Vierailija
Poiminta

Ero etenee, surun ohella tällaisia käytännöllisiä pohdin. Nyt pärjätään kolminkin, mutta miten paljon arvelette kulujen kasvavan 8 vuotiaasta 15 vuotiaaseen mennessä?

Sivut

Kommentit (210)

Vierailija

Kyllähän kulut kasvaa. Ruokaa menee. Tulee omaa tahtoa ja tyyliä vaatetuksen suhteen, elektroniikka, harrastukset, mopo. Ihan kaikkea ei tietty tarvitse ostaa, mutta ei voi olettaa, että tyytyväinen pitää olla äidin valitsemiin vaatteisiin ja tyytyä perusmallin puhelimeen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Hyvin paljon. Elektroniikkaa tarvitaan toisella tapaa. Harvalle teinille kelpaa mikä tahansa vaate. Jos poika, niin syö kaiken mitä näkee.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kulut kasvaa. Ruokaa menee. Tulee omaa tahtoa ja tyyliä vaatetuksen suhteen, elektroniikka, harrastukset, mopo. Ihan kaikkea ei tietty tarvitse ostaa, mutta ei voi olettaa, että tyytyväinen pitää olla äidin valitsemiin vaatteisiin ja tyytyä perusmallin puhelimeen.

Se on nyt tyydyttävä siihen mitä saa.

Vierailija

Juu, tätä juuri aprikoin... Et riittääkö esim 100e/ lapsi/ kk lisää, vai onko elämä silti yhtä pirskatin kituuttamista?

Toisaalta mitä vaan ehtii tapahtua tässä välissä, saada ylennyksen, jäädä työttömäksi, mennä uudelleen avioon (no ehkä ei), mitä vaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyvin paljon. Elektroniikkaa tarvitaan toisella tapaa. Harvalle teinille kelpaa mikä tahansa vaate. Jos poika, niin syö kaiken mitä näkee.

Jep, kaksi nälkästä poikaa on talossa! Nyt jo syövät yhtä paljon kuin äitinsä, onneks sentään oon ruuanlaittotaitonen ja mukulat ei kovin nirsoja, mut ruokalaskua tietää.. Ja tää niin kuin tuo yks edellinenkin oli siis ap.

Eritoten kiinnostaa muiden eronneiden kokemukset talouden kehittämisestä lasten kasvaessa, mikä yllätti?

Vierailija

Jossei lasketa perustarpeita kuten ruoka ja oma huone (vuokrassa/vastikkeessa), niin ei ne kulut mielestäni pahemmin nouse. Joo, toki noihin lapsiin saa uppoamaan niin paljon rahaa kuin haluaa- mutta ei se tarkoita, että on PAKKO. Esim. kännykkä voi olla satasen halpamalli, pelikoneen voi ostaa käytettynä, merkkivaatefanille 85% merkitöntä perusvaatetta ja 15% synttäreinä/jouluna merkkilöytöjä alesta tai kirpparilta. Jossei asu ihan keskellä-ei-mitään, mopon voi nuori hankkia omilla säästöillään myöhemmin (jos sellainen on PAKKO saada..). 

Heittäydyn ehkä teistä tyhmäksi, mutta tällä ajatustyylillä olen kasvattanut kaksi lasta, joista kumpikaan ei haikaile materian perään. Ja sen verran omatahtoista porukkaa ovat, että toisella on virallisestikin uhmakkuushäiriö. Ei vaan ole PAKKO ostaa kaikkea!

Vierailija

Kyllähän ne kulut kasvaa, jos yhtään sattuu olemaan virran mukana kulkeva teini. Merkkivaatteet esim on ihan tolkuttoman hintaisia, joskin toki teini ei samalla tavalla kuluta housunpolvia puhki kuin nuorempi. Toivo että lapsesi innostuu kierrätyksestä.

Nykyisin elektroniikkaan saa myös menemään hirveästi rahaa, mutta eihän se uusin puhelinmalli tosiaan mikään pakollinen ole. Pojat varsinsinkin syövät kasvuiässä älyttömästi ja ruokaa saa kantaa kotiin järkyttäviä määriä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän kulut kasvaa. Ruokaa menee. Tulee omaa tahtoa ja tyyliä vaatetuksen suhteen, elektroniikka, harrastukset, mopo. Ihan kaikkea ei tietty tarvitse ostaa, mutta ei voi olettaa, että tyytyväinen pitää olla äidin valitsemiin vaatteisiin ja tyytyä perusmallin puhelimeen.

Se on nyt tyydyttävä siihen mitä saa.

Tämä.

Nykypäivänä vanhemmilla on ihmeellinen hätä päällä aina kun lapsi ilmoittaa haluavansa jotain. 

Vaikka ei olisi varaa, niin "kai sellainen on sit pakko ostaa". 

