Onko sun elämä mennyt kuten oot toivonut?

Olen koko elämäni odottanut, että minulle tapahtuu jotain hyvää.

Ei ole tapahtunut. Nyt alkaa olla sen verran ikää, että tapahtuu vain kaikkea pahaa.

Tarinan opetus on kai se, ettei saa jäädä odottamaan, vaan pitää itse miettiä mitä haluaa ja pitää itse ottaa se.

Oliko rakkautesi vain myrskynsilmä?

Eipä ole ollut mitään toiveita elämän suhteen, ihan hukassa tässä olen ajelehtinut läpi koko elämän, tai on on kai sitä vielä jäljelläkin. Jotenkin saanut parisuhteen, lapsia, töitä ja omaisuutta. Ehkä kaikki on kuitenkin mennyt sen mukaan, miten ajattelin elämän ylipäänsä menevän kun olin lapsi. 

On, aikalailla tarkalleen niin kuin toivoin. Olen silti todella onneton. Ja sitten olen onneton siitä, että olen onneton vaikka kaikki meni kuten toivoin.

Olen saanut: kaksi ammattia, miehen, lapsen, vakkarityön, auton ja omakotitalon

Saamatta on jäänyt: täydellinen terveys, työ jossa viihtyisin hyvin ja jaksaisin olla kauan (vaivoina p^ska pomo), sellainen perhe, jonka kanssa vietetään paljon yhteistä aikaa eli aika paljon erillään mennään ja tehdään, energiaa ja aikaa harrastaa, matkustella ja latautua varsinkin kiireisen arjen keskellä

Muistan kun ostin 20 vuotiaana playstation 1:n. Yli 20 vuotta pelannut, mutta oli viiden vuoden tauko kun pääsin töihin, mutta työt loppu 35vuotiaana ja sen jälkeen ei ole otettu. Nyt on PS4:n ja pelit jatkuu. Ei ole kavereita eikä mitään, mutta pelit pitävät elämän mielekkäänä

Sain hyvät lähtökohdat, korkean koulutuksen, kivan työpaikan (palkka tosin pieni), pari aviomiestä ja neljä lasta. Olen saanut matkailla ja mieheni siivellä päässyt erilaisiin tilaisuuksiin, johon muutoin en pääsisi. Asun upeasti, olen nelikymppiseksi naiseksi hyvässä kunnossa. Oikeastaan multa ei puutu muuta kuin lapsenlapset 😄 Ja hyvät on mahdollisuudet saada vielä niitäkin! Koen, että elämäni on ollut vaihteleva ja tapahtumarikas. Välillä on tullut lunta tupaan, mutta se kuuluu asiaan. Vaikkei mun elämässä tapahtus enää muuta kuin syömistä ja nukkumista, olisin siltikin tyytyväinen.

Minulla ei ole ollut muuta haavetta kuin se, etten olisi aivan yksin.

Löysinkin minulle oikean miehen ja meillä on kaksi lasta. Mies on ollut aikaisemmin naimisissa ja hänellä oli ennestään kaksi lasta. Tästä avioliitosta jäi muutenkin suuri painolasti, mutta miestä en ikinä vaihtaisi.

Töistäni tykkään ja nyt rakennamme omaa kotia. Olen onnellinen.

Tein kaiken niin kuin piti eikä mikään mennyt niin kuin odotin. Tässä sitä ollaan. 

Ei ole mennyt niin kuin olisin halunnut. Mahtuu vuosien varrelle vaikeitakin vastoinkäymisiä, kuten vanhempieni riitaisa ero, väkivaltaa, talousongelmia, kiusaamista.

Mutta asiat voisi oikeasti olla huonomminkin, joten en myöskään valita, koska nyt mulla on kaksi mahtavaa ystävää, koti, työpaikka josta pidän ja myös välittävät vanhemmat; vaikka ne eronneet onkin.

Esileikkiä elämä on vaan. Irwin Goodman. Pitää kohdallani ainakin paikkansa, niin monet muutkin hänen laulut. En ole ylpeä, että olen mikä olen, rikkaruoho elon yrttitarhassa. Mut en kadukkaan mitään.

Ei ole mennyt. Minua on käytetty hyväksi ja lyöty kuin vierasta sikaa. Itse en ole tehnyt pahaa yhdellekään ihmiselle.

Tämä keskustelu kiteytettynä:

He ovat tyytyväisiä jotka ovat saaneet hyvän parisuhteen.

He ovat onnettomia jotka eivät ole löytäneet kumppania.

Vierailija kirjoitti:

Tämä keskustelu kiteytettynä:

He ovat tyytyväisiä jotka ovat saaneet hyvän parisuhteen.

He ovat onnettomia jotka eivät ole löytäneet kumppania.

Juurikin näin.

Itse olin onnellinen eläessäni perhe-elämää, mutta vaimo halusi jotain enemmän. Toisen tekemä valinta tuhosi kaiken mistä olin haaveillut. Sen jälkeen vain lapset ovat tuottaneet onnentunteita. Kaikki muu on menettänyt merkityksensä ja olen vain sinnitellyt elossa jo vuosia, vaikka näennäisesti kaikki onkin hyvin.

On ja ei. Olen saanut kokea vanhemmuuden ja äitiyden, minulla on ihana jo teini-ikäinen tytär. Olen saanut rakkautta ja saanut rakastaa, mutta kaikki suhteet syystä tai toisesta ovat päättyneet eroon. Tällä hetkellä sinkkuna 39-vuotiaana yh-äitinä kaupungin vuokra-asunnossa, vakituinen työpaikka, talous pian kunnossa, ystäviä muutama. Elämä olisi voinut mennä hyvinkin erilailla, mutta onhan tässä vielä aikaa kokea vaikka mitä. Kaipaan elämään pysyvyyttä hyvän parisuhteen osalta.

Eipä se parisuhdekaan kaikille tuo onnea.

Itse olen tavallaan saavuttanut monta juttua, joita toivoin: kouluttautuminen kiinnostavalle alalle, ekat työpaikat kyseiseltä alalta, on lemmikkikissat. Ja myös se puoliso.

Puolisolla itsellään on taas niin paljon ongelmia, että vaikka pidän hänen persoonallisuuttaan täydellisenä parina omalleni, olen alkanut harkitsemaan eroa. Niin paljon ongelmia on tulut omaan elämääni toiselta... en enää tiedä mitä tehdä. Toisen puolesta kun en voi niitä ongelmia ratkaista, vaikka monta vuotta olen yrittänyt olla tukena.

Elämä on kannatellut yllättävän hyvin. Koputan puuta.

On mieluinen työ, kaksi lasta, mies, omakotitalo, lapsilla kavereita, perhetuttuja, omia kavereita, matkailua, harrastuksia... Olen miltei saanut enemmän mitä olen uskaltanut toivoa.

Joitakin asioita kuten ulkomailla asuminen, omakotitalo hyvällä sijainnilla ja lapset uskalsin hädin tuskin toivoa, mutta silti sain myös ne.

Tietysti on myös pettymyksiä, epäonnistumisia ja surua, mutta nenä pinnalla on kaikesta selvitty.

Vierailija kirjoitti:

Masennukseen liittyi kuitenkin ääretön itseruoskinta joka sai etenemään opinnoissa. Pääsin töihin ja valmistuin vähän myöhässä.

Miten onnistuit?

t. toinen masentunut, jolle arkisetkin asiat tuottavat vaikeuksia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mennyt:

- En ole löytänyt puolisoa, olen siis melkein nelikymppinen ikisinkkunainen

- En siis myöskään ole saanut lapsia

- En ole pystynyt yksin ostamaan asuntoa

- En ole voinut yksin ottaa koiraa

- En ole kyennyt saavuttamaan muutamia henkilökohtaisia unelmia

On mennyt:

- Opiskelin sen tutkinnon jonka halusinkin

- Muutin ulkomaille, nyt jo 10 vuotta pois Suomesta

- Muutenkin olen matkustanut ja nähnyt maailmaa paljon

- Olen saanut hyviä ystäviä

- Minulla aina ollut töitä, katto pään päällä, ruokaa lautasella

Onko tuo sitten aikalailla tasapainossa? Toki puolison puuttuminen on suurin yksittäinen tekijä, joka varjostaa elämääni ja saa sen usein tuntumaan kokonaan epäonnistuneelta. Nuo onnistumisetkin kun olisi kiva jakaa jonkun kanssa...

Mikset ole yksin pystynyt ostamaan taloa tai ottamaan koiraa? Mä ainakin ostin talon ihan yksin ja asuin siellä viiden koiran kanssa keskenäni kun ei sitä tolkun miestä tuntunut löytyvän.

Asunto ihan rahan takia. En mitenkään pysty säästämään yksin riittävän paljon kun vuokrat nousevat mutta palkat eivät yhtä nopeasti. Säästän siis koko ajan mutta sen on hidasta.

Koiraa en ole voinut yksin ottaa matkustamisen ja sairauteni vuoksi. Matkustamisen ajaksi koiran hoitopaikka maksaisi aika paljon, ja melko usein olen niin kipeä että lenkki olisi mahdoton. Silloin tarvisin puolison apua.

Olen saanut paljon elämältä hyvää sekä paljon haasteita..

Ihanat lapset, perhe... Mutta nuoruudesta/lapsuudesta alkanut masennus yms se vaan on ja pysyy... Väsyn helposti myös. Olisin toivonut mielenrauhaa sielulleni <3 Ehkä joskus... Kun opin rauhoittamaan jatkuvan ylivirittyneisyyden mielestäni...