Jotenkin ihmetyttää kun transhenkilöillä tai muunsukupuolisilla on usein kauhean ahtaat ja stereotyyppiset käsitykset sukupuolista

Meikkaamisesta ym. vielä sellainenkin huomio, että tuntuu olevan erilaisten yhteisöjen keskuudessa erilailla hyväksyttyä nuo hommat. Esim. metallimiehistä moni meikkaa ja pitää hamettakin, eikä siitä tule sanomista tai maskuliinisuuden epäilemistä.

Voisi siis ehkä sittenkin miettiä, onko vika oman elinpiirin ihmisissä, jos meikkaavana miehenä tulee jatkuvasti lunta tupaan? Itse ainakin vitutti jo lapsena sukupuoliroolit ja kyseenalaistin vanhempieni outoja käytösmalleja ihan surutta. Enkä ole myöhemminkään jäänyt sietämään paskoja tyyppejä. 

Syytettiinkö tässä ketjussa transihmistä transfoobikoksi? Onneksi olkoon, olette twitterfeedinne lukeneet ja lähteneet brittien ja jenkkien viitoittamalle hurahtamisen tielle.

Joko ensi kesän Prideen saadaan Kill Terfs-kylttejä? Kaikkeen te urpot lähdette mukaan, sokeina lampaina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt ihan samaa, lisäksi ihmetyttää kun identiteetti on yhtä kuin kokemansa sukupuoli? Siis että kun jo kättelyssä tehdään selväksi mitä ja ketä ollaan sillä saralla, siinä missä ns. tavis voisi kertoa itsestään vaikkapa harrastuksen tai työpaikan. 

Olen itse heteronainen MUTTA mun sisällä elää useita persoonanosia, joista osa on miehiä (trauman takia tämä persoonien pirstoutuminen). Myös ajattelutyylini muistuttaa miehiä, ja olen ratkaisukeskeinen. En allekirjoita perinteisiä naistenrooleja/ajatuksia, ja meidän perhe on aika kaukana perinteisestä muutenkin- mutta hyväksyn sen, että olen syntynyt naisen kehoon, ja elän sen mukaan. Aika vähän se on loppujenlopuksi mihinkään vaikuttanut, siihen nyt eniten että tulin kahdesti raskaaksi ja synnytin + imetin. Noin muuten en ole välittänyt siitä, mitä "kuuluu" naisten rooliin ja mitä (mukamas) ei, olen elänyt elämääni. 

Tehdäänkö?Ettei olisi vaan sinun suppea kokemus/näkemys jossa ripaus vääristynyttä todellisuutta.

No kyllä tähän asti 95% tapaamistani vähemmistöihmisistä on tehnyt selväksi, mihin alaryhmään kuuluvat, jo ensitapaamisella. Ja samoin kun olen tutkinut esim. mieleeni olevien taiteilijoiden profiileja, kyllä siellä on ekoissa lauseissa (tai peräti sanoissa) kerrottu, ollaanko naisia vai miehiä (vaiko jotain muuta). 

Mitä taas tulee kokemuksen suppeuteen, niin suppea on myös näisten ihmisten määrä vrt. valtaväestö. 

Vierailija kirjoitti:

Syytettiinkö tässä ketjussa transihmistä transfoobikoksi? Onneksi olkoon, olette twitterfeedinne lukeneet ja lähteneet brittien ja jenkkien viitoittamalle hurahtamisen tielle.

Joko ensi kesän Prideen saadaan Kill Terfs-kylttejä? Kaikkeen te urpot lähdette mukaan, sokeina lampaina.

Joo, toi TERF-viha on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Puhdasta naisvihaa kätkettynä transaktivismin vaatteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syytettiinkö tässä ketjussa transihmistä transfoobikoksi? Onneksi olkoon, olette twitterfeedinne lukeneet ja lähteneet brittien ja jenkkien viitoittamalle hurahtamisen tielle.

Joko ensi kesän Prideen saadaan Kill Terfs-kylttejä? Kaikkeen te urpot lähdette mukaan, sokeina lampaina.

