Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko sun elämä mennyt kuten oot toivonut?
Kommentit (687)
Monella tapaa paremmin kuin olen edes ymmärtänyt toivoa. On paljon asioita myös jotka eivät ole menneet toivomukseni mukaan ja jälkikäteen olen tajunnut että hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki on mennyt juuri kuin pitikin. Pikkuhiljaa tässä tajunnut olevani vähän kuin kyydissä vain, suhtaudun elämään kuin komediana, jossa oma hahmoni on päähenkilönä.
Olen menestynyt melkein kaikessa yrittämässäni.
Siipeenkin on tullut osumaa. Aina ei ole mennyt kuin Strömsöössä.
On se kyllä mennyt. Halusin lapset nuorena, olin 17- ja 20v, kun heidät sain. Nyt ovat teini-iässä. Lasten isän kanssa naimisissa ja hienosti menee. Kolmekymppisenä vakityössä ollut lähes vuosikymmenen, lainat maksettu. Vielä olisi koulutus haaveissa, lukion olen käynyt. Nyt töitä kuitenkin pitänyt vielä ensisijaisena, kun lapsetkin siinä iässä että kuluja on kiitettävästi. Matkustellaan normaalisti pari kertaa vuodessa, korona-aikana se oli tietty tauolla 🙂
Ei ole mennyt. Useampi koulutus on ja suht ok työ, sekä yksi ystävä jota näkee harvoin.
Ei tyttö ystävää/puolisoa/vaimoa, eikä lapsia. Ihan "normi elämästä" haaveilin, mutta eipä tullu mitään.
Tyhjä arpa, mutta ei kaikki voi voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kaikki listaa saavutuksia ja mm. perheen ja lapset jotka perinteisesti lähes kaikilla kuitenkin on? Saavutuksetkin ovat niitä joita kaikilla on koulutus ja työpaikka. Harva meistä on maailmanmestareita joita voisi pitää jo saavutuksena. Eiköhän se elämä ole mennyt kaikilla niinkuin pitikin ts. turha ketju....
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki listaa saavutuksia ja mm. perheen ja lapset jotka perinteisesti lähes kaikilla kuitenkin on? Saavutuksetkin ovat niitä joita kaikilla on koulutus ja työpaikka. Harva meistä on maailmanmestareita joita voisi pitää jo saavutuksena. Eiköhän se elämä ole mennyt kaikilla niinkuin pitikin ts. turha ketju....
No mä olen Suomenmestari, lasketaanko se? Itse arvostan kyllä perhettä ja lapsia paljon kovempana saavutuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki listaa saavutuksia ja mm. perheen ja lapset jotka perinteisesti lähes kaikilla kuitenkin on? Saavutuksetkin ovat niitä joita kaikilla on koulutus ja työpaikka. Harva meistä on maailmanmestareita joita voisi pitää jo saavutuksena. Eiköhän se elämä ole mennyt kaikilla niinkuin pitikin ts. turha ketju....
No mä olen Suomenmestari, lasketaanko se? Itse arvostan kyllä perhettä ja lapsia paljon kovempana saavutuksena.
Muotoilen toisin. Onko "hyvin" mennyt elämä = saavutukset = lapset/perhe = suomenmestaruus?
Niiltä osin kun asiat riippuu itsestä (työ, asunto, elämäntyyli jne) niin kyllä. Naimisiin en sitten lopulta mennyt eikä lapsia tullut, kun ei löytynyt sopivaa miestä.
No, olen kuitenkin tyytyväinen elämääni. Toki onhan se mahdollista että menen joskus vielä naimisiin, mutta lasten suhteen juna taisi mennä jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole mennyt. Peruskoulun aikaan haaveilin paljon asioista, kuten että haluan aikusena ostaa ok-talon maaseudulta, koiria, hyvän parisuhteen ja kivan työn. Käydä joskus mökkeilemässä ja elää ihan normaalia, mukavaa elämää ja pysyä terveenä.
Nyt oonki sitte 31vuotiaana kouluttamaton ja työkyvyttömyyseläkkeellä mt-ongelmien vuoksi. Ei ammattia, ei mitään. Ei rahaa, ystäviä, koiria, kumppania.
Kiitos vaan koulukiusaajille. Traumat jäi enkä pääse näistä yli. Kai oon vaan luuseri ja heikko kuten jotku sanoo. Ihan sama. Parhaani oon yrittäny. En vain pysty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki listaa saavutuksia ja mm. perheen ja lapset jotka perinteisesti lähes kaikilla kuitenkin on? Saavutuksetkin ovat niitä joita kaikilla on koulutus ja työpaikka. Harva meistä on maailmanmestareita joita voisi pitää jo saavutuksena. Eiköhän se elämä ole mennyt kaikilla niinkuin pitikin ts. turha ketju....
No mä olen Suomenmestari, lasketaanko se? Itse arvostan kyllä perhettä ja lapsia paljon kovempana saavutuksena.
Muotoilen toisin. Onko "hyvin" mennyt elämä = saavutukset = lapset/perhe = suomenmestaruus?
Haluaisitko vielä yrittää tuota muotoilua uudelleen? Vaikka niin, että siinä olisi jotain tolkkua.
Ei mennyt. Halusin tavallisen elämän, miehen, kohtuullisen palkan ja pari tervettä lasta. Mies sairastui vakavasti, itse sairastuin psykoosiin ja sen seurauksena traumaperäiseen stressihäiriöön ja masennukseen. Molemmat lapset ovat autismin kirjolla, toisella vaikeuksia myös mielenterveyden kanssa. En jaksa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mennyt. Sairastuin jo nuorena masennukseen, enkä jaksa töitä kuin osa-aikaisesti. Mutta ihmisenä olen nähnyt paljon juuri vaikeuksien myötä. Osaan arvostaa pieniä, hyviä asioita, kunnioitan erilaisia ihmisiä ja moraalini on kunnossa.
En oikeammin mitään odottanut elämältä vaan elin minkä pystyin. Oli alkoholisti isä, työttömyyttä, koulukiusaamista, terveysongelmia, narsisti mies mikä jätti onneksi 15 v jälkeen, seksiaddikti mikä jätti traumat vaikkakin myös muutaman ihanan hetken, kilttimies mikä lopulta ghoustasi pahasti, lapsilla muutamia ongelmia/haasteita pieniä ja todella isoja. Mutta sitten taas, oon 40 v elämäni parhaassa kunnossa, lapset isoja, fiksuja ja pärjää hyvin, omakotitalo, mökki, koira, hyvä duuni, auto, kivoja harrastuksia ja paljon ystäviä, rakas suku. Elämän parasta aikaa. Toiveena enää vain se loppuelämän kumppanin löytäminen. Tyytyväinen pitäisi osata olla vaikka sitä ei löytyisikään, mutta kyllä elämänlaatu parisuhteissa on ollut kokonaisuutena parempi ja esim rahaa enemmän käytettävissä.
No ei todellakaan. Nyt odottelen työkyvyttömyyseläkkeelle joutumista/pääsyä. Paljon en oo toivonutkaan, mutta sitäkin vähemmän saanut. Liikaa pahaa on tapahtunut.
Mikään ei mennyt kuten toivoin, eikä kuten ajattelin. Ei kuitenkaan mennyt huonosti.
Kaiken kaikkiaan elämä on mennyt ulkoisesti hyvin, monta asiaa olisin kuitenkin tehnyt toisin. Olisin voinut elää aikuisesti jo paljon aikaisemmin, mutta biletin aika kauan. Ei se onneksi vaikuttanut opiskeluihin tai töihin, mutta onhan se sellaista ihan törttöilyä jonka olisi voinut jättää väliin.
Nyt on kaikki riittävän hyvin, en kehtaa valittaa mistään. Minulla on enemmän kuin osasin lapsena toivoa.
Ei ole mennyt niin kuin toivoin, mutta olen sopeutunut.
Ei kai kenenkään elämä menee miten toivoo. Eihän niitä toiveita edes olisi jos menisi.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on hyvä työ, kaksi tervettä lähes aikuista lasta ja ihana aviomies. En voi valittaa yhtään mistään. En oikein edes muista, mitä lapsena toivoin elämältä. Muutama ihmissuhde olisi saanut säilyä. Niiden menettämistä suren. Vanhempani ovat myös sodanjälkeisen sukupolven tyypillisiä lapsiaikuisia ("mistään ei puhuta, mitään vaikeuksia ei lapsuudessasi ollut..." -osastoa....juu juu, oli sota ja pula-aika, mutta kyllä nyt jo voi asiat käsitellä, mutta kun ei...), mutta olen vuosien saatossa saanut heihin toimivammat rajat. Ehkä luulin olevani ammatillisesti jotain hohdokkaampaa tässä vaiheessa, mutta itse asiassa työelämä tuntuu juuri nyt ihan hyvältä.