Ikuisuusaihe once again: A) sielujen sympatia tai ei mitään vai B) otetaan se, mikä omalta tasolta katsottuna on paras catch

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nettideittailussa nähty, että kuvat, profiili ja kivat kirjoittelut ei kerro mitään siitä, miltä oikeasti tuntuu kun tavataan. On kokemusta.

Esimerkiksi miehen ääni ja ominaistuoksu. Siis ihan se suihkun jälkeen puhdas ihminen. Eräs tuoksui nenääni todella pahalta. Ei tullut mitään.

Vasta kun tapaa IRL tiedän, onko mitään mahkuja koskaan.

Mutta ellei ulkonäkö riitä, ei pääse kanssasi suihkuun katsomaan olisiko ominaistuoksu oikea.

Naiset vetoavat aina siihen ettei tietty mies olut mieleinen.

Yhäkin jää kertomatta kuinka matalatasoinen mies pääsee kokeilemaan kemioita? Ei mitenkään. Koska matalatasoisella miehellä ei ole haluttavaa ulkonäköä, rahaa, statusta eikä viettelytaitoja.

Tietty komea mies ei kelvannut -> valituksi tuli joku muu komea mies. Tasoteoria toteutui taas.

Miten tasoteotria määrittää kuka on komea ja kuka ei?

121212 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on nettideittailussa nähty, että kuvat, profiili ja kivat kirjoittelut ei kerro mitään siitä, miltä oikeasti tuntuu kun tavataan. On kokemusta.

Esimerkiksi miehen ääni ja ominaistuoksu. Siis ihan se suihkun jälkeen puhdas ihminen. Eräs tuoksui nenääni todella pahalta. Ei tullut mitään.

Vasta kun tapaa IRL tiedän, onko mitään mahkuja koskaan.

Mutta ellei ulkonäkö riitä, ei pääse kanssasi suihkuun katsomaan olisiko ominaistuoksu oikea.

Naiset vetoavat aina siihen ettei tietty mies olut mieleinen.

Yhäkin jää kertomatta kuinka matalatasoinen mies pääsee kokeilemaan kemioita? Ei mitenkään. Koska matalatasoisella miehellä ei ole haluttavaa ulkonäköä, rahaa, statusta eikä viettelytaitoja.

Tietty komea mies ei kelvannut -> valituksi tuli joku muu komea mies. Tasoteoria toteutui taas.

Pääseehän se matalatasoinen mies kokeilemaan kemioita matalatasoisen naisen kanssa - eli sellaisen, joka on samankaltainen kuin hän itsekin.

Ja luultavasti natsaakin. Jos ei heti, niin muutaman naisen jälkeen ainakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

. . Minulla on hyvät parisuhdetaidot ja turvallinen kiintymyssuhde, joten parisuhteeni kestävät kauan.

.

Eli minullako väkivaltaisessa alkoholin huuruisessa lapsuudessa kasvaneella ei ole toivoakaan kunnon parisuhteesta? Turvallinen kiintymyssuhde ei todellakaan vanhempiini ollut.

Ja mitä alkuperäiseen kysymykseen tulee, totta kai haluaisin löytää sielunkumppanin, mutta en oikein luota, että minulle kävisi niin. Haluaisin kuitenkin jonkun kanssa olla.

Ei turvaton kiintymyssuhde aikuisiällä estä hyviä parisuhteita. Mutta olen huomannut, että turvallisesta kiintymyssuhteesta on paljon hyötyä. Nämä hyödyt tulivat ilmeisiksi etenkin vertailussa niihin lukuisiin vältteleviin naisiin, joiden kanssa kävin treffeillä. Heillä oli itsensä kanssa paljon sellaisia ongelmia, joita minulla ei ole.

Itse pidän koko kysymyksenasettelua keinotekoisena. Totta kai ihmiset ovat eri näköisiä ja laittavat parinvalinnassa painoarvoa myös seksuaaliselle viehätysvoimalle ja sosioekonomiselle statukselle. Rakastumisen tunne ei kuitenkaan ole sellainen, että voit nappia painamalla saada sen aikaan, kunhan puolisolla on maksimaalisen paljon seksuaalista/inhimillistä/sosiaalista ja mitälie pääomaa. Se on alitajuntainen prosessi, johon vaikuttaa myös ihmisen elämäntilanne ja sattuma. Tilastollisesti jos ajattelee rakastumista tai ihastumista, niin ihmiset ihastuvat itsensä kaltaisiin tai "tasoisiin", koska tuolloin molemmilla synkaa todennäköisemmin yhtä aikaa. Kyse on myös siitä, millainen tausta kahdella ihmisellä on, millainen käsitys hänellä on muodostunut itsestään, millainen arvomaailma ja tavoitteet jne.  Voit tutkia näitä biologisia viettejä tietenkin ulkopuolisena vaikka markkina-arvoteorialla ja saada tällaisia tilastollisia yleistyksiä, mutta et voi alistaa omaa tunne-elämääsi suoraan valitsemaan tietoisesti rationaalisesti maksimaalisen varakasta/kaunista/koulutettua/käytännöllistä. 

No kaipa sitä painottaa jotain profiilikuvaa, jos se on ainoa, mitä miehestä tietää jonkin geneerisen muutaman lauseen esittelytekstin lisäksi.

Todellisuudessa en ole koskaan ihastunut - rakastumisesta puhumattakaan - mieheen ulkonäön perusteella vaan vasta sitten, kun olen tutustunut häneen. Prosessi on voinut viedä kuukausia ja vaatinut jopa satoja kohtaamisia työn tai kavereiden parissa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän tämä nyt aivan noin joko tai ole. Tietenkin ihminen useimmiten rakastuu tyyppiin, jota pitää kyvykkäänä ja kivannäköisenä. Mutta se on silti järjellä hallitsematon prosessi siinä mielessä, että kumppanitarjokas voi olla vaikka miten rikas ja komea, mutta kun ei vaan niin ei.

Naisistahan on sellainenkin stereotypia, että he rakastuvat renttuihin. Miten tämä sopii yhteen tasoteorian kanssa?

Joka tapauksessa kaikki, jotka ovat joskus oikeasti rakastuneet, pitävät ihan naurettavana ajatusta siitä, että joku voisi etsiä kumppania vain jonkin tason perusteella. Olisi todella surullista tyytyä ihmiseen, jota ei rakasta, vaikka tämä olisi miten täydellinen vain. Mutta ilmeisesti läheskään kaikki eivät rakastu eivätkä näin ollen ymmärrä tätä asiaa lainkaan.

Eihän sitä siihen tasoon rakastutakaan, vaan rakastutaan ihmiseen, joka on kuin vahingossa suunnilleen samaa tasoa kanssasi.

Tiedostamaton prosessi.

Poikkeuksia ovat ainoastaan matalatasoiset ihmiset, jotka saattavat rakastua epätoivoisesti itseään paljon tasokkaampaan henkilöön, koska kauniista ihmisistä pitää kaikki - myös ne, jotka eivät ole itse varsinaisesti geenilotossa voittaneet.

Se kaunis kuitenkin huomaa vain toiset kaltaisensa, eli ne, jotka ovat myös geeniloton voittajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne tasot on käytännössä yleensä keskimäärin sitä, että ihmiset pariutuvat kaltaistensa kanssa.

Tietysti poikkeuksia aina on, mutta keskimäärin näin.

Esim. jos se naapurin tavistiina tai peruspertti olisikin joku huippumallin näköinen kaunotar/adonis, niin ei se olisi pariutunut sen ihmisen kanssa, kenen kanssa se nyt elää.

Vaikka luonne ym. olisi tismalleen sama, kuin nytkin.

Tasot on siis huippumalli ja tavis? No itse en ole ikinä edes huippumallia tavannut niin yllätys yllätys olen yhdessä taviksen kanssa. Kuinka shokeeraavaa!

