Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Jättäisitkö puolisosi jos tämä lihoisi holtittomasti?
02.07.2019 |
Niin että aiheuttaisi konkreettista haittaa terveydelleen (diabetes ymym.) ja seksielämällenne, ja vähät välittäisi. Ei siis tekisi mitään tilanteen muuttamiseksi ja vetoaisi "myötä- ja vastoinkäymisissä" jos antaisit ymmärtää ettei hän enää viehätä sinua.
Kommentit (104)
Varmaan yrittäisin tarjota ensin tukeani elämäntapojen muutokseen ja raahaisin terapiaan. Ja lääkäriin jos lihominen on holtiotonta elintapoihin nähden. Vaikea näin nuorena ja hoikkana kuvitella tuollaista päivää, mutta mieheni on kyllä riippuvuuksiin taipuvainen (jää helposti koukkuun mihin vin ja joutuu elämään aika kurinalaisesti ettei milloin mikäkin ota "hänestä valtaa") ja isänsä on läski. Kyllä toivon, etten joudu näkemään päivää kun mieheni olisi niin kuvottava. Mutta ei se yhdessä yössä tapahdu ja näihin asioihin voi itse vakuttaa. Yritetään nauttia elämästä ja toisistamme ja kasvaa samaan suuntaan. Lähtökohdat ovat hyvät kun täälläkään hetkellä kumpikaan ei usko "lihavuugeeneihin" tai "läskihormoneihin" vaan itsekuriin ja itsensä motivoimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minun erittäin urheilulliselle ja muutenkin terveet elämäntavat omaavalle miehelle kävisi noin, jotain olisi pahasti pielessä. Fyysinen tai psyykkinen sairastuminen siis. En jättäisi vaan selvitettäisiin mistä on kyse...
30 kg on lihonut, en ole jättänyt. Pakko myöntää että alkaa vaikuttaa mun seksihaluihin. Ehkä lihomista enemmän inhottaa se millä lihavuus on saatu aikaan. Joka ilta muutama kalja, jos mä en ole kokkaamassa niin syö makkaraa. Kolesteroliarvot tapissa, mulla erittäin hyvät. Tuollainen välinpitämätön itsensä tuhoaminen inhottaa.
Jätän ystävänikin on vaikean sairauden edessä - en todellakaan halua mitään riesaa. Tietysti jättäisin lihavan kumppanin. Haluan hänen olevan terve ja edustava. Menestyvän ihmisen muotokuva.
M55 ja asenne
Paino ei vaikuta minun rakkauteeni mitenkään. Molemmat lihoimme kun lapset olivat pieniä ja olemme nyt yhdessä pudottaneet painoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
30 kg on lihonut, en ole jättänyt. Pakko myöntää että alkaa vaikuttaa mun seksihaluihin. Ehkä lihomista enemmän inhottaa se millä lihavuus on saatu aikaan. Joka ilta muutama kalja, jos mä en ole kokkaamassa niin syö makkaraa. Kolesteroliarvot tapissa, mulla erittäin hyvät. Tuollainen välinpitämätön itsensä tuhoaminen inhottaa.
Mitkä ne sun kolesteroliarvot on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
30 kg on lihonut, en ole jättänyt. Pakko myöntää että alkaa vaikuttaa mun seksihaluihin. Ehkä lihomista enemmän inhottaa se millä lihavuus on saatu aikaan. Joka ilta muutama kalja, jos mä en ole kokkaamassa niin syö makkaraa. Kolesteroliarvot tapissa, mulla erittäin hyvät. Tuollainen välinpitämätön itsensä tuhoaminen inhottaa.
Mitkä ne sun kolesteroliarvot on?
En muista mutta lääkäri sanoi niiden olevan ihanteelliset.
Ei siinä ongelmana olisi enää ylipaino, vaan syyt siihen. Riippuen siitä olisiko hän halukas yrittämään setviä ongelmiaan ja parantaa omaa ja minun elämänlaatuani saattaisin jättääkin, jos asenne on että ei kiinnosta enkä välitä enää mistään.
Jos ylipaino on tullut siksi että nauttii kulinaarisista elämyksistä ja rentoutumisesta vähän liikaa, saattaisi sitä itsekin osallistua relaamiseen. Ehkä sotten yhdessä huomataan että ohhoh pitäisköhän sitä alkaa lenkkeillä tai jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole jättänyt ja tuskin jätän. Toinen lihonnut 30kg, kohta on diabetes, nyt jo potenssiongelmia. Olen yrittänyt auttaa, tukea ja tsempata, ei mitään vaikutusta. Rakastajan olen ottanut hyvällä omallatunnolla, itsestäni myös pidän huolta. Myötä-ja vastamäessä kunnes kuolema erottaa, mutta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jätän ystävänikin on vaikean sairauden edessä - en todellakaan halua mitään riesaa. Tietysti jättäisin lihavan kumppanin. Haluan hänen olevan terve ja edustava. Menestyvän ihmisen muotokuva.