Paras esimerkki on kälyni, jonka eskarilainen kelpuuttaa vain merkkivaatteita ylleen. Omani taas ei edes tiedä, että vaatteilla on eri merkit. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jossei lasketa perustarpeita kuten ruoka ja oma huone (vuokrassa/vastikkeessa), niin ei ne kulut mielestäni pahemmin nouse. Joo, toki noihin lapsiin saa uppoamaan niin paljon rahaa kuin haluaa- mutta ei se tarkoita, että on PAKKO. Esim. kännykkä voi olla satasen halpamalli, pelikoneen voi ostaa käytettynä, merkkivaatefanille 85% merkitöntä perusvaatetta ja 15% synttäreinä/jouluna merkkilöytöjä alesta tai kirpparilta. Jossei asu ihan keskellä-ei-mitään, mopon voi nuori hankkia omilla säästöillään myöhemmin (jos sellainen on PAKKO saada..). 

Heittäydyn ehkä teistä tyhmäksi, mutta tällä ajatustyylillä olen kasvattanut kaksi lasta, joista kumpikaan ei haikaile materian perään. Ja sen verran omatahtoista porukkaa ovat, että toisella on virallisestikin uhmakkuushäiriö. Ei vaan ole PAKKO ostaa kaikkea!


Meillä sama meininki. Nuoret ovat fiksuja nykyään. Meidän teini halusi halvan puhelimen, koska kuulemma tarvii sitä lähinnä viestittelyyn ja siihen käy mikä vaan. Pitää myöskin hulluutena ostaa monen sadan puhelinta, joka on rikki hetken päästä.Tietää, että merkkivaatteita tulee jouluna ja synttäreillä ja satunnaisesti jostain alesta.
Teinin kaveri tyytyi äitinsä vanhaan puhelimeen koska haluaa säästää kesätyörahat johonkin mukavampaan.
Se rahanmeno on kasvatuksesta kiinni.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin paljon. Elektroniikkaa tarvitaan toisella tapaa. Harvalle teinille kelpaa mikä tahansa vaate. Jos poika, niin syö kaiken mitä näkee.

Jep, kaksi nälkästä poikaa on talossa! Nyt jo syövät yhtä paljon kuin äitinsä, onneks sentään oon ruuanlaittotaitonen ja mukulat ei kovin nirsoja, mut ruokalaskua tietää.. Ja tää niin kuin tuo yks edellinenkin oli siis ap.

Eritoten kiinnostaa muiden eronneiden kokemukset talouden kehittämisestä lasten kasvaessa, mikä yllätti?

Kyllä teinipojat syövät enemmän kuin miehet. Kaksi isoa kestokassillista ruokaa riittää kahdeksi päiväksi. Onneksi ovat itsekin kiinnostuneita ruoanlaitosta ja kotitaloustunnilla on opetettu laskemaan ruoka-annoksen hintoja.

Vierailija

Teinithähän ovat pohjattoman itsekäitä ja käyttävät kyllä ihan surutta itseensä vaikka perheen viimeisenkin ruokaan varatun euron. Se on sitten vanhemmista kiinni että mihin vetävät rajan, mitä suostuvat maksamaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Heittäydyn ehkä teistä tyhmäksi, mutta tällä ajatustyylillä olen kasvattanut kaksi lasta, joista kumpikaan ei haikaile materian perään. Ja sen verran omatahtoista porukkaa ovat, että toisella on virallisestikin uhmakkuushäiriö. Ei vaan ole PAKKO ostaa kaikkea!

Pelkäänpä, että lapsesta, joka ei saa nuoruudessaan samantasoista tavaraa ja vaatteita kuin muut, tulee aikuisena nimenomaan sellainen, joka on ahnaasti materia perässä. Riittää, kun katsoo suuria ikäluokkia, joiden lapsuus oli pula-aikaa. He ovat juuri sitä joukkoa, joiden oli saatava kaikki mahdolliset härpäkkeet ja vempaimet.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kyllähän ne kulut kasvaa, jos yhtään sattuu olemaan virran mukana kulkeva teini. Merkkivaatteet esim on ihan tolkuttoman hintaisia, joskin toki teini ei samalla tavalla kuluta housunpolvia puhki kuin nuorempi. Toivo että lapsesi innostuu kierrätyksestä.

Nykyisin elektroniikkaan saa myös menemään hirveästi rahaa, mutta eihän se uusin puhelinmalli tosiaan mikään pakollinen ole. Pojat varsinsinkin syövät kasvuiässä älyttömästi ja ruokaa saa kantaa kotiin järkyttäviä määriä.

Nykyään on ilmastotietoisia teinejä, jotka ovat alkaneet harrastaa klassista herrainpukeutumista. Etsivät vaatteita kirpputorilta ja haluavat viimeistään ylioppilaana mittatilauspuvun. He ymmärtävät, että yhdellä pupulla kaksine vaihtohousuineen pärjää pitkälle. Kun ei vielä saa mittatilauspukua niin vaikka kirpputorilta ostetut chinot, jotka kulutetaan loppuun saakka.