Tuohan nyt oli tarkoituksella äärimmäisen kärjistetty esimerkki, jotta pointti menisi varmasti perille.

Tietysti tavisten keskenkin on paljon eri variaatioita.

Laitoin A.

Olin aikaisemmin aika helposti ihastuvaa tyyppiä ja minuun myös ihastuttiin helposti. Kaipa minussa oli jotain sellaista ulospäinsuuntautuneisuutta tai mielikuva, että olen helposti saatavilla ja siksi on minuun helppo ihastuakin - ylipäätään helppoutta - sellaista "tuon kanssa olisi helppo seurustella". En siis ollut helppo yhden yön seura. Minulla ei ole yhden yön juttuja, mutta olin kyllä varsinainen sarjaseurustelija, jonka suhteet kestivät 3kk-4v ja pidempien suhteiden aikana saatoin ihastua toisiin ja minuunkin ihastuttiin, ja välillä nuo ihastumiset menivät niin pitkälle, että pidän sitä pettämisenä (suutelua).

Varmasti noiden kaikkien ihastumisieni kanssa kuvittelin, että on kyse jostain sielujen sympatiasta. Varmaan juuri sitä kemiaa, josta aina puhutaan. Jossain vaiheessa vain tajusin, että ihastun hieman liiankin helposti ja se kemia taitaa olla vain sitä, että ihastun siihen yhteiseen ihastumisen tunteeseen. Se ihastus ja kemia ei usein sitten kantanut kuin sen muutaman kk tai joissain tapauksissa johonkin tottumiseen asti niin, että oltiin vuosia yhdessä jostain tottumuksesta, vaikka kummallakin oli tylsää, arvomme olivat erilaiset eikä oikein uskallettu kai kumpikaan puhua asioista suoraan, ettei keinutettaisi venettä siinä jumahtaneessa tottumissuhteessa. Yhdessä asumisesta ja pitkästä suhteesta voi tulla ansa, uskottelee itselleen, että kyllä tässä nyt oikeasti ollaan vakavissaan ja toista rakastetaan, kun asutaankin yhdessä ja ollaan jo niin kauan oltu yhdessä, vaikka kyse on vain jostain jumiutumisesta ja tottumisesta yhteiseen arkeen.

Tuota sielujen sympatiaa on siis helppo kokea melkein kenen kanssa vain eikä siinä sitten tosiaan ole väliä sen toisen statuksella tai koulutuksella jne.

Jossain vaiheessa aloin tunnistaa tuon, että ihastun helposti eikä ne ihastuksen kohteet aina oikein ole minkään ihastumisen arvoisia (30-vuotias, joka asuu vanhemmillaan; mies, joka on aina kännissä tai krapulassa ja pilvessä; mies, jonka opinnot ei etene eikä saa töitä, mutta ei osaa/uskalla myöskään hakea työttömyyskorvausta, koska toisen kaupungin työkkärissä oli ikävä täti; mies, joka häpeää ihan kelpo duunarityötään ja montaa muutakin asiaa itsessään ... ). Eipä ollut aina itsellänikään ihan pakka kasassa, mutta kun opin ottamaan vastuuta asioistani, niin en enää niin herkästi ihastunut kaikkenlaisiin mieslapsiin. Sitten oli tilaa katsella, että mitkä asiat oikeasti ovat minulle miehessä tärkeitä.

Lopulta päädyin yhteen miehen kanssa, jota oikeasti voin ihailla ja ihailenkin. Hän on minulle monessa asiassa esimerkki ja syy, että tahtoisin olla parempi ihminen ja parempi vaimo hänelle, ilman että tunnen riittämättömyyttä. Luultavasti meistä kumpikin ajattelee, että on saanut "tasoltaan" paremman puolison kuin mitä ansaitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne tasot on käytännössä yleensä keskimäärin sitä, että ihmiset pariutuvat kaltaistensa kanssa.

Tietysti poikkeuksia aina on, mutta keskimäärin näin.

Esim. jos se naapurin tavistiina tai peruspertti olisikin joku huippumallin näköinen kaunotar/adonis, niin ei se olisi pariutunut sen ihmisen kanssa, kenen kanssa se nyt elää.

Vaikka luonne ym. olisi tismalleen sama, kuin nytkin.

Tasot on siis huippumalli ja tavis? No itse en ole ikinä edes huippumallia tavannut niin yllätys yllätys olen yhdessä taviksen kanssa. Kuinka shokeeraavaa!

Tuohan nyt oli tarkoituksella äärimmäisen kärjistetty esimerkki, jotta pointti menisi varmasti perille.

Tietysti tavisten keskenkin on paljon eri variaatioita.

Silti kukaan ei osaa niistä tasoista sanoa muuta kuin nuo kaksi vaikka kovasti väittävät että tasoja on olemassa.

Laitoin A vaikka todellinen vastaus olisi varmaan ollut jotain siltä väliltä. Ainut kriiteri oli molemminpuolinen vahva ihastuminen ja rakastuminen, mutta kyllä minusta on itsestään selvää, että omat ja kumppanin ominaisuudet vaikuttavat siihen kenen kanssa tällainen molemminpuolinen tunne löytyy. Tuskin puolisoni olisi lähestynyt minua tapaamisiltanamme, jos olisin painanut sata kiloa enemmän. Ja minä olisin torpannut lähestymisen saman tien, jos hän olisi ollut epämiellyttävän näköinen.

Minulla oli oma puhelin käyttämättömänä laatikossa noin puolisen vuotta, koska tarvin silloin vain työpuhelinta. Puhelimeen oli unohtunut tinder ja kun puolen vuoden päästä otin puhelimen uudestaan käyttöön ja avasin tinderin, niin päätin tehdä pienen testin. Laitoin sydäntä kaikille ja koitin arvata keneltä saan matchin ja keneltä en. Asiaa tietenkin helpotti se, että tinder sujauttelee niitä matcheja sinne alkuun muiden sekaan. Jaksoin antaa 100 sydäntä ja arvasin niistä jokaisen matchin ja vain kerran luulin saavani matchin, mutta en saanutkaan. Miten on mahdollista, että puolen vuoden jälkeen tiedän tasan tarkkaan onko minulla mahdollisuuksia kyseisen naisen kanssa vai ei? Ja miksi juuri nämä kolmetoista matchia olivat juuri ne naiset joilla ei ollut mitään mahdollisuuksia minun kanssani. Tämän testin jälkeen muuten poistin tinderin lopullisesti.

Vastasin B) ja olen mies.

No palstallahan on jatkuvasti keskusteluita siitä mitkä piirteet ovat haluttavia vastakkaisessa sukupuolessa.

Kuka väittää tosissaan etteikö samat piirteet toistuisi? Kyllä se pitkä, raamikas,koulutettu, hyvässä ammatissa oleva, itsevarma, määrätietoinen, "elämässä eteenpäin menevä", aloitteellinen, seksissä naisen ottava mies on aika monen suosikki. Tai nuori, hoikka mutta silti muodokas, nätti, empaattinen, kiltti mutta seksissä juuri sen yhden miehen kanssa villi nainen.

No, ne joilla on paljon haluttuja piirteitä voivat valita kumppanin tiukemmalla seulalla, ja niin myös tekevät. Se voi olla tietoista tai alitajuista, esim. monen kauniin naisen mielestä vain harva mies on edes ok:n näköinen. Se voi perustua kilpailuun, kun yhden haluaa moni, tasokkain voittaa.  Eri sukupuolilla ratkaisevat eri asiat, tietysti.

Ne joiden taso ei riitä huippuihin, joko tietoisesti tai alitajuisesti muuttavat kriteerejään. Niin se käytännössä toimii. Kemia ratkaisee vasta lopussa, sopiiko tietty pari yhteen. Mutta ekana ratkoo taso.

Vierailija kirjoitti:

Arvasin kirjoitti:

Alustavien tulosten perusteella asia on juuri niin kuin uskoinkin: Miehet uskovat tasoihin ja naiset eivät.

Tuostahan oli yliopistotasoinen tutkimuskin.

Haastatteluissa tulos oli tuo, miehet uskoivat tasoihin ja naiset eivät.

Valintatilanteessa naiset olivat kuitenkin vielä tasouskovaisempia kuin miehet (!).

Naiset eivät siis usko tasoteoriaan, mutta noudattavat sitä miehiäkin tarkemmin.

 

Juuri tämän takia naiset vaikuttavat ainakin omaan silmään usein hyvin tekopyhiltä. Sokeakin nimittäin huomaa tasojen olevan erittäin oleellisia naisten parinvalinnassa. Siinä ei sinänsä ole tietenkään mitään väärää, mutta on hyvin outoa että niin moni tälläkin palstalla pyrkii kieltämään koko asian olemassaolon.

Juuri tämän takia huomaan helposti ajattelevani, että naiset ovat joko:

a) sokeita omalle käytökselleen ja kyvyttömiä arvioimaan omaa käytöstä objektiivisesti

b) tekopyhiä ja esittävät jotain sellaista mitä he eivät oikeasti ole

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tämä nyt aivan noin joko tai ole. Tietenkin ihminen useimmiten rakastuu tyyppiin, jota pitää kyvykkäänä ja kivannäköisenä. Mutta se on silti järjellä hallitsematon prosessi siinä mielessä, että kumppanitarjokas voi olla vaikka miten rikas ja komea, mutta kun ei vaan niin ei.

Naisistahan on sellainenkin stereotypia, että he rakastuvat renttuihin. Miten tämä sopii yhteen tasoteorian kanssa?

Joka tapauksessa kaikki, jotka ovat joskus oikeasti rakastuneet, pitävät ihan naurettavana ajatusta siitä, että joku voisi etsiä kumppania vain jonkin tason perusteella. Olisi todella surullista tyytyä ihmiseen, jota ei rakasta, vaikka tämä olisi miten täydellinen vain. Mutta ilmeisesti läheskään kaikki eivät rakastu eivätkä näin ollen ymmärrä tätä asiaa lainkaan.

Eihän sitä siihen tasoon rakastutakaan, vaan rakastutaan ihmiseen, joka on kuin vahingossa suunnilleen samaa tasoa kanssasi.

Tiedostamaton prosessi.

Poikkeuksia ovat ainoastaan matalatasoiset ihmiset, jotka saattavat rakastua epätoivoisesti itseään paljon tasokkaampaan henkilöön, koska kauniista ihmisistä pitää kaikki - myös ne, jotka eivät ole itse varsinaisesti geenilotossa voittaneet.

Se kaunis kuitenkin huomaa vain toiset kaltaisensa, eli ne, jotka ovat myös geeniloton voittajia.

Niin, minulla on se ongelma, että olen voittanut miesten geeniloton, mutta olen nainen enkä ole saanut kauneusgeenejä.

Tilanne heikkenee vuosi vuodelta, koska olen rupashtaneempi, rikkaampi ja fiksumpi. Ainoa oljenkorsi toivoa A:ta avomielisen ja ihanan (hyvä sydän ja viisas, ei tarvitse olla komea tai rikas) miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvasin kirjoitti:

Alustavien tulosten perusteella asia on juuri niin kuin uskoinkin: Miehet uskovat tasoihin ja naiset eivät.

Tuostahan oli yliopistotasoinen tutkimuskin.

Haastatteluissa tulos oli tuo, miehet uskoivat tasoihin ja naiset eivät.

Valintatilanteessa naiset olivat kuitenkin vielä tasouskovaisempia kuin miehet (!).

Naiset eivät siis usko tasoteoriaan, mutta noudattavat sitä miehiäkin tarkemmin.