M55 ja asenne
Mikä hel-vetti sun on? Väitätkö tosissasi, että olet jättänyt vaikeasti sairaan ystäväsi koska hän on mielestäsi riesa?
En, yrittäisin tsempata ja auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi kysyt tätä?
Olen turhautunut kun toinen kasvaa ulos vaatteistaan ja astmapiippu laulaa. Miksi niin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Jätän ystävänikin on vaikean sairauden edessä - en todellakaan halua mitään riesaa. Tietysti jättäisin lihavan kumppanin. Haluan hänen olevan terve ja edustava. Menestyvän ihmisen muotokuva.
M55 ja asenne
Tämä on joko trollia, sarkasmia tai psykopaatti narsistin vastaus. Joka tapauksessa what ever pa..skan ihmisen kommentti jolle on vaikea toivoa hyvää elämää. Ainoa mitä tällaiset ihmiset kartuttavat ovat huikeat karmapisteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätän ystävänikin on vaikean sairauden edessä - en todellakaan halua mitään riesaa. Tietysti jättäisin lihavan kumppanin. Haluan hänen olevan terve ja edustava. Menestyvän ihmisen muotokuva.
M55 ja asenne
Mikä hel-vetti sun on? Väitätkö tosissasi, että olet jättänyt vaikeasti sairaan ystäväsi koska hän on mielestäsi riesa?
Mikä ystävä se muka on jos siitä on tullut pelkkä riesa? Olisitko sinä ystävä riesan kanssa?
Tyrant kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätän ystävänikin on vaikean sairauden edessä - en todellakaan halua mitään riesaa. Tietysti jättäisin lihavan kumppanin. Haluan hänen olevan terve ja edustava. Menestyvän ihmisen muotokuva.
M55 ja asenne
Tämä on joko trollia, sarkasmia tai psykopaatti narsistin vastaus. Joka tapauksessa what ever pa..skan ihmisen kommentti jolle on vaikea toivoa hyvää elämää. Ainoa mitä tällaiset ihmiset kartuttavat ovat huikeat karmapisteet.
Tosikot lol :D
En jättänyt.
Itseasiassa mähän aloin seurustelemaan pienesti lihavan miehen kanssa ja vakiintumisen myötä hän sitten lihos enemmän. Sama kullanmuru se on ollut aina. Hurttia läppää ja suloinen rakas.
Mä olen harrastanut urheilua pienen ikäni ja olen syönyt järkevästi aina.
Mies on nyt parin vuoden ajan treenannut taas ja on muotoutunut uuteen uskoon. Samalla sen huumorintaju on lähes kadonnut, pilke hävinnyt ja hemmetillinen suupalanatsi tullut. Pariin kertaan nyt miettinyt, että taidan ottaa tauon, kun naputus vaan jatkuu.. En ole lihonnut, mutta välillä tykkään herkutella kuten aina. Mä leivon paljon, se on lähellä sydäntä. Nyt ei sais sitäkään tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan yrittäisin tarjota ensin tukeani elämäntapojen muutokseen ja raahaisin terapiaan. Ja lääkäriin jos lihominen on holtiotonta elintapoihin nähden. Vaikea näin nuorena ja hoikkana kuvitella tuollaista päivää, mutta mieheni on kyllä riippuvuuksiin taipuvainen (jää helposti koukkuun mihin vin ja joutuu elämään aika kurinalaisesti ettei milloin mikäkin ota "hänestä valtaa") ja isänsä on läski. Kyllä toivon, etten joudu näkemään päivää kun mieheni olisi niin kuvottava. Mutta ei se yhdessä yössä tapahdu ja näihin asioihin voi itse vakuttaa. Yritetään nauttia elämästä ja toisistamme ja kasvaa samaan suuntaan. Lähtökohdat ovat hyvät kun täälläkään hetkellä kumpikaan ei usko "lihavuugeeneihin" tai "läskihormoneihin" vaan itsekuriin ja itsensä motivoimiseen.
entäs äitinsä onko läski, mitä heille tapahtui? Voisiko lihavuuteen olla mahdolllisesti syy sairauksista? Ihanaa olla nuori kun kaikki on niin hyvin.
Alue: Aihe vapaa
No jos siihen ei olisi mitään syytä ja hän itse suhtautuisi välinpitämättömästi, niin voisi se eroonkin johtaa. Mutta jos tuollaista tapahtuisi oikeasti, mieheni olisi jotenkin sairastunut fyysisesti tai psyykkisesti ja sitten se olisi eri juttu.