Joo, toi TERF-viha on kyllä mielenkiintoinen ilmiö. Puhdasta naisvihaa kätkettynä transaktivismin vaatteisiin.

Ja TERF-sanaa saatetaan käyttää ihan kenestä tahansa, joka uskaltautuu kyseenalaistaamaan tai edes kysymään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kasvoin maalla missä ei ollut kovin ahtaita sukupuolirooleja, sai olla poikatyttö tai ns. runopoika ihan rauhassa.

Ihan vain sivuhuomautuksena ihmettelen sitä kun usein kuvitellaan että maalla olisi jotenkin ahdasmielisempää vaikka just siellä on näitä riuskoja naisia jotka korjaa traktorit ja kulkee työhaalareissaan kesät talvet, eikä kukaan ihmettele. Toisaalta muistan lapsuudestani miehen joka nypläsi pitsiä harrastuksenaan ja jolla oli ihana kukkapuutarha köynnösportteineen ja joutsenpatsaineen, kaunosielu todellakin.

Totta kyllä.

Valitettavasti tämä koskee kokemukseni mukaan vain ns. omia.

Kerron vain oman kokemukseni ihmisenä, joka hetken ajan ajatteli olevansa trans ja jonka silloisista ystävistä osa siirtyi korjausprosessiin. Liikuin nuorena tytöistä koostuvassa kaveriporukassa, joita kaikkia yhdisti nuorelle tyypillinen epävarmuus ja kokemus siitä että olimme vääränlaisia tyttöjä. Vääränlaisuus meille tarkoitti ulkopuolisuuden tunnetta muista ja sitä että meillä oli pitkälti silloin poikamaisiksi koettuja mielenkiinnonkohteita kuten videopelit, keskenämme painiminen ja pihalla rymyäminen. Kaikilla meillä ei ollut vanhoillisia koteja, mutta jokainen oli jollain asteella saanut kuulla kommentteja ja imuroinut mediasta käsitystä siitä millaisia naisia meistä pitäisi tulla ja se ällötti. Siinä tilanteessa oli helpompaa ruveta vihaamaan naisia, halveksimaan "pissiksiä" ja esiintymään jätkämäisinä kuin käsitellä päässään sukupuoliroolien tyhmyyttä.

Animesta tuli noihin aikoihin kova juttu, koska kukaan meistä ei pitänyt naiseudesta (sellaisena kuin me sen käsitimme) etenkin homoeroottinen anime oli yhteinen hupi. Naiselliseksi koetut piirteet olivat meidän päissämme ok kunhan ne kuuluivat miehelle. Oikeista pojista ei tykätty, joten kaikki meistä alkoi seurustella keskenään. Ensin oltiin tomboylesboja, sitten biseksuaaleja ja lopulta homopoikia. Kaikki tuttavat, kaikki keskustelukanavat ja kulutettu materiaali suppeni hiljalleen meidän omaan kuplaan missä kaikki tuki sitä fantasiaa että me ollaan vain joukko cooleja nuoria homomiehiä joita ei naisten ongelmat kosketa.

Porukka hajosi ajan mittaa kun kaikki muuttivat opiskelemaan ja töihin. Minä masennuin vakavasti ja putosin kuplasta hoitojakson aikana, kaksi siirtyi eteenpäin korjausprosessiin ja ovat yhä äänekkäitä kaikista sateenkaariasioista, kaksi kasvoi ihan tavallisiksi suominaisiksi ja yksi päätti omat päivänsä. Näin jälkikäteen pohdin että moni muukin tänä ajanjaksona transsukupuoliseksi itsensä kokeva voi käydä läpi samanlaista kautta kuin itse kävin. Masentuneena identiteettikriisistä kärsineenä nuorena oli helpotus löytää jotakin mihin tarttua ja saada ympärille ihmisiä jotka kokivat myös olevansa vääränlaisia. Jos voisin palata ajassa taaksepäin kertoisin itselleni ettei siinä mitään vikaa ole että olen syntynyt naiseksi vaan siinä miten ahtaasti minä itse näen naiseuden. Sinäkin aikana kun koin olevani hienoimmillani, olin koko ajan nainen. En olisi tarvinnut mitään "olen sisäisesti mies ja siksi olen tällainen" löpinää oikeuttamaan sitä että olin oma itseni.

Kiitos kirjoituksestasi, 68! Hyvin pohdiskeltu. Itse olen miettinyt ihan samaa. Identiteettikriisi, ahdistus ja epävarmuus omasta roolista, erilaisten roolien kokeilu kuuluu nuoruuteen. Mutta erilaisten trendien mukainen aivopesu ja kuplautuminen jostain sukupuolen vääryydestä on riski, joka voi johtaa ihan vääriin päätöksiin elämässä.

Sekaisin ne on päästään joka ainoa. Alkaa muutenkin ärsyttää tämä "homous on normaalimpaa kun heterona oleminen" asenne kaikkialla. Koskas heteroille järjestetään kulkue? Miksi täytyy esiintyä ja huutaa maailmalle seksuaalisuuttaan. Ei hyvin mene. Ja etunokassa meidän päättäjät! HALOO.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin! Tämä on koko transilmiön ja sukupuoliin liittyvän keskustelun suurin paradoksi! Samaan aikaan yritetään häivyttää sukupuolten väliset rajat, mutta puhutaan kuitenkin trans ja muunsukupuolisista ihmisistä. Miksi pitää keksiä joku "muunsukupuolisuus" tai "trans". Miksi sen sijaan käsitettä "sukupuoli" ei voida laajentaa niin, että mies voi vaikka meikata näyttävästi ja olla silti mies, ja nainen voi olla maskuliininen, mutta silti nainen?

Eihän siinä tuosta ole kyse? Otetaan vaikka esimerkkihenkilö H, hän on biologiselta sukupuoleltaan mies ja on sitä myös sukupuoli-identiteetiltään. Onko se ihan sama vaikka H määriteltäisiin naiseksi ja sanotaan että kyllä sinä edelleen saat rassata autoja ja ajella mopolla jos siltä tuntuu mutta olet vaan nainen? Transsukupuolinen ihminen ei ole nainen jolla on miehekkäät piirteet tai mies joka haluaa meikata. Unohtakaa ne ulkoiset seikat ja yrittäkää ymmärtää että kyse on sisäisestä kokemuksesta. Kun biologinen sukupuoli ja sukupuoli-identiteetti kohtaavat niin asiaa ei tarvitse juuri miettiä, sitä vaan on. Sitä vaan on nainen vaikka haluaa tehdä miesten juttuja tai sitä vaan on mies siitäkin huolimatta että tykkää vaikka meikata. 

Niin no ehkä sitä unohtamista ja ymmärtämistä helpottaisi se, että näitä asioita käsiteltäisiin jostain muusta vinkkelistä kuin ainaisesta "lapsesta asti tiesin olevani oikeasti poika kun en tykännyt Barbeista". Ja siitähän tässä avauksessa kai oli kyse? 

Mustakin on nimittäin hämmentävää, että jopa Voimassa artikkelit ovat usein just tuota tasoa. "En tykännyt tyttöjen/poikien jutuista, joten olen trans ja siirrytäänpä sitten niihin syrjimiskokemuksiin ja korjausprosessiin". Tuollainen rakentaa koko ilmiöstä ihan väärää kuvaa. Ja näyttäähän se ristiriitaiselta suhteessa siihen ajatukseen, että ei ole (tai pitäisi olla) mitään erillisiä "tyttöjen ja poikien juttuja".

Toki on varmasti vaikeampi kirjoittaa auki niitä puolia asiasta, jotka ei ilmene konkreettisina stereotypioina, mutta ehkä kannattaisi kuitenkin yrittää, JOS halutaan, että cis-ihmiset ikinä ymmärtävät.

Vierailija kirjoitti:

Sekaisin ne on päästään joka ainoa. Alkaa muutenkin ärsyttää tämä "homous on normaalimpaa kun heterona oleminen" asenne kaikkialla. Koskas heteroille järjestetään kulkue? Miksi täytyy esiintyä ja huutaa maailmalle seksuaalisuuttaan. Ei hyvin mene. Ja etunokassa meidän päättäjät! HALOO.

Kukaan ei ole väittänyt, että homous on normaalimpaa kuin heterous. Pride-kulkuetta ei ole kukaan meille järjestänyt, vaan olemme sen ihan itse sen järjestäneet. Kukaan ei kiellä heteroita tekemästä samoin, jos sitä kaipaatte. Tosin heterotkin ovat tervetulleita Prideen, jos heillä ei ole mitään tasa-arvoa vastaan.

Esiintymisestä ja seksuaalisuudesta huutelemisesta heterot voi tulla aukomaan päätään sitten, kun he itse julkisesti esiintyvät aina niin, ettei kumppanin sukupuoli käy ilmi. Niin moni meistä ei-heteroista elää, heteroista ei juuri kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sekaisin ne on päästään joka ainoa. Alkaa muutenkin ärsyttää tämä "homous on normaalimpaa kun heterona oleminen" asenne kaikkialla. Koskas heteroille järjestetään kulkue? Miksi täytyy esiintyä ja huutaa maailmalle seksuaalisuuttaan. Ei hyvin mene. Ja etunokassa meidän päättäjät! HALOO.

Kukaan ei ole väittänyt, että homous on normaalimpaa kuin heterous. Pride-kulkuetta ei ole kukaan meille järjestänyt, vaan olemme sen ihan itse sen järjestäneet. Kukaan ei kiellä heteroita tekemästä samoin, jos sitä kaipaatte. Tosin heterotkin ovat tervetulleita Prideen, jos heillä ei ole mitään tasa-arvoa vastaan.

Esiintymisestä ja seksuaalisuudesta huutelemisesta heterot voi tulla aukomaan päätään sitten, kun he itse julkisesti esiintyvät aina niin, ettei kumppanin sukupuoli käy ilmi. Niin moni meistä ei-heteroista elää, heteroista ei juuri kukaan.

Eiköhän se aikanaan tässä muutama vuosi sitten  Jani Viinikaisen masinoima "Hetero-pride" tapahtuma (Eduskuntatalon läheisyydessä) kerännyt silloin jo ihan tarpeeksi myötähäpeää ja sääliviä katseita yms. negatiivista itseansaittua ja hankittua ja kaiken lisäksi ihan oikeutettua  'peeärrää' ko. joukkiolle, joten hinku ei ole monillakaan (edes siihen silloin osallistuneilla)varmasti enää suuren  suuri yrittää moista fiasko-show:ta uudelleen... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa, että tuntee itsensä pään sisällä mieheksi tai naiseksi? Mitä tarkoittaa että ei tunne itseään mieheksi tai naiseksi? Miltä tuntuu olla mies, entä nainen? Kuka sen määrittelee että miltä naisena tai miehenä olon pitää tuntua? Miksi käsitteestä mies ja nainen on tehty niin iso juttu? Tämä kaikki energia, mikä käytetään translakiin ja muunsukupuolen keksimiseen voitaisiin käyttää siihen, että käsitteitä nainen ja mies laajennetaan. Miehenä tai naisena olo voi olla ihan mitä vaan. Sukupuoli on vaan biologiaa. Ei ole mitään "naisen" ja "miehen" aivoja tai sukupuoli kokemusta. Se, jos mikä on nykykulttuurin keksintö. Sukupuolikokemuksesta on tehty liian iso juttu. Ihminen on ennen kaikkea ihminen. Eli ennen kaikkea pitäisi keskittyä siihen että nainen tai mies voi olla juuri sellainen kuin haluaa, mutta on silti nainen tai mies. Ei tarvita mitään "muunsukupuolisuutta" kuin ehkä niille, joiden värkki oikeasti on syntyessään sellainen, ettei ole biologisesti kumpikaan sukupuoli. Sukupuoli on vaan sukupuoli.