 

Juuri tämän takia naiset vaikuttavat ainakin omaan silmään usein hyvin tekopyhiltä. Sokeakin nimittäin huomaa tasojen olevan erittäin oleellisia naisten parinvalinnassa. Siinä ei sinänsä ole tietenkään mitään väärää, mutta on hyvin outoa että niin moni tälläkin palstalla pyrkii kieltämään koko asian olemassaolon.

Juuri tämän takia huomaan helposti ajattelevani, että naiset ovat joko:

a) sokeita omalle käytökselleen ja kyvyttömiä arvioimaan omaa käytöstä objektiivisesti

b) tekopyhiä ja esittävät jotain sellaista mitä he eivät oikeasti ole

Onhan ne selkeästi tärkeitä myös naisille, mutta toisaalta en oikein ymmärrä, miksi yleensä keskitytään vain naisten ”tasoharhailuun” ja ”kympin miesten perässä juoksemiseen”, kun miehethän tekee ihan samaa.

Siis tavismiehet yrittää kaunottaria, vaikka niillä ei ole mitään mahiksia.

Mies itse ei vaan ymmärrä tätä, tai luulee, että voisi saada hurmattua naisen luonteellaan tms.

Jotkut varmaan myös siksi, ettei ole mitään menetettävääkään ja ”sama kokeilla”.

Mutta on ihan todella yleistä, että tavallisen näköiset miehet kuvittelevat voivansa puhua kaunottaren treffeille.

Tai jotkut liian vanhat, sama homma - kovat luulot itsestään, eli saattavat yrittää jotain ensinnäkin itseään nuorempaa JA tasokkaampaa mimmiä, vaikka käytännössä ei ole _mitään_ mahiksia ja koko tilanne naurattaa naista absurdiudellaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei minusta oikein kumpikaan. Tärkeintä kumppanissa on yhteinen arvomaailma, yhteiset kiinnostuksenkohteet tulevat hyvänä kakkosena. On parempi olla yksin, kuin sellaisen kanssa, jonka kanssa on oleellisia arvoristiriitoja.

Voi kunpa olisin tajunnut itsekin tuon nuorempana ja sitten kun tajusin, niin olisin arvostanut, että muutkin tajuaisivat. Esim. nettideitissä olisi ihan hyvä laittaa profiiliinsa "etsin kumppania, joka on kristitty / ateisti /jolle X-arvot ovat tärkeitä" ... Itselläni oli tuon tyylinen lause joskus profiilissani, mutta silti jotkut jaksoivat loukkaantua, että en ole kiinnostunut tutustumaan juuri heihin vaikka ovat ihan eri mieltä itselleni tärkeässä arvoasiassa. Kuitenkin olivat lukeneet profiilini tekstin, kun viittasivat siihen, että eivät ihan ole .... mutta jos kuitenkin.

Kumppanin valinnassa ei pidä olla liian suvaitsevainen kaikkia arvoja kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän tämä nyt aivan noin joko tai ole. Tietenkin ihminen useimmiten rakastuu tyyppiin, jota pitää kyvykkäänä ja kivannäköisenä. Mutta se on silti järjellä hallitsematon prosessi siinä mielessä, että kumppanitarjokas voi olla vaikka miten rikas ja komea, mutta kun ei vaan niin ei.

Naisistahan on sellainenkin stereotypia, että he rakastuvat renttuihin. Miten tämä sopii yhteen tasoteorian kanssa?

Joka tapauksessa kaikki, jotka ovat joskus oikeasti rakastuneet, pitävät ihan naurettavana ajatusta siitä, että joku voisi etsiä kumppania vain jonkin tason perusteella. Olisi todella surullista tyytyä ihmiseen, jota ei rakasta, vaikka tämä olisi miten täydellinen vain. Mutta ilmeisesti läheskään kaikki eivät rakastu eivätkä näin ollen ymmärrä tätä asiaa lainkaan.

Eihän sitä siihen tasoon rakastutakaan, vaan rakastutaan ihmiseen, joka on kuin vahingossa suunnilleen samaa tasoa kanssasi.

Tiedostamaton prosessi.

Poikkeuksia ovat ainoastaan matalatasoiset ihmiset, jotka saattavat rakastua epätoivoisesti itseään paljon tasokkaampaan henkilöön, koska kauniista ihmisistä pitää kaikki - myös ne, jotka eivät ole itse varsinaisesti geenilotossa voittaneet.

Se kaunis kuitenkin huomaa vain toiset kaltaisensa, eli ne, jotka ovat myös geeniloton voittajia.

Niin, minulla on se ongelma, että olen voittanut miesten geeniloton, mutta olen nainen enkä ole saanut kauneusgeenejä.

Tilanne heikkenee vuosi vuodelta, koska olen rupashtaneempi, rikkaampi ja fiksumpi. Ainoa oljenkorsi toivoa A:ta avomielisen ja ihanan (hyvä sydän ja viisas, ei tarvitse olla komea tai rikas) miehen kanssa.

Siis minkä geeniloton olet voittanut?

Ulkonäköä et saanut, ilmeisesti sitten poikkeuksellisen älyn tai muuta huippulahjakkuutta?

Vierailija kirjoitti:

Alkukarsinnan ratkaisee markkina-arvo.

Suurin osa naisista ei tiedosta asiaa, joten he uskovat vain kemian ratkaisevan. Kun miehen taso on riittävä, ratkaisee kemia.

Älkää kuunnelko mitä naiset sanovat, vaan katsokaa mitä he tekevät. Kuinka moni suosittu ja kaunis nainen seurustelee ruman ja epäsuositun miehen kanssa?

Siispä B.

No tuokin on ääriajattelua. Koska kuinka moni suosittu ja kaunis nainen kelpuuttaisi kenet tahansa komean ja suositun miehen vaikka joku hänen kaunis ja suosittu siskonsa kelpuuttaisi? Eli muullakin kuin "tasolla" on väliä.

Esim. oma kaunis ja melko suosittu siskoni otti köyhän ja lähes 20 v vanhemman, melko ruman miehen. En tiedä mitä hittoa näkee miehessä, mutta kai tuo "mielenhäiriö" selittyy kemialla. Turvallisuushakuista kemiaa ja sopii siskolleni.

Usein vain samoin elävät sopivat paremmin yhteen kuin toisensa vastakohdat. Se voi silti olla rakkautta ja kemiaa kun tasoja kuitenkin tasaisesti rikotaankin.

Olen nainen ja tyyppiä A, parisuhteessa miehen kanssa, joka - ainakin minun kohdallani - teki B-ratkaisun. Tein B-ratkaisun itsekin, syynä se, ettei tosirakkauksia tipahtelee taivaalta vaan se on äärimmäisen harvinaista, että sellaisen ihmisen kohtaa, jonka kanssa sekä ajatukset että kehot kohtaisivat optimaalisessa tavalla. Biologinen kello tikittää ja elämässä pitäisi muutenkin päästä eteenpäin.

Kärsimme molemmat tilanteesta. Riitelemme paljon, eikä seksuaalista vetovoimaa ole alkuunkaan. Erohan tässä taitaa tulla. Sen olen oppinut nyt kantapään kautta, ettei tällaiseen ratkaisuun kannata päätyä. Ei edes siinä tapauksessa, että arvot yms kohtaisivat. Parisuhde vaatii toimiakseen kuitenkin sen, että seksuaalinen vetovoima on riittävällä tasolla.

B on hyvä vain silloin, kun toisen kanssa tulee loistavasti toimeen ja kun ainut toive suhteelta pyörii materiaalisten, egoististen, tavoitteiden ympärillä.

Harva suhde on vain jompaa kumpaa näistä. Yleensä mukana on molempia.

Minä valitsin nuorena enemmän B-tavan mukaisesti. Nyt jos olisin sinkku, luultavasti pysyisin yksin, ellen löytäisi A-suhdetta.