Uskallan väittää, että ilmastotietoinen ja klassinen pukeutuminen ovat nouseva trendi nuorten parissa. Kyllä nuori on tohkeissaan kun löytää itselleen sopivan Oscar Jacobsenin puvun parillakympillä tai egyptiläisestä puuvillasta tehdyn kauluspaidan kolmella eurolla. Tottakai pesula maksaa kolmekymppiä mutta ei sitä pukua pestä siellä jatkuvasti kun housuja voi pestä kotona pyykkikoneella.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin paljon. Elektroniikkaa tarvitaan toisella tapaa. Harvalle teinille kelpaa mikä tahansa vaate. Jos poika, niin syö kaiken mitä näkee.

Jep, kaksi nälkästä poikaa on talossa! Nyt jo syövät yhtä paljon kuin äitinsä, onneks sentään oon ruuanlaittotaitonen ja mukulat ei kovin nirsoja, mut ruokalaskua tietää.. Ja tää niin kuin tuo yks edellinenkin oli siis ap.

Eritoten kiinnostaa muiden eronneiden kokemukset talouden kehittämisestä lasten kasvaessa, mikä yllätti?

Kyllä teinipojat syövät enemmän kuin miehet. Kaksi isoa kestokassillista ruokaa riittää kahdeksi päiväksi. Onneksi ovat itsekin kiinnostuneita ruoanlaitosta ja kotitaloustunnilla on opetettu laskemaan ruoka-annoksen hintoja.


Meillä on teinipoika. Ruokalasku ei juuri ole kasvanut, paitsi maitoa menee paljon. Mistä tulee ajatus, että teinipojat syövät hullun lailla?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Heittäydyn ehkä teistä tyhmäksi, mutta tällä ajatustyylillä olen kasvattanut kaksi lasta, joista kumpikaan ei haikaile materian perään. Ja sen verran omatahtoista porukkaa ovat, että toisella on virallisestikin uhmakkuushäiriö. Ei vaan ole PAKKO ostaa kaikkea!

Pelkäänpä, että lapsesta, joka ei saa nuoruudessaan samantasoista tavaraa ja vaatteita kuin muut, tulee aikuisena nimenomaan sellainen, joka on ahnaasti materia perässä. Riittää, kun katsoo suuria ikäluokkia, joiden lapsuus oli pula-aikaa. He ovat juuri sitä joukkoa, joiden oli saatava kaikki mahdolliset härpäkkeet ja vempaimet.

Olen köyhänkin köyhemmästä kodista ja minulle on aina ollut tärkeintä olla onnellinen. Rakastan lukemista ja päälle kelpaavat kirpputorivaatteet kunhan ne sopivat tyyliini. Kaiken käytän loppuun enkä missään nimessä halua velkaorjuuteen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin paljon. Elektroniikkaa tarvitaan toisella tapaa. Harvalle teinille kelpaa mikä tahansa vaate. Jos poika, niin syö kaiken mitä näkee.

Jep, kaksi nälkästä poikaa on talossa! Nyt jo syövät yhtä paljon kuin äitinsä, onneks sentään oon ruuanlaittotaitonen ja mukulat ei kovin nirsoja, mut ruokalaskua tietää.. Ja tää niin kuin tuo yks edellinenkin oli siis ap.

Eritoten kiinnostaa muiden eronneiden kokemukset talouden kehittämisestä lasten kasvaessa, mikä yllätti?

Kyllä teinipojat syövät enemmän kuin miehet. Kaksi isoa kestokassillista ruokaa riittää kahdeksi päiväksi. Onneksi ovat itsekin kiinnostuneita ruoanlaitosta ja kotitaloustunnilla on opetettu laskemaan ruoka-annoksen hintoja.


Meillä on teinipoika. Ruokalasku ei juuri ole kasvanut, paitsi maitoa menee paljon. Mistä tulee ajatus, että teinipojat syövät hullun lailla?

Yleensä kasvupyrähdys saa ronkelinkin pojan syömään huomattavasti enemmän kuin aiemmin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Heittäydyn ehkä teistä tyhmäksi, mutta tällä ajatustyylillä olen kasvattanut kaksi lasta, joista kumpikaan ei haikaile materian perään. Ja sen verran omatahtoista porukkaa ovat, että toisella on virallisestikin uhmakkuushäiriö. Ei vaan ole PAKKO ostaa kaikkea!

Pelkäänpä, että lapsesta, joka ei saa nuoruudessaan samantasoista tavaraa ja vaatteita kuin muut, tulee aikuisena nimenomaan sellainen, joka on ahnaasti materia perässä. Riittää, kun katsoo suuria ikäluokkia, joiden lapsuus oli pula-aikaa. He ovat juuri sitä joukkoa, joiden oli saatava kaikki mahdolliset härpäkkeet ja vempaimet.

Tavara voi olla samaa tasoa kuin muillakin, noin keskimäärin, sitä ei vaan tarvitse olla älyttömästi. Ja kunhan perustarpeet on tyydytetty ilman älytöntä kitsastelua, en usko että on riskiä tuohon ostelemiseen aikuisena. Isot ikäluokat elivät aikuisuutensa myös aikana, jolloin tuli jatkuvasti uusia keksintöjä, makuja jne. kaikkien ulottuville kohtuuhintaan. Sama ei vaivaa nykypäivän nuoria, kaikki on jo ns. keksitty. 

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat