, että tullaan itse nöyrästi pyytämään apua. Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat ne, jotka ovat osaamattomia tai ylpeitä hakemaan yhteiskunnan apua.
Myös yhteiskunnan vastaisuus on alimmissa sosiaaliryhmissä vahvaa, osin syystäkin mitä mm. lastensuojeluun tulee. Ylipäätään apunsa vastineeksi yhteiskunta vaatii valtaa ihmisen elämään, minkä nöyryyttävyyttä hyvin toimeen tuleva, johon yhteiskunta luottaa paljon enemmän, ei koskaan joudu kokemaan.
Sosiaalibyrokratiassa sompailu myös vaatii perustaitoja. Taitoja, jotka omaava pärjäisi töisdäkin tai ei olisi alunperinkään päätynyt ko. tilanteeseen. Sossupummi on vaativa ammatti.
Se on vaan kunnon kansalaisen niin vaikea ymmärtää, miksi ihminen ei mene sosuun silloin, kun rahat loppuvat vaan vasta sitten kun pikavippejäkään ei enää saa.
Kyllähän yhteiskunnan tukiverkko perustuu siihen, että tullaan itse nöyrästi pyytämään apua. Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat ne, jotka ovat osaamattomia tai ylpeitä hakemaan yhteiskunnan apua.
Myös yhteiskunnan vastaisuus on alimmissa sosiaaliryhmissä vahvaa, osin syystäkin mitä mm. lastensuojeluun tulee. Ylipäätään apunsa vastineeksi yhteiskunta vaatii valtaa ihmisen elämään, minkä nöyryyttävyyttä hyvin toimeen tuleva, johon yhteiskunta luottaa paljon enemmän, ei koskaan joudu kokemaan.
Sosiaalibyrokratiassa sompailu myös vaatii perustaitoja. Taitoja, jotka omaava pärjäisi töisdäkin tai ei olisi alunperinkään päätynyt ko. tilanteeseen. Sossupummi on vaativa ammatti.
Se on vaan kunnon kansalaisen niin vaikea ymmärtää, miksi ihminen ei mene sosuun silloin, kun rahat loppuvat vaan vasta sitten kun pikavippejäkään ei enää saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velkaantuneilla ongelmana on usein se, ettei velkaa huomioida toimeentulotuessa. Laskennallisesti siis käytettäväksi jää lähes 500, mutta velan lyhennyksen ja itsemaksettavien (esim. matkaliput) jälkeen ei juuri ruokarahaa jää.
Toki usein tilanteeseen on johtanut elämänhallinnan puute. Eikä ahdingossakaan osata hahmottaa menoja, vaan tilillä oleva raha on käyttörahaa, vaikka laskuja on tulossa.
Tuon kissaäidin tilanne kuulostaa kyllä jo masennukselta. En tuomitsisi. Stressi vähentää toimintakykyä.Tää velkahomma tuleekin usein esille. Mutta aina sen velan on tehnyt ex-puoliso tämän hakijan nimissä! Miten kenenkään toisen nimissä voi ottaa velkaa?
Jos on itse ottanut velkaa velan päälle, niin miksi asiaa ei voi myöntää? Ok, häpeä...mutta toisaalta pääseekö asioissa koskaan mihinkään eteenpäin, jos vain valehdellaan ja salaillaan, peitellään todellinen tilanne? Vaatiikohan sossu näistä todistusta, että kuka sen velan IHAN OIKEASTI teki, vai uskooko nekin näitä ex-puoliso juttuja?
Toisen nimissä ei voi ottaa velkaa ja jos ottaa, voi uhri nostaa asiasta syytteen ja välttyy velan maksulta. Tuo syy on siis ihan suora vale.
Ei soskukaan usko mutta ei sillä ole väliä, koska tavallisia velkalaskuja ei huomioida laskelmissa. Ihmisillä kuitenkin on aina vaihtoehtona antaa laskujen mennä ulosottoon, jolloin ne huomioidaan riippumatta velan syystä. Eli tässäkään tapauksessa ei ole mahdollista että vanhat velat veisivät lapsilta ruoan suusta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän yhteiskunnan tukiverkko perustuu siihen, että tullaan itse nöyrästi pyytämään apua. Kaikkein huonoimmassa asemassa ovat ne, jotka ovat osaamattomia tai ylpeitä hakemaan yhteiskunnan apua.
Myös yhteiskunnan vastaisuus on alimmissa sosiaaliryhmissä vahvaa, osin syystäkin mitä mm. lastensuojeluun tulee. Ylipäätään apunsa vastineeksi yhteiskunta vaatii valtaa ihmisen elämään, minkä nöyryyttävyyttä hyvin toimeen tuleva, johon yhteiskunta luottaa paljon enemmän, ei koskaan joudu kokemaan.
Sosiaalibyrokratiassa sompailu myös vaatii perustaitoja. Taitoja, jotka omaava pärjäisi töisdäkin tai ei olisi alunperinkään päätynyt ko. tilanteeseen. Sossupummi on vaativa ammatti.
Se on vaan kunnon kansalaisen niin vaikea ymmärtää, miksi ihminen ei mene sosuun silloin, kun rahat loppuvat vaan vasta sitten kun pikavippejäkään ei enää saa.
Mä olen itse ollut aikoinaan 23-vuotias yh-äiti vauvan kanssa, opintolainat taakkana, ei muuta maksettavaa. Lainaan anoin lykkäystä niin monta vuotta kun takaisinmaksu kesti ja kyllähän se lopulta lyheni sekin. Toimeentulotukea hain sosiaalitoimistosta, sieltä sain normin mitä nyt äidille ja lapselle lasketaan. Elettiin hyvin keskenämme. Kukaan ei tehnyt lasua, päinvastoin eikös nykyään saa kaikenlaista kotiapua kun on perheen ainoa aikuinen? En kaipaa noita aikoja mitenkään enää mutta ne opettivat että elämä kantaa. Ja yhteiskunta tulee viime kädessä vastaan. En olisi ikipäivänä kehdannut ruveta kerjuulle minnekään yksityisille ihmisille, vaan sen hain mikä lain mukaankin meille kuului ja sillä oli pärjättävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No et sinä tuolle perheelle muuta ole, kuin vain ilmainen ruokalähetti tällä hetkellä. Kyllä ne, jotka oikeasti tarvitsee apua varmaan keittävät kahvin tai jotain kiitokseksi siitä, että toit heille ruokaa. Näin ainakin itse tekisin.
Jotkut ovat oppineet siihen, että muut maksavat ja auttavat.Tämä oli vain yksi perhe, viimeisin jota nyt oon auttanut. Aika pitkälle samanlaisia on kaikki. Esim yhdessä ryhmässä ylläpitäjä valikoi ne ketä autetaan ja heistä on sitten lyhyt kirjoitus, että mikä tilanne ja mitä apua kaivataan. Yhteystiedot saa sitten ylläpitäjältä. Näitä on ympäri Suomea, joten jokaisen ovelle ei pääse, porukka lähettää sit esim lahjakortteja.
Oikeaa hätää on, olen sen nähnyt, mutta miksi ne syyt on aina niin samat ja miksi yhteiskunta ei auta? Ja jos auttaa, niin mihin rahat muka menee, kun ei edes välttämättömiä asioita perhe pysty hankkimaan? Mä en vain käsitä. Joku mättää mutta mikä?!
Nuo apuryhmät ovat aivan naurettavia ja typeriä ja turhia. Unohda ne. Jos tahdot auttaa niin auta ihan itse itsenäisesti.
Ei siitä mitään hyötyä syrjäytyneelle ole jos sinä käyt ovella viemässä ruokakassin ja kyselemässä "mitä kuuluu?" Sun tarvitsee saada syvempi kontakti siihen ihmiseen, tutustua siihen ja viettää sen kanssa paljon enemmän aikaa. Paljon, paljon enemmän aikaa. Jos sulla ei ole niin paljon aikaa uhrattavaksi tai jos se tutustuminen ei onnistu koska syrjäytynyt työntää sut pois niin sitten sinä et vain pysty auttamaan häntä. Etsi joku muu autettava.
Pinnallinen "moi mitä kuuluu?" ei auta yhtään mitään, se vain häiritsee. Arvaa onko siltä syrjäytyneeltä kysynyt samaa jo tuhat muuta ventovierasta ovella piipahtajaa.
Useimmiten ongelmien taustalla on maalaisjärjen puute, kasvuympäristössä. Ja maalaisjärjen puute omien asioiden hoidossa. Ei niinkään raha.
En tiedä mikä auttaisi, mutta yatävällisestä ksnssakäymisestä maalaisjärkisten ihmisten kanssa ei varmaan ainakaan haittaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Siis onko tämä nyt joku uusi amerikkalainen trendi että toiset harrastaa hyväntekeväisyyttä omantunnon, taivaspaikan, minkä takia? Toiset sitten taas tekeytyvät hyväntekeväisyyden kohteeksi, trailerparkin porukaksi?
Suomi on pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden lippulaivoja, kyllä täällä yhteiskunta tulee vastaan niin ettei yksittäisten ihmisten tarvitse!
Ihme teatteria, kummaltakin osapuolelta.
Kuka pyyteettömästi menee toisen ovelle katsomaan kurjuutta?
Kuka sitä kurjuutta itselleen järjestää saadakseen enemmän hyväntekeväisyyttä?
Lasut kehiin koko porukalle.
Olen samaa mieltä. Nuo auttajat on aivan totaalisen pihalla. Älyttömän pinnallisia, ymmärtämättömiä, elää omassa kuplassaan ja omissa kuvitelmissaan, aivan vieraantuneita todellisuudesta ja elämästä ja tunteista ja ihmisistä. Menee autettavan ovelle, "mä tulin vain piipahtamaan", sitten istutaan kahvipöytään ja udellaan autettavan kaikki huolet ja vähän väliä toistellaan "no voihan, sepä kurja" ja sitten poistutaan. Mikään ei ole niin ärsyttävää ja turhaa kuin tuollaiset piipahtelijat. Hermot menee.
Vai oikein sydänystävää...jos se ihminen ei edes päästä sisälle, minkähän verran hän kaipaa sellaista vähän ylhäältäpäin tulevaa "ystävyyttä".
Jos se ystävyys taas tulee samalta tasolta, niin kohta vedätte molemmat sätkää ja kaljaa lähiräkälässä lasten ruokarahoilla, ja haukutte miten yhteiskunta kiusaa mm tarjoamalla koulutusta ja työmahdollisuuksia.
Lisää resursseja lastensuojeluun nuo kaipaavat, ja eläinsuojelu myös. Ruokakassi ei tuossa taloudessa tarkoita mitään muuta kuin sen, että ruuasta säästyneet rahat käytetään johonkin älyttömään.
Mutta oikeasti koyhillä eli toimeentulotuella elävillä, nämä laskut maksetaan kokonaisuudessaan kelan/sossun toimesta. Ei niitä ruokarahoista maksella.