Sinun ei selkeästi ole ikinä tarvinnut miettiä sukupuoltasi yhtään. Eikä sukupuolikokemusta yleensäkään.

En menisi moittimaan, en minäkään sitä ollut miettinyt ennen kuin transpoli alkoi kysellä kuka olen yksin ja vastasin minä. Sitten minua katsottiin pitkään ja mietin että sanoinko väärin. Ei ole mitään miestunnetta tai naistunnetta, mutta tunnen kyllä maskuliinisuutta ja kaikista sen piirteistä ylpeyttä. Varmasti naisetkin tuntee naisellisuutta kun meikkaavat ja laittavat itseään tms.

Kasarilla hevaripojat meikkasivat, kajalia ja ripsaria kului enemmän kuin meillä tytöillä...

Tosi-asia, mutta ei sinänsä liity tähän asiaan.

Hevarius oli ja on nykyäänkin aate.

Trans yms ei ole aate

Vierailija kirjoitti:

Niin, ihan yleistä että esim. terapiaa ja hormoneja ei irtoa jos ei näyttele juuri tuollaista. Transnaisia kehotetaan meikkaamaan ja puhumaan just tollasia lapsuudenkokemuksia, muuten terapeutti voi tulkita ettei "oikeasti" olekaan nainen. 

Miksi pitää saada jotain hormoneja? Niistähän on terveyshaittoja, samalla tavalla transseksuaalit kuin kehonrakentajatkin saavat esimerkiksi testosteronista kaikenlaisia haittoja.

Vierailija kirjoitti:

Kerron vain oman kokemukseni ihmisenä, joka hetken ajan ajatteli olevansa trans ja jonka silloisista ystävistä osa siirtyi korjausprosessiin. Liikuin nuorena tytöistä koostuvassa kaveriporukassa, joita kaikkia yhdisti nuorelle tyypillinen epävarmuus ja kokemus siitä että olimme vääränlaisia tyttöjä. Vääränlaisuus meille tarkoitti ulkopuolisuuden tunnetta muista ja sitä että meillä oli pitkälti silloin poikamaisiksi koettuja mielenkiinnonkohteita kuten videopelit, keskenämme painiminen ja pihalla rymyäminen. Kaikilla meillä ei ollut vanhoillisia koteja, mutta jokainen oli jollain asteella saanut kuulla kommentteja ja imuroinut mediasta käsitystä siitä millaisia naisia meistä pitäisi tulla ja se ällötti. Siinä tilanteessa oli helpompaa ruveta vihaamaan naisia, halveksimaan "pissiksiä" ja esiintymään jätkämäisinä kuin käsitellä päässään sukupuoliroolien tyhmyyttä.

Animesta tuli noihin aikoihin kova juttu, koska kukaan meistä ei pitänyt naiseudesta (sellaisena kuin me sen käsitimme) etenkin homoeroottinen anime oli yhteinen hupi. Naiselliseksi koetut piirteet olivat meidän päissämme ok kunhan ne kuuluivat miehelle. Oikeista pojista ei tykätty, joten kaikki meistä alkoi seurustella keskenään. Ensin oltiin tomboylesboja, sitten biseksuaaleja ja lopulta homopoikia. Kaikki tuttavat, kaikki keskustelukanavat ja kulutettu materiaali suppeni hiljalleen meidän omaan kuplaan missä kaikki tuki sitä fantasiaa että me ollaan vain joukko cooleja nuoria homomiehiä joita ei naisten ongelmat kosketa.

Porukka hajosi ajan mittaa kun kaikki muuttivat opiskelemaan ja töihin. Minä masennuin vakavasti ja putosin kuplasta hoitojakson aikana, kaksi siirtyi eteenpäin korjausprosessiin ja ovat yhä äänekkäitä kaikista sateenkaariasioista, kaksi kasvoi ihan tavallisiksi suominaisiksi ja yksi päätti omat päivänsä. Näin jälkikäteen pohdin että moni muukin tänä ajanjaksona transsukupuoliseksi itsensä kokeva voi käydä läpi samanlaista kautta kuin itse kävin. Masentuneena identiteettikriisistä kärsineenä nuorena oli helpotus löytää jotakin mihin tarttua ja saada ympärille ihmisiä jotka kokivat myös olevansa vääränlaisia. Jos voisin palata ajassa taaksepäin kertoisin itselleni ettei siinä mitään vikaa ole että olen syntynyt naiseksi vaan siinä miten ahtaasti minä itse näen naiseuden. Sinäkin aikana kun koin olevani hienoimmillani, olin koko ajan nainen. En olisi tarvinnut mitään "olen sisäisesti mies ja siksi olen tällainen" löpinää oikeuttamaan sitä että olin oma itseni.

Tässä oli paljon tuttua minullekin. Liikuin myös sellaisissa piireissä joissa se sukupuolettomuus tai mieheksi haluaminen oli todellakin tarttuvaa (rapid onset gender dysphoria..). En silloin ymmärtänyt miten myrkyllistä se oli. Mutta olen joka päivä kiitollinen kun herään terveessä kehossani jota en onnistunut silpomaan enkä muutenkaan pilaamaan

Vierailija kirjoitti:

]

Miksi pitää saada jotain hormoneja? /quote]

Pääsee naisten kanssa samaan saunaan uimahallissa ja kukaan ei tajua mitään... Vessaan kuuntelemaan kuinka veskinaapuri lorottelee pönttöön. Pitää vaan pitää naama peruslukemilla.. 

Jos taas joku äkkää ja mimmilauma ympärillä, niin tämä on huono juttu.. Tähän itse pyrin, että mahdollisimman huomaamaton olen kun naisten tiloissa kuljen. Jos huomataan, niin lääkitys kuntoon.. Pari kertaa on ollut vihainen naislauma kimpussa, niin en halua enää kokea vastaavaa.. 

Muutenkin en halua selittää, että en ole setä vaan täti. Käy psyykkeelle moinen. Elin tärkeitä. 

Miten niin trans ei ole aate? Todellakin on aate ja ideologia.

Olen ihmetellyt samaa. Lisäksi ainakin julkisuudessa puhelleilla transnaisilla se koko naiseus tuntuu olevan ulkoista juttua, sitä miltä _nainen näyttää_. Sitäkään en ymmärrä. Oma naiseuteni on kokemuksellisuutta ja tunnetta naiseudesta, ei sitä miltä näytän tai millaisena muut minut näkevät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, ihan yleistä että esim. terapiaa ja hormoneja ei irtoa jos ei näyttele juuri tuollaista. Transnaisia kehotetaan meikkaamaan ja puhumaan just tollasia lapsuudenkokemuksia, muuten terapeutti voi tulkita ettei "oikeasti" olekaan nainen. 

 

Miksi pitää saada jotain hormoneja? Niistähän on terveyshaittoja, samalla tavalla transseksuaalit kuin kehonrakentajatkin saavat esimerkiksi testosteronista kaikenlaisia haittoja.

Miksi pitää saada jotain hormoneja? Ilman niitä koko elämäni olisi jäänyt elämättä eikä minua nähtäisi sinä ihmisenä joka olen. Sukupuoliroolien kanssa tällä asialla ei ole mitään tekemistä.

Minulla tuli tällä viikolla 20 vuotta täyteen testosteronin käyttöä eikä minkäänlaisia haittavaikutuksia ole vielä näkynyt. 

Me vähemmistöidentiteetittömät kundit ja äijät elämme elämäämme tuolla muiden joukossa emmekä käännä päitä tai herätä huomiota, siksi meitä ei ole olemassa ja te teette päätelmänne meistä vain mediassa olevien perusteella.

Ois kiva tuupata jotain transuu peppuun. Ah kiihottaa jo ajatuskin.🤤